Synnyttääkö Israelin kritisoiminen ”antisemitismiä”? Onko ”juutalaisvastaisuus” liioiteltua?

Risto Auvisen (RA) mukaan Israelin demonisointi ruokkii antisemitismiä. Auvinen ei esitä määritelmää sille, mikä on demonisoivaa tai demagogista Israelin kritisoimista. Demagoginen tarkoittanee lähinnä kiihotusta kansanryhmää vastaan.

RA:n mukaan Israelin politiikan asiallinen arvosteleminen olisi sallittua siinä missä muidenkin valtioiden kritisointi. Missä sitten kulkee demonisoivan arvostelun ja asiallisen kritiikin raja? Tarkastelkaamme tätä kysymystä jäljempänä.

Tässä artikkelissa pontimena toimii Auvisen antisemitismi-kortti. Lisäksi tarkastelemme antisionismin luonnetta vertaamalla sitä antisemitismiin, jota synnyttää muiden muassa Israelin brutaalius palestiinalaisia kohtaan. Tarkastelemme synnyttääkö Israelin kritisoiminen ”antisemitismiä”.

 

Taustat

Ensinnäkin syytä selventää taustaa siitä populaatiosta, jota väitetään ”juutalaisiksi”.

Käytännössä juurikaan ei enää ole olemassa muinaisten heprealaisten jälkeläisinä. Nykyiset ”juutalaiset” ovat suurimmaksi osaksi 700-luvulla juutalaisuuteen kääntyneiden turkkilais-mongolidisen kasaarikansan jälkeläisiä. Aikamme aškenasijuutalaiset polveutuvat kasaareista.

Niinpä jo antisemitismi terminä ”juutalaisvastaisuuden” yhteydessä on harhaanjohtavaa. Antisemitismillä tulisi oikeammin tarkoittaa niiden ihmisten sortamista, jotka ovat seemiläisiä kieliä puhuneiden kansojen jälkeläisiä. Seemiläisiä kieliä puhuneita kansoja ovat esimerkiksi heprealaiset, eelamilaiset, assyrialaiset, kaldealaiset, lyydialaiset, aramilaiset, syyrialaiset, arabit, mooabilaiset, ammonilaiset¹ jne.

Kasaarimafialla on niin voimakas ote tiedonvälityksessä ja massamediassa, että kasaarialkuperä on onnistuttu piilottamaan. Osaltaan heprealaisuuden myytillä on oikeutettu Palestiinan juutalaisvaltio.

Esimerkiksi arabien vainoaminen tai kiusaaminen täyttää antisemitismin tunnusmerkit, mutta puolestaan vastaavat toimet nykyisiä ”juutalaisia” kohtaan yksilöinä ovat antikasaarismiä eli kasaarivastaisuutta.

Antisemitismi ei ole sama asia kuin antisionismi. Siksipä on syytä täsmentää näitä termejä.

Antisemitismi

Antisemitismillä yleensä ymmärretään juutalaisvastaisuutta joko siten, että juutalaisia vastustetaan heidän erilaisen geneettisen perimänsä mukaan, lisäksi syrjintää voi esiintyä pelkästään heidän uskontonsa (juutalaisuus) takia. Juutalaisvastaisuutta esiintyy myös molempien geneettiseltä ja uskonnolliselta pohjalta. Muistettakoon kuitenkin, että uskontojakin voidaan kritisoida.

Antisionismi

Sionismilla on historian saatossa ollut monenlaisia suuntauksia. Valtavirtatiedon mukaan sionismi eli juutalaisnationalismi on poliittinen ideologia, jonka juutalaisen tulkinnan mukaan juutalaisilla on oltava oma kansallisvaltio. Koska Israelin valtio on jo olemassa, tarkoitetaan nykysionismilla käytännössä Israelin valtion kannattamista.

Todellisuudessa sionismi tarkoittaa myös paljon muuta. Se voidaan ajatella poliittisena eturyhmänä, joka muodostuu sionistisesta ylimystöstä eli rabbiinisesta älymystöstä, jonka tavoitteena on talmudistien eli juutalaisuuteen kääntyneiden ihmisten hallitseminen ja samalla Israelin ja sionistisen mafian ylivaltaa kansainvälisessä politiikassa. Kristityt sionistit toimivat varsinaisten kasaarisionistien kätyreinä.

Antisionismi sekoitetaan usein antisemitismiin erityisesti Israel-myönteisissä ja sionistien hallitsemissa yhteyksissä. Antisionismi on kuitenkin korrekti ilmaisu rasismin vastustamiselle, ei rasismille, sillä sionistisen eliitin toiminta on lievästi sanottuna rasistista. Antisionismi on siis sionistisen eliitin vastustamista. Koska tässä yhteydessä sionistisella eliitillä tai paremminkin mafialla tarkoitetaan kansainvälistä poliittista organisaatiota, jonka vaikutus ilmenee hyvin monimutkaisena ulottuvuutena maailman valtioiden yhteiskunnissa ja hallituksissa, on selvää, että järjestelmän arvostelu ei ole rasismia eikä kiihotusta kansanryhmää vastaan.

 

Onko Euroopassa todella vakavasti otettavaa antisemitismiä?

RA viittaa uusimpaan Euroopan unionin tutkimukseen (FRA), jonka mukaan antisemitismi olisi nousussa Euroopassa siten, että EU:n alueella näitä ”viharikoksia” olisi 30 prosenttia.

RA ei paljasta Eurooppalaiselle antisemitismille yhtä selittävää tekijää, vaan tyytyy toteamaan, että esimerkiksi Unkarissa ja Kreikassa antisemitismin taustalla on äärinationalismi ja ajatus juutalaisten luontaisesta epäisänmaallisuudesta.

Auvisen tulisi kuitenkin huomioida, että Euroopan unioni on itsessään sionistisen eliitin luomus, joten voidaanko EU:n perustamaan perusoikeusviraston tutkimuksiin (FRA) luottaa? Miksi muuten kyselytutkimus antisemitismistä on tehty mytologiselle luvulle 6000 (vrt. 6 000 000) juutalaista?

Kuinka suuri osuus noista kyselyistä ovat suoraa valehtelua ja kuinka paljon niissä on liioittelua? Luonnollisesti juutalaisuutta uskontonaan harjoittavat ihmiset ovat altistuneet joskus syrjinnän tai rasismin kohteeksi, kuten muutkin ihmisryhmät. Esimerkiksi kristityt ja muslimit altistuvat jatkuvasti kasaarieliitin vainon ja rasismin kohteeksi.

Onko FRA:n tutkimuksissa sekoitettu keskenään yllä mainitut antisemitismi ja antisionismi? Nämä käsitykset menevät kentällä hyvin herkästi sekaisin. Esimerkiksi, jos joku esittää kärkevää kritiikkiä Israelin suurlähetystölle tai rabbeille siitä, kuinka he eivät tuomitse näkyvästi Israelin suorittamaa kansanmurhaa Gazassa ja kristittyjen sortopolitiikkaa, niin ei se ole Israelin demonisointia tai antisemitismiä, vaan tervettä ja oikeudenmukaista antisionismiä.

Lisäksi viime vuoden tammikuussa uutisoitiin Suomen kasaarien vaatimuksesta saada valtiolta rahaa ”vainojen uhrien muistopäivän”  varjolla. Tuolloin esimerkiksi poliisiylijohtaja Paatero ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle. Viikkoja kestäneen mediarummutuksen tuloksena hallitus päätyi suostumaan kasaarien vaatimukseen.

Hallitus päätyi tuhlailemaan Helsingin ”juutalaisten” ”turvallisuuteen” 100 000 euroa, vaikka Suomessa ei ole tapahtunut kymmeniin vuosiin, jos koskaan koko historian aika, vakavia ”juutalaisvastaisia” rikoksia.

Yllä mainittu ”antisemitismin” vastaiset turvatoimet on totellakin hätävarjelunliioittelua. Tällaistako on ”antisionismin” kohuttu lisääntyminen Euroopassa?

 

Kristityt ja muslimit juutalaisen eliitin vainon ja pilkan kohteena

Sionistien vaikutuspiirissä oleva massamedia manipuloi väsymättä ihmisiä uskomaan siihen, että kaiken pahan alku ja juuri on peräisin esimerkiksi jostain latinalaisen Amerikan valtioista, Venäjältä, Iranista, Syyriasta, Euroopan maiden kantaväestössä jne.

Valtavirtamedia yrittää jatkuvasti manipuloida ihmisiä siihen uskomukseen, että se valtio, joka ei ota vastaan USA:n uusliberalistista ”vapauden sanomaa” riemurinnoin ansaitsee tulla moukaroiduksi kivikaudelle USA:n tai sen tiettyjen liittolaisten ”ystävällisellä kädenojennuksella”.

Vastahakoiset valtiot ovat valtamedian mielestä ”terroristimaita” ja ties mitä ”roistovaltioita” ”pahan akseleineen”. Sitä vastoin USA ja muut sen Nato-liittolaiset, kuten Israel, kohotetaan jalon ritarin rooliin.

Nämä globaalit moraalin ja järjestyksen vartijat eivät voi olla väärässä, vaikka heidän rauhanponnisteluiden tuloksena jäisi jäljelle miljoonia silvottuja ruumiita.

Hollywood-elokuvateollisuus pilkkaa jatkuvasti muslimeita ja kristittyjä.

On yleisesti tunnettua, että Hollywoodin elokuvateollisuus on sionistien hallinnassa ja kontrollissa. Näissä elokuvissa ovat usein sankarinosassa ja sympatian kerääjinä henkilöt, jotka ovat suoraan tai piilotajunnan kautta kytköksissä Israel-myötämieliseen kollektiiviin.

Näissä elokuvissa loukataan, joko banaalisti tai röyhkeän karkeasti kristittyä maailmaa ja muslimeja. Kristityn maailman edustajat tai ”valkoiset ihmiset” saavat filmeissä roiston roolin: he ovat rasisteja, ryöväreitä, murtomiehiä, murhaajia jne. Kristillisen maailman terveimmät periaatteet tallataan lokaan ja häpäistään. Yleensä ottaen tietyn eliitin vaikutuspiirissä oleva valtamedia asettaa valokeilaan kaikista sairaimmat ja mädänneimmät viihdemaailman ja kulttuurimaailman julkaisut. Näistä on niin paljon esimerkkejä, että niitä ei tarvitse tänne laittaa.

Miksi mainittujen elokuvateollisuuden ja joukkotiedonvälityksen ”hengentuotteiden” synnyttäjiä ei aseteta syytteeseen yllämainituista rikoksista, jotka voidaan määritellä kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan? He eivät joudu vastuuseen, sillä sama eliitti, joka vaikuttaa elokuvamaailmassa ja yleensä viihdealalla, on painostavasti läsnä myös sananvapautta vartioiviin inkvisiittoreihin.

Eikö tämäkin ole rasismia: Israelin suorittama etninen puhdistus Gazassa on saanut kansainväliseltä juutalaisyhteisöltä vahvan tuen. Suurten lobbausjärjestöjen lisäksi esimerkiksi Hollywood ja ”holokaustiselviytyjät” ovat osoittaneet hyväksyntänsä palestiinalaisten teurastukselle.

Israelin ja sionistien arvostelija ei voi siis välttyä rasisti- tai antisionistikortin heilahdukselta. Mutta esimerkiksi Euroopan maiden kantaväestöä ja erikoisesti nationalisteja saa kritisoida raskaimman jälkeen ilman mitään seuraamuksia. Lisäksi nykyisin vallitsee sionistien toimesta häikäilemätön vihanlietsonta kristittyjen ja muslimien välille esimerkiksi pakolaisvyörytyksen avulla.

Vihan lietsontaa viihde-, koulu- ja kulttuuriohjelmien avulla

Samaan aikaan kun kansanvaellus on kohottanut seksuaalirikosten tilastoja myös Suomessa, sai ensi-iltansa ällöttävä raiskauselokuva ”The hateful eight”. Siinä esitetään muun muassa homoraiskauskohtaus, jossa musta mies raiskaa ”kostona” Yhdysvaltojen sisällissodassa valkoisen ”rasistin”.

Tämän Tarantinon sadistisen rotutrilogian on tuottanut Hollywood-kaksikko Weinsteinin veljekset. Tämä lietsoo vihaa ”valkoista” väestöä vastaan, mutta se onkin nähtävästi sallittua ja jopa trendikästä.

2012 tuli Django Unchained, jossa mustat orjat kiduttivat ja murhasivat valkoisia. Sionistivaltaisessa Saturday Night Live –ohjelmassa elokuvaa mainostanut musta näyttelijä Jamie Foxx intoili: ”Tapan kaikki valkoiset ihmiset filmissä – mikä voisi olla parempaa?”

Katsojat ovat saaneet tottua turtumiseen asti yllämainitun kaltaiseen Hollywood-saasteeseen, jonka rasistisuudelle ja pilkalle ei löydy rajoja.

Lisäksi koulumaailman taholta ja erilaisten kulttuuriryhmittymien toimesta yritetään manipuloida lapsista sukupuolineutraaleja olentoja ja lietsoa loputonta vihaa ja katkeruutta miesten ja naisten välille typerien feminististen liikkeiden avulla.

Ja vielä yksi esimerkki vihamielisyydestä, syrjinnästä ja rasismista ei-juutalaisia vastaan: Israel Today –lehden mukaan saksalainen tuomioistuin on viime vuonna linjannut, että antisionismi on antisemitismiä. Niinpä Saksassa Israelia kritisoivat ihmiset syyllistyvät nyt automaattisesti kiihottamiseen juutalaista kansanryhmää vastaan. ”Juutalaiset” eli kasaarit ovat ainut ryhmä, joka on tässä asemassa. Saksassa saa vaatia saksalaisen valtion tuhoa ja saksalaissiviilien murhaamista syyllistymättä mihinkään rikokseen. Vasemmistolaiset mielenosoittajat ovat myös säännöllisesti vaatineet saksalaisenvaltion ja sen siviilien tuhoamista. Tällaisista lakimuutoksista johtunee myös paljon puhuttu ”antisemitismin” lisääntyminen Euroopassa.

Jos rasismin yhtenä perusteena käytetään erilaisuuden perusteella tapahtuvaa eriarvoista kohtelua eli syrjintää, niin yllä mainitut viihde-, koulu- ja kulttuurimaailman tuotokset ja ohjelmat täyttävät rasismin asteikon.

 

Synnyttääkö muka Israelin kritisointi ”antisemitismiä”?

– Antisemitismin nousu Euroopassa ajoittuu tilanteeseen jolloin Israelia vastaan hyökätään boikottikampanjoin, jotka perustuvat Israelin demonisointiin, toteaa Auvinen. Kuten myös, että ”Boikottikampanjat toimivat ikään kuin katalysaattorina, joka muokkaa yhteiskunnan yleistä asenneilmapiiriä suuntaan, jossa myös avoimen antisemitistiset asenteet ovat ymmärrettäviä tai jopa muodikkaita.”

Antisemitistiseen käyttäytymiseen ei uskottavasti vaikuta Israelin vastustaminen, vaan se, että:

Antisemitismi tai paremminkin antikasaarismi saa polttoaineensa sionistisen eliitin ja Israelin valtion epäoikeudenmukaisuuksista sekä suoranaisista julmuuksista, jotka ovat esimerkiksi Israelissa arkipäivää. Sionistinen mafian kansainvälinen pankkitoiminta on syössyt maailman valtiot pohjattomaan taloudelliseen kurjuuteen. Samainen eliitti lietsoo valtioiden sisäisiä konflikteja, vallankumouksia, sotia, pakolaiskriisejä ja kansanvaelluksia.

Lisäksi antisemitistiseen käyttäytymiseen vaikuttaa Israel-myönteisten kevytmielinen suhtautuminen Israelin ja sionistisen eliitin rikolliseen käytökseen. On huomattava, että tavallisia ”juutalaisia” ei tule syyllistää johtajiensa ja Israelin teoista. Kuitenkin myös eliitin ulkopuolella olevat ”juutalaiset” eli kasaarit yhdistyvät johtajiensa tavoitteisiin, mikäli he eivät tuomitse näkyvästi sionistisen eliitin ja Israelin ihmisoikeusrikkomuksia sekä epäoikeudenmukaisuuksia.

Antisionismin syitä

Antisionismia voivat synnyttää yllä mainitut tekijät: taloudellisen ja yhteiskunnallisen kurjuuden lietsominen, sodat ja Israelin ihmisoikeusrikkomukset. Antisionismiin ei sisälly kuitenkaan yksilöitten tai kansanryhmien vastustaminen, ellei näillä yksilöillä tai ryhmillä ole oleellista asemaa eliitin jatkettuna käsivartena.

Antisionismi on erittäin suositeltavaa toimintaa, sillä se vastustaa juuri rasismia, suoden yksilöille kanavan toteuttaa lähimmäisen rakkauden velvoitteita.

 

Missä sitten kulkee demonisoivan arvostelun ja asiallisen kritiikin raja?

Jos Israelin valtion tietyn kaltainen arvosteleminen kuulostaa sen demonisoimiselta, johtuu se Israelin pirullisesta luonteesta. Kuinka sellaista valtiota voidaan kritisoida silkkihansikkain?

Arvosteleehan länsimedia ja Israel itsekin koko ajan muiden muassa venäjää, Irania, Syyriaa jne., armottoman halventavasti ja suoranaisesti valehdellen. Lisäksi sionistinen läntinen eturintama on romuttanut lukuisten maiden yhteiskuntarauhan ja syössyt ne loputtomaan sodan kurjuuteen. Tässä yhteydessä riittää, kun huomioi poliittisen Lähi-idän lähihistorian ja sen nykyisen tilanteen.

Onko siis joku taho syyttänyt vastaavasti sionistista eliittiä, Israelia ja länsimaiden poliittista valtakoneistoa kumartavaa valtamediaa demonisoimisesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan? Tuskinpa!

Jos esimerkiksi Israel syyllistyy ihmisoikeusrikkomuksiin ja kansanmurhaan Gazassa, niin jo sanan vapauden oikeuksiin kuuluu paljastaa se totuuden mukaisesti.² Siten juuri totuudenmukainen Israelin arvostelu on kohtuullista ja asiallista kritiikkiä.

Ei ole uskottavaa, että ”juutalaiset” olisivat joutuneet todellisen ”antisemitismin” kohteeksi Euroopassa. Ilmeisesti kysymyksessä on paisuttelevasta propagandasta tiettyjen intressien tukemiseksi.

Koska ei-juutalaisvastaisuus on sallittua Euroopassa, kuten esim. Saksassa ja puolestaan ”juutalaisvastaisuus” on ankarasti kiellettyä, tarkoittaa se sionistisen eliitin voimakasta vaikutusta Euroopan valtioiden päättävissä elimissä.

Markku Juutinen

 

Lähde

1. Seemiläiset kansat (23.11.2006). http://www.helsinki.fi/~pjojala/Kansojen_Taulu.htm
2. The Guardian (7.8.2014). New York Post (18.6.2015). Palestinians returning home find Israeli troops left faeces and venomous graffiti; Israeli youths arrested after arson attack on Catholic church; IMEMC (21.11.2015). Sexual Abuse Against Palestinian Child Detainees Reported; The Electronic Intifada (24.6.2014). Infographic: Who violates ceasefires more, Israelis or Palestinians?