Todennäköisesti transatlanttinen uusliberalistinen maailmanjärjestys on hiipumassa, sillä vallansiirtymä on tapahtumassa maailmanpolitiikan ja vallan osalta atlanttiselta vyöhykkeeltä Tyynenmeren akselille. Koska Yhdysvaltojen johtajuus maailmanjärjestyksen keulakuvana murenee, eikä se pysty säilyttämään globaalia asemaansa yllä rauhanomaisin keinoin, on se turvautunut voimakeinoihin pyrkiäkseen säilyttämään aikaisemman globaalin kypsän hegemoniansa. Juuri nykyinen sotatila Ukrainassa on osoitus suurvaltojen raadollisesta kamppailusta maailmanjärjestyksen hegemoniasta.
Kansainvälinen järjestelmä ja maailmanjärjestelmä
Kansainvälisellä järjestelmällä virallisesti ymmärretään käsitteitä kansainvälisten suhteiden teorioista, liittyen geopolitiikkaan ja kansainvälisen oikeuden määrittelemään suhteisiin pääsääntöisesti valtioiden välille. Nykyisin kansainvälinen järjestelmä on muutoksen kourissa ja suoranaisessa välitilassa tai hallinnollisessa välitilassaan. Tätä välitilaa on esittänyt muiden muassa väitöskirjassaan Petri Minkkinen1 .
Kansainvälisen järjestelmän välitilaa lienee helppo perustella, sillä onhan Yhdysvaltain toistuvat hallinnot selvästi toisen maailmansodan jälkeen ja sittemmin erikoisesti George Walker Bushin uusoikeistolaisen tai neokonservatiivisen hallinnon välityksellä tavoitellut luomaan modernin maailmanimperiumin uusliberalistisen politiikan avulla.
Kun kansainvälinen järjestelmä määritti ensisijaisesti valtioiden välistä järjestystä ja hierarkiaa, määrittää maailmanjärjestys puolestaan kansainvälisen järjestyksen organisaationa tai systeeminä. Voidaan ajatella, että maailmanjärjestys ei ole imperiumi, mutta se voi vaikuttaa ratkaisevasti imperiumien toimintaan.
Vallitseva maailmanjärjestelmä on ainakin toisen maailmansodan jälkeen, ja jopa 1920-luvulta alkaen, ollut kapitalistinen (USA:n hegemonia) maailmanjärjestys, jota nykyisin voidaan kuvailla uusliberalistiseksi järjestelmäksi, jonka aggressiivisin edustaja on ollut Yhdysvallat. Kuitenkin näillä järjestelmillä on aina ollut alkunsa ja loppunsa, ja nyt on käsillä transatlanttisen uusliberalistisen maailmanjärjestyksen loppuminen, sillä vallansiirtymä on tapahtumassa maailmanpolitiikan ja vallan osalta atlanttiselta vyöhykkeeltä Tyynellemerelle, millä tässä yhteydessä tarkoitetaan Aasian sekä Tyynenmeren maailmaa.
1500-luvulta alkaen maailmanjärjestyksen syklejä on ollut ainakin kuusi, joiden hegemoniaa ovat edustaneet Espanja/Portugali, Hollanti, Englanti I, Englanti II, Yhdysvallat I ja Yhdysvallat II.2 Nämä kävivät lävitse kolonialismin, kaupallisen ja tuotannollisen laajentumisen sekä saavuttivat myöhemmin kapitalismin imperialistisen vaiheen tunnetusti maailmanhistoriallisesti järkyttävillä kokemuksilla. (Tähän emme paneudu tässä yhteydessä tämän tarkemmin).
Yhdysvalloilla on nykyisin tarkoituksena liittoutua Euroopan unionin kanssa, turvatakseen transatlanttiselle akselille maailmanpoliittisen ja taloudellisen maailmanjärjestelmän sekä sen hegemonian. Tiettyjen maailmanjärjestelmäanalyysien mukaan ennustettiin jo vuosikymmeniä sitten, että Yhdysvaltojen dominoiva asema laskee 2000-luvun alkaessa. Näiden analyysien perusteella tämä johtaisi globaalin poliittisen vallan ja taloudellisen aseman ylläpitämiseksi suursotaan vuosina 2040-2050.
Nämä maailmanjärjestysanalyysit ovat olleet oikeassa siinä suhteessa, että yllä mainittu Yhdysvaltojen dominoivuus on todellakin alkanut madaltua 2000-luvulta alkaen. Mutta suursodan uhka on jo parhaillaan käynnissä ja odottaa vain ekspansiotaan. Suursotaan viittaa Ukrainan konflikti: NATOn laajentuminen aina Venäjän rajoille saakka ja lännen militarisoidun Ukrainan hallituksen joukkojen kohdistamat väkivaltaisuudet Donetskin kansantasavaltaa vastaan ovat lisänneet Ukrainan rajoille jännitteitä, jotka ovat puhjenneet Venäjän puolustukseksi Ukrainaa kohtaan sekä NATOn laajentumista vastaan.
________
- Minkkinen (2004)
- Käkönen (1986)
Yhdysvaltojen johtaman maailmanjärjestyksen syklin uupumisvaihe havaitaan Ukrainassa
Näyttää siltä, että tulevaisuuden maailmanjärjestyksen perusteet rakennetaan suurella todennäköisyydellä Itä-Aasiassa eikä transatlanttisessa ympäristössä.
Tätä Itä-Aasian nousemista johtavaan asemaan maailmanpolitiikassa ja taloudessa voidaan perustella Kiinan voimakkaalla talouskasvulla. Jo vuonna 2014 Kiinan BKT uhmasi Yhdysvaltojen taloudellista valtaa, muiden BRICS-maiden (BRICS-maat: Kiina, Venäjä, Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka) jäädessä selvästi jälkeen näistä kahdesta suurvallasta. Vaikka Kiinan BKT ei ollut vuonna 2014 USA:n BKT:n tasolla, oli Kiinan taloudellinen kasvunopeus diagrammissa aikayksikköä kohden nopeampaa kuin Yhdysvaltojen BKT:n kohdalla.3
Mutta Kiinan bruttokansan tulo (BKTL) on kuitenkin ollut jo vuosikymmeniä Yhdysvaltojen vastaavaa arvoa korkeampi. Todellisuudessa Kiinalla on mittarista riippumatta nyt maailman suurin talous.
Transatlanttinen painoarvo on siis muuttunut, ja muuttuu hiljalleen Tyynenmeren akselille, mihin poliittisesti voidaan sijoittaa lähes kaikki Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) jäsen maat, ja SCO yltää samalle viivalle militaristisessa voimassa NATOn kanssa.
Yllä mainittu painoarvon siirtymä on synnyttänyt jännitteitä Itämerellä, mikä on heijastunut nykyisen Itä-Ukrainan sotana ja juuri nyt Ukrainassa vallitsevana konfliktina.
BRICS-maita voidaan tarkastella yhteenliittymänä tai blokkina, jota verrattaisiin Yhdysvaltoihin. Tämä vertailu osoittaa, että BRICS-liittouma on jo saavuttanut Yhdysvaltojen aseman ainakin taloudellisen vallan osalta, mikä merkitsee transatlanttisen johtajuuden raunioitumista. BRICS-blokin ja Yhdysvaltojen osuudet maailmanlaajuisesta BKT:sta ovat yhtä suuret4
Koska Yhdysvaltojen johtajuus maailmanjärjestyksen keulakuvana murenee, eikä se pysty pitämään globaalia asemaansa yllä rauhanomaisin keinoin, on sen turvautuminen voimakeinoihin pyrkiäkseen säilyttämään aikaisemman globaalin kypsän hegemoniansa.
[1]Käydäkseen sotaa ympäri maailmaa on Yhdysvallat status quo asemansa säilyttämiseksi itsepintaisesti väittänyt oikeuksiinsa kuuluvan sodan käynnin maailman “roistovaltioita” vastaan. Nyt Yhdysvalloista on siunaantunut uhka itselleen ja myös muulle maailmalle. USA:n ja sen johtaman tietyistä suurvalloista koostuvan koalition ja Israelin militaristiset operaatiot maailmalla ovat niin verisiä ja lukemattomia, että emme kertaile niitä enempää tässä yhteydessä. Sitä vastoin pyrimme kuvaamaan kuinka Yhdysvallat yrittävät säilyttää globaalin hegemoniansa Euroopan avulla ja tarkemmin sanoen juuri nyt Ukrainassa.
Miksi Yhdysvallat haluavat vahvistaa näivettyvää globaalia suurvalta-asemaansa juuri Ukrainassa? Ensimmäinen tekijä tähän on Ukrainan geopoliittinen sijainti Itä-Euroopassa. Katsokaamme karttaan niin huomaamme, että Ukrainan rajanaapureita ovat idässä Venäjä, pohjoisessa Valko-Venäjä, lännessä Puola, Slovakia, Unkari ja lounaassa Romania sekä Moldova.
Näistä EU:n porttina tunnettu Puola on NATOn jäsenmaa ja myös Slovakia ja Unkari kuuluvat NATOon.
NATO on laajentunut melkein kaikkiin entisiin Varsovan liiton maihin eli entisen Neuvostoliiton etupiirin maihin. Myös useat Balkanin sekä Baltian maat ovat pyrkineet NATOn jäseniksi ja ne on otettu rauhankumppanusmaina mukaan jäseniksi valmentavin ohjelmiin.
Itä-Ukrainan sodan puhjettua 2014 Yhdysvaltojen johtama koalitio asetti Ukrainaan länsimielisen ja venäläisvihamielisen nukkehallinnon, ja maa alistettiin globaalien rahoituslaitosten ja ylikansallisten finanssi-imperiumien lypsylehmäksi.
Vuonna 2008 NATO aloitti jäsenyyden laajentumisen myös Ukrainaan. Jokainen voi ymmärtää sen, että tällöin lännen raskaasti militarisoima Ukraina olisi muodostanut Venäjällä todellisen uhan, johon nyt Venäjä pakonsanelemana reagoi. Venäjän puolustusota Ukrainassa tosin keskeytti Ukrainan liittymisprosessin NATOon.
Toisin sanoen Ukraina sijaitsee geopoliittisesti ja sotilasstrategisesti keskeisellä alueella Venäjän ja EU:n välissä. Niin ikään Ukrainalla on myös keskeinen sijainti Itä-Euroopassa aivan NATO-maiden ympäröimänä ja kohtuullisella etäisyydellä Länsi-Eurooppaan sekä Itämereen.
Atlanttisella akselilla on siis tavoitteena toteuttaa maailmanpoliittisen ja –taloudellisen hegemonian säilyttäminen ja vahvistaminen Ukrainan avulla. Tähän vaikuttaa osaltaan yllä esitetty Ukrainan geopoliittinen asema.
Atlanttisella akselilla eli Yhdysvaltojen johtamalla läntisellä blokilla on uskottavana pyrkimyksenään ollut luoda Venäjälle pelote ja todellinen uhka NATOn laajentumisen yrityksellä Ukrainassa aina Venäjän rajojen tuntumaan. Samalla Venäjälle pesiytyneen juutalaisen oligarkian avulla läntisen blokkin vastaavat hengenheimolaiset koittavat saada Venäjälle sellaisen hallinnon ja presidentin, mikä avaisi Venäjä luonnonrikkaudet länsimaisille suursijoittajille. Transatlanttinen hegemonia tarkoittaisi myös Venäjä ortodoksisen kulttuuriperinteen täydellistä tuhoa ja federaatioon tunkeutuisi länsimainen rappeutunut monikulttuurisuus, arvoliberalismi ja sateenkaariliikkeet ja muu äärimmäisen mielipuolinen feministinen liikehdintä.
_________
- Yueh (2010)
- Huntington (1999)
Maailman kehitysindikaattori
Arktis suurvaltojen huomion kohteena
Arktiselle alueelle kätkeytyy taloudellisesti huomattavia luonnonvaroja. Useat arviot viittaavat siihen, että arktisilta alueilta löytyisi ainakin 13 prosenttia vielä löytymättömistä öljyvaroista sekä 30 prosenttia maakaasusta.5 Pelkästään öljyn ja maakaasun hyödyt ovat arvioitavissa tuhansissa miljardeissa Yhdysvaltojen dollareissa, mutta kokonaisuudessaan arktisen alueen talouspotentiaali on paljon suurempi. Tämä suuruus pohjautuu pohjoisen alueen luonnonvarojen monipuolisuuteen sekä siihen oletukseen, että “ilmastonmuutoksen” saattelemana jäistä vapautuva Koillisväylä tarjoaisi uusia mahdollisuuksia. Koillisväylällä tarkoitetaan Atlantin ja Tyynenmeren yhdistävää reittiä.
[2]Mutta suurvallat, niin Yhdysvallat, Venäjä kuin myös Kiina ovat hyvin kiinnostuneita arktisesta alueesta, ja eikä vähiten sen harvinaisista maametalleista ja kalakannoista sekä energiaresursseista. Viime vuosina arktisen alueen sotilaallinen toiminta on lisääntynyt, sillä Atlanttisen akselin ja Tyynenmeren akselin, johon myös Venäjä poliittisesti kuuluu, väliset suhteet ovat globaalien hegemonia pyrkimyksien takia kiristyneet. Yhdysvallat tavoittelee entisen maailmanpoliittisen valtansa säilyttämistä ja lujittamista, mikä tavoittelu kulminoituu juuri USA:n osalta jopa aggressiivisena kiinnostuksena arktiseen alueeseen. Venäjä ja Kiina eivät tietenkään ole sivuuttaneet Yhdysvaltojen ulottuvuutta arktisella alueella.
Muutama vuosi sitten julkaistun Suomen uuden arktisen strategian luonnoksessa todetaan, että
”arktisen alueen turvallisuuspoliittisella kehityksellä on vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen. Suomen kannalta arktisen alueen turvallisuus on kiinteästi yhteydessä Itämeren alueen ja muun Euroopan turvallisuustilanteeseen, joka on 2010-luvulla muuttunut aiempaa jännitteisemmäksi.”6
Yllä olevan strategian mukaan voidaan päätellä, että Suomi sijaitsee suurvaltojen näkemyksien mukaan strategisesti keskeisellä paikalla. Näyttää siltä, että Suomessa poliittiset vallanpitäjät eivät ole kyseistä Suomen strategista keskeisyyttä vakavasti ymmärtäneet. Ei ole huomioitu, että Yhdysvallat ja tietyt muut NATO-maat ovat kiinnostuneita Suomesta vain siksi, että maamme alue toimii vipuvartena Yhdysvalloille kilpailussa arktisen alueen tulevaisuuden poliittisesta ja taloudellisesta hallinnasta. Mainittu Suomen asema lännen vipuvartena tarkoittaa muiden muassa sitä, että länsi on houkutellut Suomen solmimaan isäntämaasopimuksen ja lähentymään NATO kumppanuutta sekä yhteisiin sotaharjoituksiin tiettyjen NATO-maiden kanssa. Suomesta on siis muotoutunut transatlanttisen liittouman tukikohta Venäjää vastaan. Nyt, kun sota riehuu Ukrainassa on Suomen asema Yhdysvaltojen lypsylehmänä Venäjän kyljessä todellakin vaarallinen, ja syystä.
NATO on kontroversiaalinen sisäänpäin rakennettu sotilasliitto, joka valmistautuu aina vastustamaan paperilla, jotakin ulkopuolista uhkaa vastaan, mutta käytännössä siitä ei ole turvaa kenellekään, sillä tämä paperijärjestö moniportaisista sotilashallinto esikunnistaan huolimatta ei omista omia joukkoja. NATOn sotavoimat koostuvat jäsenvaltioiden sotajoukoista, joiden luovuttaminen käyttöön on täysin jäsenvaltioiden päätäntävallassa.
NATO on kansainvälisen järjestelmän alainen. Tällöin siihen vaikuttaa vain ja ainoastaan suurvaltapoliittiset intressit, mutta ei kansalliset.
NATOn sijasta olisi pitänyt luoda sotilasliitto, joka olisi koostunut kaikista maailman suurvalloista, mukaan lukien Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat. Ehkä tämä olisi estänyt sotilaallisen vastakkainasettelun nykyistä järjestelmää tehokkaammin.
Mutta Suomen on itsenäistyttävä ja itsenäisen Suomen on otettava puolueettomuuspolitiikka käyttöön ja muodostettava kestävät sekä yhteistyökykyiset suhteet tärkeimpään naapuriimme suurvalta Venäjään. Toisaalta Suomi voisi tinkiä puolueettomuudesta siinä mielessä, että se pystyisi muodostaan löyhän sotilaallisen yhteistyöulottuvuuden Venäjän kassa, mikä turvaisi Suomen ulkopoliittisen aseman.
Jopa valtavirtaisessa NATO-keskustelussa, NATOn kannattajat ovat sanoneet, että se vihollinen tulee tietynväliajoin aina idästä. Tarkkaan ottaen tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Katsokaamme historiaan: viimeisten 300 vuoden aikana Venäjä ei ole kertaakaan hyökännyt Suomen kimppuun, paitsi silloin kuin Suomen valtias Ruotsi hyökkäsi ensin tai suuren eurooppalaisen sodan osana. Näitä olivat hattujen sota 1740–43, Kustaa III:n Venäjän sota 1788–90, Napoleonin sodat, Suomen valloitus 1808–09 ja toinen maailmansota. Jättimäiset eurooppalaiset sodat ovat viimeisten 200 vuoden aikana syttyneet pintapuolisesti sanoen Saksan ja Ranskan riidan takia. Eihän Saksa ja Ranska enää sotisi keskenään, sillä niitä kontrolloi nyt juutalaismafian [3] harvainvalta, kuten USA:ta hallitsee se samainen eliitti7 jonka lonkerot ulottuvat myös Venäjälle.
________
- USGS (2009)
- VNK (2021)
- Mearsheimer & Walt (2007)
Radio Islam
Loppupäätelmä
Yllä oleva artikkeli käsittelee varsin laajasti Yhdysvaltojen johtoisen läntisen liittouman pyrkimyksiä säilyttää ja eheyttää mureneva hegemonia maailmanpolitiikassa ja –taloudessa. Yhdysvaltojen hegemonian rinnalle on uhkaavasti nousemassa Tyynenmeren akseli. Osaltaan tämän globaalin valtataistelun johdosta käydään nyt Ukrainassa sotaa ja kilpaillaan ankarasti arktisen alueen herruudesta.
Kuitenkin on syytä huomata, että Yhdysvallat, Euroopan unioni ja NATO ovat pelkästään instrumentteja, joiden avulla juutalaismafia tavoittelee koko maailman valloittamista saavuttaakseen Telluksella täydellisen poliittisen, kulttuurillisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen valta-aseman.
Yhdysvaltojen johtaman maailmanjärjestyksen strategian välityksellä juutalaismafia on kehittänyt globaalin valtasysteemin, joka noudattaa jäljempänä esitettyä systeemiä:
1) Pääomien valtaaminen globaalilla velkarahoitusjärjestelmällä, 2) median, viihdemaailman ja kasvatus- ja koulutusaineiston valtaaminen hankkimillaan pääomilla ja 3) ei-juutalaisten, ja ennen muuta “kristityiden” alistaminen juutalaiseliitin johtamien järjestöjen, kuten vapaamuurarijärjestön hallittavaksi ja velkarahoitusjärjestelmällä sekä finanssikeinottelulla mahdollistettu maailmanlaajuinen lahjonta. Edellä mainitut kolme kohtaa ovat vaikuttaneet siihen, että nykyinen maailma on lähestulkoon totaalisesti alistunut juutalaismafian vallansysteemin osoittamaan tahtoon. Kuitenkin vallan huipulle sijoittuvat “näkymättömät” Siionin Viisaat.
Nämä maailman vallanhuipulla olevat Siionin Viisaat voidaan sijoittaa myös maailman valtapyramidin ylimmille portaille, joita voisivat olla esimerkiksi portaat 6 ja 7.
Näillä ylimmillä vallan asteilla on Talmud-uskontoon perustava juutalainen eliitti, jonka johdossa on aina mies Rothschildien suvusta. Nämä ihmiset toimivat näkymättömissä. Tälle asteikolle sijoittuu mitä todennäköisimmin Israelin tiedustelupalvelu Mossad.
Mutta korkeimmalla juutalaistoimijoiden hierarkiassa (esim. porras 7:n) ovat ne, jotka saavat voimansa syvimmän helvetin virtauksesta. Tätä Siionin Viisaista muodostuvaa korkeinta astetta voidaan kutsua perkeleeksi ilman metaforaa. Tämä entiteetti muodostuu juutalaisuudesta, jonka perustana on Talmud. Kaikista uskonnoista syvimmällä helveteissä on juutalaisten Talmudiin [4] perustuva uskonto, joka on rasistinen maailmanvaltaukseen suuntautuva “uskonto”, ja jonka vuoksi äärimmäisen juutalaisuuden kautta saapuu virtausta pahimmista helveteistä eli itse perkeleeltä, jolla nimellä näitä helvettejä kutsutaan.
Juutalaismafian kansainvälinen valta on suurelta osuudeltaan peräisin juutalaisten Rothschildien luomasta systeemistä eli kansainvälisestä rahan ja omaisuuden ryöstöjärjestelmästä.8,9,10 ja11 Nämä rahoitusinstrumentit ovat pelkästään parasiitteja, jotka loiseliönä kuluttavat isäntäelimistön energiaa.
Suomen valtio, hallitus, eduskunta sekä kansalaiset ovat ainoastaan tämän globaalin pankkijärjestelmän korollisen velkarahasysteemin riiston sekä ryöstön kohteita.
Juutalaismafian valta on järkkymätöntä
Juutalaismafia on nyt luomassa yleiseurooppalaista sotaa, jossa Ukrainan juutalaismafian näyttelee pääosaa. Myös Ukrainan sota, joka sai alkunsa vuonna 2014 oli juutalaismafian operaatio. Juutalaismafian vaikutus Washingtonin sisä- ja ulkopolitiikkaan on järisyttävä.12 Tämän mafian kontrolloi myös Brysselin politiikkaa tehokkaasti. Juutalaismafian ohjaamana Yhdysvallat ja EU tavoittelivat vuodesta 2014 kaappaamaan Ukrainan monikansallisille suuryhtiöille. NATOn laajentuminen Venäjän rajoille kuuluu tähän näytelmään.
Juutalaismafian globaali valta keskittyy Yhdysvalloista, Israeliin muodostuvalle akselille eli pahan ja väärän akselille. Yhdysvallat on sitoutunut tukemaan ydinasevaltiota Israelia, joka on täydellinen murha- ja terroristivaltio sen karmaisevimmassa merkityksessään. Tästä huolimatta Yhdysvallat tukee loisvaltio Israelia järkyttävän mittavasti sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Jo tästä voidaan päätellä, että suurvalta Yhdysvallat ovat juutalaismafian ja Siionin Viisaiden ohjaksissa, ja ne ovatkin näiden ohjaksissa hyvin tiukasti.
On syytä vielä mainita, että:
Nykyiseen Ukrainan sotaan liittyen voidaan sanoa, että aškenasijuutalainen Benjamin Freedman esittää kuinka ”juutalaisvaltaisen” eliitin jäsenet olivat syyllisiä paikallisten sotien laajentamiseen ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi [5].
Markku Juutinen
__________
- Taibbi (2010)
- Steinhauser (1994)
- Jewish E. (1906)
- Hudes (2013)
- Mearsheimer (2006)
Sefaria (Talmud)
Freedman (1961)
Lähdeluettelo
- Minkkinen, Petri (2004). Kaktus, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus.
- Käkönen, Jyrki (1986). Luonnonvarat ja konfliktit muuttuvassa kansainvälisessä järjestelmässä. Tutkijaliitto
- Yueh, Linda (2010). The Economy of China, Cheltenham: Edward Elgar.
- Huntington, Samuel (1999). Is American Hegemony Working?
- USGS (2009). “Assessment of undiscovered oil and gas in the Arctic”, https://pubs.er.usgs.gov/ publication/70035000
- VNK (2021): ”Luonnos Suomen arktisen politiikan strategiaksi”, https://www.lausuntopalvelu.f/FI/ Proposal/Participation?proposalId=9a1d438a-91fd4344-8caa-42451383b8ce&proposalLanguage=da44 08c3-39e4-4f5a-84db-84481bafc744
- Mearsheimer & Walt (2007). Yhteenveto Israelin lobbyn vaikutuksesta median ja akatemiaan.
- Taibbi, Matt (5.4.2010). RS. The Great American Bubble Machine. Saatavilla: http://www.rollingstone.com/politics/news/the-great-american-bubble-machine-20100405 [6]
- Steinhauser, Karl (1994). EU huomispäivän super-Neuvostoliitto. Huhmari: Kaprint Ky.
- Jewish Encyclopedia (1906). http://www.jewishencyclopedia.com/articles/12909-rothschild [7]
- Hudes, Karin (2013). http://www.globalresearch.ca/world-bank-whistleblower-reveals-how-the-global-elite-rule-the-world/5353130 [8]; http://www.interpretermag.com/karen-hudes-rts-whistleblower-who-believes-world-bank-controlled-by-second-species/ [9]; http://archives2013.gcnlive.com/Archives2013/sep13/PowerHour/0926132.mp3 [10]; http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=gHVgRgYdCsQ [11]
- John Mearsheimer and Stephen (2006). London Review of Books; Walt The Israel Lobby. Lunastettavissa: https://www.lrb.co.uk/v28/n06/john-mearsheimer/the-israel-lobby [12]
Maailman kehitysindikaattorit – Google Public Data Explorer [13]