(13 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 2006 Näyttökerrat 3 Kommenttia
Tärkeitä suomalaisia podcasteja holokaustivalheesta!
(13 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)Ladataan...Kansallissosialistinen Riimuradio julkaisi viikonloppuna tärkeitä podcasteja niin sanotusta holokaustista sekä siitä, kuinka holokaustimyytin tueksi ei ole esitetty lainkaan tieteellisiä todisteita.
Ensimmäinen podcasteista on täysimittainen suomennos Carlo Mattognon klassikkoartikkelista ”The First Gassing at Auschwitz: Genesis of a Myth”. Mattognon artikkeli osoittaa, että kaikki ”todistajakertomukset” Auschwitzin ensimmäisestä ”kaasutuksesta” ovat keskenään ristiriitaisia ja tieteellisesti epäuskottavia.
Toinen podcast on puolestaan suomennos Robert Faurissonin laajalle levinneestä tekstistä ”A Prominent False Witness: Elie Wiesel”. Wiesel sai Nobel-palkinnon holokaustikertomuksistaan, vaikka edes valtavirtahistoria ei usko hänen valheisiinsa esimerkiksi juutalaisrovioista ja verisuihkulähteistä!
Riimuradion podcastit olivat osa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kampanjaa, joka järjestettiin 27.1. ”holokaustin uhrien muistopäivän” vuoksi. Aktivistit levittivät materiaalia, jolla suomalaisia valistettiin holokaustivalheesta sekä valheen poliittisesta roolista.
Suomen valtamedia antaa Nena Kafkan jatkaa valehtelua
Tänä vuonna revisionistisen kampanjan kärkiteema oli: ”Suomen tunnetuin ’holokaustiselviytyjä’ Nena Kafka on valehtelija!”
Vaihtoehtomediat selvittivät viime vuonna, että Kafka on valehtelija jopa valtavirtahistorian perusteella. Kafka väittää selviytyneensä ”Flossenbürgin keskitysleirin kaasukammiosta”, vaikka valtavirtahistorian mukaan Flossenbürgissä ei edes ollut kaasukammiota!
Mattognon ja Faurissonin artikkelit sopivat teemaan hyvin. Kafka on noloista valheistaan huolimatta kutsuttu presidentin juhliin. Wiesel voitti hölmöillä valheillaan Nobel-palkinnon. Auschwitzin kaasutusten ”todistajat” valehtelevat ristiin, mutta silti ”arvostetut” historioitsijat siteeraavat heitä jatkuvasti! ”Holokausti” on harvinaisen tökerö huijaus.
Viime vuonna valtamedia uutisoi pöyristyneenä holokaustirevisionistien kampanjasta. Tämän vuoden Nena Kafka –teema oli kuitenkin niin kiusallinen eliitin kannalta, että aihe päätettiin sensuroida kokonaan.
Mediakriittinen Yle Watch –julkaisu kommentoikin osuvasti eliitin naurettavaa Kafka-kulttia artikkelissa ”Miksi Yle ei kyseenalaista Nena Kafkan ilmeisiä valheita Flossenbürgin keskitysleiristä?”:
”Näyttävästi vietetyn muistopäivän todellisena tarkoituksena on tehdä härskisti historiapolitiikkaa, jossa tunteisiin vetoavalla syyllistämisellä pyritään oikeuttamaan kolmannen maailman ekologisesti kestämätön invaasio länteen.
Pääviestinä on, että itsenäisten kansakuntien rajojen suojelu on moraalinen rikos ja siten ’holokaustiin’ rinnastettava teko.
Ylen tv-uutisissa haastateltiin eilen ties monennettako kertaa Suomen tunnetuinta ’holokaustiselviytyjää’ Nena Kafkaa.
Hänen tarinansa Flossenbürgin keskitysleirin kaasukammiosta, jossa hän olisi ollut lähellä kuolemaa, ei pidä edes virallisen historiankirjoituksen ja sen paavien kuten Simon Wiesenthalin mukaan paikkaansa, sillä Saksan rajojen sisällä ei ollut ainuttakaan varsinaista tuhoamisleiriä eikä siten myöskään oletettuja ’kaasukammioita’.
Silti valtamediat antavat silkasta hienotunteisuudesta Kafkan valehdella, vaikka kiistämättömät faktat todistavat hänen jutustelunsa silkaksi saduksi.”
Koska eliitti pitää Kafkaa edelleen uskottavana lähteenä liittyen ”holokaustiin”, pitäisi paksukalloistenkin suomalaisten viimein ymmärtää, että ”holokausti” on pelkkä ruma poliittinen valhe.
Lue myös:
Tietopaketti holokaustin kiistämisestä aloittelijoille
Kuoliko kuusi miljoonaa juutalaista sittenkään?
Maailman holokaustit
Täältä löytyy kirjoja (pdf), videoita ja aikalaislähteitä samasta aiheesta:
https://www.reddit.com/r/holocaust/wiki/index
Flossenbürgin ja Ravensbrückin keskitysleirien oloista
(Lähde: Der Grosse Wendig V: Rolf Kosiekin artikkelit ”Tatsachen zum KL Flossenbürg” ja ”Margarete Buber über das KL Ravensbrück”, s. 551-553)
Flossenbürgin keskitysleiristä on valehdeltu sodan jälkeen paljon, kuten muistakin keskitysleireistä. Lehdessä Nation Europa n:o 7/1957 leiriolot nähnyt kertoo kokemuksistaan. Numeroissa 8 ja 9/1957 amerikkalaisten leirillä vankina pitämä upseeri tri Hans-Dietrich Röhrs esittää selvityksen leirin oloista. Hänestä tuli leirilääkäri, joka oli selvillä leirin asioista monella tapaa ja joka sai selville asioita lisää muita reittejä.
Leirin muistotaulussa oli väärä luku 73296 kuollutta. Luku näyttää tarkasti lasketulta ja lisäksi on hämäyksen vuoksi esitetty menehtyneet kansallisuuksittain. Amerikkalaiset olivat kuitenkin antaneet henkilökunnalle asiakirjoja, joihin sisältyivät myös listat keskitysleirivangeista ennen vuotta 1945. Silloin oli vain n. 20 000 henkilöä ollut kaikkina aikoina koko leirissä. Näissä listoissa on eri värisiä ristejä nimien vieressä. Näitä on väitetty ”kuolinlistoiksi” erinäisissä yhteyksissä ja ristit tappamisen symboleiksi. Eri väriset ristit tarkoittivat kuitenkin sitä, mille keskitysleirille kukin vanki oli lähetetty leiristä eteenpäin.
IMT-prosessissa Nürnbergissä väitettiin jouluna 1944 viiden vangin tultua hirtetyiksi joulukuuseen Flossenburgissa. (IMT: Der Nürnberger Prozess /Nürnberg 1949, Bd. 3, s. 572) Kuitenkaan yksikään entinen vanki, jonka amerikkalaiset toivat 1945 jälkeen leiriin eri syistä, ei muistanut tuollaista tapahtumaa. Selvisi myös, että tarinan sepittämiseen oli käytetty mielisairasta ihmistä, joka sitä paitsi oli halunnut pelastaa tarinallaan henkensä. Tri Röhrs sanoi tunteneensa henkilön. (TN: Tuollaislta varmasti on helpointa kiristää haluttu tarina.)
Ainoa aito todiste, vankien ruokintalista, sattui ”jostain syystä” häviämään matkalla oikeuteen. leirin henkilökunta oli pitänyt tätä yllä henkilökohtaisesti maaliskuulle 1945. Kun siviiliväestö valtakunnassa sai enää tuskin 1400 kaloria päivässä, olivat työtätekevät vangit vielä saaneet 3600 kaloria, leirin pyörittämiseen tarvittava työvoima 3000 kaloria ja työkyvyttömät vangit 2400 kaloria.. Tietenkin listan oli kadottava, koska muutoin ei leiristä olisi voitu uskottavasti saada saksalaisten uudelleen kasvatukseen sopivaa kuvaa.
1945 kenraali Patton saapui leiriin yllättäen ja määräsi nälkiintyneet vangit nähtyään heille paremman ruokahuollon. Kun eversti halusi esitellä kernaalille ”kaasutustiloja”, kenraali Patton vihastui ja huusi suureen ääneen, että ”hänet tuli säästää moiselta mielettömyydeltä”. ”Minä en anna näiden poikien” – seurasi halveksiva ele juutalaisiin CIC-upseereihin viitaten – ”pitää itseäni ääliönä” (Ich lasse mich von diesen boys nicht dumm machen). Vastaavasti Röhrsin mukaan mukana ollut rykmentin lääkäri, kun R tarjoutui näyttämään tälle, että amerikkalaisten yhä uudelleen valokuvaama ”kaasutustila” oikeasti oli huippumoderni ja esikuvallisesti rakennettu täidesinfiointilaitos: ”Täysin tarpeetonta. Me tiedämme toki kaikki, että tämä ei ole muuta kuin julmuuspropagandaa. Kukaan järkevä amerikkalainen ei usko siihen!” Tri Röhrs toteaa, että ”niin Dachaussa kuin Flossenbürgissäkään ei kaasutettu yhtään vankia.”
Röhrsille oli selvää, mikä oli syy riittämättömään ruokintaan leirin muututtua US-keskitysleiriksi saksalaisille vangeille: ” Minulla ei ole yhtään epäilystä siitä, että tästä leiristä vastaavilla henkilöillä oli tavoite tällä tavoin (R. K: nälkiinnyttämällä) vähentää saksalaisten määrää niin paljon kuin mahdollista. Geneven Punaisen ristin edustajan, tuolloisen Sveitsin kenraalikonsulin Münchenissä, on myöhemmin minulle täytynyt vahvistaa, että hänellä ei ollut mitään tietoa leiristä ennen helmikuuta 1946, koska amerikkalaiset olivat salanneet leirin olemassaolon siihen asti.”
—
Kommunistiaktivisti Margarete Buber(-Neumann) oli vuodesta 1921 vuoteen 1933 ollut vakaumuksellinen kommunisti Saksassa ja siirtynyt sen jälkeen Neuvostoliittoon. Siellä hän oli joutunut epäsuosioon ja hän oli joutunut vankileirille Siperiaan. Vuonna 1940 hänet vaihdossa Saksan ja Neuvostoliiton kesken tuotiin Saksaan. Hänet vietiin Ravensbrückin keskitysleirille, jossa hän vietti koko sodan ajan. Kirjassaan Als Gefangene bei Stalin und Hitler (Stuttgart 1968, alkuperäinen teos: Under two Dictators/ Victor Gollancz, Lontoo 1949) hän kuvaa ensi vaikutelmaansa keskitysleiristä mielenkiintoisesti. Ensimmäinen ateria oli makeaa puuroa ja kuivattuja hedelmiä. Nainen oli tavattoman hämmästynyt. Lisäksi jokainen sai ison annoksen vaaleaa leipää, palan makkaraa, n. 25 g margariinia ja viipaleen läskiä (Schmalz). Nainen kääntyi sanattomana erään toisen vangin puoleen ja kysyi, oliko nyt juhlapäivä tms. Vastaus: ”Ei. Miten niin?”
M Buber totesi pian, että Ravensbrück oli kuin palatsi verrattuna lehmäkarsinoihin Siperiassa (Burman rangaistusleiri). Riittävän ruoan lisäksi sai ostaa kanttiinista kaikenlaista. Vuonna 1940/41 siellä oli vaikka mitä. Vangit saivat pyytää rahaa kotoa ja ostaa niillä kaikkea. MB oli jo valmiiksi muuttunut Siperiassa vakaumukselliseksi antikommunistiksi ja hän kirjoitti sodan jälkeen monta kirjaa bolshevismin vaarasta. Hän kertoi tulleensa harhaan johdetuksi ja erehtyneensä pahasti. Vankkumaton edistysusko oli saanut hänet tekemään kommunismista sijaisuskonnon.
M: Näennäisesti sosiaalisella huijauksella saatiin aikaan, tietenkin ison satsauksen ja valta-asemien hyväksi käytön avulla moni huijatuksi ja näiden petettyjen avulla sitten kommunismi voitti sodan.
Tuohan tiedetään, mutta on hyvä kertoa tietämättömille.
Sodan ”voittajavaltiot” olivat sadistisia kostajia saksalaisia kohtaan eikä valehtelulle ole tullut loppua vielä tänä päivänäkään. Anteeksipyyntöön olisi aika, mutta se ei pelasta saksalaisia kuolleita, he palvelivat tehtävässään, eikä todella murhanhimoisina. Me olemme sen sijaan nähneet Gazaan hyökänneet israelilaiset ja heidän julmuuden ja raakuuden.