Tuhannet lääketutkimukset osoittautuneet käyttökelvottomiksi

Nyt viimeistään kaikkien ”lääkebloggareiden” tulisi karistaa laput silmiltään. Tarkoitan konsensustieteen pieniä puolustajia, bloggaajia, jotka jakavat kritiikittä jokaisen virallisen julkilausuman, joka tulee lääketieteellisten julkaisujen ja tunnettujen lääkärien suusta.

Arvot bloggaajat: Tuhannet siteeraamanne ja viittaamanne tutkimukset ovat väärässä, käyttökelvottomia, merkityksettömiä, harhaanjohtavia – ja lääketieteelliset julkaisut ovat tietoisia asiasta, mutta eivät tee sille mitään.

Missä ongelma? Käytetyissä solulinjoissa. Solulinjan tyyppi on kriittisen tärkeä tutkittaessa lääkeaineiden myrkyllisyyttä ja tuotettaessa proteiineja. Täytyy tietää tarkalleen mikä solulinja on kyseessä.

Ja tässä piilee koko valtavan ongelman ydin.

Statnews.com julkaisi aiemmin järisyttävän jutun:

”Viimeisimpien arvioiden mukaan 20-36 prosenttia tutkijoiden käyttämistä solulinjoista on kontaminoitunut tai niiden tyyppiä ei tiedetä tarkasti – niitä on käsitelty ihmisen soluina, vaikka ne voivat olla peräisin siasta, rotasta tai hiirestä, tai että haluttu ihmissolulinja on saastunut muista tuntemattomista [soluista]. Mutta huolimatta siitä, että ongelma on tiedostettu jo vähintään 35 vuoden ajan, suurin osa tiedejulkaisuista ei ole lisännyt minkäänlaista huomautusta tuhansiin tutkimuksiin, joita se koskee.”

”Eräs asiaan liittyvistä solulinjoista on niin sanotut HeLa-solut. Nämä pahanlaatuiset kohdunkaulan solut – jotka on nimetty Henrietta Lacksin mukaan, josta ne alunperin otettiin 1950-luvun alussa – [niitä] on kaikkialla laboratorioissa, [ja ne] jakautuvat hallitsemattomasti – ja, kuten on ilmennyt, ovat kontaminoineet kaikentyyppisiä soluja, joiden kanssa ne ovat päässeet kosketuksiin. Erityisesti kahden muun linjan, HEp-2:n ja INT 407:n, tiedetään kontaminoituneen HeLa-soluista, mikä tarkoittaa sitä, että tieteilijät, jotka ovat luulleet tekevänsä kokeita HEp-2:lla ja INT 407:lla, ovat itse asiassa tehneet kokeita HeLa-soluilla.”

”Christopher Korch, perinnöllisyystieteilijä Coloradon yliopistosta, on tutkinut ongelmaa. Korchin mukaan lähes 5800:ssa artikkelissa 1182 julkaisussa on saatettu sekoittaa HeLa:t HEp-2:teen; toisissa 1336 artikkelissa 271 julkaisussa HeLa:t on sekoitettu INT 407:aan. Yhteensä näihin yli 7000 paperiin on viitattu karkeasti arvioiden 214 000 kertaa, Science raportoi viime vuonna.”

”Ja nyt puhutaan vain kahdesta solulinjasta. Kaikkiaan yli 400 solulinjan tapauksessa ei ole todisteita alkuperästä, tai ne ovat kontaminoituneet ihmissoluista tai muista eläinsoluista jossain vaiheessa kasvatusprosessia. Useimmiten solulinjat valitaan sen mukaan kuinka ne kykenevät lisääntymään ja kuinka niitä voidaan jalostaa pitkällä aikavälillä, joten ne ovat sinnikkäitä pirulaisia, jotka voivat kulkeutua ympäriinsä laboratoriossa jos niitä tarttuu esimerkiksi tutkijan hanskoihin. ’Solulinjojen kontaminoituminen tapahtuu hämmästyttävän helposti,’ kirjoittaa International Cell Line Authentication Committeen puheenjohtaja Amanda Capes-Davis Retraction Watchin vieraskynä-osiossa. ’Kun solut asetetaan ensimmäistä kertaa kasvualustalle, yleensä ne käyvät läpi ajanjakson jolloin kasvua tapahtuu vain vähän tai ei lainkaan, ennen kuin solulinja voidaan havaita. Yksi solu mistä tahansa muualta tuolla hetkellä voi syrjäyttää alkuperäisen kasvuston ilman että kukaan havaitsee muutosta’.”

Ymmärrättekö nyt kuinka suuresta asiasta on kyse?

VALTAVA määrä julkaistuista tutkimuksista perustuu siihen, että tiedämme mitä soluja on käytetty ja mitä niille tapahtuu. Kuitenkin suurimman osan ajasta tutkijat eivät tiedä. He esittävät tietävänsä, mutta oikeasti eivät tiedä.

Heidän tutkimustensa tuloksiin ei voi luottaa lainkaan.

Kaikki (vuosikymmeniä) mukana olleet kääntävät selkänsä koko asialle.

Kyseessä on salaisuus, josta kukaan halua puhua.

Tuhannet ja jälleen tuhannet lääketieteelliset tutkimukset ovat käyttökelvottomia, ja niiden johtopäätökset perusteettomia, näköjään sattumanvaraisia.

Tämä on vähän sama kuin sanoisi: ”Tulihan tuota rakennettua kaikki kaupungin rakennukset, mutta betonina saatettiin käyttää pahvia. Ei pidetä melua asiasta. Odotellaan ja katsotaan mitä tapahtuu.”

Miljoonat lääkkeitä käyttäneet potilaat joutuivat koekaniineiksi. Tutkijat ovat testanneet lääkkeiden myrkyllisyyttä soluilla, joiden he olettivat mallintavan hyvin vaikutusta ihmisellä, mutta he olivat väärässä. He väittivät että lääkkeet olivat turvallisia, mutta he käyttivät soluja joilla turvallisuutta ei voi testata.

Tämä on yksi syistä, miksi 26. heinäkuuta 2000 tri Barbara Starfield, erittäin arvostettu julkisen terveydenhuollon asiantuntija Johns Hopkinsin julkisen terveyden laitokselta, saattoi sanoa Journal of the American Association –lehdessä, että Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston hyväksymät lääkkeet tappavat 106 000 amerikkalaista vuodessa – mikä tarkoittaa MILJOONAA kuollutta vuosikymmenen aikana.

Noita lääkkeitä tutkineet esittivät tietävänsä mitä tekevät.

Siis esittivät.

Miten niin kertomani ja siteeraamani asiat tulevat yllätyksenä?

FDA on tietoinen näistä.

CDC on tietoinen näistä.

Maailman terveysjärjestö tietää.

Kansalliset terveysviranomaiset kaikkialla maailmassa tietävät.

Lääketieteellistä koulutusta tarjoavat laitokset tietävät.

Monet lääkärit tietävät.

Hyvin monet tutkijat tietävät.

Monet sairaaloiden johtohenkilöistä tietää.

Kaikki lääkeyhtiöiden johtajat tietävät.

Monet valtavirtaisista terveystoimittajista tietää.

Kaikki lääketieteelliset julkaisut tietävät.

Mutta siitä huolimatta ne julkaisevat ihmisille tuhoisia valeuutisia.

Bloggaajat tuskin kirjoittavat aiheesta lähiaikoina.

 

Lähde: Jon Rappoport