Teologisen tutkimuksen kritiikki – Raamattu –Luther ja juutalaisverkostot

Dosentti Timo Eskola esittää ajatuksiaan wordpress.com -sivustollaan Raamatusta, Lutherista ja antisemitismistä. Aihe on historiallisen teologinen ja erittäinkin luterilaisuuteen eli protestanttisuuteen viittaava. Luomme kriittisen katsauksen Eskolan kirjoitukseen ja nykyiseen teologiseen tutkimukseen yleensä. Vaikka Magneettimedia ei ole teologinen julkaisu, aiheen käsitykset juutalaisuuden ja antisemitismin luonteesta hipovat nykyistä juutalaisuuden luonteenomaista murhanhimoa Gazassa, mikä on eskaloitumassa alueelliseksi sodaksi.   

Raamattu eli Jumalan Sana 

Eskola esittää kysymyksiä: “Mikä on Raamatun osuus juutalaisten vainoamisessa? Eivätkö jo Raamatussa juutalaiset huuda tuomittavana olevan Kristuksen verta itsensä päälle? Eikö Uusi testamentti ole luomassa kuvaa siitä, että juutalaiset kärsivät omien syntiensä tähden nimenomaan hylättyään länsimaisen kristillisyyden perustan?” 

Hän kirjoittaa, että useat ajattelijat ja jopa teologitkin pitävät Raamattua suoranaisesti syypäänä juutalaisvainoihin. Tätä katsantokantaa on Eskolan mukaan virvoittanut myös Martin Lutherin kirjoittama teos – “Juutalaisista ja heidän valheistaan”, saksalaisessa kieliasussaan »Von den Juden und ihren Lügen».  

Eskolan mukaan tutkijoiden joukkoon mahtuu niitä, joiden mukaan elämme polttouhrin jälkeisessä tilanteessa, jossa kaikki täytyy ajatella uudelleen.  

Näyttää olevan luonteenomaista, että aikamme instituutionaalinen teologinen keskustelu palautuu lakkaamatta holokaustiin, ja niin muodoin myös Eskola kirjoittaa: 

 “Juutalaisten joukkotuhoa pidetään kristinuskon suurimpana saavutuksena. Itsekritiikin mukaan juutalaisvastaisuus on ollut sisäänrakennettuna sekä Raamattuun että kristinuskoon jo alusta lähtien.” 

Joskin täytyy huomioida, että holokausti on yksi maailman suurimmista teattereista, minkä totuusarvo on “juutalaiseliitin” tuottaman Hollywood-elokuvateollisuuden tasoa. Lukuisat juutalaisjärjestöt, sionistiliikkeet ja tietysti Israelin johtajat ovat onnistuneet uhriuttamaan kokonaisen “juutalaisten” etniskulttuurisen ryhmän, ja muodostamaan “kristitystä” maailmasta ikuisen syyllisen holokaustiin, joka on pelkkä myytti. 

Eskola ei kuitenkaan pidä Raamattua, varsinkaan Uutta testamenttia juutalaisvastaisena. “Pitääkö käsitys juutalaisvastaisuudesta paikkansa Uuden testamentin osalta? ”, kysyy Eskola. 

Nimittäin tutkijoiden keskuudessa on esiintynyt mietteitä tiettyjen UT:n jakeiden palvelevan jopa Hitlerin Saksan ideologiaa ja sen väitettyä antisionismia.  

Eskola esittääkin, että vaikka evankeliumeissa Jeesus kohdistaa sanansa juutalaisille ja aikakauden papistolliselle eliitille, kuten: “Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” (Matt. 23:13). Ja toisaalla: “Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (John. 8:44). 

Eskolan mukaan Jeesuksen opetuksen ja evankeliumeihin kootun todistuksen varsinaisena sisältönä on asettaa päämääräksi pelastumisen Jumalan valtakuntaan. 

Toimittajan kommentit 

Analysointina ja kriittisenä tarkasteluna esitämme Eskolan kirjoituksesta seuraavaa: 

Raamattu ei tietenkään ole antisemitistinen, ja sitä ei Eskolakaan kiistä. Luonnollisesti Jeesuksen tehtävän tarkoituksena oli opettaa Maa planeetan ihmisille henkistä uudestisyntymistä, jotta ihmiskunnasta mahdollisimman moni olisi pelastunut ja pelastuisi edelleen siunattuun tilaan. Miten tämä tapahtui ja mitä kaikkea mainittuun asiayhteyteen sitten liittyy. Tätä lyhyesti pohdimme jäljempänä. 

Jeesus oli sielultaan (Isä) Jumala ja biologisen olemuksensa Hän oli perinyt äidiltään Marialta, joka oli tavallinen nainen. 

Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana Hänellä oli kaksi erilaista tilaa, nöyrtyminen ja kirkastuminen. Kun Hän oli nöyrtymisen tilassa, Hän oli äidiltä perimässään ihmisyydessä, ja ikään kuin erossa Isästä, ja ollen samalla kiusauksissa, jolloin Hän myös saattoi kärsiä ristinkuoleman. Nöyrtymisen tilassa Hän rukoili Isää ikään kuin ulkopuolisena. Kiusauksen viimeinen vaihe on epätoivo ja siksi Hän rukoili ristillä, joka oli siis Jeesuksen viimeisin ja voimakkain kiusaus, näin sanoen: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” (Matt. 27: 46). Hylkäys tarkoitti äidiltä perityn ruumiin täydellistä hylkäämistä. Kun Hän oli kirkastuksen tilassa, Hän oli yhdistyneenä Isään. Kirkastamisella tarkoitetaan Jumalalliseksi tekemistä. Kirkastuksen tilassa Hän ilmestyi kolmelle opetuslapselleen kirkastetussa muodossa (Matt. 17: 1–8).¹    

Mikä oli Jeesuksen suorittama Lunastus? 

Jehova Jumala inkarnoitui maailmaan Itse Jumalallisessa Olemuksessaan, jotta Hän pystyi suorittaan Lunastuksen. 

Lunastus käsitti kolme asiaa: helvettien kukistamisen, olojen taivaissa saattaminen järjestykseen ja Uuden Kirkon perustamisen. Lunastuksen jälkeen ihmiskunnalle muodostui mahdollisuus pelastua parannuksen avulla: Lunastus ei siis tarkoita, että ihminen olisi pelastettu ilman parannuksen tekoa.¹    

Uudestisyntyminen tapahtuu, kun ihminen tunnustaa, että Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa on Jumalallinen Kolminaisuus, jossa Isä on Jeesuksen Sielu (Jumalallinen Rakkaus), Poika Hänen kirkastettu Jumal-ihmisyytensä eli Jumalallinen Viisautensa ja Pyhä Henki Jeesuksesta ulosvirtaavana vaikutuksena. Sen lisäksi ihmisen täytyy tehdä parannus eli tunnustaa syntinsä Herralle ja pyytää Häntä antamaan anteeksi, sekä sen jälkeen ihmisen täytyy elää Kymmenen Käskyn mukaisesti käsittäen Käskyt niin kuin Uuden Kirkon Oppi ne selittää. Näin eläessään ihminen joutuu kiusauksiin, jotka hän voittaa turvautumalla Herraan ja Kymmeneen Käskyyn. 

Eskolan mukaan kristinuskon luonteeseen sisältyy pelastususkonto eli taivaaseen pääseminen yksin armosta tai siten kadotukseen joutuminen, jollei tällaista uskontoa hyväksy. Tämä on tietenkin jyrkässä ristiriidassa yllä sivuamani Uuden Kirkon Opin kanssa. Dogmi “yksin armosta” pelastumisesta on niin järjetön, että en halua käsitellä sitä enempää. 

Huomion arvoista on, että Herra inkarnoitui Juutalaisten keskuuteen sen tähden, että jo Jeesuksen aikoihin juutalaiset olivat kaikista kansoista pahin, mihin olivat liittyneet syvimmät helvettiyhteiskunnat. Ihmiskunnan pelastaminen piti aloittaa tietenkin demonisimmasta päästä, jotta kaikilla maailman ihmisillä olisi mahdollisuus pelastumiseen.  

Tiedemies, filosofi ja teologi Emanuel Swedenborg kirjoittaa juutalaisista, mikä kuvastaa pääasiallisesti juutalaisten ylimystöä: 

”Tämä kansa on täysin erilainen muista kansoista ja heissä on juurtunut yritys tuhota tai vääristää kaikki mikä kuuluu yhteiskuntaan… ja aina kun heille tarjoutuu tilaisuus, he kietoutuvat mukaan, eivätkä löydä mistään suurempaa iloa kuin järjestyksen – se on yhteiskunnan lakien – tuhoamisesta. Syynä on hankittu viha itse Rakkautta ja Järjestystä vastaan, mikä on Herra. Tästä minulle on hyvin paljon kokemuksia.” (Diarium Spirituale, 2260).² 

Se, että Raamatussa ja erittäinkin Uudessa testamentissa arvostellaan juutalaiseliitin luonnetta ja uskonnollisia rituaaleja joskus hyvinkin jyrkästi, ei johdu antisemitismistä vaan siitä, että Jumalalliseen Kaitselmukseen sisältyy kaikkien ihmisen uudestisyntymistä estävien pahuuksien ja vääryyksien olemusten paljastaminen. 

Jo muinaiset hepralaiset ja israeliitit, joilla tarkoitetaan samaa kansaa, nimellä “juutalaiset”, omasivat erikoisen luonteenpiirteen. He nimittäin pystyivät olemaan samanaikaisesti ulkoisessa hyvässä ja sisäisessä pahassa ja he kykenivät yhdistämään sisäisen vääryyden sekä ulkoisen totuuden, mikä merkitsee henkistä aviorikosta, mikä on Jumalallisten asioiden häpäisyä. 

Muinaisten “juutalaisten” ja aikamme juutalaismafian luonne paljastuu erinomaisesti Arcana Coelestian³ kirjoituksista, josta lainauksia seuraavaksi: 

(Numerot viittaavat Arcana Coelestian kappalejakoon.) 

Juutalaisille kirkon totuudet olivat edustuksia, eikä heidän annettu tietää sisäisiä uskon totuuksia, 301‑303. Miksi juutalaisille ei paljastettu Sanan sisäisiä asioita, 2520. Sisäisiä asioita ei paljastettu, koska juutalaiset olisivat häväisseet niitä, 3398, 3479. Sana oli täysin suljettu juutalaisille, 3769. He eivät voineet vastaanottaa sisäisiä totuuksia, 4433. He tukah­duttivat sisäiset totuudet, 4429, 4433. Jaakobin jälke­läiset ei­vät voineet vastaanottaa sisäis­tä kirkkoa, 4680. Juu­talaisille ei voitu antaa sisäistä kirkkoa, 4844, 4845, 4847. Juu­talaiset eivät usko sisäisiin totuuksiin, 4865. Sisäiset totuudet ver­hottiin juutalaisilta, kun he olivat edustuksissa, ja tämä oli heidän pyhityksensä, 8788, 8806. Juutalaisten sisäinen mieli pidettiin suljettuna Jumalanpalveluksen ajan, 9962. Sisäinen oli täysin suljettu israelilaisella ja juutalaisella kansalla, 10490. Jos heidän sisäinen olisi avattu, he olisivat tuhoutuneet, 10533. Juutalais­ten sisäinen mieli oli saastainen, ja sen tähden se suljettiin Jumalanpalveluksessa, 10575, 10629.  

Koska monet muinaiset uskonnot periytyivät Vanhasta Jumalan Sanasta (Vanha Sana), jossa oli spirituaalisia vastaavaisuuksia, jotka säilyivät lukuisten itäisten kansojen keskuudessa Herran Jeesuksen saapumiseen saakka, israelilaisten ja juutalaisten tietämättä niistä yhtään mitään. Juutalaiset eivät kyenneet ymmärtämään henkisiä vastaavaisuuksia, vaikka kaikki heidän Jumalanpalveluksensa yksityiskohdat, Mooseksen käskyineen ja määräyksineen sekä heidän Sanansa, koostuivat puhtaista vastaavaisuuksista. 

Syy tähän ymmärtämättömyyteen oli siinä, että he olivat sisäiseltä, mielletään epäjumalanpalvelijoita, eikä heitä kiinnostanut laisinkaan, että heidän Jumalanpalveluksellaan oli taivaallinen ja spirituaalinen merkitys. He uskoivat, että ne olivat itsessään pyhiä. Mikäli taivaallisia ja spirituaalisia asioita olisi heille paljastettu, he eivät ainoastaan olisi hylänneet niitä, vaan myös häväisseet ne. Tästä syystä taivas oli suljettu heiltä. Tämän takia he eivät myös tunnustaneet Herraa eli Jeesusta, vaikka koko Sana ennusti Hänestä ja Hänen tulemistaan. He hylkäsivät Herran, koska Hän puhui heille taivaallisista asioista, minkä sijaan he olisivat tahtoneet Herran, joka olisi nostanut heidät kaikkien kansojen yläpuolelle maalliseen valtaan. Tämä halu pyrkiä koko maailman valtiaiksi riivaa entistä enemmän nykyistä juutalaisten eliittiä. Tämän himon riivaamina he pitivät itseään messiaanisena kansana tahtoen kuninkaakseen itse Jumalan. Jumala salli heille tämän halun, sillä sen tähden juutalaiset pitivät Jumalan Sanaa pyhänä, säilyttäen se koskemattomana muille kansoille. 

Juuri yllä mainitut asiat edellyttivät “juutalaisten” esiintymisen Raamatussa ja heihin kohdistuvan välttämättömän kritiikin. 

Luther, antisemitismi – juutalaiseliitin vastustaminen oli oikeutettua 

Eskolan mukaan Luther vastustaa muiden muassa kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan, juutalaisuutta ennen muuta uskontona. Niinpä tietysti, kuinkas muuten. 

Eskola esittääkin, että uskonpuhdistuksen kohun keskellä Luther ennätti harrastaa monenlaista yhteydenpitoa. Hän tunsi ruhtinaat sekä kardinaalit. Hänen vuoropuhelunsa ei kuitenkaan rajoittunut tähän. Elämänsä ehtoopuolella hän piti yhteyttä myös lukuisiin juutalaisiin rabbeihin ja kävi heidän kanssaan keskusteluja Raamatusta sekä uskonnon sisällöstä. Eskolan mukaan pitkäpiimäiset keskustelut tekivät vanhan Lutherin kuitenkin kärsimättömäksi. Hän katsoi osoittaneensa Raamatusta kohta kohdalta sen, että Jeesus Kristus on Vanhan testamentin lupaama Messias ja Vapahtaja, minkä siis juutalaiset kiistivät. Ja juutalaiset eivät kääntyneet kristinuskoon. 

Joskin tilanne oli sellainen, että juuri juutalaiset rabbit yrittivät käännyttää Lutheria juutalaisuuteen. 

Luther kirjoittaa yllä esitetyssä teoksessaan, että hän oli saanut tietoonsa eräiden haaveilijoin kääntyminen juutalaisuuteen ja varsinkin siitä röyhkeydestä, millä juutalaiset uskonopillisia erehdyksiään kristittyjä vastaan puolustelivat. Tämä juutalaisten röyhkeys meni niin pitkälle, että kolme heidän kirjanoppinuttaan tuli Lutherin luo väittelemään hänen kanssaan ja taivuttamaan häntä juutalaisten puolelle. Väittelyssä nämä kirjanoppineet täydellisesti paljastivat itsensä ja aikomuksensa, ja silloin Luther päätti olla vastaisuudessa antautumatta mihinkään keskusteluun juutalaisten kanssa ja kirjoitti heitä vastaan tämän kirjansa.⁴ Tässä oli syy siihen, miksi Luther kirjoitti kirjan “Juutalaisista ja heidän valheistaan”. 

Eskola jatkaa: 

Edelleen juutalaiset ovat vanhan Lutherin mukaan koronkiskureita, jotka tekevät saksalaisten elämän vaikeaksi.  

”He antavat meidän tehdä työtä otsa hiessä, samalla kun he saalistavat rahamme ja tavaramme istuen uunin takana laiskotellen, komeillen ja päärynöitä paistaen.” 

Eskola aprikoi sitä, mistä antisemitistinen käsitys oli peräisin. Miksi juutalaiset olivat ajautuneet siihen asemaan, missä he olivat Lutherin aikaan ja sen jälkeenkin?  Eskola esittää tähän varsin yksinkertaisen yhteiskunnallisen selityksen. Keskiajalla juutalaisia oli kohdeltu Euroopassa varsin ankarasti. Juutalaiset eivät sopineet kristilliseen maailmaan. Feodaaliherrojen Euroopassa kaikkinainen valta kuului paroneille sekä piispoille. Juutalaisten asema yhteiskunnassa oli tarkasti säädelty. Juutalaiset eivät saaneet omistaa maata. He eivät voineen aivan helposti ryhtyä talonpojiksi. Lisäksi käsityöläiskiltojen jäsenyys oli pääsääntöisesti evätty heiltä. Jäljelle jäivät vain kaupankäynti ja talouselämä – tosin kaikkein vaatimattomimmissa muodoissa. Kauppaa käytiin toreilla ja kiertelemällä ovelta, ovelle. 

Oliko esiintyvään juutalaisvastaisuuteen todella niin suorasukainen selitys, kuten Eskola yllä esitti? 

Epäillä sopii! 

1500-luvun historia Euroopasta, kuten Saksasta, esittää myös toisenlaista tietoa juutalaisten yhteiskunnallisista olosuhteista. Räsäsen ja Tuomi-Nikulan (380, 2000) mukaan kansan kohdistaessa epäluulossaan ja vihassaan pogromeja juutalaisia kohtaan saattoivat ruhtinaat, vallanpitäjät ja itse paavi ryhtyä suojelemaan juutalaisia, antoipa paavi jopa bullan, jossa selitti juutalaiset syyttömiksi kaivonmyrkytyksiin. Yksi selittävä tekijä tälle oli yläluokan taloudellinen riippuvaisuussuhde juutalaisista.⁵ 

Se, että yläluokka oli taloudellisesti riippuvainen juutalaisista, tarkoittaa sitä, että jo 1500-luvulla Euroopassa oli riistoon ja ryöstöön perustuva tehokas korollinen rahanlainausjärjestelmä ja se oli juutalaisverkoston käsissä. 

Eskola on liioitellut kirjoituksessaan sanoessaan, että Feodaaliherrojen Euroopassa kokonaisuudessaan valta kuului paroneille sekä piispoille, ja että juutalaisten asema yhteiskunnassa oli tarkasti säädelty. Juutalaiset eivät saaneet omistaa maata (tämä oli varmaankin tietyllä ajanjaksolla totta). Juutalaiset saivat harjoittaa tiettyjä käsityöammatteja, työskennellä maatiloilla ja erikoisesti nauttivat valtavasta sisä- ja ulkopoliittisesta vallasta hovijuutalaisina. 

Hovijuutalaiset olivat merkittäviä taloudellisia toimijoita itsevaltiuden aikakaudella (1500–1700-luvuilla) varsinkin Saksan valtakunnassa mutta myös muualla Euroopassa. Hovijuutalaisten asema yhdistyi tiiviisti rajattoman yksinvaltiuden nousuun keskeiseksi hallitusmuodoksi Euroopassa. Hovijuutalaiset olivat absoluuttisten* hallitsijoiden talouden kantavia voimia. Taloudellisessa taantumassaan hallitsijat kääntyivät hyvin verkostoituneiden juutalaisten puoleen, koska he pystyivät järjestämään nopeasti rahoitusta erityisesti 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa käytyjen sotien aikana. Vastineeksi hallitsijat antoivat hovijuutalaisille suojelua ja etuoikeuksia sekä vapautuksia juutalaisiin kohdistuneista rajoituksista. Hovijuutalaisten aika päättyi absolutismin* katoamisen myötä 1800-luvun alussa. (Heikura 2019). 

__________ 

*) Absolutismilla tarkoitetaan muun muassa vallan keskittämistä monarkille, joka takaa aristokratian sosiaalisen herruuden. 

Lutherin ajan juutalaiset pystyivät harjoittamaan muitakin ammatteja kuin rahanlainausta 

Väärin on sanoa, että juutalaiset eivät olisi voineet harjoittaa muita ammatteja kuin koronperintään perustuvaa rahanlainausta Lutherin ajan Saksassa. 

Luther (1543; Suom. 1939, 174.) viittaa juutalaisväestön vaihtoehtoiseen työllistämiseen Saksassa, hänen esittäessään vaihtoehtoja siihen, mitä juutalaisille pitäisi tehdä? 

Hän kirjoittaa: Seitsemänneksi ”nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty”.  

Luther halusi siis palauttaa juutalaiset maanviljelyksen pariin, jossa heitä oli ollut paljon keskiajalla. Ilmeisesti Luther ei olisi tällaista kirjoittanut ellei tällainen menettely olisi ollut mahdollista. 

“Juutalaisten ammattien harjoitusten rajoitukset poistuivat Lutherin ajan jälkeen – marranos-juutalaiset – verkostoituneet juutalaiset absolutismin instrumentteina tai päinvastoin.” 

Erityisesti itsevaltiuden johtava teoreetikko Jean Bodin (1530–96) katsoi teoksessaan Les six livres de la République (1576), että vain hallitsijan rajoittamaton ja vastustamaton valta, joka oli uskonnollisten kiistojen yläpuolella, saattoi estää uskontoryhmien välisen väkivallan. Tämä julistus johti poliittisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, joiden seurauksena juutalaisten karkottaminen kiellettiin sekä poistettiin rajoitukset ennen kaikkea ammattien harjoittamisen osalta. 

Ranskan kuninkaat Henrik III (1574–93) ja Henrik IV (1593–1610) myönsivät erityisesti inkvisition kiristyneen toiminnan vuoksi Portugalista paenneille marraaneille (marranos-juutalaiset) erioikeuskirjoilla (lettres patentes) suojelua ja asumisoikeuksia välittämättä paikallisten kauppiaiden, kirkonmiesten sekä väestön vastustuksesta. Marraanit olivat kristinuskoon pakkokäännytettyjä mutta salaisesti juutalaisia. Myös Alankomaat otti vastaan näitä sefardijuutalaisiin lukeutuvia marraaneja 1500-luvun lopulla. Marraanien yhteisö Amsterdamissa perustettiin vuonna 1595. Portugalilaisten juutalaisten sallittiin asettua 1590-luvulla myös Hampuriin. 

Muutos suhtautumisessa juutalaisiin oli sidoksissa itsevaltiuden voimistumiseen. Luultiin, että oli valtion edun mukaista hyödyntää juutalaisia taloudessa. Harjoitettu talouspolitiikka oli merkantilistista ja juutalaisia rohkaistiin kaupankäyntiin ja perustamaan tehdaslaitoksia ja manufaktuureja (käsiteollisuuslaitoksia). Juutalaisten taloudellinen rooli muuttui ja heistä muodostui absoluuttisten valtioiden merkantilistisen* talouspolitiikan välineitä (Sorkin 1987, 43–44; merkantilismista, Cameron 1995, 150–154). Tähän voidaan huomauttaa, että yksinvaltiaista muodostui paremminkin juutalaisverkostojen välineistöä, kuten historia sen osoittaa. 

______ 

*) Merkantilismi eli merkantiilijärjestelmä oli itsevaltiuden aikakauden kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota toteutettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Pyrkimyksenä oli ylijäämäinen kauppatase eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Tämä saavutettiin monopoleilla, tulleilla sekä kauppakielloilla, jotka estivät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua. 

Yhtenä etappina juutalaispolitiikan muutoksessa voidaan pitää keisari Rudolf II:n (1576–1612) antamaa erioikeuskirjaa Böömin juutalaisille vuonna 1577. Erioikeuskirjassa keisari myönsi juutalaisille privilegioita (muutamille yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus) ja lupauksen olla karkottamatta heitä Prahasta ja muilta Habsburgien alueilta. Rudolf II:n myönnytykset Prahan juutalaisille sisälsivät oikeuden harjoittaa heiltä aikaisemmin kiellettyjä ammatteja, mukaan lukien jalokivien, kullan ja hopean työstäminen. Rudolf lakkautti kristittyjen ammattikuntien monopolin. Juutalaisten perinteisten elinkeinojen – rahanlainaaminen, panttilainaaminen ja kulkukauppa – oheen nousi nyt juutalaisten käsityöammattien harjoittajien ja kauppiaiden ryhmiä (Israel 1985, 39–40). 

 

Loppupäätelmiä

Aikamme yhteiskunnat ja valtiot voivat todistaa, että Martin Luther oli oikeassa varoittaessaan saksalaisia, ja miksei muitakin, verkostoituneiden juutalaisten uskonnollisesta, yhteiskunnallisesta, sotilaallisesta ja taloudellisesta hirvittävästä vaarasta. 

Aškenasijuutalainen Benjamin Freedman (1961–1975) esittää kuinka juutalaismafian jäsenet olivat syyllisiä paikallisten sotien laajentamiseen ensimmäiseksi ja toiseksi maailmansodaksi: Juutalaismafia sopi Englannin kanssa USA:n liittymisestä tulevaan ensimmäiseen maailmansotaan Saksaa vastaan. Näin pettämällä Saksan juutalaismafia sai palkkioksi Balfourin sopimuksen, joka tarkoitti lupaa perustaa juutalainen valtio Palestiinaan, arabien kotiseudulle. Huomionarvoista on, että Freedman kuului aikaisemmin samaan pahamaineiseen eliittiin, tai pikemminkin mafiaan, joten hän kyllä tiesi, mistä puhui.  

Nykyisin mafia on transatlanttisen liittouman avulla käynyt sijaissotaa Ukrainassa Venäjää vastaa, mikä on tyrehtynyt Venäjän voittoon.  

Nyt on avattu toinen sotapesäke Ukrainan lisäksi tai sen sijasta Lähi-itään. 7. lokakuuta Israelin armeijan (IDF) ja Mossadin avustuksella palestiinalainen vastarintaliike Hamas teki “yllätyshyökkäyksen” Israelin hallinnoimille alueille, josta terroristi valtio Israel sai tekosyyn kansanmurhalle kohdistuen Gazan kaistan asukkaisiin. Tämän tarkoituksena on Yhdysvaltojen avustamana sytyttää poliittinen Lähi-itä liekkeihin kolmannen maailmansodan aloittamiseksi. 

Juutalaismafia on luonut sosiaalipsykologisen valtarakenteen, jota voidaan kuvailla maailman valtapyramidina. Siinä valta ei jakaannu, vaan se pysyy lujasti ylempien näkymättömien toimijoiden hallinnassa. Alemmat portaat pyramidissa elävät laskeutuen toinen toistaan suljetumpaan vallan ja vapauden illuusioon. Voidaan ajatella, että kukin porras hallitsee alempaa porrasta, mutta alin porras ei hallitse ketään, ei edes itseään. Itse asiassa yksikään porras ei hallitse ketään, paitsi kaksi ylintä porrasta, jotka ovat Siionin Viisaiden hallinnassa. 

Juutalaisen johtajiston luoma maailmanlaajuinen vallansysteemi on lyhyesti seuraava: 1) pääomien valtaamiseen globaalilla velkarahoitusjärjestelmällä, 2) median, viihdemaailman ja kasvatus- ja koulutusaineiston valtaaminen hankkimillaan pääomilla ja 3) ei-juutalaisten, ja ennen muuta “kristityiden” alistaminen juutalaiseliitin johtamien järjestöjen, kuten vapaamuurarijärjestön hallittavaksi ja velkarahoitusjärjestelmä sekä finanssikeinottelu ovat mahdollistaneet maailmanlaajuisen lahjonnan. Edellä mainitut kolme kohtaa ovat vaikuttaneet siihen, että nykyinen maailma on lähestulkoon totaalisesti alistunut juutalaismafian vallansysteemin osoittamaan tahtoon.   

Juutalaismafian demonisuus, johtuu äärimmäisestä juutalaisuudesta, jonka yhteiskunnallisten ja lainopillisten kirjoitusten kokoelmaksi on muodostunut Talmud. Talmud (hepreaksi: oppi, opetus) on juutalainen Tooraa eli Mooseksen kirjoja ja Vanhan testamentin profeettojen lukuja väärentävä selitysteos. Talmud jakaantuu kahteen versioon: Talmud Jerušalmi (Jerusalemin T.) ja Talmud Bavli (Babylonian T.). Näistä jälkimmäisen sanotaan olevan sisällöltään kattavampi ja Talmudista puhuttaessa useimmiten viitataan Babylonian kokoelmaan. Talmudin osat ovat Mišna ja Gemara. Mišnan sisältö päätettiin lopullisesti noin 190 jKr, jolloin se sai kirjallisen muotonsa. Mišna on kirjoitettu hepreaksi. Gemara pohjautuu Palestiinan rabbien keskusteluihin mišnasta; sisältö sai lopullisen muodon ja kirjallisen asun noin vuonna 500 jKr. 

Talmudia ja sen noudattajaa kuvaavat hyvin jo ennakkoon mainitut Herran Sanat: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh. 8: 44). 

Tällä Jeesus tarkoitti juutalaisten rabbien oppia, ”isien perimätietoa”, jonka he olivat luoneet mielikuvituksestaan. Vapahtajan mukaan tuo ”isien perimätieto” oli ja on edelleen perkeleestä ja teki tyhjäksi Jumalan Sanan. 

Israelin valtion virallinen ideologia perustuu Talmudiin. Israel suorittaa parhaillaan kansanmurhaa Gazassa, mikä paljastaa käytännössä sen kuinka syvältä helvetistä Talmud-ideologia on peräisin. Totisesti Martin Luther oli oikeassa varoittaessaan kirjassaan juutalaisten verkosta, mutta “kristittymaailma” ei ole kuunnellut häntä, vaan ovat sen sijaan ryhtyneet palvelemaan perkelettä eli juutalaismafiaa ja Israelia, joidenka elämän “eettisyys” on peräisin Talmudista. 

Markku Juutinen   

Lähteet 

Eskola, Timo (23.1.2020). Raamattu, Luther ja antisemitismi – Dosentin kammiosta. Saatavissa: https://timoeskola.wordpress.com/2020/01/23/raamattu-luther-ja-antisemitismi/  

Nova Hierosolyma. Saatavissa: https://novahierosolyma.fi/10–KYMMENEN-K%C3%84SKY%C3%84.php  

1. Kivilohkare, Benjamin (2020). Herran Toinen Tuleminen. Nova Hierosolyma. Saatavissa: http://novahierosolyma.fi/8–HERRA.php  

2. Swedenborg, Emanuel. Diarium Spirituale, (luku 2260).4 

3. Swedenborg, Emenuel. Argana Coelestia. Saatavissa: http://www.sacred-texts.com/swd/ac/index.htm 

4. Luther, Martti (Suom. TT. Karanko 1939). Juutalaisista ja heidän valheistaan. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/c92c73dc-07ac-433f-8398-a8e64ac1d287/content  

5. Räsänen, Matti ja Tuomi-Nikula, Outi (2000) Saksanmaalla – Kansanelämää keskiajalta nykypäivään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-142-9. S. 380. 

—– 

Cameron, R. (1995): Maailman taloushistoria. Suomentanut Helen, T. WSOY. Juva. 

Freedman, Benjamin (1961–1975). Islam Radio. Saatavissa: https://www.islam-radio.net/finish/power/freedman.htm   

Heikura, Pekka T. (2019). HOVIJUUTALAISTEN AIKA PEKKA T. HEIKURA. Saatavissa: 79369-Artikkelin teksti-113674-1-10-20190213.pdf 

Israel, J. (1985): European Jewry in the Age of Mercantilism 1550–1750. Clarendon Press. Oxford 

Sorkin, D. (1987): The Transformation of German Jewry 1780–1840. Oxford University Press.