Suomen kaivoslain ansiosta luonnonrikkauksista hyötyvät etupäässä ulkomaat

Suomen kaivoslain ansiosta luonnonvaroista hyötyvät suurelta osin ulkomaat.Suomessa valtausperiaate on nykyisin sama kuin se oli 1700- luvulla. Tämän mukaan malmiesiintymät Suomessa kuuluvat sille, joka on ensimmäisenä sen löytänyt. Tämä sääntö koskee myös yksityisiä maita.

Journalisti Saana Katila kirjoittaa vuonna 2017 Rapport-sivulla viitaten Helsingin yliopiston professorin (metsätieteiden osasto, taloustieteen osasto) lausuntoihin Suomen kaivoslaista ja sen tuhoisasta vaikutuksesta maan luonnonvarojen käyttöön.

Hiukan valtausperiaatteen taustaa

Katila viittaa tutkiva professori Olli Tahvosen lausuntoihin, joiden mukaan Suomi on vuodesta toiseen ollut huipulla Fraser-instituutin kyselyssä, jossa kansainväliset kaivosyhtiöt arvioivat valtioiden kaivoslakeja sekä geologista vetovoimaa. Tahvonen toteaakin, että Suomi on tehnyt itsestään liian houkuttelevan luonnonvarojen suhteen, ja että kaivoslaissa on neljä merkittävää valuvikaa. 

Suomessa valtausperiaate on nykyisin sama kuin se oli 1700-luvulla. Tämän mukaan malmiesiintymä kuuluu sille, joka on ensimmäisenä sen löytänyt. Mikä pahinta, valtaaja saa etuoikeuden alueelta löytyneiden malmiesiintymien hyödyntämiseen myös yksityisillä mailla. Valtausperiaatteen oikeudellisuus ulottuu myös luonnonsuojelualueille, joskin kotipiha, hautausmaa ja puolustusvoimien alueet ovat varuksien ulkopuolella. [1]

”Mikään vakavasti otettava verrokkimaa ei sovella nykyisin ’ensiksi ehtinyt saa pitää’ -periaatetta. Muualla kaivoslain lähtökohta on, että mineraaliesiintymät omistaa valtio, joka antaa kaivosyhtiöille oikeuden hyödyntää uusiutumattomia luonnonvarojaan kohtuullista korvausta vastaan.”

Olli Tahvonen

Vaikka Suomen kaivoslakia uudistettiin elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk) johdolla 2010-luvun vaihteessa, ei historiallisesta valtauskäytännöstä kuitenkaan luovuttu. Uusi kaivoslaki on saanut lainvoiman 2011. 

Välittömästi kommentaarina huomioitakoon, että tämä kaivoslaki on täysin rikollinen omaa isänmaataan kohtaan, sillä se torjuu yksityisille maanomistajille ja valtiolle kuuluvien luonnonrikkauksien hyödyntämisen. Sitä vastoin se petollisesti suorastaan lahjoittaa luonnonvaroja ulkomaisille sijoittajille. Tähänkin asiantilaan pitäisi saada pikainen korjaus.

Parhaillaan on eduskunnan käsittelyssä lakialoite (KAA 7/2019) kaivoslain muuttamiseksiKaivoslaki Nyt -kansalaisaloitteesta, joka lokakuussa 2019 oli kerännyt lähes 60 000 allekirjoitusta. Eduskunnan vastaus huomioidaan lainsäädäntöhankkeessa. Tältä käsittelyltä on turhaa toivoa mitään merkitsevää. Kaivoslain uudistaminen johtanee parhaillaan vain näennäisiin uudistuksiin. 

Iltalehti kirjoittaa vuoden 2019 alussa elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) korostavan, ettei mikään kaivosyhtiö voi tulla Suomeen ”sikailemaan”. Lintilän käsityksen mukaan Suomen lait itsessään eivät mahdollista ”sikailua”.

IL kertoo myös, että suunnitellun maakuntauudistuksen myötä ulkomaisten kaivosfirmojen sikailu suoma(a)laisten kustannuksella uhkaa helpottua entisestään. Viranomaisten valvonta- ja valitusmahdollisuuksia heikkenevät, kun uudistus ri(e)pottelee ympäristöhallinnon resurssit ELY-keskukset ja aluehallintovirastot korvaavalle valtion lupa- ja valvontavirastolle (Luova) ja 18 maakuntaan.

Tahvonen on kritisoinut maamme kaivoslakia jo kauan – turhaan. Oriveden esimerkki kertoo kaiken oleellisen kaivosyhtiöiden yhteiskuntavastuupuheiden rehellisyydestä: Vuonna 2018 australialaisen kaivosyhtiö Dragon Miningin kultakaivokselta paljastui vuosien jätekertymä – laiton kaatopaikka, joka oli ollut toiminnassa jo aiemman omistajan, Outokumpu Oy:n aikana. Dragon Mining ei halua siivota jätteitä vaan tehdä kaatopaikasta laillisen – vaikka ely on eri mieltä.

Toinen ILn artikkeli vuodelta 2018 muuten kertoo siitä, kuinka Dragon Mining kehuskeli Hongkongin pörssissä sillä, että ”ehtii tyhjentää Valkeakosken kultakaivoksensa ennen kuin Suomen viranomaisille tehdyt valitukset on saatu käsiteltyä”.

Johanna / Avoin Media

Malmivaraukset saattavat olla harvinaisen suuria 

Miltei jokamiehen oikeuteen perustuvaan kaivoslakiin vedoten saa Suomessa kaivoksen perustaa kolmessa vaiheessa eli varausilmoituksella, malminetsintäluvalla sekä kaivosluvalla. [2]

Lupaviranomaiselle eli Tukesille tehtiin varausilmoituksia likipitäen 38 000 neliökilometriä marraskuussa vuonna 2017. Juuri tuolloin oli voimassa olevia etsintälupia noin 1600 neliökilometrin alalla. Lisäksi käsittelyjonossa tuolloin oli hakemuksia noin 3600 neliökilometrin edestä. Tänä ja viime vuonna varauspäätöksiä on tehty sata, joista suurin osa on ulkomaisille yrityksille. [3]

(JokaMIEHEN oikeudet kuuluvat kansalaisille eli ihmisille, ja yrityksille tulisi kirjoittaa kaivoslainsäädäntö aivan eri – tosin myös saman ”luonto on ihmisen koti” – periaatteen pohjalle, toim.huom.)

Katila kirjoittaa, että kaivosyhtiölle malminetsintälupa takaa valtauksen vahvistamisen kauaksi tulevaisuuteen. Kyseinen lupa oikeuttaa suorittamaan alueella lupaehtojen mukaista, mahdollisesti raskastakin, malminetsintää sekä etuoikeuden kaivosluvan hakemiseen. Malminetsintälupa voi olla voimassa jatkoaikoineen jopa 15 vuotta.

Vuonna 2017 kaikkiaan varausten, lupien, hakemusten sekä kaivosalueiden yhteenlaskettu pinta-ala oli 43 240 neliökilometriä eli noin 13 prosenttia Suomen pinta-alasta. Tuolloin näiltä alueilta löytyvät mineraaliesiintymät olivat ainakin alustavasti varatut.

Suomi ei saa lainkaan lisenssimaksuja 

Ulkomaiset kaivosyhtiöt eivät maksa laisinkaan lisenssimaksuja eli rojalteja Suomessa, vaikka muualla maailmassa pääsääntöisesti ulkomaiset kaivosyhtiöt maksavat ”isäntämaalle” käyttöoikeuskorvauksia (rojaltit).

Maassa kuitenkin toimi vuonna 2017 kymmenkunta malmikaivosta, jotka oli paria lukuun ottamatta ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden omistuksessa. Luonnonvaroista saatavien voittojen oikeudenmukainen jako on ollut pitkään kansainvälisen keskustelun polttopisteessä, kertoo professori Tahvonen. 

”Suomen kaivospolitiikka on taitamatonta. Muutama vuosi sitten kävin läpi kaikki mineraalistrategiat ja -selvitykset, eikä yhdessäkään mietitty, miten esiintymistä syntyvä taloudellinen ylijäämä pitäisi jakaa Suomen ja malmeja hyödyntävien yhtiöiden välillä.”

Olli Tahvonen

Suomessa tyydytään välillisiin tuloihin, joita ovat kaivostoiminnan työllistävä vaikutus sekä palkkatuloista maksettavat verotulot. Kaivosyhtiöt ovat maksaneet esimerkiksi Yhdysvaltain Nevadassa 5 prosentin vuosittaista rojaltia kullan nettotuotosta sekä Länsi-Australiassa 2,5 prosenttia hyödynnetyn kullan arvosta.

Edellisen, vuoden 2012 kaivoslakiuudistuksen ohjasi elinkeinoministeri Pekkarinen (kesk) täysin palvelemaan ulkomaisia yrityksiä, sillä Suomen luonnonrikkauksien ja kansalaisomaisuuden ulkomaille myynti oli jo täydessä vauhdissa. Kaivoslain mukaan Suomessa maksetaan pilkallisesti tai näennäisesti rojaltia kaivosalueen maanomistajalle vuosittain 0,15 prosenttia hyödynnetyn malmin arvosta louhintakorvauksena [4] ja 50 euroa hehtaarilta.  

Suomen hallituksessa ja eduskunnassa ei ole lainkaan kiinnitetty huomiota siihen, että Suomen luonnonrikkauksista valuvat hyödyt ulkomaisille sijoittajille.

Ulkomaiset yhtiöt kahmivat voitot

Vielä nykyisten kaivoslakien mukaan isäntävaltio sallii yhtiöiden hyödyntää arvokkaita mineraalejaan käypää korvausta vastaan. Malmit on louhittavissa kallioperästä vain kerran. 

Suomessa ei makseta kaivosveroa. Työ- ja elinkeinoministeriö perustelee verottomuutta siten, että Suomessa katsotaan maanomistajien välittömänä haitankärsijänä saavan toiminnanharjoittajalta kompensaatiota. Valtion etuina pidetään sitä, että kaivostoiminnassa resursseja hyödynnetään ja ne tuovat vaurautta, luovat elinkeinotoimintaa, jatkojalostusta ja vientituloja Suomeen. Valtion arvioidaan hyötyvän kaivostoiminnasta työpaikkoina ja sitä kautta saatuina verotuloina, lisäksi yritykset maksavat muiden toimialojen mukaisesti yritysveroja. [5]

”Kansainvälisille yrityksille aggressiivinen verosuunnittelu on helppoa esimerkiksi konsernilainojen avulla. Samaan aikaan yhteiskunta tukee infrastruktuurin rakentamista ja kunnat joutuvat nopeasti järjestämään muualta tulleille työntekijöille ja heidän perheilleen palveluita, kuten kouluja, terveydenhuoltoa ja päiväkoteja”, sanailee Tahvonen. 

Finnwatchin raportti ”Kaivosverotuksen kehitysmaa – Selvitys metallimalmeja louhivien kaivosyhtiöiden veronmaksusta ja verosuunnittelusta Suomessa” vuodelta 2016 kertoo, että Suomi on menettänyt tiettyjen kaivosyhtiöiden aggressiivisen verosuunnittelun takia ainakin 49 miljoonan euron verotulot vuosina 2011–2014. Ne muodostavat 53 prosenttia suhteutettuna kaikkien Suomessa toimivien 12 metallikaivoksen voitosta maksettuun 92 miljoonan euron veroon samalla aikajaksolla.

Metallikaivosyhtiöiden osuus koko yhteisöveropotista oli vuosina 2011–2014 puoli prosenttia. Samaan aikaan malmeja on louhittu Suomessa liki neljän miljardin arvosta.  

Vuonna 2016 kanadalainen kaivosyhtiö Agnico Eagle louhi Kittilässä kultaa noin 230 miljoonan euron arvosta. Mikäli yhtiö olisi maksanut 44 miljoonan euron liikevoitostaan normaalin yritysveron, Suomen valtion kassaan olisi ropissut 8,8 miljoonaa euroa. Suomen Kuvalehden mukaan Agnico Eagle maksoi yritysveroa vain 1,5 miljoonaa euroa. Tämä onnistui tehokkaasti veroja kiertäen. 

Suomeen jää vain ympäristötuhot 

Kaivostoiminta vaikuttaa usein tuhoisasti alueen luontoon ja sillä saattaa olla erittäin katastrofaaliset seuraukset muihin elinkeinoihin. Koska ulkomaiset yhtiöt louhivat voitot isäntämaan mailla sijaitsevista kaivoksista, muodostavat ympäristötuhot valtiolle suurempia menekkejä. Täten kaivosriskien varalta vastuut pitäisi olla selvästi määritellyt sekä korvausjärjestelmien riittävät. Selvää tietysti lienee, että ympäristön turmeltuessa menetyksiä ei voida mitata pelkästään rahassa. 

On helppo olla samaa mieltä Tahvosen kanssa vastuujärjestelmästä:

”Nykyinen vastuujärjestelmä on täysin puutteellinen. Mahdollisten ympäristövahinkojen sekä kaikkien kaivoksen jälkihoitoon liittyvien kulujen pitäisi todella tulla kaivosyhtiön maksettavaksi.”

Olli Tahvonen

Talvivaaran hirvittävät ympäristöhaitat ovat juuri ympäristön perspektiivistä olleet Suomen teollisuuden historian pahimpia tapauksia. 

Vuonna 2012 Talvivaaran kaivosyhtiön kipsisakka-altaassa tapahtui laaja vuoto. Tästä johtuen lähiympäristöön pääsi valumaan sille vahingollista metallipitoista vettä sekä sakkaa noin 1,2 miljoonaa kuutiota. Onnettomuus aiheutti osakkeiden vetäytymisen sekä yhtiön epäonnistumisen ELY-keskuksen ympäristövaatimuksiin. Osakekato ja hutilyönti ELY:ssä olivat osa monista tekijöistä, jotka aiheuttivat Talvivaaran rahoitusongelmat.

Talvivaaran ympäristötuhosta ovat erikoisesti kärsineet lähistön vesistöt, jotka ovat muuttuneet erittäin happamiksi, ja Talvivaarasta valuneet sulfaatit ovat ehtineet tärvellä paikoitellen läheisten järvien pohjaeliöitä. Sulfaattipitoisuudet ovat myös niin valtavia, että ne saattavat hidastaa kalojen lisääntymistä.

Talvivaaran lähivesien pohjaan on muodostunut suolaisen veden kerros, ja raskasmetalleja on kasautunut järvien pohjalle. Paikoitellen vesi on niin myrkkypitoista, että sen käyttämistä missään muodossa ei voida suositella, ei edes saunavetenä. [6]

Talvivaaran oikeudenkäynti on ollut pitkä ja sotkuinen vyyhti. Viime vuoden uutisointien mukaan korkein oikeus (KKO) ei muuttanut Rovaniemen hovioikeuden päätöstä Talvivaaran ympäristörikosasiassa. Pekka Perä tuomittiin törkeästä ympäristön turmelemisesta ja Lassi Lammassaari ympäristön turmelemisesta.  

Valitettavasti Talvivaara ei ole ainut ympäristötuhojen aiheuttaja. Myös kanadalainen  Belvedere Mining jätti Nivalaan saasteet ja miljoonien eurojen laskun ympäristöhaitoista veronmaksajille, kertoo Suomen Kuvalehti. 

Huolestuttavia ympäristöuutisia on kantautunut myös Sodankylästä, missä Kevitsan kaivoksesta oli päässyt metalleja pohjaveteen vuonna 2017. Paikoin nikkelipitoisuus oli ylittänyt talousvedelle sallitun rajan. Kaivoksen omistava ruotsalainen Boliden oli luvannut ryhtyä toimenpiteisiin. 

---

Voimassa oleva kaivoslaki nojaa valtausjärjestelmään, joka suosii kaivosmineraalien löytäjää ja hyödyntäjää. Vaihtoehtoina on määritellä esiintymät valtion tai maanomistajan omaisuudeksi. Valtausjärjestelmää perusteltiin viitaten sen turvaavan parhaiten malminetsinnän ja kaivostoiminnan edellytykset. Julkisen keskustelun perusteella kaivoslain ja -politiikan perustaminen valtausjärjestelmälle ei tue kaivoslain legitimiteettiä. Tälle on olemassa varsin ilmeiset perustelut.

Olli Tahvonen, professori / Helsingin yliopisto, metsätieteiden osasto, taloustieteen osasto

---

Kaivoslain uudistaminen on välttämätöntä

Luonnonvarojen hyödyntäminen pääpiirteissään valtion haltuun.

Suomen vesistöjen ja metsärikkauksien lisäksi kätkeytyy kallioperään mineraalirikkauksia, jopa hyvin harvinaisten metallien raaka-aineita. Tunnettujen esiintymien valossa Suomen kallioperässä on poikkeuksellisen paljon potentiaalia monien korkean teknologian (high tech) metallien suhteen. Näitä ovat muiden muassa platina, kobolli, litium ja titaani.

Kuten jo alussa mainittiin, nykyinen kaivoslaki on täysin rikollinen omaa isänmaataan kohtaan. Se estää yksityisille maanomistajille ja valtiolle kuuluvien luonnonrikkauksien hyödyntämisen. Kaivoslaki suorastaan lahjoittaa luonnonvaroja ulkomaisille sijoittajille. Tähänkin asiantilaan pitäisi saada pikainen korjaus. Malmivarannot pitäisi varata jokamiehen oikeuksien ulkopuolelle, sillä varauksen jälkeen varaaja voi pitää niitä ominaan.

Vaikka taloudellinen ylijäämä saataisiin oikeudenmukaisemmin jaettua Suomen ja malmeja hyödyntävien yhtiöiden välillä, esimerkiksi rojalteja sekä kaivosyhtiöiden verotusta nostamalla, eivät nämä toimenpiteet olisi riittäviä.

Kaivoslaki pitäisi muuttaa siten, että suurimpien malmiesiintymien kaivaminen olisi oikeutettua vain valtiolla. Valtausoikeuksia ja varauspäätöksiä ei pitäisi sallia ollenkaan ulkomaisille yhtiöille. Kaikki Suomen luonnonrikkaudet on pidätettävä vain Suomen valtion ja sen kansalaisten omistukseen ja käyttöön.

Lisäksi ympäristövastuita olisi selvennettävä ja täsmennettävä. Mahdollisten ympäristövahinkojen ja kaikkien kaivoksen jälkihoitoon liittyvien kulujen pitäisi todella koitua kaivosyhtiön korvattavaksi, riippumatta siitä olisiko kysymyksessä valtiollinen vai yksityinen sektori.

Joskin selvää lienee, että juuri yllä esitettyjä kaivoslain uudistuksia ei ole mahdollista saavuttaa Suomen nykyisen poliittisen järjestelmän aikana. Tällainen uudistava ja järkevä – maata ja sen kansalaisia hyödyntävä – kehitys vaatisi itsenäistä Suomea ja uutta poliittista järjestelmää.

---

Kirjoitus on julkaistu alunperin kirjoittajan omassa julkaisussa Vainovalkeassa 30.8.2020 otsikolla ”Suomen kaivoslain ansiosta luonnonvarat eivät hyödynnä laisinkaan maata”.

        Kirjoitus on myös julkaistu Avoimessa Mediassa 31.8.2020 otsikolla ”Kaivoslaki vuotaa hyödyn luonnonvaroista ulkomaille”.

---

Markku Juutinen

LÄHTEET

Katila, Saana | Rapport (14.11.2017): Professori Tahvonen: Suomen kaivoslaki yllyttää luonnonvarojen ryöstökäyttöön. https://www.rapport.fi/journalistit/saana-katila/professori-tahvonen-suomen-kaivoslaki-yllyttaa-luonnonvarojen-ryostokayttoon

Finlex (2011): Kaivoslaki 621/2011. https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110621  

Työ- ja elinkeinoministeriö TEM (2020). Kaivoslain uudistaminen vuonna 2020. https://tem.fi/kaivoslakiuudistus  

Finnwatch (1/2016): Kaivosverotuksen kehitysmaa – Selvitys metallimalmeja louhivien kaivosyhtiöiden veronmaksusta ja verosuunnittelusta Suomessa. https://finnwatch.org/images/kaivosverotuksen_kehitysmaa.pdf

Niemelä, Mikko | Suomen Kuvalehti (3.11.2020). Huippuvuosi: Suomen maaperästä kaivettiin lähes 9 000 kiloa kultaa – Voiton louhivat ulkomaiset yhtiöt. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/huippuvuosi-suomen-maaperasta-kaivettiin-lahes-9-000-kiloa-kultaa-voiton-louhivat-ulkomaiset-yhtiot

Niemelä, Mikko | Suomen Kuvalehti (19.5.2017): Kanadalainen kaivosyhtiö konkurssiin Nivalassa – jätti jälkeensä saasteet ja miljoonien laskun veronmaksajille. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kanadalainen-kaivosyhtio-konkurssiin-nivalassa-jatti-jalkeensa-saasteet-ja-miljoonien-laskun-veronmaksajille  

Harju, Elli | Iltalehti (21.11.2019): Talvivaaran johtajien tuomiot pysyivät ennallaan – haitallisia aineita päästettiin ympäristöön ilman lupaa. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2f2ae320-a923-4ba9-8bce-20b600aa9da3  

Leisti, Tapani | YLE Uutiset (10.10.2017): Suomen suurimmasta kaivoksesta kulkeutuu metalleja pohjaveteen – Ei kelpaisi talousvedeksi. https://yle.fi/uutiset/3-9874589 

Kuva: Lauren Pollock (CC BY-SA 2.0) via Flickr, Aundrea Jordan (CC BY 2.0) via Flickr, Ningyou (CC0) via Wikimedia Commons, Max Pixel (CC0), Pixabay (CC0), Pixabay (CC0), GTK
Kuvanmuokkaus: Johanna L

Viitteet

1 Finlex | Kaivoslaki | I osa: Kaivosmineraalien etsintä ja hyödyntäminen | 2 Luku: Malminetsintä (7 §) https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110621#Pidp446545216

2 Finlex | Kaivoslaki | II osa: Lupa-asiat | 5 Luku: Lupamenettelyt https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110621 

3 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) | Asiointi | Päätökset ja kuulutukset: Varauspäätökset. https://tukes.fi/paatokset-ja-kuulutukset/varauspaatokset

4 Pilke, Antti | YLE Uutiset (15.5.2012): Professori kaivoksista: Suomi myy luonnonvaransa muita halvemmalla. https://yle.fi/uutiset/3-6097442

5 Suomen työ- ja elinkeinoministeriö (TEM): Kysymyksiä ja vastauksia kaivostoiminnasta. https://tem.fi/kysymyksia-ja-vastauksia-kaivostoiminnasta

6 Luonto-Liitto | Tiedote (13.11.2014): Talvivaara – mitä ympäristökatastrofin jälkeen. http://www.luontoliitto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/ajankohtaista/talvivaara-nyt