Vesi, proto-organismi

Ihmiselämän alkukehto vesi kiehtoo tutkijoita. Veden rakennetta ja ”veden muistia” tutkitaan eri puolilla maailmaa.

Eräiden tutkijoiden mukaan vedessä muodostuu pitsimäisiä, kristallia muistuttavia rakenteita. Vastapuoli, tietyt skeptikkoryhmät, väittävät ilmiötä pseudotieteeksi ja siteeraavat vastalauseinaan ahkerasti fysiikan oppikirjoja.

Määritellään ensin käsitteet: Rakenne on sana, jota käytetään monissa yhteyksissä ja usein se pyritään kuvaamaan matemaattisesti. Veden yhteydessä rakenne tarkoittaa tiettyä geometrista muotoa, joka kykenee myös uudelleenmuodostumaan ja liikkumaan välittäjäaineessa. Veden rakenteessa vesi muodostaa vesiklustereita, ryppäitä, ja on jatkuvasti muuttuva dynaaminen prosessi, joka tuottaa itsensä uudelleen ja uudelleen.

Käsitys nesteiden rakenteista on muodostunut kahdella tapaa: kokeellisen toiminnan tuloksena saadusta datasta sekä kvanttimekaniikan avulla tehdyillä tietokonemallinnuksilla. Tutkimiseen on käytetty myös nk. jääkristallimenetelmää ja Dark Field-teknologiaa. Dark Field-tekniikalla voidaan kuvata ja tarkastella myös ihmiskehon nesteitä ja niiden tasapainoa. Lisäksi veteen on kokeiltu sähköä ja magneetteja.

Hado Life Europe-labratorio on jopa useiden vuosien ajan testannut musiikin vaikutusta veteen – tulosten mukaan musiikin harmonialla ja intervalleilla on vaikutusta veden rakenteeseen. Tutkijat arvelevatkin, että tulevaisuudessa erotetaan veden laatu ja kvantiteetti.

Nesteessä molekyylit ovat jatkuvassa liikkeessä samalla kun ne kykenevät säilyttämään tietyn sisäisen järjestyksen uudelleenryhmittymisellä. Nykymenetelmien avulla on pystytty selittämään jo melko pitkälle veden ristiriitaisiksi miellettyjä ominaisuuksia.

Tutkijat, kuten Johansson, Del Giudice, Voeikov, Pollack ja Vitiello arvelevat, että veden muistiksi kutsuttua ilmiötä säätelee ryppäiden ja klatraattien muodostuminen, lähinnä sekoittuminen atomeissa.

Japanilainen tutkija Masaru Emoto on tehnyt uusia uria aukovaa tutkimustyötä. Hänen mukaansa vesi reagoi ympäristövaikutuksiin eri tavoin: Vesi ikään kuin ottaa epigeneettiseen muistiinsa hyödyllistä ja haitallista tietoa ja siirtää sitten saamansa tiedon eteenpäin.

Emoton tutkimusten tuloksena on selvinnyt, että joillakin alueilla vedellä on suurempi taipumus muodostaa harmonisia rakenteita kuin toisilla. Vettä, joka kykenee helposti muodostamaan harmonisia rakenteita, on vanhastaan kutsuttu pyhiksi lähteiksi. Mitä selkeämpi ja puhtaampi kokonaisrakenne ja mitä keskittyneemmät vaikutukset vedellä on, sitä laadukkaampaa se on ja sitä edullisemmat ovat sen vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön.

Moskovan yliopiston biologian osastolla työskentelevä tutkija V.L. Voeikov kutsuu vettä proto-organismiksi: Vesi, jota on meduusassa, on samaa vettä kuin vesi jossa meduusa ui, mutta silti vesi on oleellinen osa meduusan rakennetta ja poikkeaa mitattavilta ominaisuuksiltaan uimavedestä. Meduusan ”erikoisvedellä” saattaa olla jopa satojen mikronien kerros ”pintaa”, jolla se sopeutuu ympäristönsä ”tavalliseen veteen”.

Eroja meduusan ”erikoisveden” ja ”tavallisen veden” välillä on viskositeetissa, jäätymispisteessä, liukenevuudessa ja jännitteissä. Jopa vesijohtojen materiaali, pituus ja juoksutuskorkeus vaikuttavat veden ominaisuuksiin, eritoten sen viskositeettiin.

Tutkijat arvelevatkin, että tulevaisuudessa veden laatua tullaan luultavasti arvioimaan sen kyvyllä muodostaa tunnistettavia harmonisia kuvioita.

Lähde: http://new.korotkov.org/index.php?option=com_content&view=article&id=59&Itemid=74