Tutkijat löysivät biologisen selityksen vehnäyliherkkyydelle

Uusi tutkimus voi selittää miksi ihmiset, joilla ei ole keliakiaa tai vehnäallergiaa, kärsivät kaikesta huolimatta ruoansulatus- ja suolistovaivoista syötyään vehnää tai muita viljoja. Löydösten perusteella näiden yksilöiden suolen pinta on heikentynyt, mikä johtaa elimistönlaajuiseen tulehdusvasteeseen.

Tri William Davisin mukaan nykyvehnä ei ole varsinaisesti vehnää vaan ”täydellinen, krooninen myrkky”. Hän on kardiologi, kirjailija ja vehnäasiantuntija.

Vehnää viljellään arviolta 700 miljoonaa tonnia maailmanlaajuisesti, mikä tekee siitä maissin jälkeen toiseksi viljellyimmän kasvin. Sen kasvatukseen käytetään enemmän maapinta-alaa kuin yhdenkään muun kaupallisen viljelykasvin viljelyyn, ja sitä pidetään ihmisen peruselintarvikkeena.

Vehnän voittokulusta huolimatta sitä pidetään yhtenä kaikkein tuhoisimmista ruoka-aineista, joka vaikuttaa painoon ja terveyteen.

”Tutkimuksemme osoittaa, että yksilöiden ilmoittamat oireet eivät ole kuviteltuja, kuten jotkut ovat väittäneet,” sanoi toinen tutkimuksen vastuuhenkilöistä, Peter H. Green, MD, Columbia-yliopiston sairaalan professori ja Celiac Disease Centerin johtaja. ”Se osoittaa, että merkittävällä osalla potilaista oireilla on biologinen perusta.”

Keliakia on autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä hyökkää ohutsuolen pintasoluja vastaan kun perinnöllisistä syistä altis henkilö saa gluteiinia vehnästä, rukiista tai ohrasta. Tämä aiheuttaa erilaisia suolisto-oireita, kuten vatsakipua, ripulia ja turvotusta.

Tutkijat ovat miettineet päänsä puhki miksi henkilöt, joilla ei ole keliakiaan viittaavia markkereita veressä, kudoksissa tai perimässä, saavat keliakian kaltaisia ruoansulatuskanavan oireita sekä kärsivät muista oireista, kuten väsymyksestä, kognitiivisista vaikeuksista tai mielialanvaihteluista syötyään ruokaa joka sisältää vehnää, ruista tai ohraa. Eräs selitys olotilalle on ei-keliakinen gluteeni- tai vehnäherkkyys (NCWS), eli altistuminen viljalle laukaisee akuutin systeemisen immuunireaktion paikallisen immuunivasteen sijaan. Koska NCWS:n viittaavia biomarkkereita ei ole, tarkkoja lukuja sen yleisyydestä ei ole saatavilla, mutta arvioiden mukaan sitä esiintyy 1 prosentilla väestöstä, eli kolmella miljoonalla amerikkalaisella. Näin ollen se on karkeasti arvioituna yhtä yleinen kuin keliakia.

Uudessa tutkimuksessa Columbia-yliopiston sairaalan tutkijaryhmä valikoi 80 henkilöä joilla oli NCWS, 40 henkilöä joilla oli keliakia, ja 40 tervettä kontrollihenkilöä. Vaikka keliakia aiheuttaa merkittävää vahinkoa suolistossa, veren immuunijärjestelmän aktivoitumisesta viestivät markkerit eivät olleet koholla keliakiaryhmällä. Tämä viittaa siihen, että keliaakikoilla suoliston immuunijärjestelmä kykenee neutraloimaan mikrobit tai mikrobiperäiset yhdisteet, jotka voisivat läpäistä vahingoittuneen suolenseinämän. Näin se estäisi systeemistä tulehdusvastetta syntymästä erittäin immunostimuloivia molekyylejä vastaan.

NCWS-ryhmällä asiat olivat toisin. Heillä ei ollut sytotoksisia T-soluja kuten keliaakikoilla, mutta heillä oli suoliston solujen vaurioihin viittaavia markkereita, jotka korreloivat akuutin systeemisen immuunijärjestelmän aktivaation serologisten markkereiden kanssa. Tulokset viittaavat siihen, että havaittu systeeminen immuunijärjestelmän aktivaatio NCWS:n tapauksessa liittyy kasvaneeseen mikrobiperäisten yhdisteiden ja ravintoaineiden siirtymiseen suolistosta verenkiertoon, osittain suoliston solujen vaurioiden ja suoliston seinämän heikkenemisen vuoksi.

”Systeemisen immuuniaktivaation malli olisi yhdenmukainen nopeasti alkaneiden oireiden kanssa, joista vehnäherkkyydestä kärsineet ihmiset ovat valittaneet,” sanoi tutkimuksen johtaja Armin Alaedini, PhD, Columbian yliopiston lääketieteen apulaisprofessori. Hänellä on myös luottamustehtävä Columbian Institute of Human Nutrition –järjestössä, ja hän on Celiac Disease Centerin jäsen.

Kun NCWS-potilaat noudattivat kuuden kuukauden ajan ruokavaliota, josta oli poistettu vehnä ja muut viljat, heidän immuuniaktivaatiosta ja suolistosolujen vaurioista kertovat markkerit palasivat normaalille tasolle. Näiden muutosten lisäksi potilaat kertoivat kyselyissä, että sekä suolisto-oireet että muut oireet vähentyivät.

Tri Alaedini lisäsi, ”Data viittaa siihen, että tulevaisuudessa voimme ehkä havaita ei-keliakista vehnäherkkyyttä sairastavat potilaat seuraamalla tiettyjä biomarkkereita, ja seurata heidän vastettaan hoitoihin.”

Tutkimukseen kuului kansainvälinen yhteistyö Columbia-yliopiston sairaalan ja italialaisen Bolognan yliopiston kanssa. ”Nämä tulokset muuttavat käsitystämme siitä, kuinka tunnistamme ja ymmärrämme ei-keliakisen vehnäherkkyyden, ja niillä on todennäköisesti tärkeitä vaikutuksia diagnosointiin ja hoitoon,” sanoi tutkimuksen toinen vastuuhenkilö, Umberto Volta, MD, Bolognan yliopiston sisätautien osaston professori. ”Ottaen huomioon suuren ihmismäärän joihin sairaus vaikuttaa ja kuinka merkittävä negatiivinen terveysvaikutus sillä on potilaille, kyseessä on tärkeä tutkimuksen aihe, joka ansaitsee enemmän huomiota ja rahoitusta.”

Tulevaisuuden tutkimuksissa tri Alaedini ja hänen tutkimusryhmänsä aikoo tutkia mekanismeja, jotka laukaisevat suolistovaurioita ja saavat aikaan epiteelin läpäisevyyden sekä tutkia tarkemmin immuunisolujen vasteita.

Lähde: Preventdisease.com

Lue myös:

50 gluteenin (intoleranssin) sävyä