Madridin huippukokouksen yhteydessä paljastui sekä Suomen että Ruotsin ilmeinen liittyminen NATOon. Tarkastelemme jäljempänä muiden muassa niitä syitä, mitkä ovat johtaneet NATOn laajentumiseen Venäjän rajoille? NATOn laajentuminen itäblokkiin aiheuttaa katastrofaaliset seuraukset Euroopalle.
_____________
NATOn pääsihteeri ja juutalaismafian edunvalvoja Jens Stoltenberg naljaili Venäjän presidentti Vladimir Putinille NATOn huippukokouksen tiedotustilaisuuden NATO-illassa. Stoltenberg sanoi, että ”Nyt hän saa enemmän NATOa ovenkynnykselleen kuin koskaan aiemmin”. Tämä oli luonnollisesti Stoltenbergiltä hyvin typerästi sanottu, eikä miespoloinen taida tajuta sitä, mitä merkitsee Pohjoismaille ja kokonaisuutena Euroopalle tilanne, jossa Venäjä “…saa enemmän NATOa ovenkynnykselleen kuin koskaan aiemmin”?
Stoltenbergin mukaan Suomi ja Ruotsi hyväksytään NATOn täysjäseniksi nopeassa prosessissa.
[1]Miksi NATO laajenee Venäjän ovenkynnykselle?
Tietyt länsivallat määrittelevät NATOn välityksellä Venäjän ”merkittävimmäksi ja välittömimmäksi uhkaksi liittoutuman turvallisuudelle”. Tähän nojautuen NATO on päättänyt kasvattaa merkittävästi varustautumistaan itäisen Euroopan maissa.
Kuitenkaan Venäjä ei ole muodostanut uhkaa sotilasliittoutumalle, eikä liittouman jäsenmaiden turvallisuudelle. Muiden muassa tähän Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen Venäjää vastaan on myös Suomi innokkaasti osallistunut, vaikka Suomi ei ole vielä edes NATOn virallinen jäsenmaa.
Tietyt voimakkaat NATO-maat perustelevat antamaansa sotilaallista tukeaan Ukrainalle täysin perättömällä turvallisuusuhalla, jonka muka Venäjä on aiheuttanut liittoumalle.
Venäjä ei ole Euroopalle, eikä Suomelle uhka, vaan mahdollisuus. Ennen kuin maamme katkaisi diplomaattiset ja taloudelliset suhteensa Venäjään, Suomella oli perinteisesti hyvät kahdenväliset suhteet, ja niiden ylläpitäminen olisi ollut kaikkien osapuolten etu tulevaisuuttakin ajatellen. Miksi Suomessa ei ole ymmärretty hyödyntää Venäjän suunnatonta markkinapotentiaali, vaan sitä vastoin virallinen Suomi on syössyt maansa kasalaisineen taloudelliseen ahdinkoon ja NATOn myötä hengenvaaraan.
Suomi on yksi länsimaiden eniten Venäjää vastustavista ja mustamaalaavista maista. Tämä on mahdollista siksi, että Suomen maanpettureista muodostuva poliittinen koneisto toteuttaa Venäjä vihamielistä politiikkaa. NATO-kiihkoisimmat ja Venäjä vihamielisimmät poliitikot löytyvät kokoomuksesta, vihreistä sekä ilmeisesti perussuomalaisista. Näiden puolueiden tietyt edustajat ovat ujuttanee Suomen Maailman talousfoorumin ja YK:n Agendan 2030 totalitaristisiin tavoitteisiin.
Suomen ja Venäjän välillä on vallinnut vuosikymmeniä naapuruussopimus sekä Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947. Nämä mainitut sopimukset kieltävät liittymisen sotilasliittoon vihollismaiden kanssa. Suomen poliittinen eliitti tai paremminkin mafia on syyllistynyt valtiopetokseen.
Nykyinen Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti on jatkoa vuonna 2014 alkaneelle Itä-Ukrainan sodalle (jota kutsutaan myös Ukrainan sisällissodaksi). Itä-Ukrainan sodassa Donbassin kansantasavaltojen Venäjän kielinen väestö joutui Ukrainan juutalaishallinon joukkojen murhaavan terrorismin kohteeksi. Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin estää kyseinen terrorismi ja kansanmurha sekä samalla pysäyttää NATOn laajeneminen ovenkynnykselleen, kuten Stoltenberg asian ilmaisi.
Syitä NATOn ekspansionismiin Venäjän rajoille
Yhdysvaltojen ja EU:n globaali valtapolitiikka on toteutunut Itä-Ukrainan sotana ja nykyisenä Venäjän ja Ukrainan välisenä konfliktina. Tästä yhtenä osoituksena on NATOn laajentuminen Itä-Eurooppaan. NATO-jäsenyyden ratifioinnista olisi Suomelle katastrofaaliset seuraukset.
Vuonna 2015 Chicagon yliopiston professori, John Mearsheimer [2] perusteli luennollaan tyhjentävästi sekä johdonmukaisesti, miksi Ukrainan konflikti on Yhdysvaltojen ja tiettyjen muiden NATO-maiden aiheuttama?
Lisäksi John Mearsheimerin mukaan Yhdysvallat ynnä muut tietyt NATO-maat ovat valtapolitiikallaan aiheuttaneet Venäjän ja Ukrainan välisen selkkauksen [3].
Toisin sanoen juuri edellä esitetty tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltojen johtama maailmanjärjestys on hiipumassa, sillä vallansiirtymä on tapahtumassa maailmanpolitiikan ja vallan osalta atlanttiselta vyöhykkeeltä poliittiselle Tyynenmeren akselille (esim. Kiina, Venäjä, Intia jne.). Koska Yhdysvaltojen johtajuus maailmanjärjestyksen keulakuvana murenee, eikä se pysty säilyttämään globaalia asemaansa yllä rauhanomaisin keinoin, on se turvautunut voimakeinoihin pyrkiäkseen säilyttämään aikaisemman globaalin kypsän hegemoniansa. Juuri nykyinen sotatila Ukrainassa on osoitus suurvaltojen raadollisesta kamppailusta maailmanjärjestyksen hegemoniasta.
Lyhyesti voidaan sanoa, että NATO on USA:n keulakuva sekä astinkivi Eurooppaan, mutta Ukraina on Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikkaa Euroopassa. NATOn eli NATO-jäsenmaiden päätehtävä on huolehtia Yhdysvaltain eduista Euroopassa sellaisina kuin Washingtonin kulloinenkin valtaeliitti ne arvioi. Suomen tärkein velvollisuus ja tehtävä on omalta osaltaan mahdollisesti tulevana NATO-maana huolehtia Yhdysvaltojen globaalin suurvaltapolitiikan intressien täyttymisestä. Tämä tarkoittaa myös Suomen tuhoutumista lännen ja Venäjän välisen konfliktin jalkoihin.
Loppupäätelmät
Esitämme muutamia esimerkkejä niistä varjopuolista sekä uhista Suomelle, mikäli maa onnistuu ratifioimaan jäsenyyden sotilasliitossa, kuten olemme jo aikaisemmin kirjoittaneet Magneettimedian artikkelissa “Yhdysvaltojen globaalille valtapolitiikalle on Suomen NATO-jäsenyys välttämätöntä; huomiot Baltian maiden NATO-jäsenyyksistä ja NATOn haitoista [4]”.
- NATO ei tuo puolustuksellista turvaa
Oikeammin määriteltynä NATO ei ole puolustus- , vaan hyökkäysliitto. Se on aggressiivinen ja konfrontaatioihin (vastakkainasettelu) valmistautunut liittouma.
NATOlla ei ole mitään velvoitetta puolustaa jäsenmaitaan.
NATOn 5. artikla yhteisestä puolustuksesta perustuu täydellisesti toiveajatteluun. 5 artikla ei sisällä sellaista lupausta, jonka mukaan aina yhtä NATO-maata puolustettaisiin sen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Todellisuudessa kukin NATO-maa määrittelisi omat puolustustarpeensa vain, ja ainoastaan oman maansa puolustusta ajatellen, muiden auttamiseen ei olisi resursseja.
Oleellista on huomioita, että NATOlla ei ole omia sotajoukkoja, vaan osallistuminen sotaoperaatioihin on jokaiselle NATO-maalle täysin vapaaehtoista. Joukot siis muodostuisivat kunkin NATO-maan omista joukoista, mutta ilman osallistumisvelvollisuutta. Muistettakoon, että suulliset lupaukset, eikä paperillekaan kirjoitetut merkitse yhtään mitään tositilanteessa.
- NATO luo turvattomuutta, ja on hengenvaarallinen elementti
NATO-jäsenyys tarkoittaa esimerkiksi suomalaisten ja Baltian maiden kansalaisten uhraamista Yhdysvaltojen uusliberalistisen globaalin valtapolitiikan alttarille.
NATOn 5. artiklan mukainen sotatoiminta NATOn yhteistä “vihollista” vastaan ei ole uskottavaa. Tästä huolimatta sodan syttyessä lännen ja Venäjän välille, Yhdysvallat käyttäisivät tiettyjä NATO-maita, kuten esimerkiksi Ranskaa, Britanniaa, Suomea, Baltian maita ja tiettyjä Itä-Euroopan NATO-maita välineinään hyökkäyksessään Venäjää vastaan. Suomesta ja Baltian maista muodostettaisiin tiettyjen NATO-maiden sotilaallinen tukikohta, mikä olisi välitön uhka Venäjälle. Tämä tarkoittaisi varmaa Suomen ja Baltian maiden tuhoutumista suurvaltojen välisten ja Eurooppalaisen sodan jalkoihin. Ei varmaankaan ole laisinkaan älykästä tahallaan ajautua venäläisten hypersoonisten ja Sarmat-ohjusten maalitauluksi varsinkaan, kun kyseiset ohjukset voivat pyyhkäistä esim. Ranskan kokoisen maan alueen hetkessä pois maailmankartalta. Yllä esitetyt uhat tapahtuisi vaikka NATOn 5. artiklaa ei käytettäisikään.
- NATO-jäsenyys estää paluun omaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan
Ensinnäkin Suomi menettää NATO-jäsenyyden myötä pääasiallisen osan itsenäisestä päätäntävallastaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vaikka tosin Isäntämaasopimuksen kautta meillä ei ole enää ollut varsinaisesti omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
NATO-jäsenyys liittää Suomen entistä kiinteämmin Yhdysvaltojen uusliberalistiseen politiikkaan, mikä tarkoittaa Suomen täydellistä integroitumista länteen ja mahdollisten myös suomalaisten NATO-sotilaiden uhraamista Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemonian ylläpitämiseksi. Kuten ensimmäisessä luvussa jo sanottiin, Yhdysvaltojen maailmanjärjestys on hiipumassa, sillä vallansiirtymä on tapahtumassa maailmanpolitiikan ja vallan osalta atlanttiselta vyöhykkeeltä Tyynenmeren akselille. Ukraina on vain yksi instrumentti USA:n johtaman maailmanjärjestyksen ylläpitämiseksi. Onhan tutkittu, että maailmanjärjestykseen liittyvät eri suurvaltaliittoumien väliset sodat puhkeavat usein vilkkaasti maailmanjärjestyksen syklin hiipumisvaiheessa. Tämä on luonnollista, sillä hiipumista yritetään ehkäistä suursodalla.
- Arvokkaan naapurivaltion suhteiden turmeltuminen
Baltian maat, Pohjoismaat ja tietyt Itä-Euroopan maat ja oikeastaan EU:n maat kokonaisuudessaan ovat katkaisseet kaikki yhteishankkeet Venäjään, ja ovat ryhtyneet tuhoamaan kaupankäyntiä, ja Helsinki on eritoten aloittanut historiallisten siteiden katkomisen Moskovaan. Suomen sekä Neuvosto-Venäjän ja nykyisen Venäjän keskinäinen noin 77 vuotta kestänyt rauhan, ystävyyden ja yhteistyön jakso on ohi ja tulevaisuus avautuu jäätävän vihamielisinä suhteina Venäjään Yhdysvaltojen satelliittivaltiona.
Suhteiden menettäminen naapurivaltioon merkitsee myös sitä, että rikotaan kahdenvälisiä sopimuksia, kuten Suomi on rikkonut isäntämaasopimuksen ja NATOon linkittymisen myötä naapuruussopimusta Venäjän kanssa. Länsiliittouman maat, Suomi mukaan lukien, ovat hyökänneet Venäjää vastaan toimittamalla aseita Ukrainaan ja asettamalla talouspakotteita Venäjälle.
Näiden ratkaisujen satoa saa nyt Suomikin niittää. Näiden toimintojen ansiosta Venäjä on sulkenut kaasuhanansa myös Suomeen, minkä seurauksena kaasusta riippuvaiset teollisuuden haarat ja leipomot sulkeutuvat sekä kaasulla lämpiävät omakotitalot sekä rivi- ja kerrostalot jäävät ilman lämpöä.
Lisäksi kaikkiin Baltian maihin on kaasun tuonti keskeytynyt.1 Eniten näistä ratkaisuista kärsii kansa.
Vihamielistä politiikkaa Venäjää kohtaan harjoittaneet valtiot ajautuvat tulevaisuudessa myös taloudellisiin vaikeuksiin. Jopa valtamedian uutisointien mukaan myös Suomessa elintarvikkeiden hinnat ovat alkaneet nousta roimasti.2
- NATO-jäsenyyden hintalappu muodostuu kalliiksi
Vaikka Suomella olisi päättäväisyyttä vastustaa muiden NATO-maiden painetta osallistua operaatioihin, ja kieltäytyisi niistä, koituu pelkästään valmiuden ylläpitäminen kalliiksi.
Menoja olisi kahdenlaisia. Yhtäältä NATO [5] -maat joutuvat maksamaan oman osuutensa NATOn menoista, sen yhteisten systeemien ylläpidosta. Toisaalta jäsenmaiden täytyy sopeuttaa oma puolustusjärjestelmänsä NATOn mallistoon, osallistua yhteisiin operaatioihin ja lähettää sotilaita sotilasliiton esikuntiin.
Puolustusministeriön vanhan selvityksen mukaan NATO [5] -kustannuksista suurimpana laskuna olisi puolustusvoimien sopeuttaminen. Selvityksen mukaan tämä hanke maksaisi noin 300 miljoonaa euroa, joka tosin nykyisin saattaa olla suhteessa jopa paljon hintavampi. Mainittu selvitys tehtiin vuonna 2011.
6. Puolustustahdon romahtaminen
Sotilasliitto NATO on aggressiivinen hyökkäysliitto. NATOn tarkoituksena on ennen muuta muodostaa Yhdysvalloille sillanpääasema Eurooppaan. Täten suomalaiset NATO-sotilaat eivät enää palvelisi perinteisen Suomen maanpuolustuksen hyväksi, vaan he sotisivat vain ja ainoastaan Yhdysvaltojen ja EU:n globaalin valtapolitiikan hyväksi. Yhdysvaltojen ja EU:n globaali valtapolitiikka kytkeytyy myös Maailman talousfoorumin tavoitteisiin. Itse asiassa suomalaisilta tuhottaisiin NATO-jäsenyyden myötä mahdollisuus osoittaa aitoa puolustustahtoa, sillä itsenäinen Suomi on tuhottu ja tämän tilalle on asetettu ylikansallisia teollisuus- ja talousjättejä sekä globaalia rahaeliittiä palvelevat EU, YK ja tietyistä NATO-maista muodostuva liittouma.
NATO-maiden sotilaiden tehtävänä olisi puolustaa transatlanttisen liittouman maailman hegemoniaa eli valtavien talousimperiumien intressejä. NATO-maista muodostetut armeijat ja NATOn esikunnan upseerit palvelevat vain murhakoneistoa, joka palvelee globaalia edellä mainittuja intressejä.
Virallisen Suomen poliittiset päätökset, joiden perusteella liityttiin muiden muassa EU:n, euroon, Isäntämaasopimukseen ja nyt mahdollisesti NATOon ovat täydellistä isänmaan petturuutta ja täyttävät sekä maanpetoksen että valtiopetoksen tunnusmerkit. Suomen isänmaana on korvannut kasvottomat ylikansalliset raha- ja talouseliitit ja niihin kytkeytyvät kansainväliset instituutiot, joiden tunnusmerkkeinä ovat byrokraattisuus, teknokraattisuus ja itsenäisten valtioiden sekä kansallisen kulttuurin vastustaminen.
Markku Juutinen
Lähteet
- Yle-uutiset. Kaikki Baltian maat lopettaneet venäläisen maakaasun tuonnin
- MTV-uutiset. Ruokalaskuun jopa 500 euron nousu – nämä tuotteet kallistuvat
Stoltenbergiltä suorat sanat historiallisena iltana Putinille – MTVuutiset.fi [6]
Why is Ukraine the West’s Fault? Featuring John Mearsheimer – YouTube [2]
John Mearsheimer Ukraine-Russia 2022 Analysis – YouTube [3]
[7]
[8]