Freedmanin puhe Willard Hotellissa, Washingtonissa, 1961

Magneettimedia esittää jäljempänä Benjamin Freedmanin puheen litteroinnin. Hän piti kyseisen puheensa Willard Hotellissa, Washingtonissa, vuonna 1961. Siinä “juutalainen” loikkari varoittaa Yhdysvaltoja, sekä muuta maailmaa juutalaiseliitin kansainvälisestä vaarasta. 

Puheen kohdeyleisönä olivat 60-luvun isänmaalliset amerikkalaiset, mutta sanoma on 2000-luvulla aivan yhtä ajankohtainen. Puhe on kuultavissa Bit Chute  -äänitteenä. 

Huomiot 

Huomion arvoista on, että jäljempänä olevassa puheessaan Freedmanin mukaan saksalaiset eivät ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana vihastuneet juutalaisia kohtaan geneettisistä tai uskonnollisista syitä, vaan pelkästään siksi, että “juutalaiset olivat myyneet Saksan sen vuoksi, että he saisivat itselleen Palestiinan ja jotta he saisivat perustettua sinne niin kutsutun juutalaisen tasavallan”. Juutalaisia vastustettiin poliittisten ja kansantaloudellisten syiden takia, sillä juutalaistoimijat olivat tulleet suureksi uhkatekijäksi Saksalle, suorastaan hengenvaarallisiksi. Freedman esittää, että, juutalaisvastainen mielialan myöhemmin lisääntyi Saksassa, se johtui vain ja ainoastaan yhdestä syystä: saksalaisten mielestä juutalaiset olivat vastuussa Saksan murskatappiosta ensimmäisessä maailmansodassa, sillä sionistit olivat tuoneet Yhdysvallat mukaan ensimmäiseen maailmansotaan Saksaa vastaan. Itse asiassa Freedmanin mukaan “juutalaisvastaisuutta” ei ole ensinkään tapahtunut uskonnollisista syistä, vaan ainoastaan tiettyjen “juutalaisten” toiminnan, kuten korollisen velkarahajärjestelmän harjoittamisen takia. 

Väkivaltaisuuksia saksalaisten taholta, juutalaisia kohtaa alkoi puhjeta vasta 1938, kun nuori puolanjuutalainen meni Pariisissa Saksan suurlähetystöön sekä ampui siellä saksalaisen toimihenkilön.  

Freedman oli menestynyt juutalainen liikemies New Yorkista ja hän oli yhdessä vaiheessa Woodbury Soap Companyn pääomistaja. Freedman erosi järjestäytyneestä juutalaisuudesta juutalaisuuden sekä juutalaisylimystön instrumentaalisen kommunismin saavutettua voiton vuonna 1945 ja käytti loppuelämänsä ja suuren osan valtavasta omaisuudestaan (ainakin 2,5 miljoonaa dollaria) paljastaakseen juutalaiseliitin tyrannian, jonka vaikutus oli kietonut jo Yhdysvallatkin sisäänsä. Freedman tiesi mistä puhui, koska oli ollut itsekin sisällä korkeimmissa juutalaispiireissä ja yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisissa juutalaisjärjestöissä. Freedman tunsi henkilökohtaisesti Bernard Baruchin, Samuel Untermyerin, Woodrow Wilsonin, Franklin Rooseveltin, Joseph Kennedyn ja John F. Kennedyn, sekä monia muita aikansa suuria vaikuttajia. 

Freedmanin viesti on selkeä: vaikka ”antisemitismin” (joksi julkisessa keskustelussa mielletään usein jo pelkkä Israelin kritisointi) väitetään johtuvan vain eurooppalaisten pahantahtoisuudesta ja vääristyneistä asenteista, on länsimaiden ja juutalaisuuden suhde todellisuudessa paljon mutkikkaampi. Historiaan ja yhteiskuntarakenteisiin tutustumalla ymmärrämme, miksi Israelin ja eräiden Talmud-juutalaisten yhteiskunnallisten virtausten vastustaminen on tärkeää oikeudenmukaisemman maailman vuoksi. Suosittelemme tekstin lukemista sekä alkuperäinen puheen kuuntelemista! 

Toimitus 

Tiivistetty johdanto Freedmanin puheeseen 

Hyvät naiset ja herrat, te tulette kuulemaan hyvin pelottavan puheen. Tässä puheessa käydään läpi suunnitelmat, jotka on laadittu Yhdysvaltojen viemiseksi kolmanteen maailmansotaan. Puhe pidettiin vähän aikaa sitten suurelle ihmisjoukolle, joka oli saapunut Willard Hotellin kongressisaliin Washingtonissa. Niin puhe, kysymykset kuin vastauksetkin sähköistivät yleisöä siinä määrin, että ne nauhoitettiin myöhemmin kahdelle nauhalle, jotta voit ostaa ne ja antaa ystäviesi, klubitoveriesi ja yhteisösi kirkkoväen kuulla ne. Puheenpitäjä on herra nimeltä Benjamin Freedman, merkittävä sionismin ja kaiken siihen liittyvän juonittelun asiantuntija. Freedman on itse entinen juutalainen, ja tarkoitan todellakin entinen juutalainen. Hän on taistellut kommunistista maailmansalaliittoa vastaan kynsin ja hampain, ja on tänään yksi Amerikan johtavista patriooteista. Nyt viemme teidät puhujanlavalle ja saatte kuulla Benjamin Freedmanin puheen hänen omin sanoin. 

Freedmanin puhe Willard Hotelliss, Washingtonissa, 1961 

Freedmanin puhe 

Mitä tahdon kertoa teille tänään, on jotain, mitä ette ole koskaan voineet kuulla miltään toiselta lähteeltä, eikä se vain kosketa teitä, vaan myös lapsianne, tämän maan tulevaisuutta ja kristinuskon selviytymistä. En ole täällä vain heittääkseni muutaman faktan ja nostaakseni verenpainettanne, vaan olen täällä kertoakseni asioista, jotka voivat auttaa teitä varjelemaan sitä, mitä te pidätte maailman tärkeimpinä asioina: oikeutta, vapautta, oikeutta elää kristittyinä, jolloin teillä on hieman arvokkuutta, ja oikeutta tehdä asioita, joista omatuntonne sanoo, että ne ovat oikeita, olettehan kristittyjä. 

Nyt, ensimmäiseksi, haluaisin kertoa teille tilanteen, joka vallitsi 25. elokuuta vuonna 1960 – se oli juuri ennen vaaleja. Senaattori Kennedy, joka on tällä hetkellä Yhdysvaltojen presidentti, kävi New Yorkissa ja piti siellä puheen Zionist Organization of Americalle. Puheessa on, lyhyesti sanottuna, lupaus, että hän aikoo käyttää Yhdysvaltain asevoimia taatakseen olemassaolon sionistihallitukselle, joka on pystytetty Palestiinaan aluetta miehittävien sionistien avulla. 

Toisin sanottuna, kristityt miehenalut revitään pois kotoaan, pois perheittensä luota, ja lähetetään ulkomaille Palestiinaan sotimaan kristittyjä ja islamilaisia arabeja vastaan, jotka vain haluaisivat palata koteihinsa. Ja näitä kristittyjä miehenalkuja tullaan pyytämään ampumaan tappaakseen näitä syyttömiä (arabi-palestiinalaisia) ihmisiä, jotka haluavat vain seurata Yhdistyneiden kansakuntien viittätoista päätöstä viimeisen kahdentoista vuoden ajalta – he ovat käskeneet sionisteja päästämään nämä ihmiset palaamaan koteihinsa. 

Nyt, kun Yhdysvaltojen joukot ilmestyvät Lähi-itään taistelemaan sionistien puolesta heidän liittolaisinaan estääkseen näiden ihmisten paluun koteihinsa, joista heidät häädettiin vuonna 1948 itäisestä Euroopasta tulleiden sionistien vuoksi […] kun se tapahtuu, Yhdysvallat laukaisee kolmannen maailmansodan. 

Nyt te sanotte, milloin tämä tapahtuu? Vastaus on, että heti, kun Ranskan ja Algerian välit on saatu selvitettyä. Heti, kun Ranska ja Algeria ovat selvittäneet välinsä, niin arabimaailmalla tai oikeastaan muslimimaailmalla ei ole enää mitään välienselvittelyjä Ranskan kanssa, ja he voivat alkaa palauttaa näitä ihmisiä takaisin koteihinsa. Kun he tekevät sen, presidentti Kennedy lähettää sinun lapsesi sinne taistelemaan auttaakseen roistoja pitämään kiinni maasta, jonka he ovat ryöstäneet viattomilta miehiltä, naisilta ja lapsilta. Me tulemme laukaisemaan kolmannen maailmansodan, ja kun se alkaa, voit olla varma, että siitä me emme tule selviämään voittajina. Me tulemme häviämään sen sodan, koska maailmassa ei ole toista valtiota, joka olisi valmis lähettämään omia poikiaan taistelemaan meidän puolellemme tällaisen asian takia. 

Tiedän tämän, koska olen puhunut noin 70:n eri suurlähettilään kanssa Washingtonissa sekä Yhdistyneiden kansakuntien kokouksessa, jossa oli 99 maata mukana, ja konsultoinut ehkä 70:n kanssa niistä. Kun me menemme sotimaan Palestiinaan auttaaksemme rosvoja saamaan takaisin alueen, jonka he ovat varastaneet näiltä viattomilta ihmisiltä, meillä ei tule olemaan miestäkään siellä liittolaisena puolellamme. 

Seuraavaksi oletan, että kysytte, kuka näitä ihmisiä sitten oikein tukee? Neljä päivää sen jälkeen, kun presidentti Kennedy – tai silloinen senaattori Kennedy – antoi tuon lausuntonsa elokuun 28. päivä vuonna 1960, arabimaat pitivät kokouksen Libanonissa, missä he päättivät, että he tulevat tekemään kaikkensa tulevaisuudessa Palestiinan hallituksen uudelleen kokoamiseksi tai uudelleen synnyttämiseksi. Se on ollut toistaiseksi enemmän tai vähemmän horrostilassa siitä saakka, kun sionistit sen aseellisesti kaatoivat 1948. 

Eikä vain auttamaan Palestiinan hallituksen uudelleen kokoamisessa […] He päättivät myös perustaa palestiinalaisen armeijan, ja tällä hetkellä he kouluttavat ehkä peräti puolta miljoonaa sotilasta palauttaakseen palestiinalaiset takaisin kotimaahansa. Heidän lisäksi heidän liittolaisiaan ovat kaikki maat, jotka kuuluvat niin sanottuun Bandungin konferenssin ryhmään. Se käsittää Neuvostoliiton ja jokaisen sen satelliittivaltion. Se käsittää myös kommunistisen Kiinan ja jokaisen itsenäisen valtion Aasiassa ja Afrikassa. Toisin sanottuna 80 prosenttia koko maailman väestöstä. Neljä viidestä ihmisestä tämän planeetan pinnalla tulee olemaan vihollisiamme tässä sodassa. Eivätkä he ole edes neljä viidestä tämän planeetan asukkaasta, vaan he ovat myös maailman ei-kristitty ja ei-kaukasialainen väestö […] Maailman ei-valkoiset kansat, ne meillä on vastassamme. 

Ja mikä tähän on syynä? Syy on se, että täällä Yhdysvalloissa sionistit ja heidän uskonveljensä ovat ottaneet totaalisesti hallituksemme valtaansa. Asia on hyvin monimutkainen selittää tässä tänään, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin, jotta näkisitte, että väittämäni pitää paikkansa. Sionistit ja heidän uskonveljensä hallitsevat näitä Amerikan Yhdysvaltoja niin kuin he olisivat tämän maan absoluuttisia monarkkeja. 

Te varmasti ajattelette, että tuo on aika epämääräisesti sanottu, mutta antakaa minun selittää mitä tapahtui, kun te olitte – tai paremmin sanottuna, ME kaikki olimme – unessa. Lasken mukaan myös itseni. ME olimme kaikki unessa. Mitä todella tapahtui? 

Ensimmäinen maailmansota alkoi kesällä vuonna 1914. Täälläkin on pari minun ikäistäni, jotka sen vielä muistavat. Sodassa toisella puolella taistelivat Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä, ja toisella puolella Saksa, Itävalta-Unkari ja Turkki. 

Kahden vuoden sisällä Saksa olisi voittanut sodan, eikä vain nimellisesti, vaan aivan todenteolla. Saksalaisten sukellusveneet, jotka yllättivät koko maailman, olivat tuhonneet kaikki saattueet Atlantin valtamereltä. 

Iso-Britannia oli tilanteessa, jossa sillä ei ollut ammuksia sotilailleen, vain viikoksi ruokaa – ja sen jälkeen nälänhätä. Samaan aikaan Ranskan armeija oli alkanut kapinoida. Ranska oli menettänyt 600 000 ranskalaisnuorta puolustaessaan Verdunia ja Sommea. Venäjän armeija oli vetäytymässä. He olivat keräämässä lelujaan ja painumassa kotiinsa – he eivät halunneet leikkiä sotaa enää, he eivät pitäneet tsaarista. Myös Italian armeija oli luhistunut. 

Yhtään laukausta ei oltu vielä ammuttu Saksan maaperällä. Yksikään vihollissotilas ei ollut vielä ylittänyt Saksan rajaa. Ja kuitenkin Saksa tarjosi Englannille rauhansopimusta. He tarjosivat Englannille rauhansopimusta, jota lakimiehet kutsuvat nimityksellä status quo ante basis. Se tarkoittaa, että ”’lopetetaan sotiminen ja palataan siihen, miten asiat olivat ennen sotaa”. 

Englanti suhtautui vakavasti Saksan ehdotukseen kesällä 1916. Heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Oli joko otettava vastaan rauhanehdotus, jota Saksa jalomielisesti tarjosi, tai jatkettava sotaa ja tulla täydellisesti lyödyksi. 

Samaan aikaan Saksassa sionistit, jotka edustivat Itä-Euroopan sionisteja, lähtivät vierailulle Ison-Britannian sotahallitukseen, ja – kerron tämän nyt lyhyesti, koska tämä on pitkä tarina, mutta minulla on kaikki dokumentit todistaakseni kaikki väittämäni – he sanoivat: ”Katsokaapa, voitte vielä voittaa tämän sodan. Teidän ei ole pakko luovuttaa. Teidän ei tarvitse suostua Saksan tarjoamaan rauhansopimukseen. Voitte voittaa tämän sodan, jos Yhdysvallat tulee teidän puolellenne.” 

Yhdysvallat ei vielä tuolloin ollut sodassa. Me olimme nuoria, me olimme rikkaita ja me olimme voimakkaita. Sionistit kertoivat Englannille: ”Lupaamme tuoda Yhdysvallat teidän puolellenne sotaan, taistelemaan teidän liittolaisenanne ja teidän puolestanne, jos te lupaatte meille Palestiinan sen jälkeen, kun olette voittaneet sodan.” 

Toisin sanoen, he tekivät tällaisen sopimuksen: ”Me tuomme Yhdysvallat tähän sotaan teidän puolellenne. Hinta, jonka siitä joudutte maksamaan, on Palestiina sen jälkeen, kun olette voittaneet sodan ja lyöneet Saksan, Itävalta-Unkarin ja Turkin.” 

Englannilla oli ihan yhtä paljon valtuuksia luvata Palestiina kenelle tahansa kuin Amerikalla olisi ollut oikeus tarjota Irlanti japanilaisille, jos sen jostain kumman syystä olisi pitänyt sitä heille tarjota. On yksinkertaisesti aivan naurettavaa, että Iso-Britannia, jolla ei ikinä ole ollut mitään suhteita tai mielenkiintoa Palestiinaa kohtaan, menee lupaamaan sen sionisteille, jos he vain tuovat Yhdysvallat mukaan sotaan taistelemaan Ison-Britannian puolesta. Joka tapauksessa, tuo lupaus kuitenkin tehtiin lokakuussa vuonna 1916. Pian sen jälkeen – en tiedä, kuinka moni täällä sitä vielä muistaa – Yhdysvallat, joka oli lähes täysin saksalaismyönteinen, lähti sotaan Britannian liittolaisena. 

Sanon lähes saksalaismyönteinen siksi, että tämän maan lehdistö oli täysin juutalaisten hallussa. Pankkiirit olivat juutalaisia, ja koko mediaa kontrolloivat juutalaiset. Ja he, juutalaiset, olivat saksalaismyönteisiä. He olivat saksalaismyönteisiä siksi, että moni heistä oli Saksasta lähtöisin ja he halusivat myös nähdä Saksan pieksevän tsaarin. 

Juutalaiset eivät pitäneet tsaarista eivätkä he halunneet Venäjän voittavan tätä sotaa. Nämä saksalaisjuutalaiset pankkiirit, kuten Kuhn Loeb ja muut suuret pankit Yhdysvalloissa, kieltäytyivät rahoittamasta Ranskaa tai Englantia dollarillakaan. He seisoivat yhdessä ja sanoivat: ”Niin kauan, kun Ranska ja Englanti ovat liittoutuneet Venäjän kanssa, ei tipu senttiäkään!” Kuitenkin he tuputtivat rahaa Saksalle ja taistelivat Saksan kanssa Venäjää vastaan yrittäen nujertaa tsaarinvallan. 

Nyt samat juutalaiset lähtivät Englantiin heti, kun he näkivät tilaisuuden tulleen saada Palestiina itselleen, ja tekivät tämän sopimuksen. Silloin kaikki muuttui, aivan kuin liikennevaloissa punainen olisi muuttunut vihreäksi. Saksalaismyönteiset lehdet, jotka olivat kertoneet lukijoilleen Saksan taloudellisesta ja muutenkin vaikeasta taistelusta Isoa-Britanniaa vastaan sekä muutenkin myötäilleet Saksaa kääntyivät yhtäkkiä saksalaisvastaisiksi. Saksalaisista tuli konnia. He olivat hunneja, jotka ampuivat Punaisen Ristin sairaanhoitajia. He leikkelivät lasten käsiä irti. Heistä ei ollut mihinkään. 

Pian tämän jälkeen herra Wilson julisti sodan Saksalle. 

Sionistit olivat lähettäneet Lontoosta Yhdysvaltoihin tuomari Brandeisille sähkeitä, joissa luki: ”Hoitakaa te Presidentti Wilson. Me saamme Englannilta mitä haluamme. Hoitakaa te nyt presidentti Wilson ja Yhdysvallat sotaan.” Ja niin Yhdysvallat päätyi sotaan. Meillä ei ollut enempää etuja siinä kiinni; meillä ei ollut enempää oikeutta olla siinä mukana kuin mitä meillä olisi olla kuussa sen sijaan, että olisimme tänä iltana tässä huoneessa. 

Ei ollut yksinkertaisesti olemassa mitään syytä, miksi meidän olisi pitänyt liittyä ensimmäiseen maailmansotaan. Meidät työnnettiin – tai karkeammin sanottuna imuroitiin – siihen vain, jotta maailman sionistit saisivat itselleen Palestiinan. Sitä asiaa ei ole koskaan amerikkalaisille kerrottu. He eivät koskaan saaneet tietää, miksi me menimme ensimmäiseen maailmansotaan. 

Sen jälkeen, kun olimme menneet sotaan, sionistit lähtivät taas Isoon-Britanniaan. ”Me olemme täyttäneet meidän osamme sopimuksesta, näyttäkää te nyt, mitä te aiotte tehdä paperilla pitääksenne osanne sopimuksestamme antaaksenne meille Palestiinan sen jälkeen, kun olette voittaneet sodan”, he sanoivat. Britit eivät tienneet kestäisikö sota vielä vuoden vai kymmenen vuotta. Joten he alkoivat laatia kuittia. Kuitti sai kirjeenomaisen muodon, ja se laadittiin hyvin salamyhkäisellä kielellä, jotta muu maailma ei saisi tietää sen sisältöä. Kuittausta alettiin kutsua Balfourin julistukseksi. 

Balfournin julistus oli vain Ison-Britannian lupaus maksaa sionisteille, mitä he olivat lupausta tehdessään luvanneet maksaa siitä, että Yhdysvallat tulisi mukaan sotaan. Joten tämä suuri Balfournin julistus, josta olette varmasti kuulleet paljon, on vain pelkkä väärennetty kolmen dollarin seteli. En osaa kuvitella, miten voisin sen paremmin teille kuvata. 

Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Yhdysvallat lähti sotaan ja murskasi Saksan. Kun sota sitten oli ohi, saksalaiset lähtivät vuonna 1919 Pariisiin Pariisin rauhankonferenssiin, jossa oli 117 juutalaista edustamassa juutalaisia Bernard Baruchin johtamana. Minäkin olin siellä, joten tiedän, mitä siellä tapahtui. 

Eli mitä siis tapahtui? 

Rauhankonferenssissa juutalaiset, jotka leikkelivät Saksaa ja olivat jakamassa Euroopasta paloja kaikille kansoille, jotka vaativat oikeutta johonkin Euroopan maa-alueeseen, sanoivat: ”Miten olisi Palestiina meille?” Samalla he toivat ensimmäistä kertaa saksalaisten tietoon Balfourin julistuksen. Saksalaiset ymmärsivät ensimmäisen kerran: ”Vai tästä siis oli kysymys! Tämän takia Yhdysvallat tuli sotaan!” He myös ymmärsivät ensimmäistä kertaa, miksi heidät oli voitettu, miksi heidän oli täytynyt kärsiä ja miksi heidät oli pistetty maksamaan valtavia sotakorvauksia sen vuoksi, että sionistit olivat päättäneet saada Palestiinan hinnalla millä hyvänsä. 

Se tuo meidät erään toisen mielenkiintoisen seikan ääreen. Kun Saksa ymmärsi tämän, he luonnollisesti vastustivat sitä. Siihen saakka juutalaiset eivät olleet eläneet mukavammin missään muussa maassa kuin mitä he olivat eläneet Saksassa. 

Juutalaisilla oli siellä muun muassa herra Rathenau, joka oli kenties sata kertaa tärkeämpi teollisuus- ja finanssialalla kuin Bernard Baruch täällä Yhdysvalloissa. Heillä oli siellä herra Balin, joka omisti kaksi suurta höyrylaivalinjaa, North German Lloyd’sin ja Hamburg-American Linesin. Juutalaisilla oli myös herra Bleichroder, joka oli Hohenzollernin suvun pankkiiri. Heillä oli Hampurissa herra Warburg, joka oli maailman suurimpia pankkiireja – maailman suurin. Juutalaisilla meni hyvin Saksassa, siitä ei ole epäilystäkään. Joten saksalaiset ajattelivat: ”No tuopa vasta oli melkoinen petos.” 

Se oli petos, jota voisi verrata tähän hypoteettiseen tilanteeseen: 

Oletetaan, että Yhdysvallat olisi ollut sodassa Neuvostoliittoa vastaan ja että Yhdysvallat olisi voitolla. Yhdysvallat sanoisi Neuvostoliitolle: ”Lopetetaan tämä sota. Me tarjoamme teille rauhaa. Unohdetaan koko juttu.” Yhtäkkiä kommunistinen Kiina tulisi mukaan sotaan Neuvostoliiton liittolaiseksi. Heidän mukaantulonsa toisi mukanaan myös meidän häviömme – murskaavan häviön sotakorvausvaatimuksilla, joita ihmismieli ei voisi edes kuvitella. 

Kuvitelkaa Yhdysvaltojen hävittyä sodan yhdysvaltalaisten saavan selville, että täällä asuvat kiinalaiset, jotka olivat esittäneet meidän ystäviämme, myivät maamme Neuvostoliitolle, minkä vuoksi kommunistinen Kiina oli tullut mukaan sotaan meitä vastaan. Mitä me tuntisimme täällä Yhdysvalloissa näitä kiinalaisia kohtaan? En usko, että yksikään heistä enää uskaltaisi näyttää naamaansa kaduillamme. Ei varmaan olisi edes tarpeeksi lyhtypylväitä heidän hoitelemiseensa. Kuvitelkaa, miltä meistä tuntuisi. 

Juuri näin saksalaiset ajattelivat juutalaisista. Saksalaiset olivat olleet niin ystävällisiä juutalaisia kohtaan: Jo vuodesta 1905 lähtien, kun ensimmäinen kommunistinen vallankumousyritys Venäjällä epäonnistui ja kaikkien juutalaisten piti koettaa luikerrella pois Venäjältä, he kaikki menivät Saksaan. Saksa otti heidät pakolaisiksi. Heitä kohdeltiinkin hyvin. Nyt juutalaiset olivat myyneet Saksan sen vuoksi, että he saisivat itselleen Palestiinan ja jotta he saisivat perustettua sinne niin kutsutun juutalaisen tasavallan. 

Nahum Sokolow ja muut suuret johtajat ja nimet, jotka yhdistetään sionismiin tänä päivänä, kirjoittivat vuosina 1919, 1920, 1921, 1922 ja 1923 kaikkiin papereihinsa (lehdistö oli täynnä heidän lausuntojaan), että juutalaisvastaiset mielialat johtuivat siitä, että saksalaiset ovat ymmärtäneet ensimmäisen maailmansodan häviön olevan juutalaisten syytä, koska nämä olivat tuoneet Yhdysvallat sotaan. 

Juutalaiset itse tunnustivat tämän. Juutalaisia ei vihattu sen takia, että saksalaiset totesivat lasillisen juutalaisen verta maistuvan paremmalta kuin lasillinen Coca-Colaa tai münchener-olutta. Uskontoa ei myöskään voi vetää mukaan, sillä saksalaisilla ei ollut mitään syytä vihata juutalaisia uskonnon takia. Kaikki viha kohdistui heihin poliittisten ja kansantaloudellisten syiden takia, joidenkin aivan muiden kuin uskonnollisten syiden vuoksi. Kukaan ei Saksassa välittänyt siitä, jos juutalainen meni kotiinsa, veti sälekaihtimet alas ja sanoi ”Shema’ Yisrael” tai ”Meidän Isämme”. Kukaan ei välittänyt siitä Saksassa yhtään sen enempää kuin kukaan täällä Yhdysvalloissakaan. Kun juutalaisvastainen mieliala myöhemmin lisääntyi Saksassa, se johtui vain ja ainoastaan yhdestä syystä: saksalaisten mielestä juutalaiset olivat vastuussa Saksan murskatappiosta ensimmäisessä maailmansodassa. 

Ensimmäinen maailmansota oli aloitettu Saksaa vastaan ilman mitään syytä, josta Saksa olisi ollut vastuussa. Saksa ei ollut syypää mihinkään. Saksa oli ainoastaan menestynyt sodassa ja rakentanut ison laivaston. He olivat rakentaneet maailmanlaajuisen kaupankäynnin. 

Teidän täytyy muistaa Saksan koostuneen kolmestasadasta (!) pienestä kaupungista, ruhtinaskunnasta, kreivikunnasta, piirikunnasta jne. Ranskan vallankumouksen aikaan. Kolmestasadasta erillisestä poliittisesta yksiköstä. Nyt Napoleonin ajasta Bismarckiin mennessä he olivat yhdistyneet yhdeksi maaksi. 50 vuoden jälkeen tästä Saksasta oli tullut yksi maailman johtavista suurvalloista. Heidän laivastonsa veti vertoja Ison-Britannian laivastolle, he tekivät kauppaa kaikkialla maailmalla ja he olisivat voineet lyödä milloin vain kenet tahansa pois markkinoilta, koska he tekivät laadukkaampia tuotteita. Mutta mitä tämän seurauksena tapahtui? 

Englannin, Ranskan ja Venäjän välillä oli salaliitto Saksan lyömiseksi. Ei ole olemassa yhtäkään historiantutkijaa, joka voisi antaa pätevän syyn, miksi nämä kolme maata päättivät pyyhkiä Saksan pois poliittiselta kartalta. 

Kun Saksa ymmärsi, että juutalaiset olivat vastuussa Saksan tappiosta, he eivät tietenkään enää pitäneet heistä. Kuitenkaan yhtään hiusta ei ollut katkaistu yhdenkään juutalaisen päästä tämän vuoksi. Ei yhtäkään. Georgetownin yliopiston professori Tansill, jolla oli pääsy kaikkiin ulkoministeriön salaisiin papereihin, kirjoitti ja siteerasi kirjaansa erästä ulkoministeriön salaista asiakirjaa, jonka oli kirjoittanut juutalainen Hugo Schoenfelt, jonka Cordell Hull lähetti Eurooppaan vuonna 1933 tutkimaan niin kutsuttuja poliittisten vankileirien vankeja, joiden hän vastasi olleen löydettäessä oikein hyvässä kunnossa. 

He olivat loistavassa kunnossa ja kaikkia kohdeltiin hyvin. Leirit oli täytetty kommunisteilla. No, suurin osa heistä oli juutalaisia, koska suurin osa Euroopan kommunisteista siihen aikaan oli juutalaisia, noin 98 prosenttia. Leireillä oli myös pappeja, ministereitä, ammattiyhdistysjohtajia, vapaamuurareita ja muita, joilla oli kansainvälisiä yhteyksiä. 

Juutalaiset halusivat tavallaan pitää tämän tosiasian pimennossa. He eivät halunneet maailman todella ymmärtävän, että he olivat myyneet Saksan ja saksalaiset eivät pitäneet siitä. 

Saksalaiset aloittivat siis asianmukaisen toiminnan juutalaisia vastaan. He syrjivät kaikin mahdollisin keinoin juutalaisia ja katsoivat heitä karsaasti samalla tavoin kuin me täällä Yhdysvalloissa olisimme vieroksuneet kiinalaisia, mustia, katolilaisia tai ketä tahansa tässä maassa, joka olisi myynyt meidät viholliselle ja aiheuttanut tappiomme. 

Nyt, jonkin ajan päästä, maailman juutalaiset eivät kuitenkaan enää tienneet mitä tehdä, joten he päättivät järjestää kokouksen Amsterdamissa. Juutalaiset kaikkialta maailmasta saapuivat tähän kokoukseen, joka järjestettiin heinäkuussa 1933. He sanoivat Saksalle: ”Erottakaa Hitler ja antakaa jokaiselle juutalaiselle takaisin hänen entinen asemansa, oli hän sitten kommunisti tai mikä tahansa. Ette voi kohdella meitä näin. Ja me, maailman juutalaiset, vaadimme ja esitämme teille uhkavaatimuksen.” Voitte kuvitella, mitä saksalaiset heille vastasivat. Joten mitä juutalaiset tekivät? 

Vuonna 1933, kun saksalaiset kieltäytyivät antautumasta juutalaisten maailmankongressille Amsterdamissa, konferenssi loppui ja Samuel Untermyer – jos nimi sanoo mitään ihmisille täällä – oli konferenssin amerikkalaisen delegaation johtaja ja koko konferenssin puheenjohtaja. 

Haluatte esittää kysymyksen? No, Saksassa ei siihen aikaan ollut kommunisteja. Heitä kutsuttiin ”sosiaalidemokraateiksi”. 

No, en halua takertua siihen, miksi heitä kutsuttiin. Nyt me käytämme englanninkielisiä sanoja, ja se, mitä ne saksan kielessä olivat, ei ole niin oleellista… He olivat kuitenkin kommunisteja, koska vuonna 1917 kommunistit ottivat Saksan haltuunsa muutamaksi päiväksi. Rosa Luxembourg, Karl Liebknecht ja joukko juutalaisia ottivat hallituksen valtaansa kolmen päivän ajaksi. Tosiasiassa, kun keisari päätti sodan, hän pakeni Hollantiin, koska hän ajatteli kommunistien valtaavan Saksan kuten he tekivät Venäjällä. Hän ajatteli, että hänelle tapahtuisi samoin kuin Venäjän keisarille, joten hän pakeni turvaan ja suojaan Hollantiin. 

Kommunistien kukistumisen jälkeinen aika oli Saksassa hiljaista. Juutalaiset kuitenkin työskentelivät saadakseen takaisin entisen asemansa ja saksalaiset taistelivat kaikin keinoin heitä vastaan, kuitenkin taittamatta juuri hiuskarvaakaan kenenkään päästä. Kieltolain kannattajat kamppailivat alkoholismia vastaan eivätkä he taistelleet pistoolein, vaan kaikilla muilla heille mahdollisilla tavoilla. 

Näin he kamppailivat juutalaisia vastaan Saksassa. Siihen aikaan Saksassa asui 80–90 miljoonaa saksalaista ja vain 460 000 juutalaista – vain alle puoli prosenttia Saksan väestöstä oli juutalaisia. Silti he (juutalaiset) hallitsivat täysin lehdistöä ja lähes kokonaan taloutta, koska he ostivat rauhanomaisesti rahalla – tiedätte, kuinka markka devalvoitiin – käytännöllisesti katsoen melkein kaiken. 

Saksa kieltäytyi antautumasta vuonna 1933 Juutalaisten maailmankonferenssille Amsterdamissa, joten he hajottivat sen. Herra Untermyer, joka oli Amerikan delegaation päämies ja konferenssin puheenjohtaja, palasi Yhdysvaltoihin ja meni ABC:n studioille. Siellä Untermyer esiintyi maanlaajuisessa radiolähetyksessä, joka oli sisällöltään tällainen: ”Maailman juutalaiset julistavat pyhän sodan Saksalle. Nyt me olemme yhdistyneet pyhään selkkaukseen saksalaisia vastaan. Saadaksemme heidät antautumaan me näännytämme heidät maailmanlaajuisella boikotilla. Tämä tuhoaa saksalaiset, koska he ovat riippuvaisia vientikaupastaan.” 

Todellakin kaksi kolmasosaa Saksan ruokavaroista täytyi tuoda ulkomailta, mikä onnistui viennistä saaduilla tuloilla. Joten jos Saksa ei pystyisi viemään tuotteitaan ulkomaille, kaksi kolmasosaa Saksan kansasta kuolisi nälkään. Ruokaa riittäisi vain kolmannekselle kansalaisista. 

Tämä julistus, joka minulla on tässä, on painettu seitsemäs elokuuta 1933 New York Timesin kokonaiselle sivulle. Näin Samuel Untermyer uskaliaasti ilmoitti: ”Tämä boikotti on meidän itsepuolustustapamme. Presidentti Roosevelt on ajanut sen hyödyntämistä kansallisessa elpymishallinnossa.” 

Joku teistä saattaa muistaa, miksi kaikkia piti boikotoida, elleivät he noudattaneet New Dealin sääntöjä, jotka oli ilmoitettu perustuslain vastaisesti korkeimman oikeuden kädestä. Maailman juutalaiset julistivat Saksaa vastaan boikotin, joka oli niin tehokas, että mistään kaupasta ei löytynyt tuotetta, jossa olisi lukenut ”Made in Germany”. Woolworth-yhtiön johtaja kertoi minulle, että heidän täytyi kipata miljoonien dollarien edestä talous- ja muita astioita jokeen, koska heidän myymälöitään boikotoitiin. Jos joku löysi astian, johon oli merkitty ”Made in Germany”, se tulkittiin sanoiksi ”Hitler”, ”murhaaja” jne. 

R. H. Macyn kauppaketjuun kuuluvassa liikkeessä, joka oli juutalaisperhe Straussin omistuksessa, eräs nainen löysi Chemnitzissä valmistetut sukkahousut, joissa oli merkintä ”Made in Germany”. Ne olivat puuvillasta valmistetut ja saattaneet olla siellä 20 vuotta – päätellen siitä, mitä olen seurannut naisten jalkoja monia vuosia. Siitä on jo pitkä aika, kun olen nähnyt yhtään puuvillasukkahousuja. Näin, kuinka Macyn tuotteita boikotoitiin: sadat ihmiset kävelivät ympäriinsä kylttien kera, joissa luki ”murhaajat”, ”hitlerit” jne. 

Palatkaamme nyt siihen aikaan, kun yhtäkään juutalaista ei ollut satutettu Saksassa. Ei ollut minkäänlaisia kärsimyksiä, nälkää tai murhia. Ei ollut mitään. 

Luonnollisesti saksalaiset sanoivat: ”Keitä tällaiset boikotin julistavat ihmiset ovat, jotka potkivat kaikki työläisemme pois töistä ja seisauttavat teollisuutemme? Keitä he ovat tehdessään tämän kaiken meille?” Luonnollisesti saksalaiset suuttuivat siitä ja he maalasivat hakaristejä juutalaisten omistamiin liikkeisiin. 

Miksi saksalaisen pitäisi mennä liikkeeseen ja antaa rahat kaupanpitäjälle, joka on osallinen boikottiin, jonka päämääränä on näännyttää Saksa ja saada se antautumaan maailman juutalaisille, jotka halusivat sanella, kuka heidän (saksalaisten) pääministerin tai kanslerin pitäisi olla. Se olisi naurettavaa. 

Boikotti jatkui jonkin aikaa. Vasta vuonna 1938 nuori puolanjuutalainen meni Pariisissa Saksan suurlähetystöön ja ampui saksalaisen toimihenkilön. Saksalaiset alkoivat käydä väkivaltaisemmiksi Saksan juutalaisia kohtaan. He rikkoivat ikkunoita ja tappelivat kaduilla yms. 

Kenelle tahansa sanoakseni – en haluaisi käyttää sanaa antisemitismi, koska se on merkityksetön, mutta silti tarkoittaa jotain teille, joten joudun käyttämään sitä. Ainoa tunne, joka saksalaisilla oli juutalaisia kohtaan, oli se, että he olivat syyllisiä ensimmäiseen maailmansotaan ja maailmanlaajuiseen boikottiin. Lopulta he olivat syyllisiä myös toiseen maailmansotaan. Koska kaiken tämän jälkeen asiat karkasivat käsistä, juutalaisten ja saksalaisten oli suorastaan välttämätöntä katsoa, kumpi tulee selviämään. Sillä välin, kun olin asunut Saksassa, tiesin, että saksalaiset tulevat olemaan joko kristittyjä tai kommunisteja – välimuotoja ei ole. Saksalaiset päättivät pysyä kristittyinä kun vain mahdollista, ja he alkoivat aseistautua uudelleen. 

Vuonna 1933 Yhdysvallat tunnusti Neuvostoliiton, josta oli tulossa voimakas. Äkkiä saksalaiset tajusivat: ”Meidän vuoromme tulee pian, ellemme ole vahvoja.” Sama kuin me sanomme maassamme tänä päivänä: ”Meidän aikamme tulee pian, ellemme ole vahvoja.” Hallitus käyttää 83–84 miljardia dollaria rahojamme puolustukseen, tai niin he sanovat. Puolustukseen ketä vastaan? Puolustamaan 40 000 moskovalaista juutalaista, jotka ottivat haltuunsa Venäjän ja sitten epärehellisin keinoin monet muut maailman maat. 

Nyt tässä maassa, joka on kolmannen maailmansodan partaalla, josta emme pysty selviytymään voittajina, on jotain, joka hämmentää mielikuvitustani. Tiedän, että ydinpommit mitataan megatonneissa. Yksi megatonni vastaa yhtä miljoonaa tonnia TNT:tä, eli miljoona tonnia TNT:tä on siis yksi megatonni. Kun meidän ensimmäiset ydinpommimme valmistettiin viisi–kuusitoista vuotta sitten, oli niiden kapasiteetti kymmenen megatonnia tai kymmenen miljoonaa tonnia TNT:tä. Nykyään kehitetyt ydinpommit ovat kapasiteetiltaan 200 megatonnia, ja vain Luoja tietää, kuinka monen megatonnin ydinpommeja Neuvostoliitolla on. 

Joten mitä meillä on nyt edessämme? Jos laukaisemme maailmansodan, se saattaa kehittyä ydinsodaksi ja ihmisyys on menetetty. Millainen rooli olisi tällä sodalla? Sota olisi esiripun noustessa kolmas näytös; ensimmäinen näytös oli ensimmäinen maailmansota, toinen näytös oli toinen maailmansota ja kolmas näytös tulisi olemaan kolmas maailmansota. 

Maailman juutalaiset, sionistit ja heidän kiihkouskovaiset kumppaninsa kaikkialla ovat lujasti päättäneet jälleen käyttää Yhdysvaltojen apua pitääkseen palestiinalaiset astinlautana juutalaisten maailmanvallalle. Se on yhtä tosi kuin se, että seison tässä. En ole ainoastaan yksin lukenut siitä, sillä moni muukin täällä olijoista on lukenut sen ja se on koko maailman tiedossa. 

Mitä me aiomme siis tehdä? Elämä, jonka säästätte, saattaa olla poikanne elämä. Poikanne saattavat olla matkalla sotaan tänä yönä – ja tuskin enää tiedätte sitä, että Lontoossa vuonna 1916 sionistit tekivät sopimuksen Britannian sotahallituksen kanssa lähettääkseen poikanne sotaan Eurooppaan. Tiesittekö sitä silloin? Yksikään ihminen ei tiennyt sitä Yhdysvalloissa. Teidän ei sallittu tietää sitä. Kuka tiesi sen? Presidentti Wilson, kenraalit ja muut sisäpiirin jäsenet tiesivät sen. Tiesinkö minä sen? Minulla oli aika hyvä käsitys siitä, mitä oli tapahtumassa: minä olin yhdysmies Henry Morgenthaulle vuoden 1912 kampanjassa, kun Wilson valittiin presidentiksi. Silloin oli paljon puhetta toimistomme ympärillä. Henry Morgenthau oli finanssikomitean puheenjohtaja ja minä olin hänen luottamusmiehensä. Toimin hänen ja Rollo Wellsin, joka oli rahastonhoitaja, yhdysmiehenä. Istuin näissä tapaamisissa presidentti Wilsonin kanssa pöydän päässä. Kaikki muut ja minä kuulimme heidän takovan presidentti Wilsonin aivoihin luokiteltuja tuloveroja ja sitä, mitä USA:n keskuspankista oli tullut. Kuulin myös heidän iskostavan häneen sionistisen liikkeen ajatuksia. Tuomari Brandeis ja presidentti Wilson olivat yhtä lähekkäin kuin nämä kaksi sormea tässä kädessä. Presidentti Woodrow Wilson oli tietämätön kuin vastasyntynyt lapsi, kun määriteltiin, mitä tuli tapahtumaan. 

Näin he (juutalaiset) saivat meidät mukaan ensimmäiseen maailmansotaan vielä meidän kaikkien ollessa nukkumassa. Nyt tällä hetkellä, juuri tällä hetkellä, he saattavat suunnitella kolmatta maailmansotaa, jossa meillä ei ole mahdollisuutta, vaikka he eivät käyttäisikään ydinpommeja. Kuinka Yhdysvallat – noin viisi prosenttia maailman väestöstä – menee ja taistelee lähes koko maailmaa (80–90 %) vastaan heidän omissa maissaan? Kuinka me voimme tehdä sen, lähettämällä poikamme sinne teurastettaviksi. Minkä vuoksi? No, jotta juutalaiset saisivat Palestiinan valtioonsa? He ovat huijanneet teitä niin paljon, että ette tiedä, oletteko tulossa vai menossa. 

Nykyään kuka tahansa tuomari antaessaan ohjeita valamiehistölle sanoo: ”Herrat, jos huomaatte kenen tahansa todistajan valehtelevan, voitte jättää huomioimatta kaikki hänen sanomisensa.” Niin kuin pitääkin. En tiedä, mitä mieltä sinä olet, mutta New Yorkin osavaltiossa se on tapa, jolla tuomari kosiskelee valamiehistöä. Jos joku todistaja kertoo valheen, älkää ottako huomioon hänen todistajanlausuntoaan. 

Mitkä ovat faktat juutalaisten suhteen? Kutsun heitä juutalaisiksi, koska heidät tunnetaan juutalaisina teidän keskuudessanne. Itse en kutsu heitä juutalaisiksi. Itse kutsun heitä niin sanotuiksi juutalaisiksi, koska tiedän, mitä he todella ovat. Jos Jeesus oli juutalainen, maailmassa ei ole yhtään juutalaista tänä päivänä. Jos ne ihmiset ovat juutalaisia, totta tosiaan meidän Herramme ja Pelastajamme ei ollut yksi heistä. Pystyn todistamaan sen. 

Mitä tapahtuikaan? 92 prosenttia itäisen Euroopan juutalaisista kutsuu itseään juutalaisiksi, vaikka he ovat alkuperältään kasaareja. He (kasaarit) olivat sotaisa kansa, joka asui syvällä Aasian sydämessä. Kasaarit olivat niin sotaisa kansa, että muut aasialaiset ajoivat heidät pois Aasiasta itäiseen Eurooppaan. Itä-Eurooppaan he perustivat laajan 800 000 neliömailin (noin 1 300 000 neliökilometrin) kasaarivaltakunnan. Silloin ei vielä Venäjää eikä monta muutakaan Euroopan valtiota ollut olemassa. Kasaarien kuningaskunta oli suurin maa koko Euroopassa; niin suuri ja voimakas, että kun muut valtiaat halusivat mennä sotaan, lainasivat kasaarit heille 40 000 sotilasta. Niin voimakkaita he olivat. Kasaarit olivat falloksen palvojia, mikä on niin saastaista, etten halua kertoa sen yksityiskohtia. Se oli kuitenkin heidän uskontonsa, kuten se oli myös muualla maailmassa pakanoiden ja barbaarien uskontona. 

Kasaarien kuningasta alkoi tympiä kuningaskunnan rappiotila, joten hän päätti omia jonkin niin sanotun monoteistisen uskon: joko kristinuskon, islamin (muhamettilaisen uskon) tai nykyään tunnetun juutalaisuuden, joka on oikeasti talmudismia. Ei muuta kuin ”entten, tentten, teelikamentten”, ja hän valitsi juutalaisuuden, josta tuli valtionuskonto. 

Kuningas toi Talmud-kouluista Pumbeditasta ja Surasta tuhansia rabbeja opetuksineen ja avasi synagogia ja kouluja kuningaskunnan 800 000 asukkaalle. Heistä tuli niitä, joita kutsumme juutalaisiksi. Heidän joukossa ei ole yhtäkään, jonka esi-isä olisi edes varpaallaan koskenut pyhää maata Vanhan testamentin aikaan, saati sitten aikojen alusta lähtien. Ei yhtäkään! Silti juutalaiset tulevat kristittyjen tykö ja pyytävät meitä tukemaan heitä heidän aseellisessa kapinassaan palestiinalaisia vastaan sanoen: ”No niin, te totta tosiaan haluatte auttaa Jumalan valittuja palaamaan takaisin luvattuun maahansa, heidän esi-isiensä maahan. Ettekö haluakin? Se on teidän kristittyjen velvollisuutenne. Me annoimme teille yhden pojistamme Herraksenne ja Pelastajaksenne. Te menette kirkkoon sunnuntaisin, polvistutte ja palvotte juutalaista. Ja me olemme juutalaisia.” 

Kuitenkin juutalaiset ovat pakanallisia kasaareja, jotka käännytettiin, aivan kuten irlantilaisetkin. On yhtä naurettavaa kutsua heitä ”pyhän maan kansaksi” kuin 54:ää miljoonaa kiinalaista muslimia arabeiksi. Mohammed kuoli 630 jKr., ja siitä lähtien 54 miljoonaa kiinalaista hyväksyi uskonnokseen islamin. Ajatelkaapa tätä: jos Kiinassa, joka on 2 000 mailin (noin 3 200 kilometrin) päässä Mohammedin syntymäkaupungista Mekasta, 54 miljoonaa kiinalaista muslimia päättäisi kutsua itseään arabeiksi. Ajatelkaa! Sanoisitte, että hehän ovat mielipuolia. Jokainen, joka uskoo niiden 54 miljoonaan kiinalaisen olevan arabeja, täytyy olla päästään sekaisin. Jokainen niistä kiinalaisista omaksui uskonnon, jonka alkuperä on Arabian Mekassa. Samoin kuin irlantilaisilla. Kun irlantilaisista tuli kristittyjä, kukaan ei heittänyt heitä mereen ja tuonut pyhään maahan uusia asukkaita, jotka olivat kristittyjä. Irlantilaisista ei tullut eri ihmisiä. He olivat samoja ihmisiä kuin ennenkin, mutta he olivat hyväksyneet uskokseen kristinuskon. 

Nämä kasaarit – pakanat, aasialaiset – olivat mongolirotu, joka tuli ajetuksi pois Aasiasta itäiseen Eurooppaan. Koska kuningas valitsi Talmudin uskon, ei kansalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa siihen. Aivan kuin Espanjassa: jos kuningas oli katolilainen, kaikkien muidenkin oli oltava katolilaisia. Jos ei ollut katolilainen, silloin täytyi poistua Espanjasta. Niin kasaareista tuli juutalaisia, joiksi me heitä kutsumme nykyään. 

Ajatelkaapa nyt, kuinka naurettavaa oli, kun maailman kristityt maat sanoivat: ”Aiomme käyttää voimaamme ja arvovaltaamme palauttaessamme Jumalan valitut heidän esi-isiltään perittyyn kotimaahan, heidän pyhään maahansa.” Voisiko olla suurempaa valhetta? Koska juutalaiset hallitsevat uutislehtiä, aikakauslehtiä, radiota, televisiota, kirjojen kustannusta sekä heillä on pappeja saarnastuoleissa ja poliitikkoja puhujanpöntöissä puhumassa, ei ole ihmekään, että uskotte heidän valheisiinsa. Te uskoisitte mustan olevan valkoinen, jos vain kuulisitte sen tarpeeksi usein. Ette enää sanoisi mustaa mustaksi vaan alkaisitte sanoa mustaa valkoiseksi, eikä kukaan moittisi teitä. 

Juutalaisten valheet ovat koko maailman surkeuden perusta. Jos kahden Euroopassa soditun sodan – ensimmäisen ja toisen maailmansodan – jälkeen ei ollut enää mahdollista heille elää rauhassa Euroopan ihmisten kanssa, niin pitikö heidän sanoa: ”No niin, me menemme takaisin kotimaahamme je te kristityt voitte auttaa meitä.” En voi vieläkään uskoa, kuinka Euroopan kristityt saattoivat olla niin typeriä, koska jokainen teologi ja historianopettaja tiesi asiat, joista nyt kerron teille. Heidät oli kuitenkin lahjottu rahalla pitämään suunsa kiinni. Tämä asia koskettaa minua, koska minulla on poikia, jotka joutuvat menemään seuraavaan sotaan, joten en halua heidän taistelevan ja kuolevan, kuten poikanne kuolivat Koreassa, Japanissa ja kaikkialla maailmassa. Entä minkä vuoksi he kuolivat? Auttaakseen huijareita pitämään sen, minkä he ovat varastaneet viattomilta ihmisiltä, jotka ovat eläneet rauhassa omilla maillaan, maatiloillaan ja kodeissaan satojen tai jopa tuhansien vuosien ajan. Meneekö Yhdysvallat sotaan sen vuoksi, että demokraattinen puolue saisi ääniä New Yorkin, Illinoisin ja Pennsylvanian osavaltioista, jotka ovat sionistien ja heidän kumppaniensa hallinnassa? 

New York Cityn liberaalipuolueissa on 400 000 jäsentä – kaikki sionisteja ja heidän alaisiaan. New Yorkin osavaltiosta Kennedy sai 400 000 ääntä presidentinvaaleissa. En kuitenkaan moiti Kennedyä, sillä pidän hänestä. Minusta hän on suuri mies ja luulen, että hän saa vedettyä meidät pois vaikeuksista, jos vain saamme kerrottua faktat hänelle. Uskon myös, että hän tietää paljon enemmän, kuin mitä hänen luullaan tietävän. En usko, että herra Kennedy on täysin ulkona asioista. Minusta jokaisella äidillä, uskollisella kristityllä ja jokaisella, joka pitää tämän maan puolustamista arvokkaana, on velvollisuus kertoa presidentti Kennedylle: ”Mielestäni sinun ei pitäisi lähettää poikaani tai meidän poikiamme USA:n univormuissa lippumme alla taistelemaan sinne, auttaaksemme juutalaisia pitämään sen, minkä he ovat varastaneet.” Minusta jokaisen pitäisi kirjoittaa Kennedylle näin. 

Haluan myös kertoa teille vielä yhden asian. Te sanotte.. ”Voi juutalaisia. Miksi juuri juutalaiset? Miksi, mehän saimme kristinuskon juutalaisilta ja he antoivat meille Jeesuksen ja uskontomme.” Mutta tiesittekö, että sovituspäivä, jonka te luulette olevan juutalaisille pyhä… ja sinä päivänä – minä olin yksi heistä! Tämä ei ole juoru. En ole täällä herättämässä hämmennystä vaan olen täällä kertomassa teille faktoja. 

Kun kävelet sovituspäivänä synagogaan, nouset seisomaan aivan ensimmäiseen rukoukseen, jonka lausut. Sinä seisot… ja se on ainoa rukous, jossa joudut seisomaan ja toistat kolme kertaa lyhyen rukouksen, joka on nimeltään Kol Nidre. Rukouksessa teet sopimuksen Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Sopimuksessa vala, lupaus tai sitoumus, jonka teet seuraavien 12 kuukauden aikana, on mitätön ja tyhjä. Vala ei ole vala; lupaus ei ole lupaus; sitoumus ei ole sitoumus. Niillä ei ole voimaa eikä vaikutusta. Lisäksi Talmud opettaa, että kun teet valan, lupauksen tai sitoumuksen, sinun tulee muistaa Kol Nidre -rukous, jonka lausuit sovituspäivänä, ja sinut on vapautettu täyttämästä niitä. Kuinka paljon voit luottaa heidän uskollisuuteensa? Voit luottaa heihin niin paljon kuin saksalaiset luottivat heihin vuonna 1916. Me joudumme kärsimään saman kohtalon kuin saksalaiset, ja samasta syystä. Ette voi luottaa johonkin epävarmaan johtajaan, jota ei ole velvoitettu kunnioittamaan valaa, lupausta ja sitoutumista. 

Nyt voitte kysyä itseltänne: ”Miten tällainen kaveri sotkeutui tähän kaikkeen?” No, avasin suuni vuonna 1945 ja kirjoitin artikkeleita sanomalehtiin yrittääkseni kertoa amerikkalaisille sen, mitä nyt kerron teille. Sanomalehti toisensa jälkeen kieltäytyi julkaisemasta kirjoituksiani. Kun en löytänyt sanomalehteä, joka olisi julkaissut niitä, maksoin käteisellä, en luotolla. Asianajajani kertoi minulle, että Jerseyssä olisi lehden päätoimittaja, joka julkaisisi kirjoitukseni. Siten tapasin herra McGinleyn. 

Sanon seuraavan ilman vaatimuksia, ilman varauksia ja epäröimättä. Ilman herra Conley McGinleyn jo 15 vuoden uurastusta ja lehteä Common Sense, jota painetaan vuosittain 1 800 000–2 000 000 kappaletta, tämä maa olisi kommunistinen maa. Olen ollut erittäin aktiivinen auttaessani häntä kaikin tavoin. Käytin kaikki taskurahani kopioidessani ja jakaessani neljännesmiljoonan verran lehtiä. Herra McGinley on kopioinut niitä ehkä noin 5 000 kappaletta ja jakanut ne paikallisesti. Sanoin hänelle: ”Sillä, mitä sinä ja minä tiedämme, voimme tehdä hyvää työtä.” Kuitenkin tynnyrillä on aina pohjansa, ja luulen, että olemme saavuttaneet sen. 

En ole niin köyhä, etten pystyisi elämään ilman työtä. Herra McGinley oli sairas, mutta silti hän jatkoi eteenpäin kovemmin kuin koskaan… ja kaikki, mitä haluan sanoa, on se, että juutalaiset haluavat lakkauttaa Common Sense -lehden enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa. He levittävät valheita, joiden mukaan herra Benjamin H. Freedman on lehden varakas tukija. Juutalaiset yrittävät lannistaa ihmisiä lähettämästä raha-apua julkaisulle. 

Vain Jumala yksin tietää, kuinka herra McGinley on selvinnyt. McGinleyn täytyy olla Jumalan suosiossa, koska hän on selvinnyt sairaudestaan ja taloudellisista vaikeuksistaan. Lehti toimii, ja joka toinen viikko noin 100 000–150 000 kopiota jaetaan uusin sanomin. Jos se tieto voitaisiin kertoa… jos ihmiset, jotka saavat lehden nyt, voisivat ostaa lehtiä kymmenen, 25 tai 50 ja jakaa niitä ympäriinsä… ette voi tietääkään, mitä se voisi tuoda tullessaan. Mutta Jumalan nimeen, tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme. 

(Seuraavaksi Freedman kertoo tarpeettomista hankinnoista, luopumisen tärkeydestä ja rahan käytöstä, eli siitä kuinka pitää Common Sense jatkossakin toiminnassa. Hän selittää, että lehti on velkaantunut ja se saatetaan joutua lakkauttamaan, eikä hänellä (Freedmanilla) ole enää varoja. Hän käytti 2 400 000 dollaria saattaakseen tiedon amerikkalaisten ja valittujen virkamiesten tietoon. Sitten hän pyytää yleisöltä kysymyksiä.) 

_ _ _ _ _ _ 

(Kysymystä ei kuultu) Freedman: Hyvä on, vastaan siihen. Raamatun historian aikaan oli maantieteellinen alue, joka tunnettiin Juudeana. Juudea oli yksi Rooman imperiumin provinssi. Henkilö, joka asui Juudeassa, tunnettiin juudealaisena. Juudealaisia kutsuttiin latinaksi Judaeus ja kreikaksi Judaius. Latinassa ja kreikassa ei kuitenkaan ole j-kirjainta, ja ensimmäinen tavu Judaeus– ja Judaius-sanoissa alkaa ”ghu”. 

Kun Raamattu kirjoitettiin, se kirjoitettiin ensin kreikaksi, sitten latinaksi, syyriaksi ja arameaksi. Koskaan ei ollut sanaa Jew (’juutalainen’) missään niissä, koska sitä sanaa ei ollut olemassa. Juudea oli maa ja sen ihmiset olivat juudealaisia. Jeesus rinnastettiin vain juudealaiseksi. Olen nähnyt varhaisimmat saatavilla olevat kirjoitukset. 

Vuonna 1345 englantilainen mies nimeltä Wycliffe mietti, että olisi aika saada Raamattu käännettyä englanniksi. Englanninkielistä versiota Raamatusta ei ollut , koska kukapa olisi osannut lukea? Vain kirkon oppineet osasivat lukea latinaa, kreikkaa, syyriaa, arameaa ja muita kieliä. Kuitenkin Wycliffe käänsi Raamatun englanniksi, mutta lopulta hänen täytyi etsiä toiset sanat sanoille Judaeas ja Judaius. Sanoille ei olut englanninkielisiä vastineita, koska Juudeaa ei enää ollut. Ihmiset olivat unohtaneet sen jo aikoja sitten. Joten ensimmäisessä käännöksessä hän käytti sanaa gyu, Jew, rinnastaessaan ne Jeesukseen. 

Sitten vuoden 1345 ja 17. vuosisadan välillä lehdistön vakiinnuttaessa asemansa muutti tämä (englanninkielinen) sana useasti muotoaan. Olen koonnut kaikki muodot tähän: Ensin se esiintyi Wycliffen Raamatussa muodossa gyu saaden sittemmin muodot giu, iu. (Latinassa i äännetään j. Julius Caesar esiintyy muodossa Iul koska latinassa ei ole j-kirjainta.) Sitten edelleen iuw, ieuu, ieuy, iwe, iow, iewe. Kaikki nämä esiintyivät aikojen kuluessa Raamatun eri versioissa. Ja edelleen ieue, iue, ive, ivw ja viimein 18. vuosisadalla muodossa Jew. Sana Jew sisältää kaikki aikojen saatossa muuntuneet muodot nimestä Judaius. Entä sitten Judaius latinaksi? Ei, siellä ei ollut mitään sellaista kuin Jew (= juutalainen) eikä yhtään teologia. Olen luennoinut ehkä 20:ssä tämän maan maineikkaimmassa teologisessa seminaarissa ja kahdessa seminaarissa Euroopassa, eikä mitään sellaista sanaa kuin Jew (juutalainen) esiintynyt. Oli vain Judea (Juudea), ja Jeesus oli juudealainen. Ensimmäinen häntä kuvaava sana englanninkielisessä Raamatussa oli gyu eli Jew, joka on muuntunut ja lyhentynyt muoto sanasta Judaeus. Tässä on kyse samasta asiasta kuin kutsuessamme laboratoriota labraksi (vrt. engl. laboratory ja lab) tai bensiiniä bensaksi (vrt. engl. gasoline ja gas). Tällainen lyhentymiskehitys on siis nähtävissä. 

No niin… Englannissa ei ollut yleisiä kouluja; ihmiset eivät osanneet lukea, ja niinpä sana muistutti ikään kuin koukeroista kirjainta. Sana siis lyhennettiin. Niinpä jonkun teologin on naurettavaa väittää, että tämä tieto loukkaisi juutalaisia. Haluaisin tietää, missä kohtaa kirjoituksissa sanotaan niin. Haluaisin nähdä sen tekstin. 

Katsokaa, mitä Saksalle tapahtui heidän koskiessaan juutalaisiin. Mitä tekisitte Yhdysvaltain asukkaina niille niin kutsutuille juutalaisille puolalaisille, latvialaisille ja liettualaisille, jotka tekivät teille, mitä tekivät? He eivät olleet juutalaisia. Niin kuin juuri kerroin teille, he olivat talmudismiin kääntyneitä itäeurooppalaisia. Mitään juutalaisuutta ei siis ollut olemassa. Juutalaisuus oli äskettäin annettu nimi uskonnolle, joka tunnetaan historiassa ”kuulumattomana” tai ”hiljaisena” uskontona. Kukaan juutalainen tai muuten oppinut henkilö ei ollut koskaan kuullut juutalaisuudesta. Sitä ei ollut olemassa. He keksivät sen tyhjästä… täysin merkityksettömän sanan… aivan kuin sanan antisemiitti. Arabi on semiitti, ja kristityt nimittävät antisemiiteiksi ihmisiä, jotka eivät pidä juutalaisista. He sanovat kaikkia arabeja antisemiiteiksi. Arabit ovat maailman ainoita semiittejä. Ei ole olemassa ainuttakaan juutalaista, joka olisi semiitti. He kaikki ovat Turkin mongoleja, itäeurooppalaisia juutalaisia. Niinpä he harjoittivat yleistä aivopesua, ja jos haluatte kutsua minut tapaamaan sitä kunnianarvoista henkilöä, joka on kertonut teille näistä asioista, aion saada hänet vakuuttuneeksi, ja pääsemme askeleen verran oikeaan suuntaan. Aion mennä minne tahansa tavatakseni hänet. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

(Kysymystä ei kuultu) Freedman: Kyllä vaan… voin vastata tähän. Ensimmäinen luulonne on väärä. Kuvitelmanne siitä, että kaikki juutalaiset ovat toisilleen lojaaleja, on väärä. Näin siksi, että itäeurooppalaisia juutalaisia on lukumääräisesti niin paljon muita enemmän, että he ovat luoneet mielikuvan edustamastaan juutalaisesta ”rodusta”, kansakunnasta ja ihmistyypistä… ja kristityt ovat nielleet tämän kuin kermakakun. 

Kuitenkin vuonna 1844 saksalaiset rabbit kutsuivat rabbit kaikkialta maailmasta koolle aikomuksenaan poistaa Kol Nidre -rukous sovituspäivän uskonnollisesta seremoniasta. Brunswickissa Saksassa, missä kokous siis pidettiin vuonna 1844, syntyi aikamoinen mellakka, tai oikeastaan sisällissota. Itäeurooppalaiset sanoivat: ”Mitä helvettiä? Meidänkö pitäisi luopua Kol Nidrestä? Sehän auttaa meitä pitämään ihmiset vallassamme. Voimme tarjota heille mahdollisuuden sanoa kristityille: ”Painukaa helvettiin. Teemme juuri sellaisen sopimuksen, kuin haluatte, mutta heidän ei tarvitse sitä noudattaa. Tämä antaa meille mahdollisuuden pitää ihmiset vallassamme.” Eli he – siis juutalaiset – eivät ole niin yksimielisiä. Ja jospa tietäisitte ihmisten todelliset tunteet… 

Näytän teille nyt myös otteita virallisesta dokumentista mieheltä, joka on vastuussa… hmm… tämän rodun kastamisesta. Tässä on paperi, jonka saimme sionistijärjestön arkistoista New York Cityssä. Se sisältää James A. Malcolmin käsikirjoituksen, siis miehen, joka – brittihallituksen myötävaikutuksella – neuvotteli tämän sopimuksen näiden sionistien kanssa. Tässä hän sanoo, että kaikki Englannin juutalaiset olivat sopimusta vastaan. Juutalaiset, jotka olivat olleet siellä vuosikausia, ehkä ”hiljaiset” (kenties sefardit) joilla oli portugalilaiset, espanjalaiset ja hollantilaiset esivanhemmat, olivat monoteistejä ja omaksuneet siis tämän uskonnollisen vakaumuksen. 

Tämä tapahtui aikana, jolloin itäeurooppalaiset juutalaiset vielä kuljeksivat Aasian sydämessä ja saapuivat sitten Eurooppaan. Muuten he eivät olleet näiden kanssa kuitenkaan missään tekemisissä, paitsi… Voidaanko puhua kristitystä ”rodusta” tai kristitystä ”uskonnosta”? Vai ovatko kristityt yhdistyneet niin, että sama epäyhtenäisyys vallitsee juutalaisten keskuudessa? Näytänpä teille vielä samasta dokumentista, että kun he menivät Ranskaan yrittääkseen saada Ranskan hallituksen sionistisen hankkeensa taakse, oli Ranskassa vain yksi sitä tukeva juutalainen. Hänen nimensä oli Rothschild ja he toteuttivat hankkeen, koska öljy ja Suezin kanava kiinnostivat heitä. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _  

(Kysymystä ei kuultu) Freedman: Tiedätte kyllä miksi? Koska elleivät he tee sitä, he eivät tajua asiaa. 

He tulevat kertomaan teille, paljonko teidän on annettava, ja ellette anna, niin… olette antisemiittejä. Sitten kukaan heidän ystävistään ei ole missään tekemisissä teidän kanssanne, ja heidän ystävänsä käynnistävät parjauskampanjan… Ja niin teidän on annettava. New York Cityn suunnittelukeskuksen rakennuksessa on 12 elinkeinonharjoittajaa, ja kun Israelin arvopapereita (The United Jewish Drive) myydään kovalla innolla, pystyttävät he suuren yritysten nimet sisältävän valotaulun ja vastustavat näitä. Kun esitätte heille laskun, he nöyryyttävät teitä. He lisäävät kultaisen tähden nimen perään. Sitten ostajille kerrotaan: ”Kun saavutte tähän rakennukseen kysyäksenne jotakuta eikä heillä ole kultaista tähteä, kertokaa heille, ettette aio ostaa heiltä ennen kuin heillä on kultainen tähti.” 

MUSTAMAALAAMISTA… en tiedä, miksi muuksi sitä voisi nimittää. Entä mitä he sitten tekevät? He kertovat teille, että tätä tehdään ”humanitaarisista syistä”, ja he lähettävät ehkä kahdeksan miljardia dollaria verovapaana ja verovähennyskelpoisena Israeliin. Elleivät he olisi lähettäneet tuota kahdeksaa miljardia dollaria Israeliin, olisi seitsemän miljardia siitä koitunut tuloveroina USA:n hyväksi. Mitä siis tapahtuu? Tämä seitsemän miljardin dollarin vaje – tämä ”ilmakuoppa” – tämä vaje, josta hyväuskoisten kristittyjen on päätettävä. He korottavat bensa-, elintarvike- tai yhteisöveroa. Jonkun on suoritettava taloudenpitomaksut hallitukselle. Miksi siis annatte näiden ihmisten lähettää rahansa sinne, jotta niillä voidaan sitten ostaa aseita ihmisten karkottamiseksi muinaisesta kotimaastaan? Ja te sanotte: ”Voi noita juutalaisparkoja. Heillä ei ole paikkaa mihin mennä ja heitä on vainottu koko ikänsä.” Uskontonsa takia heitä ei kuitenkaan koskaan ole vainottu. Tiedättekö, miksi juutalaiset oli karkotettu Englannista? Kuningas Edvard I karkotti heidät vuonna 1285, eivätkä he koskaan palanneet ennen Cromwellin vallankumousta, jonka Rothschildit rahoittivat. Neljäänsataan vuoteen siellä ei ollut yhtään juutalaista. Mutta tiedättekö, miksi heidät karkotettiin? Siksi, että niin kristin- kuin islaminuskossakin koron periminen rahan lainaamisesta on syntiä. Toisin sanoen se, mitä me sanomme koronkiskonnaksi, on syntiä. Juutalaisilla oli siis Englannissa monopoli, ja he perivät niin paljon korkoa, että kun lordit ja herttuat eivät pystyneet suoriutumaan maksuistaan, sulkivat nämä juutalaiset liikkeensä. Jotkut näistä herttuoista tappoivat juutalaisia rahanlainaajia. Kun kuningas käsitti, miten paljon rahaa he ansaitsivat, julisti hän itsensä rahanlainaajien 50-prosenttiseksi yhteistyökumppaniksi. Hän oli Edvard I, ja usean vuoden ajan kolmasosa brittihallituksen tuloista saatiin lainaamalla juutalaisilta rahaa 50 prosentin korolla. Tämä kaikki löytyy historiasta; katsokaa Tianson [Tennyson?] tai Rourke: The History of the Jews in England. Nämä kaksi kirjaa löydätte kirjastostanne. 

Tilanne huononi kuitenkin huononemistaan siinä määrin, että kun lordit ja herttuat jatkoivat rahanlainaajien tappamista, sanoi kuningas: ”Julistan itseni kaikkien rahanlainaajien perilliseksi. Jos heidät tapetaan, on teidän maksettava minulle, koska olen heidän ainut perillisensä.” Tästä seurasi lisää ongelmia, koska kuninkaan oli lähdettävä armeijan turvin rahankeruuseen. Niinpä hän käski juutalaisten lähteä. Nämä lähtivät Englannista Irlantiin, ja näin Irlannista tuli osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Kun kuningas Edvard huomasi, mitä he olivat tekemässä, päätti hän ottaa Irlannin itselleen ennen kuin kukaan muu ehtisi. Hän lähetti sinne Robert Southgardin palkka-armeijoineen ja valloitti Irlannin. Siispä osoittakaa minulle yksikin tapaus, jolloin jotakuta juutalaista on vainottu uskontonsa vuoksi. Sellaista ei koskaan ole tapahtunut. Vainon syynä on aina ollut heidän vaikutuksensa poliittisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin traditioihin yhteiskunnassa, jonne he ovat asettuneet. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _  

(Kysymystä ei kuultu) Freedman: Kyllä, herra. He sanovat useimmat näistä asioista itse. Benjamin Franklinin oli turha tehdä sitä. He kertovat tosiaan suuren osan itse. 

Benjamin Franklin kuitenkin huomasi ja ymmärsi myös kuulopuheiden perusteella, mitä Euroopassa oli tapahtumassa. Kun Venäjä oli perustettu vuonna 920, ympäröi se ajan mittaan kasaarien kuningaskunnan. Useimmat hyvinvoivista kasaareista pakenivat Länsi-Eurooppaan ja toivat mukanaan kaiken sen, mihin te ja minä voimme monien muiden tavoin samastua: ne tavat ja tottumukset, jotka he olivat omaksuneet. 

Kun Benjamin Franklin nimitti heitä juutalaisiksi, koska heidät tunnettiin sillä nimellä, ja kun kristityt ensi kertaa kuulivat, keitä nämä Venäjältä pakenevat ihmiset olivat ja että nämä harjoittivat talmudistista uskontoaan, sanoivat nämä länsieurooppalaiset kristityt: ”Heidän täytyy olla kymmenen kadonneen heimon jälkeläisiä!” 

Herra Grutz, merkittävin historioitsija juutalaisten keskuudessa – joka lienee yhtä pätevä alansa asiantuntija kuin muutkin – sanoi samaa. Niinpä, kun Ben Franklin saapui 18. vuosisadalla Eurooppaan, saattoi hän nähdä, mitä nämä ihmiset olivat jo saaneet aikaan jätettyään kotimaansa. Ja tämä kaikki on totta… Tämän he saattoivat itse nähdä. Voin antaa teille puoli tusinaa heidän kirjoittamiaan kirjoja, joissa he sanovat samaa: Kun heillä on rahaa, tulee heistä tyranneja, ja kun heitä vastustetaan, tulee heistä häikäilemättömiä. He ovat pelkkiä barbaareja. He ovat aasialaisten mongolien jälkeläisiä ja he tekevät mitä tahansa saavuttaakseen päämääränsä. Mitä oikeutta heillä on ottaa Venäjä haltuunsa niin kuin ovat tehneet? Tsaari luopui kruunustaan yhdeksän tai kymmenen vuotta ennen tätä. Heitä ei tarvittu mihinkään… Oli tarkoitus muodostaa perustuslaillinen monarkia, mutta he eivät sitä halunneet. Kun tämä monarkia piti vahvistaa marraskuussa, nujersivat he kaiken vastustuksen ja perustivat Neuvostoliiton. Tälle ei ollut mitään tarvetta, mutta he ajattelivat: ”Nyt on oikea hetki”, ja jos katsotte Encyclopedia Britannicaa kohdasta ”Bolshevismi”, löydätte sieltä ne viisi lakia, jotka Lenin kirjoitti varmistaakseen vallankumouksen onnistumisen. Yksi niistä kuuluu: ”Odottakaa oikeaa hetkeä ja antakaa heille sitten kaikki, mitä olette saaneet.” Tämä teidän kannattaa lukea. Tulette myös huomaamaan, että tämän artikkelin Encyclopedia Britannicaan kirjoittanut herra Harold Blacktree väittää, että juutalaiset keksivät, loivat ja perustivat kommunistisen liikkeen ja että heidän energisyytensä teki heistä liikkeen kärkijoukon. Harold Blacktree siis kirjoitti tämän, eikä kukaan tiedä kommunismista enempää kuin hän. Encyclopedia Britannica on painanut tämän 25 vuoden ajan. 

_ _ _ _ _ _ _ _ _  

(Kysymystä ei kuultu) Freedman: En voi vakuuttaa, että teette mitään rikollista, mutta voin kertoa teille tämän. Saatatte käynnistää jotain sellaista, jota kutsun loputtomaksi ketjuksi. Jos voitte saada ystävänne kirjoittamaan tästä objektiivisesti, on tässä todiste; herra Kennedyn toimisto antoi minulle tämän itse. Herra Smith, joka onnistui herra Kennedyn suhteen ja otti itselleen hänen tehtävänsä, oli toimistossaan ja antoi minulle tämän. Hän julkisti tämän 25. päivänä, ja tässä sanotaan: ”Tarkoitettu julkaistavaksi aamulla (tarkoittaa aamulehtiä), 25. elokuuta. Israel on tullut jäädäkseen. Tämä on kansallinen sopimus (ääneen lausumaton), demokraattisen puolueen tekemä sitoumus. Valkoisen talon on otettava johto käsiinsä. Kyseessä on amerikkalainen väliintulo. Toimimme välittömästi ja päättäväisesti kaikkia sellaisia Lähi-idän valtioita vastaan, jotka hyökkäävät naapurimaahan. Uskon meidän voivan taata niin Israelille kuin arabimaillekin, että käytämme tarvittaessa kaikkia mahdollisia voimakeinoja estääksemme minkä tahansa maan hyökkäyksen”. 

Kutsutteko ihmisten (Arabian palestiinalaisten) paluuta kotimaahansa aggressioksi? Tekeekö herra Kennedy niin? Ajatelkaa, että kolme miljoonaa meksikolaista tulisi Teksasiin ja karkottaisi kuusi miljoonaa teksasilaista Arizonan ja New Mexicon aavikoille. Kuvitelkaa, että nämä meksikolaiset olisivat aseistautuneita ja teksasilaiset eivät, ja eräänä yönä he karkottaisivat nämä Teksasista ja julistautuisivat Alamon tasavallaksi. 

Mitä Yhdysvallat siihen sanoisi? Sanoisimmeko, että teksasilaiset turvautuvat aggressioon yrittäessään saada kotinsa takaisin meksikolaisilta rosvoilta? Kuvitelkaapa, että Neuvostoliitto olisi aseistanut salaa Alabaman neekerit ja että nämä nousisivat yllättäen kapinaan karkottaen kaikki valkoiset Mississippin, Georgian ja Floridan soille… karkottaisivat heidät sinne täydellisesti ja julistautuisivat Hamin tai jonkin muun tasavallaksi. Nimittäisimmekö näiden valkoisten ihmisten kotiinpaluuyrityksiä aggressioksi? Niinkö me tekisimme? Entä mitä ajattelisimme, jos Neuvostoliitto sanoisi ”Ei, nämä neekerit miehittävät nyt heidät” tai ”Ei, nämä meksikolaiset ovat Teksasissa. He julistautuvat suvereeniksi valtioksi. Jättäkää heidät sinne. Teillä on runsaasti tilaa Utahissa ja Nevadassa. Asettukaa jonnekin muualle”. Kutsuisimmeko alabamalaisten valkoisten tai texasilaisten kotiinpaluuyrityksiä aggressioiksi? Nyt teidän siis pitäisi kirjoittaa presidentti Kennedylle ja sanoa: ”Emme pidä sitä aggressiona Teidän tarkoittamassanne mielessä, jos nämä ihmiset tahtovat palata kotiinsa Yhdistyneiden kansakuntien turvauduttua – 15 kertaa viimeisten 12 vuoden aikana – sionisteihin Palestiinan miehityksen aikana salliakseen Palestiinan arabien paluun entisiin koteihinsa ja maatiloilleen.” 

[Benjamin Freedmanin Willard Hotellissa Washingtonissa vuonna 1961 pitämän puheen litterointi päättyy. Puheen on toimittanut tuolloinen Conde McGinleyn isänmaallinen sanomalehti Common Sense.] 

Benjamin Freedman 

Lähde ja tiedostot

https://www.islam-radio.net/finish/power/freedman.htm

News. For us. For a change.