Influenssa tappaa vain mikrobiteorian

Uusi mullistava tutkimus viittaa siihen, että lähes kaikki, mitä olemme uskoneet flunssaviruksen väitetyistä tappavista ominaisuuksista, saattaakin perustua kyseenalaistamattoman aseman saavuttaneeseen taikauskoon ja myyttiin.

Mikrobiteoria vaikuttaa hyvin moneen asiaan maailmassa. Se vaikuttaa arkipäiväisiin asioihin aina kättelystä kansalliseen rokotusagendaan ja maailmanlaajuisiin hävityskampanjoihin. Mutta entä jos ei ole olemassa perustavanlaatuisia tutkimuksia siitä, mitä nämä ’patogeenit’ tarkalleen ovat, tai kuinka ne tartuttavat meidät? Entä jos suurin osa siitä mitä on oletettu ja uskottu mikrobien, erityisesti virusten, vaaroista, on osoittautunut perusteellisen virheelliseksi mikrobiologian viimeisimpien mullistavien löytöjen valossa?

Osa lukijoistamme jo tietää, että aiemmissa kirjoituksissani olen keskustellut siitä, miksi viimeisin tutkimustieto kumoaa ajatuksen siitä, että mikrobit olisivat meille haitallisia.

Tämänpäiväisessä artikkelissa otan vähemmän filosofisen lähestymistavan, ja keskityn siihen, miksi influenssa on paljon konkreettisempi esimerkki käänteentekevästä paradigman muutoksesta biolääketieteessä ja biotieteissä johon olemme kaikki osallisia, vaikka monet vaikutusvaltaisesta väestä ei sitä vielä tiedosta sitä täysin.

Ovatko flunssavirukset hengenvaarallisia? Ovatko ainoat vaihtoehdot rokotus ja kuolema?

Terveyspoliittisten linjausten tekijät puhuvat ikäänkuin flunssavirus olisi tappava voima, jota vastaan kaikki yli 6 kuukautta vanhemmat kansalaiset tulee rokottaa vuosittain suojautuakseen siltä, tai se johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Mikä vielä pahempaa, niitä, jotka kieltäytyvät rokotteista uskonnollisista, omatunnollisista tai muista syistä, syytetään pahanteosta muita kohtaan riistämällä heiltä laumaimmuniteetti (konsepti jonka todisteiden, tai niiden olemattomuuden, huolellinen tarkastelu on kumonnut täysin). Esimerkiksi seuraavassa haastattelussa Bill Gates sanoo Sanjay Guptalle, että hänen mielestään rokotteita ottamattomat ”tappavat lapsia”:

Mutta entä jos kerron teille, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”flunssavirus”, ikäänkuin itsenäisenä taudinaiheuttajana, joka on olemassa meistä erillisenä, jolla on samanlainen suhde meihin kuin suhde saalistajan ja saaliin välillä.

Ensinnäkin, kun otetaan huomioon, että hyvin arvostettu Cochrane-verkosto toteaa, että on olemassa monia erilaisia flunssaviruksia, jotka eivät itse asiassa ole sama influenssa A – jota vastaan flunssarokotteet on suunniteltu – mutta jotka kaikesta huolimatta aiheuttavat oireita, jotka ovat identtisiä niiden kanssa mitä influenssa A aiheuttaa:

”Yli 200 virusta aiheuttaa influenssan tai influenssankaltaisen sairauden, joka tuottaa samoja oireita (kuume, päänsärky, särky ja kivut, yskä ja vuotava nenä). Ilman laboratoriokokeita lääkärit eivät kykene erottamaan sairauksia toisistaan. Kumpikin kestää useiden päivien ajan ja johtaa vain harvoin kuolemaan tai vakavaan tilaan. Parhaimmillaankin rokotteet voivat tehota vain influenssa A:han ja B:hen, jotka edustavat noin 10 % kaikista kierrossa olevista viruksista.” (Lähde: Cochrane Summaries) [korostus lisätty]

Tämä monimutkaistaa kokonaiskuvaa, mikä heikentää terveyskäytäntöjä, jotka olettavat että rokottaminen saa aikaan aidon immuniteetin, mistä seuraa, että lauman on kollektiivisesti osallistuttava joukkorokotuskampanjarituaaleihin sosiaalisesta velvollisuudentunnosta ja välttämättömyydestä.

Jopa sanan ”immunisaatio” käyttö rokottamisen yhteydessä on äärimmäisen harhaanjohtavaa. Sillä hetkellä kun sanaa käytetään, se luo jo valmiiksi mielikuvan tehosta, ja saa ei-rokottajat näyttämään immuniteetin hankkimisen vastustajilta, sen sijaan, mitä he todella ovat: immuniteetin kannattajia (puhtaan ilman, ruoan, veden ja auringonvalon kautta), mutta jotka eivät halua alistaa itseään tai terveitä lapsiaan ”välttämättömän epäturvallisille” lääketieteellisille toimenpiteille, joista on vain teoreettista hyötyä.

Miksi flunssavirusta ei ole olemassa (siinä mielessä kuin meille väitetään)

Mutta keskustelu menee vielä mielenkiintoisemmaksi, kun otamme huomioon 2015 tutkimuksessa “Conserved and host-specific features of influenza vision architecture” tehdyt havainnot. Tämä oli ensimmäinen tutkimus laatuaan, joka syventyi molekyylitasolla siihen, mistä influenssavirus oikeastaan koostuu. Uskomatonta kyllä, ottaen huomioon rokotteiden käytön ja puolustuspuheiden pitkän historian, sen sisältämien proteiinien ja niiden alkuperän täydellistä karakterisointia ei oltu tehty koskaan aikaisemmin. Miksi investoimme vuosittain miljardeja dollareita flunssarokotteisiin ja olemme käynnistäneet maailmanlaajuisen kampanjan virusvihollista vastaan, jonka perustavanlaatuista rakennetta emme edes tunne, sitä on vaikea ymmärtää. Mutta se pitää paikkansa kaikesta huolimatta.

Tutkimuksen abstrakti alkaa seuraavalla varsin provosoivalla virkkeellä:

”Virukset käyttävät virioneja levitäkseen isännästä toiseen, ja näin ollen virionien koostumus on viruksen tartuntakyvyn ja immunogeenisyyden kannalta tärkein tekijä.” [korostus lisätty]

Virionit tunnetaan myös ”viruspartikkeleina”, ja niiden avulla viraaliset nukleiinihapot kykenevät siirtymään ja ’infektoivat’ eläviä organismeja. Ilman viruspartikkeleita (taksi), viruksen perimäaines (matkustaja) ei aiheuttaisi vaaraa; itse asiassa viruksia kuvaillaan elävien ja elottomien kappaleiden välimuodoiksi: ne eivät tuota omaa energiaansa, eivätkä ne kykene siirtymään ilman elävää isäntää. Ja näin tässä ensimmäisessä virkkeessä kirjoittajat tekevät selväksi, että ensisijaisesti virionien rakenne määrittää sen, tarttuuko virus tai kuinka helposti se tarttuu, ja millaisia vaikutuksia sillä on tartunnan saaneen isännän immuunijärjestelmään.

Tämä erotus on tärkeä tehdä, sillä usein ajattelemme viruksia yksinkertaisesti patogeenisina DNA- tai RNA-ketjuina. Ironia piilee tietysti siinä, että juuri ne asiat joita pidämme niin vaarallisina – viraalisen nukleiinihapot – eivät ole edes eläviä, eivätkä näin ollen voi tartuttaa organismia ilman kaikkia muita komponentteja (proteiinit, lipidit, ekstraviraaliset nukleiinihapot), jotka eivät, teknisesti ottaen, ole virusperäisiä. Ja jos ei-virusperäisen komponentit ovat välttämättömiä, jotta virus voisi aiheuttaa haittaa, kuinka voimme pitää edelleen kiinni väitteestä, että vastassamme on selkeän rajattu taudinaiheuttaja, joka ”tartuttaa” meidät, passiivisen uhrin? Näiden löydösten perusteella käsitys on perusteellisen virheellinen. Se myös heikentää taukoamatonta, pelkoon perustuvaa retoriikkaa, jota rokotteiden kannattajat käyttävät kiristämään massoja suurelta osin uskoon perustuvaan riittiin nimeltä rokottaminen.

Paneudutaan tutkimukseen syvällisemmin…

Abstraktin seuraavassa lauseessa todetaan tosiasia, jolla aloitimme artikkelin: se, että virionien rakenteen vaihtelevuuteen liittyy monimutkaisia tekijöitä:

”Kuitenkin monien virusten virionit ovat monimutkaisia ja monimuotoisia, minkä vuoksi niiden tarkka analysointi on vaikeaa”

Mutta influenssaviruksen virionien rakenteen suuri vaihtelevuus on juuri se syy miksi tutkimus suoritettiin. He selittävät:

”Täällä selvitämme tämän identifoimalla ja erittelemällä viraaliproteiinit massaspektrometrialla, tuottaen täydellisiä ja laskettavissa olevia malleja sadoista virusperäisistä ja isännän tuottamista proteiineista, joista influenssaviruksen monimuotoiset virionit koostuvat. Osoitamme, että säilyneessä influenssavirionien rakenteessa, johon sisältyy huomattava määrä isäntäeliön proteiineja, kuten myös virusproteiini NS1:tä, on paljon isännästä riippuvia piirteitä. Sen seurauksena nisäkkäiden ja lintujen tuottamilla influenssavirioneilla on ainutlaatuiset proteiinirakenteensa.”

Toisin sanoen he havaitsivat, että flunssavirus koostuu yhtä suurelta osin ”tartunnan” saavan isäntäeliön biologisesta aineksesta kuin itse viruksen geneettisestä aineksesta.

Kuinka sitten voimme pitää influenssavirusta ”toisena” oliona, kun otetaan huomioon, että sitä ei olisi olemassa ilman henkilön itsensä, tai muiden isäntäeläinten, kuten lintujen tai hyönteisten, proteiineja? Ei ole mahdollista ajatella näin ja olla samalla älyllisesti rehellinen.

Myös flunssarokotteiden tuotantoon liittyy huomattava ongelma. Tällä hetkellä ihmisille suunnatun flunssarokotteen antigeenit tuotetaan hyönteisen ja kanojen munien avulla. Tämä tarkoittaa sitä, että näistä eliöistä eristetyt virukset sisältäisivät vierasperäisiä proteiineja, ja näin ollen ne tuottaisivat erilaisen ja/tai ennalta-arvaamattoman immuunivasteen ihmisillä verrattuna viruspartikkeleihin, jotka ovat kasvaneet ihmisessä. Yksi mahdollisuus on se, että kymmenet lintuinfluenssan vierasperäiset proteiinit voisivat teoriassa tuottaa antigeeneja ihmisissä, jotka reagoivat ristiin ja synnyttävät autoimmuniteetin. Tällä hetkellä turvallisuustestit eivät testaa näitä ristikkäisreaktioita. On selvää, että tämä löytö avaa Pandoran lippaan täynnä mahdollisia ongelmia, joita ei ole koskaan otettu riittävästi huomioon, koska ennen nykyhetkeä ei ymmärretty, että ”influenssan” leviämiskyky ja immuunivasteen tuottava vaikutus on läpikotaisen riippuvainen isännästä.

Ovatko flunssavirukset todellisuudessa ”kaapattuja” eksosomeja?

Vielä lopuksi, tutkimuksessa saatiin selville jotain vielä hämmästyttävämpää:

”Lopulta huomasimme, että influenssavirionit jakavat pohjimmaisen proteiinirakenteen eksosomien kanssa, mikä viittaa siihen, että influenssavirionit muodostuvat muuttamalla mikrovesikkelituotantoa.”

Eli mistä tutkijat puhuvat on se havainto, että virionipartikkeleilla on hämmästyviä samankaltaisuuksia luontaisten virusten kaltaisten partikkelien kanssa, joita syntyy kaikissa elävissä soluissa. Niitä kutsutaan eksosomeiksi. Eksosomit, kuten monet virukset (ts. vaipalliset virukset) ovat kalvon sisäpuolella, ja ovat 50-100 nanometrin kokoluokkaa, jolla viruksiakin on (20-400 nm). Ne myös sisältävät biologisesti aktiivisia molekyylejä, kuten proteiineja ja lipidejä, kuten myös informaatiota sisältäviä kuten RNA:ta — juuri tälläista, tai hyvin samankaltaista, sisältöä on viruspartikkeleissa.

Tämä video selventää mitä eksosomit ovat:

Kun alamme verrata viruksia eksosomeihin, jotka RNA:n kantajina ovat välttämättömiä suurimman osan ihmisen genomin ilmenemisestä, alamme ymmärtää, kuinka niiden toimintaa voisi pitää neutraalina ”tiedonkantajana”, ellei jopa hyödyllisenä. Sekä eksosomit että virukset voivat olla vastuussa lajien välisestä tai kuntien välisestä viestinnästä ja säätelystä biosfäärissä, ottaen huomioon kuinka ne kykenevät helpottamaan ja välittämään horisontaalista informaation siirtymistä eliöiden välillä. Jopa silloin kun haukkaat palan hedelmää, niiden eksosomit voivat muuttaa elintärkeiden geenien ilmentymistä kehossamme.

Tästä näkökulmasta tarkasteluna viruksia voisi pitää informaatiokappaleina, jotka etsivät kromosomeja: ne eivät siis ole lähtökohtaisesti ”pahoja”, vaan, itse asiassa, välttämättömiä organismien välisen genotyyppi/fenotyyppi-suhteen välittäjiä organismeissa, joiden tulee sopeutua jatkuvasti muuttuviin ympäristöolosuhteisiin reaaliajassa, jotta ne selviytyisivät; jotain, johon jääkauden aikana tapahtuneet muutokset primäärisessä nukleotidijärjestyksessä eivät pysty (esimerkiksi voi kestää ~ 100 000 vuotta ennen kuin proteiineja koodaava emäsjärjestys muuttuu, kun taas proteiinia koodaavan geenin ilmentyminen voi muuttua viraalisen tai eksosomaalisen RNA:n vaikutuksesta sekunneissa).

Tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ne olisivat ”kaikki hyviä”. Joskus, kun ottaa huomioon monet asiat joihin ne eivät voi vaikuttaa, niiden viestit voivat aiheuttaa haasteita tai tarjota väärää tietoa niille altistuville soluille, mikä voi aiheuttaa ”sairauden oireita”. Mutta sillä huomautuksella, että mainitut sairauden oireet ovat usein ellei aina elimistön pyrkimyksiä itsesäätelyyn ja lopulta itsensä parantamiseen.

Toisin sanoen, virusten virionirakenne vaikuttaa olevan solun normaalien eksosomien (jotka tunnetaan myös mikrovesikkeleinä) tuotanto- ja kuljetuskoneiston sivutuote, vaikkakin influenssan DNA vaikuttaa niihin. Ja kuten eksosomit, virukset voivat olla keino solujen ulkopuoliseen solujen väliseen kommunikaatioon sen sijaan, että ne vain aiheuttaisivat sairauksia. Tämä voisi selittää miksi yhä useammat tutkimukset, jotka käsittelevät viromin vaikutusta ihmisen terveyteen, viittaavat siihen, että niin sanotuista tartunnanaiheuttajista, joihin lukeutuu myös viruksia kuten tuhkarokko, on huomattavaa hyötyä terveydelle.

Muut tutkijat ovat tehneet vastaavanlaisia havaintoja eksosomien ja virusten välisestä yhteydestä, joskus virusten suorittamaa eksosomien koneiston kaappausta on nimitetty ”Troijan hevonen” -hypoteesiksi. HIV voi olla esimerkki sellaisesta.

Loppuhuomautukset

Varsin tuore löydös influenssaviruksen virionirakenteen riippuvuudesta isäntäoliosta on vasta vain uuden tieteellisen ajattelutavan jäävuoren huippu. Vaikka se ei ole kokonaisuudessaan noussut esiin, se jo ”upottaa” laivoja; paradigmalaivoja, nimittäin.

Eräs näistä paradigmoista on se, että mikrobit ovat vihollissotilaita, ja että viruksilla ei ole minkäänlaista tehtävää elimistössämme, ja että ne tulisi hävittää kokonaan lääkkeiden ja rokotteiden avulla, mikäli mahdollista.

Tämä uskomus on kuitenkin kestämätön. Sen jälkeen kun ymmärrettiin mikrobiomin korvaamattoman tärkeä merkitys, ja sen alapopulaatioina olevat virukset — viromi — olemme siirtyneet aivan uudenlaiseen, ekologiapohjaiseen näkemykseen kehosta ja sen ympäristöstä, joita ei voi erottaa toisistaan. Ironista kyllä, ainoa asia, jonka influenssavirus kykenee tappamaan, on itse mikrobiteoria.

Jotta saisit syvällisemmän kuvan aiheesta, katso alla oleva luento, joka käsittelee viromia. Lupaan, että jos katsot sen, et pidä enää mikrobiteoriaa kyseenalaistamattomana totuutena. Alat ehkä ymmärtää miksi pidämme joitain viruksia ”ystävinämme”, ja miksi tarvitsemme viruksia enemmän kuin ne tarvitsevat meitä.

 

Lähde: GreenMedInfo

Lue myös:

Suolistoterveyden perusteet: mikä on mikrobiomi?
Tätä et tiennyt – tuhkarokosta hyötyä terveydelle