Tuhoisa TTIP-sopimus lähestyy; säännöt ja globaalit standardit sekä muut huomiot

Tässä TTIP-sopimusta analysoivassa kirjoituksessa käsitellään sekä vanhaa että uutta asiaa. Sopimukseen liittyviä globaaleja hallinnon institutionaalisia alueita, säätelyiden ja sopimuksien osuuksia on esitetty entistä laajempana.

Nykyinen Suomen kovanlinjan uusliberalistisia voimia suosiva poliittinen eliitti näyttää vihreää valoa mahdolliselle TTIP-soimukselle, joka on linjassa Yhdysvaltojen pankkisektorin alisteiselle lainsäädännölle, joka romuttaa kotitalouksien ostovoimaa. Lisäksi terveyshuoltojärjestelmän yksityistäminen tulisi heikentämään asiakkaiden oikeusturvaa ja jopa hoidon laatua. Yksityistämisen myötä palvelut muodostuisivat paljon hintavammaksi kuin esimerkiksi eurooppalais- tai pohjoismaistyylinen julkinen terveydenhuoltojärjestelmä.¹

Tässä kirjoituksessa käsittelen EU:n ja Yhdysvaltojen välille neuvoteltavaa TTIP-kauppasopimusta (Transatlantic Trade and Investment Partnership) kansainvälisten suuryritysten ja globaalien investoijien etuvartiona, jossa keskitytään muun muassa julkisen säätelyvallan heikentämiseen sekä tullien ja muiden turvatakeiden poistamiseen. Tämä protektionismin alasajo aiheuttaa pienyrityksille ylivoimaisia vaikeuksia selviytyä kilpailukykyisenä maailmanmarkkinoilla. Kiinnitän myös huomiota geenimuunteluun (GM), ympäristöuhkiin, välimiesoikeuteen investointisuojan takaajana, immateriaalisiin oikeuksiin, kestävään kehitykseen, työoikeuksiin ja niin edelleen.

Jo sopimuksen syntyprosessi muodostaa hyvin vakavan ongelman, koska neuvotteluiden etenemisestä vaietaan ja niitä käydään suljettujen ovien sisäpuolella. Kuitenkin neuvotteluprosessi koskettaa kansalaisia, sillä kyseessä ovat julkiset palvelut, energiantuotanto, Euroopan unioniin ja sen yksittäisiin jäsenvaltioihin kytkeytyvä lainsäädäntö, raaka-aineet ja elintarvikkeet. Muitakin otsakkeita löytyisi.

Neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltain välisestä TTIP-sopimuksesta käynnistyivät vuonna 2013. Neuvottelut ovat viimeisin vaihe 1990-luvulla alkaneesta prosessista, jolla pyritään luomaan kattavat transatlanttiset yhteismarkkinat EU:n ja USA:n välille.²

 

Hyötyjä väitetään tulevan

Kuitenkin globaalin uudenliberalismin kannattajien mukaan TTIP olisi positiivinen asia. Niinpä Euroopan komission, Yhdysvaltain kauppapoliittisen edustuston ja monien yritysjärjestöjen sekä tutkimuslaitosten mukaan EU:n ja Yhdysvaltain välisen

taloudellisen yhteistyön kiinteyttäminen edistäisi noususuhdannetta, synnyttäisi uusia työpaikkoja ja selkiyttäisi avoimen talouden pelisääntöjä maailmanlaajuisesti.

Komission tilaaman vaikutusarvion mukaan sopimus alkaisi vuoteen 2027 mennessä tuottaa vuosittain 119 miljardin euron arvosta taloudellista hyötyä EU:ssa ja 95 miljardin euron edestä Yhdysvalloissa. Mikäli luvut jaettaisiin tasan kaikille neljän hengen kotitalouksille, se vastaisi 546 euron suuruista summaa per kotitalous EU:ssa ja 655 euron summaa Yhdysvalloissa. Näiden hyötyjen kuvitellaan koituvan sopimuksen seurauksena avautuvista uusista markkinoista, kaupan esteiden purkamisesta sekä yhteisten standardien ratifioinnista.

 

Turhaan optimismiin ei kannata tuudittautua

TTIP-sopimuksen myötä mainostettu markkinoiden lisääntyminen ja työllisyyden kasvamisen välineenä ovat harhaanjohtavia useastakin syystä:

1. Euroopan komissio ei ole esittänyt todellista näyttöä siitä, että sopimus lisäisi työllisyyttä sekä kasvattaisi taloutta.
2. Komission esittämät, sopimuksen etuisuuksia kuvaavat luvut perustuvat arvioon, jonka perustana on käytetty taloustieteellistä mallia, joka ei kykene ottamaan

kantaa työllisyyden edistymiseen. Tämä niin kutsuttu yleinen tasapainon malli perustuu hypoteesille vapaiden markkinoiden tuotantovoimien spontaanista asettumisesta tasapainoon.

3. Mallissa ei ole huomioitu tuotantovoimien alikäyttöä, ja työttömyys on siinä määritelty rakenteelliseksi pulmaksi.
4. Lisäksi mitä hyödyntää yksittäisiä kotitalouksia se, että kansainväliset pankkiirit, megayhtiöt ja globaalit sijoittajat saavat taloudenkasvusta kaiken hyödyn? Bruttokansantuotanto (BKT) voi kasvaa, mutta se jakaantuu myös hyvin eriarvoisesti. Tällaisena uusliberalismin kulta-aikana yhtiöt luisuvat ulkomaiseen omistukseen, joten ne eivät hyödynnä kotimaan reaalitaloutta. Vaikka potentiaalinen tuotanto olisi lähes maksimissaan eli kansantalouden kapasiteetti olisi miltei huipussaan, luisuisivat noususuhdanteen etuisuudet megayhtiölle ja kansainvälisille suursijoittajille.

TTIP-sopimukseen liittyvät neuvottelu tavoitteet; havaintoja

Säätelystä

Toteutuessaan sopimus synnyttää uusia globaaleja hallinnon instituutioita, joiden tehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa ja edistää transatlanttista sääntely-yhteistyötä. Hallintoelinten poliittisesta luonteesta huolimatta, eivät ne neuvotteluista saatavien tietojen mukaan tulisi olemaan demokraattisesti valittuja ja poliittisesti vastuunalaisia.

Kansalaiskeskustelussa sopimuksen pelätään aiheuttavan julkisten palveluiden purkamista ja niitä koskevien laatuvaatimusten heikentämiseksi. Vaikka sopimus ei vaikuttaisi kansallisten hankintakriteerien sisältöihin, vaan laajentaisi ne koskemaan useampia toimijoita, olisi vaarana, että se johtaisi pelättyihin vaikutuksiin epäsuorasti. Käytännössä on suuri vaara, että sopimus johtaa pelättyihin vaikutuksiin, jos sopimuksen myötä kovenevat tehokkuusvaatimukset ja kilpailu heikentäisi julkistalouksien kestävyysvajetta. Niinpä huoli sopimuksen vaikutuksista kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseen on aiheellista ja oikeutettua.

 

Immateriaaliset ristiriidat: terveyden huolto ja lääketeollisuus

Immateriaalistenoikeuksien ristiriitaisuuksia esiintyy julkisen terveydenhuollon kustannusten ja lääketeollisuuden voitontavoittelun välillä. Yhteiseen hyvään perustuva pohjoinen malli, johon myös sairausvakuutusjärjestelmämme on pohjautunut, on turvannut jokaiselle Suomessa pysyvästi asuvalle henkilölle riittävän terveydenhuollon tuloista riippumatta. Tässä tilanteessa yksityinen sairausvakuutus on tarpeeton.³

Periaatteessa TTIP-sopimusta ajatellen tällainen valtiollinen sairausvakuutus olisi kaupan esteenä: mitä laadukkaampi julkinen vakuutus on, sitä vähemmän tarvitaan yksityistä vakuutusta. Suomalaisella julkisella sairausvakuutuksella katetaan myös reseptilääkkeet, joten valtio vastaa lääkkeiden hinnoista, kun ne ylittävät 610 euron omavastuuosuuden. Ruotsissa omavastuuosuus on korkeintaan 252 euroa.³

Tietysti valtiolle julkisesta sairausvakuutusjärjestelmästä koituu kustannuksia. Suomi pitää lääkekorvauksista aiheutuvat kustannukset hallinnassa viitehintajärjestelmällä: Lääkkeiden hintalautakunnan vaatimuksena on, että lääkevalmistajat ilmoittavat valmistamiensa lääkkeiden hinnoista neljä kertaa vuodessa. Koostumukseltaan ja vaikutukseltaan samanlaiset lääkkeet luokitellaan viitehintaryhmään, jonka halvin valmiste asettaa viitehinnan. Valtio korvaa kustakin ryhmästä vain tämän halvimman lääkkeen, ellei lääkäri muuta vaadi. Tällä systeemillä sekä valtio että kuluttaja säästävät.⁴

Sosiaali- ja terveysministeriö perustelee järjestelmän käyttöä tavoitteenaan säästää lääkekorvauskuluissa, minimoida sairausvakuutusmaksujen korotuspainetta ja suitsia valtion menojen kasvua niin, ettei hoidon laatu laske. Tällä systeemillä toivotaan lisäävän sekä

lääkäreiden että potilaiden hintatietoisuutta ja ohjaavan siten heidän valintojaan. Järjestelmä tuli voimaan 1.4.2009 ja siitä asti se on ollut lääketeollisuuden valtavan arvostelun kohteena.⁴

Yhdysvaltalaisen lääketeollisuutta edustavan kattojärjestön PhRMA:n näkemyksen mukaan, Suomen rinnakkaisvalmisteita suosiva käytäntö rikkoo kansainvälistä patenttioikeutta (TRIPS-sopimusta), heikentäen uusien innovaatioiden kannattavuutta ja edistää patenttioikeuksien eroosiota koko Euroopassa.⁴ Tulee siis huomioida, että edellä mainittu muodostaa vaaran Suomen lainsäädännön itsenäisyydelle, sairauden- ja terveydenhoidolle sekä valtioiden suvereniteetille kyseisen viitekehyksen muodostamissa asioissa.

Kuten jo alussa mainittiin, TTIP-sopimus tulisi johtamaan terveydenhuoltojärjestelmän yksityistämiseen negatiivisin vaikutuksin, niin hoidon kustannuksien, laadun kuin myös oikeusturvan kannalta.

Tulee muistaa, että TPP- ja TTIP-pankkivaltasopimukset antavat monopoleille entistä tehokkaimpia välineitä torjumaan kansanterveyden edistymistä.  Näillä sopimuksilla valtio voidaan estää suojelemasta kansalaistensa hyvinvointia, sillä yrityksillä ja sijoittajilla on mahdollisuus haastaa valtion oikeuteen yksityisessä kansainvälisessä tuomioistuimessa. Esimerkkitapauksia on jo. Tupakkayhtiöt ovat haastaneet useita maita oikeuteen, niiden tiukentaessa savukeaskien varoitustekstien määräyksiä.¹ Onko tulevaisuuden skenaario se, että samaa etuoikeutta tulisivat käyttämään hyväkseen myös esimerkiksi virvoitusjuomajätit ja suuret pikaruokaketjut? Ilmeisen varmasti.

 

TTIP:n vaikutus kestävään kehitykseen ja työoikeuksiin

Tässä tulee kysymykseen etupäässä taloudellinen ja sosiaalinen kestävä kehitys. Työllistettyjen oikeuksiin liittyvät kansainväliset ja kansalliset säännöt ja standartit, eivät voi olla vaikuttamatta ylikansallisen kaupan alueeseen.

EU:n komissio ilmoittaa lähtökohdakseen, että työoikeudet rakentuisivat kansainvälisen työjärjestön ILO:n perusperiaatteille.⁶ Työoikeuksien periaatteet ovat: kollektiivisen neuvottelun oikeus, pakkotyön kielto, tasa-arvoinen palkkaus, lapsityön kielto, syrjinnän kielto ja työskentelyn ikärajat.⁷

Nämä perustavan laatuiset periaatteet eivät yllä läheskään niin korkealle tasolle kuin esimerkiksi suomalainen työnsuojelu. Muistettakoon, että ILO:n periaatteet eivät sido kansainvälisiä oikeuksia, vaan ovat sitovia vasta niiden sisällytettäessä kansalliseen lakiin. Yhdysvallat eivät ole allekirjoittaneet lähestulkoonkaan kaikkia ILO:n sopimuksia, puhumattakaan, että maassa olisi voimassa liittovaltiotason lainsäädäntöä irtisanomisajasta sekä yleisistä työehtosopimuksista.⁸

Komission mukaan kestävä kehitys olisi sitä, että taloudellista vaurautta luotaisiin korkeatasoisesta ympäristösuojelusta ja sosiaalisesta tasa-arvosta tinkimättä ja myös niiden avulla.⁹ Vilkaisu aikamme yhteiskunnalliseen kurjuuteen todistaa komission tavoitteiden näissäkin kohdissa lipsuneen huomattavasti. Merkillepantavaa on, että hyvinvointivaltioon ei komissio kestävän kehityksen puitteissa löydy määrityksiä. TTIP-sopimuksen neuvotteluasiakirjoissa kestävä kehitys esiintyy vain suosituksena, eikä todellisena oikeudellisena ohjausvälineenä.¹⁰

TTIP-sopimus tulisi merkitsemään työllistettyjen valjastamista globaalien sijoittajien ja kansainvälisten megayhtiöiden moderneiksi ”orjiksi”. Kukin voi tykönään ajatella tuleeko mahdollisem TTIP-sopimuksen myötä toteutumaan yhteiskunnallisen etiikan oikeudelliset periaatteet?

 

Markkinoillepääsy

TTIP-sopimus tulisi toteutuessaan mitä ilmeisimmin heikentämään valtion roolia markkinoiden säätelijänä. Tämähän juuri antaisi vapauden suuryrityksille tehdä vain itsensä ja sijoittajien kannalta edullisia ratkaisuja, kotimaan intresseistä piittaamatta. Tätä juuri uusliberalistit haluavat. Tähän yhteyteen kuuluisi myös sijoittajasuoja, mutta käsittelemme aihetta jäljempänä luvussa Riitojensovittelu; välimiesoikeudet.

Sijoitussuojaan on kohdistunut runsaasti arvostelua, ei kriitikoiden esittämät riskit ole suinkaan hypoteettisia. Sijoittajasuoja on jo aiheuttanut tilanteita, joissa valtio on joutunut purkamaan yrityksiin kohdistuvia säätelyitä tai maksamaan firmoille suuria korvauksia. Puuttumatta sijoitussuojaan tässä tämän enempää, mainittakoon, että muiden muassa pakkolunastuslaki ja sen tulkinnan varaisuus tukee kriitikoiden huolenaihetta.¹¹

Komissio on perustellut sijoitussuojaan kuuluvanerillisen tuomioistuimen tarpeellisuutta sillä, että kaikilla valtioilla ei ole riittävää sijoituksia koskevaa lainsäädäntöä, eikä kansallisilla tuomioistuimilla ole aina toimintavaltuuksia käsitellä sijoittajasuojasopimuksia.¹²

Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksen mukaan päätöksentekovaltaa olisi luovutettava elintarviketeollisuudessa poliittisilta päätöksentekotoimijoilta asiantuntijoille. TTIP-sopimukseen suunniteltu sääntely-yhteistyö vahvistaisi edelleen asiantuntijajärjestöjen roolia, ollen siten linjassa WTO-sopimuksen linjauksen kanssa kyseisessä asiassa.

Yllä oleva kaventaisi tuntuvasti kansallisten valtioiden päätäntävaltaa ja luovuttaisi hegemoniaa kasvottomien globaalien megayritysten ja suursijoittajien asiantuntijoille.

Lisäksi TTIP-sopimuksen myötä yritetään madaltaa tai jopa poistaa teknisiä kaupan esteitä (Technical Barriers to Trade, TBT). TBT:n sisältyy muiden muassa erilaiset standardit, tekniset määräykset ja tarkastus-, testaus- tai sertifiointivaatimukset, jotka tullimaksujen tavoin rajoittavat kansainvälistä kauppaa tuottaen yrityksille lisäkustannuksia, mutta samalla suojelevat kotimaisia pienempiä yrityksiä sekä kuluttajaa raudanlujalta ja julmalta kilpailulta jättiläisyrityksiä vastaan.¹⁵

Nämä kaikki turvatekijät halutaan TTIP-sopimuksen myötä minimoida, jolloin olisivat pienyritykset ja kansallisvaltiot ja kansalaiset kasvottomien kansainvälisten sijoittajien ja raha- ja korporaatioimperiumien armoilla. Tätä myös Suomen poliittinen eliitti ajaa ja saa siitä palkkiokseen korkeita virkoja EU:n koneistosta.

Positiivista kuvaa yritetään vain luoda esimerkiksi korkean tason työryhmän suosittelemassa raportissa, jonka mukaan Yhdysvallat ja EU tiivistäisivät TTIP-sopimuksella (terveys- ja kasvinsuojelu) SPS- ja TBT-kysymyksiä koskevaa sääntely yhteistyötään ja yhtenäistäisivät sääntelyperiaatteitaan pidemmälle kuin aiemmissa WTO-sopimuksissa on tehty. Mutta näillä kulisseilla peitetään vain sopimukseen kuluvaa taloudellista itsevaltiutta.¹⁵

 

Geenimuuntelu (GM) ja ympäristöuhat

Geenimuunnellut tuotteet ovat yhtenä uhkana TTIP-sopimuksessa. Esimerkiksi USA:ssa viljellään soijapapuja, joiden geneettisen mallin omistaa 90-prosenttisesti biotekniikkajätti Monsanto. Korkeiden proteiinipitoisuuksien vuoksi näitä papuja käytetään myös Euroopan karjataloudessa. Monsanto on harjoittanut niin tehokasta lobbausta, että biotekniikkayritykset ovat saaneet omat säätelyvaatimuksensa sallituiksi Yhdysvalloissa.¹³

Supistaessaan tuntuvasti valtioiden oikeutta ja kykyä puuttua kaupankäyntiin kansalaisten tai ympäristön suojelemiseksi TTIP-sopimus pönkittää yhtiöiden ja sijoittajien valtaa ihmisoikeuksien ja ekologisen kestävyyden kustannuksella.¹⁴

TTIP-sopimuksella on tarkoituksena lujittaa tieteellisten asiantuntijaorganisaatioiden valtaa ja pienentää politiikan roolia GMO-ruokaan ja elintarviketurvallisuunteen liittyvässä päätöksenteossa. Lisäksi sopimukseen hahmoteltu sääntely yhteistyö selvästi mahdollistaa sääntöjen ja käytäntöjen kehittämisen tulevaisuudessa viranomaisten välisenä yhteistyönä, ilman demokraattista väliintuloa.

EU:n GMO-ruokaan ja elintarviketurvallisuuteen liittyvän säätelyn löyheneminen enteilevät todellakin turvattomuutta kuluttajien suhteen elintarvikepuolella.

 

Riitojensovittelu; välimiesoikeudet

TTIP-sopimus tulee sisältämään kaksi uutta riitojensovittelumekanismia: sijoittajien ja valtioiden välisiä ristiriitoja käsittelevä sijoittajansuojamekanismi ja erillinen välimiesistuin muita ristiriitoja varten.⁵

Muita kuin sijoituksiin liittyviä riitaisuuksia koskeva menettely olisi luonteeltaan valtio vastaan valtio, ja sitä kuvataan komission erillisessä esityksessä TTIP-sopimuksen riitojensovittelukappaleeksi. Komission esityksessä riitojen sovittelusta vastaa kolmihenkinen välimiespaneeli, jonka jäsenet valittaisiin kolmelta vähintään viiden hengen listalta.⁵

EU:lla ja Yhdysvalloilla olisi molemmilla omat, oman alueensa kansalaisista

koostuvat listansa. Kolmas lista muodostuisi niin kutsuttujen kolmansien maiden eli muiden kuin EU-maiden tai Yhdysvaltain kansalaisista. Paneelissa olisi siis aina mukana yksi henkilö jokaiselta listalta. Paneelin tehtävänä olisi sovittaa sopimuksen tulkinnasta mahdollisesti aiheutuvia riitoja.⁵

TTIP-sopimuksen sijoittajansuoja siirtäisi yrityksille kuuluvan oikeusturvan parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolelle ja mahdollistaisi yrityksien kyseenalaistaa demokraattisia päätöksiä. Pahimmillaan tämä voi merkitä, että yritykset voivat estää myös yleishyödyllisiä tarkoituksia kuten ympäristön tai terveyden suojelua varten tehtävän sääntelyn tai vaatia valtiolta korvauksia tällaisesta sääntelystä aiheutuvista kustannuksista.

Sopimuksen määräyksiä valtion oikeuksista sijoittajia koskettavaan sääntelyvallankäyttöön on määrä vielä täsmentää.

Välimiesmenettelyllä voidaan siis ohittaa kansalliset oikeusjärjestelmät ja siten uhata demokraattisten oikeusvaltioiden periaatteita. Sopimus antaa investoijalle yksipuolisen oikeuden viedä valtion kanssa syntyneet riidat ratkaistavaksi valtion oman kansallisen oikeusjärjestelmän ulkopuolelle. Riidan syy voisi olla esimerkiksi väite siitä, että valtio on lainsäädännöllään muuttanut investoijan toimintaympäristöjä investoijan odotusten vastaisiksi. Tällaisessa tilanteessa riidan ratkaisisi kansainvälinen kolmesta välimiehestä koostuva paneeli.

Martti Koskenniemi antaa esimerkkejä siitä, miten välimiesoikeus kyykyttää kokonaisia valtioita:

Toukokuun 23. päivänä 2013 luxemburgilainen tuomioistuin jäädytti noin 30 miljoonan euron arvosta Slovakian valtion luxemburgilaisiin pankkeihin tallennettuja varoja. Siten pantiin täytäntöön hollantilaisen vakuutusyhtiö Achmean kanteeseen liittyvä kansainvälisen välitystuomioistuimen päätös. Sen perusteella Slovakia oli määrätty maksamaan Achmealle korvauksia voitosta, joka yhtiöltä jäi saamatta maan terveydenhuoltolainsäädäntöön suoritettujen muutosten takia.

Vuonna 2004 Slovakian hallitus yksityisti päätöksellään osan maan sairausvakuutusjärjestelmästä, mutta vuonna 2006 valtaan tullut vasemmistohallitus peruutti nämä toimet. Tämän johdosta joukko ulkomaisia sairausvakuutusyrittäjiä nosti kanteen Slovakian valtiota vastaan yritysten kotivaltioiden ja Slovakian välisten investointisuojasopimusten nojalla. Välitystuomion mukaan kyseessä oli pakko-otto, josta piti maksaa täysi korvaus.” ¹⁶

Toisaalta, jos sijoittajansuoja jätetään pois lopullisesta sopimuksesta, ei silloin sopimusta välttämättä tarvitse hyväksyttää EU:n jäsenmaiden kansallisissa parlamenteissa, vaan EU:n parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston hyväksyntä riittää. Juuri tästäkin syystä julkinen keskustelu myös muista sopimukseen liittyvistä ongelmista on tarpeen.

 

Loppupäätelmiä

TTIP:n kaltaisista vapaakauppasopimuksista hyötyvät tietysti kasvottomat globaalit suurkorporaatiot, ylikansalliset investoijat ja muut pääomapiirit.

TTIP:tä voidaan hyvin kutsua termillä TTIP-pankkihegemoniasopimus, sillä tässä USA:n ajamassa sopimuksessa on pyrkimyksenä kitkeä rajusti luottomarkkinoiden säätelyä ja siten hukuttaa vapaakaupan jäsenmaat sionistisen eliitin yksityisten pankkien velkaan.¹⁷

TTIP-sopimus tulisi syrjäyttämään kansalliset tuomioistuimet ja korvaamaan ne pankkien sekä monopoliyhtiöiden rahoittamilla yksityisillä välimiesoikeusjärjestelmillä. Sopimukseen kytkeytyy niin paljon kansalle ja kotimaisille yrityksille varjopuolia, että TTIP-sopimusta sommitelleet pankit ja monopoliyhtiöt haluavat hyväksyttää, ohi kansallisvaltioiden, sopimuksen suoraan Brysselissä.

Mikäli valtiot tahtovat luopua itsemääräämisoikeudestaan alistumalla pankkiirien sponsoroiman yksityisen tuomioistuinten mielivallan kurimukseen, niin silloin ne valtiot voivat tietysti liittyä TTIP:n

Lisäksi EU:n ja Yhdysvaltojen välisen TTIP:n neuvotteluista vastaa Euroopan komissio. Tämä on järkyttävää, sillä EU:n komissio ei ole demokraattisesti valittu elin ja sen valta on suurempi kuin Euroopan parlamentilla.

On erittäin positiivinen asia, että niin kansallismieliset piirit, kuin myös vasemmisto on osoittanut vastustusta TTIP-sopimusta ja muita sen kaltaisia sopimuksia kohtaan, vaikka valtamedia on ylistänyt sopimuksia valhepropagandallaan.

TTIP-vapaakauppasopimus ei tarkoittaisi ainoastaan harvojen demokratian rippeiden surkastumista, yksityisten valtioiden kuolevan itsenäisyyden armonlaukausta, vapauden hiipumista, elintarvikkeiden alkuperän tuntemattomuutta, oikeusturvan sekä terveyden- ja sairaanhoidon romahtamista jne., vaan se merkitsisi myös eräänlaista maailmanhallitusta.

Sopimuksessa annetaan kansainvälisesti vahvoille pääoman, sijoittajapääoman ja talouden eri toimijoille niin valtavat globaalit hegemonian aseet, että tätä voidaan verrata jonkinlaiseen valtioon. Kourallinen eliittiä kontrolloisi maailmaa. Tähän mielivaltaan ei tule suostua.

Lisäksi, jos nykyiset päättäjät allekirjoittavat TTIP-sopimuksen tulevat he sinetöimään markkinoita suosivan sopimuksen globaalilla tasolla myös tulevien hallitusten puolesta.

Markku Juutinen

 

Lähteet

1. Hudson, Michel (11.5.2016) European Care for the Elderly 2016.
2. Meyer, Henning & Luenen, Chris (2008), Transatlantic Economic Cooperation: A London: Global Policy Institute.
3. Euroopan komissio (17.12.2014b), Pitääkö minun olla huolissani kuluttajien, ympäristön ja terveydensuojelusta EU:ssa? Saatavilla, ks. Euroopan komissio 17.12.2014a; Euroopan komissio (14.05.2014b), EU Position Paper on Pharmaceutical Saatavilla http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2014/may/tradoc_152471.pdf ; KELA 2014.
4. PhRMA (2014), Special Pharmaceutical Research and Manufacturers of America (PhR-MA). Löydettävissä: http://www.phrma.org/sites/default/files/pdf/2014-special-301-submission.pdf
5. Euroopan komissio (1/2015d), European Union’s initial proposal for legal text on “Dispute Settlement (Go- vernment to Government)”. Saatavilla http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153032.pdf
6. Euroopan komissio (7/2013), Trade Cross-cutting disciplines and Institutional Löytettävissä: http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/july/tradoc_151622.pdf
7. ILO:n perusperiaatteet on kirjattu järjestön vuonna 1998 julkistamaan työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevaan julistukseen, joita vielä vahvistettiin vuonna 2008 ILO:n julistuksella globalisaation sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.
8. Block, Richard (2003), Bargainin for Competition: Law Research and Case Kalamazoo, MI: W.E. Upjohn Institute for Employment Research.
9. Euroopan komissio (1/2015c), Factsheet: Trade and Sustainable Development (TSD) in Saatavilla: http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2015/january/tradoc_153013.1%20TSD.pdf
10. Euroopan komissio (7/2013), Trade Cross-cutting disciplines and Institutional Saatavilla: http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/july/tradoc_151622.pdf; Euroopan komissio (1/2015c)
11. Patomäki, Heikki (2014). Tulevaisuuden politiikka. Into; Suomen säädöskokoelman n:o 318/2008: Kazakstanin kanssa sijoitusten edistämisestä ja vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta.
12. Euroopan komissio (26.11.2013), Investment Protection and Investor to State Dispute Settlement in EU Luettavissa: http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/november/tradoc_151916.pdf
13. Baines, Joseph (2013) | New Political Economy (Vol. 19, No 1): Food Price Inflation as Redistribution: Towards a New Analysis of Corporate Power in the World Food System.
    http://bnarchives.yorku.ca/359/2/20130422_baines_food_price_inflation_as_redistribution_aam.pdf
14. Séralini, Gilles-Eric et al. | Environmental Sciences Europe (2014): Republished study: long-term toxicity of a Roundup herbicide and a Roundup-tolerant genetically modified maize.
    http://www.enveurope.com/content/pdf/s12302-014-0014-5.pdf
15. High Level Working Group on Jobs and Growth (2013), Final Saatavilla http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2013/february/tradoc_150519.pdf
16. Koskenniemi, Martti (23.10.2014). Investointisuoja loukkaa demokratiaa.
    http://www.uutistamo.fi/investointisuoja-loukkaa-demokratiaa/
17. Trans-Pacific Partnership (TPP) Facts and Figures for SOTU Prep; Initial Analyses of Key TPP Chapters: http://www.citizen.org/documents/analysis-tpp-text-november-2015.pdf