Näin seleeni tukee solujen toimintaa ja alentaa syöpäriskiä

Mikroravinteet ovat elintärkeitä terveydellesi, mutta saatko niitä tarpeeksi, ja mikä vielä tärkeämpää, oikeassa muodossa? Mark Whitacre on erään erittäin tärkeän mikroravinteen, seleenin, asiantuntija.

Seleeni on hivenaine, jonka ruotsalainen kemisti ja vapaaherra Jöns Jacob Berzelius löysi lähes 200 vuotta sitten. Tiedeyhteisön vallitsevan käsityksen mukaan se on ihmiselle välttämätön hivenaine, jolla on voimakas anti-inflammatorinen, antiviraalinen ja syöpää torjuva vaikutus.

Seleenin tutkimukseen keskittyviä biokemistejä on alle 100 koko maailmassa. Whitacre teki lopputyönsä ravitsemustieteistä Ohion valtiollisessa yliopistossa Columbuksessa, Ohiossa, 1970-luvun lopulla – aikaan, jolloin seleeni oli nousemassa kuumaksi puheenaiheeksi.

”Sen jälkeen kun sain valmiiksi lopputyöni Ohion valtiollisessa [yliopistossa], menin Cornellin yliopistoon, jossa sain maisterinarvoni ravitsemuksen biokemiassa ja tein tutkimusta Gerald F. Combs nuoremman alaisuudessa, joka oli seleenitutkimuksen johtava auktoriteetti, ja on todennäköisesti vieläkin,” Whitacre kertoo.

Tutkiessaan seleenin biokemiaa Cornellilla, Whitacre tutki seleenin biokemiallista roolia haimasoluissa. Tuohon aikaan tutkijat alkoivat vasta löytää elintoimintoja, joissa seleeniä tarvittiin.

Seleeni tukee terveyttä ja ehkäisee sairauksia

Seleenillä on kaksi erittäin tärkeää ja toisiinsa liittyvää tehtävää elimistössä:

• Solutasolla seleeni on glutationiperoksidaasin aktiivinen osa. Se on entsyymi, joka muuttaa vetyperoksidin vedeksi. Glutationiperoksidaasilla on voimakas antioksidatiivinen vaikutus, ja se on ensimmäisen linjan puolustus soluihin kertyneitä haitallisia vapaita radikaaleja vastaan.
• Seleenillä on myös tärkeä rooli syövän ehkäisyssä. Yksi syistä, joka altistaa syövälle, on liiallinen vapaiden radikaalien tuotanto. Vähentämällä vapaiden radikaalien määrää seleeni auttaa alentamaan syöpäriskiä.

Liiallinen rauta + seleenin puutostila tietää ongelmia

Ylimääräinen rauta voi heittää kapuloita rattaisiin. Aiheuttamalla Fentonin reaktion mitokondrion sisemmässä osassa, rauta sitten reagoi vetyperoksidin kanssa muodostaen vapaita hydroksyyliradikaaleja – vaarallisimpia tunnettuja vapaita radikaaleja.

Nämä ylimääräiset vapaat radikaalit voivat vahingoittaa mitokondriaalista DNA:ta, proteiineja ja solukalvoja ja johtaa mitokondrioiden toimintahäiriöihin ja lopulta ennenaikaiseen kuolemaan.

Tämän vuoksi suosittelen testauttamaan rauta-arvot kerran vuodessa ja pitämään arvot välillä 20-80 nanogrammaa millilitraa kohden (ng/ml), ihannearvot ovat välillä 40-60 ng/ml.

Vaikka anemia (veren liian matala rautapitoisuus) voi olla vakava ongelma, sen voi ratkaista helposti rautalisällä. Suurin osa ihmisistä saa liian paljon rautaa. Yleensä vain esivaihdevuotiset naiset ja lapset ovat poikkeus.

Ylimääräinen rauta katalysoi vapaiden hydroksyyliradikaalien toimintaa, ja tilanne on vieläkin pahempi, jos kärsit seleenin puutostilasta. Hyvä esimerkki liiallisen raudan vaaroista on talassemia, perinnöllinen sairaus, joka itsessään nostaa rauta-arvoja.

Isälläni on sama sairaus, perin sen häneltä. Hän sairastui hemokromatoosiin (jossa rautaa kertyy liikaa), mikä johti pronssidiabetekseen – tyypin 1 diabeteksen alatyyppiin, joka kehittyy kun liiallinen rauta hapettuu haimasaarekesoluissa.

Tarkistuta rauta-arvosi kerran vuodessa

Kuten Whitacre huomautti:

”Liiallinen rauta tuottaa joitain haasteita. Itse asiassa tarkastelin väitöskirjassani seleenin biokemiallista roolia haimasoluissa … [tutkimustulokset osoittivat että] untuvikoille, joilla oli seleenin puutostila, kehittyy haimafibroosi …

Käytännössä seleenivajeista ruokaa saaneet untuvikot eivät selvinneet 21-28 päivää kauemmin … Suurin osa varhaisessa vaiheessa havaitsemistamme vaurioista – varhaisimmat jotka saatoimme havaita – olivat mitokondrioiden kalvoilla.

Saatoimme nähdä mitokondrioiden kalvojen rappeutumisen … käytännössä sen kuinka peroksidi hapetti ja hyökkäsi noiden lipidien kimppuun … [mitokondrion kalvo] on ensimmäisiä kohtia jotka kärsivät … koska vapaita radikaaleja muodostuu mitokondrioiden sisällä.”

On tärkeää huomata, että vaikka seleenin puutostila voi pahentaa tilannetta, seleeni ei voi kompensoida glutationiperoksidaasin tuotannolla liian suurta raudan määrää. Joten rauta-arvot on syytä tarkastuttaa, ja luovuttaa verta (flebotomia) jos arvot ovat liian korkeat.

Seleenin ja syövän välinen yhteys

1980-luvulta lähtien suurin osa seleenitutkimuksesta on keskittynyt syövän ehkäisyyn. Ensimmäisen tutkimuksen suoritti Combs, Whitacren väitöskirjan ohjaaja Cornellin yliopistolta.

Edesmennyt Larry C. Clark, PhD, ja Arizona Cancer Centerin epidemiologian entinen johtaja Arizonan yliopistosta oli toinen Cornellin tutkijoista.

”Vuonna 1983, jolloin olin viimeistä vuotta Cornellissa, [Combs ja Clark] aloittivat 10-vuotisen tutkimuksen tarkastelemalla 200 mikrogramman (mcg) päivittäistä seleenilisää käyttämällä runsasseleenistä hiivaa verrattuna siihen, ettei ravintolisää käytetty …

He havaitsivat … paksusuolen-, keuhko- ja eturauhassyövän esiintyvyys laski 50-63 prosenttia, eturauhassyövän esiintyvyyden laskien eniten, 63 prosenttia …

Tämä oli todennäköisesti ensimmäinen tutkimus, joka tarkasteli todenteolla seleeniravintolisän vaikutusta syövän esiintyvyyden vähentämiseen. Tuosta päivästä lähtien kymmenet tutkimukset ovat vahvistaneet havainnon,” Whitacre sanoo.

”Tämä tutkimus osoitti ainakin sen … ajatuksen että glutationiperoksidaasi, joka vähentää vapaiden radikaalien tuotantoa, sillä on biologinen rooli. On olemassa uudempia tutkimuksia, jotka vaikuttavat siltä että voi olla muitakin tarkoituksia … jotka eivät liity glutationiperoksidaasin antioksidatiiviseen vaikutukseen …

Suurin osa tutkimuksista tuon jälkeen on tarkastellut enemmänkin seleenin muodon vaikutusta. Tuossa tutkimuksessa käytettiin -Runsasseleenistä SelenoExcell-hiivaa, ja lukuisissa tutkimuksissa on tarkasteltu natriumseleniittiä ja selenometiotiinia, joilla on erilainen vaikutus … Muodolla on siis väliä.

Runsasseleeninen SelenoExcell-hiiva on ollut kaikkein tehokkain muoto. Ja ohi mennen mainitakseni, selenometiotiinilla ei ollut vaikutusta pitkän aikavälin syöpätutkimuksessa, joka julkaistiin vuonna 2011 nimellä SELECT-tutkimus …”

Seleenin muodolla on väliä

Mielenkiintoista kyllä, seleenin muoto ei näytä vaikuttavan merkittävästi glutationin tuotantoon. Mutta sillä näyttää olevan suuri vaikutus kun tarkastellaan syövän esiintyvyyttä. Selenometiotiini on yksittäinen aminohappo, jossa seleeni on korvannut rikin metiotiinissa. Runsasseleeninen SelenoExcell-hiiva on täysproteiinimuotoa, ja luonnollisemmassa ravintomuodossa.

Seleenihiivasta saat paitsi selenometiotiinia mutta myös metyyliselenokysteiinia ja selenokysteiinia. Tutkimukset ehdottavat, että metyyliselenokysteiini voi olla kaikkein tehokkaimmin syöpää torjuva muoto, ja että sitä löytyy runsasseleenisestä hiivasta. Sitä ei ole selenaatissa, seleniitissä tai selenometiotiinissa.

”Kun tarkastellaan seleenihiivaa, se on verrattavissa seleeniin, jota on esimerkiksi tonnikalassa, tai mitä on kasveissa luontaisessa muodossaan. Se on verrattavissa luontaisempaan ravintomuotoon, joka on kokonaan proteiinimuodossa. Emme tiedä tekeekö proteiinin tarjoama suoja siitä toimivamman, vai onko seleenihiivan muoto itsessään parempi kuin selenometiotiini.

Seleenihiivan seleenistä noin 70 prosenttia on selenometiotiinia. Mutta näissä muissa muodoissa, jotka ovat hiivamuodossa – sekä parapähkinässä – on metyyliselenokysteiinia ja myös selenokysteiinia, jota ei ole muissa seleenimuodoissa.

Tällä hetkellä uskotaan, että näiden kahden muodon sekoitus … kuten selenometiotiini yhdessä metyyliselenokysteiinin ja selenokysteiinin kanssa, voi olla syy siihen, miksi se on tehokkaampaa kuin selenometiotiini itsessään … 200 mcg annoksella.”

Korkeammat seleeniarvot, vähemmän syöpää

Mitä tulee ruokaan, parapähkinät on loistava seleeninlähde, ja tarvitset vain kahdesta kolmeen pähkinää päivässä täyttämään päivittäisen tarpeen. Surullista kyllä, parapähkinästä ja hiivasta saadun seleenin välisestä erosta ei ole tehty tutkimuksia. Näin ollen:

”On ollut tutkimuksia, jotka osoittavat että matalammat veren seleeniarvot – tarkastellessa yksilöitä jotka kuluttavat ruokia jotka sisältävät enemmän seleeniä verrattuna henkilöihin, jotka kuluttavat ruokia vähemmän seleeniä sisältävää ruokaa, ja joilla näin ollen on erittäin matalat veren seleeniarvot – ja syöpää esiintyy enemmän. Noita tutkimuksia on olemassa,” Whitacre sanoo.

Jos käytät ravintolisää, seleeni on yleensä yhdistetty toisen antioksidantin kuten E-vitamiinin kanssa. Whitacren mukaan näin mahdollisesti tehdään siksi, että niillä on vastaavanlainen antioksidatiivinen vaikutus, ei siksi että niillä olisi toisiaan vahvistavaa vaikutusta, kuten että ne parantaisivat toistensa imeytymistä. Esimerkiksi SELECT-tutkimuksessa tarkasteltiin sekä E-vitamiinin että seleenin yhteyttä syövän esiintyvyyteen.

Tuossa nimenomaisessa tutkimuksessa tarkasteltiin E-vitamiinin alfamuotoa (alfatokoferoli) ja selenometiotiinia seleeninlähteenä. Kummallakaan näistä muodoista ei ollut vaikutusta syövän esiintyvyyteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että E-vitamiini ja seleeni olisivat hyödyttömiä. Se vain vahvistaa sen, että piru piilee pikkuasioissa, niin sanotusti. Mitä tulee seleeniin, sen saantiin aidosta ruoasta tulisi kiinnittää huomiota.

Parhaat seleenin lähteet

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että syömällä monipuolisesti aitoa, prosessoimatonta ruokaa saat seleeniä tarpeellisen määrän (muiden tärkeiden ravinteiden ohella). Hyviä seleenin lähteitä ovat muun muassa:

• parapähkinät (yhdessä pähkinässä on keskimäärin 70-90 mikrogrammaa)
• sardiinit
• vapaana pyydystetty Alaskan lohi
• vapaana kasvaneen luomukanan munat
• auringonkukansiemenet
• vapaana kasvanut luomukana ja -kalkkuna
• maksa (lampaan tai naudan)
• chian siemenet
• sienet

Suurimmassa osassa Yhdysvaltoja maaperän seleenipitoisuus on suhteellisen korkea (Pohjois-Nebraskassa ja Dakotan alueella maaperässä on erityisen paljon seleeniä). Muissa maissa, kuten Kiinassa, Venäjällä, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa maaperän seleenipitoisuus on huomattavasti alhaisempi. Ja jos syöt ruokaa joka on kasvatettu näillä alueilla, laadukas seleenilisä voi olla tarpeen. Jopa osa Yhdysvalloista on maaperältään seleeniköyhää, mukaanlukien seuraavat alueet:

• Luoteis-Yhdysvallat
• Osa Suurten järvien alueesta ja sen itäpuoli Uutta-Englantia kohden
• Osa Atlantin puoleisesta rannikosta

Jos asut jollain näistä alueista ja käytät ruoanlaitossa lähiruokaa, saatat saada liian vähän seleeniä. Seleenitasosi voivat olla matalat myös jos poltat tupakkaa, juot alkoholia, olet käynyt painonpudotusleikkauksessa tai sinulla on Crohnin tauti tai haavainen paksusuolentulehdus.

Suositellut valmisteet ja annostus

Seleeniä tarvitaan vain vähäinen määrä. Puhutaan mikrogrammoista, milligramman tuhannesosista. Enemmän ei ole parempi tässä tapauksessa, sillä liian suuri annostus voi aiheuttaa ongelmia. Syövän ehkäisyyn suositeltava määrä on 200 mcg päivää kohden. Monissa tutkimuksissa on annettu jopa 400 mcg päivässä eikä myrkytysoireita ole ilmennyt. Koska suurin osa tutkimuksista kuitenkin suosii 200 mcg päivittäisannosta, eikä suuremmasta määrästä ole huomattavaa etua, en suosittele ylittämään 200 mcg päivittäisannosta.

Jos pidät parapähkinöistä, kahdesta kolmeen kappaletta päivässä riittää. Jos päätät nauttia ravintolisää, varmista että seleeni on oikeassa muodossa. Runsasseleeninen hiivamuoto on paras. SelenoExcell on tieteellisesti testattu ja suositelluin versio.

”Muita runsasseleenisiä hiivoja on tutkittu paljon. Kansallinen syöpäinstituutti [NCI] edellytti, että runsasseleeninen hiiva – ennen kuin sitä voidaan käyttää kliinisissä tutkimuksisa – standardisoidaan. He … havaitsivat että osa myydyistä runsasseleenisistä hiivoista oli tavallista hiivaa johon lisättiin natriumseleniittiä. Niitä oli jatkettu.

Vuonna 1998 [Kansallinen syöpäinstituutti] allekirjoitti sopimuksen kliinisistä tutkimuksista … Cypressin kanssa … että missä tahansa syövän ehkäisyä tutkivassa tutkimuksessa tulisi käyttää runsasseleenistä hiivaa standardisoidussa muodossa, joka on SelenoExcell runsasseleeninen hiiva …

Tutkimukset, joita olet nähnyt tuon Clarkin ja Combsin ensimmäisen 1996 julkaistun jälkeen … kaikki tutkimukset siitä lähtien, jotka ovat olleen NCI:n tukemia, ovat olleet SelenoExcell runsasseleenistä hiivaa. Muodolla on väliä – ja jopa runsasseleenisissä hiivoissa on eroja. Haluan korostaa tätä,” Whitacre sanoo.

Elimistö tarvitsee seleeniä toimiakseen kunnolla, riittävä saanti ehkäisee syöpää

Tällä hetkellä tutkimustulokset ovat varsin selkeitä: kunhan saat säännöllisesti riittävän määrän seleeniä ruoasta, terveystilasi on parempi ja syöpäriski pienempi. Kun ottaa huomioon, että sydänsairaudet ja syöpä ovat erittäin yleisiä Länsimaissa, ei ole mitään syytä olla pienentämättä riskiä syömällä muutaman parapähkinän tai nauttimalla SelenoExcellin kaltaista runsasseleenistä hiivaravintolisää.

Kuten Whitacre huomautti, monissa tutkimuksissa on havaittu, että veren korkeat seleeniarvot voivat alentaa eturauhassyövän riskiä jopa 63 prosenttia, ja keuhko- ja paksusuolensyövän riskiä noin 50 prosenttia. Vältä myrkkyjä ja pidä D-vitamiini- ja rauta-arvot sopivalla tasolla. Myös ruokavalio tarjoaa lisäsuojaa (vähennä imeytyvien hiilihydraattien määrää ja vältä prosessoituja elintarvikkeita).

 

Lähde: Mercola.com

Lue myös: Kilpirauhasen terveys riippuu seleenin saannista