Valtamediassa rummutetaan nyt kovasti Ukrainan armeijan tulossa olevasta vastahyökkäyksestä Venäjän asemiin Donbassissa huhti-toukokuussa 2023. Tähän liittyen Zelenskyin hallinto on käynnistänyt massiivisen liikekannallepanon, joka käytännössä on maailmanlaajuinen.
Netissä liikkuu paljon tietoja siitä, että yhä useammat helmikuun 2022 jälkeen ulkomaille siirtyneet ukrainalaismiehet saavat vastaanottaa erilaisia kehotuksia palata välittömästi Ukrainaan. Zelenskyin hallinto on lähettänyt maansa ulkoministeriölle ja salaiselle palvelulle ohjeet, että ne tunnistavat ”ukrainalaissiirtokuntien” edustajat ja kehottavat heitä palaamaan välittömästi kotiin. Tällaista toimintaa on meneillään Euroopan unionissa, Isossa Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Zelenskyin hallinnon eriasteiset ”suostuttelut” on suunnattu myös niille, jotka ovat muuttaneet ulkomaille paljon aikaisemmin.
On selvää, että mainitun ”tunnistamisen” jälkeen ukrainalaismiehet mobilisoidaan ja lähetetään itärintamalle. Länsilehdistössä esiintyy yhä enemmän järkyttäviä tietoja kuolleiden ja haavoittuneiden ukrainalaissotilaiden määristä. Washington Postin mukaan Ukraina on menettänyt jo yli 120 000 sotilasta. Venäjän arvioidut tappiot ovat moninkertaisesti pienemmät. Zelenskyin hallinon logiikka on selvä: mobilisaatiovajetta paikataan metsästämällä ukrainalaisia kaikkialta ulkomailta hinnalla millä hyvänsä.
No sehän on selvä, että eräät Ukrainan kantalaiset ovat valmiit heittäytymään kaikkensa antaen kuullessaan kotimaansa patrioottisen kutsun pyhään sotaansa. Tosin herää kysymys, että mitä Ukrainan entiset asukkaat nyt varsinaisesti pitävät kotimaanaan.
Epäilemättä ne ukrainalaiset, jotka ovat asuneet, tehneet työtä ja kasvattaneet lapsiaan ulkomailla, eivät aikanaan saaneet Ukrainasta riittävästi tukea voidakseen nousta jaloilleen omassa maassaan. Niinpä heidän täytyi lähteä pois rakentamaan elämäänsä muualle. Varmaankin jokainen pakkomobilisoiduista siirtolaisista kysyy itseltään kysymyksen: miksi minun pitäisi hylätä perheeni, työni, toimeentuloni ja elämäntapani sellaisen valtion vuoksi, joka vasta nyt on huomannut olemassaoloni?
Kysymys on enemmän kuin hullu. Onkin selvää, että suurin osa ukrainalaisista poistui maasta juuri välttääkseen sodan. Aikaisemmin lähteneet poistuivat Ukrainasta, koska siellä ei ollut kunnollisesti palkattua työtä, korruptio läpäisi kaiken ja elintaso oli matala.
Ukrainasta lähteneet ovatkin tienhaarassa: pitäisikö vastata Kiovan hallinnon kutsuun, vaikka tuo hallinto ei aiemmin välittänyt kansalaisistaan vähääkään, vai pitäisikö jatkaa elämää uudessa kotimaassa, joka kuitenkin on antanut hyväksyntänsä, katon pään päälle, ja mikä tärkeintä: ei ainakaan heti kättelyssä luovuta uusia kansalaisiaan tykinruuaksi Zelenskyin hallinnon tarpeisiin.
Vieraskynä