Venäjä esitti viime vuoden loppupuolella NATO-liittouman maille, ja erikoisesti Yhdysvalloille suunnitelman turvallisuuden [1] saavuttamiseksi Venäjän ja Yhdysvaltojen sekä sen johtaman NATO-liittouman maiden välille. Venäjä halusi takuut länsivaltioilta siihen, että federaation rajojen tuntumaan ei sijoiteta ase- tai ohjustukikohtia. Tähän liittyen Venäjän turvallisuudelle edellytettiin Itä-Euroopan maiden ja myös Suomen jättäytymistä NATO-liittouman ulkopuolelle. Venäjän toiveena oli myös Ukrainan hallinnon joukkojen murhaavan terrorin lopettaminen Donetskin kansantasavaltoja vastaan, kuten myös Ukrainan lupautuminen pysytellä NATOn ulkopuolella.
Venäjän turvallisuustarpeet ja länsivaltojen hyökkäävät vaatimukset; kuinka saadaan rauha aikaan?
Ukrainaan olisi saatu rauha ja Venäjän sekä Ukrainan välinen konflikti olisi vältetty, jos Venäjän suunnitelmaan Euroopan ja Itä-Euroopan alueen turvallisuuden vakauttamiseen olisi suostuttu.
[Kuinka sitten saadaan rauha aikaan? Poikkeuksena länsivaltojen virallisesta mielipiteestä Ukrainan ja Venäjän väliseen konfliktiin esimerkiksi professori Mearsheimer vastustaa rohkeasti Venäjän saartoa. Hän on painottanut, että yksikään suurvalta ei ole ikinä hyväksyvä itsensä saartamista ja puhumattakaan vihamielisiä joukkoja sekä ydinaseita rajoillaan. Mearsheimer on esittänyt rauhan saavuttamisen ja alueellisen vakauden ylläpitämisen menetelmäksi puolueettoman vyöhykkeen luomista suurvaltojen väliin, saman tapaan kuin mitä oli toisen maailmansodan jälkeen, kun tuolloin Suomi, Ruotsi, Itävalta, Sveitsi ja Jugoslavia olivat puolueettomia. Näin ollen Mearsheimerin mukaan NATOn laajentuminen kohti Suomea, Ukrainaa ja Georgiaa on provokaatio, joka saattaa johtaa sodan laajentumiseen. (Ohessa on Mearsheimerin videolinkki)]
John Mearsheimer Gives Best Advice to Solve the Russia-Ukraine Crisis | Buddhi – YouTube [2]
[3]Länsimaissa ja kuten esim. EU-maiden keskuudessa ei kunnioitettu Venäjän turvallisuustarpeita. Vastauksena Venäjän turvallisuusehdotukselle Sanna Marin ja Sauli Niinistö sanoivat, että kullakin maalla oli oikeutensa määrittää omat turvallisuustarpeensa. Tämän mukaan Venäjän turvallisuudesta piittaamatta NATO-liittouma voisi laajeta tukikohtineen vapaasti federaation rajoille saakka sekä miehittää ne geopoliittiset alueet, jotka ovat Venäjälle sotilasstrategisesti tärkeitä.
Pääministerin ja presidentin lausahdukset kunkin valtion oikeudesta määrittää omat turvallisuustarpeensa eivät voi pitää paikkaansa siinä (NATO-laajentumisen) merkityksessä, jossa oman sekä liittolaisten turvallisuutta parannetaan toisen valtion eli Venäjän kustannuksella.
Marinin ja Niinistön lausunnot ovat täysin ristiriidassa Istanbulin julistuksen [4] (1999) kanssa. Julistuksessa kylläkin vahvistetaan jokaisella maalla olevan oikeutensa valita turvallisuusjärjestelmänsä, mutta omaa turvallisuutta ei voida lujittaa toisen valtion turvallisuuden kustannuksella.
Jo vuodesta 2008 alkaen on ollut täysin selvää, että transatlanttisen liittouman painostuspolitiikka Venäjää vastaan pakottaisi federaation puolustusoperaatioihin Ukrainassa. Tämän väittämän puolesta puhuu se, että juutalaismafia operoi Yhdysvaltojen ja sen tiettyjen liittolaisten välityksellä vuonna 2014 Ukrainassa vallankaappauksen, jonka myötä Ukraina militarisoitiin ja naamioitiin kansallismieliseen kaapuun. Valtaan noustuaan juutalaishallinto aloitti välittömästi venäjänkielisten itäukrainalaisten vainoamisen, [5] jopa niin, että koko Donetskin kansantasavalta “lainehti veressä”.
[Huomautamme, että The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy –teoksen (Mearsheimer ja Walt 2007) vain Israel-lobby on sellainen eturyhmä, joka on onnistunut ohjaamaan Washingtonin ulkopolitiikan täydellisesti erilleen siitä, mitä Yhdysvaltojen kansallinen etu edellyttäisi ja samalla vakuuttamaan amerikkalaiset siitä, että Yhdysvaltain sekä Israelin edut ovat pohjimmiltaan samat.
Yllä olevaan viitaten on selvää, että Israel-lobby, jota voidaan nimittää myös juutalaismafiaksi, on tällöin myös vuonna 2014 tapahtuneen Ukrainan vallankaappauksen takana. Yhdysvallat ovat siis mainitun mafian hallinnassa, ja Euroopan unioni on Washingtonin kontrollissa.]
Kaikki NATOn jäsenmaat ovat ratifioineet Suomen jäsenyyden sotilasliitossa
Turkin parlamentti on tällä viikolla ratifioinut [6] Suomen NATO-jäsenyyden.
Myös Unkari on hyväksynyt [7] Suomen NATO-jäsenyyden, mutta sekä Turkki että Unkari eivät ole antaneet Ruotsille hyväksyntää sotilasliittoon.
Nyt ovat poistuneet viimeisetkin esteet Suomen liittymiselle virallisesti Yhdysvaltojen johtaman aggressiivisen sotilasliiton täysjäseneksi. Suomen liittyminen NATOon muodostaa jyrkän vastavedon yllä esitetyille Venäjän toivomukselle ja suunnitelmille rauhan säilyttämiseksi maailmassa.
Aggressiivisuus Venäjää kohtaa iskee ensimmäisenä valtion talouteen
East/cham [8] -Finland -verkkojulkaisu kirjoittaa vuonna 2017, että ennen Ukrainan kriisiä suomalaisella elinkeinoelämällä oli vielä merkittävästi toiveikkuutta Venäjä-kaupan suhteen. Tuolloin kaupankäynti oli erittäin vilkasta ja tämä näkyi venäläisturistien suurena määränä Helsingin katukuvassa joulunvieton aikaan. Useat muut kaupungit ja kunnat hyötyivät kyseisestä tilanteesta ja eniten hyötyivät yritykset.
Samassa julkaisussa viitataan professori Markku Kuisman teokseen Venäjä ja Suomen talous 1700–2015. Mainitussa kirjassa selitetään tyhjentävästi sitä asiaa, että miten Suomi on vaurastunut historian saatossa Venäjän kyljessä. Suomen haasteena on kuitenkin Kuisman mukaan aina ollut Venäjän vakaus.
Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman työstämä Ukrainan konflikti on murskannut täysin historialliset Suomen ja Venäjän ulkopoliittisesti sekä taloudellisesti hedelmälliset suhteet. Joskin suhteiden tuhoutumisen pääasiallisena syynä ovat Suomen presidentti, pääministeri hallitus ja eduskunta, vain muutamia kansanedustajia lukuun ottamatta. Näiden instituutioiden edustajat noudattavat tarkasti ulkomailta annettuja ohjeita tai käskyjä, mitkä annetaan Washingtonin ja Brysselin toimesta. Tähän käskytykseen on sisältynyt Suomen alueen asettaminen Yhdysvaltojen johtaman NATO-maiden liittouman sillanpääasemaksi Venäjää vastaan. Lisäksi Yhdysvaltojen imperialistista suurstrategiaa noudattaen Suomen “sisä- ja ulkopoliittinen” linja on muodostettu erittäin vihamieliseksi Venäjää vastaan. Tähän sisältyen maamme on tukenut taloudellisesti, sotilaallisesti ja aseellisesti Ukrainaa, joka käy Yhdysvaltojen sijaissotaa Venäjää vastaan. Virallinen Suomi on innolla osallistunut Venäjän vastaisiin sanktioihin, ja laittomalla Isäntämaasopimuksella sekä NATOon liittymisellä maamme on sinetöinyt vihamieliset suhteensa hamaan tulevaisuuteen tärkeimmän naapurimme suurvalta Venäjän kassa.
Globaalia valtapolitiikkaa ajatellen, Euroopan unioni on Yhdysvaltojen hallinnassa. Täten sekä Washington että Bryssel ovat kansainvälisen juutalaismafian (Mearsheimer & Walt 2007) kontrollissa, sillä mainittu mafia hallitsee miltei suvereenisti Washingtonin sisä- ja ulkopolitiikkaa.
Suomen NATO-jäsenyyden virallistaminen täydentää maamme perikatoa, jota jäsennämme jäljempänä:
Suomi liittyy sotilasliittoon ilman varauksia, joka tarkoittaa sitä, että maamme valtaapitävät poliitikot suorastaan vaativat ydinasetukikohtia Suomen maaperälle. Tässä tilanteessa Venäjän velvollisuutena on federaationsa ja kansallisen kulttuurinsa säilyttämiseksi pommittaa kaikki tukikohdat romuksi ja miehittää osa Suomea.
Mikäli tällainen miehittäminen tapahtuu, olisi hyvin toivottavaa, että Venäjän sotilaallinen operaatio tekisi selvää Suomen maan- ja valtiopetokseen sekä suoranaisiin sotarikoksiin syyllistyneistä poliittista valtaapitävistä, osasta viranhaltijoita ja tietysti valhe- eli valtamediasta ja siihen liittyen Mediapoolista.
Venäjän avustuksella Suomella olisi jälleen mahdollisuus itsenäistymiseen eli irtautumiseen EU:sta, eurosta (ulos EMUsta ja valtion oma valuutta tilalle), Isäntämaasopimuksesta ja luonnollisesti myös NATOsta ja maamme voisi olla tiiviissä yhteistyössä BRICS-maiden kanssa. BRICS-maat edistävät multipolaarista maailmaa, joten olisi maallemme edullista olla tässä yhteisössä mukana, toisin kuin liittyneenä, ja jopa alistettuna Yhdysvaltojen johtamaan yksinapaiseen maailmanjärjestykseen, mitä yritetään ylläpitää voimakeinoin.
Markku Juutinen
Lähteet
Pavlova, Uliana (28.1.2022). CNN. US and NATO responses fail to address Russia’s main concerns, says Foreign Minister Lavrov. Osoitteesta: https://edition.cnn.com/2022/01/27/europe/ukraine-russia-news-thursday-lavrov-intl/index.html [1] <Viitattu: 31.3.2023>
Meardheimer (2015). John Mearsheimer Gives Best Advice to Solve the Russia-Ukraine Crisis | Buddhi – YouTube. Osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=lfk-qaqP2Ws&t=2s <Viitattu 2.4.2023>
EK (2000). Euroopan turvallisuuden peruskirja ja Istanbulin huippukokouksen julistus 1999 | Eduskunnan kirjasto | Eduskunnan kirjasto @ Finna. Osoitteesta: https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Record/ekk.993289784006250 [4] <Viitattu 31.3.2023>
Mearsheimer, John & Walt, Stephen (2007). The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy. Farrar, Straus and Giroux.
Publico.pt (30.9.2014). Rússia acusa Ucrânia de cometer ”genocídio” da população russófona. Osoitteessa: https://www.publico.pt/2014/09/30/mundo/noticia/russia-acusa-ucrania-de-cometer-genocidio-da-populacao-russofona-1671388 [5] <Viitattu 31.3.2023>
BBC (31.3.2023).Turkey approves Finland Nato membership bid. Osoitteessa:
https://www.bbc.com/news/world-europe-65132527 [6] <Viitattu 1.4.2023>
Bayer, Lili (27.3.2023). Politico. Finland on course for NATO membership after Hungarian vote. Osoitteessa: https://www.politico.eu/article/hungary-parliament-backs-finland-nato-bid/ [7] <Viittaus 1.4.2023>
Aminoff, Jukka (10.4.2017). EastCham Finland ry. Miksi Venäjä on Suomelle tärkeä markkina? – EastCham Finland ry. Osoitteessa: https://www.eastcham.fi/blogit/miksi-venaja-on-suomelle-tarkea-markkina/ [8] <Viitattu 1.4.2023>