Timo Isosaari: Rautavaaran unohdettu perintö

Rautavaaran perintö on ikävästi unohdettu. Rautavaaralla en nyt tarkoita kiistattomat ansiot kansamme itsetuntoa kohottaneena urheilijana tai tarttuvista balladeistaan tunnetuksi tullutta Tapio Rautavaaraa, vaan vanhaa luomuasiantuntija Toivo Rautavaaraa, joka käytti suurimman osan elämästään luonnon ja kasvien tutkimiseen kirjoittaen niistä lukuisia teoksia.

Toivo Rautavaara on yhdessä Satu Typen ja Hannele Vainion kanssa jo vuonna 1985 julkaissut kirjan Luonnon hyötykasvit ja luonnonmukainen viljely, jonka oppeja noudattamalla ihmisten terveys kukoistaisi ja maatalous voisi hyvin ilman tukiaisia. Itse aloitin maatalousopintoni kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen, eikä sitä käsitelty koulutuksessa sanallakaan. Sain sen ensimmäistä kertaa käsiini kesällä 2010. Kirjan merkitys selvinnee jo parilla lainauksella.

”Tohtori Pottengerilla oli 1920-luvulla Kaliforniassa kissafarmi, jossa valmistettiin lääkkeitä kissojen lisämunuaisista. Osa kissoista sai tuoretta lihaa ja tuoretta maitoa, ja kissat olivat terveitä ja lisääntyivät normaalisti. Toinen osa sai keitettyä lihaa ja keitettyä maitoa. Kissojen terveys oli huono, ja jo kolmannessa polvessa ne lakkasivat lisääntymästä. Kun kissafarmi lopetettiin ja aidatut tilat otettiin viljelykseen, keitettyä ravintoa saaneiden kissojen ulostuksilla lannoitetussa maassa viljelyskasvit eivät kasvaneet. Sen sijaan tuoretta ruokaa saaneiden kissojen jäljiltä maa oli erinomaisessa kasvukunnossa.”

•••

Nyt ruokamme muistuttaa tuotanto- ja jalostusmenetelmineen tätä kuolleiden kissojen teemaa. Luomu on piesty maan rakoon tehottomana. Vastaväitteeksi tälle tehottomuudelle esitän seuraavaa: Tehoviljelyssä saamme vuosittain vehnää peltohehtaarilta 4–8 tonnia. Puhtaassa kompostissa viljellyn herkkusienen satotaso on 1500–2000 tonnia. Siis pari miljoonaa kiloa erinomaista ravintolähdettä yhdeltä hehtaarilta ja sitten meille väitetään tehoviljelyn ja geenitekniikan pelastavan maailman. Onkohan meille välitetty jossain vaiheessa väärää tietoa?

•••

Rautavaara: ”Elonkierto on välttämättömyys elämän jatkumiselle, sillä useimpia aineksia ei ole käytettävissä rajattomasti. Ne pitäisi palauttaa kiertoon, kuten luonnon oloissa tapahtuu. On arvioitu että jos hajottajien toiminta loppuisi, ilmakehän hiilidioksidivarasto riittäisi kasvien tarpeiksi noin 35 vuodeksi. Vihreät kasvit vuorostaan luovuttavat ilmakehään ihmisen, eläimien ja hajottajaeliöiden tarvitseman hapen.”

On siis käynyt päinvastoin. Hiilidioksidin tuotanto on lisääntynyt ja sitovan kasvimassan määrä vähentynyt, vaikka ravinnoksi käytettävä osuus on hieman kasvanut. Kasvien kasvun edellytykset heikkenevät jatkuvasti, kun hajottajien ravinnokseen käyttämä humus vähenee sekä pelloilla että metsissä. Hajottajat myös vapauttavat kivennäismaasta kasvien tarvitsemia ravinteita. Ravinteet ovat terveyden kannalta keskeinen tekijä. Suurin osa väestöstä kärsii aliravitsemuksesta, vaikka syö enemmän kuin koskaan. Olemme katkaisemassa välttämättömän elonkierron.

Toivo Rautavaara poistui keskuudestamme 1987, mutta hänen mainiot kirjansa ovat yhä käytettävissämme.

Kirjoittaja työskentelee maatalousyrityskonsulttina Nokialla.