Voitonpäivä 25.5.

25.5.2000 lukeutuu Israelin rikollisvaltion historian nöyryyttävimpiin häviöihin. Sen kunniaksi julkaisemme käännöksen Lähi-idän tilannetta seuraavan Electronic Resistancen artikkelista, jossa juhlistetaan vuosipäivää.

25. toukokuuta on tärkeä päivä etenkin kaikille libanonilaisille. 25.5.2000 eteläistä Libanonia yli kaksikymmentä vuotta miehittäneet israelilaisjoukot viimein pakotettiin vetäytymään. Tänään, 14 vuotta myöhemmin, libanonilaisten voittoa muistellaan eri puolilla maailmaa. Tapaus todisti, ettei kukaan voi peitota ylpeää kansaa. Ei edes vihollisista suurin: sionismi.

Historiallisen voiton juhlistamiseksi tapasimme Pariisiin saapuneen Vera Yamminen. Hän on libanonilaisen kristityn Al-Marada-puolueen johtaja. Hän on loistava puhuja ja Libanonin urheimpia naisia. Mukana tapaamisessa olivat myös Libanonin Ranskan suurlähettiläs Antoine Chedid, Amal-puolueen jäsen Mhammad Nasreddine sekä Syyrian ylpeä edustaja Fadi Abo Fawaz.

”Vahva valtio tarvitsee vahvan johtajan,” toteaa Antoine Chedid. Todellakin, tänään kaikki me teemme kunniaa libanonilaisen vastarinnan, Hizbollahin, johtajalle Sayyed Hassan Nasrallahille. ”Toukokuun voitto 2000 oli pyhän vastarinnan voitto,” Chedid jatkaa.

Tämä tapaaminen ei kuitenkaan käsittele vain libanonilaisia. Edustamme eri uskontoja ja kansoja, joita yhdistää yksi perusarvo: alistettujen vapauttaminen. Mhammad Nasreddine toteaa: ”Muistelimme Nakbaa muutama päivä sitten. Eräänä päivänä Palestiina tullaan vapauttamaan, aivan kuten mekin vapautimme maamme. Vapaustaistelijat sanovat, että ’aseissa piilee ihmisen kauneus’.” Tohtori Nasreddine muistelee myös vuoden 2006 sotaa, jota hän pitää Libanonin historian kauheimpana. ”Lähi-itä tarvitsee sekä muslimeja että kristittyjä.” On painotettava sitä, etteivät nämä olleet lahkolaismaisia uskonsotia. Kristittyjen ja muslimien on pidettävä Libanonissa yhtä puolustaakseen rakasta isänmaataan. Libanonin turva on aina ollut intohimoinen rakkaus, jota kansa on tuntenut kotimaataan kohtaan. Juuri tästä syystä Libanonia ei ole koskaan voitettu eikä tulla voittamaan. ”Vastarinnan ydin on, että me emme tule koskaan kuolemaan,” Sayed Fadi Abo Fawaz sanoo. Niin kauan kuin on totuuden puolesta taistelevia ihmisiä, ei totuus tule kuolemaan.

”Juutalaiset kohtelevat palestiinalaisia juuri niin kuin he väittävät saksalaisten kohdelleen heitä itseään.”

Eurooppa oli kauan vastarinnan sydän: Ranska, Englanti, Italia, Saksa. Nyt me kannamme vastarinnan soihtua. Vera Yammine: ”En kirjoittanut etukäteen puhetta. On hyvin vaikea kirjoittaa yhteisestä uskostamme vastarintaan. Sen sijaan, että me luonnehtisimme vastarintaa, vastarinta luonnehtii meidän jokapäiväistä elämäämme.” Kun häneltä kysytään, miltä Libanonin tulevaisuus näyttää, hän toteaa, että maalla on kolme vaihtoehtoa: ”Voitto, voitto ja voitto.”

Libanoin liput liehuvat taivaalla. Sankarilaulut muistuttavat voitostamme, joka ravisti koko maailmaa. Kansallinen yhtenäisyys. Kaikessa on kyse yhtenäisyydestä. Kristityt, muslimit, libanonilaiset, iranilaiset, irakilaiset ja syyrialaiset. Olemme yhtä. Jos vastustat meitä, varaudu sotaan.

Meille länsimaissa asuville välitettiin tärkeä viesti: vastarinta asuu meissä kaikissa. Meidän on korotettava ääntämme ja nostettava lippumme korkealle. Meidän on puhuttava totuudesta kovalla äänellä, huutaa, vaikka kukaan ei kuulisikaan meitä. Kutsumme mukaamme myös kovia kokeneet kansat Beirutista Damaskokseen ja Jerusalemiin. Al Qusayrista Kessabiin. Aleksandriasta Gazaan. Bagdadista Ammaniin.

Tehtävämme on kouluttaa ja voimistaa tulevia sukupolvia. Kuinka? Opettamalla heille tärkeitä arvoja, kuten itsenäisyys ja miehittäjän vastustaminen. Tuleville sukupolville on opetettava, ettei miehittäjän tahtoon saa alistua. Nuoria on opetettava puhumaan kovaa. Tämä on tehtävämme uskontoon katsomatta. Runoilija Sayyed Hussein Attaya on sanonut: ”Kansakunta voi vapautua vasta, kun kansa on vapauttanut mielensä.” Nuorille on osoitettava, että tehtävämme on paljon suurempi kuin vihollinen yrittää uskotella. Tämä ei ole arabikevät, vaan Levantin kansannousu.

Olemme vapauden, voiman ja totuuden kansaa. Kukaan ei tule tuhoamaan meitä. Libanonilaiset ovat oikeassa sanoessaan, että ”minun maani on aina oikeassa”!

Alkuperäinen artikkeli englanniksi Electronic Resistance -verkkosivuilla.