Presidentti Alexander Stubb käsitteli maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan kiristynyttä geopoliittista maailmantilannetta, jota luonnehtii maailmanjärjestyksen murros sekä kansainvälinen epävakaus. Stubb pitää puheessaan yksipuolisesti Venäjää Ukrainan konfliktin ja Euroopassa vellovien poliittisten jännitteiden aiheuttajana. Vastineessani Stubbin väitteisiin päädyn siihen, että muun muassa Euroopan strateginen kilpailu ja globaali epävakaus ovat seurausta NATOn itälaajentumisesta sekä Ukrainan käyttämisestä sijaistaistelijana Venäjää vastaan. Kirjoituksessa Stubbin esittämä katsantokanta peilaa Suomen ja laajemmin lännen virallista ”turvallisuuspoliittista” linjaa. Vastineessa esittämäni argumentit sijoittuvat kansainvälisten suhteiden realistiseen koulukuntaan sekä kriittiseen geopolitiikan analyysiin.
Stubb avasi maanpuolustuskurssin ja syyllisti välittömästi Venäjää
Presidentti Alexander Stubb avasi 2. marraskuuta 2026 maanpuolustuskurssin. Avajaispuheessaan Stubb huomautti, että elämme strategisen kilpailun aikakautta, jota leimaavat maailmanjärjestyksen murros ja kansainvälinen epävarmuus. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä hybridikampanja Euroopassa ovat kohdistaneet meihin painetta. Lisäksi Yhdysvaltojen toiminta ei vastaa odotuksiamme eikä paluuta menneeseen ole, kirjoittaa MTV-Uutiset (2.11.2026).
Stubbin mukaan pelote on merkittävä osa Suomen puolustusratkaisua, ja erityisesti NATO-jäsenyys on sen kannalta keskeisin tekijä. Pelotteen varsinaisena tehtävänä onkin välttää tilanne, jossa maata jouduttaisiin puolustamaan. Stubb painottaakin, ettei keskustelu pelotteesta ole sapelinkalistelua, provosointia tai halua eskaloida tilannetta – oikeastaan päinvastoin.
Stubb toteaa, että Venäjä koettelee rajoja ja pyrkii vaikuttamaan Euroopan maihin, jotta ne lopettaisivat Ukrainan tukemisen. Stubb kuitenkin korostaa, että vallitseva tilanne vaatii Euroopan maita vahvistamaan puolustustaan, varustautumistaan ja turvallisuuttaan. Venäjän painostus niihin voikin eskaloitua hallitsemattomaksi.
NATOn laajentuminen ei tuo vakautta – Vastine Alexander Stubbin väitteille
Mitkä geopoliittiset tekijät ovat johtaneet Euroopan strategisen kilpailun aikakauteen, jota luonnehtii maailmanjärjestyksen murros ja kansainvälinen epävakaus?
Vastineena yllä olevaan esitän seuraavaa:
Edesmennyt valtiotieteilijä sekä kansainvälisen politiikan tutkija Zbigniew Brzezinski1 arvioi vuonna 1997, että Venäjä olisi jaettava kolmeen löyhästi yhteen liittyneeseen kokonaisuuteen Venäjän Euroopassa, Siperiassa ja Kaukoidässä. Vuonna 1999 Yhdysvaltain johtama NATO-liittouma pommitti Venäjän liittolaista Serbiaa 78 päivän ajan luhistaakseen Serbian sekä asettaakseen suunnattoman NATOn sotilastukikohdan irtautuneeseen Kosovoon. Yhdysvaltain sotateollisuuskompleksin johtajat tukivat voimakkaan näkyvästi Tšetšenian sotaa Venäjää vastaan 2000-luvun alussa.
________________
1) Zbigniew Brzezinski oli yhdysvaltalainen ja puolalaissyntyinen tutkija ja valtiomies
Turvatakseen nämä siirrot Venäjän jakamiseksi Moskovaa vastaan Washington ajoi aggressiivisesti NATOn laajentumista. Tämä tapahtui huolimatta Yhdysvaltojen ja Saksan Mihail Gorbatšoville sekä Boris Jeltsinille antamista lupauksista, joiden mukaan NATO ei etenisi tuumaakaan Saksasta itään. Kaikkein kiihkeimmin Yhdysvallat edisti Naton laajentumista Ukrainaan ja Georgiaan tavoitteenaan piirittää Venäjän Sevastopolissa sijaitseva laivasto NATO-valtioilla. Venäjän laivastoa ympäröiviä NATO-maita ovat jo entisestään Turkki, joka jäseneksi vuonna 1952 sekä Romania ja Bulgaria, jotka pääsivät jäseniksi vuonna 2004 (Sach 2025). Tämä geopoliittinen strategia on kuin suoraan Britannian imperiumin toimintamallista Krimin sodassa (1853–1856).
John Mearsheimer (5.8.2024) toteaa, että NATOn laajentumisen uhkaan Moskovan rajoille, Moskova vastasi ennaltaehkäisevällä sodalla helmikuussa vuonna 2022. NATOn eskaloituminen Venäjän rajoille johti osaltaan Itä-Ukrainan sotaan, joka alkoi vuonna 2014.
NATOn laajentuminen oli oleellinen uhka Venäjälle, mutta tässä yhteydessä Mearsheimerin olisi pitänyt mainita myös Minskin I ja II rauhansopimuksista ja näihin liittyen Donbassin kansanmurhasta, joka käytännössä pakotti Venäjän ennaltaehkäisevään puolustusoperaatioon vuonna 2022 Ukrainan hallinnon joukkoja vastaan. Myös professori Jeffrey Sachs (2025) sivuaa edellä esitettyä aihetta puheessaan EU:n parlamentissa.
Vuoden 2014 aikana presidentti Vladimir Putin vaati toistuvasti neuvottelurauhaa Ukrainaan. Nämä tavoitteet johtivat helmikuussa 2015 solmittuun Minsk II -sopimukseen, joka perustui Donbassin alueen autonomiaan sekä molempien osapuolten väkivallan lopettamiseen. Venäjä ei tuolloin vaatinut Donbassia Venäjän alueeksi, vaan haki alueelle itsehallintoa ja etnisten venäläisten suojelua Ukrainan rajojen sisällä (Sach 2025).
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi Minsk II –sopimuksen. Tästä piittaamatta Yhdysvaltain uuskonservatiivit horjuttivat sitä yksityisesti. Vuosia myöhemmin Saksan liittokansleri Angela Merkel totesi julkisesti, että länsimaat eivät pitäneet sopimusta todellisena sopimuksena, vaan viivytystaktiikkana. Tavoitteena oli antaa Ukrainalle lisäaikaa sotilaallisen suorituskykynsä vahvistamiseen (Sach 2025).
Samaan aikaan Donbassin alueella jatkui konflikti, jossa Yhdysvaltojen varustamat Ukrainan hallituksen joukot hyökkäsivät Donbassin väestöä vastaan. Tämän seurauksena vuosien 2014-2021 välisenä aikana alueella menehtyi 14 000 ihmistä, joista valtaosa kuului Itä-Ukrainan venäjänkieliseen väestöön (Sach 2025).
Niinpä Euroopan strateginen kilpailu ja globaali epävakaus ovat seurausta NATOn itälaajentumisesta sekä Ukrainan käyttämisestä sijaistaistelijana Venäjää vastaan. Erityisesti viime vuosina Euroopan maat ovat varustaneet Ukrainaa sotilaallisesti. Tämä Yhdysvaltojen johdolla tapahtunut NATOn itälaajentuminen ja Itä-Ukrainan sota ovat Yhdysvaltain 30-vuotinen sotilaallinen ja poliittinen hanke, jonka alkujaan suunnittelivat edesmennyt Yhdysvaltojen puolustusministeri (1989–1993) ja G. W. Bushin kauden (2001–2009) varapresidentti Dick Cheney ja uuskonservatiivit (Sach 2025).
Yhdysvaltojen tarkoituksena oli Venäjän jakaminen tiettyihin osiin ja länsimielisen nukkehallitsijan asettaminen Venäjän johtoon.
Mutta länsimainen turvallisuuspoliittinen konsensus perustelee niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet Euroopan strategisen kilpailun aikakauteen ja siitä johtuvaan kansainväliseen epävakauteen aivan toisin kuin yllä esitettiin.
Länsimaisen turvallisuuspoliittisen konsensuksen mukaan mainittuja tekijöitä ovat seuraavat:
Venäjän laiton hyökkäyssota Ukrainaan sekä voimapolitiikka: näiden katsotaan rikkoneen Euroopan perinteisen turvallisuusarkkitehtuurin ja palauttaneen sotilaallisen etupiiriajattelun Euroopan maaperälle (Eurooppa-neuvosto 6/2026).
Kiinan ja sen kumppaneiden kasvava taloudellinen, teknologinen ja sotilaallinen voimistuminen sekä sen tiivistyvä strateginen kumppanuus Venäjän kanssa haastavat länsimaisen sääntöpohjaisen järjestelmän (Europaportalen 10/2026).
Kansainvälisen politiikan mukaan sääntöpohjainen järjestelmä tarkoittaa valtioiden välisten suhteiden perustumista kansainväliseen oikeuteen ja yhteisiin sopimuksiin, eikä raakaan voimaan tai vahvemman oikeuteen. Järjestelmä perustuu YK:n peruskirjaan ja muihin kansainvälisiin sopimuksiin (Eduskunta n.d.).
Toimittajan välihuomautus
Onko sitten Yhdysvaltojen johtama maailmanjärjestys ollut sääntöpohjainen? Päättelen, että ei ole ollut. Nimittäin Yhdysvaltojen johtaman transatlanttisen liittouman globaali valta-asema ja sitä tukevat operaatiot ovat valtioterrorismia. Siellä missä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotakoneisto suorittaa interventioitaan, jää jäljelle savuavia raunioita, kuolleita ihmisiä ja eläimiä sekä turmeltuneita viljelysmaita. Esimerkkejä näistä ei kannata esitellä, sillä ne ovat hyvin tunnettuja.
Esitän vielä yhden tekijän
Kansainvälisen politiikan ja talouskeskustelun länsimaisessa keskiössä BRICS-yhteisön laajentumisen ja moninapaisuuden nähdään heikentävän perinteisten instituutioiden, kuten WTO [1]:n toimintakykyä.
Vastaväitteenä esitän, että:
On erittäin hyvä, että BRICS-maiden voimistuminen heikentää perinteisiä instituutioita ja Yhdysvaltojen johtamaa yksinapaista maailmanjärjestystä, joka perustuu pääsääntöisesti vahvemman voimaan kansainvälisistä oikeuksista piittaamatta.
Moninapainen maailmanjärjestys (multipolariteetti) sen sijaan perustuu kansainvälisen politiikan mukaan vallanjaolle, jossa globaali vaikutusvalta jakautuu kolmelle tai useammalle keskeiselle suurvallalle tai valtakeskukselle, yksinapaisen maailmanjärjestyksen (unipolaarisuus) sijaan. Yhdysvaltain asema kylmän sodan jälkeen on edustanut tyypillisesti yksinapaista maailmanjärjestystä.
Globaalin etelän maat ja nousevat taloudet katsovat, että perinteiset instituutiot, kuten Yhdistyneet kansakunnat (YK), Maailmanpankki, kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Maailman kauppajärjestö (WTO) eivät ole huomioineet heidän nykyistä taloudellista ja poliittista painoarvoaan riittävästi. Näin on siinäkin suhteessa, että esim. IMF ja WTO tukevat globaalia korollista velkarahajärjestelmää, joka on koko maailman taloudellinen syöpäkasvain.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sekä hybridikampanja Euroopassa ovat kohdistaneet meihin painetta.
Ensinnäkin huomautan, että Venäjän sotilaallinen operaatio Ukrainassa ei ole hyökkäyssota, vaan erikoisoperaatio. Venäjä ei ole vielä julistanut sotaa ja liikekannallepanoa vielä ketään vastaan. Venäjä joutui suojelemaan Donbassin alueen väestöä ja varmistamaan oman turvallisuutensa. Yhdysvallat ja muut NATO-maat ovat käyttäneet Ukrainaa välineenä sodassa Venäjää vastaan, mikä on pakottanut Venäjän aloittamaan puolustuksen.
Luonnollisesti painetta syntyy, kun Venäjä joutuu puolustautumaan läntisiä NATO-maita vastaan. Tämä johtuu siitä, että NATO-maiden on varauduttava Venäjän puolustusstrategiaan.
Lisäksi Yhdysvaltojen toiminta ei vastaa odotuksiamme eikä paluuta menneeseen ole
Ei tietenkään vastaa Suomen poliittisen johdon odotuksia, sillä Yhdysvaltojen geopoliittiset suunnitelmat ovat hiukan muuttuneet. Yhdysvallat ikään kuin harjoittaa ”liennytystä” Venäjää kohtaan ja yrittää kiristää Kiinan saartorengasta Lähi-idän ja arktisen alueen kautta. Tämä johtuu siitä, että Washington ymmärtää hävinneensä kauttasotansa Venäjää vastaan. Täytyy ymmärtää, että Eurooppa on hyökkäyssodassa Venäjää vastaan. Tämän johdosta Eurooppa ja Venäjä heikkenee, mutta Yhdysvallat ja Israel voimistuu.
Stubb esittää jo aikaisemmin, että pelote on merkittävä osa Suomen puolustusratkaisua, ja erityisesti NATO-jäsenyys on sen kannalta keskeisin tekijä.
Oheiseen Stubbin lausumaan viitaten esitän tarkentavan kysymyksen: miksi Suomessa piti ottaa käyttöön pelote Suomen puolustusratkaisuksi?
Pelote otettiin käyttöön Suomen ”puolustusratkaisu” siksi, että Suomen poliittinen johto on tuhonnut täysin, jo lähes 80 vuotta kestäneet ystävälliset ja yhteistyökykyiset taloudelliset suhteet tärkeimpään naapurimaahamme, suurvalta Venäjään. Näiden suhteiden romuttamista on vielä täydennetty Suomen NATO-jäsenyydellä, ydinaselain muutoksella ja NATOn esikunnilla sekä tukikohdilla Suomen maaperälle (SVT Nyheter 6/2024).
Suomen poliittinen johto teki virheen ja laittomuuden hylätessään pitkään vaalitun puolueettomuus- ja liittoutumattomuuspolitiikan sekä hyvät suhteet Venäjään.
Tiivistän seuraavassa sitä laajaa historiallista ja poliittista keskustelua, jota Suomessa on käyty idänsuhteista:
Suomella ja Neuvostoliitolla sekä sitä seuranneella Venäjän federaatiolla oli vuosikymmenten ajan hyvin toimivat pragmaattiset ja monipuoliset tiiviit naapuruussuhteet. Tämän Paasikiven-Kekkosen linjan tavoitteena oli turvata Suomen itsenäisyys ja tasapainoisuus ylläpitämällä hyviä suhteita myös itäiseen naapuriin. Suhteille oli ominaista vilkas kaupankäynti, matkailu, kulttuurinvaihto ja saumaton viranomaisyhteistyö muun muassa rajaturvallisuudessa sekä ympäristökysymyksissä. Suomen rooli olikin toimia sillanrakentajana idän ja lännen välillä, mistä esimerkkinä oli vuoden 1975 ETYK-kokous Helsingissä.
Stubbin mukaan pelote on merkittävä osa Suomen puolustusratkaisua, ja erityisesti NATO-jäsenyys on sen kannalta keskeisin tekijä
Pelote Suomen puolustusratkaisuna ei ole merkittävä ainakaan maamme turvallisuuden kannalta, vaan se on lisännyt Suomeen kohdistuvaa sotilaallista uhkaa. Erityisesti NATO-jäsenyys on keskeinen tekijä ulkopoliittiselle turvattomuudelle. Lisäksi maamme turvattomuutta lisätään jo edellä mainituilla ydinaselain muutoksella ja NATOn esikunnilla sekä tukikohdilla Suomessa (SVT Nyheter 6/2024).
Liittoutuminen lisää Suomen osaksi laajempia suurvaltojen välisiä konflikteja ja poistaa maamme perinteistä roolia jännitteiden lieventäjänä sekä välittäjänä.
Huomioita NATOsta ja NATO-jäsenyydestä
NATO ei ole puolustusliitto, vaan hyökkäysliitto. Se on aggressiivinen ja konfrontaatioihin (vastakkainasettelu) valmistautunut liittouma.
NATOlla ei ole mitään velvoitetta puolustaa jäsenmaitaan.
NATOn 5. artikla yhteisestä puolustuksesta perustuu täydellisesti toiveajatteluun. 5 artikla ei sisällä sellaista lupausta, jonka mukaan aina yhtä NATO-maata puolustettaisiin sen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Todellisuudessa kukin NATO-maa määrittelisi omat puolustustarpeensa ainoastaan oman maansa puolustusta ajatellen, muiden auttamiseen ei olisi resursseja.
Tärkeää on huomioida, että NATOlla ei ole omia sotajoukkoja, vaan osallistuminen operaatioihin on jokaiselle jäsenmaalle täysin vapaaehtoista. Joukot muodostuisivat kunkin NATO-maan omasta armeijasta ilman osallistumisvelvollisuutta. On myös muistettava, etteivät suulliset tai edes paperille kirjoitetut lupaukset merkitse mitään tositilanteessa.
Täten Suomesta on muodostunut taantuva ja sodanjalkoihin tallautuva saaristo, jonka auttaminen jää lähinnä myötätunnon tasolle.
Loppulausunto
Yhdysvallat oli Ukrainan suurin taloudellinen ja sotilaallinen tukija, kun Venäjän aloitti erikoisoperaationsa Ukrainassa vuoden 2022 alussa. Vuoden 2025 alussa Yhdysvallat kuitenkin vähensi tuntuvasti tukeaan Kiovalle. Tämä muutos ei johtunut Donald Trumpin nousemisesta Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2025. Tuen vähentämisen taustalla oli se, että Yhdysvaltojen johdossa alettiin ymmärtää, ettei Venäjä lannistu eikä Vladimir Putinin hallinto ole vaihdettavissa.
[2]Yhdysvallat oli alun perin kytkenyt Ukrainan tilanteen laajempaan globaaliin kilpailuun, joka liittyi erityisesti Kiinan ja Indo-Tyynenmeren alueeseen. Yhdysvalloille ei kuitenkaan avautunut Ukrainan kautta strategista ja geopoliittista yhteyttä Itä-Aasiaan. Koska tämä strategia ei onnistunut, päätti Yhdysvallat pyrkiä geopoliittiseen kytkökseen Itä-Aasiaan operoimalla Lähi-idän kautta sekä lisäämällä vaikutusvaltaa arktisella alueella.
Yllä mainituista syistä johtuen Ukrainan tukeminen siirtyi painokkaammin Euroopan vastuulle. Eurooppa on jatkanut Ukrainan hyökkäyksen tukemista Venäjää vastaan, vaikka Venäjällä on oikeus puolustaa itseään länsivaltioiden hyökkäystä vastaan. Venäjä on vedonnut YK:n peruskirjan 51. artiklaan, joka sallii itsepuolustuksen, mutta YK:n kansainväliset tuomioistuimet eivät ole uskaltaneet myöntää Venäjän olevan vetoomuksessaan oikeassa (PA 3/2022).
Juuri mainittu tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ja muut EU-maat ovat hyökkäyssodassa Venäjää vastaan. Tässä on keskeisin syy siihen, että myös virallinen Suomi puhuu hysteerisesti pelotteista, joita ovat esimerkiksi jo mainitut ydinaselain muutos, NATOn esikunnat sekä tukikohdat Suomen maaperälle.
Suomi on myös ajautunut Venäjän viholliseksi ja hyväksynyt pelotteen Suomen turvallisuusratkaisuksi sen tähden, että maamme on kuuliainen Yhdysvaltojen ja Brysselin globaaleille intresseille. Suomella ei ole omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Mearsheimerin (2018) mukaan Yhdysvallat käyttää NATOa ja liberaalia hegemoniaa välineenä painostaakseen Euroopan maat omiin globaaleihin tavoitteisiinsa ja luomaan puskurivyöhykkeitä muita suurvaltoja vastaan.
Mitä pitäisi tehdä?
Ensinnäkin Suomen pitäisi pyrkiä palauttamaan ystävälliset ja yhteistyökykyiset suhteet Venäjän kanssa, EU-maiden, kuten Suomen täytyisi tavoitella rauhantilan saavuttamista Ukrainaan eikä lietsoa sodan eskaloitumista. Venäjään kohdistuneet pakotteet olisi purettava ja rajat avattava ulkomaankaupalle. Maamme pitäisi palata tuottoisaan idänkauppaan mahdollisimman pikaisesti.
Lisäksi Suomen täytyisi erota EU:sta, euroalueesta, NATO-liittoumasta ja yms. liittoumista. Maassa pitäisi ottaa käyttöön oma valuutta ja palata puolueettomuuspolitiikkaan valtiollisen itsenäisyyden sekä taloudellisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi.
Markku Juutinen
Lähteet
Brzezinski, Zbigniew (1997). The Grand Chessboard – American Primacy and Its Geostrategic Imperatives. New York: Basic Books.
Eduskunta (n.d.). Mitä tarkoittaa sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä? [3] https://www.eduskunta.fi/fi/vieraile-ja-osallistu/kysy-eduskunnasta/mita-tarkoittaa-saantopohjainen-kansainvalinen-jarjestelma [3]
Eurooppa-neuvosto (6/2026). Strateginen ohjelma 2024–2029 [4]. https://www.consilium.europa.eu/fi/european-council/strategic-agenda-2024-2029/ [4]
Europaportalen (10/2026). Arktis ny frontlinje – EU stärker övervakningen [5]. https://www.europaportalen.se/2026/10/eu-rustar-mot-ryssland-i-arktis [5]
Korhonen, Anu ja Turunen, Piia (2.11.2026). MTV Uutiset. Stubb puhui maanpuolustajille – ”Paluuta menneeseen ei ole”.
Mearsheimer, John J. (5.8.2024). Who Caused the Ukraine War? https://mearsheimer.substack.com/p/who-caused-the-ukraine-war [6]
Mearsheimer, John J. (2018). The Great Delusion: Liberal Dreams and International Realities.
Parliament of Australia (3/2022). International law issues raised by Russia’s invasion of Ukraine [7]. https://www.aph.gov.au/about_parliament/parliamentary_departments/parliamentary_library/research/flagpost/2022/march/russia_ukraine_and_international_law [7]
Sachs, Jeffrey (2025). Professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa. Suomentanut: Sami Antinniemi (27.3.2025). https://www.youtube.com/watch?v=aEHEw8JjD9M [8]
Suomen Pankki (11/2023). Pääjohtaja Olli Rehn: Euroopan ja Suomen talous sodan [1] [1]ja kriisien maailmassa [1]. https://www.suomenpankki.fi/fi/ajankohtaista/puheet-ja-haastattelut/2023/suomen-pankin-paajohtaja-olli-rehn-energiateollisuuden-kevatseminaari/ [1]
SVT Nyheter (6/2024). Puolustusministeri: Suomeen tulee Nato-esikunta ja maajoukkojen läsnäoloa [9]. https://www.svt.se/nyheter/uutiset/puolustusministeri-suomeen-tulee-nato-esikunta-ja-maavoimajoukkojen-lasnaoloa [9]