Ruotsin fanaattiset feministit – miesten silpomisen puolesta?

Ruotsi on feminismin suunnannäyttäjä ja maailman feminismin keskus. Ruotsissa on otettu käyttöön ensimmäisenä maana Euroopassa samaa sukupuolta olevien avoliitto vuonna 1987; tätä seurasi Tanska 1989 ja Norja 1993 säätämällä lain ”rekisteröidystä parisuhteesta” (lähes kaikilla avioliiton oikeuksilla). Myös Ruotsi otti rekisteröidyn parisuhteen käyttöön 1994. Sen jälkeen tapahtui paljon, vaikka hallitus lupasi, ettei enempiä muutoksia perhe- ja avioliittolakiin enää tehtäisi, sekä vuonna 1987 että 1994!

Vuosina 2004 ja 2005 nähtiin erikoisen kampanjan nousu, romahdus ja uudelleen herääminen, kun äärivasemmiston radikaalit feministit nostivat esiin ajatuksen avioliiton korvaamisesta lukuisia puolisoita sallivalla sukupuolivapaalla parisuhteella. Juttuun liittyy myös eräs viime vuosien mielenkiintoisimmista politiikan tapahtumista: Ruotsin ensimmäisen ainoastaan naisten asioihin keskittyneen puolueen nousu, suosio ja hajoaminen. Puolue otti nimekseen Feministinen Aloite, feminiskt initiativ (FI tai F!).

Nuorekasta moniavioisuutta

Maaliskuussa 2004 yksi Ruotsin konservatiivisista päivälehdistä, Nya Dagen, kirjoitti valtapuolue sosiaalidemokraattien nuorisosiivestä, joka kannatti ajatusta avioliiton korvaamisesta moniavioisella ja ”sukupuolineutraalilla” avioliittojärjestelmällä. Samaan aikaan vihreän puolueen nuoret vaativat moniavioisten liittojen tunnustamista. Nya Dagen vastusti pääkirjoituksessaan nuorten aloitteita muistuttaen lukijoitaan hallituksen lupauksista, ettei avioliittolakiin tulisi enempiä muutoksia vuosien 1987 ja 1994 muutosten jälkeen. ”Älkää uskoko!” kirjoitti Nya Dagen. Lisää muutoksia on varmasti luvassa. Pääkirjoitus kirvoitti vihaisen kirjeen vihreiden nuorten johtajalta Einar Westergårdilta:

”Yritämme saada aikaan sukupuolten vallankumouksen ja tasoittaa nykyistä hierarkiaa, jossa heteroille annetaan etuuksia ja jossa muita sukupuolielämän muotoja yritetään tukahduttaa. Kahden henkilön parisuhde on heteroseksuaalinen normi, kun taas meidän tavoitteemme on tehdä laista mahdollisimman riippumaton normeista. Avioliitto ei ole avain homoseksuaalien, biseksuaalien ja transsukupuolisten vapauteen. Tärkeätä on taistelu sukupuolivapaan ja normeista vapaan lainsäädännön puolesta saavuttaaksemme yhteiskunnan ilman heteroseksuaalisia normeja.”

 
Feministit painostavat

Asiat lähtivät rullaamaan nopeammin kuin Nya Dagen osasi aavistella, sillä apuun tulivat kesällä 2004 feministit, jotka olivat tyytymättömiä epäonnistuttuaan yrityksessään saada naiskiintiöt yritysten johtokuntiin. Vuonna 2002 tasa-arvoministeri Margareta Winberg oli asettanut paljon keskustelua aiheuttaneen tavoitteen saada Ruotsin julkisesti noteerattujen yritysten johtokuntiin vähintään 25 % naisedustajuus. Winberg uhkasi hallituksen valvomilla kiintiöillä, mikäli tavoitteeseen ei päästäisi vuoteen 2004 mennessä. Vaikka Norjassa jo vastaava kiintiö oli käytössä, ei Ruotsissa vaatimuksiin taivuttu, sillä vuonna 2004 naisia oli johtokunnissa vain 11,6 % ja suurin osa eduskunnasta vastusti kiintiöiden asettamista. Vasemmistopuolue ja vihreät kannattivat kiintiöitä, mutta valtapuolue sosiaalidemokraatit oli mielipiteiltään vahvasti jakautunut. Näytti siis siltä, ettei ministeri Winbergin uhkauksella olisi katetta.

Tilannetta laukaisemaan astui Gudrun Schyman, entinen vasemmistopuolueen karismaattinen johtaja, joka päätti perustaa uuden puolueen, ”Feministisen aloitteen” (FI). Schyman päätteli, että jos hän saisi Ruotsin lukuisat feministit yhteen puolueeseen, olisi sosiaalidemokraattien pakko ottaa heidät mukaan hallitukseen ja samalla sitoutua tukemaan feministisiä lakimuutoksia ja naiskiintiöitä. Strategian riskinä oli sosiaalidemokraattien ennestään jyrkästi jakautuneiden mielipiteiden kallistuminen heitä vastaan, jolloin maan hallitus joutuisi maltillisten sosialistien käsiin. Jos taas feministit saisivat eduskuntaan pääsemiseen oikeuttavat vähintään neljä prosenttia äänistä, olisivat näkymät uuden uljaan ja naisvaltaisemman maailman luomiseen valoisat.

 
Feministien vaatimukset

Muutama kuukausi ennen lähtöään vasemmistopuolueesta Schyman oli aiheuttanut kiistaa ehdotuksellaan ”miesverosta”, vain miehiin kohdistuvasta verosta, jolla kustannettaisiin valtion lukuisia naisten turvakoteja. Schymanin ”miesvero” lietsoi vihaisia vastineita maltillisemmilta ihmisiltä, kuten Liza Marklundilta: ”Kaikkien miesten julistaminen syylliseksi kaikkiin raiskauksiin ja väkivaltaan naisia kohtaan ei ole vain loukkaavaa ja väärin, vaan yksinkertaisesti typerää.” Huolimatta kärkevistä arvosteluista miesveroa kohtaan Schymanin lupaus ”murtaa vallan keskittyminen miehille” FI:n avulla sai laajaa kannatusta. Kannatuskyselyt osoittivat viiden prosentin varmasti äänestävän FI:tä ja uskomattomat 20-25 % sanoi harkitsevansa FI:n kannattamista.

Jo näin aikaisessa kannatuksen vaiheessa FI esitteli erittäin radikaaleja ideoita. He suunnittelivat muuttavansa Ruotsin lainsäädäntöä raiskauksen osalta niin, että miesten tulisi aina kysyä naiselta lupaa seksiin. Vaatimuksia esitettiin myös lain säätämiseksi ”suhteellisen arvon” määrittämiseksi palkan tasoittamiseen aloilla, jotka olivat hyvin mies- tai naisvaltaisia, kuten trukkikuskit ja puhelinvaihteenhoitajat. Keskeinen ajatus FI:n tavoitteissa oli yhdenmukaistaa miehet ja naiset kaikilla perheen ja työn osa-alueilla. Miehet haluttiin pitämään yhtä paljon isyyslomaa kuin naisilla oli äitiyslomaa. Ruotsissa vanhempainvapaa on noin vuoden, minkä voi ottaa äiti, isä tai molemmat yhdessä. Myös päiväkoteihin haluttiin mieskiintiöt ja sieltä tahdottiin poistaa leikeistä poikien ja tyttöjen sukupuolieroja korostavat leikit.

Feministien voitot

Schymanin strategia tuotti nopeasti tulosta. Pysäyttääkseen feministien loikkaukset vasemmistolaiset puolueet omaksuivat pian FI:n puolueohjelman ajatuksia. Sosiaalidemokraatit suosittelivat tasavertaisuusbonusta perheille, joissa vanhempainvapaa jaettiin tasan isän ja äidin välillä. Hallitus lupasi harkita samaa sukupuolta olevien avioliittoa olemassa olevan rekisteröidyn parisuhteen sijaan.

Yhdessä kolme vasemmistolaista puoluetta (sosiaalidemokraatit, vasemmistopuolue ja vihreät) päättivät myöntää lesbopariskunnille oikeuden keinohedelmöitykseen valtion terveydenhuollon. Säädös astui voimaan heinäkuussa 2005. Oikeus keinohedelmöitykseen annettiin kaikille lesbopareille, huolimatta siitä olivatko he naimisissa, rekisteröityneet vai ainoastaan asuinkumppaneita. Molemmille myönnettiin myös täydet äidin oikeudet, mikä mahdollisti kolminaisvanhemmuuden ja teki tavallaan isistä korvattavia. Samaan aikaan hyväksyttiin Ruotsissa muita asetuksia sukupuolten tasa-arvosta, muun muassa asetus yhtäläisistä velvoitteista, kuten hiusten leikkuusta. Kevät 2005 oli Feministiselle aloitteelle oikeaa voitonjuhlaa. Uuden kulttuurin ilmapiiri rohkaisi Ruotsin feministejä kaikilla tasoilla. Miss Ruotsi -missikisat peruttiin vuonna 2005, ensimmäisen kerran sitten niiden alkamisen vuonna 1949.

 
”Miehet ovat eläimiä”

Kaiken suosion keskellä ongelmia syntyi tv-dokumentista Sukupuolten sota, joka paljasti Ruotsin feministien radikaaleimman aineksen ajatuksia, jotka olivat liikaa jopa vapaamielisille ruotsalaisille. Dokumentissa silmäätekevä feministi, akateemikko ja aktivisti Eva Lundgren väitti jopa 50 % ruotsalaisista naisista olevan miesväkivallan uhreja. Lundgren vakuutti ruotsalaisten miespuolisten saatananpalvojien verkoston tappaneen satoja vauvoja rituaalimurhissa Ruotsissa. Uppsalan yliopiston virallinen tutkimus totesi myöhemmin molemmat väitteet perättömiksi.

Dokumentissa esiintyi myös Ireen von Wachenfeldt, valtion naisten turvakotien puheenjohtaja, jonka kommentit aloittivat kiivaan julkisen keskustelun hänen todettuaan filmissä, että ”miehet ovat eläimiä”. Taustalla oli turvakotien verkoston von Wachenfeldtin johdolla painatetut otteet 60-luvun ”SCUM-manifestista” (Society for Cutting Up Men, Yhteiskunta miesten silpomisen puolesta). Manifestissa yllytettiin naisia ”tuhoamaan miessukupuoli” käyttämällä nykytiedettä varmistamaan vain tyttölasten syntyminen. Manifestissa todettiin, että ”miesten kutsuminen eläimiksi on heille aivan liian mairittelevaa, sillä mies on pelkkä kone, kävelevä dildo.” Dokumentissa von Wachenfeldtilta kysyttiin mielipidettään tästä ja hän totesi: ”Kyllä, mies on eläin. Ettekö itse ole samaa mieltä?”
Lundgren ja von Wachenfeldt saivat kovaa kritiikkiä osakseen ja FI:n asema mahdollisena osana tulevaa hallituksen koalitiota joutui vakavan keskustelun kohteeksi. Uusi tasa-arvoministeri Jens Orback tarttui tilaisuuteen ja arvosteli von Wachenfeldtia ankarasti hänen miesvihastaan ja päätöksestään olla palkkaamatta miehiä valtion turvakoteihin.

Paniikissa FI yritti saada riveihinsä miespuolisen feministin, mutta epäonnistuivat, kun heidän valitsemansa miesehdokas kieltäytyi kunniasta. Kriittisen kesän 2005 jälkeen syyskuun kokouksessa yritettiin saada järjestystä riveihin ja rakennettua voittoisa puolueohjelma. Yhteisrintama alkoi kuitenkin repeillä ja useat maltillisemmat feministit erosivat puolueen hallituksesta valittaen, että laajemmat tavoitteet asialistalla (naiskiintiöt ja isyyslomat) työnnettiin syrjään radikaalien lesbojen, biseksuaalien ja transseksuaalien aloitteesta. He kiusasivat ja suorastaan ahdistelivat ’tavallisia heteroseksuaaleja feministejä’.

Lopulta puolue yritti julistautua irti patriarkaalisista normeista vailla virallisia johtajia, mutta puolueohjelma alkoi vaikuttaa pahemmalta kuin miesvaltainen yhteiskunta, jonka se yritti korvata. Puolueesta ajettiin maltillisemmat feministit ulos (jotka olivat melko radikaaleja vanhoillisten mielestä) ja jäljelle jäi kaikkein radikaalein aines miesveroa ajaneen Gudrun Schymanin johdolla. Kokouksen loppupuolella puolueen imago ryvettyi entisestään, kun laulu ”F***ing man, we’re going to chop you to bits” (suom. V***n mies! Silvomme sinut palasiksi!) sai raikuvat aplodit ja suosionosoitukset.

 
Avioliittoinstituution lakkauttaminen

FI:n radikaalia osastoa johti Tiina Rosenberg, jolle lesbous oli kunnia-asia ja joka aiheutti pahennusta kutsumalla miesten kanssa eläviä naisia ”pettureiksi”. Kokouksen menestyksen jälkeen Rosenberg ilmoitti puolueen uudesta tavoitteesta lakkauttaa avioliiton instituutio kokonaan ja korvata se sukupuolineutraalilla moniavioisella kumppanuusjärjestelmällä. Kuten nuorten ehdotus edellisenä vuonna, Rosenberg mainosti ehdotustaan ”perheen vapauttamiseksi heteroseksuaaleista normeista” ja sanoi avioliiton historiassa olevan kyse ”rakkauden ja yhteiselon sijaan omistamisesta.”

Feministisen aloitteen kannatuslukemat alkoivat pudota kokouksen miesvihan ja dokumentin ”miehet ovat eläimiä” -lausunnon takia. Vasemmistopuolue yritti kalastella FI:n kannattajia ehdottamalla avioliiton vaihtoehdoksi moniavioista ja sukupuolineutraalia kumppanuutta. Pääministeri Göran Persson ilmoitti olevansa valmis neuvottelemaan joistakin FI:n puolueohjelman kohdista ja sanoi toivottavansa sen mieluummin osaksi koalitiohallitusta kuin uuden konservatiivisen euroskeptikkojen puolueen. Vain kuukautta myöhemmin radikaali Rosenberg pakotettiin eroamaan puolueesta. Schyman piti syynä yleistä homofobiaa.

Jos puolueen kaikkein radikaaleimmat lausunnot eivät olisi tulleet dokumentin myötä esille, FI olisi saattanut pärjätä hyvin ja päästä osaksi hallitusta toteuttamaan avioliiton lakkauttamisagendaansa ja muita feministisiä lakiuudistuksia. Miesten yleinen mollaus ja siihen liittyneet ristiriitaisia tunteita herättäneet lausunnot veivät puolueelta niin paljon kannatusta, ettei se päässyt yli 4 prosentin rajan vaaleissa vuonna 2006 eikä 2010 tai europarlamenttiin vuonna 2009. Ruotsissa on kuitenkin edelleen hyvin pakkosuvaitsevainen ilmapiiri ja monet vasemmistolaiset puolueet ovat omaksuneet osia FI:n puolueohjelmasta. Feministit tulevat varmasti mukaan tulevaisuudessa, muodossa tai toisessa. Homoliittojen hyväksyminen on vain välivaihe, jonka tarkoitus on nakertaa perinteisen avioliiton arvoasemaa ja tasata tietä koko avioliiton lakkauttamiseen instituutiona.

Jälleen kerran Ruotsi on näyttänyt meille yhden mahdollisen tulevaisuudennäkymän, jossa avioliitto itsessään julistetaan vanhentuneeksi ja se syrjäytetään ”sukupuolineutraalin kumppanuusjärjestelmän” tieltä, jossa sallitaan useita puolisoita. Uudet sukupolvet, jotka haluavat aina poiketa aiempien sukupolvien viitoittamalta tieltä, saattavat hyvinkin olla avoimia näille ehdotuksille. Kuten Ruotsin esimerkki näytti, lopulliselta tuntuvat muutokset eivät yleensä ole sitä, vaan ne ovat vasta alkusoittoa, sillä nälkä kasvaa syödessä.

 
Artikkelin tietoja päivitetty. Alkuperäinen vuonna 2006 kirjoitettu artikkeli englanniksi National Review’n sivuilla.