Suomeen vaaditaan julkista raiskaajarekisteriä

Kansalaisaloite.fi-sivun mukaan Suomeen vaaditaan Yhdysvalloista tuttua julkista rekisteriä tuomituista raiskaajista, pedofiileistä ja muista seksuaalirikollisista. Aloitetekstissä sivalletaan myös Suomen valtamediaa.

Vaikka vihamielinen eliitti torppaakin kansan kannalta tärkeät lakialoitteet yleensä jonkin tekosyyn varjolla, ovat kansalaisaloitteet osoittautuneet hyväksi tavaksi synnyttää julkista keskustelua. Siksi tärkeät aloitteet kannattaa allekirjoittaa, vaikka Suomen ”oikeusjärjestelmän” puolueettomuuteen ei uskoisikaan.

Aloitteen voi allekirjoittaa TÄÄLLÄ. Kansalaisaloite.fi ei missään vaiheessa julkaise allekirjoittaneiden nimiä tai muitakaan henkilötietoja.

Tekstissä viitataan muun muassa pedofiilinmetsästäjänä tunnetun Mikko Parantaisen naurettavaan tuomioon sekä Yle-toimittaja Jessikka Aron vaatimuksiin siitä, että poliittisilta toisinajattelijoita tulisi riistää oikeus saada tietoa julkisista rekistereistä.

Allekirjoittamalla aloitteen osoitat siis tukea Parantaisen kaltaisille aktivisteille sekä annat toisaalta epäluottamuslauseesi Arolle ja muille valtamedian kulttuurimarxisteille. Alla aloiteteksti kokonaisuudessaan. Lihavoinnit ovat toimituksen tekemiä.

Suomeen perustettava julkinen rekisteri seksuaalirikollisista

Vaadimme, että Suomeen perustetaan julkinen rekisteri, johon kootaan raiskauksiin ja lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin syyllistyneiden henkilöiden tiedot. Rekisteriin kerätään edellä mainituista rikoksista tuomittujen nimet, syntymäajat, valokuvat ja nykyinen asuinalue. Seksuaalirikollisten tulee myös ilmoittautua paikallisesti, kun he muuttavat uuteen naapurustoon.

Yhdysvaltain mallin mukaisesti tiedot olisivat kaikkien suomalaisten saatavilla valtion ylläpitämällä nettisivulla. Rekisteri on toteutettava siten, että se ei vaaranna uhrien yksityisyyttä. Merkintä poistuu julkisesta rekisteristä samaan aikaan kun rikosrekisterimerkintä vanhenee.

Kansalaisilla ja etenkin lapsiperheillä on oikeus tietää, jos omassa kaupunginosassa asuu raiskaajia tai pedofiileja. Tällä hetkellä tavallinen kansalainen joutuu niin halutessaan selvittämään seksuaalirikollisen henkilöllisyyden tilaamalla oikeudenkäyntiasiakirjoja, sillä media jättää tuomitun nimen usein julkaisematta, vaikka tieto käy ilmi julkisiksi merkityistä asiakirjoista, kuten tuomiolauselmasta.

Toisaalta tuomioistuimet eivät tällä hetkellä kunnioita julkisuusperiaatetta, josta oikeuslaitoksen nettisivuilla kerrotaan seuraavaa: ”Julkisuusperiaate oikeudenkäynnissä merkitsee sitä, että oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia. Jokaisella on siten oikeus olla läsnä asian julkisessa käsittelyssä ja saada tieto julkisista oikeudenkäyntiasiakirjoista.”

Esimerkiksi heinäkuussa Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi ”pedofiilien metsästäjänä” tunnetun Mikko Parantaisen ehdolliseen vankeuteen ja mittaviin korvauksiin muun muassa henkilörekisteririkoksesta, koska hän oli julkaissut tuomittujen seksuaalirikollisten nimiä, osoitteita ja kuvia sosiaalisessa mediassa. Tämä on ristiriidassa julkisuusperiaatteen ja suomalaisen oikeustajun kanssa.

On myös riski, että tulevaisuudessa julkisuusperiaate vaarantuu entisestään. Veronmaksajien rahoittaman Yleisradion toimittaja vaati tänä vuonna eduskunnan hallintovaliokunnan edessä, että julkisissa rekistereissä olevan tiedon luovuttamista alettaisiin kontrolloida entistä tarkemmin poliittisin perustein, jotta ”ekstremisteiksi” haukutut tahot eivät pääsisi käsiksi julkisiin tietoihin. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että tieto olisi yksinoikeus niille kansalaisille, joiden poliittinen arvomaailma on sama kuin nykyisten vallanpitäjien.

Helmikuussa Yleisradion toimittaja esitti hallintovaliokunnan kuulemisessa seuraavaa: ”Viranomaisasiakirjojen julkisuus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa hyvässä uskossa toimivat viranomaiset tahtomattaan avustavat ekstremistejä häiriköimään kansalaisia. Verkkoon levitettyä yksityistä tietoa ei saa koskaan verkosta pois. Samaan aikaan tulee huolehtia, että asialliset toimittajat saavat jatkossakin tarvitsemansa tiedot yhteiskunnallisesti merkittävää valvontatehtäväänsä varten. Yksi varteenotettava vaihtoehto on kouluttaa viranomaiset tunnistamaan ja epäämään tietopyynnöt, joiden motiivi on kyseenalainen ja tietopyynnössä ilmoitettu julkaisualusta tunnetaan lakeja halveksivana.”

Jotta julkisuusperiaate ei olisi enää uhattuna ja jotta suomalaisten oikeus itsepuolustukseen seksuaalirikollisia vastaan voidaan turvata, me allekirjoittaneet vaadimme Suomeen perustettavaa Yhdysvalloista tuttua julkista seksuaalirikollisrekisteriä.

Luotettava ja kaikkien ulottuvilla oleva rekisteri myös estää virheellisen tiedon leviämisen tai väärän henkilön leimautumisen seksuaalirikolliseksi saman nimen perusteella.

Lähde: Kansalaisaloite.fi