Talmudistimedian vaikutus Yhdysvalloissa ja muualla

M. C. Piper (2011) kirjoittaa teoksessaan The Confessions of an Anti-Semite/18 juutalaismafian hallitsemasta ja kontrolloimasta länsimaisesta, mutta etenkin Yhdysvalloissa vaikuttavasta valtamediasta. Mainittu kirjoitus on myös julkaistu Radio Islam -nimisellä verkkosivustolla, otsikolla USA:n talmudistimedia ym. Vaikka kirjoitus käsittelee osittain vuosikymmenien takaisia tapahtumia, kuvaa se silti myös järkähtämättömästi aikamme länsimaisten tiedotusvälineiden ja uutistoimistojen orjallista luonnetta. 

Kirjoituksen on referoinut Markku Juutinen. Referoijan omat huomautukset ovat [hakasuluissa].  

Sionistieliitin vaikutus yhdysvaltalaiseen valtamediaan 

Medioiden uutisointi on sekä paljastavaa että salailevaa, riippuen siitä, mitä uutisointi käsittelee ja kuinka sillä halutaan vaikuttaa vastaanottajiin. 

Kouluesimerkistä käyköön 18. lokakuuta vuonna 1983  pommiuhka, jossa itsemurhapommittaja oli vyöttäytynyt räjähteillä tarkoituksenaan räjäyttää Yhdysvaltojen kongressitalo ilmaan Washingtonissa, jossa poliisi oli pidättänyt kyseisen miehen ahtaalle sulloutuneen väkijoukon keskeltä edustajahuoneen yleisötilassa. Yleensä ottaen yhdysvaltalaiset olivat autuaan tietämättömiä esitetystä uhkaavasta tilanteesta. Tietämättömyys johtui siitä, että asiasta ei oltu uutisoitu, vaatimattomia paikallisia julkaisuja lukuun ottamatta.  

Perusteltua on kysyä sitä, miksi itsemurhaterroristin aikomus räjäyttää pääkaupungin hallintorakennukset eivät olleet etusivun arvoinen uutinen? Ainoa syy tähän oli siinä, että terroristi oli 22-vuotias Israelin juutalainen Israel Rabinovitsh (Piper 2011). 

Wayne Todd (11/1998), joka on National Legislative Service & Security Associationin päätoimittaja kirjoitti, että  israelilaisen yritys tuhota kongressitalo oli käytännössä päätetty jättää huomioimatta median taholta. Internetissäkään ei asiasta ole ensinkään mitään mainintaa. Entäpä, jos terroristi olisi ollut esim. Arabi? 

“Kun Yhdysvalloissa median mukaan “muslimi” ja “arabi” ovat terroristin synonyymejä, niin intensiivisen kampanjoinnin jälkeen on vastaavasti “katolinen” likipitäen synonyymi “pedofiilille.” 

Toinen vaikeneminen: 1.kesäkuuta 2002 Civilta Cattolica, Vatikaanin vaikutusvaltainen jesuiittajulkaisu vastasi Yhdysvalloissa vaikuttavan median likakampanjaan, joka käsitteli katolisen kirkon seksiskandaalia. Tästä vatikaanin puolustuspuheesta eivät amerikkalaiset saaneet lukea lehdistöstä eikä kuulleet Dan Ratherin puhuvan asiasta CBS-televisiossa. Artikkelissa pohdittiin Yhdysvalloissa toimivan valtamedian mielenkiintoa katolisen kirkon ongelmiin ja vihjattiin kulissien takaiseen valtaan, jolla muutama pro Israel -perhe ja finanssi-intressi kontrolloivat täysin Yhdysvalloissa vaikuttavien medioiden uutistarjontaa sekä siten dominoivat mediamonopolia. 

Vatikaanin hyväksymä artikkeli esitti välittömästi, että USA:n mediamonopolin kontrolloijat olivat aloittaneet kostokampanjan kirkkoa vastaan siitä syystä, että katolinen kirkko kieltäytyi tukemasta ensimmäistä Persianlahden sotaa Saddam Husseinia vastaan vuonna 1991. Ja vaikka asiaa ei sanottu suoraan, niin tuolloinkin sotaa edisti lähinnä Israel-lobby [kuten toistakin Irakin sotaa, vuonna 2003]. 

Artikkeli jatkoi, että vastaava median hyökkäys saman aiheen tiimoilta alkoi pian 11. Syyskuuta vuoden 2001 jälkeen, kun Vatikaani oli pontevasti vedonnut Arabi- ja muslimimaailman vastaisia “kostosotia” vastaan. Piperin mukaan asia on juuri näin. Median hyökkäykset alkoivat juuri tuolloin, ja tuskin on liioiteltua, jos sanotaan, että vastaavasti, kun Yhdysvalloissa median mukaan “muslimi” ja “arabi” ovat terroristin synonyymejä, niin intensiivisen kampanjoinnin jälkeen on “katolinen” likipitäen synonyymi “pedofiilille” (Piper 2011). 

Jo vuosia aiemmin paavi Johannes Paavali II oli puhunut julkisesti globaalien mediamonopolien valtaa vastaan ja puoltaen “paikallisen informaation” tarpeellisuutta, etenkin puheessaan mediaparoneista riippumattoman, Italian paikallismedioiden konsortiolle. Paavi sanoi, että “kommunikoinnista on muodostunut sielu, joka muovaa aikamme kulttuuria” ja hän kaipasi riippumattoman median “kunnollisuutta” (Piper 2011). Riippumaton media onkin nykyisin ainoa vaihtoehto saada jotain muutakin kuin kaikenlaisten valheiden kyllästämää pro Israel -propagandaa valtamediasta (ja muita valheita jatkuvalla syötöllä, mitkä kaikki tukevat Israelin agendaa, mikä edistää Uutta maailmanjärjestystä (NWO)). 

(Tämä katolisen kirkon pedofilia-skandaali onkin oikein malliesimerkki vallitsevista kaksoisstandardeista ja propagandasta. Eräässä radio-ohjelmassaan Piper todisti, että media valehteli skandaaleista. Oikeasti katolinen kirkko oli tehnyt lujasti työtä skandaalien selvittämiseksi sekä rikosten loppumiseksi, saatuaan vyyhdin paljastetuksi. Media antoi täysin väärän kuvan siitä, että peittely olisi jatkunut. Skandaalit olivat loppujen lopuksi myös melkoisen vähäisiä eikä kirkon johto ollut niissä mukana tai niiden salaamisessa. Kyse oli häväistyskampanjoista, jotka käynnistettiin vasta poliittisten syiden perusteella. Muista uskontokunnista olisi löytynyt vastaavia skandaaleita, ja jopa suurempiakin. Näistä Piper luetteli radio-ohjelmassa muutamia. Kuten sanottua, Vatikaani selvitti kyllä skandaaleitaan hartiavoimin. Palkatulta valeoppositiomieheltä vaikuttava Jan Rossikin jaksoi aina haukkua katolista kirkkoa pedofiiliskandaaleista sekä syytteli Vatikaania Kennedyjen murhista yms. Kuriositeettina huomautan, että kuinkahan paljon maailman lapsikauppaan, pedofiilien toimintaan ja heidän suojelemiseensa tai lapsipornoon liittyy jotain vihaideologiaa sekä kyynistä mafian rahastusta? Mehän tiedämme eliitin määräävän järjestäytyneen rikollisuuden monista toiminnoista ja rahavirroista.) 

[Juutalaisuuteen liittyvien rabbien keskuudessa pedofilia on kuitenkin suuriongelma, joista muutama esimerkki: 

“Staten Islandin hasidismijuutalaisen Chabad Lubavitch –keskuksen seurakunnan jäsen Claude Neufeld pidätettiin uudestaan toukokuun alussa vuonna 2013. Hänet pidätettiin ensimmäisen kerran vuoden 2012 lokakuussa 8-vuotiaan pojan seksuaalisesta ahdistelemisesta 10 kertaa Chabad Lubavitch –keskuksessa tammikuun 14. 2011 ja syyskuun 21. 2012 välisenä aikana. Hänet vapautettiin odottamaan oikeudenkäyntiä syytettynä lapsen seksuaalisesta ahdistelusta. Chabadin rabbit antoivat hänen jatkaa vierailujaan keskuksessa sekä lasten keskuudessa (The Rebel 2013).”  

“Toukokuun puolivälissä aloitettiin vihdoin juutalaisen rabbin Josef Kolkon oikeudenkäynti, joka käsiteltiin nopeasti Kolkon myöntäessä pedofilian useampien uhrien ilmestyessä julkisuuteen. Häntä uhkaa 15 vuoden vankeustuomio Asbury Park Pressin julkaisemista teoista (The Rebel 2013). 

New Jerseyn Lakewoodin yhteisössä, jossa ihmiset ovat läheisiä ja tottuneet käsittelemään ongelmat keskenään, eräs poika nousi vastustamaan tavanomaista käytäntöä. Hän syytti ješiva-opettajaa ahdistelusta ja kun ortodoksijuutalaisten uskonnollinen neuvosto ei ryhtynyt tuumasta toimeen, poika kääntyi perheensä kanssa Oceanin piirikunnan yleisen syyttäjän puoleen (The Rebel 2013).” 

Esimerkiksi Neufeldin pidätyksestä uutisoivat mediat, Staten Island Advance ja ”Failed Messiah”, olivat sangen vähäisiä. Mikä hirvittävä kansainvälinen mediarummutus siitä olisi seurannut, jos esitettyjen rikosten tekijöinä olisivat olleet muslimi, arabi tai katolilainen. Toim. huom.].  

“Yhdysvalloissa päättää 50 henkilöä alipäälliköidensä kanssa kaikesta media tarjonnasta 249 miljoonalle yhdysvaltalaiselle. Onko koskaan aikaisemmin ollut tällaista juutalaismafian valtaa, ja onko sitä muualla ollut niin massiivisena kuin se on nykyisin Yhdysvalloissa?” 

Ferdinand Lundberg oli vuosina 1937 ja 1968 tutkimuksissaan huomioinut rahan sekä todellisen vaikutusvallan kasautumista muutamalle eliittisuvulle Yhdysvalloissa. Näitä Yhdysvalloissa vaikuttavia eliittisukuja on ainakin kuusikymmentä. Juutalaisperheiden omaisuus oli suuri ja mediavalta, ja sen omistussuhteet olivat keskittyneet harvojen käsiin. Jo tuolloin vanhat WASP-suvut (Kennedyt, Vanderblitit yms.) olivat menettäneet asemansa uusien sukujen rinnalla (Kennedyt hävisivät taistelun vallasta kaikilla rintamilla, kun pojat murhattiin tai syrjäytettiin).  

Kehitys on jatkunut samaan suuntaan. Forbes 400 -listan mukaan juutalaissukujen yhteenlaskettu rikkaus on yhtä suuri  kuin ei-juutalaisten ynnätty omaisuus Yhdysvalloissa. Koko USA:n media on kuitenkin täysin juutalaisissa käsissä. Pro Israel -perheet ja myös finanssi-intressit kontrolloivat kaikkia kolmea suurinta uutismakasiinilehteä, joita ovat Time, Newsweek, News & World Report ja kaksi pääsanomalehteä: The Washington Post ja The New York Times sekä myös eliittimediaa The Wall Street Journalia. Hiljattain näin on käynyt myös lehdille The Los Angeles Times ja The Chicago Tribune.  

Kaikki supermarkettien skandaalilehdet eli kaikki tabloidit ovat  sionisti Roger Altmanin tiukassa valvonnassa. Television pääkanavat (CBS, ABC, NBC, Public Broadcasting System johtavine kanavineen) ovat myös juutalaisten jättiyhtiöiden omistuksessa ja myös ohjelmat tuottavat tuotantoyhtiöt eli viihdeteollisuus. Omistuksen lisäksi nimenomaan tuottajaporras ja päätoimittajat yms. ovat valtaosin juutalaisia, jotka päättävät juttujen julkaisemisesta tai niiden hyllyttämisestä sekä esilläpito ajasta. Monet pienemmät lehdet ja muut mediat, ja jopa suuret mediayritykset (omistavat useita lehtiä ja monia yrityksiä) ovat ostettuja. Ammattilehdet, tieteelliset julkaisut ja kulttuurijulkaisut ovat niin ikään luisuneet sionistien käsiin. 

Vuonna 1989 oli suuria media-alan yrityksiä vielä yksitoista, mutta niiden määrä on vähentynyt vuosi vuodelta omistuksen ja mediavallan keskittyessä yhä harvempiin käsiin.  

Yhdysvalloissa päättää 50 henkilöä alipäälliköidensä kanssa kaikesta media tarjonnasta 249 miljoonalle yhdysvaltalaiselle. Onko koskaan aikaisemmin ollut tällaista juutalaismafian valtaa, ja onko sitä muualla ollut niin massiivisena kuin se on nykyisin Yhdysvalloissa? 

Ja kaikki tuntuu olevan kokonaisvaltaisen strategisen kontrollin tulosta ja tällaista oppia harjoitetaan. Mediaomistuksia haalitaan ja samalla estetään niiden joutumasta ei-toivottuihin käsiin (muistamme myös Ted Turnerin hankkeet ei-juutalaisen valtiollisen televisiokanavan kanssa West Hookerin johdolla ym.). Medioiden omistajilla on läheiset suhteet ADL-järjestöön, joka saa toteuttaa operaatioitaan niiden kautta. Suhteet ovat tietysti CIA:n suuntaan, kuten myös Mossadiin. 

“‘Juutalainen’ Henry Kissinger sabotoi Nixonin rauhanhankkeen PLO:n ja Israelin välillä.” 

Toisaalta Piperin juttu Watergate-skandaaliin liittyvistä tapahtumista ansaitsee huomionsa. Tässä kirjassa palataan siihen kuriositeettina. Maaliskuussa 1974 USA:n presidentti Richard Nixon lähetti CIA:n varajohtajan kenraali Vernon Waltersin erikoisedustajanaan salaiseen tapaamiseen kahden PLO-johtajan, Khalad Hassanin ja majed Abu Shararin kanssa. Nämä kaksi edustivat laajimman ryhmän Fatahin ns. oikeistoa sekä vasemmistoa. Kokous päättyi hyvin lupaavasti kattavan rauhansolmimisen saavuttamiseksi, mutta brittiläinen journalisti Allan Hart kertoo, että pian sen jälkeen Henry Kissinger sabotoi rauhanhankkeen, jonka Nixon oli yrittänyt saada käyntiin ns. takaoven kautta. Hartin Arafat-elämäkerrasta ilmenee, että Arafat ja edellä mainitut neuvottelijat olivat todenneet hänelle selvin sanoin, että  

“he olivat vakuuttuneita siitä, että Israel-lobby käytti Watergate-juttua Washingtonissa murskatakseen Nixonin, ennen kuin hän olisi pakottanut Israelin tekemään tarvittavat myönnytykset rauhan aikaansaamiseksi.”  

[Watergate-skandaali oli siis instrumentti, jolla Nixonia painostettiin. Watergate-skandaalissa oli valtavirtaisen keskustelun mukaan siitä, että Nixonin organisaatioon kuuluneet entiset CIA:n miehet James McCordo ja Howard Huntille olivat Nixonin toimeksiannosta murtautuneet demokraattien vaalitoimistoon, joka sijaitsi Watergate-rakennuksessa, asettaakseen sinne salakuuntelu laitteita.    

Nixonilla ei kuitenkaan ollut järjellistä syytä vakoilla demokraattien presidenttiehdokasta George McGovernia, ja tämän puoluetovereita. Nixonin voitto vuoden 1972 vaaleissa vaikutti täysin varmalta. 

Järjellinen selitys Watergate-murtoon on se, että Israel-lobby ja muut tietyt juutalaisjärjestöt lavastivat murron Watergate-rakennukseen ja syyttivät siitä Nixonia. Siten Israel pystyi estämään esim. Nixonin tavoitteet rauhansaamiseksi Israelin ja PLO:n välille. Nixon vakuutti olevansa syytön Watergate-skandaaliin, joka tuhosi hänen poliittisen uransa. Toim. huom.] 

Kuningas Feisal Saudi-Arabiasta toimi mukana hankkeessa. Hartin mukaan Nixon olisi todennut Feisalille, että “Jos hän (Nixon) huomaisi Israelin ja juutalaislobbyn tekevän hankkeen tyhjäksi, hän ei käyttäisi valmiiksi kirjoitettua puhetta seuraavassa State of Union –raportissa, vaan sitä vastoin paljastaisi televisiossa ja radiossa (tammikuussa 1975) yhdysvaltalaisille suoraan sen, että Israel ja sen liittolaiset olivat Yhdysvalloissa rauhan tiellä.” Toisin sanoen hän uhkasi paljastaa, kuinka Israel kontrolloi USA:n ulkopolitiikkaa.  

Entinen amerikkalainen diplomaatti ja TWRMA* –lehden päätoimittaja Richard Curtiss esitti 1995 kiinnostavan lausunnon: “On ollut kauan mielipiteenämme, että kuka tahansa esitti ns. “Syvänkurkun”** osaa, hän oli vain välikäsi informaatiolle, jonka Mossad oli kerännyt ja jonka tarkoitus oli kaataa Nixon”. Hän totesi Nixonin aikeet järjestää maan suhteet Israeliin aivan uudenlaisiksi olleen “suora syy siihen, että hänet kaadettiin”. 

______ 

*) TWRMA –lehti: The Washington Report on Middle east Affairs 

**) Syväkurkku: Yrityksen sisäpiiristä tietoja tiedotusvälineille (lähdesuojaa nauttiva) vuotava henkilö. Syväkurkuksi kutsuttiin mm. Watergate-salakunteluskandaalin tietolähdettä. 

Viime aikoina Watrgate-journalisti Robert Woodward on väittänyt Syvänkurkun (engl. Deep Throat) olleen entinen FBI-upseeri Mark Felt. Monet eivät usko tähän. Miksi ihmeessä Mossad-operaation keskeinen tekijä paljastaisi oikean “Syvänkurkun”? Eivät nämä reportterit olleet sankareita, vaan rottia, jotka nostettiin jalustalle.   

Miksi muutenkaan meidän pitäisi uskoa mitään muitakaan paljastuksia tässä suhteessa eliitin taholta? Hiljattain joku ikäloppu julistettiin ennen kuolemaa uutisissa Syväksikurkuksi. Kuka tällaiseen uskoo? Piperin mukaan on olemassa todistusaineistoa, että Syväkurkku olisi ollut ainakin välillisesti Mossad-toimija. Debra Davidin elämäkerta The Washington Postin julkaisijasta Katharine Grahamista tarjoaa Piperin mukaan melko varmasti avaimen Wayergate-jutun ratkaisemiseen. David esittää melko vastaan sanomattomasti, että Deep Throat –toimija oli Richard Ober, Mossadin liittolaisen ja vastavakoilun päällikön James Jesus Angletonin oikea käsi. Ober oli vastuussa juuri Watergaten ajaksi Nixonin hallinnon sisälle perustetusta CIA:n ja Israelin vastavakoilutoimiston sivutoimistosta. Kissinger oli tuonut Angletonin hallituksen sisälle. Tästä kuunteluasemasta käsin Ober tarjosi tietoa Angletonin ohjaamana Nixonin kaatamiseksi. Näitäkään asioita ei USA:n valtamediassa ole Watergaten yhteydessä koskaan esitetty. 

Luvussa 23 käsitellään  vuonna 2006 Iranissa pidettyä holokausti-konferenssia – Mitä siellä tapahtui? 

“Länsimedia väärensi kaikki holokausti-konferenssin puheenvuorot . Erittäinkin Iranin presidentin puheen, jossa ei suinkaan vaadittu Israelin tuhoamista, vaan sen demokratisoimista ja apartheid-hallituksen purkamista.” 

Odotetusti länsimediat ovat vääristelleet Iranin Konferenssin perimmäistä tarkoitusta. Konferenssin päämääränä oli edistää sananvapautta tämän tärkeän historian aiheen osalta, mutta sen tarkoituksena väitettiin olleen holokaustin kieltäminen (ei hullumpi pyrkimys sekään, jos asiaa ei ajattele sillä tavalla, miten se esitetään valtamedioissa). Konferenssissa oli useita järjestöjä (Naturei Karta ja arabimaiden järjestöjä), jotka olivat ainakin osittain virallisen valheen vankkojakin kannattajia. 

Kaikki puheenvuorot väärennettiin. Iranin presidentin puhetta eniten. Hän ei suinkaan puheessaan vaatinut Israelin tuhoamista, vaan sen demokratisoimista ja apartheid-hallituksen purkamista. David Duke oli eronnut Ku Klux Klanista jo 30 vuotta sitten ja silloinkin hän uudisti järjestöä väkivallattomaan ja muita rotuja sekä kansoja kunnioittavaan suuntaan. Hän on katunut jäsenyyttään Ku Klux Klanissa sekä toiminut edustajainhuoneen jäsenenä. Silti hänestä muistetaan lähinnä jäsenyys, mutta kuuluisuuden vuoksi hän oli ainoita, joiden puheenvuoro eteni jossain määrin muiden ihmisten ulottuville.  

Duken sanoin: “Kuinka sionistimedia valehtelee! Luojan kiitos meillä on nyt internet, jossa ihmiset voivat löytää totuuden välittömästi. Kymmenen vuotta sitten nämä valheet olisi voitu esittää ilman mitään pelkoa kilpailevasta tiedosta. Nyt voit kuulla totuuden omilla korvillasi eikä sinun tarvitse olla pro-Israel -median valheiden varassa.” 

Vastaavasti Piper kirjoittaa luvun 18 alussa: “Vaikka sionistien vaikutusvalta amerikkalaisessa mediassa ja politiikassa ovat varmaankin laajemmat kuin koskaan ennen, kiitos internetin ja muiden riippumattomien medioiden, riippumattomien journalistien, jotka uskaltavat puhua, ja näiden määrä kasvaa Yhdysvalloissa nopeasti.”  

Valitettavasti kaikki riippumattomat eivät olekaan riippumattomia, vaan eliitti ja erinäiset hämäräryhmät ovat luoneet valtavan määrän valeoppositioryhmiä ja palkanneet mittavan määrän petkuttajia, joiden tehtävä on eksyttää ihmiset eliitin haluamaan suuntaan ja estää oikeiden asioiden ja ratkaisujen paljastumisen sekä totuuden mukaisen ajattelun. Ennen eliitille riitti valtamedia ja sen valheet. Internetti aikakausi vaatii perinteisten puolueiden yms. ryhmien solutuksen ja korruptoinnin lisäksi suunnattomasti uusia ryhmiä sekä verkkovaikuttajia. Eliitin luodessa aikoinaan vasemmisto- ja kommunistisuuntaukset, syntyivätkin itse asiassa vain ideologiat, joiden päämääränä oli välitön juutalainen Uusi maailmanjärjestys eli New World Order. Se on niin “kommunististen” kuin myös “sosialidemokraattisten” aatteiden päämäärä. 

Nämä aatteet naamioidaan näyttämään lupaavilta ja kauniilta, mutta ne johtavat suoraan tai epäsuorasti tilanteeseen, missä aatteiden ihanne maailma ei vastaakaan todellisuutta. Lisäksi näihin poliittisiin suuntauksiin kätkeytyy huonoja ominaisuuksia tai mahdollisuuksia, mitkä saattavat johtaa tuhoon, joka seuraa väistämättä ajatusten kehnouden tai toimijoiden petollisuuden vuoksi. Solutushan on täydentänyt sekä aiemmin että myös nykyisin vasemmiston tuhoisuuden. Myös liberaalit ja muut ryhmät on kammettu sionistien visioimien ideologioiden poluille. Vasemmiston oppositioaseman hälveneminen korvataan nykyisin virtuaaliverkossa toimivilla valeoppositioilla, joita on ylenpalttisesti. Tarkoituksensa mukaisesti valeoppositioissa on koira haudattuna eli ne johtavat agendallaan vastustajansa Uuden maailmanjärjestyksen vaikutukseen. 

Valeopposition petolliset tai ohjatut kellokkaat toimivat siis ohjauksessa (jos liian kuuluisa keulakuva on ilman riittävää ohjausta tai häntä on vaikea hallita, hänelle saattaa käydä kuten Kingille edellisessä luvussa kävi, jos hän pääsee liian kuuluisaksi) ja valeoppositioiden järjestökoneiston (verkoston) ohjaamana. Jo ideologia saattaa kieltää puhumasta erinäisistä asioista (yleensä sionisteista, Israelista ja juutalaisista ei saa puhua mitään) ja määrätä valehtelemaan virallista valhetta holokaustista, historiasta ja natseista tms. Valeoppositiot vetoavat ihmisten aivopestyihin mieliin. Niissä on usein mukana paljon perinteistä vasemmistolaista ajattelutapaa ja muutenkin monia käsityksiä, joita talmudeliitti on  vuosia eri tahoilta ujuttanut. Heidän aivopesty mielensä kaipaa sitä, mitä se on opetettu haluamaan. Ihmiset torjuvat oikean totuuden ja tiedon asioista (historiasta yms.), jopa  valtavan tunnemyrskyn saattelemana. He torjuvat todelliset vaihtoehdot, koska heille on syötetty valheita niin paljon joka suunnalta ja heidät on opetettu pitämään kiinni asioista (ihanteina, oikeina mielipiteinä, hyvään johtavina asioina tai ainakin hyvää tarkoittavina), jotka kuitenkin ovat petollisia ja niiden syöttäminen on ollut laskelmoitua petkutusta.  

Valeopposition vaihtoehdot, joiden pitäisi edistää kaikkea hyvää, todellisuudessa johtavat paljon nopeammin juutalaiseen Uuden maailmanjärjestyksen ilmapiiriin (NWO). Valeoppositioiden ulkopuolella tästä voitaisiin säästyä. 

Tänään huomasin, että  on myös sionistivaaran tajunneita henkilöitä, joilla on paljon tietoa, joka johtaa ymmärryksen lisääntymiseen. Joskin monet näistä oikeaan tietoon törmänneistä haluavat riitaantua jopa aggressiivisesti eliitin virittämien väkivaltajengien kanssa, jolloin saadaan tekosyy kuljettaa oikean tiedon puusta haukanneet FEMA-leireille, ja kenties kuolemaan sinne “rasismista” syytettynä. 

Maailman eri kansojen ja rotujen on muodostettava yhteisrintama juutalaismafian johtamaa, kaikkia kansoja ja etnisiä ryhmiä romuttavaa demografista sekoittumista,  vastaan. Demografisesta sekoittumisesta seuraa monokulttuuri.  

Muita pitää kunnioittaa eikä syrjiä. Tällaiset kuumakallet, jotka eivät anna arvoa muille etnisille ryhmille (kuin vain omalleen) saattavat myös olla pettureita ja näyttelijöitä eivätkä vain keskenkasvuisia ja ääri-ideologioiden fanaattisia kannattajia. Näillä kuumakalleilla onkin sama tarkoitus konfliktien luontiin kuin Israel-mielisillä defense-leagueilla yms. Nämä konfliktit johtavat NWO:n voimakkaaseen edistymiseen. Tämän kaltaiseen tulokseen johtaa myös äärimmäinen rasismi, joka toimii älykkään analysoinnin ulkopuolella. Tulos on saman kaltainen, jos olisit vaikka perussuomalaisen puolueen sionisti, antisionisti tai antisemiitti. Viimeksi mainittuun lauseeseen viittaa se, että Zion Crime Factoryn ylläpito paljastui lopulta kohtalaisen sekapäiseksi pajunköydeksi. ZCF:n vilpillisyyden jäljille päästiin erään vihjeen perusteella. 

[Antisionismi on tietenkin välttämätöntä ihmiskunnan pelastamiseksi ollen samalla suurinta lähimmäisenrakkautta. Tämä Piperin kirjoitus sinällään on jo mainiota antisionismia ja paljastaa osuvasti juutalaismafian globaalia rikollisuutta. Piper tarkoittaa vain sitä, että pitää olla todellakin tarkkana erilaisten oppositioryhmien ja myös antisionististen organisaatioiden kanssa, sillä ne saattavat olla petosta, joko tahallisesti tai tahattomasti. Tahaton tässä tarkoittaa tietysti sitä, että sinänsä vilpitön vastavoima ryhmä on ajautunut itse petetyksi. Lisäksi mainituissa perussuomalaisissa on nykyisin paljon sionisteja, jotka ihannoivat äärimmäisen rasistista ja julman pirullista Israelin valtiota ja sen politiikkaa, joka perustuu helvetilliseen Talmud-ideologiaan. Täten ne aktivistit, jotka eivät arvosta muita etnisiä ja kulttuurillisia ryhmiä, kuin vain omaansa, eivät eroa Israelin virallisesta valtionpolitiikan linjauksesta juuri lainkaan. Luonnollisesti valtion täytyy säilyttää oman kansan kulttuuri ja oikeudet etusijalla eikä sallia kansoittaa maata muukalaisilla. Mutta samalla pitää arvostaa muiden valtioiden kulttuureja ja oikeuksia. Toim. huom.] 

Uskomatonta todellakin, kuinka talmudistien luoma maailmankuva maistuu perussuomalaisille ja monille Israelin kanssa liiton tehneille nationalisteille tai muille vastaaviksi luokiteltaville ryhmille Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Valtava rahamäärä ja satsaukset ovat saanut näistäkin Israelin agendan mukaan toimivia instrumentteja. Heidän avullaan luodaan konflikteja ja vastakkainasetteluja,  joissa kummatkin osapuolet ovat täysin Israelin kontrolloimia. Ja Talmudin mukaan kaikki muut kansat paitsi Israelin kansa on tuhottava ja kaikista tehtävä orjia. Totisesti eihän islamofobiaan liittyneillä ole paljon järkeä yleensä. Tietysti on helppoa toimia jossain lokerossa talmudistien melko vahvasti kontrolloimassa yhteiskunnassa ja maailmassa. Mutta se polku johtaa väistämättä raunioitumiseen.  

Michael Collins Piper on kirjassaan murtanut monta valhetta, joita nämä muslimien vihaajat ovat levitelleet. Ne, ja muutkin sen luontoiset islamin vastaiset viharyhmät ja -kampanjat ovat osa New World Order -agendaa sekä kokonaisuudessaan suoraan huippueliitin juonia. Juuri nyt murskataan arabimaailman viimeisiä riippumattomia pesäkkeitä sodilla. Arabimaat ja Iran eivät uhkaa ketään ja muslimien mielenosoituksissa vastustetaan yleensä lähinnä juuri väärämielisiä vallanpitäjiä Israelissa ja Yhdysvalloissa. Erinäisissä ystävyysjärjestöissä toimiva Piper puhuu poliittisen aktivistin ja kirjoittajan Willis Carton (1926-2015) lanseeraamasta käsitteestä “kansainvälinen nationalismi”, joka merkitsee koko maailman eri kansojen nationalististen liikkeiden keskinäistä ystävyyttä sekä yhteistyötä. Kansojen on kunnioitettava toisiaan ja vastustettava yhteisiä uhkakuvia eli erittäinkin juutalaisten talmudistien New World Orderia. Piperillä on myös juutalaisia ystäviä, joista osa ei ole edes antisionisteja. Antisionisteista joidenkin kanssa hän tekee yhteistyötä. The Confessions of an Anti-Semite on Piperin eräänlainen muistelmakirja tai kokoelma hänen 30 vuotta kestäneestä taistelustaan juutalaismafiaa vastaan.  

Hän on erittäin kunnioitettavan elämäntyön tehnyt mies. Heti alussa hän joutui toteamaan pienen populistisen puolueen (Liberty Lobby) lehden (Spotlight) toimittajana sen millaisella tiellä hän oli. ADL teki laajoja selvityksiä välittömästi, tutki ja haastatteli opettajat sekä kaikki mahdolliset Piperin kanssa tekemisissä olleet henkilöt. Piperiltä tämä on vaatinut kunnioitettavaa rohkeutta ja omantunnon äänen seuraamista sekä todellista patrioottista omistautumista. 

Lopuksi

Nykyisin esimerkiksi Suomessa toimii runsaasti erilaisia riippumattomia medioita, joista vain Magneettimedia, ja jossain määrin Partisaani –verkkojulkaisu uskaltaa paljastaa sionistien ja juutalaismafian kansainvälisiä valtapyrkimyksiä, jotka kulminoituvat ajankohtaisesti esim. Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemonisiin tavoitteisiin Ukrainassa, joka on asetettu USA:n sijaistaistelijaksi Venäjää vastaan. 

Myös Uusi MV-lehti uskaltaa käsitellä tietyssä formaatissa Israelin humanitäärisiä rikoksia ja sionistien vallanhaluisia pyrkimyksiä, jotka aiheuttavat kansojen keskuudessa kärsimystä ja hätää. 

Lähestulkoon kaikki muut suomenkieliset ns. riippumattomat mediat ja niihin liittyneet organisaatiot ovat juutalaistoimijoiden välillisessä kontrollissa, ja nämä julkaisut tuottavat lukijoilleen enemmän haittaa, kuin hyötyä, riippumatta siitä, että muutamat niistä käsittelevät aikamme Suomen poliittista- ja ulkopoliittista tilannetta varsin asiantuntevasti. 

Suomi on lakannut olemasta valtiona, emmekä enää aikoihin ole voineet puhua maamme itsenäisyydestä, sillä sitä ei ole ollut enää kolmeen vuosikymmeneen. Suomen nykyinen “ulkopoliittinen” asema määrittyy Yhdysvaltojen sillanpääasemana Venäjää vastaan. Suomen talous on alistettu ylikansallisten pääoman haltijoiden ja globaalien velkajärjestelmien kynittäväksi.  

Valtakunnallisen median tarpeista huolehtii Suomessa lähinnä Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikalle uskollinen valtamedia. Tällöin Suomen taloudellinen järjestelmä, “sisä- ja ulkopolitiikka” ja tiedonvälitys ovat juutalaistoimijoiden hallinnassa, jo siitä syystä, että Washington on täydellisesti, kuten myös Bryssel lähes kokonaan juutalaismafian ohjauksessa. 

Kun puhumme juutalaismafiasta, emme tarkoita juutalaisia yhtenäisenä etnisenä ryhmänä (sitähän ei enää ole), vaan globaalina poliittisena, mediallisena ja taloudellisena eliittinä, joka muodostaa voimakkaan kansanvälisen verkoston eli tietynkaltaisen eturyhmän. Tähän ryhmään kuuluu täysin materialistisen ja ateistisen maailmankatsomuksen omaavia “juutalaisia”, kuten myös Talmud-ideologiaan sitoutuneita fanaatikkoja. 

Suomessa toimiva mediapooli ja siihen tukeutuva valtamedia on tänä päivänä täysin totuuden ulottumattomissa. Maamme kansalaisille syötetään totaalista manipulointia jokainen viikon päivä ja vuorokaudet ympäriinsä. Mediallinen mieltenmuokkauksen taso Suomessa lähestyy uhkaavasti vastaavasti Yhdysvalloissa vaikuttavaa joukkoviestinnän tasoa.  

Markku Juutinen 

Lähteet 

Piper, Michael Collins (2011): The Confessions of an Anti-Semite/18.  

The Rebel (–): The great raping rabbis cover up. 

https://therebel.org/religion/641533-the-great-raping-rabbis-cover-up

Radio Islam (–): USA:n talmudistimedia ym. (https://islam-radio.net/finish/power/talmudmedia.htm).