Oletteko koskaan miettineet, miksi nuo samat ärsyttävät, ylimieliset ja satunnaiset käyttäjät vain sattuvat ilmestymään aina kellon tarkkuudella heti kiisteltyjen viestien jälkeen? He seuraavat, odottavat ja iskevät samoihin aiheisiin ärsyttääkseen ja vedotakseen käyttäjien tunteisiin sosiaalisessa mediassa ja tuhansilla muilla sivustoilla. Oli kyseessä sitten rokotteet, GMO, luomuruoka tai mikä tahansa muu luonnollisen terveyden aihe tai valtavirrasta poikkeava mielipide, nämä ”trollit” paljastuvat osaksi laajempaa monimutkaista operaatiota, joka palvelee monikansallisia ruokajättiläisiä, lääketeollisuuden kartelleja, suurta maatalousbisnestä ja kemikaaliyhtiöitä, joiden liikevaihto pyörii yhteensä biljoonissa dollareissa.
Codex Alimentarius komissio (CAC) muodostui YK:n aloitteesta vuonna 1962 yhteistyössä Maailman Terveysjärjestön (WHO), YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO), Maailman Kauppajärjestön (WTO), Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkeviraston (FDA) ja maatalousministeriön (USDA) kanssa. Codex Alimentarius itsessään on kokoelma kansainvälisiä elintarvikealan standardeja, ohjeita ja muita vastaavia suosituksia, jotka määrittelevät kaikki ruokaan liittyvät vaatimukset, niin jalostettuihin, puolijalosteisiin, geenimuunneltuihin kuin tuoreeseen ruokaan.
Codex Alimentariuksen alla toimivat organisaatiot ovat palkanneet dis-informaatiospesialisteja soluttautumaan internetin keskusteluihin, muokkaamaan mielipiteitä ja kylvämään epäsopua tavallisten käyttäjien välille.
Kansainvälinen lisäaineiden neuvosto (IFAC) on kansainvälinen järjestö, joka edustaa yrityksiä, jotka valmistavat kaikkialla maailmassa käytettyjä ruokien valmistus- ja lisäaineita niin tavallisiin kuin luomutuotteisiin. Ryhmä on hyvin aktiivinen Codexissa. Mutta miten voi tietää keitä he ovat ja ketä he edustavat, kun on lähes mahdotonta tietää keitä jäsenet ovat?
Monet aktivistit ympäri maailman ovat keskittyneet taistelemaan pelättyä maailmanlaajuista ”Codex Alimentarius” ruoan standardisointia vastaan (joka rajoittaisi vakavasti kykyämme ylipäätään tuottaa terveellistä ruokaa riittävästi ja korjata ruokavaliota tarpeellisilla ravintolisillä, mikä hyödyttäisi suuresti lääketeollisuuden jättiläisiä ja maailman Monsantoja). Taistelusta huolimatta Euroopan Unionissa on otettu käyttöön lähes identtinen standardisointi.
Kansallinen Terveyden keskusjärjestö (NHF) on ainoa terveyden vapautta edustava järjestö, jonka on sallittu puhua Codex kokouksissa ja he kertovat olevan käytännössä mahdotonta saada listaa jäsenistä (mikä paljastaisi luonnollisesti rahoittajat ja mahdollisesti kulissien takaiset agendat).
Ruokafirmat palkkaavat lobbaajia edistämään lainsäädäntöä heidän edukseen ja vastustamaan heille haitallisia lakeja. Kauppajärjestöt ovat virallisia lobbausjärjestöjä, joiden kautta ruokafirmat yhdistävät voimavaransa saadakseen enemmän vaikutusvaltaa. Yksi esimerkki ruokateollisuuden kauppajärjestöstä on kansallinen naudanlihantuottajien järjestö (National Cattlemen’s Beef Association), joka edustaa lihateollisuutta. Jokaiselle eläintuotteelle (sika, siipikarja, kananmunat, maitotuotteet) on oma kauppajärjestönsä. Samalla tavoin virvoitusjuomateollisuutta edustaa American Beverage Association ja elintarvike- ja juomateollisuutta edustaa Grocery Manufacturers Association sellaisine valmistajineen kuin General Mills, Coca-Cola ja Kraft Foods.
Kauppajärjestöjen ollessa avoimia siitä, ketä edustavat, eturyhmät eivät ole. Eturyhmillä on usein harhaanjohtavia nimiä ja ne yrittävät luoda positiivisen julkisuuskuvan, jolla salataan heidän rahoittajiensa taloudelliset motiivit. Lisäksi useimmat eturyhmät keskittyvät pääasiassa pr-kampanjoihin lobbauksen sijaan.
Kun perehdytään tarkemmin kansainvälisen lisäainejärjestön IFACin taustatietoihin, huomataan että sen perusti vuonna 1980 Patrick M. Farrey, joka on sattumoisin Kellen Company-ryhmän varapresidentti. Sen lisäksi, että Kellen Company liittyy läheisesti IFACin syntyyn, se myös hallinnoi sitä taustalta. Vaikka kunnon listaa IFACin jäsenistä ei ole saatu, ovat jäsenet varmasti samanlaisia kuin hallinnoiva osa, eli lisäainevalmistajia mukaan lukien keinomakeutusaineiden ja natriumglutamaatin valmistajat.
Jokainen elintarvikeviraston FDA:n vastuu kansan suojelemiseksi muuttuu lopulta uskollisuudeksi suuryrityksille. FDA itse asiassa levitti Monsanton propagandaa asiakirjalla, jonka oli saanut Kansainväliseltä ruokatietoneuvostolta (IFIC).
Mitä virheinformaatio saa aikaan suosikkisaiteillasi
Kaikki dis-informaatiokampanjoista tehdyt eettiset analyysit päätyvät samaan johtopäätökseen: Törkeää totuuden välttelemistä ja harhaanjohtavia väitteitä ”huonosta” tieteestä. Kampanjoille on yhteistä:
– Törkeä totuuden välttely
– Keskittyminen tuntemattomiin muuttujiin ja tunnettujen muuttujien sivuuttaminen
– Harhaanjohtavat väitteet ”huonosta” tieteestä
– ”Eturyhmien” luominen
– Tekaistun tieteen tuottaminen
– Ajatushautomokampanjat
– Harhaanjohtavat PR-kampanjat
– ”Astroturf”-ryhmien luominen (tekaistut ruohonjuuritason kansalaisjärjestöt)
– Journalistien ja tiedemiesten kyberkiusaaminen
Sosiologinen kirjallisuus kuvailee dis-informaatiokampanjoiden ilmiötä vastaliikkeeksi, joka on siis yhteisöllinen liike, joka on muodostunut reaktiona jollekin toiselle yhteisölliselle liikkeelle.
Sustainable Food Newsin [1] mukaan yli 50 tällaista ruoka- ja bioteknologian kauppajärjestöjen puolesta toimivaa eturyhmää on muodostanut uuden liittouman nimeltään Alliance to Feed the Future. Tätä liittoumaa taas koordinoi lisäaineita suojeleva International Food Information Council (IFIC). Liittouman ilmaisema tavoite on ”tasapainottaa julkista keskustelua modernista maanviljelystä ja ruoan suurtuotannosta.”
Artikkelissa kerrotaan: Alliance to Feed the Future kertoi liittouman jäsenien haluavan ”auttaa tyydyttämään maailman alati kasvava ruoan tarve vastuullisesti, tehokkaasti ja edullisesti kertomalla modernin ruoan tuotannon ja teknologian ’todellisen tarinan’ ja hälventämällä siihen liittyviä väärinkäsityksiä”. Sustainable Food Newsin kysyessä, mitä väärinkäsityksiä ryhmä haluaa hälventää, liittoumaa koordinoivan IFIC:n toimitusjohtaja Dave Schmidt vastasi: ”Tavallisimmat väärinkäsitykset, joita viljelevät laajan populaarikulttuurin kirjat ja elokuvat, ovat yleensä teknologiaa tuomitsevia ja haikailevat aikaan ennen teknologista vallankumousta. Vallalla olevan käsityksen mukaan ruoan teollinen jalostaminen tai suurtuotanto on pahasta.
…Liittouman tavoite on sivistää ’mielipidejohtajia’ yliopistosektorilla, ammattiyhteisöissä, journalismissa ja hallituksen virastoissa. Lisäksi he kohdentavat informaatiotaan verkossa ’valistuneille kuluttajille’.”
Liittouma vaikuttaa yrittävän tukahduttaa kuluttajien vahvistuvan näkemyksen, että modernilla ruoantuotannolla saattaa olla negatiivinen vaikutus ihmisten terveyteen ja ympäristöön, kuten luonnonmukaisen ja kestävän kehityksen ruoantuotannon liike on tiedottanut.”
Kaikkialla verkossa, Facebookista keskustelusivustoille ja forumeille, jopa ammattisivustoille, nämä dis-informaatio spesialistit käyttävät asiantuntijoiden kehittämiä taktiikoita totuuden halventamiseen, harhauttamiseen ja tuhoamiseen. Eturyhmien tärkeimpiä keinoja ovat propaganda ja virheinformaatio. Tärkeitä taktiikoita ovat:
Astroturffaus [2] (valheellinen ruohonjuuritoiminta)
Ryhmä teeskentelee edustavansa tavallista kansaa, yleensä kuluttajia, pienyrittäjiä ja maanviljelijöitä. Tavoitteena on saada kansa uskomaan ryhmän olevan heidän puolellaan ja heidän aatteensa ja tavoitteidensa olevan eliitin ja hallituksen hyökkäyksen kohteena.
Viestintuojan ampuminen
Kriitikoiden ja arvostelijoiden halventaminen mollaamalla ja nimittelyllä, kuten ”ruokapoliisi” ja ”kiihkoilija”, sekä muilla tavoin alentaminen.
Tieteellisten todisteiden ostaminen
Tutkimusten maksaminen, asiantuntijapuhujien palkkaaminen, tiedeartikkeleiden maksaminen mediassa, kaikki paljastamatta ristiriitaisia intressejä.
Pelon lietsonta
Ihmisten pelkojen vaaniminen ja hyväksikäyttö, erityisesti talouteen liittyvät, kuten jonkin uuden käytännön siirtyminen hintojenkorotukseksi tai työpaikkojen menetykseksi.
Eräs yleinen eturyhmien käyttämä taktiikka on käyttää spesialisteja kumoamaan suosittuja myyttejä maanviljelykäytännöistä ja ravitsemusneuvoista. Eturyhmät kuvaavat vastustajien ryhmät, asiantuntijat ja virkamiehet pelonlietsojiksi, jotka eivät ymmärrä tiedettä tai tunne faktoja. Tavoitteena on saada eturyhmien asema vaikuttamaan järkevältä ja hyvin perustellulta, kun vastustajasta tehdään samalla epälooginen ja jopa salaliittomainen.
Useat näiden dis-informaatio taiteilijoiden käyttämistä tempuista ja ominaisuuksista on loistavasti ja yksityiskohtaisesti paljastanut H. Michael Sweeney. Mitä enemmän jokin tietty ryhmä sopii näihin ominaisuuksiin ja syyllistyy niiden sääntöjen noudattamiseen, sitä todennäköisemmin kyseessä on ammattimainen suurta bisnestä palveleva dis-informaation levittäjä. Ihmisiä voi ostaa, uhkailla tai kiristää levittämään väärää tietoa, joten monesti myös tunnetun ”hyvän tyypin” motiivit voivat olla epäilyttäviä.
Kyseessä on massiivinen operaatio samanaikaisesti monella eri tasolla. He kirjautuvat Facebookiin ja uutiskommentteihin eri nimillä auttaakseen tukemaan omia tarkoitusperiään. Usein näitä trolleja näkee eri sivustoilla jättämässä täsmälleen samoja kommentteja, aina negatiivisia, ja vain tietyistä aiheista. Rokotukset on yksi suosituimmista aiheista, mutta myös GMO, luomu ja kannabis ovat kuumia aiheita, joilla he ratsastavat. Paljastavia ovat usein samat fraasit ja sama kielenkäyttö. Eräs Facebook-käyttäjä paljastui jäätyään kiinni 52 eri profiilin kera, kaikissa eri kuvat ja tiedot. Jäätyään kiinni hän poisti kaikki 52 FB-tiliä samanaikaisesti.
Järkevä ihminen tutkii todistusaineistoa ja todisteluketjua arvioidakseen johtopäätöksen paikkansa pitävyyttä. Virheinformaation levittäjän tavoitteena on vaikuttaa todisteluketjun linkkien uskottavuuteen ja ohjata ihmisiä kauemmas totuudesta. Usein pelkästään prosessin sotkeminen ja hidastaminen auttaa saavuttamaan ainakin osittaisen voiton, sillä ajan venyessä ja keskustelun lisääntyessä apatian määrä kasvaa. Jos todisteluketjun linkit pitävät, totuus voittaa. Ei ole mitään hävettävää, jos ei pysty tuottamaan täydellistä todisteluketjua, kunhan vilpittömästi tavoittelee totuutta. Trollit vetoavat usein tunteisiin ja pilkkaavat kaikista virheistä yrittäen siten estää tai häiritä järkevää keskustelua.
Trollien ja heidän naruista vetelevien taustavaikuttajiensa (joilla on eniten hävittävää totuuden voittaessa) on PAKKO estää järkevä ja kunnollinen todisteluketjun tarkastelu. Koska tosiasiat ja totuus eivät yleensä itsestään kaadu tai häviä, on heidän turvauduttava valheisiin ja petoksiin. Yleensä valheen ja petoksen ammattilaiset, kuten järjestäytynyt rikollisuus ja tiedustelupalvelut, käyttävät toiminnassaan selvästi määriteltäviä ja havaittavia apukeinoja. Kuitenkin tavallinen kansa on kehnosti valmistautunut kohtaamaan ja tunnistamaan näitä toimintatapoja ja yllättävän usein jopa mediaa ja virkavaltaa EI OLE KOULUTETTU tunnistamaan saati käsittelemään näitä tilanteita. Useimmissa tapauksissa vain pelin pelaajat itse tuntevat pelin säännöt.
DIS-INFORMAATION 25 SÄÄNTÖÄ
1. Älä kuule, näe tai puhu pahaa.
Mitä tahansa tiedätkin, älä puhu siitä, varsinkin jos olet julkisuuden hahmo, uutisankkuri tms. Jos sitä ei ole uutisoitu, sitä ei tapahtunut, eikä siihen tarvitse koskaan puuttua.
2. Ilmaise epäuskoa ja närkästystä.
Vältä keskeisistä asioista keskustelua ja keskity sen sijaan sivuasioihin, joita voi käyttää osoittamaan koko aiheen olevan ristiriidassa jonkun muutoin pyhän ja loukkaamattoman teeman tai ryhmän suhteen. Tämä taktiikka tunnetaan myös ”kuinka julkeat?!” –vetona.
3. Leimaa juorujen ja huhujen levittäjiksi.
Välttele asioista keskustelua kuvailemalla kaikkia syytöksiä, paikasta ja todisteista huolimatta, pelkiksi huhupuheiksi ja täysin perättömiksi ja villeiksi syytöksiksi. Muutkin halventavat termit, jotka kuvastavat totuuden vastaisuutta, voivat toimia. Tämä menetelmä toimii erityisen hyvin median hiljaisuuden kera, sillä kansan ainoa keino saada tietää totuus ovat tällaiset ”väiteltävissä olevat huhut”. Jos väitteen pystyy yhdistämään internetiin, kannattaa ”villin huhun” mainita todistettavasti olevan peräisin ”joiltain kakaroilta internetistä”, jolloin sillä ei voi olla mitään todellisuuspohjaa.
4. Käytä olkinukkea [3].
Etsi tai luo vastustajan argumentointiin jokin osa tai elementti, jonka voit helposti murskata saaden itsesi näyttämään hyvältä ja vastustaja surkealta. Keksi jokin asia, jonka voit turvallisesti antaa muiden ymmärtää olevan olemassa vastustajasi argumentoinnissa, tai valitse heikoimman argumentin heikoin aspekti. Vahvista asian merkitystä ja tuhoa niin täydellisesti, että se vaikuttaa romuttavan kaikki teoriat, niin todelliset kuin keksityt, samalla kun vältyt keskustelemasta mistään todellisista asioista.
5. Ohjaa vastustaja sivuraiteille nimittelemällä ja halventamalla.
Tämä taktiikka tunnetaan myös keskeisenä ’viestintuojan kimppuun hyökkäämisessä’, vaikka muitakin vastaavia tekniikoita löytyy. Liitä vastustajiin epäsuosittuja nimityksiä, kuten rasisti, terroristi, radikaali, oikeisto, vasemmisto, liberaali, salaliittofriikki, uskonnollinen fanaatikko, sotahullu, kahjo, pervo jne. Tämä aiheuttaa häntä tukevien vetäytymisen pelkästä pelosta saada sama leima, eikä sinun tarvitse enää käsitellä koko asiaa.
6. Iske ja pakene.
Hyökkää lyhyesti ja pakene ennen vastausta tai jätä vastaus täysin huomiotta. Toimii erittäin hyvin internetissä ja kirjeitä-päätoimittajalle-ympäristössä, joissa uusia identiteettejä tulee jatkuvana virtana, eikä kriittistä järkeilyä tarvitse selittää. Hyökkää ja jätä vastustajan vastine huomiotta, sillä vastaamalla siihen antaisit sille jotakin arvoa.
7. Kyseenalaista motiivit.
Vääristele tai korosta mitä tahansa asiaa, joka voisi viitata siihen, että vastustajalla on omia salaisia tarkoitusperiä tai ennakkoasenteita. Tällä pystyy helposti väistämään itse asian ja pakottamaan vastustajan puolustuskannalle.
8. Vetoa auktoriteettiin.
Väitä olevasi tai liitä itsesi auktoriteettiasemaan ja kuorruta argumenttisi riittävällä jargonilla ja yksityiskohdilla vakuuttaaksesi olevan ”joku joka tietää”. Kerro yksinkertaisesti että asia ei ole niin (kuin vastustaja sanoo) keskustelematta asioista, perustelematta tarkemmin tai viittaamatta tietolähteisiin.
9. Näyttele tyhmää.
Tarjotuista todisteista tai loogisista väitteistä riippumatta vältä keskustelemasta asioista muutoin kuin kieltämällä uskottavuuden, järkevyyden, todistearvon, niiden sisältämän logiikan, ja johtopäätöksen. Parhaan tuloksen saa sekoittamalla vähän kaikkea.
10. Väitä vastustajan väitteiden olevan uudestaan lämmitettyjä vanhoja uutisia.
Tämä on olkinuken johdannainen. Mitä suurempi asiakokonaisuus ja/tai korkeampi profiili, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku esittää helposti kumottavia syytöksiä aikaisin tai joku toinen tekee saman myöhemmin. Jos tämmöisiä tilanteita on ennakoitavissa, kannattaa luoda jokin vähäpätöinen asia olkinukeksi ja tuhota se, jolloin siihen voi palata myöhemmin tai jopa samaistaa uusia asioita, huolimatta viitekehyksestä tai uusista todisteista, ja sivuuttaa ne lyhyesti muistuttamalla niiden asioiden tultua kattavasti ja lopullisesti käsitellyksi jo aikaisemmin. Vielä parempi, jos vastustaja oli mukana keskustelussa jo alkuperäisen olkinuken tuhoamisen aikoihin.
11. Luo itsellesi ja käytä perääntymisasemia.
Käyttämällä totuudesta jotain vähäpätöistä asiaa tai elementtiä voi esiintyä kunnioitettavalla tavalla ja ’tunnustaa’ jälkikäteen jonkin viattoman erehdyksen, mutta väittää vastustajien tarttuneen tilaisuuteen ja suurennelleen sitä kohtuuttomasti, minkä lisäksi voi vielä vihjata muihin törkeyksiin ja ilkeyksiin, jotka ovat asiattomia ”ja vain yksinkertaisesti väärin”. Tällä saa muut puolelleen ja joku voi jopa puolustaa ja ”vaatia hölmöilyn lopettamista”, koska olet jo ’tehnyt oikein’. Oikein tehtynä tällä saa kalasteltua sympatiat puolelleen rehellisyydestä ja suoraselkäisyydestä omien virheidensä suhteen ja välttyä käsittelemästä vakavampia asioita.
12. Mysteereille ei ole vastauksia.
Maalaile tapahtumista ja moninaisista tekijöistä sellainen mysteeri, että kokonaisuus tuntuu aivan liian monimutkaiselta ratkaistavaksi. Tapausta ja sen käsittelyä seuraavat menettävät mielenkiintonsa nopeammin ja näin välttyy käsittelemästä itse keskeisiä asioita.
13. Liisa Ihmemaassa –logiikka.
Välttele asioista keskustelua järkeilemällä takaperin tai käyttämällä näennäisesti deduktiivista päättelyä, joka estää minkään todellisen tosiasian esilletulon.
14. Vaadi täydellisiä ratkaisuja.
Välttele asioiden käsittelyä vaatimalla vastustajalta täydellistä ratkaisua.
15. Sovita tosiasiat vaihtoehtoisiin johtopäätöksiin.
Tämä vaatii luovaa ajattelua, ellei rikosta itsessään suunniteltu sisältämään valmiita vaihtoehtoisia johtopäätöksiä.
16. Hävitä todisteita ja todistajia.
Jos se ei ole olemassa, se ei ole tosiasia, eikä todiste. Ei tarvitse käsitellä asiaa.
17. Muuta puheenaihetta.
Yleensä käyttämällä jotain näistä muista juonista vaihda keskustelun suuntaa terävillä ja ristiriitaisilla kommenteilla, jotka suuntaavat huomion uusiin ja helpommin hallittaviin asioihin. Toimii erityisen hyvin, jos omalta puolelta löytyy kumppaneita, jotka voivat ’väitellä’ kanssasi uudesta aiheesta ja keskittää keskustelun paremmin tämän uuden asian ympärille, jolloin voidaan välttää tärkeämmät asiat.
18. Ärsytä ja yllytä vastustajaa ja vetoa tunteisiin.
Jos ei muu auta, hauku ja pilkkaa vastustajaa yrittäen saada hänet vastaamaan tunteella, joka yleensä saa hänet vaikuttamaan hölmöltä ja ylikiihkeältä sekä heidän kantansa sekavammalta. Tällä välttää keskustelemasta asioista ja lisäksi saa kättä pidempää, jolla voi neutraloida seuraavat argumentit väittäen heitä ”niin herkiksi kritiikille”.
19. Jätä tosiasiat huomiotta ja vaadi mahdottomia todisteita.
Tämä voi olla ”näyttele tyhmää”-juonen muunnelma. Vastustajan esittämistä todisteista välittämättä vaadi tätä esittämään jotain mahdotonta, jotain mitä hänellä ei juuri silloin ole tai joka on turvallisesti kadonnut, tuhottu tai piilotettu, kuten murha-ase. Mikäli haluaa täysin välttää asiasta keskustelemisen, voi joutua kategorisesti kieltämään täydellisesti median, kirjat, todistajanlausunnot ja jopa hallituksen virkamiesten lausunnot.
20. Tekaistuja todisteita.
Aina kun mahdollista tuo keskusteluun uusia tosiasioita ja vihjeitä, jotka ovat ristiriidassa vastustajan esittämien kanssa. Niillä voi neutraloida arkoja asioita ja estää päätöksen syntymisen. Tämä toimii parhaiten, jos rikos itsessään on suunniteltu sisältämään varasuunnitelmia.
21. Vaadi Suurta valamiehistöä, erikoissyyttäjää tai muuta valtaa käyttävää tutkintaelintä.
Kumoa prosessi omaksi hyödyksesi ja neutraloi tehokkaasti kaikki arat asiat ilman avointa keskustelua. Oikein käsiteltynä todisteet ja todistajanlausunnot voidaan vaatia salaisiksi. Jos sattuu pitämään syyttäjää taskussaan, voi hän varmistaa, ettei valamiehistö kuule raskauttavia todisteita ja tapauksen päätyttyä todisteet salataan ja sinetöidään. Kun suotuisa tuomio on saatu, voidaan asiaa pitää ratkaistuna. Yleensä tätä tekniikkaa käytetään syyllisen vapauttamiseksi, mutta sillä voidaan myös saada aikaan syyte, jos halutaan lavastaa joku syylliseksi.
22. Väärennä itse oma totuutesi.
Luo omat asiantuntijat, ryhmät, kirjailijat, johtajat tai vaikuta olemassa oleviin, jotka ovat halukkaita murtamaan rajoja suosiollisten tieteellisten, tutkivien ja sosiologisten tutkimusten tai todistusten kautta. Tällä tavoin, jos on aivan pakko keskustella asioista, voi tehdä sen auktoriteetilla.
23. Luo suurempia harhautuksia.
Jos mikään edellä mainituista ei harhauta aroista asioista tai estä mediaa uutisoimasta tilanteista, joita ei voi välttää, kuten oikeudenkäynnit, pitää luoda suurempia uutisia enemmistön harhauttamiseksi.
24. Vaienna arvostelijat.
Jos edellä mainitut menetelmät eivät tuo menestystä, voi harkita vastustajien eliminointia lopullisella ratkaisulla siten, ettei enää tarvitse käsitellä asiaa. Tämän voi saavuttaa heidän kuolemalla, vankeudella, kiristämisellä tai tuhoamalla heidän persoonansa julkaisemalla kiristysmateriaalia, tai tuhoamalla heidät taloudellisesti, henkisesti tai vahingoittamalla vakavasti heidän terveyttään.
25. Katoa.
Jos olet keskeinen salaisuuksien haltija tai muutoin hyvin perillä asioista ja uskot paineen käyvän liian kovaksi, voit välttää asioiden käsittelyn katoamalla joksikin aikaa.
DIS-INFORMAATION LEVITTÄJIEN 8 LUONTEENPIIRRETTÄ
1) Välttely
He eivät koskaan oikeasti keskustele asioista suoraan tai anna jotain rakentavaa keskusteluun, vaan välttelevät lähteiden tai tunnistetietojen mainitsemista. He mieluummin vihjaavat sitä ja tätä. Käytännössä kaikki heidän esityksessään vihjaa auktoriteettiin ja asiantuntemukseen ilman mitään todisteita uskottavuudesta.
2) Valikoivuus
Heillä on tapana valita vastustajansa tarkkaan, joko käyttämällä iske-ja-pakene taktiikkaa pelkkiin vastustajaa tukeviin kommentoijiin, tai keskittäen raskaampia hyökkäyksiä avainvastustajiin, jotka tunnetusti käsittelevät asioita suoraan. Jos satunnainen kommentoija sattuu argumentoimaan menestyksekkäämmin, keskittyy hyökkäys heihin molempiin.
3) Sattumanvarainen
Heillä on tapana putkahtaa esiin sattumanvaraisesti kiistanalaisen aiheen yhteydessä ilman aiempaa selvää historiaa kyseessä olevalla areenalla käydyissä keskusteluissa. Vastaavasti he myös katoavat, kun aihe ei ole enää yleisen kiinnostuksen kohde. Heidät todennäköisesti ohjattiin tai valittiin jostain syystä paikalle ja he katoavat sen syyn mukana.
4) Ryhmätyöskentely
He toimivat yleensä vastavuoroisesti ja omakehua harjoittavina ryhminä, vaikka näin voi tapahtua luonnollisesti millä tahansa julkisella forumilla, mutta näiden ammattimaisten ryhmien toiminnassa on usein toistuvien sananvaihtojen säännöllinen kaava. Toisinaan yksi ryhmän jäsenistä soluttautuu vastustajan leiriin kylvääkseen siemenen olkinukelle tai jollekin muulle strategialle, jolla voidaan vesittää vastustajan vahvuudet.
5) Salaliittovastaisuus
He tuntevat lähes aina vastenmielisyyttä ”salaliittoteoreetikkoja” kohtaan ja niitä, jotka uskovat millään tavalla, että Lee Harvey Oswald ei tappanut John F. Kennedyä. Vaikka heillä on päivänselvä vastenmielisyys salaliittoja kohtaan, he kuitenkin jostain syystä roikkuvat puolustamassa vastustavia mielipiteitä, vaikka heidän voisi kuvitella sen sijaan vain yrittävän tehdä kaikista naurunalaisia. Heidän erikoiselle keskittymiselleen on jokin salainen motiivi.
6) Teennäiset tunteet
Heillä on epätavallisen paksu nahka ja oudon teennäiset tunteet. Jopa musertavan ylivoimaisen kritiikin ja torjumisen edessä he pysyvät järkähtämättöminä ja kestävät, mutta heidän tunteensa pysyvät kummallisen viileinä, ikään kuin he näyttelisivät roolia, tekisivät sitä työkseen. Useimmilla ihmisillä loukkaantuneet tunteet ja viha paistavat läpi kaikista kommenteista, mutta ei trolleilla.
7) Epäjohdonmukaisuus
Usein he tekevät virheitä, jotka paljastavat heidän todellisen minänsä tai motiivinsa. Tämä voi johtua joko aihepiirin vajavaisista tiedoista tai Freudilaisesta lipsahduksesta heidän kannustaessaan sisimmissään vastapuolta. Usein he paljastavat teeskentelynsä antamalla ristiriitaista tietoa, kuten eräs laivaston lentäjäksi esittäytynyt, joka myöhemmin perusteli huonoja kommunikointitaitojaan pelkällä kansakoulutasoisella koulutuksella (kuinka moni pääsee kansakoulutasolla laivaston lentäjäksi?), tai eräs tyypillinen trolli, joka ensin sanoi, ettei ollut mikään asiantuntija, mutta myöhemmin väitti tietävänsä hyvin paljon juuri omakohtaisen kokemuksen vuoksi.
8) Aikavakiot
Tämän näkee toimivan erityisesti silloin, kun suuri bisnesmaailma, hallitus tai muu valtaa käyttävä tekijä on sekaantunut peittelyoperaatioon:
- Minkä tahansa totuutta kannattavan kohteen viesti uutissivustolla johtaa VÄLITTÖMÄÄN vastineeseen. Näillä operaatioilla on käytettävissään rajattomasti analyytikoita ja trolleja istumassa ja odottamassa tilaisuutta aiheuttaa vahinkoja. Jotta dis-informaatio toimisi uutissivuston kommenteissa, pitää lukijan nähdä se, siksi vaaditaan nopea vastausaika, muutoin satunnainen kävijä saattaa taipua totuuden suuntaan.
- Suorempi kommunikointi virheinformaation lähteen kanssa, kuten sähköposti, vaatii pidempää viivettä, yleensä 2 – 3 vuorokauden viivettä. Tämä mahdollistaa ryhmän strategiakeskustelun sopivasta vastineesta parhaan tuloksen saavuttamiseksi ja jopa tarvittaessa luvan selvittämisen tai lisäohjeiden kysymisen ylempää komentoketjusta.
Merkittävää on se, ettei edes mediaa ja virkavaltaa ole koulutettu tunnistamaan saati käsittelemään näitä tilanteita. Useimmissa tapauksissa vain pelin pelaajat itse tuntevat pelin säännöt.
On aika paljastaa verkon trollit ja todelliset tahot heidän taustalla. Käyttäkää yllä olevia sääntöjä näiden syyllisten tunnistamiseen. Älkää antautuko heidän ärsytyksilleen, vaan korkeintaan kiittäkää heitä kommenteista ja siirtykää eteenpäin (he vihaavat sitä). Näitä operaatioita on alkanut nousta syrjäyttämään jo organisaatioiden sisällä olevat ryhmät, jotka ovat nähneet valon. Yhdessä me voimme vaikuttaa asioihin.
Alkuperäinen artikkeli: http://preventdisease.com/news/13/053013_Surging-Disinformation-Analysts-On-Your-Favorite-Websites-Commenting-To-Emotionalize-and-Antagonize.shtml [4]