Hiljattain Venäjän presidentti Vladimir Putin, Kiinan presidentti Xi Jinping ja Intian pääministeri Narendra Modi esiintyivät kaikessa ystävyydessä Shanghain yhteistyöjärjestö SCO:n huippukokouksessa Pekingissä.  Lisäksi keskiviikkona 1. syyskuuta Kiinassa järjestettiin puolestaan vaikuttava sotilasparaati toisen maailmansodan muistoksi. Paraatiin osallistui Putin ja hänen lisäkseen myös Pohjois-Korean ja Iranin johtajat. Analysoimme oheisessa artikkelissa sitä, miksi Yhdysvallat katsovat, että johtavien SCO:n ja BRICS maiden diplomaattisen kanssakäymisen uhkaksi järjestelmälleen? Emme käsittele oheisessa artikkelissa valtamedioiden uutisointeja keskeisimpien SCO-maiden johtajista, vaan sitä, mitä Aasian suurimpien valtioiden verkostojen kiinteytyminen tarkoittaa länsivaltioille, ja etenkin Yhdysvalloille sekä tietysti koko maailmalle. Artikkelin tutkimuksessa niin ikään paljastuu, että Aasian alueen nouseminen horjuttaisi Yhdysvaltojen ja sen transatlanttisen liittouman yksinapaisuutta ja polarisaatiota. Pyrkimystensä mukaan BRICS-maat tavoittelevat moninapaista maailmanjärjestystä, jonka toteutuminen parhaimmillaan johtaisi maailman valtatasapainon jakaantumiseen useiden valtakeskuksien, kuten valtioiden, sivilisaatioiden ja blokkien kesken.

Yhdysvallat näkevät SCO:n ryhmittymän uhaksi hegemonialleen

CNN:n ^[1] mukaan Washingtonissa on varauduttu uuteen Kiinan, Venäjän, Pohjois-Korean ja Iranin muodostamaan koalitioon, joka on saanut nimen ”axis of upheaval”, joka suomennettuna on ”kumouksen akseli”. Yhdysvaltojen ulkopoliittisella kentällä pelätään mainitun koalition pyrkimyksiä haastaa Washingtonin johtaman transatlanttisen liittouman ylläpitämän maailmanjärjestyksen Kiinan johdolla.¹

Esitetystä herää kysymys siitä, että miksi Washington ihmettelee poliittisen Tyynenmeren eli Aasian akselin tavoitteita haastaa USA:n johtama maailmanjärjestyksen hegemonia? Jo noin kymmenen vuotta sitten kansainvälisen politiikan areenalla kirjoitettiin, että Kiina oli jo tuolloin tietyillä mittareilla maailman talous. Lisäksi Shanghain yhteistyöjärjestö SCO oli nousemassa sotilaallisessa voimassa NATO-maiden rinnalle. Jo vuosikymmen sitten johtavat BRICS-maat eli Venäjä, Intia, Kiina, Brasilia sekä Etelä-Afrikka haastoivat kansainvälisen rahoitushallinnan ja kehityspolitiikan perusteita.^{2, 3}

Yllä olevaan viitaten huomautan, että NATOlla sekä SCO:lla ei ole vieläkään omaa armeijaa tai asejoukkoa.

Eikö Washingtonia ole historia opettanut, että kaikki kansainvälisen järjestelmän hegemoniat, joita ovat edustaneet valtiot tai federaatiot, ovat romahtaneet ajallaan. Niillä on kaikilla sekä alkunsa että loppunsa maailmanhistoriassa. Mikäli nyt on Yhdysvaltojen johtaman kansainvälisen hegemonian vuoro kukistua, ei edes aggressiivinen rimpuilu muuta etenevää kehitystä. 

Mitä etuja saavutettaisiin Aasian akselin mahdollisesta maailmanjärjestyksen hegemoniasta?

Parhaimmassa tapauksessa globaalit hyödyt Aasian ja Tyynenmeren alueellisen kokonaisuuden poliittisesta ja taloudellisesta hegemoniasta olisivat laaja-alaiset.

Globaalit taloudelliset hyödyt

Aasian alueen, ja erittäinkin Kiinan, taloudellinen vaurastuminen on vaikuttanut merkittävästi maailmantalouden positiiviseen kehitykseen. Aasian talouskasvu pääsi vauhtiinsa toisen maailmansodan jälkeen Itä-Aasiasta, Japanin johdolla. Kiinan talouskasvun perustana oli aluksi teollisuustuotanto ja vienti, kun taas Intian talouden nousu pohjautui palvelualoihin sekä kotimaiseen kysyntään. Kiinan WTO-jäsenyys ja sen solmimat kansainväliset sopimukset vaikuttivat maailmantalouden rakenteisiin. ASEAN* on mahdollistanut Aasian maiden yhteistyön tehostumisen toisen maailmansodan jälkeen.⁴

Yhteistyö on voimistunut ASEANin ansiosta, niin Itä-Aasian kuin muidenkin maiden kanssa. Sen toiminta on muotoutunut viiden asiakokonaisuuden ympärille: poliittinen ja turvallisuusyhteistyö, taloudellinen yhteistyö, funktionaalinen (yhteistoiminnallinen) yhteistyö, kehitysyhteistyö sekä ulkoiset suhteet.⁴

_________________

*) ASEAN tarkoittaa Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestöä (Association of Southeast Asian Nations ^[2]). 

Tulevaisuuden näkymät Aasian talousalueilla ovat monimuotoisia, ja niiden kehitys riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin maat pystyvät vastaamaan edessä oleviin haasteisiin sekä hyödyntämään uusia mahdollisuuksia, kuten huipputeknologiaa. Aasian merkitys maailmantaloudessa on keskeinen ja se on tehostunut viimeisen kahden vuosikymmen kuluessa valtavasti. Alueen taloudellinen nousu on tuonut mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita.⁴

Kiinan WTO-jäsenyydellä (2001) mainostetaan olleen merkittävästi tehostavat vaikutukset maailmantalouden tuotantoon ja Aasian talouden kasvuun. Sen jäsenyyden myötä Kiina avasi markkinoitaan ja siirtyi enemmän markkinatalouteen. Muutos lisäsi maailmanlaajuista kauppaa ja nopeutti teollistumista, luoden uutta kysyntää hyödykkeille sekä palveluille.  WTO-jäsenyyden jälkeen vientisektori toteutti valtavan kasvuennätyksen ja Kiinaan virtasi runsaasti ulkomaista tuotantoa sekä osaamista.⁵

Japanin taloudellinen kasvu 1950-luvulta alkaen perustuu osittain Yhdysvalloista tilattuihin alihankintoihin, kuten myös Korean sodan vaikutukseen. Korean sota alkoi 1950 Pohjois-Korean hyökätessä Etelä-Koreaan. Sodasta muodostui erittäin kannattava Japanin taloudelle, joka rikastui yhdysvaltalaisten sotilaallisista hankinnoista maassa sekä maahan ohjautuneesta pohjoisamerikkalaisesta pääomasta.⁶ Japanin talouden kohentumiseen vaikuttivat luonnollisesti monet muutkin kansainväliset tekijät, kuten esim. Japanin liittyminen GATT-sopimukseen täysivaltaisena jäsenenä 1955.⁷

Aasian ja Tyynenmeren alueella on tapahtunut myös äskettäin paljon positiivista. Nimittäin Itä-Aasian maat, Japani ja Kiina parantavat maidensa välisiä suhteita. Myös BRICS-maiden ja tiettyjen Kaakkois-Aasian maiden poliittinen sekä taloudellinen yhdentyminen edistyy. Tähän liittyen Laos  ^[3]on ilmaisut virallisesti kiinnostuksensa liittyäkseen BRICS-maiden yhteisöön.⁸ Asiasta ilmoitettiin Venäjän Kazanissa 22. – 24. lokakuuta 2024 pidetyssä BRICS-maiden huippukokouksessa. Nimettyyn BRICS-maiden kokoukseen osallistui myös Vietnam ^[4], joka oli ensimmäistä kertaa osallistumassa mainitun kaltaisiin konferensseihin. Vietnamille toivotaan avautuvan BRICS-maiden kanssa uusia kulttuurillisia, poliittisia ja taloudellisia yhteistyömahdollisuuksia.⁹ Myös Myanmarin sotilasjuntta ^[5] pyrkii saamaan kansainvälistä legitimiteettiä pyrkimällä BRICS-maiden jäseneksi. Parhaimmillaan Aasian yhdentyminen, ei tarkoita vain vastavoimaa Yhdysvaltojen johtamalle läntiselle maailmanjärjestyksen hegemonialle, vaan myös hegemonian vallan siirtymää Aasian akselille.¹⁰

Alueellisen ja globaalin talouden kehittyminen

Konsulttiyhtiö McKinsey paljastaa vuoden 2023 syksyllä julkaistussa raportissaan ^[6], että maailman taloudellinen painopiste on siirtynyt Aasiaan.¹¹

McKinseyn mukaan Aasia edustaa jo monin tavoin maailman ”enemmistöä”.  Aasian maiden osuus maailmankaupasta on ylittänyt jo 50 prosentin rajan, ja mantereen keskiluokkaisilla kotitalouksilla on viljalti enemmän ostovoimaa kuin muun maailman vastaavalla tuloluokalla. Lisäksi talouden elinvoimaisuutta osoittaa se, että reilusti yli puolet maailman patenteista myönnetään aasialaisille yksityishenkilöille sekä yrityksille.¹¹

Raportti jakaa Aasian maat viiteen ryhmään: Kiinaan, Intiaan, edistyneisiin maihin, nouseviin maihin ja rajaseutumaihin.

Edistyneisiin maihin kuuluvat korkean elintason valtiot Australia, Etelä-Korea, Japani, Uusi-Seelanti ja Singapore. Nouseviin maihin liitetään vauhdikkaaseen talouskasvuun pyrkivät Kaakkois-Aasian valtiot, kuten Filippiinit, Indonesia, Kambodža, Malesia, Thaimaa sekä Vietnam. Rajaseutumaihin lukeutuvat puolestaan esimerkiksi Bangladesh, Kazakstan, Pakistan ja Sri Lanka.¹¹

Kiinan ja myös Intian taloudellinen sekä poliittinen nousu ovat olleet niin suurta viime vuosikymmeninä, että monet analyytikot ovat todenneet jo 2000-luvun alkupuolella, että Maailmanpolitiikan painopiste, johon siis talouskin vaikuttaa, on siirtynyt Aasiaan.¹² Myös Japanin poliittinen ja sotilaallinen rooli on vahvistunut. Maa hyväksyi syyskuussa 2015 perustuslakiinsa muutoksen, joka sallii sotilaallisen voiman käytön maan rajojen ulkopuolella.¹³

Mahdollinen Japanin ja Kiinan välinen sotilaallinen sekä taloudellinen yhteistyö

Japanin ulkoministeri Takeshi Iwaya vieraili Pekingissä 25. joulukuuta 2024, ja tapasi siellä kiinalaisen virkaveljensä Wang Yin sekä muita virkamiehiä. Kyseessä oli Japanin ulkoministerin ensimmäinen vierailu Kiinaan 20 kuukauteen. Maiden edustajat ovat tyytyväisiä siihen, että Japanin kuin myös Kiinan poliittiset johtajat haluavat laajentaa maiden välistä vuoropuhelua. Tämä on (varteenotettava) askel maiden välisten suhteiden parantamisessa, uutisoi Asahi Shimbun ^[7].¹⁴

Mitä siitä seuraisi, jos Japani noudattaisi yllä mainittua linjaa, ja liittyisi sotilaalliseen sekä taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan rinnalle?

Japanin ja Kiinan muodostama yhteistyö- ja avunannon liittouma olisi jättiläisvoimana Yhdysvaltojen globaalia valtaa vastaan. Teoriassa tällainen liittouma voisi olla mahdollinen. Tällöin Atlanttisella yhteydellä ei olisi niin kelvollista välineistöä, käyttääkseen Japania, Kiinan provosoimiseen sekä lietsomaan rauhattomuutta Itä-Kiinan merellä ja siten kiihdyttämään levottomuuksia Kiinan sekä Taiwanin välille ja yms.

Japanin ja Kiinan hedelmällinen yhteistyö ja Japanin sitoutuminen Aasiaan voidaan päätellä vaikuttavan jäljempänä esitettyihin asetelmiin:

Alueelliseen ja globaaliin sotilaalliseen voimaan

Karoliina Rajala kirjoittaa The Ulkopolitist -lehdessä, että:

”Venäjän uusimperialistiset pyrkimykset Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa ovat saaneet Keski-Aasian valtiot miettimään uudelleen suhdettaan Venäjään. Erityisesti Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on johtanut spekulaatioihin siitä, että Keski-Aasian johtajat olisivat vähentämässä maidensa riippuvuutta Venäjästä.”¹⁵ 

Erittäinkin Kiina sekä Turkki olisivat lisänneet vaikutusvaltaansa alueella.

Rajalan esitykseen viitaten, ehkä muutamat entisen Neuvostoliiton alusmaista ovat miettineet uudestaan suhdettaan Venäjään, ei Venäjän ”hyökkäyssodan” seurauksena Ukrainaan, vaan Venäjän puolustussodan johdosta länsivaltoja vastaan. Kiinan sekä Turkin vaikutus on lisääntynyt mainitulla alueella, millä ei ole vaikutusta vain Keski-Aasiaan, vaan se vahvistaa Aasian sotilaallista voimaa kokonaisuudessaan.

Yllä mainittu tilanne saavuttaisi globaalin sotilaallisen ulottuvuuden, mikäli Kiina ja Japani löytäisivät yhteisen kahdenkeskisen linjan. Voidaan spekuloida, että tällainen geopoliittinen edistyminen ei lujittaisi vain poliittisen Aasian aluetta, vaan myös tietyiltä osin poliittista Lähi-itään, BRICS-maita ja Shanghain yhteistyöjärjestöä SCO:ta, joka jo nykyisellään ei jää sotilaallisesta voimasta NATOn varjoon.

Huomion arvoista on, että SCO:lla on ainutlaatuinen asema Venäjän Aasian-politiikassa, mikä ei vain tarkoita Keski-Aasian turvallisuusyhteistyötä, vaan järjestön myötä mahdollistuu yhteistyön vahvistaminen myös Intian ja Kiinan kanssa.¹⁶

Näin ollen uskottavilla Keski-, Itä-, Länsi- ja Kaakkois-Aasian maiden puolustusvoimilla ja näiden maiden puolustusyhteistyöllä saavutettaisiin myös maailmanlaajuista turvallisuutta, sillä Yhdysvaltojen ja sen tiettyjen liittolaisten sekä Israelin kynnys käyttää äärimmäistä väkivaltaa kaventuisi. Ovathan BRICS-maat, jotka osittain ovat myös SCO:n jäsen maita, ilmoituksensa mukaan hakeutumassa moninapaiseen maailmanjärjestykseen, jolla tarkoitetaan erilaisten maiden hyväksymistä, yhteisen hyvän tavoittelua ja yhteistä päätäntävaltaa, ilman, että voimakkain valtio sanelisi vain itselleen edulliset kansainväliset ehdot muista välittämättä.

Alueelliseen ja maailmanpoliittiseen ulottuvuuteen

Aasian alueen politiikan ja myös maailmanpolitiikan kannalta merkittävimpiä tekijöitä ovat Aasiassa Kiina, Venäjä ja Intia. Japani ei ylety näistä yhdenkään maan rinnalle poliittisesti, sillä sen kuuliainen Yhdysvaltojen ehtojen noudattaminen tekee siitä poliittisen kääpiön. Joskin Japani voisi päästä poliittisesti näiden maiden tasolle, jos se luopuisi Yhdysvaltojen ”holhouksesta” ja itsenäistyisi aasialaiseksi valtioksi, mutta se edellyttäisi Japanilta enemmän aasialaista taloudellista ja poliittista suuntautumista.

Parag Khanna esittää teoksessaan The Future is Asian. Global Order in the Twenty-first Century, että maailmanjärjestyksen hegemonia on siirtymässä Aasiaan. Khannan mukaan Aasian valtioiden taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehittyminen, kuten myös Aasian valtioiden keskinäinen yhteistyö ovat tehostuneet. Hän toteaa, että myös Australia on löytänyt viime vuosikymmeninä Aasian ja haluaa integroitua osaksi sen talousaluetta ja samalla hyödyntää Aasiasta sekä sen väestöstä nousevia voimavaroja. Esimerkiksi suhteet Kaakkois-Aasian kaupalliseen yhteistyöelimeen ovat tiivistymässä.  Ja Venäjä – kuten Khanna esittää – on Australian ohella toinen esimerkki ”valkoisesta Aasiasta”. On havaittavissa, että Venäjän Aasian puoleinen osa on aloittanut viime vuosina rakentamaan omaa aasialaista identiteettiä.¹⁷

Totean vielä, että monet analyytikot ovat arvioineet, että Kiinan ja Intian sekä taloudellinen että poliittinen nouseminen 1900-luvun lopulta ja 2000-luvun alkaessa vaikuttaisi painottavan maailmanjärjestyksen hegemonian siirtymisen lännestä itään. Niin muodoin maailmanpolitiikan voimatekijät ovat siirtyneet Aasiaan, missä Yhdysvaltojen rinnalla toimivat merkittävimmin Kiina ja Intia (oikeastaan ovat sivilisaatioita).¹² Venäjä voimistuu yhteistyössä näiden sivilisaatioiden ja myös muiden BRICS-maiden kanssa. Maailmanjärjestyksen hegemonian siirtyminen Aasiaan tapahtuneen kolmannen vuosituhannen ensimmäisen vuosisadan puolessavälissä.

Maailmanvallan vallanpainopisteen siirtyminen Yhdysvalloilta Aasiaan nopeutuisi, jos Japani unohtaisi kaksoisidentiteetin ja pelaisi poliittisen Aasian alueen joukkueessa. Tällöin Japani saattaisi liittyä jopa BRICS-maiden yhteisöön. Aasian alueen ja yleensä BRICS-maiden nouseminen globaaliksi hegemoniaksi tarkoittaisi moninapaista maailmanjärjestystä, joka vähitellen syrjäyttäisi Yhdysvaltojen maailman johtajuuden, mikä parhaimillaan lopettaisi kansainvälisen anarkian.

Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemonian väistymisen edut

Maailmanpoliittiset ja humanitääriset edut

Yhdysvallat on pitänyt yllä maailmanjärjestyksen hegemoniaansa sekä taloudellisella että sotilaallisella voimalla. Tällaista menetelmää kuvataan antihegemonisena reaktiona, jossa maailman mahtivaltio voimistaa hegemoniaansa kansainvälistä oikeuden ja turvallisuuden tasapainoa järkyttämällä eli globaalia ylivaltaa tavoittelemalla.¹⁸ 

Washingtonin kansainvälinen politiikka perustuu pääsääntöisesti yksinapaiseen maailmanpoliittiseen järjestykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Washington ei välitä hitustakaan kansainvälisistä oikeuksista, vaan määrittelee omat globaalisti soveltamansa ”oikeudet” omista lähtökohdistaan käsin.

Näinhän tapahtui vuonna 2023, jolloin Yhdysvaltain kongressi harkitsi lainsäädäntöä, jota muotoiltiin ”Ukrainan voitto päätöslauselmana”. Lauselman muodollinen nimi on H.Res.322 ”Ukrainan voitosta” ^[8]. Siinä sanotaan:

”Yhdysvaltojen politiikka asennoituu ja hyväksyy Ukrainan voittajana” sekä palauttaa sen hallintaan kansainvälisesti tunnustetut 1991 rajat. Lisäksi Washington vaatii Moskovan täydellistä tappiota Kiovan ja Moskovan välisessä konfliktissa.¹⁹

Yhdysvaltojen röyhkeyden säkissä ei ole pohjaa. Millä oikeudella Yhdysvallat määrittelevät näitä “päätöslauselmiaan”? Kuvitellaanko Washingtonissa, että mikäli he itse asettavat “puolustukselliset” ehtonsa ja päätöslauselmansa, joita sovelletaan globaalisti sekä ennakoivasti, että ne myös noudattavat kansainvälisiä oikeuksia?

Myös tämä “päätöslauselma” muistuttaa Yhdysvaltojen puolustussihteerin Dick Cheneyn alivaltiosihteerin, Paul Wolfowitzin, kynäilemää ”Wolfowitzin doktriinia”, joka ohjelmassaan julisti, että Yhdysvaltojen ”tärkein tavoite” on ”estää uuden haastajan esiinnousu entisen Neuvostoliiton alueelta tai muualta”.²⁰

Kuten Chomskyn mukaan Yhdysvalloille kansainvälinen oikeus ei tarkoita samaa kuin muille valtioille; lailliset velvoitteet ovat ennemminkin Yhdysvalloille poliittisia sitoumuksia, joiden rikkominen on yleensä hyväksyttävämpää kuin laillisten velvoitteiden, sillä lailliset velvoitteet ovat sitovampia. Lisäksi lain rikkomisesta koituu todennäköisemmin rangaistus. Kyse ei kuitenkaan ole vain sitoumuksista, vaan Chomsky esittää kansainvälisen oikeuden olevan Yhdysvaltojen itsensä tulkitsemaa, mikä ilmenee sen harjoittamista toimista. Yhdysvallat vaikuttaisi toiminnassaan asettavan itsensä kansainvälisten rajoitusten sekä sääntöjen piirin ulkopuolelle.²¹

Yhdysvaltojen turhat ja tuhoisat sodat

The News-lehden mukaan Yhdysvallat on ollut sodassa 225 vuotta, sen perustamisestaan vuodesta 1776 alkaen.²² 

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat on käynyt 19 sotaa, joista muutamia esimerkiksi mainitakseni ovat: Korean sota, Vietnamin sota, Irakin ja Afganistanin sodat, Jugoslavian pommitukset ja Arabikeväästä alkaneet Lähi-idän muut sodat.²³ Monissa näissä mainituissa sodissa on ollut myös USA:n tietyt liittolaiset mukana.²⁴ Lisäksi mainittakoon USA:n viimeaikainen Israelin sotilaallinen ja taloudellinen varustaminen,²⁵ mikä on mahdollistanut Israelille palestiinalaisten kansanmurhan toteutuksen Gazassa sekä USA:n ja Israelin Iranin pommitukset. Tosin nyt näyttää olevan jonkin kaltainen rauha Hamasin ja Israelin välillä. Ainoastaan Irakin sota on vaatinut yli miljoon ihmisen hengen. Kaikissa näissä sodissa kuolleiden ihmisten yhteenlaskettu määrä on yli 12 miljoonaa. Loukkaantuneiden määrä on moninkertainen tähän määrään nähden.²³ Näille sodille ei löydy mitään moraalista ja eettistä perustaa, ne ovat olleet tarpeettomia, paitsi ei ehkä Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemonian kannalta.

Viime vuosina Yhdysvallat ja tietyt sen NATO-maihin kuuluvat liittolaiset, ovat käyneet loputonta proxy– eli sijaissotaa Ukrainan kautta Venäjää vastaan.²⁶ Tämä sijaisota jatkuu, vaikka Ukraina on jo infrastruktuuriltaan, turvallisuudeltaan ja taloudeltaan romahtanut.

Niistä poliittisista taustavoimista, jotka vaikuttavat Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä sitä kautta kansainväliseen politiikkaan saadaan selville tarkkailemalla Yhdysvaltojen ja Israelin välistä poliittista, taloudellista ja sotilaallista suhdetta. Nimittäin Yhdysvallat ei lopettanut Israelin kansanmurhaa Gazassa, vaikka YK:n riippumattoman tutkintakomission COI:n tutkijoiden mukaan  ^[9]Israel oli syyllistynyt vuoden 2024 lokakuusta lähtien kansanmurhaan Gazassa. Näiden tutkijoiden mukaan Israelin tarkoituksena on ollut tuhota palestiinalaiset Gazassa.²⁷

Yhdysvaltojen kemiallisten aseiden käyttö

Yhdysvallat ruiskutti Vietnamissa, Vietnamin sodan aikana, 21 miljoonaa gallonaa Agent Orangea, joka on myrkyllistä rikkakasvien torjunta-ainetta. Yli 500 000 siviiliä loukkaantui pysyvästi. On tapauksia, jolloin heidän lapsensa ovat syntyneet epämuodostuneina kuten ilman raajoja.²⁸

Yhdysvaltain sotilastukikohdat 

Politico Magazinen mukaan Yhdysvalloilla on edelleen 800 sotilastukikohtaa yli 70 maassa ja tietyillä alueilla ulkomailla, kun taas Britannialla, Ranskalla ja Venäjällä on yhteensä noin 30 tukikohtaa. Tukikohtien ja joukkojen ylläpitämisen kustannukset ulkomailla olivat 85–100 miljardia dollaria vuodessa, vuoden 2014 laskelmien mukaan. Kustannukset ovat nykyään paljon korkeammat.²⁹ Herää kysymys siitä, että miksi Yhdysvaltojen täytyy pitää yllä sotilastukikohtia ulkomailla, kun miljoonilla liittovaltion kansalaisilla ei ole tarpeeksi ruokaa syötäväksi ja he elävät köyhyysrajan alapuolella Yhdysvalloissa?

Johtopäätöksenä esitän, että pääasiallisesti Yhdysvaltojen suuret sotilastukikohdat Euroopassa, Tyynellämerellä, Persianlahdella ja myös muilla maailman alueilla ovat perustettu tukemaan Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemoniaa. Sotilastukikohdat mahdollistavat sotilasstrategisesti nopeaan toimintaan. Täten sotilaallinen reagointi on nopeaa tarvittaessa mihin maailman suuntaan tahansa. Toisaalta sotilastukikohdat ovat tietyn kaltaisia pelotteita.

———–

Mikäli Yhdysvallat syrjäytyisivät globaalista hegemonia asemastaan, sen yllä esitetty valtioterrorismin kaltainen toiminta asteittain vähenisi ja lopulta lakkaisi kokonaan. Tällä saattaisi olla vaikutusta Yhdysvaltojen sotilaallisen ja taloudellisen tuen vähenemiseen, ja jopa lakkaamiseen Israelille, mikä tietysti edistäisi alueen humanitääristä tilannetta merkittävästi, ainakin palestiinalaisten suhteen. Yhdysvaltojen poistuminen aggressiivisesta globaalista politiikastaan tarkoittaisi humanitäärisempiä olosuhteita maailmanlaajuisesti.

Loppupäätelmät

Yhdysvallat ja sen NATO-maista koostuvat määrätyt liittolaiset ovat perustelleet hyökkäyksiään milloin, mihinkin maahan Valkoisen talon turvallisuusstrategialla, joka on perustunut muiden muassa terrorismin vastaiseen turvallisuusajatteluun. Joskin terrorismi on osa kansainvälistä rikollisuutta, mikä liikkuu maasta toiseen ja on osana globalisaatiota. Täysin selvää on, että kuvattuun globaaliin ilmiöön ei ole oikeutta puuttua sodalla, ja täsmällisemmin sanottuna valtion tai valtioiden muodostaman koalition sodalla. 

Kuten Mikko Yrjönsuuri (2003, 57) esittää teoksessaan Roistovaltion raunioilla Yhdysvaltojen argumentointia liittyen ”terrorismin vastaiseen taisteluun” ja ”roistovaltioiden” hillintään seuraavasti:³⁰

1. Maassa X esiintyy toimintaa, joka suuntautuu lain rikkomiseen maassa Y.

2. X:n hallitus ei reagoi tapahtumaan.

3. Näin ollen Y:llä on oikeus puolustaa itseään hyökkäämällä maahan X.

Luonnollisestikaan Y:llä ei ole oikeutta, eikä niin muodoin kansainvälistä oikeutta hyökätä yllämainitussa tapauksessa maahan X. Sitä paitsi Yhdysvallat ja sen tietyt liittolaiset, Israel mukaan lukien, ovat itse tukeneet ja varustaneet kansainvälistä terrorismia sekä huumekauppaa. Näitä operaatioita on ylläpidetty Yhdysvaltojen CIA:n ja Israelin tiedustelupalvelun Mossadin avulla (Piper 2005; Dope, Inc. 1992).

Yhdysvaltojen yhtenä iskulaiseena on ollut sen ”taistelussa” ”roistovaltioita” ja ”pahan akseleita” vastaan demokratian ja vapauden saattaminen kohde maahan tai maihin. Kuitenkaan Yhdysvallat ei itse ole enää demokraattinen valtio, vaan plutokratia. Aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Kanava-lehti (7/2024) artikkelissaan ”Superrikkaiden luokka horjuttaa USA:n demokratiaa”. Kirjoituksessa havainnoidaan perusteluja, jossa Yhdysvaltojen mies-ja-ääni perusteisen ”demokratian” on syrjäyttänyt oligarkien valta, jossa maan politiikan suunnan määrää erittäin suppea superrikkaiden luokka.³¹

Kanava -lehden mukaan ennen Yhdysvaltoja hallitsivat alueelliset rahaparonit, kuten Texasin öljypohatat, joilla oli kontrolli paikalliseen mediaan. Nykyään ökyrikkaiden hegemonia ulottuu koko maahan ja heillä on voimaa etujensa ajamiseen liittovaltion tasolla. Esimerkkeinä rahan voimasta mainitaan aserajoitusten ja palkallisen äitiysloman puute, vaikka niitä kannattaa yli 75 prosenttia väestöstä. Ainutkaan poliitikko ei rohkene edistää näitä, koska se tarkoittaisi poliittista äkkikuolemaa seuraavissa vaaleissa. Toisin sanoen pelkästään rahoitus on vaalitulokseen vaikuttava tekijä.³¹

Nykyään jokaisella on yhä kuitenkin muodollisesti yksi ääni, oli sitten miljardööri tai tavallinen duunari. Tämä ei kuitenkaan riitä rikkaille. Heidän rahoittamansa varakas ja vaikutusvaltainen Heritage-säätiö ajaa siirtymistä demokratiasta tasavaltaan (”America is a Republic Not a Democracy”-iskulauseella). Käytännössä tämä tarkoittaa äänimäärän sitomista varallisuuteen, eli superrikkaiden oligarkkien plutokratiaa eli rahavaltaa.³¹

Yhdysvalloissa on köyhyys rehottanut jo ennen nykyistä suuntausta plutokratiaan. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on aina ollut valtava.

Yllä mainitut ”oligarkit” ovat verkostoituneita juutalaisia, joiden valta on peräisin kaukaa Yhdysvaltojen historiasta. Esimerkiksi valtavirtainen The Jerusalem Post  ^[10]uutisoi vuonna 2016, että juutalaisilla on hämmästyttävä ylivalta-asema Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa – ainakin 50 prosenttia demokraattien vaalirahasta on peräisin juutalaistoimijoilta.^{32, 33}

Saksalainen taloustieteilijä ja sosiologi Werner Sombart kirjoittaa teoksessaan Die Juden und das Wirtschaftsleben, että nimenomaan juutalaiset kehittivät modernin finanssikapitalismin monimutkaisine velka- ja keinotteluinstrumentteineen.³⁴

1900-luvun taitteessa globaalin rahatalouden painopiste alkoi siirtyä Euroopasta Yhdysvaltoihin. Amerikan keskuspankki Fed perustettiin vasta 1913, mutta sen taustat eivät eronneet lainkaan

eurooppalaisista vastineista. Eurooppaa hallinnut Rothschild-klaani ei suinkaan ollut vanhan mantereen ainut juutalainen pankkiirisuku. Heidän rinnallaan korkoa kiskoi muun muassa Warburgin suku, johon kuulunut Paul Moritz Warburg muutti 1902 Saksasta Yhdysvaltoihin mentyään naimisiin Yhdysvalloissa asuneen upporikkaaseen Loeb-pankkiirisukuun syntyneen juutalaisnaisen kanssa. Pian Yhdysvaltoihin muutettuaan Warburg alkoi lobata rajusti keskuspankin perustamisen puolesta, ja hän saavutti tavoitteensa muutamassa vuodessa.

Tietokirjailija Nomi Prins toteaa teoksessaan All the Presidents’ Bankers: The Hidden Alliances that Drive American Power, että Warburg toimi Fediä perustaessaan Rothschildien asiamiehenä. Fedin omistaa joukko yksityisiä liikepankkeja, joten keskuspankki ei edes yritä edustaa koko yhteiskunnan etua. Fed toimii käytännössä julkisen valvonnan ulkopuolella, sillä viranomaiset eivät saa suorittaa keskuspankille tilintarkastusta. Prinsin mukaan Fedin perustamisen tavoite oli alusta lähtien tehdä Yhdysvalloista viimein maailman johtava finanssikeskus.³⁵

Mutta vielä sananen köyhien määristä Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain väestönlaskentatoimiston vuoden 2019 väestöraportin mukaan arvioidaan 34 miljoonan yhdysvaltalaisen köyhtyneeksi, mikä on noin 10,5 prosenttia nykyisestä maan väestöstä. Tämä on maailman rikkain valtio, jossa yhdysvaltalaisten lasten köyhyysaste oli 14,4 prosenttia ja mustien vastaava osuus oli noin 19,0 prosenttia sekä naispainotteisten kotitalouksien kohdalla 24,3 prosenttia.³⁶ 

Vuoden 2021 World Population Review -raportin mukaan Intiassa, jossa on maailman toiseksi suurin väestö, köyhyysaste oli 21,9 prosenttia. Ja puolestaan Yhdysvaltojen, siis maailman rikkaimman maan köyhyysaste oli noin 18,0 prosenttia sekä Iso-Britannian köyhyysaste oli 18,6 prosenttia.³⁷ 

Vaikka tavanomaisesti Euroopan maissa on yleinen sairausvakuutus, vuonna 2021 Yhdysvalloissa oli 9,6 prosenttia väestöstä eli yli 26–30 miljoonaa ilman sairausvakuutusta. Mutta puolestaan ilman sairausvakuutusta ^[11] oli tuolloin 4 miljoonaa lasta.³⁸

Kiinan todellinen luonne

Muistamisen arvoista on, että Yhdysvalloissa vaikuttavat ajatushautomot (American Think Tanks), kuten esim. American Enterprise Institute, Brookings Institution, the Atlantic Council jne. Harjoittavat julkaisutoimintaa vain sponsoriensa päämäärien puolesta. Pääsääntöisesti niiden tiedotteet edistävät Yhdysvaltojen sotilas- ja turvallisuuskompleksin, Yhdysvaltojen maailmanjärjestyksen hegemonian, globaalien jättiläisyhtiöiden ja erittäinkin Israelin hegemonisia intressejä.³⁹ Siten nämä ajatushautomot tuottavat väärennettyä propagandaa esimerkiksi Venäjän ja Aasian maiden, kuten Kiinan pyrkimyksistä ja sisäisestä poliittisesta tilanteesta.

Nämä imperialistisia agendoja levittävät ajatuspajat ja vastaavat instituutiot aivan suoraan sanoen valehtelevat Yhdysvaltojen ja muun läntisen maailman olevan verrattomia demokratian ja oikeudenmukaisuuden kehtoja. Sitä vastoin muiden muassa Kiinaa ja Venäjää mustamaalataan ilman mitään vapautta olevina tyrannioina, mitkä lisäksi ovat sisällissodan partaalla.

Joskin kenttätutkimuksien mukaan esim. Kiina ja Intia sekä niiden hallitukset kuuluvat luotettavaan ryhmään, kun taas USA paljastuu epäluotettavaksi.⁴⁰

Kiinassa on tehokas valvontakoneisto, mutta sen tarkoituksena on valtiollinen ja kansallinen hyöty. Länsivaltiot puolestaan soveltavat kattavaa valvontaa vain kansainvälisten talousmahtien ja globaalien poliittisten eliittien pyrkimyksien tähden, ei kansalaistensa ja valtionsa turvallisuuden ja etujen puolesta.  

Kiina on hallitusmuodoltaan kansantasavalta, jota hallitsee yksinvaltaisesti Kiinan kommunistinen puolue (KKP). Talousjärjestelmältään se on sosialistinen markkinatalous, joka on yhdistelmä suunnitelmataloutta sekä markkinataloutta. Kuitenkaan Kiina ei ole kommunistinen valtio. Kiinan perustuslain mukaan maa on sosialistinen valtio, jossa on työväenluokan johtama kansan demokraattinen diktatuuri, mikä perustuu työläisten sekä talonpoikien liittoon. Kiinan poliittisessa järjestelmässä on vieläkin vallitsevana maolaisuus, joka entisen Neuvosto-Venäjän keskusjohtoisen järjestelmän sijaan keskittyy kansanjoukkojen kollektiiviseen tahtoon sekä kyvykkyyteen.

Kiina historiallinen tausta ulottuu maailman vanhimpiin sivilisaatioihin, joissa on yhtäjaksoinen historia. Sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin.

Kiinassa jopa uskonnoksi luokiteltavalla Kungfutselaisuudella on nykyisinkin tärkeä kulttuurinen asema yhteiskunnassa. Kungfutselaisuuden merkittävimmät hyveet ovat inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus sekä viisaus. Tärkeiksi katsotaan myös vastavuoroisuus, kuten ylempien kunnioittaminen ja alempien suojelu. Kungfutselaisuuden perusperiaatteena on jalostaa yhteiskunnan hyvinvointia ylevän käytöksen avulla. Hyveellisen elämän vaikutuksen ajatellaan laajentuvan ensin perheestä lähiyhteisöön, sitten koko yhteiskuntaan.

Eikö olisi syytä myös länsivaltioissa ottaa oppia Kiinan moraalisäännöistä. Länsivaltioissahan vallitsevat esimerkiksi itserakkauden, kunnianhimon, materialismin, aviorikoksien, homouden ja sukupuolineutraaliuden ”ihanneyhteiskunnat”, siis varsinaisten tasa-arvojen ”LGBT–paratiisit”.

——————

Yhteenvetona esitän, että Venäjän, Kiinan ja muiden BRICS-maiden mahdollinen nouseminen maailmanjärjestyksen hegemoniaksi on muuttava voimatekijä globaalin vallan jakautumisessa. Aasian alueen nouseminen horjuttaisi Yhdysvaltojen ja sen transatlanttisen liittouman yksinapaista ja polarisaatiota ylläpitämää maailmanjärjestystä. Pyrkimystensä mukaan BRICS-maat tavoittelevat moninapaista maailmanjärjestystä*, joka parhaimmassa tapauksessa uhmaa kansainvälistä anarkiaa. Joskin on syytä toivoa, että moninapaisuus tai multipolarismi ei johtaisi jälleensyntyneeseen versioon yleismaallisen politiikan vallan tasapainoteoriasta, jonka mukaan suurvallat kilpailisivat kynsin ja hampain hegemoniasta. 

___________________________

*) Moninapaisuus tarkoittaa maailmanjärjestystä, missä valtaa jaetaan useiden valtakeskuksien, kuten valtioiden, sivilisaatioiden ja blokkien kesken.

Selvää lienee, että Yhdysvallat tiettyineen liittolaisineen pitää yllä valtioterrorismiaan ja sotilastukikohtiaan maailman laajuisesti juuri Yhdysvaltojen globaalin hegemonian ylläpitämiseksi. Koska Yhdysvalloilla on valtavasti valtion sisäisiä ongelmia aina köyhyydestä ihmisoikeusrikkomuksiin, pitäisi sen kansalaisille hyödyttömän ”maailman johtajuuden” sijaan keskittyä oman valtionsa ja kansalaistensa hyvinvoinnin edistämiseen. Selvää tietysti on, että Yhdysvaltojen kansainvälisen käyttäytymisen taustalla on erittäin voimakas ylikansallinen poliittinen ja taloudellinen verkosto, jolla on välitön yhteys Israelin poliittiseen johtajistoon. 

Juuri yllä mainittuun viitaten sananen Yhdysvaltojen instrumentaalisesta luonteesta. Olemme kirjoittaneet oheisessa artikkelissa Yhdysvaltojen tekevän sitä, ja tekevän tätä. Kuitenkin Yhdysvaltojen rooli on välineellinen. Todellista valtaa ja kontrollia Yhdysvalloissa käyttävät lukuisat Israelille myötämieliset toimijat ja järjestöt sekä pääoman haltijat.⁴¹ Israelin myönteisten toimijoiden valta Yhdysvalloissa on niin suunnaton, että siellä ei voi päästä presidentiksi sellainen henkilö, joka kannattaa aidosti kansallisia arvoja ja tekee kaikessa päätöksiä isänmaansa sekä kansansa parhaaksi. Esimerkkinä olkoon John Kennedy, joka oli viimeinen ilmeisen itsenäinen ja isänmaallinen presidentti USA:n historiassa, mutta hänet murhattiin sionistien toimesta, koska Kennedy yritti pysäyttää Israelia rakentamasta ydinasetta.⁴²

Markku Juutinen

Viitteet

1. McCarthy, Simone 2/2025.

2. Bohler-Muller & Kornegay 2013, xxvi.

3. Thakur 2013, 189; Cooper & Flemes 2013, 953.

4. Antikainen-Kokko 2006, 23-73.

5. Kaaresvirta 12/2021.

6. Ohno 2006, 164.

7. The General Agreement on Tariffs and Trade GATT 1947

8. Laotian Times 10/2024.

9. Việt Nam ^[4] New 10/2024.

10. My News 9/2024.

11. McKinsey 9/2023.

12. Zakarias 2008.

13. S.D., Muni & Chadha, Vivek 2014.

14. The Asahi Shimbun 12/2024.

15. Rajala 2/2023.

16. Publications Office of the E ^[12]U (POE) 2011.

17. Khanna 2019.

18. Hakovirta 2002, 223.

19. Gongress.gov 4/2023.

20. Pentagon 18.2.1992.

21. Chomsky 2006, 5-70.

22. Sabir Shah 9.1.2020.

23. WFF n.d.

24. Dorn, Walter; Mandel, David R. ja Cross, Ryan W. 8/2015.

25. KU 18.9.2025.

26. IFW, Kiel Institute 2/2023.

27. OHCHR 16.9.2025.

28. Buckingham 1982.

29. Vine 7-8/2015.

30. Yrjönsuuri 2003, 57.

31. Kanava -lehti 7/2024.

32. Sharon 9/2016.

33. Avnery 4/2014.

34. Sombart 1911.

35. Prins 2014.

36. BLS Reports 5/2019.

37. WPR 2021.

38. StatSoft 2025.

39. Roberts, R. C. 2/2018.

40. Medium 2/2018.

41. Van der Pijl 2014.

42. Piper 1988

Kirjallisuusluettelo

Antikainen-Kokko, A. 2006. Asean-järjestö ja alueellinen yhteistyö Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Teoksessa O. Luova & A. Antikainen-Kokko (toim.) Yhdentyvä Aasia: Alueellinen yhteistyö Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Helsinki: Gaudeamus, 23–73.

Avnery, Uri (4/2014). Gush Shalom. Israeli Peace Bloc. The Monster on the Hill ^[13]. http://zope.gush-shalom.org/home/en/channels/avnery/1396615738/ ^[13]

Bohler-Muller & A. Kornegay, Jr (2013, Prologue: How Did We Get Here?) Teoksessa Francis A. Kornegay Jr & Narnia Bohler-Muller (toim.), Layng the BRICS of the New Global Order. From Yekaterinburg 2009 to Ethekwini 2013. Pretoria: Africa Institute of South Africa. ss. xxi-xxviii.

Buckingham, JR., William A. (1982). OPERATION RANCH HAND. The Air Force and Herbicides in Southeast Asia 1961-1971. OFFICE OF AIR FORCE HISTORY UNITED STATES AIR FORCE WASHINGTON, D.C. https://web.archive.org/web/20161123145823/http://www.afhso.af.mil/shared/media/document/AFD-100928-054.pdf ^[14]

BLS Reports (5/2019). A profile of the working poor, 2019. https://www.bls.gov/opub/reports/working-poor/2019/pdf/home.pdf ^[15]

Chomsky, Noam (2006).Failed states : the abuse of power and the assault on democracy. S. 5-70. 

Dorn, Walter; Mandel, David R. ja Cross, Ryan W. (8/2015). How Just AreAmerica’s Wars?

A Survey of Experts Using a Just War Index. International Studies Perspectives. https://www.researchgate.net/publication/260060212_How_Just_Were_America’s_Wars_A_Survey_of_Experts_Using_a_Just_War_Index#:~:text=* World War I (1917–1918) World War,Invasion (2003) Anti-Piracy Mission near Somalia (2009–)

 Dope, Inc. (1992). The Book That Drove Henry Kissinger Crazy. USA 1992. http://www.thirdworldtraveler.com/Drug_War/DOPE_INC_part1.html ^[16]

Gongress.gov (25.4.2023). H.Res.322 – Expressing the sense of the House of Representatives on Ukrainian victory.

Hakovirta, Harto (2002): Maailmanpolitiikka, teoria ja todellisuus. s. 223. Gummerus kirjapaino, Jyväskylä. 

IFW, Kiel Institute ^[17] (2/2023). Ukraine Support Tracker. https://www.ifw-kiel.de/topics/war-against-ukraine/ukraine-support-tracker/ ^[17]  

Kaaresvirta, Juuso (12/2021). SUOMEN PANKKI. Kiina 20 vuotta WTO:ssa – ripeää kasvua ja kasvavia haasteita. https://www.eurojatalous.fi/fi/blogit/2021/kiina-20-vuotta-wto-ssa-ripeaa-kasvua-ja-kasvavia-haasteita/ ^[18]

Kanava -lehti (7/2024). Superrikkaiden luokka horjuttaa USA:n demokratiaa.

KU. (18.9.2025). Puolustusvoimien asehankinnat tukevat palestiinalaisten kansanmurhaa, kertoo Amnestyn selvitys – KU ^[19]

Laotian Times (10/2024). Laos Expresses Interest in Joining BRICS at Recent Summit ^[3].(https://laotiantimes.com/2024/10/28/laos-expresses-interest-in-joining-brics-at-recent-summit/ ^[3]).

https://edition.cnn.com/2025/09/02/china/china-axis-of-upheaval-sco-summit-parade-dst-intl-hnk ^[1]

McKinsey (9/2023). Global Institute. Why Asia’s economy is on the cusp of a new era ^[6]. https://www.mckinsey.com/mgi/our-research/asia-on-the-cusp-of-a-new-era ^[6]

Medium (1/2018). The Battle for Truth. As we begin 2018, we find the world in… | by Richard Edelman | Trust, Media and Democracy ^[20]. https://medium.com/trust-media-and-democracy/the-battle-for-truth-edelman-com-3404077559eb ^[20]

My News (9/2024). Myanmar junta’s ‘delusional’ Brics bid: seeking acceptance at any cost ^[5]. https://www.scmp.com/week-asia/politics/article/3280289/myanmar-juntas-delusional-brics-bid-seeking-acceptance-any-cost ^[5]

Ohno, Kenichi 2006. The Economic Development of Japan. The Path Traveled by Japan as a Developing Country. GRIPS Development Forum. S. 164. https://www.grips.ac.jp/forum/pdf06/EDJ.pdf ^[21]

OHCHR (16.9.2025). UNITED NATIONS HUMAN RIGTS COUNCIL. Israel has committed genocide in the Gaza Strip, UN Commission finds ^[9]. https://www.ohchr.org/en/press-releases/2025/09/israel-has-committed-genocide-gaza-strip-un-commission-finds?sub-site=HRC&gsid=a26d03f8-ad9b-438a-897d-7e54eb4a09d7 ^[9]

Parag Khanna (2019). The Future is Asian. Global Order in the Twenty-first Century. Weidenfeld & Nicolson.

Pentagon (18.2.1992). PRINCIPAL DEPUTY UNDER SECRETARY OF DEFENSE WASHINGTON, DC 20301-2000. *doc03_extract_nytedit.pdf ^[22]. https://nsarchive2.gwu.edu/nukevault/ebb245/doc03_extract_nytedit.pdf ^[22]

PIPER, MICHAEL COLLINS (1988). Final judgement. USA. Kirja osoittaa presidentti Kennedyn murhan tekijät: Mossad ja USA:n juutalaistoimijat. Perusteellinen tutkimus, josta USA:n media vaikenee.

PIPER, MICHAEL COLLINS (2005). Meyer Lansky: The Shadowy Exploits of New York’s Master Manipulator 14–16, Art Montague – 2005.

Prins, Nomi (2014). All the Presidents’ Bankers: The Hidden Alliances that Drive American Power. Berghs Antikvariat ^[23].

Publications Office of the E ^[12]U (POE) (2011). The positions of Russia and China at the UN Security Council in the light of recentcrises ^[12]. https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/8548d4c3-e486-42e7-9462-7e3ed914a470 ^[12]

Rajala, Karoliina (2/2023). The Ulkopolitist. Venäjän ja Keski-Aasian valtioiden sotilaallinen yhteistyö – muutosten aika? ^[24] https://ulkopolitist.fi/2023/02/19/venajan-ja-keski-aasian-valtioiden-sotilaallinen-yhteistyo-muutosten-aika/ ^[24]

Roberts, R. C. (2/2018). American Think Tanks Are Hired Purveyors of Fake News ^[25]. https://www.paulcraigroberts.org/2018/02/09/american-think-tanks-hired-purveyors-fake-news/ ^[25]

Sabir Shah (9.1.2020). International, THE NEWS. The US Has Been at war 225 out of 243 years since 1776 ^[26]. https://www.thenews.com.pk/print/595752-the-us-has-been-at-war-225-out-of-243-years-since-1776 ^[26]

Sharon, Jeremy (9/2016). The Jerusalem Post. US Jews contribute half of all donations to the Democratic party ^[27]. https://www.jpost.com/us-elections/us-jews-contribute-half-of-all-donations-to-the-democratic-party-468774 ^[27]

S.D., Muni & Chadha, Vivek (2014): Asian Strategic Review 2014 US Pivot and Asian Security.

Sombart, Werner (1911). Die Juden und das Wirtschaftsleben. Leipzig Duncker & Humblot.

Thakur, Ravni (2013), Theorising Brics: Institutionalisation and Cooperativ Agendas. Teoksessa Francis A. Kornegay Jr & Narnia Bohler-Muller (toim.), Layng the BRICS of the New Global Order. From Yekaterinburg 2009 to Ethekwini 2013. Pretoria: Africa Institute of South Africa. ss. 189-202.

The General Agreement on Tariffs and Trade (GATT 1947). (Article I-XVII). Legal Texts: GATT 1947. World Trade Organization. 2.5.2022. https://www.wto.org/english/docs_e/legal_e/gatt47_01_e.htm ^[28].

The Asahi Shimbun (26.12.2024). EDITORIAL: Japan, China can work together for regional peace and stabilit ^[7]y. https://www.asahi.com/ajw/articles/15566132 ^[7] 

Van der Pijl, Kees (2014). The Discipline of Western Supremacy. Volume III. London: Pluto Press. 

Việt Nam ^[4] New (10/2024). Việt Nam’s inaugural attendance at BRICS+ Summit opens up new cooperation opportunities: Ambassador ^[4]. https://vietnamnews.vn/politics-laws/1665372/viet-nam-s-inaugural-attendance-at-brics-summit-opens-up-new-cooperation-opportunities-ambassador.html ^[4]

Vine, David (7-8/2015). POLITICO Magazine. Where in the World Is the U.S. Military? ^[29] https://www.politico.com/magazine/story/2015/06/us-military-bases-around-the-world-119321/ ^[29]

WFF (n.d.). DEATH TOLL FROM MODERN AMERICAN WARS ^[30]. https://www.worldfuturefund.org/Reports/Imperialism/usmurder.html ^[30]

WPR (2021). World Population Review -raportti.

Yrjönsuuri, Mikko (2003). Roistovaltion raunioilla, Filosofinen arvio Irakin sodasta. S. 57. Gaudeamus, helsinki.

Zakarias, Fareed (2008). The Post-American World. New York & London: W.W. Norton & Company.