(8 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 743 Näyttökerrat 0 Kommenttia
Uutisanalyysi:Taloussodankäynti kiihtyy
(8 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)Ladataan...Tuomion torvet ovat toitottaneet jo yli viikon ajan talouden tuhoa ja laman tuloa uutisotsikoissa. Mitä globaalitaloudessa on tapahtumassa?
Australialainen ekonomisti ja talousanalyytikko Steve Keen on yksi niistä kahdestatoista asiantuntijasta, jotka ennustivat etukäteen vuoden 2008 paukahduksen jonka jatkumoa nykyinen kriisikasauma on. Kaksitoista asiantuntijaa tiesi, montako sataa tuhatta ekonomistia maailmassa lienee?
Keen on pitkään varoittanut, että lama -tai taantuma, kuten poliitikot sitä mieluummin kutsuvat- ei ole ohi,vaan että etenemme kohti tupladippiä. Keen muistuttaa ekonomisti Hyman Minskyn 50 vuotta vanhasta Financial Instability Hypothesis-teoksesta: kapitalismissa on kaksi hintatasoa. Toinen muodostuu todellisista kuluista ja toinen odotuksista ja vivutuksesta. Jossain vaiheessa hintojen täytyy kohdata -kuplan ja reaalitalouden- ja silloin on tuomionpäivä. Keenen mukaan ongelmana on myös kotitalouksien suuri velkataakka, jonka takaisinmaksua julkisen sektorin velkaantuminen vaikeuttaa.
Taloushistorioitsija Niall Ferguson kärjistää: – On Planeetta maan hinnat ja tuotanto, ja sitten on Planeetta Finanssitalous.
Kyse ei ole pelkästään talous-, velka-, pankki- tai finanssikriisistä vaikka sitä puolta korostetaankin. Nykyisessä sotkussa on aineksia tuosta kaikesta ja kaikkeen mutta syitä on muitakin kuin taloudellisia. Kriisi on yhtä paljon poliittisen päätöksenteon ”vastuullista” seurausta mutta myös globaalitalouden sisäänrakennettujen systeemisten riskien.
Helsingin Sanomille antamassaan lausunnossa pääministeri Jyrki Katainen puhuu vain kahdesta riskitekijästä: ensimmäisenä riskinä Katainen pitää pankkien varainhankinnan vaikeutumista, mikä voisi vähentää yritysten luototusta. Toinen riski on pääministerin mukaan pitkään jatkuva hitaan kasvun kausi.
Kauppalehti puolestaan listaa kuusi eri riskitekijää:
1. Kasvu hyytyy
Talouskasvu nuutuu massiivisesta elvytyksestä huolimatta. Vuoden 2008 kriisin jälkeen taloutta elvytettiin mm. tukemalla pankkeja isolla kädellä. CNN-MoneyMorning toteaa kuivasti, ettei pankkien tukemisella ole mitään vaikutusta (reaali-)talouteen. Valtiot sen sijaan velkaantuvat tukisummien edestä -pankeille.
2. Velkakriisi paisuu
Yhdysvaltain (tai euromaiden) perusongelma eli ylivelkaantuminen ei ole hävinnyt minnekään.
Ongelmaa on ratkottu ottamalla lisää velkaa, korottamalla velkakattoa. Euromaista yli kolmasosa joko on jo muiden talousavun varassa tai uhkaa ajautua siihen tilanteeseen.
3. Elvytyskeinot käytetty
Rahapolitiikan keinot, matala korko tai rahan painaminen, eivät riitä virvoittamaan talouskasvua. Finanssikriisin hoito on kuluttanut valtioiden elvytysvarat ja velkakuormat alkavat olla tapissa kaikkialla.
4. Inflaatio kiihtyy
Elvytyksen sivutuotteena kiihtynyt inflaatio nakertaa kuluttajien ja yritysten tulevaisuuden uskoa. Raaka-aineiden kallistuminen näkyy yrityksissä voittoja pienentävänä tuotantokustannusten kohoamisena. Tuottojen kutistuminen puolestaan pienentää osinkoja, lykkää investointeja ja siirtää rekrytointeja. Sekä hidastaa talouskasvua.
5. Globalisaatio yhtenäistää
Maailmantalous on tiivistynyt niin, ettei yksikään maa ole immuuni kokonaisuuden ongelmille.
Kauppalehti kertoo että ”Elintarvikkeiden euromääräiset maailmanmarkkinahinnat nousevat tänä vuonna vielä tuntuvasti nopeammin kuin viime vuonna. Euroopan suhdannelaitokset ennustavat, että elintarvikkeet kallistuvat peräti 29 prosenttia.” Sähkön hinnan arvioidaan kohoavan 20 prosenttia.
6. Työttömyys kasvaa
Tuotanto- ja elinkustannusten nousu hidastaa työpaikkojen määrän lisääntymistä mistä seuraa se että Suomen hallitustusohjelmaa laadittaessa odotettua talouskasvua ei tule. Päälle tulevat ylimääräisenä kuluna veronmaksajille Euroopan Vakausmekanismi EVM:n sekä jo annettujen tukipakettien tuomat lisäkulut.
Talouskasvun puuttuessa paine verojen korotukseen kasvaa, koska valtioiden täytyy nyhtää jostain rahat yksityisiltä pankeilta otettujen lainojen ja lainojen korkojen maksuun. Samalla on pakko leikata julkisen sektorin kuluja, perinteisesti se on tehty sosiaali-, terveys- ja koulutussektorilta. Julkisen sektorin menojen leikkaamisesta seuraa se, että perusturvan varassa toimeentulevilla ja matalapalkkaisilla ei ole löysää kulutukseen, mistä seuraa talouskasvun hiipuminen entisestään. Kunnat joutuvat ottamaan yksityissektorilta selvitäkseen lakisääteisistä velvoitteistaan.
Verojen korottaminen kaataa PK-yrittäjiä sekä lisää harmaata taloutta jonka jälkeen harmaan talouden lisääntyminen luo painetta verojen korotukseen koska valtion verotulot vähenevät.
Osittain on Euroopan ja Yhdysvaltain ongelma demografinen: eläköityviä on niin paljon, että tulevaisuus ei vaikuta järin tuotteliaalta. Samaan aikaan EU haluaa siirtää eläköitymistä entistä kypsemmälle iälle, jolloin samoista hupenevista työpaikoista ovat kilpailemassa eläkeläisten lisäksi nuoremmat naiset ja miehet, nuoret ja maahanmuuttajat sekä siirtotyöläiset. Runsas työvoiman tarjonta takaa, että palkkoja ei ole tarvis kohottaa. Matalat palkat eivät lisää talouskasvua nykyisenkaltaisessa taloustilanteessa.
Luottoluokittajat alensivat viime viikolla Yhdysvaltain luottoluokitusta. Markkinat alkoivat riehaantua. Se on mielenkiintoista, koska omien sanojensa mukaan luottoluokittajat esittävät mielipiteitä joiden perusteella ei ole syytä tehdä taloudellisia päätöksiä.
Luottoluokittajien laskettua Yhdysvaltain luottoluokitusta Yhdysvaltojen taloudellinen liikkumatila kapeni. Euroopan ongelma on osittain sama kuin Yhdysvaltojen: teollisuusmaiden teollinen ja taloudellinen pohja on heikentynyt mikä on tehnyt länsimaista sekä lainanottajina että tuontitavaroiden ostajina yhä riippuvaisempia muusta maailmasta. Kauppatasopaino on muuttunut merkittävästi.
Absurdin päätöksenteon huipentumana lienee, että teollisen pohjan rapautuminen johtuu osittain siitä että teollisuusyritysten siirtymistä halpapalkkamaihin on tuettu verovaroilla. Sitruunasta on kustannussäästöjen kautta voittoa tavoiteltaessa puristettu kaikki mehut. Lisää ei heru ellei siirrytä orjien käyttöön.
Samalla on poistettu globalisaation hengessä kaupan esteitä, mikä on lisännyt tuontia ja heikentänyt omaa taloutta: raha on paennut ulkomaisille omistajille. Kansallisomaisuutta on yksityistetty, minkä seurauksena entiset verotulot ja tuotot kiiruhtavat juoksuvauhtia veroparatiiseihin ja se taas aiheuttaa tarvetta veronkorotuksiin koska lakisääteisiä palveluja ei poliittista syistä kehdata purkaa liian nopeasti.
Oma lukunsa on keinottelu, jota harrastavat julkiset organisaatiot kuten eläkerahastot siinä kuin yksityisetkin. Sijoitusinstrumenteilla pelaamisen tuomia tappioita peritään veronmaksajilta, pelaamisen riskit maksatetaan veronmaksajilla ”kohonneina kustannuksina”. Suomen hallituksen, Suomen pankin sekä EKP:n riskin ottamisen seurauksena on varainhankinnan vaikeutuminen ja kallistuminen sekä yksityisellä että julkisella puolella: lainojen hinnat nousevat. Lainauksen kallistuminen vähentää investointeja mikä hidastaa talaouskasvua mistä taas on seurannut parhaillaan meneillään oleva valuuttasota.
Eduskunnasta pudonnut Markku Uusipaavalniemi sanoi sen Talousdemokraateille antamassaan klassikkohaastattelussa jo viime vuonna: globaalissa velkakuplassa on kyse pyramidihuijauksesta, jossa rahaa luodaan velan kautta.- On matemaattinen mahdottomuus, että se voisi jatkua näin, kun se on jatkunut. Velan kautta kun rahaa luodaan, sitä pystytään synnyttämään sellaista tahtia, että se ei mene palkkoihin. Se ei ole enää tervettä. Velkoja ei pystytä maksamaan takaisin. Valtioiden kuuluisi luoda se raha, mutta sen tekevät yksityiset pankit. Sitä ei kontrolloida mitenkään, laukoi Uusipaavalniemi.
Brittilehti The Telegraph epäilee, että EKP ja poliitikot ovat tahallaan ajamassa taloutta päin seinää.
Eräs todennäköinen ratkaisuehdotus on G20-maiden ja IMF:n hätäkokouksen jälkeen, että dollari tipautetaan asemastaan maailman reservivaluuttana ja tilalle tuodaan yksityisesti omistetun IMF:n SDR-yksikkö maailmanvaluutaksi. Onko se toimiva tai realistinen ratkaisu, on kokonaan toinen kysymys. Sivutuotteena tarjottaneen entistä suurempaa yhdentymistä yhden maailmanhallituksen alle.
Mitä veronmaksaja voi tehdä? Naurakaa koko touhulle – ja istuttakaa ruista.
Lähteet:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110886153&ext=rss
http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/omaraha/uutiset.jsp?oid=20110886129
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/08/09/euron-isa-tyrmaa-eurobondit/201111057/12
http://www.debtdeflation.com/blogs/2011/08/09/the-return-of-the-bear/
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110886485
http://moneymorning.com/2011/08/05/the-real-reason-for-yesterday%e2%80%99s-stock-market-sell-off/
