Syövän avaintekijät

”Geneettiset muutokset eivät ehkä olekaan syövän avaintekijä, sillä syöpä usein ohittaa modernien syöpälääkkeiden vaikutukset molekyylitasolla”, kertoi Franklinin yliopiston modernin biologian ja bioinformaation professori tri Ying Xu. Hänen tutkimuksensa julkaistiin viime vuonna Molecular Cell Biology – lehdessä ja se todistaa jälleen kerran, että syövän pääasiallisena syynä on pitkäaikainen hapenpuutos soluissa.

Jokainen lääkäri oppii lääketieteellisessä opintojensa aikana tri Otto Warburgin merkittävistä 1930-luvun syövän läpimurtotutkimuksista, joista hän sai Nobelin palkinnonkin. Hän keksi syövän pääasiallisen biokemiallisen syyn, eli sen mikä erottaa syöpäsolun tavallisesta terveestä solusta. Tri Warburg sanoi: ”Syövällä, enemmän kuin millään muulla sairaudella, on lukemattomia toissijaisia syitä. Lähes mikä tahansa voi aiheuttaa syöpää. Mutta kuitenkin, jopa syövälle on olemassa vain yksi pääsyyllinen. Syövän avaintekijä on normaalien solujen soluhengityksen muuttuminen aerobisesta sokerin hapettumisesta anaerobiseksi sokerin käymisreaktioksi. Jokaisessa syöpätapauksessa jossain vaiheessa syövän kehitystä solujen hapen aineenvaihdunta heikkenee ja käymisprosessi lisääntyy, mikä muuttaa solujen tehtävän tarpeettomaksi anaerobiseksi kasvuksi ja lisääntymiseksi.”

Syöpäsolun huomattavin ominaisuus, joka erottaa sen helposti tavallisista soluista on sen anaerobinen soluhengitys, joka ei tarvitse happea. Syöpäsolun aineenvaihdunta on siis normaalista poikkeavaa, sillä se perustuu käymiseen vähähappisessa ympäristössä. Käymisreaktio tuottaa vain murto-osan ATP-molekyylejä, joista solu saa energiaa, joten syöpäsolun aineenvaihdunta on noin 8 kertaa suurempaa kuin normaalin solun. Warburg unohti kertoa maailmalle, että syöpäsolun happipitoisuuden lisäksi myös sen hiilidioksidipitoisuus on matala. Useat ihmiset hengittävät liian nopeasti ja poistavat siten enemmän hiilidioksidia, mikä tekee solujen olosuhteista otollisemman syövälle. Jos emme hoida tätä syövän avaintekijää, on samantekevää, mitä teemme, sillä syöpä palaa aina takaisin ja lopulta tappaa.

Otto Warburg kertoi meille, että syöpäsolun aineenvaihdunta muistuttaa hyvin läheisesti hiivan, homeen tai sienen aineenvaihduntaa, eli ne tuottavat energiansa sokerin käymisellä sen sijaan, että ne hapettaisivat sitä mitokondrioissa. Siten syöpäkasvaimien hoitoon menestyksekkäästi käytettävien keinojen pitäisi toimia samalla tavoin myös näille hiivoille, homeille ja sienille. Warburgin käsitys oli oikea, mutta hän ratkaisi vain osan ongelmasta. Hänen jälkeensä ei kukaan ole loksauttanut paikalleen sitä viimeistä palasta, joka antaisi meille kaikille syvällisen ymmärryksen ja oikean hoidon syövän kolkutellessa ovelle.

Useat lääkärit ja tutkijat ovat etsineet keinoja tehostaa syöpäsolujen hapen saantia, jotta hoidot tehoaisivat paremmin. Mitkään hoidot eivät tehoa kunnolla, jos solujen happikysymystä ei ratkaista. Perinteinen syöpähoito on luottanut sädehoitoon, mutta vastaavasti useat erilaiset luonnolliset hoidot ovat olleet hyvin menestyksekkäitä, kun on otettu huomioon syövän avaintekijät: happi- ja hiilidioksidivajaus, alhainen pH ja solujännite.

Esimerkiksi tri Tullio Simoncini on käyttänyt Warburgin ajatuksia pohjana ja hoitanut joitakin syöpiä kuin ihmiskehon reaktiona sieni-infektiolle. Hän on käyttänyt syövän hoitoon menestyksekkäästi yksinkertaisia sieniä vastaan tehoavia aineita, kuten natriumbikarbonaatti (ruokasooda) sisäistä syöpää vastaan ja joditippoja ulkoista syöpää vastaan, ja täysin ilman sivuoireita. Hänen näkemyksensä mukaan elimistö koteloi vaikean sieni-infektion syöpäkasvaimen kudoksella ja infektion parannuttua keho palauttaa solut ennalleen ja jättää terveet solut koskemattomiksi.

Tri Simoncini unohti kertoa maailmalle, että hänen ruokasoodahoitonsa nosti myös tehokkaasti ja nopeasti veren ja kudosten hiilidioksidi- ja happipitoisuuksia. Hän itse käytti hankalaa suonensisäistä annostelutapaa, kun ruokasoodaa voi myös käyttää helposti ja tehokkaasti ulkoisesti esimerkiksi kylvyissä ja sisäisesti nieltynä tai keuhkoihin nebuloinnin yhteydessä.

Syöpäsolut ovat syöpälääkäreitä fiksumpia

Syöpälääkärit ovat jatkuvasti hämmentyneitä syövän maagisista kyvyistä piileskellä potilaan kehossa näennäisen onnistuneen hoidon jälkeen ja palata uudestaan. Tämän ei sinänsä pitäisi olla yllätys, sillä syöpälääkärit eivät hoida syövän pääasiallista syytä eivätkä syövän rakastamia olosuhteita. Tiedetään, että syöpäkasvaimien alhaisia happipitoisuuksia voidaan käyttää syövän uudistumisen ennustamiseen miesten eturauhassyövässä jopa ennen sädehoitoja. Miksi siis lääkärit eivät käytä happitasojen nostamista hoitona syöpään?

Kanadalaisen sairaalaverkoston UHN:n syöpäsädehoitojen tri Michael Milosevic kertoo: ”Olemme osoittaneet, että eturauhassyövässä alhaisen happipitoisuuden omaavat miehet selviävät huonommin, sekä selvästi lyhyemmän aikaa. Näissä potilaissa syöpä palaa usein jo parin vuoden jälkeen hoidon päättymisestä.” Tri Milosevic ryhmineen mittasi happitasot ennen sädehoitoa 247 paikallista eturauhassyöpää sairastavalta mieheltä ja seurasi heitä keskimäärin 6,6 vuotta. Kasvaimen matala happipitoisuus ennakoi aikaista syövän uusiutumista sädehoitojen jälkeen. Lisäksi se oli AINOA tunnistettu muuttuja, joka ennusti paikallisen syövän uusiutumista seurantajaksolla.

Onneksi emme tarvitse uusia lääkkeitä kasvaimien happivajeen (hypoksia) hoitoon. Natrium- ja kalsiumbikarbonaatit hoitavat homman näppärästi paljon halvemmalla kuin maailman halvimmatkaan lääkkeet. Opettelemalla hengittämään rauhallisemmin voimme lisätä hapen ja hiilidioksidin pääsyä kasvaimeen sekä nostaa pH-tasoa. Eivätkä nämä tehokkaat avut maksa mitään ja siksi suurten lääkeyhtiöiden johtajat pelkäävät tämän tiedon leviämistä.

Tri Rockwell Yalen yliopiston lääketieteellisestä tutki pahanlaatuisia solumuutoksia ja kirjoitti: ”Hypoksian fysiologiset muutokset ja siihen liittyvät mikroympäristön vajaukset lisäävät mutaatioita, erityisesti soluissa, joiden normaalin solukuoleman mahdollisuudet ovat heikenneet, ja edistävät nopeammin leviävien etäpesäke-fenotyyppien kehitystä.”

Englannin lääketieteen tutkimusneuvoston Gray-instituutin sädehoito-onkologian ja biologian johtaja professori Gillies McKenna sanoi: ”Olemme innoissamme tästä uudesta lähestymisestä syövän hoitoon, jossa lääkkeet valmistelevat syöpäsoluja sädehoitoa varten. Voisi olettaa hapen lisäävän syöpäkasvaimen kasvua, mutta itse asiassa solun hapettaminen verenkiertoa tehostamalla auttaa sädehoitoa ja solusalpaajia tappamaan niitä tehokkaammin.” Tutkimus julkaistiin Cancer Today julkaisussa ja se todistaa jälleen, miten hapetushoito kasvattaa potilaan mahdollisuuksia päihittää syöpä.

Useat tutkimukset ovat havainneet yhteyden solujen hapen osapaineen ja kasvaimien olemuksen, kasvun ja leviämisen välillä. Tutkimuksissa havaittiin solujen alhaisen happipitoisuuden säätelevän kaikkia näitä tekijöitä, mukaan lukien potilaiden selviäminen.

Elimistön pH säätelee kaikkia kehossa tapahtuvia aineenvaihduntatoimintoja ja vaikuttaa mm. kehon sähköjännitteisiin ja solujen sisäiseen toimintaan sekä siihen, miten elimistö käyttää hyväksi entsyymejä, kivennäisaineita ja vitamiineja.

Tavallinen ruokasooda (natriumbikarbonaatti) toimii kuin syvälle tunkeutuva täsmäpommi, joka pyyhkäisee syöpäkasvaimen toistuvilla hapen ja hiilidioksidin aalloilla nostaen solujännitettä ja pH:ta emäksisen suuntaan vahingoittamatta tervettä kudosta.

Hypokapnia (hiilidioksidin vähyys) johtaa kaikkien elintärkeiden kudosten ja elinten heikentyneeseen hapettumiseen johtuen kiihtyneestä pinnallisesta hengityksestä, verisuonten supistumisesta ja Bohrin efektistä. Bohrin efekti selittää hapen vapautumisen hiusverisuonissa ja punasolujen hapen vapauttamisen kudoksiin. Bohrin efektin kuvaili ensimmäisenä vuonna 1904 tanskalainen Christian Bohr (kuuluisan Niels Bohrin isä), kun hän totesi hemoglobiinin hapen sidontakyvyn heikkenevän pH:n pudotessa happamammaksi. Hiilidioksidin pitoisuus veressä on suoraan verrannollinen hemoglobiinin hapensidontakykyyn ja kääntäen verrannollinen veren happamuuteen (pH). Natriumbikarbonaatti nostaa pH:ta (vähentää happamuutta) ja hiilidioksidipitoisuutta ja siten myös hemoglobiinin hapen sidontakykyä.

Oxfordin yliopiston tutkijat totesivat, että hapen injektoiminen suoraan kasvaimeen parantaa huomattavasti syövästä selviytymisen mahdollisuuksia. He huomasivat lisääntyneen hapen vahvistavan syöpäsolujen verisuonia, mikä tekee solusalpaajalääkityksestä tehokkaampaa. Hiirikokeissa todettiin vaurioituneilla ja heikentyneillä soluilla olevan rajoittunut happitarjonta ja niiden reagoivan heikommin sädehoitoihin.

Perustutkimus vahvistaa natriumbikarbonaatin käytön hyödyt syöpähoidoissa. Tri Julian Whitaker ja Mark McCarty kirjoittavat: ”Kasvaimien pH tuntuu korreloivan ennusteen kanssa siten, että mitä happamampi kasvain, sitä huonompi ennuste parantumiselle. Tämä ilmiö saattaa osaltaan perustua siihen, että kasvaimen happamuus toimii ilmaisimena HIF-1 tekijän aktiivisuudelle, joka toimii useilla toisiaan täydentävillä tavoilla parantaen kasvaimen kykyä tunkeutua, levitä, rakentaa uusia verisuonia (angiogeneesi hypoksian vuoksi) ja vastustaa solusalpaajia. On kuitenkin olemassa lisääntyvässä määrin todisteita siitä, että solujen ulkoinen happamuus itsessään lisää syöpäsolujen aggressiivisuutta, tehostaen solun ulkoisia proteolyyttisiä toimintoja, angiogeneesiä suosivia tekijöitä ja syöpäsolujen leviämistä edistäviä tekijöitä.”

Tutkijat ovat tarkastelleet hyvin järkevää oletusta, jonka mukaan kohonnut järjestelmällinen pH johtaisi kasvaimen sisäisen ja ulkoisen happamoitumisen (asidoosi) vähenemiseen ja sen johdosta estäisi pahanlaatuisen kasvun. On todistettu, että seerumin kohonneen natriumbikarbonaattipitoisuuden voi saavuttaa suun kautta nauttimalla. Tutkijat havaitsivat, että kasvaimen happamuuden vähentäminen johtaa kasvaimen leviämisen ja kasvun hidastumiseen.

Suun kautta nautittu natriumbikarbonaatti nosti valikoivasti kasvaimien pH:ta ja vähensi spontaanien metastaasien muodostumista metastatoivan rintasyövän hiirimalleissa. Natriumbikarbonaattihoito vähensi myös imusolmukkeiden osallisuutta ja ehkäisi merkittävästi etäpesäkkeiden muodostumista maksaan. Happaman pH:n todettiin lisäävän tärkeän soluväliainetta muokkaavan proteaasin, aktiivisen katepsiini B:n, eritystä. Magneettikuvauksella on todistettu, että ihmisen MCF-7 rintasyöpäsiirteen pH:ta voidaan tehokkaasti ja merkittävästi nostaa juomaveteen sekoitetulla natriumbikarbonaatilla.

Ruokasoodan käyttöä mahdollisena syöpähoitona kehitellään jatkuvasti. Arizonan yliopiston tri Robert J. Gillies ryhmineen on osoittanut, että hiirien hoitaminen ennalta ruokasoodalla johti kasvaimen ympäristön emäksöitymiseen, mikä todistetusti ”tehostaa muiden syöpälääkkeiden kasvaimen vastaista toimintaa”. Ruokasooda nostaa kasvaimen pH:ta ja estää myös spontaanit etäpesäkkeet.

Tämä artikkeli tutkimuksineen osoittaa aukottomasti, että syöpään on olemassa useita toimivia hoitokeinoja. Kaikille lääkäreille, ja erityisesti onkologeille, on sanottava, että vaikka teillä on lupa harjoittaa lääketiedettä, ei se tarkoita, että teillä olisi lupa sivuuttaa totuus tai olla muuttamatta syövän hoitosuosituksia tämän uuden tiedon valossa.

Alkuperäinen artikkeli: http://drsircus.com/medicine/cancer/the-key-drivers-of-cancer-growth-are