Älä naura! Se on juutalaisvastaista! Osa 2

Miksi Dieudonnén ideologia pelottaa vihollisia ja miksi syytteet häntä vastaan ovat perusteettomia. Tämä on kolmiosaisen artikkelin toinen osa. Osa 1. Osa 3.

On mahdotonta analysoida Dieudon ja quenellen merkitystä, ellei tunne miehen ideologiaa ja syytöksiä, joita häntä vastaan on esitetty. Syylliset Dieudon kohtaloon ovat poliittisesti motivoituneet juutalaissionistit. Kyse ei todellakaan ole ”Ranskan hallituksen” taistelusta ”vihaa”, ”kansankiihotusta” tai ”rasismia” vastaan.

Ne, jotka näkivät Dieudon tuoreen haastattelun Sky Newsillä, huomasivat, että hänen maailmankatsomuksensa on kaikkea muuta kuin epämääräistä ja laimeaa ”antirasismia”. Dieudo on radikaalin vapauden asialla. Olipa kyseessä koomikontyö, elämäntavat, elokuvat, politiikka tai kohuttu quenelle, Dieudonné vastustaa alistamista ja orjuutta kaikissa niiden muodoissa. Vapautta puolustetaan olemalla uhmakkaita. Lopulta orjanomistajien hallitsema alistava yhteiskunta tullaan kaatamaan ja tilalle rakennetaan jotain uutta. Henkisesti Dieudo on lähellä Hizbollahin johtajaa Sayyed Hassan Nasrallahia sekä Iranin hallitusta. Dieudo ja hänen ystävänsä, ranskalainen antisionistinen kirjailijafilosofi Alain Soral, ovat myös luoneet hyvät suhteet Iranin tukemaan Centre Zahra -ryhmään. Myös Soral on joutunut Ranskan sionistilobbyn verenhimoisen vainon uhriksi.

Dieudo matkusti Libanoniin elokuussa 2006 tapaamaan Hizbollahin taistelijoita ja työntekijöitä. Tämän hän teki kunnianosoituksena järjestön uskomattomalle voitolle 34 päivän taistelussa sionistihyökkääjä ”Israelia” vastaan. Hän on matkustanut muutamia kertoja myös Iraniin, muun muassa marraskuussa 2009, jolloin hänet toivotti lämpimästi tervetulleeksi kunnioitettu entinen presidentti Mahmoud Ahmadinejad. Hän on tehnyt yhteistyötä iranilaisen elokuvayhtiö HACC:n, maan kulttuuriministeriön sekä islamilaisen elokuvayhdistys EDFC:n kanssa. Yhteistyö on vahvistanut Dieudon antisionistista vakaumusta sekä tahtoa julkituoda historiallisia ja poliittisia tosiasioita.

Lienee siis selvää, miksi järjestäytynyt äärijuutalaisuus pelkää Dieudon huumorin suosiota Ranskan nuorison keskuudessa, olivatpa kyseessä sitten siirtolaisnuoret tai kantaväestö. Hän on Hizbollahin ja Iranin kannattaman vapauden ideologian esitaistelija. Hizbollahin ja Iranin johtama ”Vastarinnan akseli” on suurin este sionistien maailmanvalloitushaaveille. Samalla sekunnilla, kun ajatolla Khomeini syrjäytti shaahin 1979 islamilaisessa vallankumouksessa, Iranista tuli kansainvälisen sionismin ja etenkin Yhdysvaltojen verivihollinen. Islamilaisen vallankumouksen pysäyttämiseksi Saddam Hussein aloitti Iranin ja Irakin välisen sodan Yhdysvaltojen, ”Israelin”, Saudi Arabian ja Kuwaitin puolesta. Siitä lähtien hyökkäykset Irania vastaan ovat jatkuneet. Maa on toivon, itsenäisyyden ja vastarinnan majakka sionistisen maalimanjärjestyksen pimeyden keskellä.

On vain yksi asia, joka kauhistuttaa sionisteja yhtä paljon kuin Iran – ja se on Hizbollah! Se on ainut poliittinen liike maan päällä, joka ansaitsee täysin varauksettoman tuen! Hizbollah on sitoutunut täydellisesti puolustamaan palestiinalaisia, joiden oikeudet ovat Hassan Nasrallahille pyhä sydämenasia. Sionistien junailemassa Libanonin sisällissodassa Hizbollah oli ainut toimija, joka puolusti palestiinalaisten asiaa. Etenkin ”War of the Camps” -nimellä tunnetussa konfliktissa monet sen taistelijoista uhrasivat henkensä salakuljettaessaan ruoka saarretuille palestiinalaisille. Libanonissa se on ainut järjestö, joka puolustaa palestiinalaisten oikeuksia. Kaikki Hizbollahin toimet on tehty palestiinalaisten suojelemiseksi, tästä hyvänä esimerkkinä osallistuminen Syyrian sotaan.

Hizbollahin sotilaallinen kapasiteetti ja saavutukset kasvavat päivä päivältä. Hizbollah hämäsi sekä länttä että sionisteja ylläpitämällä strategista hiljaisuutta Naton valmistellessa hyökkäystä Syyrian hallitusta vastaan. Järjestöllä oli huomattava rooli sionistien sotasuunnitelmien suistamisessa raiteilta. ”Israelin” laiton hallitus on joutunut myöntämään, että Hizbollah on tarpeeksi voimakas pysäyttääkseen Haifan ja ”Ashdodin” (sionistien nimitys Isdudille) satamien toiminnan kokonaan. Ne ovat Israelin pääsatamat ja elintärkeät maan taloudelle. Israelin terroristisen miehitysarmeijan (”puolustusvoimat”) kenraalit ovat todenneet, että Hizbollahilla on maailman kahdeksanneksi mahtavin rakettiarsenaali. ”Israel” on myöntänyt, ettei kykene pysäyttämään Hizbollahia.

Murhanhimoisen juutalaisvaltion historian nöyryyttävimpiin tappioihin kuuluu ”Labbounan isku”. Juutalaiskommandot yrittivät suorittaa tiedusteluoperaatiota eteläisessä Libanonissa Alma al-Shaabin kylän Labbounan ja Jall al-Alamin alueilla. Etsimänsä sijaan he kohtasivatkin kaksi ammattimaisesti viritettyä pommia, jotka haavoittivat heitä ja pakottivat vetäytymään. Ennalta ehkäisevä peloteisku osoitti viholliselle, että vaikka Hizbollah oli suunnannut paljon resurssejaan Syyriaan, eivät sionistit voi koskaan toimia järjestöltä salassa. Sionistien tunkeutumisen estäminen todisti, että Hizbollah voi käydä voitokasta sotaa useilla rintamilla samanaikaisesti. Dieudo on tästä varmasti samaa mieltä.

Tämän kaiken huomioon ottaen on selvää, miksi älykäs, hyvin verkostoitunut ja taistelutahtoinen koomikko, jolla on ystävälliset suhteet Iraniin ja Hizbollahiin, saa sionistit tutisemaan kauhusta. Siksi kansainvälinen juutalainen yrittää hiljentää Dieudon Ranskassa rakkaalla poliittisella aseellaan, antisemitistisyytöksellä. On tärkeä muistaa, ettei yksikään Dieudoa koskevista poliittisista syytöksistä pidä paikkaansa. Ne ovat kaikki valheita.

14. kesäkuuta 2006 Dieudo sai 4 500 euron sakkotuomion ”kunnianloukkauksesta” todettuaan, että tunnettu ranskanjuutalainen tv-kasvo Jacques ”Arthur” Essenbag tukee palestiinalaislapsia joukkomurhaavaa ”Israelin” armeijaa. Tuomio tuli, vaikka kaikki mitä Dieudo sanoi, oli täyttä totta. ”Arthur” Essenbag todellakin on sionisti. Hänen perheensä asuu roistovaltiossa ja hän itse suunnitteli maahan kiertuetta ennen vuoden 2006 kesäsodan syttymistä. Typerämpikin ymmärtää, että matkustamalla rikollisesti valloitetulle alueelle antaa samalla moraalisen ja käytännöllisen siunauksensa miehitykselle jo kaupassa asioimalla ja rahaa käyttämällä.

Arthurin raukkamainen Israelin kannattaminen on jo sinänsä tarpeeksi tuomittavaa. Mainittakoon silti myös, että hän tekee bisnestä legendaarisen rikollisen juutalaissuku Rothschildien kanssa. Kyseessä on tragikoominen ”eettinen” kahvilahanke. ”Israelin” miehitysjoukot tappavat palestiinalaislapsia ja myös muita arabilapsia. Operaatiot Puolustuksen tukipylväs ja Valettu lyijy sekä heinäkuun sota ovat tylyjä esimerkkejä ”Israelin” miehitysjoukkojen sairaasta mieltymyksestä lasten teurastamiseen. Jos kaipaa tuoreempia esimerkkejä, niin voi tutustua 3-vuotiaan palestiinalaisen Hala Abu Sabikhan kohtaloon. Hän seisoi kotipihallaan kahden veljensä kanssa, kun ”Israelin” hävittäjät pommittivat kaikki kolme kuoliaaksi viime joulukuussa laittomasti saarretussa Gazassa.

15. marraskuuta 2007 Dieudon kouraan lyötiin 5 000 euron sakkolappu siksi, että hän kutsui juutalaisia ”orjakauppiaiksi”. Kovaa kielenkäyttöä? Ehkä. Häijyä? Mahdollisesti. Suorapuheista? Toki. Mutta valheellista? Ei missään nimessä! Nation of Islam -järjestön tutkimusyksikkö on murskannut myytin siitä, että juutalaisilla ei olisi ollut mainittavaa roolia transatlanttisessa orjakaupassa. Samalla he nostivat esiin erään historian vaietuimmista aiheista kolmen juutalaislähteitä suoraan siteeraavan teoksen voimin: The Secret Relationship Between Blacks and Jews Volume 1, The Secret Relationship Between Blacks and Jews Volume 2: How Jews Gained Control Of The Black American Economy sekä Jews Selling Blacks: Slave Sale Advertising by American Jews.

Kirjat todistavat aukottomasti, että juutalaisilla ei ollut vain huomattava, vaan ylivoimainen asema mustien orjakaupassa. Juutalaiset olivat alalla vertaansa vailla! He hallitsivat kauppaa, he päättivät käytännöistä ja käärivät voitot. Jopa Jewish Telegraph Agency vahvisti hiljattain, että jättimäinen joukko hollantilaisia juutalaisia osallistui orjakauppaan. Jewish Daily Forward puolestaan myönsi 2013, että ”Suurin osa etelävaltioiden juutalaisista puolusti orjuutta ja monet heistä jopa vaativat orjakaupan rajua laajentamista.”

Kesäkuun 26. 2008 Dieudonnéa paiskattiin seuraavalla järjettömällä 7 000 euron sakkotuomiolla. Tällä kertaa ”rikos” oli ”holokaustin” julkisen muistelun kutsuminen pornografiaksi. Dieudonné on tietysti oikeassa. Järjestäytynyt juutalaisyhteisö vaatii jatkuvasti juutalaisten ”holokaustille” erityisasemaa historian virallisesti karmeimpana tapahtumana. Sitä ei saisi verrata mihinkään, sillä kukaan ei väitteen mukaan ole kärsinyt yhtä pahasti kuin juutalaiset ”holokaustissa”. Äärijuutalaiset käyttävät ”holokaustia” hyväkseen, se on heille ase, jolla manipuloida ja korruptoida. Se on fetissi. Sillä oikeutetaan kaikki ”Israelin” rikokset historian loppuun asti. Onko kuitenkaan todisteita siitä, että Dieudonné on oikeassa sanoessaan näin? Todellakin on.

Jo kaksi vuotta putkeen mielenvikaiset ja irstaat ”israelilaiset” ovat järjestäneet ”Miss holokaustiselviytyjä” -näytöksiä. Väitettyjä toisen maailmansodan ”vainojen selviytyjiä” pyydetään keikistelemään lavalla ”holokaustin” myytin ja sionismin kunniaksi. Suorastaan raastavan perverssejä ovat niin kutsutut ”Stalag”-pokkarit. Ne ovat juutalaissionistien luomia teoksia, joissa yhdistetään ”natsismia”, seksiä ja väkivaltaa tyypilliseen kieroutuneeseen ”israelilaiseen” tapaan. Stalagit olivat aiemmin väkivaltaisen juutalaisvaltion oma synkkä kulttuurisalaisuus, mutta nyt pokkarit ovat tekemässä paluuta. Jos ne eivät riitä todisteeksi Dieudonnén väitteelle ”holokaustipornosta”, niin rehellisesti sanottuna en tiedä mikä voisi riittää.

Helmikuun 27. 2009 yhteiskunta kävi Dieudon kimppuun jälleen. Tällä kertaa mies sai 75 000 dollarin sakot, koska hän oli hiillostanut tunnettua ranskalais-algerialais-juutalaista laulajanäyttelijä Patrick Bruelia. Dieudon mukaan ”Bruel on käytännössä ’Israelin’ sotilas” ja täten hänelle eteläisen Libanonin pommittaminen ja palestiinalaislasten murhaaminen ovat täysin normaaleja asioita. Dieudo totesi Bruelin olevan ”ultrasionistisen järjestelmän tuote” ja ”supermilitantti”, jolla on ”melko tyypillinen ’israelilainen’ ylivaltakompleksi”. Miksi Dieudoa rangaistaan tämän sanomisesta? Bruel ON ultrasionisti ja kuten kukaan muukaan ultrasionisti, ei hänkään välitä pätkääkään palestiinalaislapsista, jotka hänen rakastamansa rikollinen sionistiarmeija teloittaa. Bruel on tehnyt jo kauan ”taiteellista” yhteistyötä laittoman miehittäjävallan kanssa; hän on esiintynyt maassa toistuvasti ja nauhoittanut myös musiikkia miehittäjävaltion ”artistien” kanssa jo vuodesta 1996 lähtien.

Bruel on ruokkinut ultrasionismiaan myös esiintymällä pahansuovassa ”Tel Avivin” yliopistossa. Yliopistolla on järkyttävä rooli sionistisen valloituspolitiikan historiassa aina 1948 Nakba-päivästä lähtien. Rakennus on pystytetty etnisesti puhdistetun Sheikh Muwannis -kylän raunioille. Bruel on näytellyt myös naurettavassa propagandaelokuvassa ”O Jerusalem”, joka pyrkii vääristelemään historiaa ja piilottamaan vuoden 1948 juutalaisterrorismin rikokset. Palestiinalaisten verilöylyn sijaan katsojille syötetään ikivanha sionistinen tarina ”juutalaisten itsenäisyydestä ja uhriasemasta”. Bruel ja hänen rasistiset joukkonsa voivat toki nyyhkyttää ”antisemitismistä” juuri niin paljon kuin jaksavat. Totuus ei silti pala tulessakaan, ja Dieudo on kiinnostunut vain totuudesta.

Ikään kuin tämä ei riittäisi, Dieudonné sai lokakuun 27. 2009 10 000 euron sakot ”juutalaisten julkisesta halventamisesta”. Tämä oli rangaistus esityksestä, jonka Dieudo järjesti urhean totuudenpuhujan ja ”holokausti”-revisionistin Tohtori Robert Faurissonin kanssa. Kesäkuun 8. 2010 aktivisti-satiirikkoa muistettiin taas 10 000 euron sakoilla, syynä ”kunnianloukkaus”. Dieudo oli kritisoinut sionistien LICRA-järjestöä ja kutsunut sitä ”mafian kaltaiseksi yhteisöksi, joka ajaa sensuuria”.

Olivatpa Faurissonin näkemykset toisesta maailmansodasta ja sionismista millaisia tahansa, tuli Dieudon tuomio käytännössä siitä, että hän esiintyi sellaisen henkilön kanssa, josta juutalaiset eivät pidä. Faurissonista ei pidetä, sillä hänellä on hyvin perusteltuja ja valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä asiasta, josta on olemassa julkisuudessa vain yksi sallittu totuus. Siinä kaikki. Farssi oli niin kaukana demokratian periaatteista kuin mahdollista. Miten olisi käynyt, jos asiat olisivat olleet päinvastoin? Mitä tapahtuisi, jos juutalaissionistisia johtajia ja viihdetaiteilijoita rangaistaisiin ”arabien ja muslimien julkisesta halventamisesta” vain siksi, että he ystävystyisivät Ranskassa joidenkin ”israelilaisten” upseerien kanssa? Ainakin tuomiolle olisi hyvät perusteet, sillä arabit ja muslimit todellakin ovat loukkaantuneita ”Israelin” olemassaolosta ja maan toteuttamasta kansanmurhasta! On kuitenkin turhaa vaivautua kertomaan vastausta skenaarioon. Kansainvälisen juutalaisyhteisön reaktio jo pelkkien syytteiden nostamiseen tulisi olemaan mittasuhteiltaan astronominen.

Myös LICRA-tapaus oli täysin typerä. Kukaan ei voi kiistää tosiasiaa, että LICRA on mafian kaltainen sensuurijärjestö. LICRA on suorastaan synonyymi sanoille ”mafia” ja ”sensuuri”! Dieudonné ei ole ainut, jota järjestö on ahdistellut. Pahamaineinen sionistinen painostusjärjestö hyökkäsi kahdentoista palestiinalaisia tukevan solidaarisuusaktivistin sananvapauden kimppuun 2011, kun nämä vaativat israelilaisten tuotteiden boikotointia. LICRA tulee taatusti jatkossakin hiljentämään ihmisiä ”valitun kansan” edun nimissä.

Alkuperäinen artikkeli lähteineen englanniksi Mask of Zion -verkkosivuilla.