Näkökulma: Kaikkivaltias Codex Alimentarius
Huhtikuussa kokonaisuudessaan voimaan astunut Codex Alimentarius on YK:n alajärjestöjen, WHO:n ja FAO:n, vuonna 1963 perustama maailmanlaajuinen ruokakoodisto, jonka tehtävä on yhdenmukaistaa kansainvälisiä elintarvikestandardeja. Mihin Codex perustuu?
Codex koostuu lukuisista erilaisista standardeista, joista ajankohtaisin lienee vuonna 2005 laadittu vitamiineja ja hivenaineita koskeva ohjeistus. Sen tarkoitus on Codexin mukaan suojella kuluttajien terveyttä liian suurilta vitamiinien, mineraalien ja hivenaineiden annostuksilta, mutta lähemmin tarkasteltuna se näyttäisi olevan ilouutinen ainoastaan Codexin säännöstöihin vahvasti vaikuttavalle lääketeollisuudelle.
Codex on julistanut kovaan ääneen kaikkien ravintoaineiden olevan myrkyllisiä. Tämän väitteen se perustaa omalle menetelmälleen, joka käyttää toksilogian eli myrkkyopin riskinarviointimenetelmää mittaamaan ravintoaineiden turvallisuutta. Oikea tieteenala ravintoaineiden määrittelemiseen on biokemian haaraan kuuluva ravitsemustiede. Se määrittelee ravintoaineet sellaisiksi aineiksi, jotka ovat nykyisen tietämyksen mukaan välttämättömiä ihmiskehon toiminnalle.
Codexin käyttämää riskinarviointia ei voi siis mitenkään perustellusti käyttää ravintoaineiden turvallisuuden mittaamiseen. Jopa tieteen noviisit ymmärtävät, että saadakseen oikeita vastauksia täytyy käyttää sopivaa tieteellistä menetelmää oikeiden kysymysten esittämiseen.
Riskinarviointia käyttämällä Codex pystyy säätämään mieleisensä saantirajan mille tahansa ravintoaineelle. Esimerkiksi C-vitamiinia saisi Codexin mukaan ottaa päivässä vain 200mg, mikä on aivan liian vähän ja aiheuttaa väistämättä erilaisia terveysongelmia. Jos toksikologiaa sovellettaisiin myös ravintolisiin niin silloin tomaateista, pinaatista, omenista tai parsakaalista tehdyt tiivisteet olisivat myös vaarallisia ja laittomia.
Ravintoaineet ovat välttämättömiä osatekijöitä entsyymien muodostumiselle. Entsyymit ovat rakennuspalikoita, joita ilman kehossa ei tapahdu yhtään mitään: Ilman entsyymejä ei ole elämää. Tälläkin hetkellä jokaisessa solussasi tapahtuu noin 35,000 entsyymien vauhdittamaa reaktiota – ilman ravintoaineita nuo reaktiot eivät olisi mahdollisia ja siksi ravintoaineiden saanti on niin välttämätöntä terveydelle. Entsyymien ja siten myös ravintoaineiden tärkeyttä voi havainnollistaa myös seuraavasti:
Optimaalinen entsyymien toiminta = optimaalinen terveys
Hyvä entsyymien toiminta = terveys
Heikentynyt entsyymien toiminta = oireita
Huono entsyymien toiminta = sairaus
Ei entsyymistä toimintaa = kuolema
Jokaisella ihmisellä on erilaiset tarpeet ravintoaineiden saannin suhteen muun muassa perimästä, ilmastosta, energian kulutuksesta, toksisesta kuormituksesta, mahdollisista ravitsemuksellisista puutoksista, sairauksista ja stressistä johtuen. Tämä biologisen yksilöllisyyden huomioon ottaminen puuttuu täysin Codex Alimentariuksen filosofiasta.
Keho ei tarvitse Codexin apua ylimääräisten ravintoaineiden poistamiseksi.
Miljoonien vuosien kehityksen jälkeen lienee reilua sanoa ihmiskehon tietävän miten käsitellä vitamiineja ja hivenaineita: ylimääräinen poistetaan tai varastoidaan tulevia vajauksia varten. Ravintolisiä käytettäessä on otettava huomioon niiden laatu, muoto (synteettinen vs. luonnollinen), ravintoaineiden tasapainoisuus sekä kullekin henkilölle sopiva annostus.
Codexissa on tietoisesti päätetty käyttää epärelevanttia menetelmää voidakseen luokitella ravintoaineet myrkyiksi kuluttajaturvallisuuden nimissä.
On myös tärkeää pistää merkille, että USA:n Ravintolisä-ja terveyskasvatuslaki (The Dietary Supplement Health and Education Act ) vakuuttaa, ettei ravintoaineille ja yrteille voida asettaa mitään ylärajaa koska ne ovat ruokaa eivätkä lääkkeitä. Codex sen sijaan haluaa ihmisten rajoittavan jokaista suupalansa siinä uskossa, että yksikin porkkana voi olla liikaa ja A-vitamiinin yliannostus väistämätön.
Miten riskinarviointi toimii?
Riskinarviointi on siis toksikologian tieteenhaaraan kuuluva menetelmä, jolla mitataan myrkkyjä eli aineita, jotka myrkyttävät entsyymejä. Riskinarviointia ei ollut alunperin koskaan tarkoitus käyttää ravintoaineiden määrittelemiseen.
Riskinarviointi vaatii testattavan toksiinin testaamista elävillä eläimillä. Toksiseksi annokseksi määräytyy annos, johon puolet koe-eläimistä kuolee. Tätä ilmiötä ei tapahdu ravintoaineiden kohdalla ja juuri siksi Codex ei tee riskinarviointia laboratoriossa vaan ainoastaan paperilla; näin saadaan annettua haluttu vaikutelma vitamiinien ja hivenaineiden vaarallisuudesta.
Ruokakoodisto niin ikään virheellisesti olettaa, että on olemassa yksi tyypillinen globaali ruokavalio.
Codexia vastustavan Natural Solutions Foundationin (NSF) vaikuttavat henkilöt ovat jo vuosia osallistuneet Codex Alimentariuksen komission (CAC) kokouksiin. Vuonna 2005 pidetyssä konferensissa Italian Roomassa, NSF:n toimittajalla oli mahdollisuus keskustella muutamien Codexin eri jäsenmaiden valtuuskuntiin kuuluvien edustajien kanssa. Hän kysyi edustajilta ymmärsivätkö he, mitä ravintoaineiden saantirajojen määrittely riskinarvioinnilla tehtynä tarkoittaa heidän maidensa odottaville äideille ja lapsille, syöpäluvuille ja niin edelleen. Kenelläkään heistä ei ollut harmaintakaan aavistusta, mistä toimittaja oikein puhui – Codex ei siis kerro säännösten seurauksia edes omille edustajilleen, jotka asian ymmärrettyään olivat kauhusta kankeina ja pyysivät vielä lopuksi NFS:n toimittajaa auttamaan säädöksen poistamiseksi.
Codex Alimentarius luottaa siihen, että useimmat ihmiset eivät ole kiinnostuneita ottamaan selvää sen käyttämistä menetelmistä, joiden avulla erilaiset säädökset saadaan luotua. Jos ihmiset tietäisivät Codexin perustavan toimintansa epätieteellisille tutkimusmenetelmille, he vastustaisivat sitä.
Jos Codex käyttäisi oikeanlaista tiedettä eli biokemiaa tutkimaan ravintoaineita, se ei pystyisi rajoittamaan niiden käyttöä. Miksi? Koska biokemian kiistattomat tiedot eivät millään tavalla tue ravintoaineiden rajoittamista vaan päinvastoin ne osoittavat selvästi jokaisen ihmisen olevan biokemiallisesti yksilöllinen kokonaisuus, jossa ravintoaineiden vaikutus entsymaattisiin toimintoihin on selviö.
Codex Alimentariuksen varsinainen tarkoitus onkin tuottaa vääristynyttä tietoa, joka on jo johtanut ravintolisien käytön dramaattisiin rajoituksiin. Motiivina on turvata lääketeollisuuden asemaa: Mitä vähemmän ravintoaineita, sitä enemmän sairauksia ja mitä enemmän sairauksia, sitä enemmän lääkkeitä.
Suomennos: Anne Ukkonen
Alkuperäinen artikkeli: http://www.healthfreedomusa.org/?page_id=164
Lisää aiheesta: http://www4.dr-rath-foundation.org/features/codex_wto.html
Ristiretki jatkuu? Voisiko päätoimittaja tms. selittää, mitä tekemistä seuraavilla lainauksilla on tavallisten puutarhaviljelijöiden ja kasvihuoneyrittäjien toimilla. Ei mitään.. Jutuissa sekoitetaan ravintolisät, erilaiset luontaistuotepillerit yms sekä ihmisten ravinto – siis ruoka. Harhaanjohtavaa siis..
19.02
Luonnossa luonnollisesti kasvavien kasvien vapaata käyttöä ollaan rajoittamassa monen maan yhteisellä säännöstöllä.
Yrtit, hedelmät ja juurekset eivät pian ole enää ihmisten vapaassa käytössä ja niiden käyttö omassa harkinnassa. Tästä pitää huolen monien maiden, lähinnä suurten lääkeyhtiöiden ja maatalousbisneksen, yhteinen säännöstö, joka määrittää eri maiden lainsäädäntöä ruoan, luontaistuotteiden, ravintolisien ja yrttien suhteen.
28.05.
Codex sen sijaan haluaa ihmisten rajoittavan jokaista suupalansa siinä uskossa, että yksikin porkkana voi olla liikaa ja A-vitamiinin yliannostus väistämätön.
Miksi tämä juttu aina vaan elää? Ei savua ilman tulta?
En tiedä, ketä tämä codex-vääristely palvelee. Eläähän juttu, kun mm sitä elättää.
Kerrotko vähän tarkemmin, mitä asiavirheitä tai väärää tietoa tässä artikkelissa mielestäsi on?
Ukkonen: ”..kaikkien ravintoaineiden olevan myrkyllisiä. Tämän väitteen se perustaa omalle menetelmälleen, joka käyttää toksilogian eli myrkkyopin riskinarviointimenetelmää mittaamaan ravintoaineiden turvallisuutta.”
MrrKAT:
-Ruoan lisäaine dihydromonoksidi on paitsi elimistölle välttämätön niin myös tappanut ihmisiä.
-Ukkonen ei vähemmän lukeneena amatöörinä tiedä sitä mitä jo 500 vuotta sitten keskiajan viisas Paracelsus sanoi: ”Annos tekee myrkyn”. ”Hän viittasi siihen, että pienessä määrin hyödylliset aineet voivat olla liiallisina annoksina vaarallisia” -wikipedia Paracelsus
Ukkosen pitäisi haukkua keskiajan viisaat eikä Codex, koska Codex ei ole keksinyt tuota ns. luonnonlakia.
Ukkonen:
”Esimerkiksi C-vitamiinia saisi Codexin mukaan ottaa päivässä vain 200mg, mikä on aivan liian vähän..”..”saadaan annettua haluttu vaikutelma vitamiinien ja hivenaineiden vaarallisuudesta.”
MrrKAT:
”Antioksidantit haittaavat liikunnan tuottamaa insuliiniherkkyyden paranemista
(12.05.2009 klo 06.00)
Antioksidantteja kuten C- ja E-vitamiinia ei kannata syödä samaan aikaan kun yrittää parantaa elimistön insuliiniherkkyyttä liikunnalla, havaittiin Saksassa tehdyssä tutkimuksessa.”
Joten tervemenoa terveydelle haitalliset Vitaepro ja antioksidantit.
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/antioksidantit-haittaavat-liikunnan-tuottamaa-insuliiniherkkyyden-para
Suuri annos voi olla myrkyllinen ja karsinogeeninen. Monet vitamiinit on yhdistetty lisääntyneeseen syöpäriskiin:
-A-vitamiinin esiaste betakaroteeni lisäsi tupakoijien keuhkosyöpäriskia ja siksi Helsinki-tutkimus piti hätäkeskeyttää.
-D-vitamiinin liikasaanti on liitetty eturauhassyövän riskiin.
-E-vitamiinilisän syönti liitetty myös syöpäriskin kasvuun
-”B-vitamiinilisistä suurentunut syöpäriski?
B-ryhmän vitamiineihin luettavasta foolihaposta ei näytä olevan odotettua apua sydänsairauksien ja syövän ehkäisyyn. Tuore norjalaistutkimus päinvastoin paljastaa, että foolihappo ja B12-vitamiini yhdessä saattavat lisätä syövän ja syöpäkuolleisuuden riskiä.”
http://www.tohtori.fi/?page=6486373&id=9364040
Tämä on loogista tällä tavalla ajateltuna. Syöpä on kuin solukasa joka on palannut ns. lähtötasolle. Syöpäsolu on kuin pieni lapsi, joka tarvitsee kasvaakseen runsaasti lisää vitamiineja ja lisäaineita…
Ukkonen :.”..”saadaan annettua haluttu vaikutelma vitamiinien ja hivenaineiden vaarallisuudesta.”
– Versus –
Hivenainetutkija Jukka T. Salonen et kumpp jo v. 1992 ja 1994:
Rasvojen hapettumisen merkitys sydän- ja verisuonisairauksissa. Duodecim
1994;110(17):1643, Seppo Ylä-Herttuala ja Jukka Salonen
”On todennäköistä, että elimistön runsaat rautavarastot lisäävät katalyyttisen raudan saatavuutta verisuonen seinämässä.
Kolmessa prospektiivisessa väestötutkimuksessa onkin havaittu elimistön runsaiden rautavarastojen liittyvän sydäninfarktin tai sepelvaltimotaudin suurentuneeseen vaaraan (Salonen ym. 1992a, Magnusson ym. 1994, Morrison ym. 1994). Ensimmäinen havainto julkaistiin suomalaisesta sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimuksesta (Salonen ym. 1992a). ”
jne.
Ukkonen: ”Keho ei tarvitse Codexin apua ylimääräisten ravintoaineiden poistamiseksi.
Miljoonien vuosien kehityksen jälkeen lienee reilua sanoa ihmiskehon tietävän miten käsitellä vitamiineja ja hivenaineita: ylimääräinen poistetaan tai varastoidaan tulevia vajauksia varten.”
– versus –
”High blood levels of free ferrous iron react with peroxides to produce free radicals, which are highly reactive and can damage DNA, proteins, lipids, and other cellular components. Thus, iron toxicity occurs when there is free iron in the cell, which generally occurs when iron levels exceed the capacity of transferrin to bind the iron. Damage to the cells of the gastrointestinal tract can also prevent them from regulating iron absorption leading to further increases in blood levels. Iron typically damages cells in the heart, liver and elsewhere, which can cause significant adverse effects, including coma, metabolic acidosis, shock, liver failure, coagulopathy, adult respiratory distress syndrome, long-term organ damage, and even death.[72] Humans experience iron toxicity above 20 milligrams of iron for every kilogram of mass, and 60 milligrams per kilogram is considered a lethal dose.[73]”
-http://en.wikipedia.org/wiki/Iron#Health_and_diet
Mangaani on elimistölle välttämätön hivenaine.
MUTTA siitä huolimatta liikamäärä on neurotoksista aiheuttaen neurologisia oireita. Mangaanikaivostyöläiset sairastuvat magnanismiin, joka hidastuvan puheen, reaktiohitaudessa, ärtyvyydesssä jne oirein muistuttaa Parkinsonin ja MS-tautia.
http://en.wikipedia.org/wiki/Manganism
Aivan äskettäin 2010 havaittiin että korkeat mangaanitasot juomavedessä johtavat lasten älyllisen kehityksen häiriintymiseen ja ÅO-arvot laskee koululaisilla. Tässä mielessä mangaani muistuttaa pelättyä lyijyä neurotoksisuudesssaan.
”According to results from a 2010 study,[53] higher levels of exposure to manganese in drinking water are associated with increased intellectual impairment and reduced intelligence quotients in school-age children.”
http://en.wikipedia.org/wiki/Manganese#Precautions
TV:ssä oli äskettäin haastateltu Talvivaaran kaivoksen liepeiltä paikallista asukasta, joka joutuu tuomaan vetensä muualta tankeissa, koska mangaanipäästö on saastuttanut hänen kaivovetensä.
”Codex Alimentariuksen varsinainen tarkoitus onkin tuottaa vääristynyttä tietoa, joka on johtanut ravintolisien dramaattisiin rajoituksiin. Motiivina on turvata lääketeollisuuden asema.” jne! Tässä Artikkelissa paistaa taas jälleen minkä aseman ”lääkemyrkkytehtailijat” ovat luoneet oman tuotantonsa menestymiseen, mutta ja suuri mutta, mikä on ihmisen asema lääketeollisuuden uhrilampaana? Ehkä se että kuluttaa mahdollisimman paljon niitä ”lääkkeitä” elämänsä aikana lihottaen lääkefirmoja ja elää itse köyhyyden ja sairauksien kurimuksessa, sillä on turha kuvitella että ne lääkemyrkyt parantaa, vaan vaikutus on ihan päinvastainen.