Virallinen terveydenhuolto kaipaa asennemuutosta

Kansanparannukselle tai perinnehoidoille hallaa tekevät Parkkilan mukaan ei niinkään koululääketiede tai virallinen terveydenhuolto, vaan enemmänkin ns. viikonloppukurssin käyneet, jotka kutsuvat itseään hoitajiksi tai parantajiksi ilman tietotaitoa.

-Tämän leviämisen estämiseksi on tärkeä korostaa joka käänteessä koulutuksen merkitystä. Esimerkiksi jäsenkorjaajaksi ei tulla viikonlopun aikana, vaan koulutus kestää kolmisen vuotta.

-Usein jäsenkorjaajaksi opiskelevilla ja valmistuvilla on taustallaan jo virallisen terveydenhuoltoalan koulutus.

-Monet heistä ovat ammattitaitoisia lähihoitajia, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja tai hierojia.

Luonnonlääketieteen Keskusliiton ylläpitämä terapeuttirekisteri onkin nimenomaan asiakkaan parhaaksi.

-Myös alan maine on helposti tahrittavissa, mikäli asiakas joutuu epäpätevän hoitajan käsiin.

Virallisen terveydenhuollon ja perinnehoitojen yhteistyöllä olisi Parkkilan mukaan positiivinen vaikutus koko kansanterveyteemme.

-Sillä olisi vaikutus erityisesti terveydenhuollon ennaltaehkäisevään työhän.

Tämä puolestaan olisi hyvin linjassa viime keväänä voimaan tulleen uuden terveydenhuoltolain kanssa, joka painottaa sairaanhoitopiirien vastuuta terveyden edistämisessä.

Mitä sitten vaatisi se, että terveyskeskuksissamme tai sairaaloissamme työskentelisi ammattitaitoisia jäsenkorjaajia tai kuppareita? Onko se tulevaisuudessa mahdoton ajatus?

-Ei se tietenkään mahdoton ajatus ole. Tosin se vaatisi isoja asennemuutoksia terveydenhuollon piirissä. Joka tapauksessa uskon, että ajan kanssa perinnehoitojen suosia tulee vain lisääntymään. Ihmiset saavat meiltä usein avun silloinkin, kun kaikki muut keinot on kokeiltu.

-Asiakas tuntee saavansa usein paremmin apua perinteisten hoitomuotojen hoitajalta kuin lääkäriltä tai sairaanhoitajalta.

-Korostan kuitenkin, että kumpikaan järjestelmä ei poissulje toisiaan, täsmentää terveystieteen maisteri Leena Parkkila.

Takaisin pääjuttuun