Suomi on Yhdysvaltojen puskurivaltio Venäjää vastaan; puolueettomuuslinjausta ja itsenäistyminen tarvitaan

NATOn alusosasto saapuu laivastovierailulle tänä viikonloppuna Helsinkiin, kiinnittyen siellä Hernesaaren satamaan. Suomi on tehnyt ratkaisevan suuren virheen luopuessaan puolueettomuuspolitiikasta, joka viitoitti Paasikiven–Kekkosen linjaa. Yhdysvallat ja sen tietyt NATO-liittolaiset ovat käytännössä miehittäneet Suomen. Suomen maanpetturipolitiikot ovat ajautumassa syvään ja tarkoitukselliseen konfliktiin Venäjän kanssa. Kyllä tämä on irvokkaan röyhkeää!

Jäljempänä olevassa artikkelissa emme käsittele niitä voimakkaita poliittisia vaikuttajia, jotka toimivat kuin primus motor   eli käynnistävänä voimana Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikassa sekä kansainvälisessä politiikassa yleensä. Ilman tämän primus motor -elimen vaikutusta, ei Yhdysvallat ja sen tietyt NATO-liittolaiset toimisi, kuten esimerkiksi tämä artikkeli niiden paljastaa toimivan.

NATOn alusosaston vierailu Helsingissä

NATOn alusosasto SNMG1 vierailee tänä viikonloppuna Helsingissä ja toteuttaa Rannikkolaivaston kanssa yhteisen PASSEX- harjoituksen ensi viikon alussa. NATOn omistukseen nimetty kalusto tietenkin kuuluu NATOn jäsenmaiden omistukseen. NATO on pelkästään paperitiikeri, jolla ei ole omia sotavoimia, vaan ne koostuvat Naton jäsenvaltioiden sotajoukoista vapaaehtoisuuden periaatteella.

Laivasto-osastoon sisältyy espanjalainen fregatti Esps Alvaro de Bazan sekä Iso-Britannian fregatti HMS Iron Duke.

Isäntämaasopimus voimasssa: käytännössä Suomi on miehitetty NATOn jäsenmaa

Käytännössä Suomi on niin lähellä Pohjois-Atlantin liiton jäsenyyttä, kuin se vain voi olla ilman sopimuksen ratifiointia. Tämän mahdollistaa Suomen edustajien allekirjoittama, mutta laiton isäntämaasopimus.

Isäntämaasopimus on mahdollistanut Suomen tiivistyvän yhteistyön Nato-kumppanuuden myötä Yhdysvaltojen sotaharjoitusten ja sotilastiedustelun kanssa.

Ruotuväki -lehden mukaan NATOn joukkopooliin osallistuminen on normaalina osana Puolustusvoimien kansainvälistä yhteistoimintaa. Suomi on osallistunut NATOn nopean toiminnan joukkojen harjoituksiin vuodesta 2012. Viime kuussa oli Saaristomerellä Rannikkolaivaston ja Naton alusosaston yhteinen miinantorjunta PASSEX-harjoitus. Alusten miehistöt eivät olleet lehden mukaan fyysisesti tekemisissä keskenää. Valmistelut 4. Miinantorjuntalaivueessa aloitettiin jo keväällä 2018 ja yhteisen harjoittelun on tarkoitus jatkua vielä tämän vuoden kesään ja aina syksyyn saakka.

Valtavirtamedian mukaan Suomessa Isäntämaasopimus vahvistettiin presidentin ja hallituksen päätöksellä, koska sen ei katsottu tuovan merkittävää uutta, vaan kirjaavan vain jo noudatetut käytännöt. Suomessa isäntämaasopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg Walesissa ilman eduskunnan käsittelyä. Suomen isäntämaasopimus NATOn kanssa on perustuslainvastainen.

Suomeen saapui vuonna 2016 Yhdysvaltain armeijan sotilaita tarkoituksenaan osallistua tuolloin toukokuussa käytyyn maavoimien Arrow-harjoitukseen. Tuolloin Suomeen saapui vuoden 2016 keväällä noin 160 miestä ja 17 panssaroitua Stryker-taisteluajoneuvoa.

Jo 2017 uutisoitiin Suomen sotilastietojen tiivistymistä Yhdysvaltojen kanssa jatkona kauan jatkuneelle yhteistyölle Suomen sekä USA:n välillä. Yhdysvallat ovat erikoisen kiinnostuneita kyseisestä yhteistyöstä, sillä se onnistuu siten saamaan tuoretta tietoa Venäjältä Suomen kautta.

Lisäksi Suomen armeija on osallistunut taisteluharjoituksiin puolentoista vuoden aikana ainakin 12 kertaa. Näistä harjoituksista on osa tapahtunut Norjassa ja Puolassa. Nämä harjoitukset sisältyvät Suomen osuuden niistä sotilaallisista operaatioista, mitkä Yhdysvallat, NATO, Norja, Suomi ja Ruotsi ovat käynnistäneet pohjoismaisena sotilaallisena yhteistyönä linjalla Suomen Lappi, Itämeri, Baltia sekä Puola. Eli kysymyksessä ovat Venäjän rajamaat.

Mikäli Suomen puolustusvoimilla on normaalina käytäntönä osallistua kansainväliseen yhteistoimintaan, emmekö voisi osallistua myös Venäjän puolustusvoimien kanssa yhteisiin harjoituksiin? Tällähän olisi Suomen ja Venäjän suhteiden kannalta hyvin tasapainottava ja lähentävä vaikutus.

Täysin selvää on, että Suomen ”ulkopolitiikka” nojautuu ja noudattaa täysin Yhdysvaltojen ja sen tiettyjen liittolaisten ulkopolitiikkaa, mikä on luonteeltaan kaikkea muuta kuin pyyteetön. Periaatteessa Yhdysvallat ja sen tietyt Nato-liittolaiset ovat miehittäneet Suomen. Tämä Miehittäminen on tapahtunut Suomen poliittisen koneiston ja viranhaltijoiden sydämmelliselä suostumuksella.

Kuten jo sanottiin Suomi ja myös Ruotsi ovat jo ujutetut niin lähelle NATO-jäsenyyttä kuin voi olla ilman pääasiallista jäsenyyttä.

Tämä käy ilmi Suomen Nato-selvityksestä:

”…kumppanuusyhteistyön kautta Suomi ja Ruotsi ovat käytännöllisesti katsoen jo liittokunnan jäseniä ja sellaisina ulkopuolinen maailma ne näkee … Tämä vahvistaisi oletusta siitä, että Suomi ja Ruotsi olisivat EU- ja kahdenvälisten sitoumustensa nojalla, ja laajemmin läntisen solidaarisuuden vuoksi mitä todennäköisimmin osallisina sotilaallisessa konfliktissa Itämeren yhteisellä strategisella alueella”.

Miksi Yhdysvaltojen puolustusliittouma ympäröi Venäjää?

Suomen yhteistyö Yhdysvaltojen sotilastiedustelun, sotaharjoitusten ja Nato-kumppanuuden kanssa muodostaa hyvin vakavan sotilaallisen uhan Suomelle, sillä nämä toimet sisältävät Suomen alueen käyttämisen Venäjää vastaan. Yhdysvaltojen johtama läntinen koalitio käyttää Suomea hyödykseen taloudellisten ja poliittisten itressiensä takia. Suomen tilanne on laiton ja maata johtaa korruptoituneet valtio- ja maanpetokseen syyllistyneet omahyväiset rikolliset.

Keskeisin syy Yhdysvaltojen johtaman ja enimmäkseen tietyistä NATO-maista koostuvan sotilaallisen liittouman linnoittautumiseen poliittiseen Eurooppaan ja aina Venäjän rajojen tuntumaan on siinä, että liittoutumisella on vakaana tavoitteena kontrolloida Itä-Eurooppaa hallitakseen Euraasian sydänmaata ympäröivää maailmansaarta. Puolestaan se, joka ohjailee tuota vyöhykettä, kontrolloi koko maailmaa. Lisäksi Euraasiassa Yhdysvaltojen pyrkimyksenä on lähihistoriassa ollut Venäjän vaikutuspiirin katkaiseminen Ukrainan suhteen.

Venäjällä on mainiot geopoliittiset suhteet Itä-Aasiaan. Läntinen liittouma haluaa murskata tämän Venäjän ja Itä-Aasian kehittyvän taloudellisen sekä puolustuksellisen yhteistyön. Euraasian geopolitiikka kytkeytyy Harold Mackinderin teoriaan sydänmaasta. Euraasia oli Mackinderin mukaan globaalin vallan luonnollinen tyyssija. Se oli maavalta, jota vastaan merivallat eivät pystyisi kilpailemaan.¹

Se, että Yhdysvaltojen johtama liittouma haluaa valvoa Itä-Eurooppaa hallitakseen Euraasian sydänmaata ympäröivää maailmansaarta, on suurin syy siihen, että myös Suomi haluttiin mukaan Yhdysvaltojen johtamaan NATO-maiden koalitioon. Suomen poliittiset pölkkypäät eivät vain tätä näytä tajuavan. Jos sen ymmärtävätkin, eivät siitä kuitenkaan välitä. Valtaapitäville näyttää riittävän, että ovat jossakin ”suuressa” mukana, vaikka se tarkoittaisi hengenvaaraa kansalle.

Suomi on unohtanut historiansa

Mielestäni Suomelta puuttuu oma turvallisuuspolitiikka, ja maa on luopunut täysin puolueettomuuspolitiikastaan. EU:n takia Suomella ei ole omaa ulkopolitiikkaa vaan Suomea johtaa Brysselin villakoirat, jotka heiluttavat häntäänsä iloisesti myös Yhdysvaltojen puolustusliittoumalle.

Suomen poliittisen koneiston maanpetoksellisen toiminnan ansiosta puolustustahto on Suomessa romahtanut. Miksi kukaan haluaisi puolustaa maan- ja valtionpetokseen syyllistynyttä poliittista valtiovaltaa. Mieluummin nähdään, että kansaa pitää puolustaa poliittisen koneiston vainolta.

NATO on luonteeltaan jäänne kylmän sodan ajalta ja se toimii pääsääntöisesti paperijärjestönä. Vaikka NATOlla on moniportainen sotilashallinto esikuntineen, ei sillä ole joukkoja. Naton sotavoimat koostuvat jäsenvaltioiden sotajoukoista, joiden luovuttaminen käyttöön on täysin jäsenvaltioiden päätäntävallassa. Mikäli Suomi ajautuisi lännen ja idän sotatantereeksi, NATOsta ja Yhdysvalloista ei olisi Suomelle mitään turvaa, vaan sortusimme suurten jalkoihin.

Suomi on tehnyt ratkaisevan suuren virheen luopuessaan puolueettomuuspolitiikasta, joka viitoitti Paasikiven–Kekkosen linjaa, joka yleensä tarkoittaa Suomen toisen maailmansodan jälkeistä ulkopolitiikan puolueettomuussuuntausta.

Paasikivi kirjoittaa näkemyksiään ulkopolitiikasta päiväkirjassaan 2. elokuuta 1944:

• a) ”Suomen ulkopoliittinen probleemi on Venäjä ja suhteemme siihen. Kaikki muut ovat poliittisesti toisarvoisia.
• b) Hyvät ja ystävälliset välit Neuvosto-Venäjään.
• c) Konflikteja vältettävä.
• d) Suomen on kartettava Venäjän-vastaista ja Venäjälle vihamielistä politiikkaa. Suomen ulkopolitiikka ei saa olla Venäjän-vastaista eikä Venäjälle vihamielistä.
• e) Tähän on pyrittävä, huolimatta pettymyksistä, joita olemme saaneet ja saamme kokea.”²

Nykyiset kansanpetturipolitiikot ja näiden linjauksia tukevat valtavirtaiset mediat harjoittavat jatkuvaa likasankoagendaansa Venäjää vastaan. Mutta sitä vastoin Yhdysvaltojen politiikkaa ylistetään maasta taivaisiin. Kuitenkin valtioterroristivaltiolla Yhdysvalloilla on ympäri maailmaa 761 sotilastukikohtaa, jotka eivät taatusti ole yhteisen hyvän ja rauhan edistämistä varten.

Suomen valtamedia on pelotellut suomalaisia jatkuvasti sotahysteriallaan ja Venäjän ”uhkalla”, mutta onneksi mediarummutus on ollut niin liioiteltua, että suuri osa suomalaisista huomaa sen sotapropagandaksi.

Venäjän uhkaa voidaan tarkkailla historiallisesta näkökulmasta.

”Suomen kimppuun Venäjä on käynyt 300 vuoteen vain provosoituna, osana ruotsalaisten tai muiden aloittamaa sotaa. Venäjällä ei ole mitään syytä hyökätä pelkästään Suomeen. Mailla on Euroopassa pisin raja, jolla ei ole mitään ongelmia,” kuten asian on veteraanidiplomaatti ja professori Keijo Korhonen todennut.

Suomen pitäisi edelleen ottaa käytäntöön Paasikiven-Kekkosen puolueettomuuslinjaus.

Tämä ei tarkoittaisi mitään suomettumista. Ei Kekkonenkaan ollut suomettaja eikä myös Neuvosto-Venäjän nöyristelijä. Urho Kekkonen näki tarpeelliseksi noudattaa J. K. Paasikiven viitoittamaa idänpolitiikkaa hankkien täten Suomelle sekä Idän että Lännen arvostuksen.

Miksi tästä Paasikivi-Kekkosen ulkopoliittisesta lijauksesta ei oteta nykyisin mitään opiksi? Siksi koska Suomen poliittinen koneisto on miehitetty negatiivisen globalisaation lakeijoilla, sanalla sanoen maan- ja valtionpettureilla.

Suomi ja Venäjä

Venäjä on Suomelle ensisijaisesti mahdollisuus. Suomen kannalta Venäjän potentiaali niin kauppakumppanina kuin halvan energian tuottajana on huomattava. Luonnollisesti Suomelle maantieteellisen sijaintinsa kannalta olisi tärkeää, että maamme tavoittelisi tehokkaasti yhteistyötä kaikkiin ilmansuuntiin, mikä onnistuu ilman Unionin ja eurovaluutan jäsenyyttä. Suomen uhkana on ilman yhteistyöulottuvuuksia länteen ja itään joutua rajamaaksi sekä taantua periferiaksi, kuten maa on jo ajautunut Brysselin pohjoiseksi maakunnaksi, joka on uskoutunut vain Yhdysvaltojen puolustuksellisen doktriinin aukottomaksi ihailijaksi. Mahdollisen länsimaiden ja Venäjän välisen yhteenoton sattuessa Suomi kärsisi joka tapauksessa valtavia vahinkoja, josta johtuen Suomen täytyy pyrkiä jäämään niistä sivuun. Suomen tulee siis hankkiutua itsenäiseksi valtioksi ja laatia oma turvallisuus-, ulko-, ja puolustuspolitiikkansa, mitkä edustaisivat täysin puolueettomuuspolitiikkaa.

Markku Juutinen

Lähteet

Merivoimat (4.5.2020). Naton alusosasto pysähtyy Helsingissä ja harjoittelee Rannikkolaivaston kanssa. Saatavina: https://merivoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/naton-alusosasto-pysahtyy-helsingissa-ja-harjoittelee-rannikkolaivaston-kanssa

Joakim Kullas (5.5.2020). Ruotuväki. Kansainvälistä miinantorjuntaa Saaristomerellä. Saatavina: https://ruotuvaki.fi/-/kansainvalista-miinantorjuntaa-saaristomerella

Jenny Thuneberg ( 24.04.2016 ). USA:n armeijan Strykerit saapuvat Suomeen – komentaja IS:lle: ainutlaatuinen tilaisuus. Saatavina: https://www.verkkouutiset.fi/usan-armeijan-strykerit-saapuvat-suomeen-komentaja-islle-ainutlaatuinen-tilaisuus-49544/#12fb83ca

Tekniikka ja talous. . https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/hs-suomen-sotilastiedustelu-tiivistymassa-usan-kanssa-jatkoa-pitkaan-jatkuneelle-yhteistyolle/cc5956b0-b106-3de2-943f-c1c9bfbb7627

SS. (25.5.2016). Ruotsi hyväksyi isäntämaasopimuksen Naton kanssa – saliin piti kutsua vartijat.

Ulkoministeriö: http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=157406&GUID={8D6158F6-B7E5-483C-9455-F66D76ACC1FB}

Pentti Sainio (23.7.2015). Seura. Veteraanidiplomaatti sivaltaa Timo Soinia: ”Ulkoministeri on kuin pieni sylikoira, joka heiluttaa häntäänsä Brysselin isännille”. Saatavina:

Ilkka. Kekkonen ei ollut suomettaja. Saatavina: https://www.ilkka.fi/mielipide/yleis%C3%B6lt%C3%A4/lukijoilta-kekkonen-ei-ollut-suomettaja-1.2290743

……………

Lähteet ylä tunnisteella

1. Sengupta, Anita (2009). Heartlands of Eurasia: The Geopolitics of Political Space. Lexington

Books.

2. Paasikivi, J. K.: J. K. (1985). Paasikiven päiväkirjat 1944-1956. Ensimmäinen osa, 28.6.1944 –

24.4.1949, s. 22–23. Helsinki: WSOY.