Vuosisadan rikos

Vain harva tietää sen tosiasian, että kaikki maailman hallitukset ovat antaneet (typeryyttään) yksinoikeuden kaikkien maailman valuuttojen (rahamme) painamiseen salamyhkäiselle yksityisten yritysten liigalle, joita ”keskuspankeiksi” kutsutaan – nimi johtuu siitä, että salaliiton takana ovat yksityiset pankit.

Rahan painamisen yksinoikeus on kuin lupa talouden raiskaamiseen. Nämä yksityiset pankit lainaavat meille paperirahaa, jonka ne ovat painaneet täysin ilmaiseksi. Sadan vuoden taloudellisen raiskauksen jälkeen tilanne on se, että me kaikki olemme (kollektiivisesti) maksaneet näille pankeille biljoonia dollareita ja euroja ”korkoina” tyhjästä ja olemme tällä hetkellä niille velkaa kymmeniä biljoonia pelkästä tyhjästä. Tämä on historian suurin yksittäinen laillinen varkaus.

Nämä pankit ovat varastaneet yhteiskunnaltamme niin käsittämättömän suuria omaisuuksia, että nuo varkaat ovat alkaneet palauttamaan osan vuosittain varastamastaan vauraudesta. Tähän valheelliseen katumukseen on olemassa kaksi syytä. Ensinnäkin pikkuväki on murtumassa henkilökohtaisen velkataakan alle ja kansakunnat ovat hukkumassa kasvavaan valtiovelkaan. Varkaat ovat huolestuneita, että uhrit saattaisivat huomata heidän istuvan varastamansa rahavuoren päällä. Toinen syy, se todellinen syy, on se, että lukemattomat keskuspankkien varastamat biljoonat ovat vain jäävuoren huippu kaikesta kansalta varastetusta vauraudesta heidän vallassaoloaikanaan. Sen lisäksi, että tälle keskuspankkien salaliitolle on annettu vapaat kädet painaa rahaa omaksi hyödykseen, heidän katala vähimmäisvarantojärjestelmänsä on mahdollistanut luvan varastaa myöntämisen myös tavallisille pankeille.

Tarkalleen ottaen keskuspankkien tyhjästä nollakorolla muille pankeille lainaama dollari poikii pankkijärjestelmässä kymmenen uutta, tyhjästä nyhjäistyä, dollaria, jotka lainataan tavalliselle kansalle, korkeammalla korolla tietysti. Tämän vuoksi keskuspankit palauttavat nyt mielellään osan varastamastaan rahasta, sillä heidän osuutensa on vain 10 % pankkien maailmanlaajuisesta rosvouksesta.

Mikä on väistämätön tulos kapitalistijärjestelmästä, jossa jokainen taloutta vahvistava dollari on lainattu kiertoon? Velkaorjuus, jokaisen fiat- (paperi)valuutan lopullinen päämäärä.

Maailman taloudessa pyörii tällä hetkellä noin 200 biljoonaa dollaria velkaa, josta suurin osa on täysin valheellista, pankeille (kirjaimellisesti) tyhjästä maksettua korkoa. Kaikkien länsimaiden jokaisesta ansaitusta dollarista noin neljännes menee pankkiiriparasiittien valheellisen velan korkojen maksamiseen. Pankit haluaisivat varastaa vielä enemmän, mutta jo nyt kaikki talousalueet ovat konkurssin partaalla.

Kreikka pakotettiin jo tunnustamaan maksukyvyttömyytensä ja laitettiin tiukalle valvotulle säästökuurille valheellista lisävelkaa vastaan. Yhdysvallat (maailman suurin velallinen) pystyy vain hädin tuskin väistelemään totaalista maksukyvyttömyyttä ja murtumista velkataakan alla pitämällä keinotekoisesti korkotasoaan nollassa. Toisin sanoen, jos korot Yhdysvalloissa olisivat lähelläkään Kreikan tasoa (jonka heidän päälleen langettivat Wall Streetin verenimijät), olisi Yhdysvallat ollut vararikossa Kreikkaakin nopeammin. Yhdysvaltojen pitäisi nelinkertaistaa verotulonsa pystyäkseen maksamaan oman (valheellisen) velkataakkansa korot Kreikan korkotasolla.

Orjuutettuaan meidät kaikki historian suurimmat varkaat esiintyvät myös historian suurimpina tekopyhinä teeskentelijöinä. He torjuvat pienetkin vihjaukset ja yritykset tarkastella heidän toimintansa etiikkaa, laillisuutta ja perusteita puolustautuen vetoamalla omaan riippumattomuuteensa. Heidän mielestään valtioiden harjoittama talouspolitiikka on täysin erillään keskuspankkien harjoittamasta rahapolitiikasta. Väite on yhtälailla absurdi ja mieletön, kuin väite auton moottorin ja vaihteiston riippumattomuudesta toisistaan. Ne ovat osa yhtä kokonaisuutta ja on selvää, kummalla niistä on merkittävämpi rooli. Valtioiden talouspolitiikka on moottori, jolla talous saadaan toimimaan. Ilman sitä ei ole olemassa talouselämää. Keskuspankkien rahapolitiikka on vain talouden hienosäätöä, joka vaihteiston tavoin säätelee talouden nopeutta. Sillä ei ole olemassaolon edellytyksiä ilman valtioiden talouspolitiikkaa. Kumpikaan näistä ei voi olla täysin riippumaton toisesta.

Keskuspankit ovat jo yli sadan vuoden ajan vakuuttaneet toimivansa itsenäisesti yhteiseksi hyväksi, mutta tällä valheella ei ole katetta. Pankkimaailman varkaat ovat piileskelleet tämän Suuren Valheen takana teeskennellen olevansa näkymättömän muurin takana, talouspolitiikasta erillään. Koko ajan he ovat ajaneet omaa etuaan suorittaen vuosisadan rikosta. Jopa Ben Bernanke on ”halunnut säilyttää keskuspankkien itsenäisyyden” valvonnan minimoimiseksi. Varastettuaan suurimman osan maailman varallisuudesta ja orjuutettuaan kansakunnat ja valtiot valheellisen velkataakan alle pankeilla on vielä otsaa sanella rahavuoren päältä korkeuksista, miten meillä (kansalla, jolta he ovat kaiken varallisuutensa varastaneet) ei olisi oikeutta tarkastella lähemmin heidän toimiaan.

Nyt olisi kenties hyvä hetki muistuttaa varkaille, kuinka kautta historian heidän kaltaisiaan (lopulta) on palkittu teoistaan. Vain viikko sen jälkeen, kun Iranista uutisoitiin hallituksen teloittaneen useita pankkiireja miljardien kavalluksista, ilmestyi Wall Street Journalissa (ironista kyllä) varsin mielenkiintoinen artikkeli, jossa todettiin seuraavaa:

Hammurabin laki sääti jo 3700 vuotta sitten, että kenen tahansa mesopotamialaisen syyllistyessä rahoitussopimuksen ehtojen rikkomiseen – mukaan lukien johdannaissopimukset, jotka olivat yleisiä Babylonian hyödykekaupassa – hänet ”tuomittiin varkaana kuolemaan”.

… Keskiajan Kataloniassa konkurssin tehnyt pankkiiri joutui julkisen nöyryytyksen lisäksi maksamaan asiakkailleen täyden hinnan, kärsien samalla vedellä ja leivällä. Mikäli ei vuoden sisällä pystynyt maksamaan velkojaan, teloitettiin. Taseitaan väärentäneet pankkiirit saattoivat myös saada kuolemantuomion.

Renessanssiajan Firenzessä rahanvaihtajien kilta – Arte del Cambio – määräsi asiakkaiden huijauksesta rangaistukseksi kidutusta.

Talousrikoksista ei vain rangaistu, niistä myös leimattiin eliniäksi.

Ero tähän päivään on jyrkkä, kun ”rangaistus” pukumiesten rikoksista on (pahimmillaan) pelkkä läpsäisy kädelle verrattuna duunareiden kovempiin rangaistuksiin. Tämän kahden kerroksen väen erilaisen oikeuden perusta on oletuksessa (jota ei ole koskaan todistettu), että rikkaat eivät tarvitse rikoksista pidättäytyäkseen niin kovia pelotteita kuin köyhät ja siksi rangaistusten heidän hairahtumisestaan ei tarvitse olla niin kovia.

Tänä päivänä, kun Barclays avoimesti tunnusti LIBOR-huijauksen, jonka kohteena oli 350 biljoonan dollarin arvoiset markkinat, yli 90 % koko maailman rikollisuudesta (rahan arvossa mitattuna) on pukumiesten talousrikoksia. Vastikään 25 % Wall Streetin toimitusjohtajista tunnusti rikosten olevan elämäntapa pankkimaailmassa (oletettavasti loput 75 % valehtelivat).

Lyhyesti sanottuna koskaan maailman historiassa ei ole ollut yhtä suurta tarvetta valkokaulusrikollisuuden rangaistusten maksimoinnille. Varkaiden kannattaisi lukaista historiankirjoja ja tutustua kuolemaantuomittuihin samalla pohtien, mitä voisi maksimirangaistus tarkoittaa nykyaikana.

Alkuperäinen artikkeli: http://silvergoldbull.com/blog/analysis-crime-of-the-millenium/