Syövän kantasoluista eroon ei-myrkyllisillä yhdisteillä

Jim oli 36 vuoden ikäinen, kun hänellä diagnosoitiin akuutti myelooinen leukemia. Taudin oireita olivat väsymys, anemia ja valkosolujen huomattavan korkea määrä. Jim sai kemoterapiahoitoa seitsemän kertaa kolmen vuoden aikana, jokaisen kerran jälkeen oireet lievittyivät väliaikaisesti, ja lyhyemmäksi aikaa kuin aiemman hoidon jälkeen.

Lopulta kemoterapia ei enää tehonnut, sillä syöpäsolut kehittivät vastustuskyvyn lääkkeille. Kun kaikki hoitokeinot oli käyty läpi, lääkärit suosittelivat Jimille allogeenistä kantasolusiirtoa, jossa potilaan luuydin tuhotaan antamalla suuri annos kemoterapialääkkeitä. Toimenpiteen jälkeen potilas ”pelastetaan” luovuttajan luuydinkantasoluilla, jotka tulevat joko perheenjäseneltä tai kantasolupankista. Toimenpiteeseen liittyy komplikaatio- ja kuolemanriski, joka voi johtua siirrosta ja infektiosta. Hoidettavaan sairauteen nähden riski on huomattava. Suurina määrinä kemoterapialääkkeet aiheuttavat pysyvän hedelmättömyyden. Jim kävi hoidon läpi ja on elossa, ja nyt kolme vuotta myöhemmin voi hyvin.

Mitä Jimin tapauksesta voi oppia?

Ensimmäinen opetus on se, että verisyövät ja kaikki muutkin syövät uusiutuvat soluille myrkyllisten kemoterapiahoitojen jälkeen, vaikka remissio olisi täydellinen. Syövän uusiutumisen syytä ei aiemmin tunnettu. Kuluneen vuosikymmenenen aikana syy on selvitetty.

Kahdentyyppisiä syöpäsoluja

Syöpää sairastavan elimistössä on kahdentyyppisiä syöpäsoluja. Suuret kasvaimet koostuvat nopeasti jakautuvista syöpäsoluista, joihin kemoterapia toimii tehokkaasti. Kasvainmassan seassa on kuitenkin tietty syöpäsolujen alalaji, jonka solut ovat uinuvassa tilassa, eivätkä ne jakaudu aktiivisesti. Puhutaan syövän ”kantasoluista”, jotka ovat vastustuskykyisiä yleisimmille kemoterapialääkkeille. Ne odottavat oikeaa hetkeä jolloin aktivoitua ja levittää etäpesäkkeitä ympäri elimistöä.

Tämä selittää Jimin kokemukset kemoterapiasta. Kemoterapia tappaa nopeasti jakautuvat luusyöpäsolut, vahingoittamatta uinuvia ”luusyöpäkantasoluja”. Tämä pätee myös kiinteiden elinten syöpiin. Ratkaisu on hoitaa sekä ”kantasoluja” että syöpäsoluja samanaikaisesti.

Valitettavasti nykyajan onkologit ja hematologit eivät tiedä tätä ja jatkavat potilaiden hoitamista vanhoilla kemoterapiahoidoilla. Vaikka aihetta on käsitelty onkologian ja hematologian tiedekirjallisuudessa, he eivät ole tietoisia siitä.

Koska lääkärit eivät auta, valitettavasti potilaat joutuvat auttamaan itse itseään. Jotta kemoterapiakarusellista päästäisiin pois, potilaan täytyy oppia tuntemaan ei-myrkylliset hoitomuodot, joilla syövän kantasolut kuolevat. Hoitoja on lukuisia. Kuten seuraavaksi näemme, osa hyödyllisistä yhdisteistä on ravintolisiä, joita voi ostaa terveystuotekaupoista. Osa taas on yleisiä lääkkeitä, joihin tarvitaan lääkärin määräämä resepti. Kun syövän kantasolujen vastainen hoitokeino otetaan käyttöön, on mahdollista saavuttaa pysyvä remissio viimeisen kemoterapian jälkeen.

Monet luonnonyhdisteet vaikuttavat syövän kantasoluihin

On olemassa yli 3000 kasvia, joilla on syövän kasvua hidastava vaikutus. On olemassa satoja, ei-myrkyllisiä luonnonyhdisteitä, joiden vaikutus kohdistuu syövän kantasoluihin. Yhdisteitä on paljon, mutta keskitymme vain muutamaan niistä.

Kurkumiini

Ruokamauste kurkumiini (kurkuma) on yleinen ravintolisä, joka imeytyy hyvin elimistöön. Hyviä valmisteita ovat Curcumin Phytosome Meriva, Cogumen, Lipospheric Curcumin, ja kaikkein parhaiten imeytyvä Ultra-Cur.

Tri Huangin artikkelin (2016) mukaan kurkumiini indusoi paksusuolisyöpäsolujen apoptoosia kiinnittymällä CD44-pintaproteiiniin.

Tri Huang on tutkinut paksusuolensyövän kantasoluja ja havainnut, että kurkumiini kiinnittyy syövän kantasolujen pinnan CD44-pintaproteiiniin. Hänen mukaansa ”se saattaa osittain estää glutamiinin siirtymisen soluihin, mikä vähentää CD44-positiivisten solujen glutamiinin määrää ja siten laukaisee apoptoosin.”

Tri Chung julkaisi tutkimuksen vuonna 2015, jonka mukaan kurkumiini ja EGCG epigallokatekiinigallaatti hillitsevät syövän kantasolujen kasvua. Tri Chungin mukaan syövän kantasolut tunnistettiin CD44-positiivisesta proteiinista. CD44-positiivisten solujen määrä laski, kun soluille annettiin kurkumiinia ja EGCG:ta (lähteenä vihreä tee).

Tri Hasanali julkaisi vuonna 2012 tutkimuksen, jonka mukaan kurkumiini hillitsee tumatekijä kappa B:n aktivoitumista ja alassäätelee sykliini d1 –proteiineja, mikä aiheuttaa [syöpäsolujen] apoptoosia, manttelisolulymfoomaa sairastavilla.

Tri Shishodia julkaisi vuonna 2005 tutkimuksen, jonka mukaan kurkumiini vähentää NF-kB:n aktivaatiota, hidastaa G1/S siirtymää, hillitsee solujen jakautumista ja aiheuttaa apoptoosia manttelisolulymfoomaa sairastavilla.

Tutkijoiden mukaan:

”kurkumiini alassääteli kaikkien tumatekijä kB:n säätelemien geenien ilmenemistä, mikä hidasti solujen jakautumista, hidasti solusykliä G1/S-vaiheessa, ja aiheutti apoptoosia, kuten kaspaasien aktivaatio osoittaa.”

Tri Choundhuri julkaisi vuonna 2005 tutkimuksen, jonka mukaan ”kurkumiini käynnistää apoptoosin syöpäsoluissa solusyklin G2-vaiheessa niissä soluissa, joissa sykliini D1 ekspressio on korkea.” Tavalliset solut eivät vahingoittuneet.

Lääkkeiden kehittäjät ovat yrittäneet keksiä uusia tapoja, joilla kurkumiinin biosaatavuus paranee ja vaikutus tehostuu. On yritetty kehittää esimerkiksi kurkumiininanolevyjä. Lukuisat kurkumiinista tehdyt tavalliset ja lääketieteelliset tutkimukset osoittavat, että yhdiste tappaa syövän kantasoluja, mutta säästää normaalit solut.

Tri Peter Sordillo kirjoitti loistavan yhteenvedon kuinka kurkumiini tappaa syövän kantasolut. Sordillon artikkelissa Curcumin and Cancer Stem Cells (suom. Kurkumiini ja syövän kantasolut) että kurkumiini hillitsee syöpään liitettyjen IL6- ja IL8-sytokiinien vapautumista, mikä hillitsee syövän kantasolujen kasvua. Sekä Wnt- että Notch-reitit ovat tärkeitä syövän kantasolujen selviytymiselle. Kurkumiini estää tai hidastaa monia Wnt- ja Notch-reittien vaiheita, alassäätelee β-katekiineja ja VEGF:ta sääteleviä geenejä, sykliini D1:ta ja c-Myc-geeniä. Uskomatonta kyllä, kurkumiinilla ei vaikuta normaaleihin kantasoluihin, vain syövän kantasoluihin.

Mahdollinen syy selektiivisyydelle:

1) Syöpäsolut ottavat kurkumiinia paljon enemmän sisäänsä kuin normaalit solut.

2) Kurkumiini vaikuttaa syövän kantasolujen mikroympäristöön rajoittamalla proinflammatoristen IL6- ja IL8-sytokiinien vapautumista.

3) Kurkumiini indusoi syövän kantasolujen erilaistumista kypsiksi soluiksi, jotka käyvät läpi spontaanin tai lääkkeiden aiheuttaman apoptoosin.

4) Kurkumiini vaientaa Wnt-reitin syövän kantasoluissa estämällä β-kateniinin toimintaa, mutta sillä on päinvastainen vaikutus hermoston kantasoluihin, sillä se stimuloi hermosolujen kasvua.

Kurkumiini on erittäin lipofiilinen aine ja läpäisee veri-aivoesteen helposti. Näin ollen tri Sordillo suosittelee sitä ”herkisteenä” tavanomaisten kemoterapian lisäksi glioblastooman hoidossa.

Kurkumiini ja Wnt/Notch-reitit ja beta-kateniini

Tri Park julkaisi vuonna 2005 tutkimuksen, jossa selitettiin mekanismi, jolla kurkumiini estää β-kateniini/TCF-signaloinnin monissa solulinjoissa. Tri Park ei huomannut muutosta sytosolissa tai solukalvon beta-kateniinin kurkumiinilla hoidetuissa syöpäsoluissa. Päinvastoin, Park havaitsi että β-kateniinin ja TCF-4:n määrä syöpäsolun tumassa pieneni.

Kurkumiini ja kemoterapiaresistentit AML kantasolut

Tri Jia Rao tutki kurkumiinin syövän kasvua hidastavaa vaikutusta yhdeksällä eri akuutti myelooinen leukemia –solulinjalla. Tri Rao julkaisi tutkimuksen vuonna 2011, jonka mukaan kemoterapiaresistentti akuutti myelooinen leukemia voi johtua antiapoptoottisen Bcl-2-proteiinin ylössäätelystä CD34-positiivisissa syövän kantasoluissa. Rao havaitsi, että syövän kantasolujen hoitaminen kurkumiinilla laski Bcl-2-proteiinitasoja, mikä johti apoptoosiin mutta ei vahingoittanut normaaleja soluja. ”Kurkumiinilla ei esiintynyt myrkyllisyyttä vaiheiden I ja II kliinisissä tutkimuksissa, joissa korkein annostus oli 8 grammaa päivässä.”

Berberiinin ja kurkumiinin synergia

Berberiinillä, jolla on myös Wnt-reittiä estävä vaikutus, oli tehostava vaikutus kun sitä käytettiin yhdessä kurkumiinin kanssa.

Berberiini

Berberiini on luontainen Wnt-estäjä. Berberiini on itse asiassa patentoitu syövän kantasoluhoidon yhdisteenä.

Patentti: Hsieh, Hsiu-Mei, et al. “Berberine for inhibiting cancer stem cell” U.S. Patent Application No. 14/790,154.

Berberiini on yleisesti käytetty yrttirohto, josta on hyötyä terveydelle. Berberiinin syöpää ehkäisevä vaikutus syntyy hillitsemällä Wnt/beta-kateniini-reittejä. Berberiini muuttaa mitokondrion kalvon potentiaalia, edistää sytokromi C:n vapautumista ja laukaisee syöpäsolujen apoptoosin.

Vuonna 2013 tri Liu tutki berberiinin vaikutusta luusyöpäsolulinjaan, jolta puuttui p53. Berberiini indusoi solukuolemia hillitsemällä anti-apoptoottisen XIAP proteiinin toimintaa, joka hillitsi MDM2-geenin ekspressiota. Tämä myös kasvatti luusyöpäsolujen herkkyyttä doksorubisiinin indusoimalle apoptoosille.

Maarianohdake

Maarianohdake on paljon käytetty yrttikasvi, joka hillitsee Wnt/β-kateniini-reitin toimintaa. Useat kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet sen hyödyt ja lupaavia vaikutuksia syövän kantasoluja vastaan.

Sulforafaani

Parsakaaliekstraktin sulforafaani alassäätelee glutationin tuotantoa ja hillitsee Wnt-signalointia.

Tri Kallifatidis ym. tutkivat vuonna 2009 sulforafaanin käyttöä haimasyöpäsoluja vastaan. Tutkijoiden mukaan sulforafaani ”hyökkää haimasyöpää vastaan stimuloimalla soluja NF-kappaB-indusoimalla antiapoptoottisella signaloinnilla”. Tutkijat totesivat: ”sulforafaani vähentää β-kateniiniproteiinin pitoisuutta jopa 85 % MCF7- ja SUM159-soluissa. Lisäksi myös sykliini D1:n, joka on yksi Wnt/β-kateniinin kohdegeeneistä, ilmentyminen pieneni jopa 77 prosentilla.” ”Sulforafaanilla on monia etuja kemopreventiivisenä aineena, kuten korkea biosaatavuus ja vähäinen myrkyllisyys.”

Paksusuolensyöpäsoluilla tehdyssä mallinnuksessa, josta oli poistettu p53, tri Rudolph Tsekin tasavallasta vuonna 2011 havaitsi, että sulforafaani indusoi lysosomi- ja mitokondrioriippuvaisia solukuolemia paksusuolensyöpäsoluissa, joista oli poistettu p53. Tulokset olivat riippumattomia p53:n tilasta.

Sulforafaani on pienikokoinen molekyyli, joka läpäisee helposti veri-aivoesteen. Eläinkokeissa sillä on havaittu masennusta ja ahdistusta lievittävä vaikutus. Sulforafaanilla on hermostoa suojaava vaikutus, ja se parantaa henkistä suorituskykyä traumaattisen aivovamman jälkeen. Resveratrolin ja sulforafaanin yhdistelmä tehosi ihmisen glioblastoomaan in vitro –soluviljelmissä. Sulforafaani on HDAC (histonideasetylaasi-inhibiittori) ja hillitsee ihmisen eturauhassyövän kasvua eläinkokeissa, joissa koe-eläimille oli istutettu ihmisen syöpäkudosta. Sulforafaanin syövän kasvua hillitsevä vaikutus ei riipu mutatoidun p53:n tilasta.

Pterostilbeenin ja klorokiinin yhteisvaikutus

Pterostilbeeni on luonnollinen vastine resveratrolille. Sitä on mustikoissa, ja sen biosaatavuus on parempi ja vaikutus erilaisia syöpäsoluja vastaan voimakkaampi kuin resveratrolilla.

Tri Chi-Hao Wu julkaisi vuonna 2015 tutkimuksen, jonka mukaan pterostilbeenin vaikutus kohdistuu rintasyövän kantasoluihin. Kun rintasyöpäsoluja (MCF-7) kasvatettiin in vitro, pterostilbeeni tappoi selektiivisesti rintasyövän kantasolut, joilla oli CD44-pintaproteiini. Lisäksi pterostilbeeni teki rintasyövän kantasoluista herkempiä kemoterapialle. Pterostilbeeni hajotti β-kateniinia, hilliten syövän kasvutekijöiden C-Myc:n ja sykliini D1:n ilmenemistä.

Tri Yang julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, jonka mukaan pterostilbeenillä on antitumoraalinen vaikutus keuhkojen adenokarsinoomaan. Tutkimuksessa käytettiin hiirille istutettuja kasvaimia sekä in vitro että in vivo. Tri Yangin mukaan pterostilbeeni laski mitokondrioiden kalvon potentiaalia huomattavasti ja nosti reaktiivisten happiradikaalien (ROS) määrää vähentämällä glutationin määrää syöpäsoluissa. Apoptoosi-reittiproteiinien BAX:n ja sytokromi C:n määrä kasvoi.

Tri Papandreou julkaisi vuonna 2015 tutkimuksen, jossa käytiin läpi 1726 pientä molekyyliä, jotka voisivat aktivoida endoplasmisen kalvoston (EK) stressivastegeenin. Heidän mukaansa ”kasvistilbeenit pterostilbeeni ja pikeatannoli olivat kaikkein potentiaalisimpia EK-stressin aiheuttajia tästä ryhmästä.” Tri Papandreou päätteli molekyylianalyysin perusteella että pterostilbeeni estää Wnt/β-kateniini-reitit ja indusoi solujen autofagosytoosia akuutin lymfoblastileukemian syöpäsoluissa.

Tutkijoiden mukaan:

”klorokiinin (jotta hillittäisiin autofagosytoosia) ja pterostilbeenin (jotta saataisiin aikaan EK-stressi) yhdistäminen johtaa huomattavaan toksisuuteen akuutin lymfoblastileukemian soluissa.”

Partenolidi

Partenolidi on reunuspietaryrtin tärkein aktiivinen ainesosa. Sitä on käytetty yrttirohtona vuosisatojen ajan migreenin ja myöhemmin myös reaktiivisen niveltulehduksen hoidossa.

Tri Monica Guzman julkaisi vuonna 2005 artikkelin Blood–lehdessä. Artikkelin mukaan partenolidi on voimakas NF-kB-inhibiittori.

”[NF-kB] indusoi apoptoosia primäärisen akuutin myelooisen leukemian (AML) soluissa, säästäen samalla normaalit verisolun esiasteet. Lisäksi partenolidi (PTL) suosii AML-esiasteita ja kantasoluja. Mikä silmiinpistävintä, verrattuna tavalliseen kemoterapialääke sytosiiniarabinosidiin (Ara-C) PTL on paljon spesifimpi leukemiasoluja kohtaan. PTL-välitteisen apoptoosin molekyylitason mekanismi liittyy vahvasti ydintekijä k-B:n (NF-kB) estämiseen, proapoptoottisen p53:n aktivointiin ja kasvaneeseen reaktiivisten happiradikaalien (ROS) määrään.”

Tri Shanshan Pei julkaisi vuonna 2013 tutkimuksen, jonka mukaan partenolidin vaikutus kohdistuu glutationiaineenvaihduntaan luusyöpäkantasoluissa aiheuttamalla lähes täydellisen glutationikadon ja vakavan solukuoleman. Samaan aikaan verisolujen terveissä esiasteissa oli vain vähäisiä ja väliaikaisia häiriöitä.

Tri Shanshan Pei havaitsi, että partenolidi sisältää aktiivisen α,β-tyydyttymättömän-y-laktoni-ryhmän, joka reagoi herkästi glutationin vapaan tioliryhmän kanssa.

Lisäksi tutkijat kokeilivat pantenolidin ja yleisesti käytettyjen kemoterapialääkkeiden Ara-C:n ja idarubisiinin yhteisvaikutusta. He havaitsivat, että yhteiskäytössä syöpää torjuva vaikutus voimistui huomattavasti.

Muiden sairauksien hoidossa käytetyt lääkkeet, jotka tepsivät syövän kantasoluihin:

Sulfasalatsiini on vanha reumalääke, joka toimii syövän kantasoluihin estämällä xCT-signaalireitin toimintaa kysteiinin takaisinotossa. Kun syövän kantasolut eivät saa kysteiinia, solujen glutationivarastot ehtyvät, jolloin syöpäsoluista tulee puolustuskyvyttömiä hapetusstressiä vastaan, ja solut kuolevat hapetusvaurioihin.

Tri Shitaran ryhmä julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jonka mukaan ”sulfasalatsiini (SSZ) vaikuttaa syövän kantasolun kaltaisiin soluihin katkaisemalla xCT-signalointireitin”. Tri Shitaran mukaan syövän kantasolun kaltaisilla soluilla on CD44-pintaproteiineja. He havaitsivat, että syövän kantasoluilla on variantti (CD44v) joka vuorovaikuttaa xCT:n, kystiini-glutamaattivaihtajan kanssa, ja pitää yllä pelkistyneen glutationin määrää solussa. He havaitsivat, että sulfasalatsiini toimii xCT-inhibiittorina, mikä hillitsee CD44v-riippuvaisten kasvainten kasvua ja kasvattaa [solujen] herkkyyttä sytotoksisille lääkkeille in vivo tutkimuksessa.

Tri Ishimoto havaitsi myös tutkimuksessaan, että sulfasalatsiini esti kystiinin takaisinoton, mikä vaiensi CD44-riippuvaisen kasvaimen kasvun syövän kantasoluilla in vivo. Tri Ishimoton mukaan ”xCT-välitteisen kystiinin takaisinoton aktiivisuus syöpäsoluissa liittyy tiiviisti solujen jakautumiseen, kemoresistiivisyyteen ja kasvaimen kasvuun.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että sulfasalatsiini tehoaa muihinkin syöpiin, myös pää-, kaula, rinta-, eturauhas-, keuhko-, haima- ja imusolmukesyöpään. Sulfasalatsiini tehosi myös manttelisolulymfoomaan in vitro. Vaikka sitä pidetään turvallisena reumalääkkeenä pitkäaikaisessa käytössä, sulfasalatsiini läpäisee veri-aivoesteen ja voi aiheuttaa keskushermoston myrkytysoireita, joten siihen on syytä suhtautua varauksella. Sulfasalatsiini imeytyy huonosti (3-12 %), ja sen puoliintumisaika on 5-10 tuntia. Suolistobakteerin hajottavat sulfasalatsiinin sulfapyridiiniksi ja 5-ASA:ksi, vaikkakin se tehoaa tulehdusperäisten suolistosairauksien hoidossa.

Meflokiini oli toiseksi tehokkain ivermektiinin jälkeen

Klorokiini ja meflokiini ovat kauan käytettyjä malarialääkkeitä. Ne hillitsevät autofagosytoosia ja häiritsevät lysosomien toimintaa.

Tri Sukhai on käynyt läpi vanhoja lääkkeitä ja etsinyt jotain, mikä tehoaa AML:n (akuutti myelooinen leukemia) kantasoluihin. Tri Sukhai havaitsi, että meflokiini oli toiseksi aktiivisin ivermektiinin jälkeen. Sen EC50-arvo oli alle 8 mikromoolia. Meflokiini oli vähemmän myrkyllistä terveille soluille. Meflokiinin vaikutus kohdistuu erityisesti lysosomeihin, ja sitä kertyy malariaa aiheuttavan parasiitin lysosomeihin. Tri Sukhai havaitsi, että meflokiini häiritsi akuutin myelooisen leukemian solujen toimintaa annoksen mukaisesti. Vaikutus mitattiin katepsiinien määränä sytosolissa. Terveet verisolujen esiasteet eivät vahingoittuneet.

Meflokiinin konsentraatio seerumissa on ollut jopa 5 μM henkilöillä, jotka saavat viikossa 250mg lääkettä. Näin ollen syöpää hoitavan konsentraation saavuttaminen meflokiinilla on mahdollista.

Artemisiinin ja meflokiinin yhteisvaikutus

Tri Sukhain kokeissa parhaiten yhdessä toimiva yhdistelmä oli meflokiini ja malarialääke artemisiini. Kahden lääkkeen yhteisvaikutus kasvatti reaktiivisten happiradikaalien tuotantoa.

”Melfokiini hillitsee vatsasyöpäsolujen jakautumista ja aiheuttaa solujen apoptoosia, aineen EC50-arvo on väliltä 0,5-0,7 μM. Kahdessa erillisessä vatsasyöpätutkimuksessa meflokiini hillitsi molempien kasvainten kasvua.” Meflokiini toimi tehokkaasti eturauhassyöpäsolulinjoja vastaan.

Mekanismi: Meflokiini aiheuttaa lysosomin laajentumisen, aikaisimmat merkit havaitaan 24 tunnin kuluessa ja ne kestävät noin 7 päivää.

1) Meflokiini on lysomotrooppinen lääke, joka kertyy lysosomeihin
2) Meflokiini häiritsee lipidien hajoamista, jolloin lipidit kertyvät lysosomeihin
3) Kertyminen lysosomeihin selittää meflokiinin laajan jakautumisen

Tri Sachlos kävi läpi 590 yhdistettä NIH:n lääkekokoelmasta. Hän havaitsi, että meflokiini indusoi muutoksia neoplastisiin verta muodostaviin kantasoluihin, mutta ei vaikuttanut normaaleihin kantasoluihin. Kymmenen suosituimman yhdisteen joukossa meflokiinin EC50-arvo oli alempi kuin 10 μM raja, eikä se vaikuttanut normaaliin veren muodostukseen. Meflokiinin käyttö syövän hoidossa patentoitiin Kalifornian yliopistossa vuonna 2002.

Meflokiinin neurotoksisuus

On syytä ottaa huomioon muutama asia ennen meflokiinin tai minkä tahansa muun kinolonin käyttöä. Alunperin niitä markkinoitiin malariaan, mutta tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että ne voivat aiheuttaa hermosto-oireita, joiden aiheuttamat vauriot voivat olla peruuttamattomia.

Tri Anthony Mawson esitti mahdollisen mekanismin meflokiinin myrkyllisyydelle vuonna 2013 artikkelissaan ”Mefloquine use, psychosis, and violence: a retinoid toxicity hypothesis,”

”Meflokiinin käyttö malarian ennaltaehkäisyssä ja hoidossa liittyy yhä useammin erityyppisiin neuropsykiatrisiin ongelmiin, kuten masennukseen, psykoosiin ja väkivaltaan. Meflokiinimyrkytyksen oireet voivat johtua varastoituneiden retinoidien vapautumisesta vaurioituneesta maksasta verenkiertoon ja sieltä suolistoon ja aivoihin, mikä aiheuttaa neuropsykologisia ja ruoansulatusjärjestelmän oireita A-vitamiinin yliannostuksena.”

Klorokiini

Klorokiinia on käytetty yli 80 vuotta malarialääkkeenä ja sen jälkeen autoimmuunisairauksien hoidossa. Se nostaa pH:ta lysosomaaliosioissa ja hillitsee autofagosytoosia syöpäsoluissa. ”Kliinisesti järkevien klorokiiniannosten (alle 10 mg/kg) päivittäinen käyttö kemoterapian ohella kasvattaa glioblastoomapotilaisen selviytymisen todennäköisyyttä”. Potilaat saivat klorikiinia tai lumelääkettä suun kautta 150 mg päivässä 12 kuukauden ajan viidentenä päivänä hoidon jälkeen. Klorokiinilla hoidettujen potilaiden selviytymisaste leikkauksen jälkeen oli 24 kuukautta ja lumelääkkeellä hoidettujen 11 kuukautta.

Tri Choi julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen, jonka mukaan klorokiini tehoaa syövän kantasoluihin. Klorokiini toimi tehokkaasti haimasyöpäsoluja, melanoomaa ja rintasyöpäsolulinjoja vastaan hillitsemällä autofagosytoosia.

”Klorokiini voi olla yksi tehokkaimmista ja turvallisimmista herkistimistä syövän hoidossa. Kun niitä nautitaan yhdessä, vaikuttaa siltä että tavallisten syöpähoitomuotojen tehoa voidaan parantaa merkittävästi käyttämällä samanaikaisesti klorokiinia tai sen johdannaisia.”

Ivermektiini on potentiaalinen Wnt-reitin estäjä pienellä annostuksella. Ivermektiini on ”yllättävän turvallinen” suolistoloislääke, Yhdysvalloissa FDA on hyväksynyt sen käytön syyhylääkkeenä. Maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa ihmistä käyttää lääkettä loissairauksien hoidossa. Sitä käytetään myös eläinlääketieteessä.

Ivermektiini ja luusyöpä

Toronton yliopiston tutkijat tri Sharmeen ja Sukhai testasivat yli 100 lääkeaineen tehokkuutta verisyöpäsolulinjoja vastaan. Heidän tutkimustensa perusteella ivermektiini oli yksi lupaavimmista lääkeaineista, jotka voisivat tappaa verisyöpäsoluja matalalla, mikromolaarisella konsentraatiolla, kuitenkaan tappamatta terveitä verisoluja. Ivermektiini myös hidastaa verisyöpää hiirikokeissa.

Ivermektiinipatentti leukemian ja lymfooman hoidossa

Ivermektiini patentoitiin vuonna 2012 käytettäväksi verisairauksien hoidossa (mukaanlukien manttelisolulymfooma).

Ivermektiinivaje

Accidental Cure –kirjan kirjoittaja tri Simon Yu ehdotti, että ivermektiiniä tulisi antaa kaikille potilaille syöpälääkärin vastaanotolla. Käytön voisi oikeuttaa ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä, jolla torjuttaisiin loissairaudet potilailla, joiden immuunijärjestelmän tila on heikko kemoterapian jälkeen. Näin ollen syöpälääkärien potilaille tullaan antamaan diagnoosi ”Ivermektiinivajeoireyhtymä”.

Wnt-Tcf-reitti

Tri Alice Melotti julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen ”Ivermectin inhibition of Wnt-TCF-pathway in cancer.” EMBO Molecular Medicine –julkaisussa. Tri Melotti testasi 1040 lääkeainetta ja pienmolekyyliä.

Testatuista yhdisteistä vain yksi esti TCF-geenin ja näin ollen myös Wnt-reitin. Kyseinen lääke oli ivermektiini, suolistoloislääke, joka on peräisin Streptomyces avermitilis –bakteerista. Vaikutus on merkittävä, sillä Wnt-reitin estäminen on avain syövän kantasolujen tappamisen kannalta.

Wnt-reitti – avain syövän kantasolujen tuhoon

Wnt-reitti säätelee sikiön kehitystä ja solunjakautumista, ja sen toiminta on vilkasta syövän kantasoluissa. Syövän kantasolut voidaan tappaa estämällä Wnt-reitti.

Kertynyt β-kateniini siirtyy tumaan ja aktivoi kohdegeenit kuten LEF-1:n, C-Myc:n ja sykliini D1:n.

Kun Wnt-reitti ei ole toiminnassa, solukoneisto hajottaa β-kateniinia eikä sitä siirry tumaan, TCD/LEF-geenit vaientuvat ja transkriptiotekijä sykliini d1:n tai muiden kasvusignaalien.

Wnt-kohdegeenien ekpressio kasvoi 100-kertaisesti kantasoluissa

Tri Rohit Mathurin MD Anderson –keskuksesta julkaisi vuonna 2015 tutkimuksen, jonka mukaan syövän kantasoluissa Wnt-kohdegeenien ekspressio oli yli 100-kertaisesti suurempaa kuin manttelisolulymfooman ei-kantasoluissa. Tutkijoiden mukaan Wnt-reitin estäminen tappaa manttelisolulymfooman kantasolut.

Tri Rohit Mathurin mukaan:

”Manttelisolulymfooman uusiutuminen alkuun havaitun näennäisen remission jälkeen viittaa siihen, että tavallinen kemoterapia ei poista kunnolla manttelisolulymfooman aiheuttavia soluja. Kemoresistiivisillä manttelisolulymfooman esiasteilla vaikuttaa olevan keskeinen rooli uusiutumisessa. Osoitimme, että manttelisolulymfooman esiasteilla on käytännöllinen tarkoitus syövän kantasoluissa: ne kasvattavat ALDH-geenien ekspressiota, antioksidanttientsyymien toimintaa, kemoresistiivisyyteen liittyvien geenien ja kantasoluihin liittyvien transkriptiotekijöiden ekspressiota, mutta kromosomien translokaatiot ja sykliini d1:n yliekspressio pysyvät yhä. Analyysimme osoitti, että manttelisolulymfooman esiasteet yliekspressoivat tiettyä Wnt-ligandien ja Fzd-reseptorien alaryhmää, ja että esiasteet aktivoivat Wnt-signaloinnin. Primäärisen manttelisolulymfooman hoito Wnt-inhibiittoreilla eliminoi esiasteet, mitä ei saavutettu nykyisillä kemoterapiayhdisteillä kuten vinkristiinillä, doksorubisiinilla tai edes FDA:n vasta hyväksymällä ibrutinibilla. Brutonin tyrosiinikinaasin (BtK) on osoitettu alassäätävän Wnt-signalointia. Näin ollen ei ole yllättävää, että ibrutinibi (BtK-inhibiittori) pikemminkin indusoi Wnt-signalointia kuin esti sitä, eikä näin ollen eliminoinut manttelisolulymfooman esiasteita. Tuloksemme viittaavat siihen, että tavanomaisen kemoterapian rajoitteet voidaan päihittää antamalla lisäksi Wnt-signaloinnin estäjiä.”

Glutamaatti-kystiini-antiportti – glutationin ehtyminen syöpäsolussa

Syövän kantasolut tuottavat paljon glutationia, mikä suojaa niitä hapetusvaurioilta ja selittää miksi ne ovat vastustuskykyisiä kemoterapialle. Kystiinin takaisinoton estäminen sulfasalatsiinilla riistää syövän kantasoluilta glutationin ja tappaa syövän kantasolut.

Estää autofagosytoosin – kohdistuu lysosomeihin

Malarialääke klorokiini kertyy lysosomeihin ja estää autofagosytoosin, mikä on elintärkeä toiminto syövän kantasoluille. Tämä tappaa syövän kantasolut.

Indusoi autofagosytoosia

Resveratroli (pterostilbeeni), kurkumiini ja berberiini indusoivat autofagosytoosia syöpäsoluissa.

Salinomysiini

FDA hyväksyi salinomysiinin käytön eläinlääkinnässä, ja sillä on tehokas vaikutus syövän kantasoluihin. Myrkyllisyys terveille soluille voi olla ongelma ihmiskäytössä.

Yleisantibiootit

Doksisykliini ja muut yleiset antibiootit estävät mitokondrioiden uusiutumisen syövän kantasoluissa, ja niitä voidaan käyttää rutiininomaisesti syöpälääkkeenä syövän kantasoluja vastaan.

Johtopäätös:

Syövän kantasoluihin kohdistuvia ei-myrkyllisiä hoitomuotoja ja uuteen käyttötarkoitukseen sovellettuja lääkkeitä on saatavilla. Vaikka niitä ei käytetä valtavirtaisessa syöpähoidossa, ennustan, että tulevaisuudessa niitä tullaan käyttämään, kuten FDA:n hyväksymä ivermektiini, jota käytetään loissairauksien hoidossa.

 

Alkuperäinen artikkeli lähteineen: Jeffreydachmd.com