Professori Tapio Puolimatka kirjoittaa OM:n vieraskynä palstalla artikkelissaan Kampanja pedofilian laillistamiseksi sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän lainsäädännön muuttamisesta käyttäen hyväksi tunteisiin vaikuttavia mielikuvia seksuaalisuuden suuntautumisen synnynnäisyydestä sekä muuttumattomuudesta. Nykyisin olemme menneet äärimmäisyyksiin, tai paremminkin vinoutuneille urille tasa-arvo- ja ihmisoikeusvaatimusten suhteen.

– Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien on katsottu vaativan sitä, että ihmiset saavat solmia avioliiton oman seksuaalisen suuntautumisensa ehdoilla, kirjoittaa Tapio Puolimatka.

Ihmisiä suorastaan manipuloidaan siihen uskomukseen, että avioliittokäsityksen muutos sukupuolineutraaliksi ei johtaisikaan huomattaviin muutoksiin yhteiskunnassa. Joskaan väite ei pidä paikkaansa, sillä avioliittolain muutos on kuitenkin johtamassa muutokseen myös äitiys- ja isyyslaissa ja sukupuoli- ja seksuaalikasvatuksessa. Tämä ”kehitys” johtaa aikanaan entistä liberaalisempaan ja ilman häveliäisyyttä olevaan seksuaalisuuteen sekä sukupuolielämään, missä pimeät hedonistiset voimat viettelevät suurimman osan yhteiskuntaa eläinpopulaation tasolle suhteessa moraaliin, siveyteen, eettisiin arvoihin ja viisauteen. Kuitenkin looginen kyky ajatella näillä ihmisillä voi säilyä pitkään.

Puolimatkan artikkeli toimii osittain pohjana jäljempänä esitetylle kirjoitukselle, joskin artikkelissa on käytetty paljon muitakin lähteitä ja omia havaintoja.

Modernin seksuaalikasvatuksen mädännäisyys

Peruskoulujen ja muiden oppilaitosten, kuten valtavirtaisen tiedonvälityksen kautta välittyvä nykyinen seksuaalikasvatus on täysin hämärtänyt todellisuudentajun siitä, mitä sisältyy avioliittoon ja seksuaalisuuteen. Seksuaalisuudesta poiketen sukupuolielämä tulee sijoittua avioiliittoon, joka tietysti muodostuu miehen ja naisen solmimasta liitosta. Miehen ja naisen muodostama parisuhde pitäisi perustua ennen muuta henkiselle liitolle, jota luonnollisaistillinen taso palvelee. Tällaisen tasapainoisen ja mahdollisimman ehyen liiton perillillisillä olisi suotuisat mahdollisuudet kehittyä mahdollisimman kehityskelpoisiksi yhteiskunnan jäseniksi, jotka muodostaisivat hyvin järjestäytyneen hyvinvointiyhteiskunnan.

 

Toista se on nykyisin. Seksuaalikasvatuksen saasta leviää muiden muassa jäljempänä mainittujen järjestöjen ja organisaatioiden kautta:

Globaalit organisaatiot; Naisten maailmankonferenssissa naisten seksuaaliset oikeudet

Puolimatka kirjoittaa artikkelissaan vuoden 1995 Pekingissä pidetyssä naisten maailmankonferenssista, jossa kirjattiin ensimmäistä kertaa kansainvälinen yhteisymmärrys seksuaalioikeuksien periaatteiden tunnustamisesta. Tämä johti siihen, että useat kansainväliset ja kansalliset järjestöt ovat yrittäneet toteuttaa ja laajentaa Pekingin konferenssissa hyväksyttyjä ohjelmia.

Yhdysvalloissa toimiva Seksuaalisuuden, tiedon ja kasvatuksen neuvosto (Sexuality, Information, and Education Council, SIECUS) määrittelee seksuaalioikeudet seuraavasti: ”

“Henkilöllä on oikeus tietoihin, taitoihin, tukeen ja palveluihin, jotta hän pystyy tekemään vastuullisia, omia arvojaan vastaavia päätöksiä seksuaalisuudestaan. Näihin oikeuksiin kuuluu oikeus päättää omasta kehostaan, oikeus vapaaehtoisuuteen perustuviin seksuaalisuhteisiin, vapaaehtoisuuteen perustuvat seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut sekä mahdollisuus ilmaista omaa seksuaalista suuntautuneisuutta ilman väkivaltaa tai syrjintää.”¹

Ja edelleen:

Naisten kansainvälisen terveysliiton (International Women’s Health Coalition) alajärjestö HERA (Health, Empowerment, Rights and Accountability) mukaan seksuaalioikeudet ovat:

Ihmisoikeuksien perustava osa: Ne sisältävät oikeuden kokea mielihyvää tuottavaa seksuaalisuutta, joka on sinällään olennaista ja arvokasta, mutta se on samalla perustava kommunikaation ja rakkauden ilmaisemisen väline ihmisten välillä. Seksuaalioikeudet pitävät sisällään oikeuden vapauteen ja itsenäisyyteen vastuullisessa seksuaalikäyttäytymisessä.¹

Kommentaari:

Seksuaalioikeudet toteutuvat parhaiden aidossa aviorakkaudessa, josta esitetään seloste jäljempänä luvussa: Pelastuksena on aidon aviorakkauden palauttaminen sille kuuluvaan arvoonsa. Alajärjestö HERA:n yksi tärkeimmistä tavoitteista on laajentaa naisten seksuaalinen käyttäytyminen vastuuttomalle sekä hedonistiselle alueelle, jossa sisäinen pidättyväisyys ja moraali ovat outoja käsitteitä.

Olisi mielenkiintoista tietää mitkä poliittiset voimat ovat myös IWHC:n ja HERA:n taustalla?

Maailman terveysjärjestö WHO on myös paljastanut teesinsä ”seksuaaliterveydestä” ja ”lasten seksuaalioikeuksista”, joilla ymmärretään lasten ja nuorten tarvetta ja oikeutta seksuaaliseen aktiivisuuteen.

Viihdemaailma; Hollywood

Mediakampanja aikuisten ja lasten seksuaalisuhteiden normalisoimiseksi on jo ollut käynnissä vuosikausia. Pedofilian ujuttaminen on aloitettu varovaisin askelin normalisoimalla ensin aikuisten ja teininuorten väliset seksuaalisuhteet eli pederastian, ja kun nämä ovat arkipäiväistyneet, siirytään aikuisten ja lasten välisten seksuaalisuhteiden normalisointiin eli täydelliseen pedofiliaan. Tällainen normalisointimanipulaatio toteutetaan elokuvien, TV-sarjojen, dokumenttien ja lehtikirjoitusten kautta, joissa nämä suhteet esitetään sympaattisen myönteisesti ja huolettoman harmittomasti.² Ne yrittävät viestiä meille maailmankuvaa uudesta normaaliudesta, jota sivistynyt ihminen ei kavahda.

Mainwaring kirjoittaa:

Ensin pederastia normalisoidaan ja sitten pedofilia. Ja se toteutuu samalla tavalla kuin meidän elämämme aikana on saavutettu täydellinen hyväksyntä homoseksuaalisuudelle. Siitä puhutaan taukoamatta mediassa ja sitä kuvataan toistuvasti elokuvissa ja TV:ssä hyvänä asiana niin, että siitä ei tule pelkästään tavanomaista vaan pitkästyttävää.²

Seuraava askel onkin yllä mainittujen suhteiden laillistaminen

Esimerkkinä tämän strategian ensivaiheesta Mainwaring mainitsee Hollywoodin

Yllä esitetystä pedofilian tavanomaistamisesta viihdemaailman välityksellä käytetään esimerkkinä marraskuussa 2017 julkaistua elokuvaa ”Call Me by Your Name”, joka käsittelee aikuisen miehen seksuaalisuhdetta 17-vuotiaan pojan kanssa eli pederastiaa. Koska se on saanut ylistäviä arvosteluja useissa amerikkalaisissa lehdissä ja elokuva-arvostelijat ehdottavat sille jo Oscaria, toimii viihdemaailma ja valtamedia kuin yhtenä perversien asioiden edistämiseksi. Elokuvassa ei kuvata tavallista tilannetta, jossa aikuinen mies pyrkii viettelemään nuoremman pojan.

Sen sijaan elokuva kuvaa pojan etsivän seksuaalisuhdetta aikuiseen mieheen. Tällä siis haetaan oikeutusta ja harmittomuutta sairaalle suhteelle.

Elokuvan roolihahmon 17-vuotiaan Elion isä näyttää hyväksyvän poikansa sairaan sesuaalisuhteen aikuisen miehen kanssa. Isä vielä harmittelee siinä, että hänellä ei ollut yhtäläistä mahdollisuutta, hänen ollessaan poikansa ikäinen. Tässä on selvä viesti vanhemille mallina ”normaalista”, ”ymmärtävästä” ja ehkä vielä ”sivistyneestä” suhtautumisesta nuorten seksuaalisiin kokeiluihin, näin yritetään turruttaa vanhempien luontainen suojeluvaisto lastensa varjelemiseksi kyseisiltä vaaroilta.

Mielenkiintoista on huomioida, että juutalaisen Leif Furmanin mukaan juutalaiset hallitsevat esimerkiksi Hollywoodin elokuvabisnestä ja käyttävät valtaansa hyväksi ajaessaan Israelin etua.

Haluan tietysti tällä huomautuksella korostaa, että juutalaisvaikutteinen Hollywood toimii myös pederastian ja pedofilian edistäjänä.³

Alfred Kinseyn vaikutus; vaikutus päiväkotien ja koulujen kautta

Alfred Kinseyn on yksi vaikuttavimmista seksologian tutkijoista. Nykyisen seksologian ja sen vanavedessä seuraavan seksuaalikasvatuksen kautta on ujutettu vallalle käsitystä, jonka mukaan lapset muka olisivat nautintoa etsiviä olentoja jo syntymästään saakka. Täten seksuaalikasvatuksen yksi tarkoitus on eliminoida estoja, ehkä myös luontaista häveliäisyyttä (joka on suojaava tekijä), jotta autettaisiin lasta nautinnon saavuttamisessa.

Tapio Puolimatkan mukaan päiväkodeissa ja kouluissa harjoitetaan nykyisin niin kutsuttua kokonaisvaltaista seksuaaliopetusta, joka rakentaa mielikuvaa erilaisten seksuaalisten elämäntapojen samanarvoisuudesta.

Kommentaari:

Tähän konaisvaltaiseen seksuaaliopetukseen sisältyy kaikki mahdolliset kuvitellut poikkeamat miehen ja naisen normaalista suhteesta, jota tietenkin katsellaan pitkinhampain sukupuolineutraaliuden nimissä.

Hyvällä syyllä voidaan kysyä voiko maailma mennä henkisesti sairaammaksi?

Yhtenä tärkeänä perustana nykyiselle käsitykselle lapsen seksuaalisuudesta on Alfred Kinseyn ja hänen työtoveriensa tutkimus, jossa he väittivät ensimmäistä kertaa muka ”tieteellisesti” todistaneensa, että vauvojen ja lasten normaaliin elämään kuuluu orgasmiin huipentuva seksuaalisuus. Tätä käytetään perusteena sille, että lapsilla kuvitellaan olevan ”oikeus” seksuaaliseen käyttäytymiseen vanhempien arvoista riippumatta. Nämä ”oikeudet” sisältäisivät kaikki seksuaalisuuden muodot, jos ne perustuvat vapaaehtoisuuteen ja yhteiseen sopimukseen.

Kommentaari:

Ensinnäkin lapsen vapaaehtoisuus on manipuloitavissa. Toisekseen juuri näitä kaikenlaisia ”oikeuksia” ja ”arvoja” kuuluutetaan nykyisin turtumiseen saakka. ”Oikeus” seksuaaliseen käyttäytymiseen toimii tietyn eliitin instrumenttinä, jolla kansat saadaan hiljaiseksi perversioiden levittämiseksi, millä halutaan myrkyttää järjestäytynyt yhteiskunta ja perinteiset instituutiot.

Kinseyn lapsitutkimuksiin nojaudutaan esimerkiksi Robert Crooksin ja Karla Baurin kirjoittamassa seksologian perusteoksessa Our Sexuality. Kirjan ensimmäisessä painoksessa (1983: 410) tekijät kirjoittivat: Väärä olettamus, jonka mukaan lapsuus on piilevän seksuaalisuuden aikakautta, on vähitellen murenemassa Alfred Kinseyn ja muiden merkittävien tutkijoiden tutkimustulosten vaikutuksesta.⁵

Erikoisesti muistamisen arvoista on se, että Kinseyn tietolähteet ovat pedofiilien havaintoraportteja.^6. Nänä sairaat ja saastaiset ihmiset, jotka ovat rääkänneet hedonisminsä ajamana satoja lapsia, ovat raportoineet havaintoja kokemuksistaan, joiden mukaan lapset muka tuntevat mielihyvää pedifilian uhreina. Tämä on kammottava ”tieteenala”, eikä saa hyväksyä missään tapauksessa.

Pederastian ja pedofilian uhrit voivat vahingoittua henkisesti, vaikka eivät olisi tietoisia kokemastaan vauriosta. Nuori helposti harhautuu sen osalta, mikä tulee olemaan hänen ihmisyydelleen pitkälle tulevaisuudessa arvokasta ja tärkeää. Seksuaalisen hyväksikäytön uhrin vahingot ovat sitä vakavammat, mitä nuorempana nuo kammottavat kokemukset ovat tapahtuneet.

Puolimatka toteaakin, että: Seksuaalisen nautinnon kokemus vääristyy suhteessa, jossa nuori ei ole tasavertainen osapuoli, mikä johtaa eroottisen halun kehitystä epäterveeseen suuntaan.

Nea Alasaaren Turun yliopiston Pro gradu -tutkielmassa Lasten leikkiä – sukupuolitietoinen näkökulma päiväkodin arkeen viitataan Gloria ”bell hooks” Watkinsiin, joka on tunnettu äärimmäisen hyökkäävä feministi. Alasaari kirjoittaa, että Watkinsin pedagogiikka perustuu pitkälti Paulo Freiren oppeihin, joita on täydennetty feministisin teemoin.

Alasaaren mukaan myös Watkinsin feministinen, rasisminvastainen ja homoystävällinen pedagogiikka perustuu malliin, ”jossa opettajalla ei ole autoritääristä asemaa”. Samat teemat kietoutuvat toisiinsa aina uudelleen ja uudelleen. On mielenkiintoista huomioida, että Watkinsin ei käytä tieteellisiä lähdeviitteitä artikkeleissaan ja kirjoissaan.

Uuden seksuaalikasvatuksen kirkollinen siunaus

Puolimatka kirjoittaa:

Seksuaalisuutta aktivoiva ja herättävä seksuaalikasvatus poistaa seksuaalisia estoja ja siten altistaa lasten seksuaalisille yllykkeille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. Häpeän tunteen kadottaminen tekee lapselle vaikeammaksi vastustaa seksuaalista hyväksikäyttöä, koska hänen luontainen tunneperäinen vastareaktionsa heikkenee. Samalla häpeän tunteen katoaminen tai estyminen heikentää hänen kykyään vastustaa omia primitiivisiä yllykkeitään.

Kirjassaan Monta rakkautta (MR), Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström hyväksyy kritiikittömästi maailman terveysjärjestön WHO:n teesit, jotka jo yllä mainittiin, ”seksuaaliterveydestä” ja ”lasten seksuaalioikeuksista”, joilla halutaan ymmärtävän lasten ja nuorten tarvetta ja oikeutta seksuaaliseen aktiivisuuteen. Kammottavaa! Viitaten WHO:n seksuaalioikeuksien käsitteeseen Vikström kirjoittaa: ”Kirkoilla ja muilla uskonnollisilla yhteisöillä on myös tärkeä rooli ja vastuu seksuaalisten oikeuksien ja seksuaalisen terveyden toteuttamisessa” (MR 81). Vikström ei kohdista vakavaa arviointia WHO:n ”seksuaalioikeuksille” antamaan määritelmään, joka olettaa lapsilla olevan tarve ja oikeus seksuaaliseen aktiivisuuteen.

Helsingin hiippakunnan piispana toiminut Irja Askola kannatti ja kannattaa samaa sukupuolta olevien avioliiton laillistamista, joka on jo laillistettu Suomessa vuonna 2014. ”Kannatan tätä kansalaisaloitetta. Katson, että eduskunnan tehtävä on säätää lakeja, jotka kohtelevat kansalaisia tasa-arvoisesti ja yhtäläisesti”, sanoi Askola HS:n haastattelussa.

Kommentaari:

Kristillisten kirkkojen henkinen tila on yleensä yllä mainitun kaltainen; tämä on tietysti täysin kristinuskon vastaista toimintaa kirkon johdolta ja sen työntekijöiltä. Tämä vääryyden ja saastaisuuden ymmärtää jokainen, joka edes jonkin verran ymmärtää Raamatun kirjoja.

Kirkot eivät tietenkään ole nykyisin enää aitoja Kirkkoja, vaan lähinnä sosiaalisia instituutioita, joissa on tietty hierarkia.

Siten kristilliset kirkot, koululaitokset, valtamedia, tietyt kansainväliset järjestöt ja poliittiset päättäjät edistävät yhteisvoimin seksuaalikasvatusta ja –oikeuksia. Tämä menettely avaa oven pederastian ja pedofilian ynnä muiden sellaisten perversioiden laillistamiselle Suomessa. Tulevaisuudessa eivät ilmeisesti edes lapset saa lainsuojaa koskemattomuudelleen.

 

Ihmiset syntyvät mies- ja naissukupuoleksi

Aikamme sukupuolisuuden oikeuksiin sisältynee myös tavoittelu normalisoimaan vastakkaisen sukupuolen jäljittely. Siksipä on aiheellista julkaista tässä samalla luku mainitusta aiheesta.

Yhdysvalloissa valtamedia rummuttaa jo äänekkäästi 5-vuotiaiden ”transujen” ja pedofiilien ”oikeuksien” puolesta. Televisiossa on alettu näyttää myös The Mick -niminen sarja, jossa 6-vuotias ”transupoika” puhuu ”vaginastaan” ja pukeutuu sadomasokistiseen suukapulaan. Sarjan luoneet veljekset Dave ja John Chernin ovat juutalaisia.

Yhdysvaltojen lastenlääkäriyhdistys kehottaa terveydenhuollon ja opetuksen ammattilaisia sekä lainsäätäjiä hylkäämään kaikki politiikat, jotka normalisoivat lapsiin kohdistuvia kirurgisia ja lääkehoitoja, jotka pyrkivät normalisoimaan vastakkaisen sukupuolen jäljittely. Tosiasiat – ei ideologia – määrittävät todellisuuden.

Niko Sillanpään käännös yhdysvaltalaisten lääkäreiden kannanotosta koskien lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin häiriöitä voi olla luettuna sivistävä kokemus aikamme seksuaalioikeuksien, vapauden ja kasvatuksen kannattajille.

Ihmisen sukupuoli on objektiivinen, biologinen ja binäärinen (kaksijakoinen) ominaisuus: ”XY” on miehen ja ”XX” on naisen geneettinen määrittäjä; Ne eivät ole sairauden merkkejä. Sääntönä ihminen syntyy miehenä tai naisena eli ihmisen sukupuoli on luonteeltaan kaksijakoinen. Tästä syystä lajimme pystyy lisääntymään, joka on kukoistuksemme edellytys. Tämä periaate on itsestään selvä. Erittäin harvinaiset sukupuolen kehityshäiriöt (disorder of sex development, DSD, ”interseksuaalisuus”), kuten testikulaarinen feminisaatio (tietyn tyyppinen sukupuolikehityksen häiriö) ja synnynnäinen lisämunuaishyperplasia, ovat lääketieteen tuntemia poikkeamia tästä ja sellaisina tunnistettuja sairauden tiloja. Näitä tiloja potevat henkilöt eivät siten muodosta kolmatta sukupuolta.⁴

Ja myös:

Kenelläkään ei ole syntyessään sosiaalista sukupuolta. Kaikilla on syntyessään biologinen sukupuoli.  Sosiaalinen sukupuoli (tietoisuus ja kokemus itsestä miehenä tai naisena) on sosiologinen ja psykologinen konsepti, jolla ei ole objektiivista luonnetta, kuten biologisella konseptilla. Kenelläkään ei ole syntyessään käsitystä itsestään miehenä tai naisena; tämä käsitys kehittyy vähitellen. Kuten kaikki psykologiset kehitykselliset prosessit, tämän käsityksen kehittyminen voi harhautua lapsen subjektiivisten kokemusten, ihmissuhteiden ja haitallisten kokemusten seurauksena. Henkilöt, jotka identiteettiin kuuluu kokemus itselleen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta tai kumpaankin sukupuoleen kuulumisesta eivät muodosta kolmatta sukupuolta, vaan he pysyvät edelleen biologisesti miehenä tai naisena.⁷

Yllä mainituista käännöksestä esitämme loppuosan tiivistäen:

Käännös kokonaisuudessaan on luettavissa täällä: Sukupuolta ei voi sensuroida

Henkilön kokemus, että hän on jotain mitä hän ei todellisuudessa ole, on parhaimmillaankin merkki sekavasta ajattelusta.

Murrosikä ei ole sairaus ja murrosiän käynnistymisen estävät hormonihoidot voivat olla vaarallisia.

DSM-5 -käsikirjan mukaan jopa 98 % sukupuoli-identiteetiltään hämmentyneistä pojista ja vastaavasti jopa 88 % tytöistä lopulta hyväksyvät biologisen sukupuolensa murrosiän päätyttyä.

Esimurrosikäisille lapsille, joille on asetettu sukupuolidysforian diagnoosi, saatetaan antaa murrosiän estäviä lääkkeitä jopa jo 11-vuotiaina, jolloin heitä joudutaan hoitamaan vastakkaisen sukupuolen sukupuolihormoneilla myöhemmin, jos vastakkaiseen sukupuoleen kaltaistamista jatketaan. Näin hoidetut lapset eivät kykene saamaan biologisia jälkeläisiä edes hedelmöityshoitojen avustamana. Lisäksi tällainen hormonihoito altistaa vaarallisille sivuvaikutuksille kuten korkea verenpaine, sydänsairaudet, veritulpat, aivoverenkiertohäiriöt, sokeritauti ja syöpä.

Hormonihoitoja saaneen ja sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneen itsemurhariski on aikuisiässä lähes 20-kertainen muuhun väestöön verrattuna.

Lapsen ehdollistaminen uskomaan, että elinikäinen lääkkeellinen ja kirurginen vastakkaisen sukupuolen jäljittely on normaalia ja terveellistä, on lapsen pahoinpitelyä. Sukupuoli-identiteetin häilyvyyden normalisointi tiedotusvälineissä, koulutuksessa ja lainsäädännössä hämmentää lapsia ja vanhempia, jonka seurauksena yhä useampi päätyy ”sukupuoli-identiteettiklinikoihin”, joissa heille määrätään murrosiän ehkäisevää lääkitystä.

Teologi Scholemin mukaan ”Juutalainen lahko” varhaiskasvatuksen taustalla

Mikäli pengomme nykysuomalaisen varhaiskasvatuksen teoreettista perustaa voimme todeta hämmästyen sen, että juutalaisen lahkon vaikutus on ujuttautunut maan varhaiskasvatukseen. Tämä on juuri se voimavara, josta aikamme seksuaalikasvatus ja seksuaalioikeudet ammentavat energiansa. Varhaiskasvatuksen guruja ovat muiden muassa Paulo Freire ja niin kutsutun Frankfurtin koulukunnan miehet. (Huomautettakoon, että kasvatustieteen tohtori Ulla Härkönen mainitsee Freiren yhtenä varhaiskasvatuksen guruna Fröbelin ja Steinerin kaltaisten ”julkkisten” rinnalla.)

Psykologian professori Kevin MacDonaldin mukaan Frankfurtin koulukunnan perustivat saksanjuutalaiset vasemmistoaktivistit, joille ”tieteellä” oli vain poliittista välinearvoa. Frankfurtilaiset eivät harrastaneet perinteisiä tieteellisiä metodeja kuten esimerkiksi empiirisiä kokeita, sillä ne eivät yleensä tuottaneet poliittisesti toivottuja lopputuloksia. Kulttuurimarxistiset pedagogit opettavat siis nuorille, millainen maailman ”pitäisi” olla sen sijaan, että he kertoisivat, millainen maailma todellisuudessa on. Nuoria manipuloimalla kulttuurimarxistit pyrkivät manipuloimaan yhteiskuntaa itselleen mieluisaan muotoon.

Mikä sitten motivoi frankfurtilaisia? Israelilainen teologi Gershom Scholem on todennut, että Frankfurtin koulukunta oli käytännössä ”juutalainen lahko”. Ryhmään kuulunut Walter Benjamin puolestaan totesi, että häntä ajoivat eteenpäin muistot juutalaisten ”orjuutettujen esi-isiensä” kokemasta nöyryytyksestä.

Frankfurtin koulukunta sai alkunsa Saksassa, jossa kansallisuusaate tarkoitti usein juutalaisvastaisuutta. Kulttuurimarxistit uskoivat voivansa vahvistaa juutalaisten yhteiskunnallista roolia, mikäli he onnistuisivat tuhoamaan saksalaisen kansallisuusaatteen, jonka kivijalkoja olivat perhe, armeija ja uskonto. ”Juutalaislahko” siis järkeili, että yliopistoihin ja kulttuurielämään olisi synnytettävä liike, joka hyökkäisi isänmaallisia sekä perhe- ja maanpuolustuskeskeisiä arvoja vastaan. Näin ”juutalaisvastaisen” nationalismin voittokulku voitaisiin katkaista.

Kesällä 2010 Jan Fleischhauer ja Wiebke Hollersen kirjoittivat valtavirtaiseen Der Spiegel -lehteen synkän tutkivan artikkelin Länsi-Saksan kommunistien pedofiilipedagogiasta. Marxilaiset varhaiskasvattajat uskoivat, että ”tasa-arvon” utopia pystyttäisiin realisoimaan, jos lasten ja aikuisten välinen moraalinen raja-aita kaadettaisiin jo päiväkoti-iässä.

Juuri yllä esitetty on linjassa Frankfurtin koulukunnan pedagogien opetusten kanssa, ja kun huomioimme aikamme Suomen esikoulujen ja peruskoulujen tilaa, voidaan kauhuksemme todeta, että Frankfurtin lahkon pedagogiset dogmit ovat valloittaneet maamme varhaiskasvatuksen.

Pelastuksena on aidon aviorakkauden palauttaminen sille kuuluvaan arvoonsa

Jokainen älykäs ihminen tunnustaa sen tavanomaisen totuuden, jonka mukaan kaikilla asioilla on suhde hyvään ja toteen.⁸ Tietyt filosofit, kuten esimerkiksi Platon, Swedenborg ja Descartes ovat jo satoja, ja jopa muutamat tuhansia vuosia sitten tienneet, että myös ajatukset ovat olijoita, joita voidaan käsitellä henkisinä subjekteina, ja että näillä ajatusolioilla on formaattinen struktuuri, jotka muodostuvat joko toden ja hyvän, tai vastaavasta väärän ja pahan liitosta. Juuri edellä mainittu oli Descartesin teoreettisena perustana, hänen määritellessään metodisia rakenteita, joilla voidaan ilmaista eri luonnontieteen asioita. Tämä edellä mainittu esitettiin siksi, että avioliiton henkisen alkuperä paljastuisi kirkkaana. Muodostuuhan avioliitto myös toden ja hyvän liitosta. Toisaalta helvetillinen avioliitto muodostuu, kuten nykyisin yleensä toteutuukin pahan ja väärän liitosta, jossa voi vallita tietyn tyyppinen helvetillinen ”rakkaus”.

Jumalasta lähtevät hyvä ja tosi yhdistyneinä. Siksi kaikella on suhde hyvään ja toteen. Nykyisin ihmiset vain kääntävät hyvän ja toden liiton väärän ja pahan yhdistymiseksi. Aivan samoin kuin vastaavaisuutena edelliselle ajatellen, kuinka keväällä kosteus ja auringon lämpö saa luonnon versomaan, ja toisaalta sama aurinko aiheuttaa elottoman sianruhon mädäntymisen.⁸

Koska on ollut puhetta Jumalasta tulevasta toden ja hyvän liiton alkuperästä, täytyy myös lyhyesti perustella Jumalan olemassaolo, sillä yleensä aistillisena ja materialistisena aikakautenamme nämä asiat ovat pimennossa.

Koska mitään ei voi syntyä tyhjästä, oli avaruus ennen kaiken alkua absoluuttisen autio. Tarvittiin siis Jumaluuden virtaus, joka sai materian muodon (esim. alkuräjähdys) saapuessaan henkisen maailman henkisestä tilasta, sinne, jota kutsumme maailmankaikkeudeksi. Siten universumi aurinkokuntineen on muodostunut Jumalan kuvaksi, josta atomi on mikrokuva.

Kaksi asiaa, jotka lähtevät Herrasta ovat rakkaus ja viisaus, sillä nämä ovat Hän ja Hänestä. Rakkaudesta lähteviä nimetään hyvyyksiksi sekä viisaudesta saapuvia totuuksiksi. Näitä molempia voi olla lajeittain lukemattomia.⁸

Todellinen aviorakkaus kumpuaa siten hyvyyden ja totuuden avioliitosta, ja tämä liitto on Herrasta. Tällainen liitto on Herrasta, jos aviopari on yhdistynyt Herraan.

Tiivistäen sanottakoon, että kussakin luodussa objektissa on hyvyyden ja totuuden liitto, joka toteutuakseen edellyttää molemminpuolisuutta. Tämä tarkoittaa hyvyyden totuutta ja totuuden hyvyyttä. Täten totuus hyvyydestä on maskuliinisuuden perusta sekä hyvyys totuudesta rakentuvat feminiinisyyden pohjalle.⁸

Ihminen nimittäin elää fyysisen kuolemansa jälkeen ihmisenä säilyttäen sukupuolensa, sillä ihminen ei ole mies tai nainen ainoastaan ruumiinsa puolesta, vaan myös henkensä tai sielunsa puolesta.

Huomionarvoista on, että taivaallisessa avioliitossa ei kumpikaan puoliso ole hallitsevassa asemassa, koska siinä vaimon tahto yhdistyy miehen ymmärrykseen ja miehen ymmärrys vaimon tahtoon. Tätä tarkoittavat herran Sanat:

”Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi … Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19: 5, 6).

Miksi tätä perversioiden ja henkisen mädännäisyyden täyteistä antia pursuaa nykyisin seksuaalivalistuksen, viihdemaailman ja valtamedian kautta? Tähän on syynä se, että helvetit, ennen muuta syvimmät helvetit vihaavat armottomasti juuri sitä, mikä vähänkin muistuttaa avioliittoa:⁹ se halutaan tuhota. Toisaalta aikamme vihervasemmistolaiset piirit ja arvoliberalistit, jotka ovat menettäneet täysin järkensä, haluavat vallankumousta tuhoamalla perinteisiä instituutioita.

Emme tarvitse muuta tutkimusta paljastamaan aikakautemme henkisen tason, kuin sen suhtautumisen avioliittoon ja sukupuolielämään. Tämä suhtautuminen paljastaa kunkin aikakauden henkisälyllisen tason. Nykyisin vilkaisu viihdemaailmaan, valtamediaan, koulu- ja kasvatusmaailmaan paljasta aukottomasti sen, että saastaiset henget riehuvat vapaina.

 

Lopuksi

Koska aito aviorakkaus on taivaan perusrakkauksia, juontaa se juurensa hyvyyden ja totuuden sekä Jumalan ja taivaan välisestä liitosta, eli se on koko ihmiskunnan pelastus. Aviorakkauteen liittyvät totuudet tulevat paljastamaan kaikki sionistien salakavalat pyrkimykset kansojen kustannuksella.

Markku Juutinen

Lähteet

https://beta.oikeamedia.com/o1-75907

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94663/Alasaari2013.pdf?sequence=2

https://www.fox.com/shows/

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2017/12/sukupuolta-ei-voi-sensuroida.html

http://www.kevinmacdonald.net/chap5.pdf

http://www.spiegel.de/international/zeitgeist/the-sexual-revolution-and-children-how-the-left-took-things-too-far-a-702679.html

1. Lottes, Ilsa (2000) ”Uusia näkökulmia seksuaaliterveyteen”, teoksessa Osmo Kontula & Ilsa Lottes (toim.) Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi.
2. Mainwaring, Doug (2017) ”Amid sex scandals, Hollywood releases gay ’romance’ that normalizes man-boy sex”, Life Site News11. 2017.
3. HaKehila 3/2014
4. Crooks, Robert & Baur, Karla (2014) Our Sexuality. Twelth Edition. Wadsworth.
5. Jones, James H. (2004) Alfred C. Kinsey: A Life. Norton; Kinsey, Alfred & Pomeroy, Wardell & Martin, Claude & Gebhard, Paul (1948) Sexual Behavior on the Human Male. Philadelphia: Saunders.

6.      Consortium on the Management of Disorders of Sex Development, “Clinical Guidelines for the Management of Disorders of Sex Development in Childhood.” Intersex Society of North America, March 25, 2006. Accessed 3/20/16 from http://www.dsdguidelines.org/files/clinical.pdf

7.      Zucker, Kenneth J. and Bradley, Susan J., “Gender Identity and Psychosexual Disorders.” Focus: The Journal of Lifelong Learning in Psychiatry, vol. III, no. 4, Fall 2005, pp. 598–617.
Whitehead, Neil W., “Is Transsexuality biologically determined?” Triple Helix (UK), Autumn 2000, p. 6–8., accessed 3/20/16 from http://www.mygenes.co.nz/transsexuality.htm; see also Whitehead, Neil W., “Twin Studies of Transsexuals [Reveals Discordance]”, accessed 3/20/16 from http://www.mygenes.co.nz/transs_stats.htm; Jeffreys, Sheila, Gender Hurts – A Feminist Analysis of the Politics of Transgenderism. New York: Routledge, 2014, pp.1–35.

8.      Swedenborg, Emanuel (suom. 2011). Aviorakkaus. Nova Hierosolyma ry, oy Nord print Ab Helsinki.

9.      Swedenborg, Emanuel (1997). Arcana caelestia, osa 6; nrot 4837; 4868. Published The Swedborg Society