Talmudin ruokottomuus ja aiheeseen liittyvät havainnot

Esittelemme ohessa Alfred Rosenbergin kirjoittaman kirjan Talmudin ruokottomuus (alkuteoksena: Unmoral im Talmud 1920). Teoksen on suomentanut Risto Teinonen (2024). Tässä teoksessa Alfred Rosenberg esittää lainauksia juutalaisten “pyhistä” kirjoista – Talmudista ja Shulchan Aruch –lakikirjasta. Sivuamme jäljempänä olevassa referaatissa muiden muassa Rosenbergin teoksen kohtia juutalaisesta dialektiikasta, Kristuksesta ja ei-juutalaisista sekä Shulchan Aruchia. Nykyisin on selvästi paljastunut juutalaisverkostojen tuhotoiminta kansainvälisessä politiikassa. Erikoisesti Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikuttavat tuhoisasti Israel-lobby ja muut lukuisat juutalaisjärjestöt sekä organisaatiot. Israel on Lähi-itään suunniteltu murhakoneisto, joka kunnostautuu Washingtonin aseilla ja tuella kansanmurhassa palestiinalaisia kohtaan. Mainittujen taustojen pohjaton julmuus ja vallanhalu sijoittuvat saumattomasti Talmudin demonisen painostavaan olemukseen. 

 

Talmud kuvastaa juutalaiseliitin luonnetta

Referoijan omana päätelmänä esitän, että Talmud (hepreaksi: oppi, opetus) on juutalainen Tooraa eli Mooseksen kirjoja ja Vanhan testamentin profeettojen lukuja tulkitseva tai oikeammin väärentävä selitysteos. Talmudia kutsutaan myös juutalaisten yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitusten kokoelmaksi. Talmud jakaantuu kahteen versioon: Talmud Jerušalmi (Jerusalemin T.) ja Talmud Bavli (Babylonian T.). Näistä jälkimmäisen sanotaan olevan sisällöltään kattavampi ja Talmudista puhuttaessa useimmiten viitataan Babylonian kokoelmaan. Talmudin osat ovat Mišna ja Gemara. Mišnan sisältö päätettiin lopullisesti noin 190 jKr., jolloin se sai kirjallisen muotonsa. Mišna on kirjoitettu hepreaksi. Gemara pohjautuu Palestiinan rabbien keskusteluihin mišnasta; sisältö sai lopullisen muodon ja kirjallisen asun noin vuonna 500 jKr. 

Talmudia ja sen noudattajaa kuvaavat hyvin Herran Sanat:

 

”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh. 8: 44).

Tällä Jeesus tarkoitti juutalaisten rabbien oppia, ”isien perimätietoa”, jonka he olivat luoneet mielikuvituksestaan. Vapahtajan mukaan tuo ”isien perimätieto” oli ja on edelleen perkeleestä ja teki tyhjäksi Jumalan Sanan. 

Oikein Rosenberg kirjoittaa Talmudin ruokottomuus -teoksessaan sanoessaan, että Talmudin suullisen opetuksen perinne oli saanut alati kasvavan auktoriteetin, joten opetusta selvittävät ja täydentävät rabbit pitävät sitä jopa profeettoja sekä Mooseksen lakia merkittävämpänä. Rosenbergin mukaan saattoi käydä niinkin, että tunnetuimmat Talmudin opettajat eivät edes omanneet Raamatusta perusluonteisia tietoja. 

Rosenberg kirjoittaa juutalaisten dialektiikkaan liittyen siitä, kuinka he saivartelevat ja halkovat hiuksia, vääntäen yksinkertaiset asiat monimutkaisiksi, ja samalla nämä turruttavan tylsät jaaritukset sotkevat toden ja väärän sekä hyvän ja pahan keskenään. Referoijan huomiona totean, että täten toteutuu henkinen huoruus, joka äärimmäisille Talmud-”uskovaisille” onkin tunnusomaista. 

Rosenberg kirjoittaa teoksessaan Talmudin ruokottomuus: “Se viha, yhdistyneenä pohjattomaan ymmärryksen puutteeseen Jeesuksen henkilöstä … ja joka on saavuttanut huippunsa Venäjällä juutalaisten bolsevististen vallanpitäjien toimeenpanemissa kristittyjen vainoissa, …” Tähän liittyvää asiantilaa käsitellään jäljempänä.  

Allekirjoittaneena esitän päätelmäni siitä miksi juutalainen eliitti, kuten juutalainen “uskonnollinen” ylimystö on aina tuntenut pohjatonta vihaa Jeesusta ja Hänen nimelleen perustettuja kirkkoja sekä yhteisöjä kohtaan? Jeesuksen aikana juutalainen eliitti odotti Messiasta, joka olisi valloittanut heille koko maailman. Mutta Jeesus, joka itse Jumalan Inkarnaationa ja sisäisenä Totuutena sekä Hyvyytenä opetti ihmisille uudestisyntymistä, joka tähtäsi ikuiseen onneen siunatussa tilassa, ei demonista eliittiä miellyttänyt, vaan eliitti haki mieluummin profetioita väärentäen niitä omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa. Etupäässä juutalainen “uskonnollinen” ylimystö ei voinut hyväksyä Herraa toden ja hyvän liittona, sillä kyseinen ylimystö itse oli vastakkainen muodostaen kollektiivisen pahan ja väärän liiton eli syvimmän helvetin, joka on teologisena terminä perkele. 

Voidaan sanoa, että Rosenbergin teoksessa esitetty juutalaisten lakikirja Shulchan Aruch hälventää kaiken epäselvyyden juutalaisuuden henkisyydestä. Näyttää siltä, että juutalaisilta ja juutalaisuudesta puuttuvat kokonaan metafyysiset ulottuvuudet. Juutalaisuus ja siihen fanaattisesti liittyneet elävät vallan ja materialististen himojensa karsinassa. Shulchan Aruch –kokoelman mukaan suhtautuminen ei-juutalaisiin on törkeän häpeämätöntä ja kauttaaltaan moraalitonta. Ei juutalaisiin kohdistuva valhe ja petos, sekä ei-juutalaisilta varastaminen ja varastetun tavaran kätkeminen muodostavat juutalaisuuden “oikeuden kilven”. 

Juutalaismafian toiminta löyhkää Talmudin henkeä 

Historia osoittaa “juutalaiseliitin” toteuttaneen Talmudia kirjaimellisesti. Mainittakoon tästä muutamia esimerkkejä: James Bacquen mukaan sionistisen ylimystön organisoimassa kostosta saksalaisia vastaan sai surmansa varovasti esittäen miljoonia saksalaista siviilejä toisen maailmansodan jälkinäytöksessä (Bacque 1989, 1997). Tästä asiasta valtamedia vaikenee. 

Joukkotiedonvälitys on myös vaiennut ”juutalaisen” eliitin ratkaisevasta osuudesta Venäjällä tapahtuneeseen vallankaappaukseen vuonna 1917, heidän osuudestaan tsaarin ja hänen perheensä murhiin sekä Venäjän sivistyneistön teloituksiin (Wilton 2000). Lisäksi valtamedia on mykistynyt ”juutalaisen” ylimystön luoman neuvostohallinnon suorittamista joukkotuhoista Gulagien vankileireillä (Solženitsyn 1974). Vankileirien saaristoissa kuoli ainakin 30 miljoonaan vankia. 

Talmudin ideologiaan nojautuva Israel on uhka kansojen olemassaololle. 

Saksalaisia kohtaan suunnatun vainon taustaksi voidaan nimetä sionistinen eliitti, sillä he synnyttivät ensimmäisen ja toisen maailman sodan (Freedman 1961; John 1988). 

Loppupäätelmä 

Yllä on puhuttu juutalaiseliitistä tai paremminkin mafiasta, liittyen muiden muassa Talmudiin. Kuitenkin todettakoon, että Käytännössä juurikaan ei enää ole olemassa muinaisten heprealaisten jälkeläisiä. Nykyiset ”juutalaiset” ovat suurimmaksi osaksi 700-luvulla juutalaisuuteen kääntyneiden turkkilais-mongolidisen kasaarikansan jälkeläisiä, mutta kasaarikansassa on myös osittain perimää muinaisen Palestiinan alueen “juutalaisista”. Aikamme aškenasijuutalaiset polveutuvat kasaareista (Golden 2001). Muinaisten juutalaisten hengenheimolaisuutta edustaa nykyinen juutalainen eliitti eli kasaarimafia. 

Kasaarikansassa itsekkyys on saavuttanut maksiminsa. Tämän päivän kasaarimafia on paljon pahempi kuin esim. 300 vuotta sitten, sillä peritty pahuus lisääntyy sukupolvittain. Kasaarien verkostot ovat nykyisellään jättiläismäinen, äärimmäisen hyvin or­ganisoitunut mafia, jonka päämääränä on Talmudin opit: maa­il­man valloittaminen, kristittyjen tuhoaminen ja kaikkien kansojen alistaminen orjuuteen. Näiden “juutalaisverkostojen” kan­sainvälinen pe­tokseen, koronkiskontaan, mediavaltaan, sodanlietsontaan sekä mur­hiin poh­jau­tuva kansoja tuhoava toi­minta on ri­kos ih­miskuntaa vastaan. Kasaa­rijuutalaisia ei voi pitää var­sinai­sesti kan­sana tai etnisenä ryhmänä, vaan rikollisena jättiläisma­fiana, joka uhkaa kan­sojen ole­mas­saoloa. Vaikka monet ta­vallisista kasaareista ovat aivan kunnon ihmisiä, ovat he kuitenkin viimeisenä lenk­kinä siinä ket­jussa, jota kasaarien ylijohto ohjaa ja käyttää hyväkseen to­teut­taakseen Talmudin kam­mottavat tavoitteet. Lukemalla Talmudia voidaan myös havaita “juutalaismafian” kansainvälinen tuhotoiminta. Myös A. Rosenbergin Talmudin ruokottomuus –teoksen lukeminen on silmiä avaava kokemus. 

Markku Juutinen 

Lähteet 

Alfred Rosenberg (1920). Talmudin ruokottomuus (Unmoral im Talmud). Suomentanut Risto Teinonen (2024). NSDAP/AO ESTLAND. Painettu Euroopan imperiumissa 2024. 

Bacque, James (1989). Other Losses; Of Crimes and Mercies (1997). 

Freedman, Benjamin (1961). Juutalainen loikkari varoittaa amerikkaa. Saatavilla http://100777.com/jewry/freedman_fi 

Golden, Peter B. (2001). Some Notes on the Comitatus in Medieval Eurasia with Special Reference to the Khazars. Russian History – Histoire Russe Vol. 28 Nos. 1 – 4: 153 – 170. 

Kevin Alan Brook (2000-2024). Khazaria.com. Are Russian Jews Descended from the Khazars? Analyzing the Khazar Theory. (http://www.khazaria.com/khazar-diaspora.html). 

Solženitsyn, Alexander (1974). Gulag-arkipelagen Fängelseindustrin. Del 1 och 2. Wahlström & Widsrand. 

Wilton, Robert (2000). Romanovien viimeiset päivät. Vantaa: Tabernaculum Dei.