Syitä tukea Palestiinaa

Ukrainan lentokoneturma tuli kuin tilauksesta Israelille, joka on teurastanut jo puolentuhatta gazalaista parin viikon aikana. Kansainvälinen huomio kääntyi kuin tilauksesta Eurooppaan, eivätkä lännen poliitikot ole kokeneet kiusallista painetta tuomita juutalaisvaltion toteuttamaa verilöylyä. Päättäjät ovat voineet läksyttää poliittisesti korrektissa hengessä Israelin sijaan Venäjää.

Selkein syy Israelin tuoreelle hyökkäykselle Gazaan on kahden palestiinalaispuolueen, maltillisen Fatahin ja radikaalin Hamasin keväällä solmima sovinto. Yhteistyöpäätös merkitsi loppua vuosia jatkuneelle palestiinalaisten keskinäiselle taistelulle. Asiantuntijat ennustivat, että yhtenäisen palestiinalaisrintaman syntyminen merkitsisi ilmapiirin ”oikeistolaistumista” juutalaisleirissä. Israel päättikin rangaista Palestiinaa sovinnon vuoksi ilmaiskuilla, joiden jälkeen tilanne kärjistyi nopeasti ja huipentui maaoperaatioon Gazassa. Yli 500 palestiinalaista on nyt tapettu siksi, ettei Israel pitänyt Hamasin ja Fatahin välisestä sovinnosta.

Unicefin mukaan Israel on tappanut operaation aikana enemmän lapsia kuin palestiinalaissotilaita. Sionistit ovat myös estäneet lääkintämiesten toiminnan monilla alueilla. Maanantaina uutisoitiin Israelin pommittaneen Gazan keskussairaalaa. Juuri kukaan ei kuitenkaan puhu sotilaallisista väliintuloista, talouspakotteista tai Israelin ojentamisesta muillakaan keinoin. Koska sotajalalla on juutalaisvaltio eikä esimerkiksi Irak, Libya tai Iran, ei kansainvälinen yhteisö ole tehnyt käytännössä mitään väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Vaikka Israel on hyökännyt toistuvasti jopa Yhdysvaltojen kansalaisia vastaan, ilmaisivat amerikkalaissenaattorit yksimielisen tukensa juutalaisvaltiolle heti sen aloitettua maahyökkäyksen. Amerikkalaiset päättäjät syyttivät tuttuun tapaan palestiinalaisia kaikista alueen väkivaltaisuuksista, ja osa kannanoton allekirjoittajista vaati, että Yhdysvaltojen olisi kokonaan lopetettava taloudellinen tuki palestiinalaishallinnolle.

Kansainvälisen yhteisön viesti palestiinalaisille on selvä: Israel on tullut jäädäkseen, sen kanssa on tultava toimeen. Aina, kun Israel aloittaa uuden ristiretken naapureitaan vastaan, täyttyvät liberaalit länsimaalaiset lehdet toinen toistaan kummallisemmista ehdotuksista vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin lopettamiseksi. 20.7. sanomalehti Kaleva julkaisi pitkän kirjoituksen kansalaisjärjestöaktiivi Fabio Morettilta otsikolla ”Kohti modernia palestiinalaisvaltiota”. Tekstissä ehdotetaan, että kriisin ratkaisemiseksi palestiinalaiset voitaisiin asutta Israelin ulkopuolelle, esimerkiksi eteläiseen Syyriaan. Palestiinalaisten joukkopako (etninen puhdistus) Israelista olisi Morettin mukaan ”win-win-tilanne kaikille alueen osapuolille”. Ehkä juurettomasta kosmopoliittinäkökulmasta katsottuna pakenemista kotimaasta voidaan kutsua ”voitoksi”. Onneksi palestiinalaiset eivät kuitenkaan ole luovuttajia.

2000-luvulla Euroopassa on syntynyt puistattava trendi. Useat ”kansallismieliset” ryhmät ovat valinneet uudeksi opikseen liberalismin ja Israel-ystävyyden. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat Geert Wildersin Vapauspuolue, eurooppalaiset Defence League -ryhmät, UKIP, ruotsidemokraatit, perussuomalaiset sekä sukupolvenvaihdoksen myötä muuttunut Ranskan Kansallinen rintama. Joidenkin pitkäaikaisten vaikuttajien mukaan muutosta on tuettu kulissien takana rahallisesti. Liberaalit ”kansallismieliset” ovat osoittaneet ymmärrystä ”juutalaiselle nationalismille”. On todettu, että juutalaisilla on oikeus vaalia omaa identiteettiään ja puolustaa kotimaataan siinä missä eurooppalaisillakin. Tällöin kuitenkin sivutetaan kokonaan Israelin ainutlaatuinen syntytarina ja sionistisen aatteen tavoite. Me tuemme Palestiinaa, sillä juutalainen nationalismi on eurooppalaisten kannalta huomattavasti vaarallisempaa kuin arabinationalismi.

Israelin valtio syntyi virallisesti 1948, kun sadattuhannet palestiinalaiset häädettiin väkivalloin pois kotoaan juutalaisten tieltä. Palestiinalaiset kutsuvat tapahtumaa Nakbaksi eli katastrofiksi. Puolisotilaalliset juutalaisjärjestöt tekivät raakoja terrori-iskuja niin arabeja kuin aluetta aiemmin hallinnoineita brittejä vastaan vakiinnuttaakseen valtansa. Israelin puolustajien mukaan maa kuuluu juutalaisille ”historiallisista syistä”. Väite on tietysti naurettava, sillä samoilla leveyspiireillä on vuosituhansien aikana asunut lukemattomia kansoja.

Ennen Israelin perustamista myös monet muut kuin sionistit suunnittelivat juutalaisten siirtämistä pois Euroopasta. Kautta historian on puhuttu ”juutalaiskysymyksestä”, ja juutalaiset on häädetty kymmenistä maista heidän kantakulttuurille vihamielisen ja usein selkeästi rikollisen toimintansa vuoksi. Juutalaiset ovat jatkuvasti olleet etnisessä konfliktissa isäntäkansojen kanssa. Esimerkiksi 1700-luvulla elänyt arvostettu englantilaishistorioitsija Edward Gibbon selitti antiikin Rooman juutalaisvainoja sillä, että juutalaiset ovat ”antisosiaalinen” kansa. Gibbon kuvasi näitä ”Rooman valtion ja kaikkien kansojen leppymättömiksi vihollisiksi”. Mikään muu ihmisryhmä ei ole herättänyt kautta vuosisatojen yhtä vahvoja tunteita. 1900-luvulla vastakkainasettelu Euroopassa vain voimistui, kun juutalaiset kehittivät valtakulttuuria rappeuttaneita aatteita, kuten kommunismin, psykoanalyysin, monikulttuurisuusajattelun ja Frankfurtin koulukunnan kulttuurimarxismin. Juutalaiset eivät ole koskaan olleet tyytyväisiä muiden kansojen arvoihin, perinteisiin ja etiikkaan, vaan he ovat pyrkineet tuhoamaan isäntäkansan kansallisen yhtenäisyyden. Sionismin isänä tunnettu Theodor Herzl oli itsekin sitä mieltä, ettei Euroopan juutalaisvastaisuus ole suinkaan irrationaalista, vaan luonnollinen reaktio juutalaisten toimintaan ja tapaan kohdella muita kansoja.

Monet siis uskoivat, että Euroopan voisi parantaa eristämällä juutalaiset omaan kotimaahansa toiselle mantereelle. Esimerkiksi Saksa tuki 1930-luvulla juutalaisten siirtolaisuutta Palestiinaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut juutalaisvaltion perustaminen, vaan brittien hallitsema Palestiina, jossa juutalaisilla ei olisi erityisasemaa. Saksan ulkoministeri Konstantin von Neurath totesi 1937, että sionistien tavoitteet olivat vaarallisia; juutalaisvaltio ei eristäisi juutalaisia, vaan toimisi näiden kansainvälisenä päämajana, kuten Moskova toimi maailman kommunistiselle verkostolle. Tunnettu lehtimies Giselher Wirsing puolestaan varoitti ”juutalaisen Vatikaanin” vaarasta. Skeptikot olivat oikeassa.

Kirjassaan Separation and Its Discontents psykologian professori Kevin MacDonald kirjoittaa sionismin roolista juutalaisyhteisön voimaannuttajana. Israelin ansiosta juutalaiset ovat kulttuurillisesti ja geneettisesti entistä kiinteämpi ryhmä maailmanpoliittisia toimijoita: ”Evolutiivisessa mielessä sionismi on perinteistä heimopolitiikkaa […] Israelin avulla sionismi on kyennyt vahvistamaan maantieteellisen hajaannuksen heikentämää kansallistunnetta. Seka-avioliittoja ei-juutalaisten kanssa ei juurikaan solmita.” Kansainvälinen juutalainen yhteisö ei ole koskaan ollut taloudellisesti ja poliittisesti yhtä voimakas kuin Israelin perustamisen jälkeen. Oma kotimaa ja tiukan linjan nationalismi eivät ole tylsyttäneet ei-juutalaisiin kansoihin suunnatun kritiikin terää. Kommunismin, kulttuurimarxismin ja ”sukupuolivallankumouksen” rinnalle on kasvanut uusia juutalaisten luomia virtauksia, jotka haastavat länsimaiset arvot ja syövät resurssejamme antamatta mitään vastikkeeksi. Ensimmäinen niistä on monikulttuurisuus ja toinen länsimaiden ulkopolitiikkaa ohjaava, Israelin etua tavoitteleva uuskonservatismi.

Viimeistään 1960-luvulta lähtien kaikki merkittävät juutalaisjärjestöt ovat länsimaissa kannattaneet aggressiivisesti vapaata maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta. Edes se, että huomattava osa siirtolaisista on juutalaisvastaisia muslimeja, ei ole muuttanut tätä. Sen sijaan Israelissa juutalainen valtavirta kannattaa rotupolitiikkaa vaatien palestiinalaisten sekä mustien maahanmuuttajien eristämistä ja häätöä. Kyse ei ole jakomielitautisuudesta, vaan kylmästä käytännöllisyydestä. Juutalaisille myönteisintä ympäristöä ovat yhtäältä ”puhdas” Israel ja toisaalta ulkomaailma, jossa kulttuurien täydellinen sekoittuminen on hävittänyt kasvualustan ”rasismille” ja ”antisemitismille”. Israelin ja länsimaiden päinvastaiset kehityssuunnat ovat siis myönteisiä juutalaisille, mutta tappavia eurooppalaisten kannalta. Oma lukunsa on tietysti Israelin valtion tukema länsimaihin suunnattu holokaustiteollisuus, jonka ainut tarkoitus on syyllistää eurooppalaisia ja vastustaa valkoisten kansallismielisyyttä. Lisäksi Israelin aiheuttamat sodat luovat jatkuvan Eurooppaan kohdistuvan siirtolaispaineen. Maallistuneessa lännessä yhä useammat toteuttavat juutalaisuuttaan uskonnon sijaan kannattamalla sionismia ja vastustamalla eurooppalaisten isänmaallisuutta (jonka pelätään johtavan lopulta antisemitismiin).

Perustamisensa jälkeen Israel on repinyt länsimaat lukemattomiin sotiin Lähi-idässä. Vaikka kansanmurhat, vallankumoukset ja esimerkiksi öljyn hinnan raivokas heittely ovat kaikkea muuta kuin länsimaiden intresseissä, ei juutalaisvaltion vaatimuksia ole uskottavasti kyseenalaistettu. Tämä johtuu siitä, että lännessä vaikuttaa voimakas sionistinen lobbauskulttuuri, josta esimerkiksi John Mearsheimer ja Stephen Walt ovat kirjoittaneet teoksessaan The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy. Useiden vihamielisten valtioiden ympäröimä Israel on pysynyt maailmankartalla vain siksi, että se saa miljardiavustuksia, sotilaallista tukea ja modernia aseistusta Yhdysvaltojen, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisilta valtioilta. Veronmaksajien rahojen ja aseiden lisäksi länsi on jo vuosikymmenien ajan lähettänyt myös omia kansalaisiaan kuolemaan Lähi-idän sodissa, jotka palvelevat ainoastaan Israelin etuja. Klassinen esimerkki tästä on Irakin sota, joka sytytettiin valehtelemalla, että Israelin inhoamalla Saddam Husseinilla olisi käytössään joukkotuhoaseita. Kuten Mearsheimer toteaa, kaikki suuret juutalaisjärjestöt antoivat tukensa hyökkäykselle Irakiin ja koko sota oli Israelille uskollisten uuskonservatiivien työn tulosta. Sota oli länsimaille taloudellinen katastrofi. Sen aikana kuoli tuhansia eurooppalaisia ja amerikkalaisia nuoria aikuisia täysin turhaan. Israel ja kansainvälinen juutalainen yhteisö vaativat nyt samanlaista tragediaa Iraniin. Gazan operaation aikana Yhdysvaltojen senaatissa on vaadittu, että valtion tulisi kaksinkertaistaa Israelin ohjustorjuntajärjestelmälle maksamansa tuet.

Kansallismielisillä ei ole siis hyvää syytä tukea juutalaisvaltiota. Israel vaatii tukemiensa kansalaisjärjestöjen ja painostusryhmien suulla monikulttuurista Eurooppaa sekä loputtomasti rahaamme, aseitamme ja sotilaitamme. Mikäli palestiinalaiset hallitsisivat Palestiinaa, ei koko ongelmaa olisi. Arabit eivät ole jatkuvasti lobbaamassa muuttaakseen länsimaiden kulttuuria sekä pakolais- ja ulkopolitiikkaa. Palestiina olisi itsenäisen kansan kotimaa, eikä tukikohta kansainvälisesti toimivalle ja Eurooppaa vihaavalle eliitille. Vapaa Palestiina olisi askel myös kohti vapaata ja eurooppalaista Eurooppaa.

Julkaistu alunperin Kansallisen Vastarinnan verkkosivuilla.