Vapaakauppasopimukset ovat yrittäjien ja palkansaajien vihollisia

TTIP:n ja TPP:n kaltaisia vapaakauppasopimuksia markkinoidaan kansalaisille lupaavilla iskulauseilla: ”Vapaakauppa purkaa viennin esteet ja luo työpaikkoja!”, ”Sopimukset suosivat kotimaista yrittäjää, sillä ne vapauttavat markkinat monopolien ylivallasta” ja niin edelleen.

Todellisuudessa vapaakauppasopimuksilla on äärimmäisen vähän tekemistä perinteisen kaupankäynnin ja tuotannon kanssa. Sopimukset eivät luo uusia työpaikkoja vaan siirtävät tuotannon halpatyövoiman luo – siis pois Suomen kaltaisista maista.

Vain murto-osa vapaakauppasopimusten sisällöstä edes käsittelee teollisuutta ja materiaalista tuotantoa. Julkisuuteen vuotaneissa asiakirjoissa on annettu paljon suurempi painoarvo pankki- ja rahoitussektorille sekä immateriaalisille oikeuksille, kuten lääke- ja siemenpatenteille.

Vapaakauppasopimukset pyrkivät vahvistamaan patenttimonopoleja, mikä tulee merkitsemään esimerkiksi terveydenhuollon ja maanviljelyn kustannusten radikaalia kohoamista.

Sopimusten määrittelemä kauppa ei suinkaan ole ”vapaata”, vaan lakimiesarmeijat ovat sorvanneet tuhansia sivuja pykäliä, jotka todistetusti palvelevat vain vapaakauppahankkeen alulle panneita toimijoita – siis suuria monikansallisia monopoleja.

Toisin sanoen TTIP:n ja TPP:n kaltaiset sopimukset eivät tule avaamaan tavallisille länsimaalaisille yrittäjille uusia markkinoita vaan ne tekevät esimerkiksi suomalaisesta tuotannosta entistä kannattamattomampaa. Koska sopimusten tavoitteena on karsia ankarasti luottomarkkinoiden kansainvälistä sääntelyä, tulevat vapaakauppamaat hukkumaan kiihtyvällä vauhdilla yksityiseen velkaan.

TTIP:tä ja TPP:tä ei ole suunniteltu lisäämään perinteisiä yrityksiä hyödyttävää tuotteiden liikkuvuutta. Sen sijaan ne tulevat lisäämään pankkien välistä velkarahaliikennettä, josta ei ole lainkaan hyötyä teollistuneille länsimaille (eikä sen koommin kehitysmaille). Kehityksestä tulevat hyötymään vain harvat ja valikoidut suursijoittajat, pankit ja korporaatiot.

Magneettimedia on kirjoittanut laajasti EU:n ja Yhdysvaltojen välisen TTIP-vapaakauppasopimuksen vaaroista (1, 2, 3, 4, 5). Kuluttajaoikeuksiin keskittyvä yhdysvaltalainen Public Citizen –järjestö on puolestaan paljastanut Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus TPP:n sisältöjä (1, 2).

Vapaakauppasopimusneuvotteluita on käyty suljettujen ovien takana, joten julkisuuteen tietoa on tihkunut niukasti.

TTIP:tä vastaan kampanjoivien suomalaisten kannattaa siis tutustua myös TPP:n sisältöön, jotta vapaakauppahankkeesta saa kokonaisvaltaisemman kuvan. Magneettimedia kokosi hälyttävimpiä Public Citizenin paljastuksia. Niistä huomaa, että myös amerikkalaiset yrittäjät ja työntekijät ovat vapaakauppasopimuksen uhreja.

Ei taloudellista kasvua

Public Citizenin siteeraama Yhdysvaltojen maatalousministeriö on tehnyt toistaiseksi ainoan kattavan selvityksen TPP:n taloudellisista vaikutuksista. Selvisi, että tullimaksujen poistaminen ei johtaisi lainkaan talouskasvuun.

Jopa TPP:n tukijoiden tuottamat tutkimukset osoittavat, että tullimaksujen poistamisesta voisi teoriassakin syntyä 2025 mennessä enintään 0,4 prosentin verran kasvua. 0,4 prosentin kasvu voisi syntyä kuitenkin vain tilanteessa, jossa Yhdysvalloissa vallitsisi täystyöllisyys ja jossa tuloerot eivät olisi kasvaneet nykyisestä.

Kuten kaikki tietävät, oletukset ovat täysin epärealistisia. 1940-luvulta lähtien valtavirtainen talousteoriakin on nimittäin myöntänyt, että markkinoiden sääntelyn purkaminen tulee lisäämään tuloeroja länsimaiden kaltaisissa kehittyneissä valtioissa. TPP:n reaaliset haitat siis sulattavat kaikki sen teoreettiset hyödyt.

Työpaikat katoavat – palkat putoavat

Tutkimusten mukaan TPP tulisi merkitsemään nykyistä matalampia tuloja kaikille paitsi rikkaimmalle 10 prosentille. Jo aiemmat vapaakauppasopimukset ovat kasvattaneet yhteiskunnallista tulokuilua.

Esimerkiksi Vietnamissa ihmiset saattavat työskennellä jopa alle 65 sentin tuntipalkalla. Mikäli sääntely Yhdysvaltojen ja Vietnamin välillä poistetaan, tulee tämä makrotalousteorian mukaan johtamaan siihen, että amerikkalaisten työntekijöiden palkat romahtavat.

Lukemattomat länsimaalaiset tulisivat menettämään työpaikkansa hintakilpailun hampaissa. 60 % työttömiksi jääneistä teollisuusalan työntekijöistä tulisi seuraavassa työpaikassaan rehkimään huomattavasti halvemmalla. Joka kolmas menettäisi yli 20 % palkastaan!

TPP-sopimuksen myötä yhtiöiden olisi entistä halvempaa ja vähemmän riskialtista siirtää tuotantonsa kehitysmaihin. TPP:tä lobbaava Cato Institute ei kehtaa enää edes julkisesti väittää, että vapaakauppa loisi ”uusia työpaikkoja”.

Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus NAFTA:n astuttua voimaan 57 000 amerikkalaistehdasta on jouduttu lakkauttamaan. 5 000 000 (eli joka neljäs) teollisuusalan työpaikkaa on kadonnut!

Kauppavaje kasvaa – kotimainen vienti ei vedä

Kolme vuotta Amerikan ja Korean välisen vapaakauppasopimuksen solmimisen jälkeen Amerikan kauppavaje Koreaan nähden nousi yli 90 %, sillä vienti putosi 7 % ja tuonti sen sijaan paisui.

Yhdysvaltojen kauppavaje suhteessa sen 20:een vapaakauppakumppaniin oli 177,5 miljardia dollaria vuonna 2014. Viimeisen 10 vuoden aikana amerikkalainen vienti vapaakauppamaihin on kasvanut 20 % hitaammin kuin vienti ei-vapaakauppamaihin!

TPP ei paranna länsimaisen yrittäjän asemaa Aasian markkinoilla

TPP:ssä ei ole kyse Yhdysvaltojen ja Kiinan välisestä valtiotason poliittisesta kilvoittelusta. Sääntöjä ei ole laatinut kumpikaan valtio tai demokraattisesti valitut poliitikot, vaan 500 suuryhtiöiden etua ajavaa virkailijaa.

TPP ei edistä länsimaisten yrittäjien asemaa Aasian markkinoilla. TPP ajaa maailman suurimpien yksityisten korporaatioiden etuja. Se rakentaa suurten pankkiirien kontrolloimaa kansainvälisten luottomarkkinoiden infrastruktuuria, jossa kilpailu on kaikkea muuta kuin vapaata.

Vapaakauppa on turvallisuusuhka

TPP ajaa siis työpaikat ja tuotannon pois länsimaista. Yhdysvaltojen puolustusministeriö varoitti tuoreessa raportissaan, että deindustrialisaatio eli teollisuuden ulkoistaminen on vakava kansallinen turvallisuusriski.

TPP johtaisi maanpuolustuksen kannalta täysin absurdeihin tilanteisiin. Yhdysvallat ei saisi syrjiä esimerkiksi kiinalaisia valtionyhtiöitä, mikäli nämä tekisivät parhaan tarjouksen Amerikan hallituksen kaavailemasta julkisesta hankkeesta.

TPP tulisi kohottamaan energian hintaa (Caruna on edelleen suomalaislukijoiden tuoreessa muistissa!). Se tuhoaisi Yhdysvaltojen energiaomavaraisuuden, sillä maa ei saisi enää esimerkiksi säännöstellä nestekaasun vientiä ulkomaille.

TPP tulee kumoamaan aiemmissa vapaakauppasopimuksessa esiintyneen varauksen, jonka nojalla Yhdysvallat sai rikkoa sopimuksen sääntöjä silloin, kun säännöt uhkasivat suoraan maan kansallista turvallisuutta. TPP-järjestelmässä maanpuolustuksen asettaminen suuryhtiöiden edun edelle tulee johtamaan oikeustoimiin yksityisessä tuomioistuimessa.

TPP-järjestelmässä ulkomaalaiset sijoittajat saavat ostaa Yhdysvaltojen kansallisomaisuuden itselleen – maat, yritykset, luonnonvarat, infrastruktuurin ja kaiken muun.

Rahoituskriisien siemen on kylvetty

Kansainvälisen finanssikriisin jälkeen Wall Streetin keinottelua pyrittiin suitsimaan lisäämällä rahoitusssääntelyä. TPP pyrkii purkamaan kaikki luottomarkkinoiden rajoitteet. Vastaisuudessa ulkomaalaiset pankit voivat haastaa Yhdysvaltojen hallituksen oikeuteen, mikäli niiden toimintaan yritetään puuttua.

Vaikka myrkylliset johdannaiset synnyttivät Amerikan kiinteistökatastrofin ja sitä seuranneen kansainvälisen rahoituskriisin, tulee TPP pakottamaan valtiot hyväksymään myös kaikista vaarallisimmilla rahoitusinstrumenteilla käytävän kaupan. Uusien romahdusten siemen on kylvetty.

TPP kieltää valtioita säätämästä pääomakontrolleja, joilla rahoitusmarkkinoiden ja kansantalouden vakautta voitaisiin vaalia. Vapaakauppamaat on velvoitettu ”sallimaan kaikki markkina-alueiden pankkisiirrot vapaasti ja välittömästi”.

 

Lue myös:

Mitä on nationalistinen talouspolitiikka?
Amerikan esimerkki todistaa vapaakauppasopimusten tappavat vaikutukset