Uutisanalyysi: Yritykset eivät enää tarvitse työntekijöitä

Asiantuntija arvioi todellisen työttömyysprosentin olevan Yhdysvalloissa jopa 17

Työttömyyslukemat alkavat olla huolestuttavia. Amerikkalainen ekonomi, kirjailija ja journalisti, Robert Kuttner, arvioi Yhdysvaltain työllisyystilannetta Huffington Post-lehdessä.

Kuttnerin mukaan Yhdysvalloilla on noin 14 miljoonan työpaikan vaje. Uusia työpaikkoja syntyi tammikuussa 36 000 ekonomistien opitimistisen ennusteen 145 000 työpaikan sijaan. Työttömyysaste laski 9 prosenttiin, mutta vain sen vuoksi, että moni työtön on luopunut toivottomana kokonaan työnhausta ja pudonnut työttömyystilastojen ulkopuolelle.

Toisaalta uutta työvoimaa valmistuu kouluista jatkuvasti. Kuttner arvioi haastattelussa todellisen työttömyysluvun olevan jossain 17 % hujakoilla. Kaikenkaikkiaan työttömänä lienee vähintään 25 miljoonaa henkilöä, luultavasti enemmän.
Samaan aikaan yritysmaailma tekee ennätysvoittoja. Vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä voitot olivat noin 28% enemmän kuin edellisenä vuonna.

Kuttnerin mielestä ongelma on se, ettei Amerikka ei enää tarvitse työntekijöitään.

Harold Meyerson toteaakin Washington Postissa amerikkalaisten yritysten sijoittavan ulkomaille, jossa työvoima on halpaa. Investoimalla ulkomaille kotimaiset työntekijät pakotetaan hyväksymään matalampi palkkataso ja sitä kautta ostovoiman madaltumisen.

Kuttner vertaa Yhdysvaltoja Saksaan, ja toteaa Saksalla olevan kalliit työvoimakulut, mutta myös maailman suurin vientiylijäämä. Nyt tämäkin on muuttumassa, jos Saksa ja Ranska saavat ajettua tahtonsa yhtenäisestä talouspolitiikasta läpi. Matalapalkkaisuus tulee silloin Eurooppaan jäädäkseen ja vahvat sisämarkkinat jäävät muodostumatta.

Yhdysvaltain alaspäin kiertyvä talous tuskin paranee ehdotetuilla toimenpiteillä so. julkisten kulujen leikkauksilla. Toivottu talouskasvu vaatisi investointeja ja sitä kautta työpaikkoja kotimaahan. Niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa korporaatioeliitti kannattaa innokkaasti vapaakauppaa ja pääoman vapaata liikkuvuutta, eikä Obaman hallitus tee elettäkään vastuustaakseen kehityskulkua, jossa voitot tehdään halpapalkkamaissa ja kotiutetaan muualle.

Kiina on osannut hyödyntää tilannetta, ja vaatii yhteistyönsä hintana, että tuotanto siirretään Kiinaan. Samat ratkaisut odottavat euroaluetta ja sen yrityksiä.

Lama ei niinkään luonut työttömyyttä, vaan paljasti meneillään olevan kehityskulun sekä sen kuilun, mikä tulokehityksessä on ollut. Yhdysvaltain hallitus tarjoaa Suomen tavoin ratkaisuna työllistymistä palvelualoilla ja jälleenmyynnissä, siis matalapalkka-aloilla. Matalapalkoilla ei mainittavia hankintoja suoriteta. Mistä siis otetaan tarvittava talouskasvu; mistä otetaan asiakkaat jälleenmyyjille ja palvelualojen työntekijöille.

Löytyvätkö asiakkaat ruokakupongeilla elävistä, joita Yhdysvalloissa on tällä hetkellä noin 43.5 miljoonaa? Kaikki heistä eivät suinkaan ole työttömiä.

Suomessa oli joulukuun lopussa 496 000 työtöntä työnhakijaa. Työvoimaa oli iän ja sukupuolen mukaan ikäluokassa 15–64 yhteensä 2 568 000 henkilöä (työvoimaosuus 72,4%). Osa työttömistä on siivottu tilastoista erilaisilla työllistymiskursseilla, koulutuksilla ja työllistämistöillä tai odottamaan sairauseläkepäätöstä. Työvoimaa on kuitenkin ollut käytössä noin 1 850 000 henkilöä.

Virallinen työttömyysprosentti heiluu 7,1–7,9 prosentin välillä, mutta se ei voi pitää paikkaansa. Todellisen luvun täytyy olla paljon korkeampi, sillä muuten valtion verotulot – veronalennuksista huolimatta – olisivat korkeammat.

Tai sitten rahaa vuotaa ulkomaille, nimeämättömiin kohteisiin sekä veroparatiiseihin. Jopa siinä määrin, että Suomi tarvitsee taas lisää velkaa. Eräs rahareikä on euroalueen maiden velat, velkatakaukset ja velkojen korot.

Yksi menokohteista voisi olla maahanmuuton todelliset kulut, joita ei eurooppaministeriö saa laskettua. Tai ainakaan ilmoitettua, kuten julkishallinnollisen instanssin lakisääteisesti kuuluisi. Maahanmuuttajia ei kuitenkaan  maahanmuuttoasioista vastaavien poliitikkojen sooloilusta sovi syyttää.

Ekonomi Kuttnerin mukaan on olemassa valmis strategia, jolla voitaisiin hoitaa työttömysongelma. Strategia on ekonomian nationalismi, suojatulleineen kaikkineen. Mutta sitä ei Valkoinen talo tarjoa vaihtoehdoksi.

Eikä Suomi tai Euroopan Unioni.