Ville Niinistön tärkeä asia ja tabut

Viime maanantain (29.7.2013) A-studiossa puhuttiin vihreille kiusallisesta asiasta ja myös tärkeästä asiasta. Tuo kiusallinen asia on tietysti maapallon alailmakehän pitkähköön jatkunut lämpenemättömyys, enkä siitä tässä kirjoituksessa aio kirjoittaa enempää. Se asia on selvä tosiasia jokaiselle asiaan perehtyneelle. Tärkeä asia on valmisteilla oleva ilmastolaki. Mikä on tabu, saattaa selvitä tämän kirjoituksen lopussa. Aloitetaan pohdiskelu tärkeästä asiasta.

Ilmastolain tarkoituksena on sovittaa yhteen eri sektorien toiminta, sanoi ympäristöministeri Ville Niinistö. Hänen mukaansa ilmastopolitiikka tulee olemaan koko Suomen yhteiskuntapolitiikkaa ohjaava politiikan alue. Seuraavassa on poliittisesta jargonista puhdistettu lyhennelmä Niinistön tärkeästä sanomasta:

Siis miten kehitämme kaupunkeja, liikennettä, asumista, ruoan tuotantoa… Ilmastolain tavoitteena on ohjata tehokkaasti päästövähennyksia niin, että kaikkien ministeriöiden toimet kootaan yhteen… Ilmastolaki on toteuttamisväline… jonka painoarvoa halutaan nostaa politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa… Ilmastolaki ohjaa kaikkia muita lakeja… Liikenteen, jätehuollon, energiantuotannon sääntely (siis pitäisi koordinoida ilmastolain perusteella)…

Ville Niinistön haastattelusta tuli selväksi myös se, että hiilidioksidipäästöjen vähennystasosta koskien vuosia 2030 tai siitä eteenpäin ei ole sovittu, eikä niitä tavoitteita vihreiden toivomuksesta huolimatta ilmeisesti aiota liittää lakiin. Mutta muilta osin on vaikeaa kuvitella Niinistön sanojen perusteella kattavampaa lakiluonnosta pl. valtion talousarvio ja perustuslaki, mitkä tietysti säätävät kaikkien hallinnonalojen toimintaa. Pitäisikö noista kahdesta jälkimmäisestä tehdä alisteisia ilmastolaille, jää jokaisen lukijan arvioitavaksi, sillä sellaisenkin tulkinnan Niinistön puheesta voi tehdä.

Isojen mediatalojen uutisoinneissa A-studion ilmasto-osuudesta keskityttiin ilmaston lämpenemisen pysähtymiseen. Se on ymmärrettävää, sillä suomalaisille ei tuota asiaa ole kerrottu. Minun mielestäni kuitenkin paljon tärkeämpää oli ympäristöministerin puhe ilmastolaista ja sen perusteella jollekulle tulevasta vallasta vaikuttaa jokseenkin kaikkeen, mitä me teemme. Tuosta vallasta kannattaa keskustella.

Ilmastolain valmistelun julkisena perusteluna on torjua ilmaston lämpenemistä, ja siitä johtuvien vaaratekijöiden vuoksi vihreän katastrofi-ideologian kannattajat haluavat saada välineen, jolla voisi ohjata kaikkea toimintaa Suomessa. Ymmärrän asian, mutta en itse antaisi siihen kenellekään mahdollisuutta.

Näkökulmani johtuu siitä, että ilmastomme voi viimeisten satojentuhansien vuosien ilmastohistorian kertoman mukaan muuttua kolmeen eri suuntaan:

1. Voi vielä lämmetä hetkeksi – siis jopa muutamaksi vuosisadaksi – asteella tai kahdella.
2. Nykyinen lämpötilataso voi pysyä useita vuosituhansia nykyisen kaltaisena aaltoillen vajaan asteen verran suuntaan tai toiseen.
3. Lämpötila voi pudota nopeasti monella asteella, mikä hyvin todennäköisesti tapahtuukin jossain vaiheessa maapallomme siirtyessä seuraavaan jääkauteen – toivottavasti vasta vuosituhansien kuluttua.

Lämpenemisen torjunta olisi perusteltua vain ensimmäisessä tapauksessa, mikäli laskisimme parin asteen lämpenemisen hyvin vahingolliseksi asiaksi. Toisessa vaihtoehdossa lämpenemisen torjuntaan pannut panokset menisivät hukkaan ja kolmannessa ne johtaisivat ainakin pohjoiset kansat suorastaan tuhoon. Olemmeko siis niin varmoja siitä, että vain tuo ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi? Kansallisella huipputasolla toimivan poliitikon pitäisi tietää, että tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen haastava laji. Vaikka joitakin asioita kykenemme laskemaan tulevaisuuteen, kaoottinen sää tai sen summana ilmasto ei ole sellainen, kuten poikkeuksetta totaalisen väärin ennustavista sää- ja ilmastomallinnuksista empiirisen kokemuksen perusteella tiedämme. Niinistöllä tai niillä tiedeyhteisöillä, joiden taakse hän haluaa suojautua kiusallisislta kysymyksiltä, ei ole edes puolivarmaa tietoa vuosien 2014, 2024 saati 2100 ilmastosta.

Niinistö haluaa ratsastaa vallitsevalla ilmastoparadigmalla, joka on täynnä lämpenemättömyyden kaltaisia ja kritiikkiä kestämättömiä reikiä. Tuota paradigmaa ei ole empiirisesti todistettu oikeaksi, eikä sitä sellaiseksi voida todistaakaan, kuten yleensäkin on kauas tulevaisuuteen ulottuvien asioiden suhteen. Sellaiseksi se ei muutu, vaikka puhuttaisiin loputtomasti valtamerien syvänteisiin huomaamatta kadonneesta lämmöstä. Sillä, mitä ei meidän kokemuspiirissämme ole, ei ole vaikutusta elämäämme, ellemme nosta asiaa uudeksi uskonkappaleeksi. Niinistö kuten koko vihreä liike laajasti ymmärrettynä haluaa tätä nostoa, ja epistolaksi halutaan mahdollisimman kattava ilmastolaki, jolle kaikki muut politiikan alueet ovat tavoitteenasettelusta alkaen alisteisia. Ilmastolakihankkeella Vihreät haluavat saada uskonnolleen säätönupin, jolla voi vaikuttaa kaikkeen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Professori Atte Korhola totesi samassa A-studion jaksossa yksiselitteisen selvästi, että Suomen ilmastolailla ei ole mitään vaikutusta maailmanlaajuisiin hiilidioksidipäästöihin. Jos uskoisimme nykyiseen ilmastoparadigmaan ja tuohon Korholan uskottavaan väitteeseen, joutuisimme silti toteamaan, että valmisteilla olevalla ilmastolailla ei olisi vaikutusta ilmastoon. Tämä todistaa voimakkaasti sen puolesta, että ilmaston pelastaminen ei olekaan lakihankkeen tähtäimessä. Päämääränä on vain sementoida vihreän uskonnon ylivalta kaikkeen muuhun politiikkaan nähden.

Mennäänpä sitten tabuihin, joista ilmastokeskustelussa ei yleensä haluta puhua. Niistä ei puhuttu A-studiossakaan. Nuo tabut liittyvät hyvin konkreettisesti ilmastolain seurauksiin. Niiden kiusallinen ominaisuus on se, että toisin kuin olematon lämpeneminen niiden vaikutukset ovat helposti mitattavissa. Ne näkyvät yksityiselle kuluttajille loputtomasti kohoavina energiamaksuina, vihreinä veroina ja erilaisina toiminnallisina rajoituksina. Kunta- ja yritystasolla ne näkyisivät byrokratian ja kulujen kasvuna. Kansantaloudellisesti ne merkitsisivät sellaista keskusjohtoista talouden säätelyä, joka on aina johtanut joko kilpailukyvyttömyyteen tai pysyvään stagnaatioon.

En epäile, etteikö nykyisellä hallituksella olisi halua ajaa ilmastolaki läpi tämän eduskunnan aikana, sillä niin vahvasti ovat Vihreiden hallituskumppanit vuosien varrella vihertyneet. Mutta olen yhtä varma siitä, että tuon lainsäädäntöprosessin aikana noista rahalla, työpaikoilla ja muilla taloudellisilla mittareilla mitattavista tabuista ei haluta puhua, sillä summat nousevat hirvittävän suuriksi.

Meidät saattaa säästää ilmastolailta vain se, että nykyisessä taloustilanteessa ainoaankaan uuteen ilmastotukiaiseen ei taida olla varaa sen paremmin valtiolla, yrityksillä kuin kuluttajilla. Jos eduskunnan oppositiolla ja hallituspuolueisiin kuuluvilla talouspolitiikan realisteilla on kykyä yhdistää tämä asia noihin tabuihin, saattaa Niinistön lakihankkeella olla edessään sellainen hidaste, joka mahdollistaa järkevän paluun uskonnollista paniikkia muistuttavasta ilmastoajattelusta rationaaliseen toimintaan.

Toivottavasti joku osaa panna A-studion ilmastopoliittisen asian Youtubeen, jotta se ei katoa Ylen arkistojen kätköihin.

Alkuperäinen artikkeli: http://ilmastorealismia.blogspot.se/2013/08/ville-niiniston-tarkea-asia-ja-tabut.html