Hitler ja pankkiirit: korko-orjuuden murtaminen
Tämä artikkeli on suunnattu henkisesti kypsälle ja tiedonjanoiselle yleisölle, joka tahtoo peilata omaa aikaamme menneisyyteen. Artikkelin on kirjoittanut eteläafrikkalainen pankkiiri Stephen Goodson. 2003–2012 hän työskenteli Etelä-Afrikan reservipankissa. Juutalaiset lobbaajat pakottivat pankin irtisanomaan Goodsonin, kun tämä oli julkisesti puolustanut Kolmannen valtakunnan politiikkaa.
Marraskuun lopulla 1918 Adolf Hitler palasi Müncheniin, josta hän jatkoi sotilasleirille Baijerin Traunsteiniin. Leirin päättyessä huhtikuussa 1919 Hitler matkusti takaisin Müncheniin. Aluetta hallitsi tuolloin vallankumouksellinen puolanjuutalainen Kurt Eisner, todelliselta nimeltään Salamon Kosmanowsky.
Baijerin Freikorps-joukot tukahduttivat kommunistivallankumouksen 1.5.1919. Muutama päivä tämän jälkeen Hitler kutsuttiin 2. jalkaväkirykmentin edustajana politiikan kurssille. Luentojen tarkoituksena oli opettaa sotilaille yhteiskunnallista tietoisuutta, joka helpottaisi Münchenin vallankumouksellisten kommunistivihollisten toiminnan tiedustelua ja torjumista.
Yksi luennojista oli tohtori Gottfried Feder, joka oli siirtynyt rakennusinsinöörin töistä taloustutkijaksi. Hänen luentonsa nimi oli ”Korko-orjuuden kumoaminen”. Hitler oli lumoutunut kuulemastaan. Tämä oli hänen poliittisen uransa käännekohta. Hän kirjoitti Taisteluni-kirjassaan:
”Ensimmäistä kertaa elämässäni kuulin pörssi- ja lainapääomasta. Kuultuani Federin ensimmäisen esitelmän ymmärsin, että olin oppinut periaatteita, joiden ympärille voisi rakentaa uuden puolueen.
Federin nerokkuus perustuu tyyliin, jolla hän raadollisesti kuvailee pörssi- ja lainapääoman kaksoismerkitystä. Hän on todistanut, että tämä pääoma on aina riippuvainen korosta. Hän osasi esittää asiansa niin yksinkertaisesti ja vakuuttavasti, ettei kenelläkään ollut juuri mitään vastaan sanottavaa. Hänen kritisoijansakaan eivät kiistäneet koron ja pääoman suhdetta. He vain epäilivät, voitaisiinko Federin omaa mallia soveltaa käytännössä. Minulla ei ollut asiasta epäilystäkään.”
Ja myöhemmin:
”Ymmärsin välittömästi, että aihe on äärimmäisen tärkeä koko Saksan tulevaisuuden kannalta. Saksan resurssit ja vauraus voitaisiin pelastaa kansainvälisiltä sijoittajilta vain, jos maan talous ja pörssi erotettaisiin selkeästi toisistaan. Tämä ei tarkoittaisi hyökkäystä pääomaa vastaan sinänsä, sillä se voisi asettaa koko Saksan itsenäisyyden vaakalaudalle. Ymmärsin, mihin Saksa oli menossa; vaikeinta taistelua ei tultaisi käymään vihollisvaltioita vaan kansainvälistä pääomaa vastaan. Federin puhe oli kuin sotahuuto tulevaa taistelua varten.”
Lisäksi hän kirjoitti:
”Taistelusta kansainvälistä pörssi- ja lainapääomaa vastaan on tullut yksi ratkaisevimmista askeleista kohti Saksan taloudellista vapautta ja itsenäisyyttä.”
Muutama viikko myöhemmin Hitler sai esimiehiltään käskyn tutkia järjestöä nimeltä Deutsche Arbeiterpartei eli Saksan työväenpuolue. Hän osallistui kokoukseen, joka pidettiin müncheniläisessä Sterneckerbräu-oluttuvassa. Noin 20–25 oli yhteensä paikalla. Pääpuhujana toimi tohtori Feder.
Pian tämän jälkeen Hitler liittyi puolueeseen. Hän otti puolueen nopeasti haltuunsa ja muutti sen nimeksi NSDAP – Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue. Federistä (joka kirjoitti puolueen 25 kohdan ohjelman) tuli puolueen taloudellisen ohjelman pääarkkitehti, kunnes hänet erotettiin talousministeriöstä 1934.
Noin 40 % Federin luomasta puolueohjelmasta käsittelee talous- ja raha-asioita. Alla muutamia tärkeitä kohtia.
”Yhteisön hyöty on tärkeämpi kuin yksilön; korko-orjuuden murtaminen on kansallissosialismin ydin.”
”Kun nämä periaatteet on saatettu käytäntöön, tulee positiivinen valtiomalli voittamaan nykyisen järjestelmän, jossa kansainvälisyys määrää ja jossa valtio, kansa ja talous on erotettu toisistaan. Tämä tulee merkitsemään yksilökeskeisyyden loppua ja yhteisen hyvän voittoa. Nykyinen valtiomalli on epäreilu työntekijöitä kohtaan ja se on pelkkä pankkiirien ja pörssikeinottelijoiden edunvalvoja. Nykyjärjestelmä johtaa korruptioon ja kannustaa kansalaisia tavoittelemaan rikastumista epärehellisesti. Valtaapitävät eivät välitä kansasta eikä valtio ole kyennyt yhdistämään kansaa. Rahanvalta on vallan rumin ilmentymä; se kontrolloi, korruptoi ja tuhoaa. Sen uhreja ovat valtio, kansa, yhteiskunta, moraali ja kulttuuri.”
”’Korko-orjuuden murskaaminen’ olkoon sotahuutomme. Korko-orjuudesta kärsii maanomistaja, jonka täytyy ottaa lisää lainaa voidakseen viljellä maataan. Hänen lainansa korko on niin suuri, että se tekee hänen työstään lähes kannattamatonta. Korko-orjuudesta kärsii kansalainen, joka ylivelkaantuu eikä selviä asuntovelastaan.
Korko-orjuudesta kärsii myös kansalainen, joka työskentelee kaupassa tai tehtaassa nälkäpalkalla, kun osakkeenomistaja nostaa osinkoja ja bonuksia, joiden eteen hän ei ole tehnyt lainkaan töitä. Orjuudesta kärsii myös keskiluokka, jonka palkasta valtaosa menee pankkilainojen korkojen maksamiseen.”
”Korko-orjuus on syy yhteiskunnan ongelmille: työ vastaan pääoma, veri vastaan raha, tuottava työ vastaan riisto. Kansamme ja rotumme kannalta on äärimmäisen tärkeää, että orjuus tullaan kumoamaan. Vain korko-orjuudesta vapautumalla Saksa palauttaa kunniansa ja itsenäisyytensä. Ja sama pätee koko maailmaan! Kyse ei ole vain taloudesta, vaan sivilisaatioiden hyvinvoinnista ja ihmisten onnellisuudesta. Korko-orjuus vaikuttaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja jokaiseen kansalaiseen. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: Palvelemmeko kansaa vai tavoittelemmeko itsekkäästi vain omaa henkilökohtaista etuamme? Korko-orjuus on kaikkien sosiaalisten ongelmien syy.”
”Taloudellinen pääperiaatteemme: rahamarkkinoiden on oltava valtion kontrollissa. Suurliikemiehet eivät saa luoda omaa yksityistä valtakuntaansa. Siksi korko-orjuus on murrettava.”
”Valtiomme velkaantuminen voidaan katkaista vain kieltämällä pankeilta koronkiskonta.”
”Valtakunnanpankki (Reichsbank) ja muut korkoa perivät finanssi-instituutiot on kansallistettava.”
”Suuria julkisia hankkeita (vesivoima, rautatiet jne.) ei tule rahoittaa yksityisellä lainalla. Valtion on rahoitettava hankkeet korottomilla lainoilla tai painamalla omaa rahaa.”
”Valuutan vakaus on turvattava.”
”On perustettava valtiollinen pankki, joka toteuttaa rahareformin ja luo korotonta rahaa.”
”Verotus on uudistettava, jotta se palvelee valtion sosiaalisia ja taloudellisia periaatteita. Välilliset verot eivät saa näännyttää kuluttajia. Verotaso ei saa myöskään estää ihmisiä alkamasta yrittäjiksi.”
”Inflaatiota syntyy, jos rahaa painetaan liikaa kansan tuottamaan arvonlisäykseen nähden. Me saksalaiset muistamme sen. Inflaation torjumiseksi valtion on luotava korotonta rahaa samassa suhteessa kuin kansa luo työllään arvonlisäystä.”
”On täyttä hulluutta, että tänä päivänä on mahdotonta rakentaa suuria yrityksiä velkaantumatta. Ihanteellisessa yhteiskunnassa valtio voi luoda rahaa avustaakseen aloittelevia yrittäjiä, joilla on kannattava liikeidea.”
Feder nimitettiin valtionsihteeriksi valtakunnan talousministeriöön, kun kansallissosialistit nousivat valtaan 30.1.1933. Tohtori Hjalmar Schacht kuitenkin vastusti aktiivisesti monia Federin talousoppeja. Schacht oli nimitetty valtakunnanpankin johtajaksi maaliskuussa 1933. Schacht oli arvoituksellinen persoona. Hän syntyi Schleswig-Holsteinissa 1877, mutta hänen perheensä oli peräisin Unkarista. 1903 26-vuotias Schacht meni töihin Dresdner-pankkiin ja 1908 hänestä tuli vapaamuurari.
Hän opiskeli myös heprean kieltä, sillä hän uskoi, että juutalaisten kieltä oli osattava, jos tahtoi edetä pankkiiriuralla. Schacht tahtoi alusta lähtien tuhota Federin suunnitelmat. Schachtista tuli talousministeri elokuussa 1934 ja Feder irtisanottiin.
Voi olla, että Federin erottaminen johtui siitä, ettei Hitler ollut itse asiantuntija raha- ja talousasioissa. Kun hän tapasi Federin ensimmäisen kerran 1919, hän myönsi: ”Feder halusi minun oppivan lisää taloudesta, josta minulla ei ennestään ollut kovinkaan paljoa teoreettista tietoa.”
Rahauudistus toteutettiin kuitenkin osittain. Valtion työllistämis- ja varusteluohjelmien rahoittamiseksi perustettiin kaksi yhtiötä: Gesellschaft für Öffentliche Arbeiten (Öffa) sekä Metallforschung Gesellschaft (Mefo). Yhtiöt hyväksyivät Öffa- ja Mefo-seteleitä tavarantoimittajilta, jotka täyttivät valtion asettamat vaatimukset. Valtionpankki diskonttasi [diskonttaus merkitsee tulevaisuuden rahan nykyarvon selvittämistä. Suom. huom.] setelit käyttäen 4 % vuosittaista korkoa. Setelit olivat voimassa vain kolme kuukautta, mikä oli monien hankkeiden kannalta liian lyhyt aika. Siksi voimassaoloaikaa voitiin kolmen kuukauden välein pidentää yhteensä jopa viideksi vuodeksi.
Tammikuussa 1939 tilanne kärjistyi, sillä Schacht vastusti päätöstä, että valtio painaisi uusia Öffa- ja Mefo-seteleitä 3 miljardin Reichsmarkin [Saksan tuolloinen rahayksikkö. Suom. huom.] edestä. Hän väitti pelkäävänsä ”inflaatiota”. 7.1.1939 Schacht otti Hitleriin yhteyttä. Schachtin mukaan talousministeriöllä on oltava täysi päätäntävalta raha-asioissa. Armeijalla oli tuolloin hyvin paljon sananvaltaa, mikä ei miellyttänyt häntä. Hinta- ja palkkasääntelystä oli tehtävä tehokasta. Epäpätevä johto oli Schachtin mukaan erotettava. Hän tahtoi myös, että vain valtakunnanpankki saisi päättää pääoma- ja finanssimarkkinoista. Tämä olisi käytännössä tarkoittanut Göringin nelivuotissuunnitelman kumoamista.
Schachtin vaatimukset olisivat voineet romuttaa Saksan talouden, jonka BKT oli 1933–1939 kasvanut 100 %. Tammikuussa 1933 Saksa oli ollut rutiköyhä ja raunioitunut maa, jossa asui yli kuusi miljoonaa työtöntä. Hitler kuitenkin teki Saksasta hyvinvointivaltion sekä koko Euroopan historian vauraimman ja voimakkaimman maan. Hitler ei suinkaan aikonut taipua valtakunnanpankin vaatimuksiin.
19.1.1939 Hitler erotti Schachtin, joka oli lopulta pelkkä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden työkalu. Hitler määräsi valtakunnanpankkia luomaan sen verran rahaa kuin valtio tarvitsi. Kiertoon tullutta rahaa voidaan pitää Federin oppien mukaisena, vaikka Öffa- ja Mefo-seteleissä olikin nimellinen vuosittainen korko.
Uusi valtakunnanpankkilaki saatettiin voimaan 15.6.1939. Lain mukaan pankista tuli nyt ehdottoman alisteinen valtiolle. Lain 3. artiklan mukaan pankkia tullaan johtamaan valtiojohdon valvonnassa. Hitleristä oli tullut Saksan kansallinen pankkiiri. Kuten Napoléon Bonaparte, joka myös haastoi kansainväliset koronkiskojat, Hitler joutui kärsimään itsenäisen talouspolitiikkansa väistämättömän seurauksen: kansainväliset rahoitusmarkkinat pakottivat valtiot hyökkäämään Saksaa vastaan. Täysin turha sota tulisi tuhoamaan Saksan ja sen kansan.
Tilanne kehittyi nopeasti. 31.3.1939 Englanti otti yhteyttä Puolaan ja lupasi, että Englanti olisi valmis turvaamaan Puolan koskemattomuuden, mikäli Saksa hyökkäisi sinne – tai mikäli Puola hyökkäisi Saksaa vastaan! Puola sai Englannin lupauksesta itseluottamusta eikä se ottanut kuuleviin korviinsa Hitlerin tarjouksia, kun tämä pyrki kumoamaan Versailles’n häpeärauhan saksalaisvastaisia päätöksiä.
Seuraavan viiden kuukauden ajan Puolan hallitus vain tehosti saksalaisvastaista politiikkaansa: vainosta ja hyökkäyksistä tuli arkipäivää 1,5 miljoonalle Puolassa asuneelle etniselle saksalaiselle. Puolalaiset tappoivat yhteensä yli 58 000 saksalaissiviiliä, ja väkivalta kärjistyi Brombergin [Bromberg kuului alueisiin, jotka riistettiin Saksalta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Suom. huom.] verilöylyssä 3.9.1939. Yhden päivän aikana murhattiin 5 500 saksalaista. Järkyttävään provokaatioon ei kuitenkaan tartuttu. Hitlerin oli kuitenkin lopulta tehtävä sotilaallinen interventio suojellakseen Puolassa asuvia saksalaisia.
30.8.1939 Hitler teki Puolalle ehdotuksen: 1919 vedetyt rajat säilytettäisiin, Danzig (jonka väestöstä 97 % oli saksalaisia) palautettaisiin Saksalle ja vajaan 100 kilometrin moottoritie ja junarata rakennettaisiin Länsi- ja Itä-Preussin välille (Schönlankesta Marienwerderiin). Lisäksi toteutettaisiin puolalaisten ja saksalaisten väestönvaihto. Kansainvälisten pankkiirien käskystä Britannian ulkoministeri lordi Halifax käski Puolaa kieltäytymään neuvotteluista Saksan kanssa. Näin toinen maailmansota syttyi. Saksa pakotettiin sotaan, joka johti kansainvälisten pankkiirien voittoon sekä eurooppalaisten veriseen tappioon.
Nykyään pankkiireilla on ylivalta-asema. Euroopan unioni, Brysselin komissaarit ja Frankfurtissa sijaitseva ”Euroopan” keskuspankki muistuttavat entistä enemmän Neuvostoliittoa. Velkakriisi ja euron mureneminen uhkaavat kuitenkin nyt niiden suunnitelmia, jotka haluaisivat viedä liittovaltiokehityksen loppuun asti. EU on murtumaisillaan.
Vaikka Hitler ei kyennytkään vapauttamaan Eurooppaa lopullisesti, ei hän tehnyt turhaa työtä. Meidän on opittava menneisyydestä sekä koronkiskonnan vaikutuksista. Tietoisuutta on levitettävä väsymättä, sillä tiedostamalla ongelmat voimme saavuttaa yksilöllisen ja kansallisen vapauden.
Alkuperäinen artikkeli lähteineen englanniksi Veterans Today –verkkosivuilla.
Lue myös:
Miten Hitler päihitti työttömyyden ja elvytti Saksan talouden
Miten Hitler uhmasi pankkiireja
Kaikki sodat ovat pankkiirien sotia
Wagenerin ja Hitlerin keskusteluista saa sen kuvan, että vaikka Hitler ei paljasta kaikkia korttejaan niissä, hän oli Wagenerin kannalla:
http://revisionistit.wordpress.com/tag/otto-wagener/
Se, että Hitler ei heti ryhtynyt radikaaleihin uudistuksiin, saa selityksensä noissa kirjoituksissa. Raaka talousdemokratia olisi välittömästi saanut vastaansa paljon vihollisia. Kansallissosialistien oli saatava valta vähitellen haltuunsa. Tällöin oli hoidettava suhteita ulkomaille ja pidettävä oman maan piirit tyytyväisinä. Monethan kuvittelivat pitävänsä kansallissosialistit aisoissa, koska heillä oli aluksi vain muutama ministeri.
Kun osittaisilla uudistuksilla saatiin talous kuntoon ja valta vakiinnutettua, alettiin uudistuksia tekemään laajemmin. Schacht oli menettänyt valtaansa paljon jo ennen vuotta 1939 ja hänet pidettiin kurissa aiemminkin.
Röhmin hullutusten vuoksi valtaa oli vielä vähemmän ja Hitler alusta lähtien vain toinen tukipilari maassa, kun toinen oli konservatiiveja vilisevä Wehrmacht. Wehrmachtin kumous olisi juurikin saattanut tulla heti alussa, kun Hitler ei ollut vielä menestynyt ja hänen suosionsa vielä paljon pienempi kuin myöhemmin.
Wagenerin kohdalla on tosin muistettava, että kirja on kirjoitettu vankeusaikana ja siis vähintään 15 vuotta tapahtumien jälkeen. Tämä voi olla iso tai pieni miinus. Kirjan sisältö ei vaikuta kuitenkaan hullummalta noista näytteistä päätellen.
Ipulaiset ja muut jotka mainostavat omaa rahaa ja markka takaisin ovat helppoheikkejä koska he eivät kerro mitkä olisivat seuraukset irtaantumisesta juutalaisesta rahajärjestelmästä,Vaikka hyvin tiedämme mitä tapahtui kaddafille ja saddamille yms,Lisäksi ipu on soluttautuneita vasemmiston valehtelijoita liian paljon,Eivätkä he kykene totuuden puhumiseen,Jos todella suomi vapautuisi yksin juutalaisten otteesta niin todennäköisesti seuraamukset olisivat raskaat.
Se joka haluaa vapautta hänen täytyy tiedostaa ettei vapautta tule ilman taistelua ja toiseksi suomi on yksin liian pieni maa vastustamaan kansainvälisiä juutalaispankkiireja.
Jumalan avulla jonain päivänä vapaus koittaa,Mutta itsensä voi vapauttaa valheista joita levitetään totuuden peittämiseksi.
Suosittelen katsomaan dokumentin Adolf Hitler: The greatest story NEVER told. Kyseessä on menestysdokumentti Hitleristä ja natsismista ilman juutalaisten voittoväritystä. Siinä käsitellään myös Natsi-saksan taloutta joka tuohon aikaan oli, ja aina Hitlerin valtaan nousemisesta väitettyyn holokaustiin. Mielestäni ihan jokaisen tulisi tämä katsoa. Vakuuttavin ja parhaiten tehty pitkä dokkari mitä olen ikinä katsonut ja olen kuullut muilta samoin. Tekisi hyvää mm. ”aaaaaaaaaaa”:lle joka on ilmeisesti jatkuvasti kommunismipärinöissä. Tai voi olla myös että on palkattu sionistitrolli. Vähän vaikea netin kautta päätellä.
Tämä dokumentti on nähtävä. Olen sen katsonut ja suosittelen kaikille. Ausgezeichnet!
http://thegreateststorynevertold.tv/
Milloin YLE näyttää tämän televisiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=kw9fOhuc6_A&bpctr=1419197167
Suosittelen lämpimästi sivustoa Justice for Germans . Sitä pitää kanadalainen Wayne, jolla on saksalaiset vanhemmat, jotka muuttivat sodan jälkeen Kanadaan. Mies kirjoittaa hyvin ja tietää paljon. Hänellä on kyky kertoa asioita pelkistetysti ja koota blogilleen olennainen tieto laajoista kokonaisuuksista. Hänellä on myös paljon kiinnostavia linkkejä lähteisiinsä ja muihin esityksiin.
Tässä voisin poimia yhden 11.4.2013 julkaistun sivun kirjoituksen pätkän: ”Hitler said: “It is the people who are at home both nowhere and everywhere, who do not have anywhere a soil on which they have grown up, but who live in Berlin today, in Brussels tomorrow, Paris the day after that.” (se on kansa, joka on kotonaan kaikkialla ja ei missään, jotka eivät itse vijele maata missään, mutta jotka asuvat tänään Berliinissä ja huomenna Beysselissä ja ylihuomenna Pariisissa)
And no, he was NOT talking about the owners of the little Jewish Deli or butcher shop down the street. He was talking about the International Bankster Gangsters, Market Speculators, plutocrats, and their globalist minions! Do we not also see this very thing going today in any number of countries around the world today? Where countries are being demonized, then destroyed, occupied, raped, pillaged, populations slaughtered, all under the pretext of “stopping an evil dictator” and “freedom, liberty and democracy”? (Ja ei, hän ei puhunut pienestä juutalaisesta ruoka- tai lihakaupasta kadulla. Hän puhui kansainvälisistä banksterigangstereista, markkinaspekuloijista, plutokraateista ja heidän globalistikäskyläisistään! Ennekö me näekin tämän kaiken tapahtuvan lukemattomissa maissa ympäri maailman myös tänään? Missä maita on ensin demonisoitu, sitten tuhottu, vallattu, raiskattu, ryöstetty, väestö murhattu, kaikki tekosyyllä ”pahan diktaattorin pysäyttäminen” tai ”vapaus, riippumattomuus ja demokratia”?)
Hitler also said: ”As a Christian I have no duty to allow myself to be cheated, but I have the duty to be a fighter for truth and justice. And if there is anything which could demonstrate that we are acting rightly, it is the distress that daily grows. For as a Christian, I have also a duty to my own people. And when I look on my people I see them work and work and toil and labor, and at the end of the week they have only for their wages wretchedness and misery. When I go out in the morning and see these men standing in their queues and look into their pinched faces, then I believe I would be no Christian, but a very devil, if I felt no pity for them, if I did not, as did our Lord two thousand years ago, turn against those by whom today this poor people are plundered and exposed.” (Kristittynä minun ei vain tule antaa petkuttaa itseäni, mutta minulla on myös velvollisuus taistella totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. ja jos mikään osoittaa sitä, että toimimme oikein, niin se on päivä päivältä lisääntyvä kurjuus. Kristittynä minulla on myös velvollisuuksia omaa kansaani kohtaan. Ja kun katson kansaani näen heidän työskentelevän ja työskentelevän, ahertavan ja käyvän töissä, ja viikon kuluttua heiltä on vain raunioitettu heidän palkkansa ja epätoivoa. Kun menen ulos aamulla ja näen ihmiset seisomassa jonoissaan ja heidän kireät kasvonsa, silloin uskon, että en olisi kristitty, vaan oikea paholainen, jos en tuntisi sääliä heitä kohtaan, jos en, kuten Jumalamme kaksi tuhatta vuotta sitten, kääntyisi niitä vastaan, jotka ovat nämä köyhät ihmiset ryöstäneet ja syösseet kurjuuteen.”
Were those Anti-Jewish sentiments? Was it “hate” directed at some innocent, powerless minority? Or was it a reasonable and moral response to the policies and effects of Anti-Germanism, political usurpation, cultural theft and destruction, global financial tyranny, slavery, poverty and hunger (genocide) ….and a sincere desire for truth, freedom, peace and social justice? (Olivatko nuo antisemitistisiä lauseita? Oliko ”viha” suunnattu jotain viatonta ja vallatonta vähemmistöä kohtaan? Vai oliko kyseessä oikeutettu ja moraalinen vastau antigermanismin politiikkaan ja ssen vaikutuksiin, poliittiseen saalistukseen ja kulttuuriseen ryöstöön ja tuhoamiseen, globaaliin finanssityranniaan, orjuuteen ja nälkään (kansanmurhaan)…ja selvä pyrkimys totuuteen, vapauteen, rauhaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen?)
What did Hitler say when he came to power in 1933? Read it for yourself! (Mitä Hitler sanoi valtaan noustessaan 1933? Lue itse! ”Uusi Saksa tarvitsee työtä ja rauhaa!”)
Hyvä päivä Sir / Madam,
Tämä on Keski luottamus rahoituspalvelu. Olemme hyvämaineinen, laillinen ja Rekisteröityneet Company.Approved Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) ja Etelä-Afrikan hallitus auttaa ihmisiä lainan rahoitusapua paikallisia ja kansainvälisiä tällä erityisen uutta tammikuun 2015 Olemme myös osa rahoitusyhtiö ja rahaa tekee firm.We apua kannustaa ja toimii edistäjänä vähentää taloudellisia rasituksia hyvin rohkaiseva rate.We anna lainat yksityishenkilöille ja AK-toimivat kehon tarvitsevat taloudellista apua niistä mukavuutta kohtuullinen etu 4,9%. Onko sinulla huono luotto-tai olet tarvitsevat rahaa maksaa laskuja? jos olet kipeästi apuamme sinun täytyy lukea huolellisesti yhtiön laina hakulomake, joka on liitetty tähän viestiin sitten täyttää ja saada takaisin meille, jos olet tyydyttää niin voimme edetä tapahtuman. Odotamme teidän nopea vastaus.
Palvelut Sulatettu ovat:
Refinance
Home Improvement
Keksijä Lainat
Auto Lainat
Velka
Luottoraja
toinen kiinnitys
Business Lainat
Omat lainat
Kansainvälinen Lainat
Paras vakuutena lainan
Cash Loan
Edullinen laina
Internet Laina
Halvat lainan korko
Lifestyle Loan
yhteinen Loan
Equity Loan
pieni laina
suora
Rahoitus lainarahaa
Koti Omistaja Loan
pankkilaina
Mitä ikinä rahoitustarpeen ovat, Laina Central Trust varainhoitoelin aina help.No sosiaaliturvaa eikä luotto tarkistaa, 100% taattu. Odotamme salliessa voimme palvella you.Sincerely, Odotamme Nopea vastata.
Sinun tulee ottaa yhteyttä meihin Sähköpostiosoite ( tai
Odotamme vastata auttaa ratkaisemaan taloudellisia ongelmia ….
Jaahas…guilty by association…6 miljoonaa ihmistä, lapsia, naisia, miehiä…mitä seuraavaksi kun juutalaiset eivät enää pankkimaailmaa hallitsekaan? Tuleeko Wahlroosien olla peloissaan? Miten käy sijoitusneuvojien, virkailijoiden?
Ja se holokausti…se tapahtui oikeasti. Lisäksi, ettekö ymmärrä tavoittelevanne samaa tilannetta mistä juutalaisia syytätte, yhden rodun valta-asemaa? Toisaalta ajattelu ja asioiden ymmärtäminen ei taida koskaan olla ollut teidän vahvin laji…
Olipa HASSUA! Katsoin keskustelu ketjua. Sitten ehdotin sille uuttä lisäystä. HYLÄTTIIN. Ja koko keskustelu ketju oli virkystyksen (referesh F5) jälkeen koko keskusteluketju oli täysin toinen. Kijoituksen artikkeli on kirjoitettu 18.3.2015.
SUPO ON ASIALLA. MINULLA ON SIITÄ KOKEMUKSIA MUITA.
On ”mielenkiintoista” lukea ehkä Leninin ? lausumat 10 valtioiden tuhoamiskäskyä, ja verrata siihen mitä Suomessa ja EU:ssa tapahtuu. Laitan linkistä yhden houkutukseksi lukea lisää:
”..3. ´Kansa tulee jakaa keskenään vihamielisiin ryhmiin, ja näiden välille tulee kylvää riitaa. Kiistoja sosiaalisista asioista tulee rohkaista.’
Yhtenäistä kansaa on vaikeaa valloittaa ja vaikeaa hallita. Mutta jos kansan koheesio saadaan rikottua, eri ryhmät voidaan …”
http://takkirauta.blogspot.fi/2011/01/vallankumous-ja-kuinka-se-tehdaan.html
Suomessa on toistakymmentä muistomerkkiä ja patsasta Leninistä. Lenin oli kommunistinen vallankumousjohtaja joka sysäsi liikkeelle poliittisen voiman joka kahlehti puolet maailmasta vankeuteensa.
Tosin on ollut niitäkin diktaattoreita jotka toimivat päinvastoin, kokosivat kansan ja pistivät hajottavat elementit kuriin. Hitler ja Saddam esimerkiksi.
http://topinfopost.com/2015/01/05/things-you-were-not-told-about-hitler
Ei Aatu tappanut juutalaisia eikä koskaan aikonutkaan (poislukien sotarikolliset, partisaanit ja komissaarilahtarit).
Harvat tietävät, että juutalaiset julistivat maailmanlaajuisen sodan Saksalle jo 1933, jolloin Saksan juutalaisista
luonnollisesti tuli vieraan valtion agentteja. Saksalla oli siis täysi syy internoida heidät.
Juutalaiset oli tarkoitus siirtää sodan jälkeen yhden suunnitelman mukaan Madagascarin saarelle, näitä siirtovaihtoehtoja
siellä Wannseen konferenssissa pohdittiin. Eikä edes kaikkia juutalaisia ollut tarkoitus siirtää. Mm. ne, jotka olivat taistelleet
urhoollisesti I. maailmansodassa saivat muistaakseni rajoitetut kansalaisoikeudet. Juutalaisiahan taisteli myös
Wehrmachtissa tuhansittain.
Keskitysleirit olivat työleirejä, joihin kansanviholliset (kommarit, vapaamuurarit, agentit yms.)
pantiin tuottavaan työhön. Sen takia melkein kaikki leirit on rakennettu tehtaiden lähelle. Siitä se
”Arbeit macht frei” Auschwitzin portissakin tulee, ei siinäkään ole mitään kavalaa piilomerkitystä,
toisin kuin vainoharhaiset holokausterit haluavat kuvitella. Kansallissosialistit uskoivat työn parantavaan voimaan.
Rehellinen kristillinen työnteko oli kansallissosialistisen ideologian ydin ja koronkiskontaan
perustuvan juutalaisen velkarahajärjestelmän vastakohta.
Monet on aivopesty uskomaan että Hitler oli läpeensä paha mies vaikka oikeasti toimi vain kansansa parhaaksi. Ehkä Hitler aloitti sodan Puolaa vastaan, mutta ihan syystäkin, tappoivathan Puolalaiset Saksalaisia kuin rottia konsanaan. Jotain oli tehtävä siis.
Kuitenkin Hitler nimenomaan halusi rauhaa, ehdotti mm. maailmanlaajuista aseriisuntaohjelmaa
jossa Saksa toimisi aloitteentekijänä. Punkero Churchill sen sijaan aloitti täysin aiheettoman terrorisodan
Saksaa vastaan, ja julisti vieläpä Suomellekin sodan. Tällaista terroristisikaa glorifioidaan
”historian suurimpana brittinä”.
Saksassa oli, Lutherin perintönä, paljon oikeaa ja kunnioitettavaa (rehellisyys, isänmaan ja perheen puolustaminen, kunnia, jumalanpelko, pahantekijöiden rankaiseminen jne.), mutta muu saatanallisempi ihmiskunta hyökkäsi sen kimppuun ja tuhosi sen.
Lienee hyvä laittaa tännekin tämä video. E.pirhonen voi kahvia juodessaan katsella näiden ihmisten hymyjä ja nostalgian kaihoa simäkulmassa kun muistellaan miten Auschwitzissa pelattiin jalkapalloa, soitettiin orkestereissä, oli teatteriesityksiä, oli kanttiini josta sai olutta, oli lastenhoito fasiliteetit jne.
https://www.youtube.com/watch?v=xm8UmMuRSSw&bpctr=1429644844
Siinä kyllä kyyneleet valuu kun ajattelee millä valheilla meitä vedätetään.
Heräsin jo. Siksi en usko enää valhetarinaanne Saksalaisten juutalaisille suorittamasta joukkotuhosta eli holokaustista.
Kommenttisi ydinlause on ”Vittu mitä paskaa.” Tämäkö on suhteesi kaikkiin kanssaihmisiin? Noinko sanoisit myös siinä kahvipöydässä? Mihin suuntaan luulisit keskustelun tuosta kehittyvän ? Vähänkään erilailla ajattelevat ja totuutesi kyseenalaistavat ovat sinulle paskaa – miten tuon varaan voi rakentaa enää empatiaa tai kunnioitusta ?
Hajotit jo kaiken.
Tuossa gradussa pohdiskellaan hienostuneen filosofisesti eri osapuolten SUHDETTA, mm. tietynlaiseen poliitiikkaan, tiedotusvälineisiin, paikallishallintoon ja sen päätöksiin, ja eri osapuolten SUHDETTA tuohon muistomerkkiin ja historaan ja holokaustisatuun, ja arkkitehtuuriin, yms. ja sen sellaista filosofista pyörittelyä.
Ihan hieno gradu tuo on sinänsä filosofisen pohdiskelun ja asiain ympäripyöreän pyörittelyn merkeissä. Tätä filosofia on.
”Kerropa ihan omin sanoin mikä seuraavassa tutkimuksessa on pielessä.
(linkki graduun)
Niinkö ? Miksi ? Miten tuo liittyy sanomisiini ?
Tuon gradun alustuksessa tarkennetaan sen aihe, kuten yleensä. Ilmeisesti et edes lukenut sitä, todennäköisesti linkitit vain hetken mielijohteesta.
Lainaan osan alustuksesta tähän, eli ne lauseet jossa tekijä itse määrittelee gradun aiheen :
– ”Tutkin pro gradu -työssäni Berliinissä vuonna 2005 käyttöön vihittyä Euroopan tuhottujen juutalaisten muistomerkkiä ja siitä käytyä keskustelua.”
– ”mitä muistomerkin pystytyspaikka merkitsee”
– ” millainen oli yhdistyneen Saksan suhde holokaustiin 1990-luvulla, miten se näkyy julkisessa historiakuvassa ja miten muistamisen politiikka erosi aiemmista vuosikymmenistä.”
ja hän vielä tarkentaa/rajaa asiaansa lauseella :
”Olen valinnut tutkimuskohteeksi historian julkisen esityksen eli HISTORIAN TULKINNAN VARSINAISEN HISTORIALLISEN TAPAHTUMAN SIJAAN.”
Eli, Miksi ihmeessä minun pitäisi analysoida tai falsifioida tuosta muistomerkistä ja sen herättämistä keskusteluista ja edeltävistä keskusteluista ja pystyttämisprosessista tehty filosofistyylinen tarkastelu ?
Väitetyn joukkotuhon totuudenmukaisuuteen tuo gradu ei varsinaisesti ota kantaa (tähän tekijä hienovaraisesti viittaa alustuksessaan), vaikka lainaileekin väitettyjä uhrilukuja sieltä-täältä, tietojen todenperäisyyttä sen tarkemmin FALSIFIOIMATTA !
Toki ymmärrän, että ne eivät edes ole tuon gradun aihe. Tuon gradun tieteellisen tarkastelun aihe on tuo muistomerkki ja sen filosofis-poliittiset merkitykset sinne sun tänne.
Saksalaiset antoivat Buchenwaldin vangeille tietyn määrän rahaa joka viikko tupakan tms. ostamista varten leirin kanttiinista, bordellia varten tai sitten vanki saattoi tallettaa rahat omalle tililleen. Kaikilla keskitysleireillä vangeille oli luotu oma raha. (Jennifer White: Concentration Camp Money / The Barnes Review Helmikuu/2001, s. 7-9) Liittoutuneet pommittivat Buchenwaldin lähellä sijaitsevaa tehdasta, jolloin 80 vartijaa kuoli ja 300 haavoittui. Pommitus tappoi myös n. 400 vankia. 1450 loukkaantui ja heistä 600 vakavasti. Vankeja ei ollut kai tarkoitus pommittaa (muistamme kuitenkin, kuinka tätä voitiin tehdä surutta esim. Cap Arconan tapauksessa). Tällaisissa pommituksissa kuoli vankeja eri työmailla ja tehtaissa. Keskitysleirit olivat kuitenkin ehkä jopa kaikkein turvallisin paikka ihmisillle Euroopassa, erityisesti juutalaisille. Muistamme sodan lopun pommituksen, jossa kuoli Nordhausenin keskitysleirin vankeja. Amerikkalaiset ottivat valokuvan kuolleista vangeista lojumassa pitkin tannerta ja syyttivät saksalaisia heidän surmaamisestaan. Valokuvaa on levitetty sodan jälkeen jatkuvasti ja itsekin olen törmännyt nettikeskusteluissa siihen. Tietysti haksahdin arveluihin erinäisten syntisten ja vaarallista tietoa omaavien surmaamisesta vetäytymisvaiheessa eikä tästä ole niinkään kauan. Tästä kuvasta ja menettelystä Wolfgang Hackert tiesi, että ns. demokraattinen järjestelmä näyttäisi olevan synonyymi järjestelmälliselle valehtelulle. Mutta valehtelulla siis päästään hyvin pitkälle, jos koko yhteiskunta jauhaa näitä valheita ja harrastaa esim. tällaisia petoksia. Täydellinen harhautus vaatinee tulevaisuudessa kuitenkin enemmän sensuuria ja rangaistuksia.
Kansainvälisen Punaisen ristin tarkastajat eivät löytäneet yhtään mitään todisteita Akselivaltojen valtaamien alueiden keskitysleireistä mistään järjestelmällisestä juutalaisten tuhoamisesta. Heidän 1600-sivuinen raporttinsa ei sisällä viittauksia kaasukammioihin tai valesuihkuihin, joukkomurhiin tms. Punainen risti teki yhteistyötä Vatikaanin kanssa eikä kumpikaan taho suostunut alistumaan Liittoutuneiden ”vastuuttomiin kansanmurhasyytöksiin”. Punainen risti ilmaisi kyllä huolensa 2.10.1944 siitä, että liikenneverkon tuhoutuminen pommituksissa tulisi johtamaan vaikeuksiin ruoan jakamisessa ja siten nälänhätään. Näin kävikin sodan loppuvaiheessa. Kansainvälisen punaisen ristin raportit arvioivat pääasialliseksi kuolinsyyksi keskitysleireillä kaootiset olot viimeisinä kuukausina sodan lopussa, jolloin ruoka ja lääkkeet loppuivat ja hygieniaolot saivat aikaan tyyfuksen puhkeamisen vankijoukoissa. 1.2.1945 saksalaiset viranomaiset puhuivat Punaisen ristin presidentin kanssa katastrofaalisesta tilanteesta leireillä ja maaliskuussa Ernst Kaltenbrunner määräsi jatkuvan Punaisen ristin avun jakelun ja yhden Punaisen ristin lähettilään jatkuvan läsnäolon joka leirissä. (Richard E. Harwood: Did Six Million Really Die? Truth at Last-Exposed /julkaistu 1974, nyt AAARGH-sivustolla netissä, s. 35-37). Kansainvälinen Punainen risti sai jo elokuussa 1942 jakaa apupaketteja avainleirien keskitysleirivangeille ja helmikuusta 1943 kaikkien leirien vangeille. Syksystä 1943 toukokuuhun 1945 Punainen risti jakoi 9000 pakettia joka päivä, 4500 tonnia ja 1 112 000 pakettia (ruokaa, lääkkeitä, vaatteita). Juutalaisille lähetettiin myös paljon muita paketteja ulkomailta. Punainen risti jakoi apua myös esim. 183 000 Romanian juutalaiselle siihen asti, kunnes N-liitto miehitti maan. Neuvostoliiton miehitysalueille ei järjestö pystynyt toimittamaan mitään. Maaliskuussa 1945 koko Saksan liikenneverkko tuhottiin erityisellä pommitusoperaatiolla ja apu ei enää mennyt perille. Punainen risti protestoi kiivaasti pommituksia juutalaisten ja muiden vankien etu mielessään. Liittoutuneiden merisaarto vaikeutti Punaisen ristin operaatioita. Apu olisi ollut paljon massiivisempaa ilman sitä. Apu jouduttiin ostamaan Unkarista, Slovakiasta, Romaniasta ym. Amerikkalainen juutalainen Joint Distribution Committee sai pitää toimistoa Berliinissä USA:n sotaan liittymiseen saakka, mutta sen toimisto lakkautettiin täällä tämän jälkeen vahvan kommunistisen vakoilutoiminnan vuoksi. (Sama). Ernst Kaltenbrunner teloitettiin tuomittuna rikoksista ihmisyyttä vastaan 16.10.1946. Amerikkalaisten vapautettua Dachaun ja murhattua 560 antautunutta vartijaa ja brittien vapautettua Belsenin, vankeja näissä leireissä kuoli päivittäin enemmän kuin saksalaisten hallinnan aikana sodan lopussa. Belsenissä kuoli lopulta kaksi kertaa niin paljon vankeja brittien käsissä (14 000) kuin sodan lopun kaaoksessa Saksan hallinnan aikana (6 800). Ruumiita riitti elokuvanauhoihin.
Sefton Delmer, Britannian propagandapäällikkö, sanoi, että liittoutuneet kuljettivat satojen kuolleiden saksalaisten ruumiita Eisenhowerin Reinin-Niittyjen tuhoamisleireiltä ja muilta vastaavilta leireiltä käyttöä varten virallisissa filmeissä, joissa syyllistettiin saksalaisia. Abram Games ja Delmer molemmat myönsivät, että ruumiit eivät olleet juutalaisia. Edith Head (pukusuunnittelija), Ben Hecht (käsikirjoittaja), Bernard Herrman (säveltäjä), Lev Wasserman ja David O. Selznick avustivat Hitchcockin ponnisteluja hallituksen tehtävissä. Myöhemmin Selznick hankki palkinnoksi edullisia sopimuksia Hitchcockille, jonka kyvyt oli jo huomattu. (T. Stokes: Alfred Hitchcock’s part in WWII, http://thetruthnews.info/hitchcock.html , katsottu 26.5.2013) Tämä on paitsi arvattu, myös tiedetty. ”Ruumispinoissa” on ainakin Hitchcockin filmillä myös Dresdenin pommitusten uhreja. Tämä on niin tuttua. Oli aivan oletettua, etteivät Belsenin ruumiit riittäisi, vaan jo jokin pahuus ajaisi käyttämään petollisesti murhattujen saksalaisten ruumiita juutalaisten ruumiina.
Death Mills (Kuolemantehtaat) oli tunnettu propagandafilmi. Se oli laadittu paitsi maailmaa, myös saksalaisten ”uudelleenkasvattamista” varten USA:n sotaministeriön toimesta. Juutalainen Billy Wilder oli siirtynyt Hollywoodiin 1933 Saksasta. Hän ohjasi ja leikkasi elokuvan. Osa filmistä käytettäisiin Nürnbergissä. Myös NL toimitti materiaalia Majdanekista filmiä varten. Lähinnä esitetään nälkiintyneitä ruumiita erinäisten krematorioiden ja vankikuvien lisäksi. Vaatekasoja yms. Lisäksi on kuvaa amerikkalaisten vapauttamasta Buchenwaldista. Nämä Wilder kuvasi kameramies Ellis W. Carterin kanssa. Koska Wilder oli tunnettu juutalainen, hänen läsnäolonsa Saksassa salattiin ja myös hyvin pitkälle toiminta ohjaajana. Saksalaiset olisivat tulleet epäluuloisiksi. Filmin jälkeen Carter kuvasi myös antropologisesta museosta saatuja kutistettuja päitä, lampunvarjostimia ja eläimen nahkoja ja muuta naurettavaa valhepropagandaa. ( http://archive.org/details/TheDirectorOfTheHolocaust-KhazarExpatriateBillyWilder katsottu 2.7.2013) Näillä tällaisilla ”autenttisilla” filmeillä on suuresta osasta sisältöä kysymys lavastuksista. Kohtauksia on lavastettu jälkeenpäin, näyttelijöitä esiintyy vankeina jne. Wilder ja muut Hollywoodin tunnetut henkilöt saivat tehtäväkseen suunnattoman valheprojektin, jolla huomio kiinnitettäisiin liittoutuneiden valheisiin, joita tehtäisiin vakuuttavammiksi petollisilla filmeillä (Filmit ovat uskomattoman typeriä! Ehkä ihmiset uskovat kuitenkin tuoreeltaan mitä vain ja tuolloinhan tietoa oli vähemmän.) Juutalaisten suunnittelemassa ja järjestelmällisesti ohjaamassa sodassa sai surmansa 60 miljoonaa ihmistä, mutta juuri juutalaisia ei kuollut. Heidän olemattomat uhrinsa saivat kuitenkin kaiken huomion jälkeenpäin. Leni Riefenstahl pakotettiin mukaan toimintaan. (Sama)
Dwight Eisenhowerin kauhuleireiltä voisi kertoa joukon koskettavia tarinoita. Eräs vanki kertoi, että ei koskaan osannut kuvitella, että ihminen saattaisi olla niin julma toiselle ihmiselle. Muistamme, että vankileirejä ja kidutuskeskuksia kuten näytösoikeudenkäyntejä saksalaisia vastaan pyörittivät Lännessäkin juutalaiset (Englanti, USA ja Ranska). Eisenhower oli sotilasasioita osaamaton Bernard Baruchin armeijan johtoon nostama mies. Ennen presidenttiyttään hän oli Columbian yliopiston presidentti (1948-53). Hän oli tietenkin Baruchin mies myös Valkoisessa Talossa. Morgan ja Rockefeller ja lukuisat CFR-jäsenet olivat hänen takanaan vaaleissa 1953. Nimittämisensä jälkeen hän kertoi Amerikan yhtyneiden Synagoogien presidentille: ”Juutalainen kansa ei voisi saada parempaa ystävää kuin minä…Kasvoin siinä uskossa, että juutalaiset olivat valittu kansakunta ja että he antoivat meille sivilisaatiomme korkeat eettiset ja moraaliset periaatteet .” (Douglas Reed: The Controversy of Zion /1978 s. 332-333)
Tämäkin on poistettu pariin kertaan. Mutta laitan sen uudestaan – vahingossa varmaan siivottiin pois.
Kuten aikaisemmin, kehun tässäkin esiintyviä näyttelijöitä. Mistä löytyikin noin laihaa porukkaa?
https://www.youtube.com/watch?v=Ho5zuuhDoMg
Katsotaan poistuuko laihoje näyttelijöiden filminpätkä..
Oletko sinä ruumiisiin sekaantuja? Nuo laihat ”näyttelijät” EIVÄT näyttele! He ovat kulkutautien, lähinnä pilkkukuumeen (sodan aikana riehuivat myös punatauti, tuberkuloosi, lavantauti), riuduttamia ja tappamia henkilöitä. Pilkkukuume oli pahin epidemioiden ja kuolemien aiheuttaja. Auschwitzissa kuolleet juutalaiset olivat lähes kaikki epidemioiden surmaamia.
Saksalaiset taistelivat kiivaasti epidemioita vastaan pelastaakseen leireissä olleet internoidut ja itsensä. Pilkkukuume leviää täiden välityksellä, ja täitä vastaan saksalaiset taistelivat Zyklon B -hyönteismyrkyn avulla; sillä desinfioitiin vaatteet ja tavarat, joskus kokonaiset huoneet. Myös kuumailmaa ja käytettiin. Kehitettiin lyös lyhytaaltolaitteita vaatteiden/tavaroiden desinfiointia varten. Epidemioiden torjumiseksi kaikki internoidut käytettiin suihkussa ja heidän tukkansa leikattiin. Epidemioiden torjumiseksi saksalaiset joutuivat myös rakentamaan ja ottamaan käyttöön krematoriot, joissa epidemioihin kuolleiden ruumiit voitiin hygieenisesti hävittää. Ruumiita ei voitu haudata maahan, koska pohjavesi olisi pilaantunut ja koko leirin olemassaolo vaarantunut.
Miksi kyrpä näyttelee tuollaisia videoita? Selittämättä, että riutuneet henkilöt ovat epidemioiden uhreja? Mitä kyrpä vastaa?
Itse asiassa nuo riutuneet olivat liittoutuneiden ja heitä hallitsevien eliittijuutalaisten ja sionistien uhreja (kaikki liittoutuneet olivat juutalaisen velkarahajärjestelmän vuoksi juutalaisessa orjuudessa ja sota oli juutalaisten suunnittelema, toteuttama ja ohjaama). Sodan loppuvaiheissa (jolta ajalta nuo riutuneet sairaat ovat) saksalaiset eivät voineet enää ylläpitää kunnolla leirejä ja pelastaa juutalaisia, koska juutalaisten johtamat liittoutuneet olivat pommittaneet hajalle Saksan kaupungit ja liikenneyhteydet. Ruokaa oli vaikea, välillä mahdoton, saada leireihin, samoin lääkkeitä ja vettä. Bergen-Belsenistä oli loppunut vesi, kun juutalaisten johtamat liittoutuneet olivat pommittaneet hajalle vesilaitoksen, josta vesi tuli.
Saksalaiset tekivät kaikkensa pelastaakseen leirien asukkien hengen, mutta sodan jälkeen kaikki leirikuolemat pantiin saksalaisten syyksi! Saksalaiset muka kiduttivat ja murhasivat kaikki! Mitä hirvittävää valehtelua, Joh. 8:44! Valehtelijoina juutalaiset ja KOKO Suomen johto! Saatanalliset kyrvät! Kyrpien hallitsemassa Ylessä oli 25.4. esitys ”Keskitysleirien salattu totuus” (vielä Areenassa dokumenttiohjelmissa), jossa kansan silmille syljettiin, presidentin asiaan puuttumatta (juutalainen?), täyslaidallinen valhe-, kauhu- ja vihapropagandaa. Kyseinen dokumentti on, lopun luettelosta päätellen, Rothschildien (meidät tuhoavan juutalaisen velkarahajärjestelmän isä), USA:n juutalaisen holokaustimuseon ja ISRAELIN VALTION ulostus ei-juutalaisten silmille. Ylen suomentaja Marjukka Eronen on vieläpä väärentänyt filmissä kaikki kohdat (3:23, 47:08 ja 50:29), joissa mainitaan typhus eli pilkkukuume; hän on kääntänyt ne ”lavantaudiksi”, mikä on suuri petos. Lavantauti on englanniksi typhoid fever! Eronen + päälliköt ovat päättäneet, nähtävästi helsinkiläisten juutalaisten (niillä on siellä jopa synagoga!) kehotuksesta, ”terästää” filmiä. Tuolla terästyksellä on saatu leikattua irti pilkkukuumeen vaikutukset noista riutuneista ”luurangoista”, jolloin on helppo väittää, että saksalaiset ovat näännyttäneet ja tappaneet nämä poloiset uhrit. KAIKKI filmissä esiintyneet ”luurangot” ovat kulkutautien uhreja! Heitä Saksa yritti kiivaasti pelastaa!
On syytä, että johto (toim. joht. Lauri Kivinen + hallitus) eroavat/EROTETAAN. Syöttävät suoraa paskaa suomalaisten silmille! Hallintoneuvosto on tehtävä suomalaiseksi, rikollisista vapaaksi.
Myös presidentti joutuu puuttumattomuudellaan rikolliseen valoon. Miksei hän puutu Suomen kansan röyhkeään huijaamiseen ja aivopesemiseen? Mikä jätkä se on? Sen tiedän, että hän on puuhastellut, lakimiehenä, juutalaisten pankeissa Euroopassa ja ollut viemässä Suomea, Lipposen ja Koiviston kanssa, juutalaiseen, kaiken tuhoavaan velkarahajärjestelmään, juutalaiseen hirteen. Mikä mies sellainen on? Miksei Lipposta, Koivistoa, Niinistöä ole Suomen kauheimpina rikollisina otettu kiinni? Mikä tätä kansaa vaivaa? MIKSI RIKOLLISET OVAT IRTI?
Ja tämä videon tuonut Pirjo ansaitsee ansioidensa mukaisen tuomion Magneettimediassa.
Vaadin presidentin eroa, Ylen vastuullisten eroa, Suomen pahimpien rikollisten (maan johdon) saattamista oikeuteen ja vankilaan, juutalaisuuden kieltämistä Suomessa, koska se puhdasta rikollisuutta ja itse asiassa sama kuin kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, Suomen synagogien purkamista ja täällä olevien juutalaisten valvomista (kuten muitakin rikollisia valvotaan). Vaadin Suomen tuhoavasta juutalaisesta velkarahajärjestelmästä luopumista. Vaadin oikeudenmukaista kuria. Heittiöt on poistettava kaikkialta maan johdosta! Holokaustihuijaus on paljastettava siksi, mitä se on: huijaus, huijaus alusta loppuun.
Vesa-Ilkka Laurio
lääketiet. lis. (eläkk.)
Kesälahti
Toivon kuitenkin Pirjon yllä olevan videon jättämistä paikoilleen, koska se on kommenttini lähtökohta.
Tuomio on laskeutumassa juutalaisuuden ylle – ja samalla juutalaisia palvelevan maan johdon ja kansanosan ylle.
Sitä sydämeni rukoilee herkeämättä.
Minut voidaan tuhota, mutta Herraa ei.
Vastaus nimim. E.Pirjoselle hänen 27.4.2015 at 14.12 jättämäänsä kommenttiin.
Aikamoisia väitteitä vedät esiin, ”6.miljoonaa ihmistä katosi punataudin vuoksi” ?
Tiedätkö, että tuo 6.miljoonaa on pyhä luku juutalaiselle uskontoryhmälle. Tätä vedätystä ”6.miljoonaa juutalaista uhria” esiintyi jo ENNEN Hitlerin valtakautta, ihan valtalehdissäkin, esim. New York Times.
Tuo tekee jo sinällään tälläisen uhriluvun esittämisestä ja sen esittäjästä epäilyttävän luottamuksen kannalta. Myöskin aikaisempi kommenttisi ”vittu mitä paskaa” vesitti sinun esiintymisesi tällä palstalla.
Kansallissosialistit eivät ryöstäneet taidetta lainkaan. Juutalaisen rabbiinisuvuille varatun ja suojatun sukunimen Cohen omannut tutkija joutui myöntämään, että varsinaisia sotasaaliina takavarikoituja teoksia oli vain 567. Tämä tunnustus johti valtavaan valhekampanjaan, joka yritti palauttaa yleisen käsityksen ennalleen tai siis varmisti, että suuri yleisö ei vaihtaisi mielikuvia aiheen mittasuhteista ja laajuudesta. Kuinka ollakaan, nämä 567 teosta eivät tosiasiassa olleet mitään varastettuja taideteoksia, vaan käytännössä varastetun omaisuuden palauttamista Saksaan. Versaillesin sanelurauhan perusteella Ranska ja Belgia vaativat pian sopimuksen jälkeen myös taidetta “sotakorvauksina” Saksalta. Kyse oli tämän omaisuuden palauttamisesta. Ei siis varsinaisesta sotasaaliista.
Hitlerin oma kokoelma oli peräisin lähes täysin ajalta ennen sotaa ja kaikista oli maksettu täysi korvaus. Myös muut johtajat joutuivat ostamaan teoksensa. Samoin ostettuja olivat taidekokoelmat julkisia museoita varten. Hitler keräsi kokoelmaa sijoitettavaksi Linziin ja itselleen hän ei juurikaan taidetta ollut hankkinut. Liittoutuneet eivät puhuneetkaan sodan aikana mistään varkauksista, vaan julistivat 1943, että kaikki saksalaisten tekemät taidekaupat olisivat mitättömiä ja sodan jälkeen kaikki palautettaisiin entisille omistajilleen (rahoja ei tietenkään palautettaisi). Melkoisen totaalista sotaa, kun vastustajan taidekaupatkin julistetaan mitättömiksi.
Orja-Saksa on viime vuosina alistunut maksamaan korvauksia, kun on tullut muoti-ilmiöksi lähes vaatia lisää hintaa sillä perusteella, että Hitler tai saksalaiset olisivat maksaneet liian alhaisen hinnan aikoinaan taideostoistaan. Tämä on törkeää petosta, sillä hinnat olivat aivan kelvolliset. On myös väärin syyttää ostoksista valtakunnan markoilla, sillä se oli paras valuutta sota-aikana ja aiemmin ja siitä tehtiin Euroopan johtava valuutta sodan jälkeen.
Saksalaisten ostot eivät olleet laajamittaisia ja pikemminkin heillä oli missio lakkauttaa dekadentti kulttuuri kaikkialta ja huolehtia siitä, että kaikkialla Euroopassa olisi nähtävillä kunnon taidetta. Sodan jälkeen taiteilijat joutuivat Saksassa uudelleenkoulutusleireille ja museot sekä ateljeet suljettiin.
USA:n armeija takavarikoi virallisten tilastojen mukaan yli 9000 maalausta ja patsasta Saksasta. Kyseessä olivat eri museot, puolueen rakennukset ja johtajien asunnot ym. Lisäksi sotilaat ryöstivät epävirallisesti paljon enemmän taidetta yksityiskodeista ja muualta. Osa takavarikoiduista taide-esineistä palautettiin Saksaan 1986. Osa niistäkin tuhottiin ja katosi. Paljon taidetta (maalauksia ja patsaita) tuhottiin sodan jälkeen “militaristisina” tai “natsistisina”. Suuret määrät siis ryöstettiin ja toiminta oli hyvin järjestelmällistä. Vastaavasti katoaa nykyisissä sodissa taidetta eri museoista (esim. Irakista ym.) ja taide päätyy markkinoille tuntematonta reittiä. Kyseessä oli siis paitsi sotilaiden luvan kanssa suoritettu ryöstely, tiedustelupalveluiden ym. tahojen valtion elinten avulla suoritettu ryöstö. Paljon saksalaisten yksityiskotein huonekaluja ym. päätyi USA:n armeijan ylläpitämiin tavarataloihin. Tuho ja ryöstäminen oliat siis melko kattavia myös läntisten miehitysarmeijoiden alueella. Todelliset ryöstäjät olivat siis voittajat. Saksalaisia myös ajettiin kodeistaan sotilaiden ja juutalaisten ym. vapautettujen tieltä. Ihmiset ajettiin tylysti kadulle ja asunnot otettiin haltuun.
Puhettakaan ei ole siitä, että varastettua omaisuutta palautettaisiin. Esim. Göringin tytär ei ole saanut mitään, vaan Göringin talosta ryöstettyä (henkilökohtaistakin) omaisuutta on kaupan usein. Neuvostoliitto ryösti koko Itä-Euroopan ja Saksasta ryöstettiin sodan jälkeen kaikki wc-istuimia ja lakanoita myöten. Suunnattomat taideaarteen virtasivat Neuvostoliittoon, mutta Venäjää johtavilla Lubavich-juutalaisilla ei ole aikomustakaan palauttaa mitään. Päinvastoin Suomenkin “antifasistit” leuhkivat, kuinka hienot taidekokoelmat Eremitaasissa ja Moskovan taidemuseossa ovat.
Hitlerin taidekokoelmaa ei olla palauttamassa USA:sta eikä Hitlerin kirjaston 1200 kirjaa, jotka ovat edelleen USA:n valtion arkistoissa. NL ryösti kaikki taideaarteet, jotka Hitler oli ostanut Linzin kaupunginmuseota varten. Hitler aikoi tehdä sodan jälkeen Linzistä Euroopan kulttuuripääkaupungin sodan jälkeen. Myös “Saksalaisen taiteen talolle” kävi kehnosti. Rappioaatteista ja Guggenheim-huijauksista (roskataide) tietysti tuli taas muotia sodan jälkeen. Erityisen suuri onnettomuus tapahtui, kun Dredsdenistä ei oltu ennätetty kuljettaa suolakaivoksiin suojaan taideaarteita. Näin saksalaiset saivat suojattua paljon arkistojaan ja taidetta.
lähde:
https://sensuroituahistoriaa.wordpress.com/2015/04/18/kirjarovioista-saksassa-10-5-1933-ja-muuallakin-asiaa-myos-taidevarkauksista/
https://www.youtube.com/watch?v=E6oamMSZUPU
Et piittaa raamatusta, sitten vedät sieltä kuitenkin lauseita esiin vain pilkataksesi.
Magneettimedia on siinä oikeassa, että ASIALLISEEN vasta-argumentointiin arvostelijat eivät täällä pysty. Tämän todistit taas. Mainintasi tieteellisistä menetelmistä antoi olettaa toisin, mutta erehdyin. Vaikutat nettitrollilta, joihin olen törmännyt muuallakin. Heidän tehtävänsä (HUOMIO MAGNEETTIMEDIAN TOIMITUS !!!), on saada täältä asiallinen kommentointi piiloon (esim. Herra Laurion 21. osainen holokausti -tutkielma), kaiken maailman turhalla vänkäämisellä.
Että sellaista.
PS.
Herra Laurion 21. osainen ”holokausti on huijausta” -tutkielma on varmuuskopioitu tänne:
https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2015/03/31/holokausti-on-huijaus/
Trollaappa sekin piiloon ”Pirjo”. Kokeile onneasi.
Mistään ei löydy elokuvia, jotka kertoisivat Neuvostoliiton gulageista tai Holodomorista. Dokumenttiohjelmiakaan ei juurikaan ole, jos vertaa esim. lähes joka päivä televisiossa pyöriviin valhekokoelmiin Kolmannesta valtakunnasta. Holodomorista ei ole juuri ollenkaan ohjelmia. Ohjelmat olisivatkin pulmusteluja, kuten kaikki viittaukset näihin aiheisiin. Olihan kommunismissa kyse juutalaisuudesta ja juutalaiset määräävät kaikkien ohjelmien sisällöstä kattavasti länsimaissa. Rudolf Rummel kirjotti: ”Bolshevikkivallankumous venäjällä oli juutalaisten aivojen työtä, juutalaisen tyytymättömyyden ja juutalaisen suunnittelun, joiden päämääränä oli luoda uusi järjestys maailmaan…tämä on tuleva myös todellisuudeksi samojen juutalaisten henkisten ja fyysisten voimien kautta.” (The American Hebrew journal, Syyskuu 1920) Vuona 1935 rabbi Wise myönsi: ”Jotkut kutsuvat sitä marxismiksi, minä nimitän sitä juutalaisuudeksi.” (The American Bulletin 15.5.11935) Historioitsijat, media, koulutus- ja kasvatusjärjestelmä ja erityisesti juutalaiset niiden johtajina ja omistajina ovat salanneet neuvostohallitusten säälimättömän 62 miljoonan ihmisen joukkotuhonnan, 54 769 000 heistä maan omia kansalaisia. (Rudolph J. Rummel: Lethal Politics /1990, Luku I, http://www.hawaii.edu/powerkills/NOTE4.HTM katsottu 30.6.2013)
6.10.1940 New York Times otsikoi Britannian sodanpäämääränä olleen Uuden maailmanjärjestyksen juutalaisia varten. Työväenpuolueen johtaja Arthur Greenwood, hallituksen jäsen, vakuutti juutalaisille Amerikassa, että liittoutuneiden voitettua kaikki ponnistukset tehtäisiin uuden maailmanjärjestyksen luomiseksi, joka perustuisi ”rauhalle ja oikeudelle”. NWO:n omatunto vaatisi, että ”vääryydet, joita on aikojen kuluessa tehty juutalaista kansakuntaa kohtaan, hyvitettäisiin”. Lisäksi juutalaisille annettaisiin mahdollisuus ”rakentavaan ja laajaan panokseen” maailman uudelleen rakentamisessa. Ehkä tällä tarkoitetaan esim. sitä, millaista työtä Barbara Spectre tekee Ruotsissa (New World Order Pledged to Jews, NYT 6.10.1940, s. 10)
I maailmansodan aikana julkaistiin teos ”The jews among Entente-leaders”. Se on julkaistu Englannin hallituksen luvalla. Kirjasta saa hyvän kuvan juutalaisesta vaikutuksesta eri maissa ja myös aavistuksen siitä, kuinka suuri sota rikastutti heitä samalla kun ei-juutalaiset taistelivat heidän valtansa lisäämiseksi ym. päämäärien vuoksi. Kas näin se alkaa: ”Tämä pieni kirjanen haluaa kuvata yleisluontoisen esityksen pääosasta johtavista juutalaisista Ententen kansojen keskuudessa ja heidän panoksestaan suuressa kamppailussa Ententen asian puolesta.” Näin loppuu: ”Toivokaamme, että Entente-valtojen juutalaisten edustajien toiminta on symboli suuremmasta yhteisyydestä, joka muodostuu sodan jälkeen. Sen tavoitteena ei ole tuhota, mikä nyt on välttämätöntä, vaan luoda parempi ja onnellisempi maailma , jossa hebrealaiset ideat oikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta hallitsevat.”
Ehkä täällä voi jotain yrittää kirjoittaa, jos toimitus alkaa pitää juutalaiset valheen vahtikoirat (ovat Israelin palkkaamia) kurissa. Jos eivät pidä, täällä ei voi kirjoittaa.
Ketään TÄÄLLÄ KIRJOITTAVAA ei näytä kiinnostavan maan juutalaisia palvelevan ja maanpetoksellisen ja rikollisen johdon syrjäyttäminen ja Ylen juutalaisena rikollisena äänitorvena toimimisen lopettaminen. Silloin kellään TÄÄLLÄ KIRJOITTAVALLA ei ole edellytyksiä puolustaa totuutta yhteiskunnassa. He ovat kuollut kirjain. Istuvat vihollisen sylissä.
Mutta TÄÄLLÄ KIRJOITTAVAT ovat vain pieni pisara Suomen kansan suuressa meressä. Ehkä näitä muita kiinnostaa.
Leirien vapauttaminen, osa 1.
Suomennos artikkelista Theodore J. O’Keefe: The Liberation of the Camps (2002; julkaistu alun perin JHR-lehdessä 1995, nro 4, s. 18-23).
Dachaussa, Buchenwaldissa, Dorassa, Mauthausenissa ja muissa työ- ja internointileireissä kauhistuneet amerikkalaiset jalkaväkimiehet kohtasivat joukoittain kuolleita ja kuolevia vankeja, riutuneita ja sairaita. Eloonjääneet kertoivat heille pöyristyttäviä tarinoita kidutuksista ja murhista ja tukivat väitteitään näyttämällä sotilaille krematoriouuneja, väitettyjä kaasukammioita, kuviteltuja kidutusvälineitä, jopa kutistettuja päitä ja kuolleitten vankien nyljetystä ihosta valmistetuiksi väitettyjä lampunvarjostimia, käsineitä ja käsilaukkuja.
USA:n hallituksen viranomaiset, tietoisina siitä, että useimmat amerikkalaiset, jotka muistivat heille ensimmäisen maailmansodan aikana syötetyt kauhutarinat, yhä epäilivät Hitlerin hallintoa vastaan suunnattua liittoutuneiden propagandaa, päättivät ”dokumentoida”, mitä sotilaat olivat löytäneet leireistä. Merkittäviä lehtimiehiä ja poliitikkoja kuljetettiin paikalle katsomaan riipaisevaa todistusaineistoa samalla kun USA:n armeijan viestijoukot filmasivat ja valokuvasivat näkymiä jälkipolville. Kuuluisa lehtimies Edward R. Murrow raportoi kauhun mutta ei enää epäuskon tunnelmissa, mitä hänelle oli kerrottu ja näytetty, ja Dachau ja Buchenwald painuivat lähtemättömästi amerikkalaisen väestön sydämiin ja mieliin häpeällisyydessään vertaansa vailla olevina niminä tämän planeetan surullisessa ja verisessä historiassa.
Amerikkalaisille siitä, mitä leireistä ”löydettiin” – kuolleet ja sairaat, vankien kauhistuttavat kertomukset, kaikki kidutuksen ja terrorin rekvisiitta – tuli perusta ei ainoastaan ohimenevälle propagandakampanjalle vaan myös vakaumukselle, että kyllä, se oli totta: saksalaiset todella tuhosivat kuusi miljoonaa juutalaista, useimmat heistä kaasukammioissa. Sitä, mitä sotilaat löysivät, käytettiin filmeinä, joiden katsominen oli Saksan hävinneelle väestölle pakollista, Saksan kansan ”uudelleenkouluttamiseen” tuhoamalla heidän kansallinen ylpeytensä ja tahtonsa yhteiseen, riippumattomaan kansallisvaltioon ja tuomalla niiden paikalle kollektiivisen syyllisyyden ja poliittisen kyvyttömyyden lannistavat tunteet. Ja kun Nürnbergin todistukset ja tuomiot sisälsivät useimmat, ellei kaikki, niistä kauhutarinoista, joita amerikkalaisille oli kerrottu Dachausta, Buchenwaldista ja muista USA:n armeijan valtaamista paikoista, holokausti saattoi käydä yhdestä dokumentoiduimmista, yhdestä vahvistetuimmista, yhdestä toteennäytetyimmistä historiallisista vaiheista ihmiskunnan menneisyydessä.
Toisenlainen todellisuus
Mutta nykyisin tiedetään, että hyvin pian leirien vapauttamisen jälkeen amerikkalaiset viranomaiset olivat tietoisia siitä, että leirien todellinen tarina oli kokonaan toisenlainen kuin se, johon he valmensivat armeijan yleisiä tiedotusupseereita, hallituksen tiedottajia, poliitikkoja, journalisteja ja muita äänitorvia.
Kun amerikkalaiset ja brittiläiset joukot valtasivat Länsi- ja Keski-Saksan keväällä 1945, niitä seurasivat joukot, joiden tehtävänä oli löytää ja hankkia kaikki mahdollinen todistusaineisto Saksan sotarikoksista. Heidän joukossaan oli tri Charles Larson, yksi Amerikan johtavista oikeuspatologeista, joka oli nimitetty sotaylituomarin virastoon. Tri Larson suoritti ruumiinavauksia Dachaussa ja noin 20 muussa saksalaisessa leirissä, tutkien joinakin päivinä yli 100 ruumista. Tri Larsonin suoritettua epämiellyttävän työnsä Dachaussa USA:n armeijan syyttäjät kuulustelivat häntä kolmen päivän ajan. [1]
Entä tri Larsonin löydökset? Hänen eräälle amerikkalaiselle journalistille vuonna 1980 antamansa haastattelun mukaan…
”…meille on kerrottu, että kuusi miljoonaa juutalaista tuhottiin; osa siitä on huijausta.” [2]
Ja mikä osa oli huijausta? Tri Larson, joka elämäkertakirjoittajalleen ilmoitti, että hänen tietääkseen hän…
”…oli ainoa palveluksessa ollut oikeuspatologi koko Euroopan Teatterin alueella”, [3]
kertoi ”Wichita Eagle”-lehden toimittajalle Jan Floerchingerille, että…
”…koskaan ei löytynyt myrkkykaasutapausta.” [4]
Yksikään holokaustihistorioitsija ei ole koskaan siteerannut tri Larsonia tai ketään muutakaan rikosoikeuden asiantuntijaa näyttääkseen toteen edes yhden myrkkykaasusta johtuneen kuolemantapauksen, oli myrkkykaasu Zyklon B tai jokin muu.
Pilkkukuume, ei myrkkykaasu
Elleivät onnettomat uhrit Dachaussa, Buchenwaldissa ja Bergen-Belsenissä menehtyneet kaasutuksiin, mihin sitten? Kidutettiinko heidät kuoliaiksi? Näännytettiin tarkoituksella nälkään? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat myös tiedossa. Kuten tri Larson ja muut liittoutuneiden lääkärit havaitsivat, pääsyy kuolemiin Dachaussa, Belsenissä ja muissa leireissä oli sairaus, ennen kaikkea pilkkukuume, vanha ja kauhistuttava ihmiskunnan vitsaus, joka viime aikoihin asti on viihtynyt paikoissa, joissa ihmisiä on ahdettu yhteen oloissa, joissa terveydenhuoltoa ei ole tunnettu tai se on luhistunut. Näin oli asianlaita Saksan ylikansoitetuissa internointileireissä sodan lopussa: huolimatta sellaisista toimenpiteistä kuin järjestelmällisestä täiden tuhoamisesta (täit levittivät pilkkukuumetta), sairaiden asettamisesta karanteeniin ja kuolleitten tuhkaamisesta, Saksan ruoka-, kuljetus- ja terveydenhuoltojärjestelmien tosiasiallinen romahtaminen johti niissä katastrofiin.
Ehkä kaikkein arvovaltaisin pilkkukuumetta ja leirien kuolleisuutta koskeva lausunto on peräisin Harvardin yliopiston terveydenhuollon tiedekunnan ehkäisevän lääketieteen ja epidemiologian professorilta, lääketiet. tri. ja fil. tri. John E. Gordonilta, joka oli USA:n joukkojen mukana Saksassa vuonna 1945. Tri Gordon raportoi vuonna 1948:
”Saksassa tavatusta pilkkukuumeesta pääosan muodostivat keskitysleirien vankien keskuudessa puhjenneet epidemiat.”
Tri Gordon selitti taudin puhkeamisen syitä näin:
”Saksa oli kaaoksessa. Kokonaisten kaupunkien tuhoutuminen ja etenevien armeijoiden jälkeensä jättämä jälki heikensivät elinolosuhteita, mikä edisti taudin leviämistä. Hygienia oli heikkolaatuista, julkiset palvelut olivat täysin sekasorrossa, ruokahuolto ja ruoan jakelu oli heikkoa, majoitus oli puutteellista ja järjestys ja kuri puuttui kaikkialta. Mikä vielä tärkeämpää, tapahtui niin suuria väestöjen siirtymisiä, että harvat maat ja harvat aikakaudet ovat sellaisia kokeneet.” [5]
Tri Gordonin havainnot vahvistaa tri Russel Barton, nykyisin kansainvälisesti tunnettu psykiatri, joka nuorena lääketieteen opiskelijana saapui Bergen-Belseniin brittijoukkojen mukana vuonna 1945. Barton, joka tarjoutui pitämään huolta sairastuneista, todisti valan antaneena Toronton oikeudessa vuonna 1985:
”Tuhannet vangit, jotka kuolivat Bergen-Belsenin keskitysleirissä toisen maailmansodan aikana, eivät kuolleet tahalliseen nälkiinnyttämiseen vaan sairauksien tulvaan.” [6]
Tri Barton todisti edelleen, että saapuessaan leiriin hän oli uskonut tahallisesta nälkiinnyttämisestä kertoviin tarinoihin mutta tutkittuaan hyvin varustettuja keittiöitä ja huolellisesti vuodesta 1942 lähtien ylläpidettyä kirjanpitoa kunakin päivänä keitetyistä ja kulutetuista ruoista hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että sellaiset tarinat ovat valhetta. Suureen ääneen esitetyistä päinvastaisista väitteistä ja laajalle levinneistä päinvastaisista käsityksistä huolimatta kukaan tutkija ei ole kyennyt näyttämään toteen, että saksalaiset olisivat pyrkineet tuhoamaan ihmisiä näännyttämällä heidät nälkään leireillään.
Leirien vapauttaminen, osa 2.
Ei lampunvarjostimia, ei käsilaukkuja, ei …
Entä kauhutarinat keskitysleirien vangeista, joilta irrotettiin ihoa tatuointien vuoksi, nyljettiin ihoa lampunvarjostimien ja käsilaukkujen tai muiden esineiden valmistamiseksi? Entä lukemattomat ”kidutuspenkit”, ”lihakoukut”, raippapaalut, hirsipuut ja muut kidutus- ja tappovälineet, joita kerrotaan olleen runsaasti jokaisessa Saksan leirissä? Nämä ja vielä groteskimmat neuvostoliittolaisten syyttäjien esittämät väitteet löysivät tiensä Nürnbergin pöytäkirjoihin.
Lapunvarjostimia ja tatuoituja ihoja koskevat syytökset esitettiin journalistien ”Buchenwaldin nartuksi” kutsumaa Ilse Kochia vastaan, jonka kerrottiin sisustaneen talonsa huono-onnisten vankien ruskettuneesta nahasta valmistetuilla esineillä. Vallatun Saksan amerikkalaisen vyöhykkeen sotilaskuvernööri, kenraali Lucius Clay, joka tutki hänen tapaustaan vuonna 1948, kertoi kuitenkin Washingtonissa olleille esimiehilleen:
”Ei ole vakuuttavaa todistusta siitä, että hän (Ilse Koch) olisi valikoinut vankeja tuhottaviksi saadakseen itselleen tatuoitua ihoa tai että hänellä olisi ollut hallussaan ihmisen ihosta valmistettuja esineitä.” [7]
Vuosia myöhemmin antamassaan haastattelussa kenraali Clay totesi pahamaineisten lampunvarjostimien materiaalista:
”Niin, itse asiassa kävi ilmi, että se oli vuohennahkaa. Mutta oikeudenkäynnissä se oli yhä ihmisennahkaa. Hänen oli lähes mahdoton saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.” [8]
Ilse Koch hirtti itsensä länsisaksalaisessa vankilassa vuonna 1967.
Olisi pitkästyttävää luetella ja kumota yksitellen natsien kauhutekoja koskevat tuhannet eriskummalliset väitteet. Oli kuitenkin tapauksia, joissa saksalaista julmuutta esiintyi. Tämä käy ilmi Saksan rikospoliisin palveluksessa toimineen rikostutkija tri Konrad Morgenin Nürnbergin todistajanaitiossa antamasta todistuksesta, jota juutalaiseen holokaustiin uskovat eivät ole koskaan asettaneet kyseenalaiseksi. Tri Morgen ilmoitti oikeudelle, että Heinrich Himmler, Hitlerin SS:n ja pelätyn Gestapon päällikkö, oli antanut hänelle valtuudet mennä mihin tahansa keskitysleiriin tutkimaan tapauksia, joissa leirin henkilökunnan väitettiin syyllistyneen julmuuksiin tai korruptioon. Tri Morgenin Nürnbergissä antaman, valalla vahvistetun todistuksen mukaan hän tutki 800 tällaista tapausta, ja niistä yli 200 tapauksessa syyllisyys todettiin. [9] Rangaistuksiin kuului myös kuolemanrangaistus pahimmille rikoksentekijöille; sellainen annettiin esimerkiksi Ilsen aviomiehelle, Buchenwaldin komentaja Karl Kochille.
Itse asiassa oli niin, että kun leirien komentajat joissakin tapauksissa määräsivät ruumiillisen rangaistuksen, sellaisen toimenpiteen oli saatava Berliinin viranomaisten hyväksyntä, ja vaatimuksena oli, että leirin lääkärin tulee ensin varmistaa rangaistavaksi määrätyn vangin hyvä terveys ja olla sitten läsnä itse ruoskinnassa. [10] Olivathan leirit lähes koko sodan ajan tärkeitä teollisuuskeskuksia, ja vankien hyvä terveys ja moraali olivat äärimmäisen tärkeitä Saksan sotaponnisteluille; tämä käy ilmi keskitysleirejä valvovan viraston päällikön, SS-Brigadeführer (kenraalimajuri) Richard Glücksin, vuonna 1942 antamasta määräyksestä, joka asetti leirien komentajat…
”…henkilökohtaiseen vastuuseen siitä, että vankien fyysistä terveyttä pidetään kaikin mahdollisin keinoin yllä.” [11]
Keskitysleireissä olleet – pelkästään uhreja?
Buchenwaldissa ja muissa leireissä työskennelleet Yhdysvaltain armeijan tutkijat vakuuttuivat nopeasti siitä, minkä leirien kokeneet vangit jo tiesivät: pahimpia rikoksentekijöitä ja julmimpia henkilöitä leireissä eivät olleet vartijat vaan vangit itse. Tavalliset rikolliset, sellaiset kuin ne, jotka nyt täyttävät USA:n vankilat, suorittivat monia konnantöitä, varsinkin jos he olivat vaikutusvaltaisessa asemassa, ja fanaattiset kommunistit, jotka hyvin järjestäytyneinä taistelivat vankien joukossa olleita monia poliittisia vihollisiaan vastaan, eliminoivat vastustajiaan stalinistisella häikäilemättömyydellä.
Kaksi Yhdysvaltain armeijan tutkijaa Buchenwaldissa, Egon W. Fleck ja Edward A. Tenenbaum, tutkivat huolellisesti leirissä ennen sen vapauttamista vallinneita olosuhteita. Esimiehilleen luovuttamassaan yksityiskohtaisessa raportissa he toivat esiin – esipuheen heidän raporttiinsa kirjoittaneen heidän komentajansa Alfred Toambsin sanoin – kuinka…
”…vangit itse organisoivat tappavan terrorin natsiterrorin sisään.” [12]
Fleck ja Tenenbaum kuvasivat rikollisten ja kommunistien harjoittamaa vallankäyttöä näin:
”Luottovangeilla, jollaisiksi ajan mittaan tulivat vain saksalaiset kommunistit, oli valta yli kaikkien muiden vankien elämän. He saattoivat tuomita jonkun miehen tai jonkin ryhmän lähes varmaan kuolemaan – – Kommunistiset luottovangit olivat suoraan vastuussa suuresta osasta Buchenwaldin raakuuksia.”
Amerikan Saksassa toimineen sotilashallituksen päähistorioitsija, eversti Donald B. Robinson, loi katsauksen tähän Fleckin ja Tenenbaumin raporttiin eräässä ”The American Mercury”-lehden artikkelissa pian sodan jälkeen. Eversti Robinson kirjoitti osuvasti amerikkalaisten tutkijoiden havainnoista:
”Kävi ilmi, että kommunistien kanssa samaa mieltä olleet söivät; toista mieltä olleet kuolivat nälkään.” [13]
Vankien harjoittaman raakuuden on vahvistanut myös Ellis S. Spackman, joka USA:n seitsemännen armeijan vastatiedustelun pidätys- ja internointiosaston päällikkönä oli mukana Dachaun vapauttamisessa. Spackman, joka myöhemmin toimi historian professorina San Bernardino Valleyn yliopistossa Kaliforniassa, kirjoitti vuonna 1966, että Dachaussa…
”…vangit olivat ne todelliset rikolliset, jotka suorittivat julmuuksia toisia vankeja kohtaan.” [14]
”Kaasukammiot”
Joulukuun 9. päivänä 1944 eversti Paul Kirk ja everstiluutnantti Edward J. Gully tarkastivat Natzweilerissa Elsassissa olleen saksalaisen keskitysleirin. He raportoivat havainnoistaan USA:n 6. armeijaryhmän esikunnassa olleille esimiehilleen, jotka myöhemmin toimittivat Kirkin ja Gullyn raportin sotarikososastolle. Vaikka, kuvaavaa kyllä, raportin koko tekstiä ei ole koskaan julkaistu, eräs holokaustiväitteitä tukeva kirjailija on paljastanut, että nämä kaksi tutkijaa luonnehtivat ranskalaisten tietolähteiden heille näyttämää tilaa varovasti ”NIIN SANOTUKSI murhakaasukammioksi” ja totesivat, että sitä ”on VÄITETTY käytetyn murhakaasukammiona.” [15]
Sekä tämän Natzweiler-raportin varovainen kieli että sen tehokas salaaminen ovat voimakkaassa ristiriidassa sen herkkäuskoisuuden, sekavuuden ja kovaäänisen julkisuuden kanssa, jotka liittyivät Dachaun väitetyistä kaasukammioista laadittuihin virallisiin raportteihin. Aluksi erään USA:n armeijan valokuvan, jossa eräs sotilas katselee vaitonaisena metalliovea, johon on merkitty pääkallo ja ristikkäiset luut sekä saksan kielellä sanat ”Varokaa! Kaasua! Kuolemanvaara! Älkää avatko!”, tulkittiin esittävän murha-asetta. Myöhemmin kuitenkin ilmeisesti havaittiin, että kyseessä oleva tila oli vain tavallinen täidentorjuntakammio vaatteita varten, ja eräs toinen väitetty kaasukammio, tällä kertaa ovelasti suihkuhuoneeksi naamioitu, näytettiin amerikkalaisille kongressin jäsenille ja journalisteille paikkana, jossa tuhannet menehtyivät. Vaikka lehdistössä on lukuisia raportteja tämän toisen ”kaasukammion” toiminnasta, yhtäkään armeijan koulutettujen tutkijoiden laatimaa virallista raporttia ei ole esitetty sellaisten kysymysten kuin suihkujen tehtävän selvittämiseksi: olivatko ne ”valesuihkuja” vai virtasiko tappava syanidikaasu niiden kautta? (kummallakin teorialla on huomattava tuki journalistisessa ja historiallisessa kirjallisuudessa).
Se mitä yllä on sanottu Dachausta, pitää paikkansa myös Buchenwaldin, Bergen-Belsenin ja muiden liittoutuneiden valtaamien leirien suhteen. ”Kaasukammioita”, ”kaasu-uuneja” ja muuta sellaista koskevalla propagandalla ei ole ollut loppua, mutta tähän mennessä ei ole tullut päivänvaloon yhtäkään yksityiskohtaista kuvausta tästä murha-aseesta ja sen toiminnasta, ei yhtäkään sellaista raporttia, joka oli välttämätön minkä tahansa pahoinpitely- tai murhatapauksen menestyksekkäälle syyttämiselle Amerikassa tuohon aikaan, ja edelleen on.
Lisäksi joukko holokaustiauktoriteetteja on julkisesti nyt ilmoittanut, ettei Saksassa ollut mitään kaasutuksia eikä tuhoamisleirejä! Kaikki tällainen, meille kerrotaan, sijaitsi alueella, joka nyt on Puola, alueella, jonka Neuvostoliiton puna-armeija valloitti ja jonne läntisillä tutkijoilla ei ole pääsyä. Vuonna 1960 tri Martin Broszat, joka nykyisin (1995) on Münchenissä toimivan ”Nykyhistorian Instituutin” (”Institute for Contemporary History”) johtaja, instituutin, jota Länsi-Saksan hallitus rahoittaa holokaustitarinan TUKEMISEKSI, kirjoitti saksalaiselle ”Die Zeit”-lehdelle kirjeen, jossa hän kategorisesti totesi:
”Dachaussa, Bergen-Belsenissä ja Buchenwaldissa ei kaasutettu juutalaisia tai muita vankeja.” [16]
Natsien ammattimetsästäjä Simon Wiesenthal kirjoitti vuonna 1975:
”Saksan maaperällä ei ollut tuhoamisleirejä.” [17]
Ja Dachaun ”kaasukammiota” nro 2, jota kerran esiteltiin järkyttyneelle ja surevalle maailmalle aseena, joka vaati satoja tuhansia henkiä, kuvataan nyt Dachaun ”muistopaikalla” vieraileville turisteille jaettavassa esitteessä tällaisin sanoin:
”Tätä suihkuhuoneeksi naamioitua kaasukammiota ei käytetty.” [18]
Leirien vapauttaminen, osa 3.
Propaganda lisääntyy
Yli neljäkymmentä vuotta sen jälkeen kun amerikkalaiset joukot astuivat Dachauhun, Buchenwaldiin ja muihin saksalaisiin leireihin ja koulutetut amerikkalaiset tutkijat toivat esiin totuuden siitä, mitä niissä tapahtui, Washingtonin hallitus, Hollywoodin ajanvietemedia ja New Yorkin sanomalehtimedia yhä syytävät ulos miljoonia sanoja ja kuvia vuosittain leirien kauhuista ja holokaustin häpeällisyydestä. Huolimatta siitä, että hävinneitä etelävaltioita lukuun ottamatta yksikään Amerikan vihollinen ei ole koskaan kärsinyt niin täydellistä ja musertavaa tappiota kuin Saksa vuonna 1945, joukkotiedotusvälineet, poliitikot ja virkamiehet käyttäytyvät ikään kuin Hitler ja hänen joukkonsa ja hänen keskitysleirinsä yhä jatkaisivat olemassaoloaan ikuisessa nykyisyydessä ja mielipidevaikuttajamme yhä, tietämättömyydestä tai ilkeydestä, vääristelevät leirejä koskevia tosiasioita.
Aika totuudelle
On aika, että hallitus ja ammattihistorioitsijat paljastavat totuuden Dachausta, Buchenwaldista ja muista leireistä. On aika, että he antavat Amerikan kansan tietää, kuinka vangit kuolivat ja kuinka eivät. On aika, että väitteet kaasulla suoritetusta joukkomurhasta selvitetään ja tutkitaan samalla tavoin kuin muillekin murhaväitteille tehdään. On aika, että tiettyjen tahojen kyseenalaistamattomien holokaustiväitteiden perusteella saama ilmainen hyöty lopetetaan, kuten myös on aika, että muista ryhmistä, esimerkiksi saksalaisista, itäeurooppalaisista, roomalaiskatolisesta hierarkiasta ja Amerikan ja Britannian sodanaikaisesta johdosta, lakataan tekemästä syntipukkeja, oli kyseessä heidän väitetty roolinsa holokaustissa tai heidän oletetut laiminlyöntinsä sen pysäyttämisessä.
Ennen kaikkea on aika, että tämän suuren demokraattisen tasavallan kansalaiset saavat tietoonsa leirejä koskevat tosiasiat, joiden tietämiseen heillä on oikeus, joka on perustavan tärkeä heidän käyttäessään valtaansa ja tahtoaan maansa hallinnassa. Kansalaisina ja veronmaksajina amerikkalaisilla on etniseen taustaan tai uskontoon katsomatta perusoikeus ja ensisijainen intressi saada tietää sellaisiin tapahtumiin liittyvät tosiasiat, joita vallanpitäjät pitävät määräävinä Amerikan ulkopolitiikassa ja koulutuspolitiikassa ja siinä, mitä menneisyyden tapahtumia se valitsee muistettaviksi yhteiskunnallisessa elämässämme.
Holokaustin väitetyt totuudet ovat nykyisin (1995) esillä kaikkialla sivistyneessä maailmassa: Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Britanniassa, Alankomaissa, Skandinaviassa, Japanissa, rajamme toisella puolella Kanadassa ja Amerikan Yhdysvalloissa itsessään. Totuudesta päätetään vain turvautumalla tosiasioihin julkisella foorumilla, ei salaamalla tosiasiat, kieltämällä totuus ja aitaamalla todellisuus. Totuus tahtoo tulla julki, ja on aika, että tämän maan hallitus ja hallitukset ja kansainväliset elimet kaikkialla maailmassa julkistavat ja tekevät avoimeksi todistusaineiston siitä, mitä todellisuudessa tapahtui Saksan keskitysleireissä vuosina 1933-1945. Tällöin voimme tehdä lopun valheista ilman pelkoa ja puolettomasti ja toteuttaa sitä sovinnon ja uudistumisen työtä, joka on ja jonka täytyy olla luja perusta kansojen väliselle keskinäiselle suvaitsevaisuudelle ja rauhalle, joka perustuu oikeudenmukaisuuteen eikä aseisiin, piikkilankoihin, vankiloihin ja valheisiin.
Julkaisija ”The Truth Seekerin” O’Keefen kirjoitukseen liittämä jälkikirjoitus:
USA:n armeijan varhaisten tutkimusten johtopäätökset siitä, mikä oli totuus Saksan sodanaikaisista keskitysleireistä, ovat sittemmin saaneet vahvistuksen kaikilta myöhemmiltä tutkijoilta, ja ne voidaan vetää yhteen lyhyesti:
1. Riipaisevat näkymät kuolleista ja kuolevista vangeista eivät olleet tulosta mistään saksalaisten ”tuhoamispolitiikasta” vaan päinvastoin tulosta pilkkukuume-epidemioista ja muista sairauksista, joita liittoutuneiden ilmahyökkäykset vaikutuksillaan suuressa määrin saivat aikaan.
2. Tarinat superrikollisista ja sadistisista natseista, jotka muuttivat juutalaiset ja muut käsilaukuiksi ja lampunvarjostimiksi yksityistä hyötyä ja huvia varten, olivat sairaita valheita tai sairaalloisia fantasioita; todella oli niin, että saksalaiset viranomaiset johdonmukaisesti rankaisivat leirien komentajia ja vartijoita heidän tahollaan esiintyvästä korruptiosta ja julmuudesta.
3. Toisaalta juuri vapautettujen vankien kuvaamiset hitlerismin pyhimyksiksi ja marttyyreiksi olivat varsin usein kaukana totuudesta; todella oli niin, että useimmat leirien vankeihin kohdistuneet raakuudet olivat heidän vankitovereidensa työtä ja että raakuudet olivat vastoin saksalaisten politiikkaa ja saksalaisten määräyksiä.
4. Väitettyjä teloitussuihkuja ja teloituskaasukammioita käytettiin joko leirien vankien suihkuttamiseen tai täiden puhdistamiseen heidän vaatteistaan; väite, että niitä käytettiin juutalaisten tai muiden ihmisten murhaamiseen, on halveksittava valhe. Ortodoksihistorioitsijat ja ammattimaiset ”natsien metsästäjät” ovat hiljaa luopuneet väitteistään, että vankeja kaasutettiin Dachaussa, Buchenwaldissa ja muissa leireissä Saksassa. Kuitenkin he yhä vaikenevat Dachauta ja Buchenwaldia koskevista valheista ja karttavat avointa keskustelua Auschwitzin ja muiden neuvostoliittolaisten valtaamien leirien ihmiskaasutuksia koskevasta todistusaineistosta.
Viitteet
[1] Crime Doctor, John D. McCallumin kirjoittama Larsonin elämäkerta, Mercer, Washington & Vancouver, Brittiläinen Kolumbia, Kanada, 1979, s. 69.
[2] Wichita Eagle, 1.4.1980, s. 4C.
[3] Crime Doctor, s. 46.
[4] Wichita Eagle, 1.4.1980, s. 4C
[5] John E. Gordon, ”Louse-Borne Typhus Fever in the European Theater of Operations, U.S. Army, 1945,”, julkaisussa: Forest Ray Moulton (toim.), Rickettsial Diseases of Man, Am. Acad. for the Advancement of Science, Washington D.C. 1948.
[6] Toronto Star, 8.2.1985, s. A2.
[7] New York Times, 24.9.1948, s. 3.
[8] Lucius Clayn haastattelu, Official Proceeding of the George C. Marshall Research Foundation, siteerattu artikkelissa: ”Buchenwald: Legend and Reality,” Mark Weber, The Journal of Historical Review, Vol. 7, no. 4.
[9] International Military Tribunal, Vol. XVII, s. 556; IMT, Vol. XX, s. 489, 438.
[10] Siteerattu teoksessa: The Theory and Practice of Hell, Eugen Kogon, Berkley Books, New York, s. 108-109.
[11] Nürnberg-dokumentti NO-1523.
[12] Buchenwald: A Preliminary Report, Egon W. Fleck and Edward A. Tenenbaum, U.S. Army, 12th Army Group, 24.4.1945. Kansallisarkisto, Record Group 331, SHAEF, G-5, 17.11, Jacket 10, Box 151 (8929/163-8929/180).
[13] ”Communist Atrocities at Buchenwald,” Donald B. Robinson, julkaisussa: American Mercury, lokakuu 1946.
[14] San Bernardino Sun-Telegram, 13.3.1966 (siteerattu teoksessa: The Man Who Invented ”Genocide”, James J. Martin, Institute for Historical Review, IHR, 1984, s. 110-111.
[15] Concentration Camp at Natzwiller [sic], RG 331, Records of Allied Operations and Occupation, Army Headquarters WW2, SHAEF/G-5/2717, Modern Military, Kansallisarkisto, Washington, D.C., siteerattu teoksessa: Robert H. Abzug, Inside the Vicious Heart, Oxford University Press, New York, 1985, s. 10, s. 181.
[16] Die Zeit, Hampuri, Saksa, 26.8.1960.
[17] Books & Bookmen, huhtikuu 1975, Vol. 7, s. 5.
[18] Esite, Dachaun keskitysleirin muistomuseo, Kansainvälinen Dachau-komitea, Dachau, Saksa, päiväämätön.
Kirjoittaja Theodore J. O’Keefe on ”The Journal of Historical Review” -lehden toimittaja. Hän on saanut koulutuksen Harvardissa, ja hän on tutkinut historiaa ja kirjallisuutta kolmella eri mantereella. Hän on julkaissut useita artikkeleita historiaa ja politiikkaa koskevista aiheista.
Valtio – paatunut holokaustivalehtelija, osa 1
Yle kirjoittaa nyt 26.8.2009 verkkouutisissaan: ”Natsit surmasivat holokaustin aikana noin kuusi miljoonaa juutalaista”;
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/08/puola_pienensi_toisen_maailmansodan_uhrilukua_956509.html
Kuitenkaan ”natsit” eivät ”surmanneet 6 miljoonaa juutalaista.” Juutalaisia kuoli varsinaisissa sotatoimissa, juutalaisten harjoittamassa kiivaassa ja kansainvälisten lakien vastaisessa partisaanisodassa Saksan NL:lta valtaamilla alueilla, sairauksiin, epidemioihin (varsinkin pilkkukuumeeseen), vanhuuteen, liittoutuneiden pommituksiin jne., mutta Saksan kansallissosialistit eivät ”surmanneet” heistä yhtäkään missään ”kansanmurhassa” eli ”holokaustissa”, jota ei tapahtunut. Kaiken kaikkiaan heitä menehtyi sodan aikana n. 300 000 – 500 000, suhteessa paljon vähemmän kuin muita sotivia osapuolia (toisessa maailmansodassa, joka oli kansainvälisen juutalaisuuden ja liittoutuneiden tarkoituksellinen operaatio Saksan tuhoamiseksi, kuoli n. 55 miljoonaa ihmistä, ja keskitysleireissä juutalaiset olivat eurooppalaisista kaikkein turvatuin ryhmä: heillä oli suojelu, työpaikka, palkka, ylläpito, ravinto, terveydenhuolto, bordellit, uima-altaat, teatterit, konserttisalit, urheilukentät jne., kun saksalaisia siviilejä kuoli kaupunkien säälimättömissä ilmapommituksissa miljoona ja rintamalla saksalaiset sotilaat sotivat henkensä kaupalla huonoissa oloissa ja kuolivat massoittain). ”Holokausti” on juutalainen huijaus, kuten olen kirjoituksissani osoittanut.
Olen osoittanut asian myös suoraan valtionhallinnolle lähettämällä 14.7.2008 pääministerille, opetusministerille, Opetushallituksen pääjohtajalle, oikeuskanslerille ja valtionsyyttäjälle kirja-arvosteluni ”Opetushallituksen holokaustikirjan arvostelu” ent. pääministeri Lipposen Suomeen tuomasta ja Opetushallituksen julkaisemasta koulujen oppikirjasta/opetuksen taustamateriaalista ”Kertokaa siitä lapsillenne – kirja juutalaisten joukkotuhosta Euroopassa 1933-1945”, joka on Lipposen lapsiamme varten tuoma karkea valhe-, viha- ja kauhupropagandakirja heidän aivopesemisekseen juutalaiseen syyllisyys- ja orjuusmuottiin ja juutalaiseen orjavaltioon;
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/vesa-ilkka-laurio-opetushallituksen_4649.html
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/vesa-ilkka-laurio-opetushallituksen_5801.html
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/vesa-ilkka-laurio-opetushallituksen_3550.html
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/vesa-ilkka-laurio-opetushallituksen_8544.html
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/opetushallituksen-holokaustikirjan.html
Yle on eduskunnan kontrollissa, joten valtionhallinnossa tieto holokaustin olemattomuudesta ei ole levinnyt, koska valtion äänitorvi valehtelee tuolla tavalla karkeasti ja julkisesti. Onko koko valtionhallinto valehtelijoita, joita totuus ei kiinnosta? Täysin turhaan lähetin kirja-arvosteluni maan päättäjille.
Valtionhallinto on valehtelija. Siksi sen äänitorvikin valehtelee kansalle, minulle ja kaikille muille. Valtionhallinto on juutalaisten ja heidän solutuselimensä vapaamuurareiden kontrollissa. Valtionhallinnolla ei ole mitään tekemistä Suomen kansan tai totuuden kanssa. Häpeällistä ja iljettävää. (Yle voisi muuten ottaa työvoimakseen aikuisia ihmisiä; uutisotsikot ja uutiset ovat keskenkasvuisten ja ”sukkelaa” ja ”vitsikästä” näyttelevien kakaroiden amatöörimäisiä aikaansaannoksia, turhanpäiväisiä tuherruksia, niin että hävettää).
Lisäys 27.8.2009
Valtion huijaus- ja propagandanyrkki Yle jatkaa tänään 27.8.2009 valehteluaan, kun se verkkouutisissaan lähettää Suomen kansalle seuraavan valheen:
”Puolalaisen juutalaisgheton tuhoamisesta 65 vuotta. Holokaustissa eloonjääneet ovat kokoontuneet puolalaiseen Lodzin kaupunkiin osoittaakseen kunnioitustaan niille 220 000:lle juutalaiselle, jotka menehtyivät kaupungin ghetossa toisen maailmansodan aikana.
”Puolaa miehittänyt Saksa perusti Lodzin – saksaksi Litzmannstadtin – gheton vuonna 1940. Neljän neliökilometrin suuruiselle alueelle sullottiin 220 000 juutalaista Puolasta ja muista Euroopan maista kuten Itävallasta, Saksasta ja Tshekkoslovakiasta.
”Lodzin ghetto oli Puolan toiseksi suurin Varsovan jälkeen. Sen asukkaita käytettiin pakkotyössä natsien Kolmannessa valtakunnassa. Noin 50 000 juutalaista kuoli ylirasitukseen, nälkään ja tauteihin gheton alueella ja loput saksalaiset surmasivat, kun Lodzin ghetto tuhottiin elokuussa 1944. Sen silloisista asukkaista vain 830 säilyi hengissä. – -”
http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/08/puolalaisen_juutalaisgheton_tuhoamisesta_65_vuotta_957548.html
Miksei valehtelukirjoittajan nimeä julkaista? Onko ajateltu, että viisainta pitää nimi piilossa, ettei joudu kärsimään seurauksia? Joka tapauksessa Yle-huijarin ajatus on tämä: Lodzin ghettoon sullottiin 220 000 juutalaista. Näistä 220 000, siis kaikki, menehtyi 2. maailmansodan aikana tässä ghetossa, 50 000 ylirasitukseen, nälkään ja tauteihin ja loput 170 000 saksalaisten teurastamina elokuussa 1944. Lisäksi 830 säilyi hengissä. Ghetossa oli siis 220 000, joista 220 000 kuoli ja 830 säilyi hengissä. Tässä on yhteenlaskuvirhe, mutta eihän se huijauksen riemussa haittaa, kun suomalaiset uskovat mitä hyvänsä. Pääasia on sylkäistä rasvainen valhe Suomen kansan silmille, kansan, joka pian – nykyisen kansanmurhan edetessä – lakkaa olemastakin ja sulautuu siihen kansattomaan maailman proletariaattimassaan, joka vain palvelee maailmanhallitusta, tulevaa juutalaista maailmantyranniaa Halosen, Lipposen, Koiviston, Niinistön, kokoomuksen, kommunistien, demareiden, Vanhasen, keskustan, ruotsalaisten, vihreiden, perussuomalaisten ja muiden maanpettureiden ja huijareiden ihmisyydenvastaisen näyn mukaisesti.
Tällainen suruton valehtelu ei ole mahdollista muuten kuin että Yle on täynnä tuota tuttua, nykyisin kaikkialla riehuvaa ihmiskunnan pohjasakkaa, jolle valehtelu on elämä ja pullistelun aihe: juutalaisia, juutalaisten apureita, vapaamuurareita, vapaamuurareitten apureita ja holokaustihuijari Lipposen huijariremmin jäseniä. Miksei poliisi ole ottanut näitä kaikkia kiinni?
Käyn tässä lyhyesti läpi Carlo Mattognon artikkelia ”Das Ghetto von Lodz in der Holocaust-Propaganda” (Vierteljahreshefte für freie Geschichtsforschung 1/2003, s. 30-36), ja pari tietoa on muualtakin (Lodzin ghettoa sivutaan myös kirjoituksessani ”Chelmno“);
http://www.vho.org/VffG/2003/1/Mattogno30-36.html
Lodzin ghetto perustettiin helmikuussa 1940, ja vuoden 1940 loppuun mennessä siellä oli jo 160 000 asukasta. Ghetosta tuli hyvin tärkeä tuotantokeskus, jossa tuotettiin monenlaisia käyttötavaroita, pääasiassa tekstiilejä. Työssä käyvien ihmisten osuus oli tavattoman suuri, esimerkiksi viikolla 6.10-12.10.1942 ghetossa oli n. 89 200 juutalaista, joista kävi töissä 74 735 (32 571 miestä ja 42 164 naista; lähde: Archiwum Panstwowe w Lodzi [APL, Valtionarkisto Lodz], PSZ, 180, s. 75-78, sekä D. Dabrowska, L. Dobroszycki: Kronika Getta Lodzkiego, Wydawnictwo Lodzkie, 1965, Bd. II, s. 485, 491).
Suuren taloudellisen merkityksensä vuoksi ghetto säilyi (ghettoja yleisesti lakkautettiin juutalaisväestön siirtämiseksi itään) aina kesään 1944, jolloin sitä puna-armeijan lähestyessä alettiin tyhjentää. Maaliskuun 1. päivänä 1944 ghetossa oli 77 679 juutalaista (Aufteilung der Ghetto-Bevölkerung per 1. März 1944, APL, PSZ, 184, s. 13; myös ikäjakauma käy ilmi tästä).
Saksalaisten tavoitteena oli siirtää ns. ”lopullisessa alueellisessa ratkaisussa” juutalaiset itään, mutta sota vaikutti sen, että juutalaisia alettiin välttämättä tarvita työvoimana, ei pelkästään idässä rintaman takana vaan myös, sotaonnen käännyttyä, Kenraalikuvernementin alueella (keskinen Puola), Saksan valtaamassa Puolan länsiosassa ja lopulta myös varsinaisen Saksan alueella. Juutalaisia siirrettiin siis sodan tapahtumien mukaisesti aina sinne, missä heitä tarvittiin. Lopullisesti ”lopullinen ratkaisu” (joka oli siis ALUEELLINEN ”lopullinen ratkaisu”, juutalaisten siirtäminen kokonaan Euroopan ulkopuolelle, jotta heidän aiheuttamistaan mittaamattomista vahingoista päästäisiin), oli määrä toteuttaa sodan päätyttyä.
Valtio – paatunut holokaustivalehtelija, osa 2.
Lodzin gheton juutalaisia siirrettiin siis vuosien 1941-42 aikana, Saksan ollessa voitolla, itään. Himmlerille keväällä 1943 laadittu Korherr-raportti kertoo, että 31.12.1942 mennessä itäisistä maakunnista oli siirretty ”Venäjän itään” Warthegaun leirien (pääasiassa Chelmnon) kautta 145 301 juutalaista. Lodzin seudulta juutalaisia kerättiin siis pääasiassa Chelmnoon, jossa heidät puhdistettiin pilkkukuumetta levittävistä täistä (ja mahdollisesti heistä valikoitiin työkykyiset sotateollisuuteen) ja lähetettiin Saksan politiikan mukaisesti kauemmaksi itään.
Reitlingerin mukaan (Die Endlösung, s. 279 ja s. 101) jotkut pakkosiirrettävät siirrettiin Lublinin alueen työleireihin ja siellä vapautuneihin ghettoihin (joista niissä olleet juutalaiset puolestaan oli ensin siirretty itään), toiset siirrettiin raivaustyöhön Pripjetin suoalueille ja Ukrainassa sijaitsevan Kriwoi Rogin juutalaiseen maataloussiirtokuntaan. Sivulla 265 Reitlinger kuvaa tämän alueen juutalaisia siirtokuntia, joita hän kutsuu myös ”kollektiiveiksi” (kolhooseiksi).
Amerikan juutalaiskongressi julkaisi yhdessä Juutalaisen maailmankongressin kanssa elokuussa 1943 Euroopan juutalaisten kohtaloa käsittelevän tutkimuksen nimeltä ”Hitler’s Ten-Year War on the Jews”, ja sen mukaan Lodzin juutalaiset asutettiin v. 1941-1942 uudelleen eri alueille, lähinnä tekemään työtä Pinskin ja Rokitnon suoalueilla, ellei heitä majoitettu puolalaisten kaupunkien ghettoihin.
Vuodesta 1943 alkaen, sotaonnen käännyttyä, juutalaisia ei enää voitu kuljettaa kauas itään, ja siksi heitä, myös Lodzin gheton juutalaisia, siirrettiin työhön olemassa oleviin keskitysleireihin Kenraalikuvernementissa, Puolan länsiosassa ja Saksassa (siis nyt jo takaisin länteen päin). Lodzin valtionarkistosta (APL, PSZ, 1309, s. 1-225) löytyy tieto, että aikavälillä 23.6.1944 ja 14.7.1944 Lodzin ghetosta lähti kymmenen juutalaiskuljetusta, joissa oli yhteensä 7 170 juutalaista (lähes kaikki työikäisiä; syntymäajat ilmoitettu). Puolanjuutalainen historioitsija Artur Eisenbach kirjoittaa v. 1946 laatimassaan dokumenttikokoelmassa näistä evakuoinneista seuraavaa: ”Chelmnon leiri oli jo lakkautettu, ja siksi juutalaiset lähetettiin Auschwitziin ja muihin leireihin” (A. Eisenbach: Dokumenty do dziejow okupacji niemieckiej w Polsce, Tom. III: Getto Lodzkie, Warschau-Lodz-Krakau 1946, s. 265). Chelmnohan oli kauttakulkuleiri, jonka kautta juutalaisia oli lähetetty itään. Eisenbach mainitsee samassa yhteydessä kolme ensimmäistä noista kymmenestä kuljetuksesta. Listoista itsestään ei määränpää käy ilmi; niissä lukee vain, että juutalaiset olivat matkustaneet ”työhön Litzmannstadt-ghetosta” (Zur Arbeit aus Litzmannstadt-Getto ausgereist).
Jo aikaisemmin oli toisia juutalaisia matkustanut työhön gheton ulkopuolelle: 4.3.1944 750 juutalaista ja 16.3.1944 850 juutalaista, yhteensä 1 600 juutalaista (APL, PSZ, 1223, s. 60-73). Erään arkistodokumentin perusteella Eisenbach ilmoittaa, että nämä siirtyivät varusteluteollisuuteen Skarzysko-Kamiennaan (45 km lounaaseen Radomista; A. Eisenbach: Hitlerowska polityka zaglady Zydow, Ksiazka i Wiezda, Lodz 1961, s. 568).
1.3.1944 Lodzin ghetossa oli siis 77 679 ihmistä. Mattogno laskee tämän ajankohdan ja lopullisen evakuoinnin (elokuu 1944) välillä tapahtuneiden kuolemien ja syntymien eron, joka on n. 2 500 (näin paljon enemmän kuolleita kuin syntyneitä), ja vähentää nämä 2 500 juutalaista ja maaliskuun 1944 1 600 juutalaista sekä kesä- ja heinäkuun 1944 7 170 juutalaista tuosta 77 679:stä ja saa tulokseksi 66 409. Lodzin ghetossa on siis evakuointien alettua elokuussa 1944 voinut olla korkeintaan 66 409 juutalaista. Mattogno sanoo kuitenkin vielä, että on otettava huomioon myös muut pienet erät juutalaisia, jotka siirtyivät Lodzin ghetosta muualle töihin (esim. 90 juutalaista 4.5.1944, 50 juutalaista 17.5.1944, 30 juutalaista 27.5.1944 ja 60 juutalaista 30.5.1944, yhteensä 230 juutalaista, ehkä enemmänkin, jos siirtoja oli muulloinkin; lähteet löytyvät antamastani Mattogno-linkistä). Ehkä siis 65 000 on se määrä, joka korkeintaan evakuoitiin elokuussa Lodzin ghetosta.
Mihin nämä 65 000 juutalaista siirtyivät? Mattognon mukaan Saksan maaperällä olleisiin leireihin, Stutthofiin, Auschwitziin ja muihin leireihin. Hän siteeraa WVHA:n SS-Sturmbannführer Burgerin SS-Gruppenführer Lörnerille 15.8.1944 lähettämää kirjettä (PS-1166), jossa kerrotaan, että 1.8.1944 keskitysleireissä oli 379 167 miespuolista ja 145 119 naispuolista asukkia ja että niihin oli tulossa ”uusia tulokkaita” 612 000, joista 60 000 Litzmannstadtin (siis Lodzin) ghetosta ja poliisivankilasta. Hän kertoo suurimman osan näistä olevan jo matkalla ja saapuvan lähipäivinä. Kirjeen muista osista käy ilmi, että nämä ”uudet tulokkaat” olivat todella tulossa keskitysleireihin. Reitlinger kertoo, että useita tuhansia Lodzin gheton juutalaisia saapui Bergen-Belseniin (Saksassa), ja puhuu myös kuljetuksista Auschwitziin ja muihin leireihin (G. Reitlinger: Die Endlösung, 1992, s. 342).
Lodzin gheton asiainhoitaja Hans Biebow sanoo puheessaan 7.8.1944, että Himmler on määrännyt tuhansia saksalaisia yrityksistä rintamalle ja että tilalle täytyy nyt saada ihmisiä. Työvoimaa tarvittaisiin Siemens A. G. Unionissa, Schuchert Werkenissä ja kaikkialla ase- ja ammusteollisuudessa. Ruokaa olisi vaunuissa, ja matka kestäisi 10-16 tuntia. Matkatavaroita saa ottaa mukaan 20 kiloon asti. Koko perheet voivat lähteä, otettava astioita mukaan, koska Saksassa niitä ei enää ole ilmapommitusten tuhottua maan (A. Eisenbach: Dokumenty do dziejow okupacji niemieckiej w Polsce, Tom. III: Getto Lodzkie, Warschau-Lodz-Krakau 1946, s. 267 s.).
Ensimmäiset kuljetukset elokuussa 1944 suuntautuivat Mattognon mukaan varmuudella Saksaan, ja sinne kulki kuljetuksia myöhemminkin koko ajan muualle suuntautuneiden kuljetusten ohella. Mattogno olettaa, että kussakin kuljetuksessa oli n. 2 500 juutalaista, jolloin kuljetuksia tarvittiin 26 (65 000 jaettuna 2 500:lla).
Auschwitziin on oletettu kulkeneen 9 kuljetusta aikavälillä 15.8.-30.8.1944, joten sinne olisi mennyt kaiken kaikkiaan 22 500 juutalaista. Auschwitzin kuljetuksista ei ole olemassa minkäänlaista dokumentaatiota, mutta Danuta Czech on käyttänyt lähteenään Auschwitzin vankien itsensä (oletetusti) salaa pitämää listaa (tai alkuperäisen listan kopiota), jonka mukaan Auschwitziin saapui 15.8.-30.8.1944 yhdeksän kuljetusta Lodzista. Listassa on mainittu saapujista vain rekisteröidyt miespuoliset saapujat (rekisteröintinumerot).
Auschwitzista siirtyi 28.8.1944 Stutthofin leiriin 2 800 Lodzista tullutta juutalaista ja 1.9.1944 (tai toisessa kohdassa 10.9.1944) vielä 1 750 Lodzista tullutta juutalaisnaista (Stutthof hitlerowski oboz koncentracyjny, Warschau 1988, s. 328; saks. ”Stutthof. Das Konzentrationslager”, Danzig 1996, s. 3). Eräässä v. 1990 ilmestyneessä artikkelissa Stutthof-museon historioitsija Danuta Drywa kirjoittaa, että Stutthofin leiriin saapui 11 464 Lodzin ghetosta lähtöisin olevaa juutalaisnaista (D. Drywa: ”Ruch transportow miedzy KL Stutthof a innymi obozami”, julkaisussa ”Stutthof, Zeszyty Muzeum, 9, 1990, s. 17). Yllä mainittujen 4 550 (2 800 + 1 750) juutalaisen lisäksi saapui Auschwitzista 3.9.1944 2 405 ja 27.9.1944 4 501 juutalaisnaista.
Tuo noin 11 500 Lodzista Auschwitzin kautta Stutthofiin kuljetetun juutalaisnaisen lukumäärä sopii hyvin yhteen Lodzista Auschwitziin kaiken kaikkiaan lähetettyjen lukumäärän (22 500) kanssa. Miehiä olisi tämän mukaan siirtynyt Auschwitziin n. 11 000, joista yllä mainitun vankien salaisen listan mukaan rekisteröitiin 3 076.
Mitä lapsiin tulee, niin esimerkiksi Stutthofiin Auschwitzista 3.9.1944 saapuneessa kuljetuksessa oli lodzilaisten äitien mukana 40 lasta (puolivuotiaasta 14-vuotiaaseen). Auschwitz-museon tutkijan Helena Kubican mukaan Auschwitzissa rekisteröitiin kaiken kaikkiaan 19 000 lasta ja alaikäistä (todellinen lukumäärä on suurempi, koska dokumentaatio ei ole täydellistä). V. 1944 Birkenaussa (= Auschwitz II) oli noin 1 000 alle 14-vuotiasta lasta ja joitakin satoja invalideja. Esimerkiksi 31.1.1944 Birkenaun miestenleirissä oli 278 invalidia ja vanhusta sekä 2 249 alle 14-vuotiasta lasta. 15.5.1944 Birkenaussa yksistään oli 272 invalidia ja vanhusta ja 1 155 lasta. Mattogno kertoo paljon muutakin siitä, että lapset ja vanhukset – myös Lodzista tulleet – olivat koko ajan mukana ja kunnossa eikä heillä ollut hätää.
Ylen kirjoitus on julkeaa valehtelua, kuvaavaa juutalaisia ja vapaamuurareita, noita suurhuijareita ja vapaavalehtelijoita, nuoleskelevalle valtionjohdollemme, ja nyt minua alkoi todella etoa, kun ajattelenkin Yleä, eduskuntaa, hallitusta ja muita rehellisyyden ja Suomen kansan vastaisia nilkki- ja röyhkimyspesäkkeitä. Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka vaativat Ylen lakkauttamista, tai ainakin sen johto pitää kokonaan uusia ja tilalle pitää saada rehellinen ja edes jollakin tavalla Suomen kansaa kunnioittava johto.
Ylen huijaustoiminnasta olen kirjoittanut jonkin verran myös täällä:
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/vesa-ilkka-laurio-yle-juutalaisen_25.html
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/vesa-ilkka-laurio-yle-juutalaisen.html
http://rollimetsatonttu6.blogspot.fi/2014/05/yle-juutalaisen-valhepropagandan.html
”Tällainen suruton valehtelu ei ole mahdollista muuten kuin että Yle on täynnä tuota tuttua, nykyisin kaikkialla riehuvaa ihmiskunnan pohjasakkaa, jolle valehtelu on elämä ja pullistelun aihe: juutalaisia, juutalaisten apureita, vapaamuurareita, vapaamuurareitten apureita ja holokaustihuijari Lipposen huijariremmin jäseniä. Miksei poliisi ole ottanut näitä kaikkia kiinni?”
Kenties tämä antaa osviittaa miksi ei:
http://1.bp.blogspot.com/-az8ICXQp85A/U2mgQGAYdsI/AAAAAAAAC6w/tkGT_v1rPWw/s1600/AL_Masons-police-01.jpg