Globaalin hegemonian siirtymä Yhdysvaltojen johtamalta läntiseltä akselilta, Aasian akselille on yksi varteenotettavista syistä siihen, miksi Yhdysvallat valjastivat Euroopan välillisesti ja Ukrainan välittömästi proxy-sotaan Venäjää vastaan. Mainittu menetelmä ei tuottanut tulosta. Niinpä Yhdysvallat on siirtynyt “liennytyspolitiikkaan” Venäjän suhteen ja entistä rajumpaan vastarintaan Kiinaa vastaan. Samalla pyritään avaamaan Iranin kautta uusi alueellinen sota Lähi-idässä, millä pyritään vahingoittamaan Itä-Aasian talouden ja kehityspolitiikan järjestelmiä sekä yleensä BRICS-liittouman maiden yhtenäisyyttä. Luonnollisesti prosessiin kuuluu Suur-Israelin realisointi. Ajautuuko maailma tilanteeseen, jossa vallitsee kolmen suurvallan Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän maailmanjärjestyksen hegemonia, missä Yhdysvallat yrittäisi puskea kahta muuta ulommas?
Taustaa
Yhdysvallat vaatii kaikkia niitä varojaan takaisin, mitkä se on sijoittanut Ukrainan sotaan [eli Ukrainan sotaan Venäjää vastaan]. Äskettäin Washington ehdotti Kiovalle uutta versiota mineraalisopimuksesta, joka on tietojen mukaan entistä ankarampi. Mainittu tuorein versio ei sisällä mitään turvatakuita Kiovalle, uutisoi Reuters [1].
Reuters [1] kirjoittaa 28. maaliskuuta, että Kiova ei hyväksy millään muotoa sellaista mineraalisopimusta, joka rajoittaa Ukrainan liittymisen Euroopan unioniin. [Ukrainan presidentiksi nimetty] Volodymyr Zelenskyj on todennut Yhdysvaltojen uusimman ja järkyttävästi laajennetun mineraalisopimuksen arvioimisen aivan liian aikaiseksi, ja haluaa tutkia sopimusta lakimiesten välityksellä. Tuoreimmassa mineraalisopimuksessa Washington edellyttää kaikista Kiovan luonnonvaroista saatujen tulojen omistamista itselleen.
Käytännössä Venäjä on jo voittanut sodan ja Ukrainan tilanne huononee jatkuvasti. Venäjä on käynyt tähän saakka tunnustelusotaa, käyttäen vain osan voimistaan.
Yhdysvaltojen uusi taktiikka globaalin hegemonian turvaamiseksi
On tietysti väärin sanoa, että Yhdysvaltojen hegemonia, kun kysymyksessä on Yhdysvaltoihin, osittain Venäjään, Euroopan unioniin ja Israeliin järkyttävän voimakkaasti vaikuttavasta kansainvälisestä eliitistä, joka on osittain sama ja ainakin samankaltainen kuin Talmud-ideologiaan perustuvan Israelin johtajiston henkinen laatu.
Mutta nyt puhutaan Yhdysvalloista, vaikka ei sinänsä puhutakaan Yhdysvalloista.
Ukrainan sota on vaikutusta maailman mahtivaltioiden muuttuvista valtasuhteista. Kukin voi todeta selatessaan kansainvälisten asiantuntijoiden tutkimuksia, että erikoisesti Kiinan ja Intian taloudellinen ja poliittinen nousu on silminnähtävää jo vuosikymmeniä. BRICS-maat haastavat kansainvälisen rahoituksen ja kehityspolitiikan perusrakenteita.
Yllä mainittu globaalin hegemonian siirtymä Yhdysvaltojen johtamalta läntiseltä akselilta, Aasian akselille on yksi varteenotettavista syistä siihen, miksi Yhdysvallat valjastivat Euroopan välillisesti ja Ukrainan välittömästi proxy-sotaan Venäjää vastaan. Nimitäin Washingtonin ja sen tiettyjen läntisten liittolaisten alituinen valtava aseellinen ja sotilaskoulutuksellinen tuki Kiovalle on mahdollistanut Ukrainan hallinnon joukkojen murhaavan terrorin Donbassin kansantasavaltojen asukkaita vastaan aina vuodesta 2014 alkaen. Washington kuvitteli iskevänsä kyntensä “heikkenevän” Moskovan kautta Pekingiin, mutta toisin kävi.
Toisena merkittävänä syynä Washingtonin sijaissodalle Kiovan kautta Moskovaan oli Kiovan ilmeisen suunnattomat mineraalirikkaudet, joita nyt Washington himoitsee. Kiovan sionistihallinto alistui Washingtonin ja tiettyjen muiden länsivaltojen marioneteiksi, johtaen ukrainalaiset ja Kiovan sekä venäläiset hirvittäviin kärsimyksiin. Ukrainalaisia sotilaita on menehtynyt sodassa yli 500 000, siviili uhrien määrät ovat suuret ja kansalaisten kärsimykset ovat mittaamattomat sekä maan elintärkeä infrastruktuuri on rauniona.
Mutta nämä kärsimykset eivät riitä, sillä Washingtonia hallitsevat poliittiset voimat haluavat tyhjentää Ukrainan luonnonvarojen rikkaudet, jotka olisivat välttämättömät Ukrainan kokonaisvaltaiseen elvyttämiseen ja jälleenrakentamiseen.
On muistettava, että Washington geopoliittinen laajentuminen (NATOn muodossa) Eurooppaan ja Itä-Eurooppaan alkoi jo 30 vuotta sitten. Luonnollisesti tämä ekspansio on suuntautunut Itä-Aasiaan. Tämä vallansiirtymän tavoittelun on ainakin alistanut Euroopan Yhdysvaltojen astinlaudaksi.
Juuri yllä esitettyyn viittaa edesmennyt globaalin politiikan strateginen teoreetikko Zbigniew Brzezinski (1997) kirjassaan The Grand Chessboard, jossa painotetaan Washingtonin geopoliittiseksi tavoitteeksi Euraasian mantereen hallintaa, painottuen Sydänmaasta reunamaihin, erittäinkin Eurooppaan, Itä-Aasiaan ja Lähi-itään. Näiden väestöllisten sekä taloudellisten keskittymien dominointia Brzezinski piti maailmanlaajuisen hegemonian kulmakivinä.
Luonnollisesti Washingtonin geopoliittista strategiaa Euraasian mantereelle on osaltaan hidastanut Kiinan moderni silkkitie ja Venäjän sekä yleensä Itä-Aasian maiden teknologinen kehittyminen.
Yhdysvallat tarvitsee nykyisin uuden strategian, pyrkiessään säilymään globaalina hegemoniana
Mistä johtuu se, että Washington ikään kuin liennyttäisi suhteitaan Moskovaan?
Mitä tähän vastaa Suomen Ulkopoliittinen instituutti (UPI)?
Arkady Moshes [2] (2/2025) esittää Upin sivustolla kolme motiivia, jotka ovat vaikuttaneet Trumpin strategiaan työstäessään rauhaa Venäjän ja Ukrainan välille.
Ensimmäisen mukaan Trump ei tiedä, mitä hän on tekemässä. Eli hän ei ole käsittänyt sitä, että selviytyäkseen Moskovan mahdollisesti asettamasta nukkehallinnosta Kiovaan, pitäisi Kiovalla olla riittävän vahvaa omaa puolustusta sekä raudanlujia turvatakuita.
[Vaikuttaa siltä, että Moshes ei ole ymmärtänyt sitä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan tuki Ukrainalle ei ratkaise sotaa, vaan lujittaa viime kädessä Venäjää, köyhdyttäen Euroopan. Moshes ei ole huomioinut sitäkään, että Venäjä on tähän saakka käynyt vain tunnustelusotaa Ukrainaa vastaan, ja siten käyttänyt vain osan sotilaallisesta voimastaan.]
Moshes jatkaa, että Trump tuskin on tietämätön, vaan ainoastaan välinpitämätön. Useista sekä poliittisista että henkilökohtaisista syistä johtuen, hän tuskin tuntee kovinkaan lämpimiä tunteita Ukrainaa kohtaan. Yhdysvalloissa Ukraina-myönteisellä kannalla on vain muutama suuryritysten edustaja, etenkin energiasektorilla, kirjoittaa Moshes.
Moshesin mukaan Trump ei ole kiinnostunut siitäkään, millaiset seuraukset Ukrainan mahdollisella romahduksella on Euroopalle. Miljoonat uudet ukrainalaispakolaiset ylittäisivät Yhdysvaltojen sijaan Euroopan rajat, mikä kuormittaisi eurooppalaisia eikä yhdysvaltalaisten taloutta.
Ensinnäkin on Moshesin kirjoitukseen sanottava, että Yhdysvaltojen presidentti, olipa hän kuka tahansa, ei päätä Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopolitiikasta, kuin nimellisesti. Täten myös Trump on liittovaltioon vaikuttavien globaalien elitististen poliittisten voimien shakkinappula. Emme käsittele tässä artikkelissa näitä voimia, mutta todettakoon, että jopa juutalaistaustainen professori Jeffrey Sachs esittää EU:n [3] parlamentissa pitämässään puheessa, että Israelin ulkopolitiikka on esitetty jo vuosikymmeniä Yhdysvaltojen ulkopolitiikkana, ja että Israelin johtajilla, kuten Benjamin Netanyahulla on käsittämättömän merkittävä vaikutus Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan.
Toisin sanoen Washingtonin maailmanpoliittiseen hegemonia strategiaan ei enää sisälly sota Ukrainan kautta Venäjää vastaan. Miksi ei? Sen tähden, että on todettu Venäjän aseellisen valloittamisen mahdottomaksi tavanomaisin asein. Eihän Washington sentään aloita suoraan sotaa toista suurvaltaa vastaan, mikä sattuu vielä olemaan valtio, jossa on maailman suurin ydinase arsenaali.
Yllä olevaan nojautuen voidaan analysoida jäljempänä esitettyä.
Washingtonin maailmanjärjestyksen strategia on muuttunut siten, että on aloitettu Neuvostoliitin aikana vallinneesta kylmästä sodasta poikkeava kylmän sodan ensimmäinen vaihe. Washington pyrkii harjoittamaan kaksinaamaista liennytyspolitiikkaa suhteissaan Moskovaan, jotta Washington pystyisi hyökkäämään täydellä ulkopoliittisella potentiaalillaan Pekingin globaalia taloudellista, poliittista ja sotilaallista voimistumista vastaan. Nimittäin vallansiirtymän vaihe, kuten jo ennakkoon hieman esitettiin, näyttäisi olevan menossa lännestä Itä-Aasiaan (Khanna 2019). Jo kymmenen vuotta sitten todettiin määrätyillä mittareilla Kiinan olevan maailman suurimman talouden. Kiinan ja myös Intian taloudellinen sekä poliittinen kasvaminen ovat olleet niin suurta viime vuosikymmeninä, että monet analyytikot ovat todenneet jo 2000-luvun alkupuolella, että Maailmanpolitiikan painopiste, johon siis talouskin vaikuttaa, on siirtynyt Aasiaan (Zakarias 2008, Muni & Chadha 2014).
Yhdysvaltojen nykyistä strategiaa eli modernia kylmää sotaa, minkä avulla se tavoittelee säilyttävänsä globaalin hegemoniansa, voidaan perustella esimerkiksi sillä, että Yhdysvallat haluavat nykyisin liittää Grönlannin hallintaansa. Mainittua on perusteltu muiden muassa peilaamalla Yhdysvaltojen toimintaa liittovaltion arktiseen strategiaan, kuten The Arctic Institute huomauttaa. Mutta on myös ymmärrettävä, että Grönlannin maaperä sisältää valtavasti luonnonrikkauksia. Grönlanti on muodostanut osa Tanskan kuningaskuntaa jo kolmensadan vuoden ajan, mutta se saavutti rajoitetun itsenäisyyden itsehallinnon muodostamisen yhteydessä vuonna 1979.
Lisäksi edellä kuvattua uutta kylmän sodan linjaa tukee Trumpin ukaasit ja suunnitelmat sotilaallisen voimankäytön hyödyntämisestä Panaman kanavan palauttamiseksi takaisin Yhdysvaltojen hallintaan.
Trumpin mukaan Panaman hallinto on sallinut kiinalaisten sotilaiden hallita elintärkeää laivojen oikoreittiä, ja että Panama veloittaa yhdysvaltalaisilta aluksilta kohtuuttomia hintoja kanavan käyttämisestä, uutisoi New York Times. [4]
Yhdysvaltojen taannoin hylätessä Euroopan, ei Britannian pääministeri Keir Starmer uskonut korviaan. Myöhemmin asiantilan selvittyä Saksan liittokansleriksi pyrkivä Friedrich Merz sekä Ranskan presidentti Emmanuel Macron [5] esittivät Euroopalle uuden aikakauden koittaneen, mikä vaatii oman ydinasepelotteen. Tällaiset puheet ja erikoisesti suunnitelmat ovat Venäjän mukaan, sille suora uhka.
Mikäli Eurooppa ajautuisi sotaan Venäjää vastaan, olisi Yhdysvallat sodan ulkopuolella, ja vaurastuisi mm. aseteollisuuden tuotoilla. Tällainen tilanne hyödyntäisi poliittisesti ja sotilaallisesti myös Israelia. Yllä mainittu skenaario saattaisi edistää Washingtonin etuja siinäkin tapauksessa, jos globaali valta kulminoituisi kolmelle suurelle, Washingtonille, Moskovalle ja Pekingille. Kolmiossa Washington pyrkisi olemaan vahvin maailmanjärjestyksen hegemonia. Mutta kolmion heikoin olisi Moskova. Näiden kolmen suuren alapuolella olisivat G7-maat, paitsi Yhdysvallat.
Välitön sodan käynti Euroopan ja Venäjän välillä luhistaisi suurimmat EU-jäsenmaat, ja se voisi heikentää myös Kiinaa. Tällöin vahvimpana säilyisivät Yhdysvaltojen ja Israelin muodostama akseli. Tässäkö on Yhdysvaltojen ja Israelin maailman hegemoniaa tavoitteleva moderni strategia?
Tällaisen kolmen suuren hypoteesin toteutuminen tarkoittaisi käytännössä ainakin löysää yhteistyötä Washington ja Moskovan välillä. Venäjällä ja Kiinalla on jo entuudestaan tietynlainen liittouma, mutta Washington ja Peking ovat kauppasodassa keskenään. Joskin Yhdysvalloilla ja Kiinalla on vielä joitakin laadultaan kaksoisstandardisia suhteita.
[6]Kuriositeettina voidaan kuitenkin huomauttaa, että Trumpin esittelemä “vastatullien” taulukko [7] ei tarkoita varsinaisia tulleja, vaan ovat kauppataseen vajeista johtuvia summia. Lähtökohtana siinä on Yhdysvaltain kauppataseen vaje kohdemaan kanssa, mikä jaetaan maasta tulevan tavaratuonnin arvolla. Saatu luku puolitetaan, jolloin saadaan Yhdysvaltain taannoin esittelemä ”vastavuoroinen tulli”.
Yhdysvaltojen presidentin Donald Trump ja Israelin pääministerin Benjamin Netanyahu neuvottelivat [8] tällä viikolla esimerkiksi Gazan asetelmasta, tuontitulleista ja Iranin tilanteesta. Valkoisessa talossa käydyistä keskusteluista viittaamme Iranin muodostamaan geopoliittiseen asemaan Lähi-Idässä.
Trump uhkaili aivan suoraan Irania. Hänen mukaansa maiden välisten neuvotteluiden tuloksettomuus olisi Iranille suuri uhka.
Mikäli neuvottelut Iranin kanssa eivät onnistu, ajautuu Iran suureen vaaraan. Iranilla ei saa olla ydinasetta, joten neuvottelujen tyrehtyminen olisi Iranille todellinen epäonnen päivä, Trump sanaili.
[9]Huomautettakoon, että Washington painottaa sitä, että vain ja ainoastaan Washingtonilla saisi olla ydinaseita, muilla valtioilla ei, lukuun ottamatta Israelia. Tämä sisältyy siihen tavoitteeseen, että ainoastaan Yhdysvaltojen ja Israelin muodostama liittouma sanelee rikollisessa ja epäoikeudenmukaisessa järjestelmässään, sen minkä se katsoo oikeudekseen, piittaamatta vähääkään kansainvälisistä oikeuksista ja planeettamme yhteisestä hyvästä, joka määräytyy suhteessa Yhdysvaltojen sekä Israelin muodostamaan pahan akseliin. Luonnollisesti tällä tarkoitetaan sitä, että Yhdysvaltojen ja Israelin muodostama koalitio olisi hinnalla millä hyvänsä, maailmanjärjestyksen hegemonia. Trump ressukka on tässä pelissä se ratkaiseva pelinappula, jota määrätyt voimat siirtelevät.
Tämä Yhdysvaltojen ja Israelin valtioterroristinen politiikka Lähi-idässä liittyy joustavasti Yhdysvaltojen uuteen strategiaan, pyrkiessään säilymään asemansa globaalina hegemoniana. Niin muodoin se sisältyy Washingtonin modernin kylmän sodan esivaiheeseen.
Hiljattain uutisoitiin [10] Trumpin hallinnon hyväksyneen ennätyksellisen, noin biljoonan dollarin puolustusbudjetin, huolimatta liittovaltion menojen käynnissä olevasta karsimisesta.
Tämä takaa Israelin ylläpitämän kansanmurhan jatkumisen Gazan alueella ja myös muilla Palestiinan alueilla. Kansanmurha jatkuu niin kauan, että Gazan kaista ja ilmeisesti myös Länsiranta ovat liitetyt Israeliin.
Israelin useanrintaman valtioterrorismi, Gazan lisäksi, esimerkiksi Syyriassa ja Libanonissa eivät ole riittäviä eskalaatioita Suur-Israelin luomiseksi. Lähi-idässä vain Iran on Suur-Israel hankkeen estäjänä, tästä syystä Yhdysvaltojen ja Israelin muodostama liittouma haluaa Iranin kontrolliinsa, mutta ei välttämättä välittömällä sodankäynnillä, sillä Iran ei ole Irak.
Loppupäätelmä
Mikäli Eurooppa jatkaa Ukrainan tukemista, se ajautuu syvempään konfliktiin Venäjän kanssa, mikä näivettäisi Eurooppaa ja myös Aasiaa. Voittajina selkkauksesta selviäisivät Yhdysvaltojen ja Israelin muodostama liittouma. Tähän ilmeisesti Yhdysvallat ja Israel pyrkivät. Euroopan luhistuessa, Lähi-itään lietsotaan alueellista sotaa, mitä tarvitaan Suur-Israelin luomiseksi ja samalla halutaan estää merkittävämpien BRICS-maiden liiton eli Iranin, Kiinan ja Venäjän liittouman kehittyminen. Joskin on toiveikasta todeta, että kaikki kansainvälisen järjestelmän hegemoniat, joita ovat edustaneet valtiot tai federaatiot, ovat sortuneet ajallaan. Niillä on alkunsa ja loppunsa maailmanhistoriassa. Nyt täytyy suorastaan rukoilla, että tilanne olisi kypsynyt Yhdysvaltojen johtaman kansainvälisen hegemonian kukistumiseen.
Markku Juutinen
Lähteet
Pavel Polityuk [11], Yuliia Dysa [12] ja Tom Balmforth [13] (28.5.2025). Reuters. Zelenskiy cautious on new minerals deal but says past U.S. aid was not a loan. https://www.reuters.com/world/europe/putin-suggests-temporary-administration-ukraine-end-war-2025-03-28/ [1]
Arkady Moshes (2/2025). FIIA. Trumpin sopimus Putinin kanssa. https://fiia.fi/julkaisu/trumpin-sopimus-putinin-kanssa-pelinavaus-euroopan-kustannuksella [2]
The New York Times (1/2025). Why Does Trump Want the Panama Canal? Here’s What to Know. https://www.nytimes.com/2025/01/08/world/americas/trump-panama-canal.html [4]
Le Monde (3/2025). Expansion of French and British nuclear umbrella in Europe is attracting interest. https://www.lemonde.fr/en/international/article/2025/03/04/expansion-of-french-and-british-nuclear-umbrella-in-europe-is-attracting-interest_6738810_4.html [5]
Guardian (4/2025). Trump says US ‘having direct talks’ with Iran over nuclear deal | US foreign policy. https://www.theguardian.com/us-news/2025/apr/07/trump-iran-nuclear-program [8]
Paul Mcleary, Joe Gould ja Connor O’brien (4/2025). POLITICO. Trump, Hegseth promise record $1 trillion Pentagon budget. https://www.politico.com/news/2025/04/07/hegseth-trump-1-trillion-defense-budget-00007147 [10]
__________
Brzezinski, Zbigniew (1997). Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives.
Khanna, Parag (2019): The Future is Asian. Global Order in the Twenty-first Century. Weidenfeld & Nicolson.
Muni, S.D. & Chadha, Vivek (2014): Asian Strategic Review 2014 US Pivot and Asian Security.
Zakarias, Fareed (2008). The Post-American World. New York & London: W.W. Norton & Company.