Moderni luomuviljely – ruoantuotannon tulevaisuus?

Vuonna 2007 antamassa puheessaan Barack Obama lupasi tukea luonnonmukaista maataloutta, mikäli hänet valitaan presidentiksi tulevissa vaaleissa. Hän totesi myös: ”Mikäli minut valitaan Yhdysvaltain presidentiksi, tuen lainsäädäntöä, joka edellyttää merkitsemispakkoa muuntogeenisille elintarvikkeille.” On meneillään hänen toinen kautensa, eikä Obama nähdäkseni aio pitää lupauksiaan. Vaikka Obama pitäisi kiinni lupauksistaan, olisivatko ne riittävän suuria toimenpiteitä tulevaisuutemme turvaamiseksi?

Ovatko luomutilat tuottavuudeltaan kilpailukykyisiä tavanomaisiin tiloihin verrattuna? Kysymykseen saatiin vastaus, kun tri Paul Mader kollegoineen kävi läpi tilastotietoja kahden vuosikymmenen ajanjaksolta. Luomutilat tuottivat keskimäärin 80 % tavallisten tilojen sadoista. Vaikka sato oli pienempi, tuotteiden ja maaperän laatu päihitti tavanomaiset verrokit kaikin mahdollisin tavoin. Luonnonmukaisesti tuotetuissa elintarvikkeissa on enemmän ravinteita.

Vaikka kemikaaleja käyttämällä voidaan tuottaa suurempia satoja, niiden käyttö tulee lopulta kalliimmaksi kuin luonnonmukainen viljely. Tavanomainen viljely on maanviljelijöille tuottoisampaa hallituksen myöntämien maataloustukien ansiosta. Veronmaksajien rahoilla luodaan tilanne, jossa maanviljelijälle on kannattavampaa tuottaa kemikaaleilla kyllästettyjä elintarvikkeita, ja kuormittaa ympäristöä enemmän kuin luonnonmukaisella viljelyllä. [Yhdysvalloissa luomutuottajille myönnetään vähemmän maataloustukia. Suom. huom.]

Omavaraisuuden varmistaminen kuuluu kulttuuriimme. Aivan kuten vierasta kieltä ei voi ymmärtää tuntematta puhujiensa kulttuuria, ei ruokaa ja kulttuuria voi erottaa toisistaan. Se, millaista ruokaa syödään tai miten sitä tuotetaan, vaihtelee merkittävästi eri ryhmien välillä. Aivan kuten kielikysymyksessäkin, ruoantuotannossa ihmiset pitävät omaa tapaansa parhaimpana mahdollisena vaihtoehtona. Amerikkalaisilla on usein harhakäsityksiä siitä, kuinka riittävä ruuantuotanto taataan, jos kemikaaleja ei käytetä. Olisiko mahdollista tuottaa riittävästi ruokaa ilman tavanomaisen maatalouden käyttämiä kemikaaleja ja lääkeaineita?

Kestävä viljely

Maanviljelivät ympäri maailmaa ovat osoittaneet luonnonmukaisen viljelyn toimivan myös käytännössä. Japanilaisen Takao Furunon maatila on osa paikallista ekosysteemiä. Joka vuosi riisin kylvön jälkeen vapautetaan satoja ankanpoikasia riisipelloille. Ankanpoikaset syövät rikkakasvit, jotka muuten kilpailisivat elintilasta riisin kanssa. Ne myös syövät tuholaisia, kuten hyönteisiä ja etanoita. Ankanpoikasten jätökset lannoittavat maaperää, ja niiden liikkuminen edistää hapen liukenemista veteen.

Tilalla myös kasvatetaan Azolla-lajin saniaisia. Kasvi auttaa sitomaan typpeä maaperään, sillä ankat käyttävät Azollaa ja sen suojassa eläviä hyönteisiä ravintona. Se tarjoaa kaloille suojan saalistajia vastaan.

Luonnonmukaista kiertoa hyödyntämällä Furunon tila tuottaa uskomattoman suuria satoja. Vain kolmen hehtaarin suuruinen maa-alue tuottaa 7 tonnia riisiä, 300 ankkaa, 4000 ankanpoikasta sekä sadalle henkilölle riittävän määrän vihanneksia.

Japani on suhteellisen pieni maa. Kun kaikkien saarten pinta-alat lasketaan yhteen, yhteispinta-ala on noin 377 944 neliökilometriä. Furunon tila tuottaa pinta-alaan nähden kaksinkertaisen sadon, verrattuna tavanomaisiin japanilaisiin tiloihin. Huomaa, ei 80 % normaalista, kuten Maderin tutkimuksessa väitetään, vaan kaksinkertaisen sadon. Jos kaikki tilat tuottaisivat yhtä suuren sadon, 2 % japanilaisista kykenisi ruokkimaan koko väestön, luonnonmukaisella ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Eduardo Suiza ja kestävästi tuotettu hanhenmaksa

Kestävästi, eettisesti ja luonnonmukaisesti tuotettu ruoka maistuu aina paremmalta. Eduardo Suiza on auttanut osoittamaan tämän. Hänen hanhenmaksansa tuli ensimmäiselle sijalle Cu de Cois Culinary Competition -kilpailussa.

Kokki Dan Barberin mukaan fois grais tarkoittaa kirjaimellisesti pakkosyötetyn hanhen maksaa. Pakkosyötöllä hanhen maksa laajenee kahdeksankertaiseksi. Monet pitävät menetelmää epäinhimillisenä. Eduardo Suiza kasvattaa hanhensa tyystin toisella tavalla. Hanhet syövät sitä mitä haluavat, tarjolla on oliiveja, viikunoita, lupiinipensaita ja muita kasveja.

Syksyllä, kun lämpötila laskee, hanhet ahmivat ruokaa tulevaa talvea varten. Kun hanhet ovat lihonneet, Eduardo teurastaa osan linnuistaan. Näin saadaan luonnonmukaista, eettisesti tuotettua ja paremman makuista hanhenmaksaa. Hanhet ovat niin tyytyväisiä, että ohi lentävät villihanhet liittyvät parveen, ja pysyvät siinä.

Kestävästä ruoantuotannosta löytyy hyviä esimerkkejä kaikkialta maailmasta. Ja mikä parasta, näistä kaikki eivät ole pientiloja. Espanjassa, Sevillan maakunnassa, 16 kilometriä Atlantin valtamereltä, kukoistaa luonnonmukaisesti toimiva suurtila.

Veta La Palma

Saaren vesiviljelmät tunnetaan korkealaatuisista tuotteistaan ja suurista sadoista. Alkuperäiset omistajat aikoivat perustaa saarelle karjatilan. He kaivoivat maahan kanavia maaperän kuivattamiseksi. Ponnisteluista huolimatta, kuivan alueen viljelytekniikat ja karjankasvatus soveltuivat heikosti alueelle, joten tila vaihtoi omistajaa. Uudet omistajat kokeilivat tyystin toisenlaista ideaa; kanavia muokattiin niin, että vesi virtasi saarelle päin. Tuloksena on tuntemamme Veta La Palma.

Veta La Palma on 27 000 eekkerin laajuinen maatila, joka tuottaa uskomattomat 1200 tonnia kalaa ja katkarapuja vuosittain. Vesiviljelmä on omavarainen: kaloja tai katkarapuja ei tarvitse ruokkia, sillä ne löytävät itse oman ravintonsa. Lisäksi kalat houkuttelevat paikalle yli 250 eri lintulajin edustajia (joista osa on uhanalaisia). Osa linnuista lentää tilalle jopa 150 mailin päästä. Äkkiseltään voisi luulla, että linnuista on haittaa vesiviljelmän toiminnalle. Tosiasiassa tila tuottaa niin hyvin, että linnuillekin riittää osansa. Veta La Palmasta on tullut Euroopan suurin lintujen suojelualue, sekä äärimmäisen menestynyt kalakasvattamo.

Yleisen mielikuvan mukaan luomutilat ovat takapajuisia, ja niitä kuvaillessa kerrotaan mitä ne eivät ole, sen sijaan että kerrottaisiin mitä ne ovat. Luomutuotanto on maatalouden muoto, jossa tuotanto tapahtuu ilman keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Tämä on kuitenkin rajoittunut määritelmä. Luomutuotanto on kaikkea muuta kuin takapajuista, tämän päivän luomutiloilla käytetyt menetelmät hämmästyttäisivät menneiden aikojen viljelijöitä. Kestävä, luonnonmukainen tuotanto lähtee kokonaisvaltaisesta suhtautumisesta maaperään, sen eliöstöön, kasveihin ja eläimiin sekä niiden väliseen yhteyteen.

Barack Obama ja Monsanto

Vuonna 2007, presidentinvaaleja edeltäneessä väittelyssä Barack Obama lupasi lisätä luonnonmukaiselle maanviljelylle tarkoitettuja määrärahoja, mikäli hänet valitaan presidentiksi. Sen sijaan, että hän olisi ollut sanansa mittainen mies, Monsantoon kytköksissä oleva Tim Vilsack valittiin Yhdysvaltain Maatalousviraston pääsihteeriksi.

Muutos ei aina synny äänestämällä. Maatalousbisneksen jehut äänestävät myös – lompakollaan – ja rahoittavat heitä lobbaavien poliitikkojen vaalikampanjoita. Maatalousjätit, kuten Monsanto, ADM ja muut toimijat, jyräävät amerikkalaisten äänet massiivisilla rahamäärillä.

Kuinka voimme vaikuttaa

Voimme muuttaa maailmaa yhdessä yössä vain yhdellä tavalla: äänestämällä lompakoillamme. Geenimuunneltuja tuotteita ei pidetä kauppojen hyllyillä, ellei kukaan osta niitä. Jos emme halua kemikaaleilla kyllästettyjä elintarvikkeita, ostamme vain luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita. Jos emme halua tukea eläinten epäinhimillistä kohtelua, voimme aina valita eettisesti tuotetun vaihtoehdon. Muuttamalla kulutustottumuksiamme voimme muuttaa maailmaa.

Alkuperäinen artikkeli.

Aiheesta lisää:
Luomuviljely tuottaa satoja, kokemuksia ja tarinoita
Permakulttuuri – älykkään selviytymisen metodi
Luomuruoan syöminen vähentää kehon myrkkyjä 90 prosentilla
Monsanto on vuoden 2011 pahansuopaisin yhtiö