Vankilaan! Lääketeollisuus kiristää otettaan myös vaihtoehtoisia hoitoja käyttävistä lääkäreistä

 

Vaihtoehtoisia syöpähoitoja antavat lääkärit käyvät vastarintaan, kun jälleen yksi lääkäri on suljettu vankilaan ja lupaava syöpähoito kielletty.

Lääkärit ja syöpäspesialistit, jotka käyttävät sytostaatti- ja sädehoitoja korvaavia menetelmiä syövän hoidossa, aikovat perustaa järjestön puolustamaan oikeuksiaan harjoittaa omaa ammattiaan. Tähän he ovat päätyneet sen jälkeen, kun heidän kollegansa tri Wassil Nowicky pidätettiin ja vangittiin.

Tri Nowicky on vaihtoehtoisen syöpähoidon Ukrainin (NSC-631570) kehittäjä; hoitoa on käytetty sairaaloissa ja syöpäklinikoilla yli 20 vuoden ajan. Viime syyskuussa (2012) Itävallan poliisi pidätti ja vangitsi Nowickyn ilman oikeudenkäyntiä, petoksesta syytettynä. Hänen tietokoneensa ja tutkimuspaperinsa takavarikoitiin ja nettisivunsa suljettiin.

Myöhemmin hänet vapautettiin ehdolla, että hän ei ole yhteydessä muihin lääkäreihin Ukrain-hoidoista eikä puhu kenenkään kanssa pidättämisestään ja vangitsemisestaan. Tri Thomas Kroiss, joka antaa insuliinipotentiaatiohoitoja (IPT) Kroiss Cancer Centerissä Wienissä, on huolestunut nykyisestä kehityksestä, jossa systemaattisesti hyökätään vaihtoehtoisia syöpähoitoja vastaan ja halutaan eliminoida ne. Hän aikoo perustaa järjestön suojelemaan lääkäreiden oikeutta harjoittaa vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Hänen tukijakseen on asettunut professori Serge Jurasunas Washingtonin Capital University of Integrative Medicine –yliopistosta. Jurasunas toimii myös Holiterapias Clinicissä Lissabonissa.

”Tämä on osa kampanjaa, jossa halutaan rajoittaa vapauttamme valita millaista ruokaa syömme ja millä haluamme lääkitä itseämme. Ennen kaikkea meille ei haluta sallia ei-konventionaalisia hoitomenetelmiä, jotka ovat myrkyttömiä  ja hyödyllisiä yksinään tai yhdessä sytostaattien kanssa,” professori Jurasunas sanoo (Townsend Lett, 2013; Feb/March).

Korkean tason esimerkki on solubiologi Mirko Beljanskin pidätys ja vangitseminen. Beljanski oli hoitanut menestyksekkäästi presidentti Francois Mitterrandin pitkälle edennyttä eturauhassyöpää PB-100-uutteellaan, jota hän valmisti Brasiliassa kasvavasta pao pereira –puusta (Geissospermum vellosii). Hoidon onnistumisesta huolimatta Ranskan hallitus useita vuosia Mitterrandin kuoleman jälkeen nosti syytteen  Beljanskia vastaan laittomasta lääkärintoimen harjoittamisesta ja tuomitsi ja vangitsi hänet vuonna 1994. Beljanski vei jutun oikeuteen syyttäen Ranskan hallitusta kunnianloukkauksesta. Ranskalainen tuomioistuin kävi todisteet uudelleen läpi ja päätti, että Beljanskin työ oli arvokasta, määräten hänelle huomattavan vahingonkorvauksen. Beljanski perusti sen avulla Ranskaan oman syöpäkeskuksen.

Jurasunas kertoo nähneensä vuosien mittaan useita tällaisia ”medicopoliittisia” toimia – kuten hän niitä nimittää – vaihtoehtoisia syövänhoitomenetelmiä vastaan. Näitä ovat mm. Polyergan, Carzodelinin, Carnivoran ja Wobe-Mugosin kieltäminen. Kaikkien kohdalla on noudatettu samanlaista kaavaa kuin hyökkäyksessä Ukrainia vastaan.

Ensin hoitotuotteen valmistuslupaa ei enää uusita. Sen jälkeen alkaa mediakampanja, jossa uuden hoitotavan kehittäjää parjataan. Viimein hänet pidätetään ja pakotetaan lopettamaan ammatinharjoittaminen. Tri Nowickyn tapauksessa Itävallan viranomaiset syyttivät häntä syöpäpotilaiden hyväksikäytöstä valmistamalla tuotetta, jolla ei ollut syöpään mitään positiivista vaikutusta; ja koska hän peri potilailta maksun, hän itse asiassa oli syypää petokseen.

Mediakampanja Nowickyä vastaan alkoi toukokuussa 2012. Siinä häntä sanottiin puoskariksi, noidaksi, Mister Syöväksi ja monimiljonääriksi, joka käytti hyväkseen köyhiä syöpäpotilaita. Sadat syöpäpotilaat, joita oli hyvin tuloksin hoidettu Ukrainilla, protestoivat median noitavainoa vastaan, mutta heille viranomaiset kertoivat, ettei heidän syöpänsä ollut parantunut, he vain kuvittelivat parantuneensa.

Syyskuussa Nowicky sitten vangittiin ilman oikeudenkäyntiä, petoksesta syytettynä. Hän ei saanut nähdä edes lähimpiä perheenjäseniään, ja hänen vankilassa ollessaan viranomaiset takavarikoivat hänen tuotantolaitoksestaan koko ampullivaraston ja tuhosivat sen, ja kaikki tuotteen tilaukset peruutettiin.

Rahaa kuin roskaa?

Nowicky toi Ukraininsa myyntiin vuonna 1978 ja on sen jälkeen myynyt ampulleja noin 200 000 kappaletta; 34 vuoden myynnin arvo on 14 miljoonaa euroa eli 400.000 euroa vuodessa. Yksi ampulli maksaa 70 euroa. Vertauksena voi mainita, että syöpälääketeollisuuden myynnin arvo on noin 383 miljardia euroa vuodessa, mihin kuuluvat sellaiset sytostaattilääkkeet kuin eturauhassyöpään käytetty Provenge, jonka hinta per yksi ruiske on 31.000 dollaria.

Tietenkin 70 euroa on liikaa sekin, jos tuote on hyödytön ja antaa potilaille vain vääriä toiveita. Ukrainia on kuitenkin käytetty  monissa syöpäklinikoissa ja vaihtoehtohoitoja ja koululääketieteen hoitoja yhdistävissä klinikoissa ympäri Eurooppaa vuodesta 1978 lähtien, usein sytostaatteja täydentävänä hoitona, missä se on ollut hyvin tehokas. Myös useat kliiniset tutkimukset ovat todenneet Ukrainin suotuisan vaikutuksen syöpäpotilaiden hoidossa.

Nowicky kehitti Ukrainin keltamosta (Chelidonium majus), jonka hän havaitsi sisältävän 40 sytotoksista eli soluille myrkyllistä alkaloidia. Nämä alkaloidit tuhoavat vain syöpäsoluja. (Keltamoa käytetään myös Venäjällä mm. ihosyövän hoitoon.)

Vuosien mittaan Ukrain on hyväksytty syöpäsairauksien hoitoon Yhdistyneissä Arabiemiraateissa, Meksikossa, Georgiassa ja Valko-Venäjällä sekä haimasyövän hoitoon Yhdysvalloissa ja Australiassa. Merkittävän keksintönsä vuoksi Nowicky nimettiin jopa kemian Nobel-palkintoehdokkaaksi vuonna 2007.

Tutkijat ovat havainneet että 3 % haimasyöpäpotilaista saavutti viiden vuoden eloonjäämisrajan Ukrainilla, mikä on sama tulos kuin sytostaateilla. Eloonjäämisprosentti nousi vielä huomattavasti, kun Ukrainia käytettiin sytostaattien rinnalla, saksalaiset lääkärit havaitsivat (DrugsExpClin Res, 2000; 26: 249-52). Ukrainin ja sytostaattien yhteiskäytön tehokkuudesta saatiin lisänäyttöä tutkimuksessa, jossa oli mukana 90 pitkälle edennyttä haimasyöpää potevaa potilasta. Kuuden kuukauden jälkeen eloonjäämisprosentti oli pelkkään sytostaattihoitoon verrattuna kaksi kertaa korkeampi, kun siihen yhdistettiin Ukrain-hoito (TownsendLett, 2009; Aug/Sept). Toisessa tutkimuksessa Ukrain-potilaat elivät paljon kauemmin kuin kuusi kuukautta. Ukrainia saaneet olivat yhä elossa 28 kuukauden jälkeen verrattuna sytostaattipotilaiden vastaavaan 19 kuukauteen. Tosin Jurasunas kertoo potilaistaan, jotka ovat yhä elossa viisi vuotta hoidon jälkeen ((TownsendLett, 2008; Aug/Sept).

Edzard Ernst, täydentävän lääketieteen professori Exeterin yliopistossa, sanoo seitsemää Ukrainia koskevaa tutkimusta analysoituaan johtopäätöksenä, että Ukrainilla on ”potentiaalia syövänhoitolääkkeenä” (BMCCancer, 2005; 5: 69). New Yorkissa sijaitseva syöpäklinikka Memorial Sloan-Kettering Cancer Center sanoo omassa Ukrain-katsauksessaan, että tuote on osoittanut kykynsä tuhota syöpää laboratoriokokeissa ja eläinkokeissa sekä lisännyt elinaikaa annettuna yhdessä sytostaattihoidon kanssa (ExpOncol,2010; 32: 92-6; Hepatogastroenterology, 2007; 54:917-20).

Jurasunas sanoo loppupäätelmissään: ”Emme väitä, että Ukrain on lääke kaikkeen, tai väitä että se voisi kokonaan korvata sytostaattihoidot, vaikka olenkin todennut Ukrainin tehokkuuden silloinkin, kun sitä käytetään ilman sytostaatteja.” 

Miksi nyt?

Miksi viranomaiset ovat jättäneet Ukrainin rauhaan 34 vuodeksi, antaneet sille jopa valmistusluvan ja markkinointiluvan, ja nyt kääntyneet sitä vastaan? Jurasunas on vakuuttunut, että aloite vangitsemiseen ja myyntikieltoon on peräisin lääketeollisuudesta, joka alkoi pitää Ukrainia uhkana omille, sytostaattilääkkeistä koituville tuloilleen.

Ukrainin tutkimus oli edennyt mielenkiintoiseen vaiheeseen, Jurasunas sanoo. Eräässä Yhdysvaltain Kansallisen syöpäinstituutin suorittamassa tutkimuksessa Ukrain pysäytti tuumorin kasvun 60:ssä syöpäsolulinjassa, samalla kun potilastapausten tutkimukset osoittivat, että syöpäsoluissa tapahtui erikoislaatuinen reaktio. Suonensisäisesti annettuna Ukrain kovettaa tuumorin massan ja eristää sen ympäröivistä terveistä soluista. Jurasunasin mukaan tämä on todellinen läpimurto, sillä Ukrain on yksi niistä erittäin harvoista syöpälääkkeistä, jotka tuhoavat vain syöpäsoluja jättäen terveet solut rauhaan.

Tästä huolimatta Itävallan viranomaiset ovat kieltäytyneet kumoamasta Ukrainin kieltoa, sittenkin vaikka delegaatio arvostettuja saksalaisia lääkäreitä on käynyt esittelemässä heille kliinisiä todisteita sen tehokkuudesta.

Tällä hetkellä (huhtikuu 2013) tuhansien Ukrainia saaneiden syöpäpotilaiden hoito on katkolla, sanoo Jurasunas. Itävallassa, Hollannissa, Espanjassa, Englannissa ja Israelissa on klinikoita, jotka ovat käyttäneet tuotetta, etupäässä sytostaattien lisänä, mutta varastot ovat nyt tyhjät. Joseph Brenner, Israelin johtavia syöpälääkäreitä, on käyttänyt Ukrainia haimasyöpäpotilaisiin erinomaisin tuloksin. ”Miten Itävallan viranomaiset voivat kuvitella, että Brennerin tapainen onkologi ei tiedä mitä tekee ja johtaa syöpäpotilaitaan harhaan?” Jurasunas kysyy.

Jurasunas ja Kroiss jatkavat työtä perustaakseen järjestön, jonka nimeksi on ajateltu The European Coalition for the Freedom of Choice in Cancer (Euroopan koalitio syöpähoitojen valinnanvapauden puolesta). Sen tavoitteena on taata mahdollisuus vaihtoehtoisiin syöpähoitoihin ja suojella lääkäreitä, jotka haluavat käyttää Ukrainin tapaisia vaihtoehtoja.

”On mahdotonta ajatella, että poliitikot millä tahansa viranomaistasolla olisivat tietämättömiä monikansallisen lääketeollisuuskartellin vallasta. Tämä kartelli käyttää sairauksia tai keksii sairauksia monien miljardien dollareiden voittojen saamiseksi. Viranomaiset eivät voi olla tietämättä, että rehellisiä tutkijoita ja lääkäreitä vainotaan tai suljetaan vankilaan vain siksi että he ovat hoitaneet syöpää toisella tavalla ja kokeilleet uusia innovatiivisia hoitotapoja – etenkin silloin kun konventionaalinen hoito on epäonnistunut,” Jurasunas sanoo.

Ezard Ernst – professori joka ensi alkuun totesi, että Ukrainilla on potentiaalia syöpälääkkeenä – on vaihtanut säveltä Nowickyn pidättämisen jälkeen. Hän kirjoittaa blogissaan: ”Vaihtoehtoiset syöpähoidot eivät ole pelkästään uhka, ne sisältävät sisäisen ristiriidan…Jos huomenna tämä tai tuo vaihtoehtoinen lääkintämuoto näyttää lupaavalta syövän parannuskeinolta, syövän hoitoon erikoistunut lääketiede tutkii sen mitä kiireisimmin, ja jos tulokset ovat positiivisia, se todetaan uudeksi syöpähoidoksi. Oletus, että onkologit sivuuttaisivat lupaavan hoitomuodon vain siksi että se on peräisin vaihtoehtoisen lääketieteen piiristä, on idioottimainen ja vihjaa että onkologit ovat keljuja roistoja, jotka eivät piittaa potilaistaan – ja tämän syytöksen voi taas kohdistaa lähinnä vastuuttomiin ’vaihtoehtoisten’ hoitojen tarjoajiin.”

Väite ei ole aivan tästä maailmasta. Ernstin itsensä mukaan Ukrainilla ”on potentiaalia”, silti koululääketiede ei kiirehtinyt paikalle tutkimaan tuotetta. Ja vaikka onkologit eivät ole keljuja tai roistoja, he kuitenkin noudattavat tiettyä hoitokoodia, jonka ulkopuolelle astuminen voi merkitä pidättämistä ja vankilaa, kuten monet ovat vahingokseen saaneet kokea. 

Mutta vankila ei ole ainoa keino

Oletetaan, että vaihtoehtoinen hoitomuoto on edennyt niin pitkälle, että lääketeollisuus ja viranomaiset pitävät sitä lupaavana ja sille on annettu reilusti rahaa jatkotutkimuksia varten. Tässäkin vaiheessa se voi silti vielä joutua hämäyksen, manipuloinnin ja epärehellisyyden uhriksi.

Tämän koki tri Nicholas Gonzalez, kun Amerikan Kansallinen syöpäinstituutti (NCI) päätti antaa 1,4 miljoonaa dollaria tutkimuksiin, joissa testattaisiin rinnakkain hänen haimaentsyymiterapiaansa ja uutta sytostaattihoitoa haimapotilailla joita ei voitu leikata.

Tri Gonzalez on harjoittanut ravinto-entsyymiterapiaansa – joka perustuu hänen yliopistollisen kollegansa tri Donald Kellyn löytöihin – New Yorkin klinikallaan 1980-luvulta lähtien. Kelly halusi kiihkeästi saada hoitomuotonsa puolueettomasti testatuksi, mutta ehti kuolla ennen kuin se tapahtui, ja Gonzalezilla oli sama toive. Toiveet näyttivät toteutuvan 1998, kun NCI ilmoitti rahoittavansa kliinisesti kontrolloidun tutkimuksen tri John Chabotin johdolla (Columbian yliopisto); siinä entsyymiterapiaa testattaisiin uuteen kolmoisagentti-sytostaattihoitoon (GTX) verraten.

Sitten, ilman varoitusta, tri Chabot kirjoitti artikkelin Journal of Clinical Oncology –lehteen, ilmoittaen että GTX oli tehokkaampi kuin entsyymihoito. Hänen arvionsa näytti olevan oikea – vaikka olikin julkaistu Gonzalezin tietämättä – sillä GTX:ää saaneiden potilaiden tulokset olivat paremmat kuin entsyymihoitoa saaneiden. Chabot ei kuitenkaan kertonut, että hän oli värvännyt entsyymiryhmään hyvin sairaita potilaita, joista useimmat olivat joko liian huonossa kunnossa tai muuten kykenemättömiä noudattamaan hoidon ruokavaliota.

National Institutes of Health –järjestö julkaisi sittemmin puolueettoman arvion tri Chabotin menetelmistä; siinä paljastui että Chabot oli valinnut 42 potilasta 62:sta väärin perustein. FDA (Amerikan ruoka- ja lääkevirasto) oli samaa mieltä ja ilmoitti nettisivuillaan, että Chabot ei ollut noudattanut tutkimussuunnitelmaa ja oli kirjannut tuloksia riittämättömästi ja epätarkasti.

Myöhemmin Gonzalez havaitsi, että Chabot oli yksi GTX-hoidon kehittäjistä ja suosittelijoista. Joten alusta asti panokset olivat entsyymihoitoa vastaan, kuten Gonzalez nyt toteaa. ”Tiedemiehet ja lääkärit olivat alun alkaen ennakkoluuloisia eivätkä pitäneet mahdollisena, että minun ’outo’ ravintoon perustuva hoitoni voisi olla minkään arvoinen pitkälle edenneen syövän hoidossa. Ennakkoasenne johti tutkimuksen epäonnistumiseen sekä tarpeeseen osoittaa minun hoitoni arvottomaksi. Jälkeenpäin ajatellen ennakkoasenne oli projektin valvojien keskuudessa niin vahva, että asiallinen tieteellinen tulos olisi varmaan ollut mahdoton.”

Tai parjataan ja vaietaan 

Media kertoo Yhdysvaltain presidentistä yleensä kaiken, ruokatavoista lemmikkikissan jalkojen väriin. Siksi on ihmeellistä, että kun presidentti Ronald Reaganin syöpä parani vaihtoehtoisella syöpähoidolla, siitä vaiettiin kokonaan.

1970-luvulla tunnettu, vaihtoehtoisia syöpähoitoja kehittänyt lääkäri Hans Nieper hoiti Reagania hypertermialla, missä syöpäsolut altistetaan hyvin korkeisiin lämpötiloihin. Hoito onnistui, ja Reagan eli sen jälkeen vielä 15 vuotta.

Media ei vaiennut ensimmäistä kertaa tri Nieperin menestyksistä. Tuohon aikaan Nieper työskenteli Memorial Sloan-Kettering Cancer Centerissä New Yorkissa, missä häntä pidettiin hyvin etevänä alallaan. Hän oli kehittelemässä laetriilia (amygdaliinia), joka on aprikoosin siemenissä esiintyvä B 17-vitamiinin muoto. Nykyään laetriili on leimattu arvottomaksi ja jopa kielletty joissakin maissa, mutta 1974 tutkijat saivat sillä hiirikokeissa positiivisia tuloksia. Lopulta Sloan-Kettering Cancer Center julisti laetriilin huijaukseksi ja rahastamiseksi. Tutkimusryhmän johtaja tri Sugiura sanoi kuitenkin: ”Minä kirjoitan mitä näen. Laetriili on hyvä palliatiivinen (lievittävä) lääke.”

Nieper on sittemmin kehittänyt muita hoitomenetelmiä syövälle, mm. syöpää tuhoavat yhdisteet ureyyli-, nikotinyyli- ja para-aminobenzoiset mandelonitriilit ja myöhemmin iridoidit, jotka on kehitetty Australian lihaa syövistä muurahaisista.

Mutta Nieperin työn tulokset eivät koskaan saaneet osakseen kunnon tutkimuksia, saati hyväksyntää. Milloin media mainitsi hänet, se leimasi hänet puoskariksi ja huijariksi. Eikä hänen menestyksistään, kuten Ronald Reaganin parantaminen, koskaan puhuttu mitään. Tri Nieper kuoli 1998. 

Sytostaattihoito

Tämä on koululääketieteen ykköskeino syöpää hoidettaessa. Sytostaattilääkkeitä annetaan joko yksinään tai leikkauksen tai sädehoidon rinnalla.

Syöpälääkärit kaikkialla maailmassa sanovat, että hoito sytostaattilääkkeillä on menestyksekästä 50 %:ssa tapauksista. Toisin sanoen potilaan mahdollisuus olla elossa viisi vuotta tai pitempään sytostaattihoidon jälkeen on 50-50. Tämä kuulosta tietysti houkuttelevalta potilaasta, jonka odotettavissa oleva elinaika on ehkä vain kuukausia, ei vuosia.

Mutta sytostaattihoidon todellinen menestyslukema on paljon alhaisempi kuin 50%; itse asiassa se on 2 %:n paikkeilla – syöpäpotilaalla on siis 2 % suurempi mahdollisuus olla hengissä viiden vuoden jälkeen tai pitempään, sen jälkeen kun hän on saanut sytostaattihoitoja.

Miten luvut voivat olla niin erilaisia? Se johtuu tavasta, jolla asiaa katsoo ja tulkitsee. Tutkijat näyttävät mielellään tutkimustuloksensa edullisessa valossa – usein siksi että tutkimuksen rahoittaja sattuu olemaan testattavan lääkkeen valmistaja – ja silloin kätevä tapa on tulkita tulokset suhteellisen riskin eikä  absoluuttisen riskin kautta.

Selventävä esimerkki. Sinulla on ehkä osteoporoosi, jossa luut haurastuvat. Olet ehkä vaiheessa, jossa murtumariskisi on 4 %, mutta lääke pystyy vähentämään riskin 2 %:iin. Tämä voidaan sanoa kahdella tavalla. Puhutaan suhteellisesta riskistä, jos sanotaan että lääkkeellä on 50 %:n teho – se on vähentänyt riskisi neljästä kahteen prosenttiin – ja se kuulostaa hyvältä, mutta absoluuttisesti ilmaistuna sen teho on vain 2 %.

Vuosikausia tutkijat ovat kuvailleet sytostaattihoitojen tehokkuutta suhteellisen riskin termein, ja syöpälääkärit ovat kyselyissä kertoneet, että tällä on ollut tärkeä vaikutus tapaan, jolla he ovat esitelleet lääkkeiden tehoa potilaille. Se on myös vaikuttanut mediaan ja tapaan, jolla se kertoo syöpähoidoista.

Tämä hälyttävän ristiriidan suhteellisen ja absoluuttisen riskin välillä toi julki muutama vuosi sitten joukko Australian johtavia syöpälääkäreitä. He jopa poimivat esille parhaat kliiniset tutkimukset, ne jotka osoittivat että sytostaattihoito oli johtanut ”tilastollisesti merkittävään” lisäykseen viiden vuoden eloonjäämisryhmässä. Tästä huolimatta tutkijat havaitsivat, että sytostaattien tuoma eliniän pidennys oli viiden vuoden jälkeen vain 2,3 % Australiassa ja 2,1 % Yhdysvalloissa, kun asia ilmaistiin absoluuttisena riskinä. Samanlaisia lukuja oli nähtävissä kaikissa kehittyneissä maissa, tutkijat sanoivat (Clin Oncol/R Coll Radiol/, 2004; 16:549-60).

Australialaiset tutkijat huomasivat myös, että nämä tutkimukset meikkasivat tai muuntelivat potilaiden eloonjäämisestä kertovaa tietoa. Tutkimuksissa hämärrettiin usein todellisia eloonjäämislukuja käyttämällä niiden sijaan epämääräisiä termejä kuten ”etenemisvapaa eloonjääminen”, ilman että kerrottiin kuinka kauan syöpä pysyi remissiossa (eli etenemättä). Näin esimerkiksi potilas, jonka syöpä oli ollut ”etenemisvapaa” vain muutaman kuukauden, julistettiin menestyksekkäästi hoidetuksi.

Sytostaattihoito voi yleisesti ottaen helpottaa pahimpia oireita ja olla hyvin tehokas joissakin harvoissa syöpätapauksissa, mutta yleisimmissä syövissä se on kaikkea muuta kuin elämän pelastaja, kuten lääketiede väittää, tutkijat sanovat.

Toronton yliopiston tutkijat analysoivat äskettäin 164 sytostaatteja koskevaa tutkimusta ja havaitsivat niissä huomattavan määrän ’hämäystä’ (spin) ja epärehellisyyttä, joilla haluttiin vähätellä lääkkeiden vaarallisia haittavaikutuksia ja jopa sivuuttaa ne. Kolme neljäsosaa tutkimuksista kaunisteli lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tämä oli erityisen silmiinpistävää niissä tutkimuksissa, jotka totesivat hoidon tehokkaaksi. Todellinen riski/hyöty-kuva oli siis vääristynyt; jos todelliset haittavaikutukset olisi raportoitu, hyödyt olisivat olleet vähemmän houkuttelevia. Näin tutkimuksilla johdettiin harhaan sekä syöpälääkäreitä että potilaita.

Jos näistä tutkimuksista ja analyyseista todella on pääteltävä, että sytostaattihoitojen antama viiden vuoden eloonjäämisaika on vain kahden prosentin luokkaa, lääketieteen on aika astua ulos lääketeollisuuden varjosta ja alkaa tutkia itsenäisesti muita vaihtoehtoja. On myös selvä, että liikevoittoa tavoitteleva toimija, joka itse valitsee tutkimuskohteensa, sen tutkijat ja rahoittaa näiden työn, itse kontrolloi tutkimusta, sen tulosta ja mitä siitä kerrotaan (kaikki ilman ulkopuolista valvontaa), tuskin paljastaa ostavalle yleisölle kovin kielteisiä tietoja tuotteestaan. Lääketeollisuus on onnistunut hyvin, se on maailman eniten liikevoittoa tuottava teollisuudenala. Mutta miten on käynyt sairauden ja terveyden hoidon?

 

Lopuksi: Miksi media on niin halukas palvelemaan lääketeollisuutta?

Sen jätän ajattelevan lukijan pohdittavaksi.

 

Lähteet

WDDTY, News Focus, Go to jail – and don´t pass go – if you offer anything other than chemo, käännös, April 2013/ WDDTY, February 2013/WDDTY, March 2013/Sinikka Piippo, Luonnon lääkeyrtit, 3.