Yhdysvaltojen liittouma vilkuttaa vihreää valoa pitkän kantaman ohjuksille Venäjää vastaan – Sota eskaloituu

NATO-maiden, ennen muuta Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian mukaan Ukrainan sotatilanne edellyttää uusia toimenpiteitä. Toimenpiteet tarkoittavat mahdollista vihreää valoa Ukrainalle valtuuksina iskeä pitkän kantaman ohjuksilla Venäjän sisäalueisiin. Vaarana on sodan laajentuminen poliittisen Euroopan ja Venäjän väliseksi konfliktiksi. 

Washington ja Lontoo perustelevat harkintaansa sallia Ukrainan lyödä Venäjän sisällä, sillä verukkeella, että Iran olisi muka lähettänyt ballistisia ohjuksia Venäjälle. Mutta Iran on kiistänyt lähettäneensä ohjuksia Venäjälle sekä kutsuen Ukrainan aseistajien syytöksiä psykologiseksi sodaksi. 

Lännen lupa Ukrainalle iskeä Venäjälle ohjuksin, tarkoittaa NATO-maiden sodan julistusta Venäjälle  

Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi viime viikon torstaina, että Ukrainan armeija ei yksinään kykene käyttämään länsimaisia pitkän kantaman järjestelmiä, vaan tarvitsee tiedustelua NATOn satelliiteista sekä laukaisuratkaisuihin voi päästä käsiksi vain NATO-maiden sotilashenkilöstö. Tästä syystä, jos tietyt länsivaltiot sallivat Kiovan iskeä syvällä Venäjän sisällä, tarkoittaa se, että NATO-maat eli Yhdysvallat ja poliittisen Euroopan valtiot taistelevat Venäjää vastaan.  

Lisäksi Venäjän presidenttinä (2008–2012) toiminut virkamies Dmitri Medvedev tähdensi ydinaseen käytön olevan maailmanlaajuisesti ajatellen hyvin merkittävä päätös ja tästä syystä toistaiseksi ydinasetta ei ole vielä käytetty. Hän lisäsi, että muodolliset edellytykset, jotka ovat ymmärrettäviä koko globaalille yhteisölle, ja jotka ydinsulkudoktriinimme määräävät, ovat olemassa. Tämän vuoksi Venäjä on ollut kärsivällinen, vaikka Ukrainan hyökkäsi Kurskin alueelle. Mutta hän varoitti, että kärsivällisyydellä on aina rajansa. Medvedev totesi, että Venäjä voisi myös vastata lännen aggressiivisuuteen jollain uudella tuhoisalla aseella, ydinaseen sijaan. 

Taistelu viimeiseen suomalaiseen  NATO-sotilaaseen ylikansallisen imperiumin puolesta 

Valistusajan filosofi ja kirjailija Jean-Jacques Rousseau  (1712-1778) kirjoittaa, että valtioiden itsenäisyyden ja anarkian takia valtioiden välinen sota tai rauha olisi pääsääntöisesti sattuman sanelemaa (Rousseau 1917).  Niin ikään akateemisessa teoksessaan Harto Hakovirta (2002) esittää, että kansainväliset konfliktin eivät ole minkään ehdottomien tekijöiden kiistämättömiä seurauksia, ja myös sattumallakin niissä saattaa olla osansa (Hakovirta 2002, 211-212). 

Jo korkeatasoisten spirituaalisten lainalaisuuksien mukaan kaikki tapahtuu Kaitselmuksesta, siis Ensimmäisestä, sekä yleisesti että yksityiskohtaisesti. Mitään ei tapahdu sattumalta. Päädymme siihen, että molemmat sekä Rousseau että Hakovirta erehtyvät kuvitellessaan, että valtioiden tai alueiden sotaisuus tai rauhan säilyttävyys olisi jotain tekemistä sattumalla. Ja nimenomaan valtioiden, erittäinkin, eri blokkien väliset suhteet, joko konfliktit tai rauhan tilat, ovat seurausta tietyistä syistä ja niiden seuraamuksista. 

Nämä syyt ovat esimerkiksi seuraavat: 

Yhdysvallat maailmanpoliittisen järjestelmän syrjäytyvänä hegemonina yrittää määritellä Euroopan turvallisuuspoliittista prosessia tai nykyisin Euroopan hyökkäysstrategiaa, jossa Ukraina länsivaltojen tukemana alistettiin proxy-taistelijaksi Venäjää vastaa. Yhdysvallat haluaa siis lujittaa ja laajentaa yksinapaista maailmanpoliittista järjestelmää. USA ei hyväksy väistämätöntä globaalin vallansiirtymistä tietyille Aasian valtioille, ja kokonaisuudessaan BRICS-maiden yhteisölle, mikä on antanut ymmärtää kannattavansa kansojen sekä valtioiden yhteiseen hyvään perustuvaa moninapaista maailmanpoliittista järjestelmää. 

Esitettyjen syiden seurauksena Suomi on alistettu Yhdysvaltojen puskurialueeksi Venäjää vastaan 

Näihin syiden globaaleihin seuraamuksiin on myös Suomi alistettu maan korruptoituneiden poliittisten johtajien ja viranhaltioiden toimesta. Koskaan aikaisemmin emme ole maamme historiassa nähneet vastaavaa kauheaa myrkyllisyyttä: kansalaisten pettämistä, halveksuntaa ja pohjatonta epäisänmaallisuuta. Suomen talous ja suomalaisten työntulokset ohjataan ylikansallisen pääoman hallintaan, Suomi on liittynyt EU:n, euroon, NATO-sopimukseen, NATOn jäsenmaaksi ja DCA-sopimukseen. Kaikki nämä sopimukset täyttävät, joko maanpetoksen tai valtiopetoksen tunnusmerkit. Kahden viimeksi mainitun sopimuksen avulla rikollinen ja selkärangaton poliittinen  johtajisto, etenkin kokoomuslaiset, ovat antaneet yhdysvaltalaisjoukkojen miehittää Suomen ilma-, maa- ja vesitilan. DCA-sopimuksella Suomi luovutti Yhdysvalloille 15 sotilastukikohtaa, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että yhdysvaltalaiset joukot ovat miehittäneet Suomen. DCA ei vain rajoita Suomen itsemääräämisoikeutta, vaan on alistanut maamme “puolustuspolitiikan” Yhdysvaltojen puolustusdoktriinin hallintaan. Suomen liittyminen NATO-jäsenyyden ja DCA-sopimukseen sisältävät sekä valtio- että maanpetokseen liittyviä tekijöitä. 

Synkkä ja petollinen Suomen lähihistorian sisä- ja ulkopolitiikka, kuten myös talouspolitiikka, 1990-luvulta alkaen, johtavat nykyiseen kaiken kattavaan turmelukseen ja katastrofiin. 

Paavo Väyrysen (8/2021) mukaan Mauno Koivisto ohjaili Suomen EU:n jäseneksi, ennen muuta turvallisuuspoliittisista syistä. Väyrynen tuumailee hankkeen perustuneen luultavasti siihen arviointiin, että EU kehittyisi sotilasliitoksi. Koivisto teki valtiopetoksen poistaessaan perustuslailliset esteet EU-jäsenyydelle (Jaakkola 6/2024), ja EU:n liittyminen tuhosi Suomen suvereniteetin. Lisäksi 1990-luvulla Koiviston konklaavi särki ja häpäisi oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvan vallan kolmijako* sopimuksen,  puuttumalla korkeimman oikeuden päätökseen, jossa KKO oli tuominnut nk. ylikorkojutussa ennakkoratkaisun (KKO 1992:50), missä pankit arvioitiin nostaneen perusteettomasti asuntolainan korkoa. Tätä ennen Suomi oli ajautunut pankkikriisiin, joka oli saattanut pankit hyvin ahtaalle. Presidentti M. Koiviston ohjauksella konklaavi puuttui KKO:n tuomareiden pankkeja koskevaan ennakkoratkaisuun, minkä seurauksena tuomioistuimet ratkaisivat korkoihin liittyvät oikeusjutut pankkien hyväksi – ja yrittäjien tappioksi (Träskbäck 1/2018). Velalliset yrittäjät laitettiin maksamaan pankkien velkoja. Tämä aiheutti Suomessa ennen näkemättömän taloudellisen laskusuhdanteen, ja yrityksien ja myös kotitalouksien konkurssi aallon sekä mittaamattoman inhimillisen kärsimyksen. 

_________ 

*) Vallan väärinkäytön estämiseksi vallan kolmijaossa lainsäädäntövalta, tuomiovalta sekä toimeenpanovalta on erotettu toisistaan.   

Suomi on siis miehitetty yhdysvaltalaisilla ja ilmeisesti myöhemmin eräillä muilla NATO-maiden joukoilla. Näitä muita joukkoja ovat mm. Suomeen perustettavat NATOn FLF-joukot suunnitelman mukaisesti ruotsalaisten johdolla. Kokonaisuudessaan NATO-liittouma ei ole tämän takana, sillä kysymyksessä ei ole viidennen artikkelin käyttöön ottamisesta. 

Washingtonin ja Lontoon suostumukseen Ukrainalle pitkänkantaman ohjusten käyttöön  Venäjän sisäalueilla, on selvästi jo suostuttu. Tämä asiantila on paljastunut oheista artikkelia kirjoitellessa. 

Nimittäin äskettäin julkaistujen vahvistamattomien uutisointien mukaan Kiovan joukot ovat iskeneet 18. syyskuuta Tverin alueelle länsi-Venäjälle. Alueella sijaitsee Venäjän puolustusvoimien suuri asevarikko.  

Edellä sanottu on tietysti erikoisesti Suomen kannalta masentavaa sekä järkyttää, sillä sellaista entiteettiä ei ole enää olemassa kuin Suomen valtio. Kuitenkin voisimme vielä olla itsenäinen valtio ja yhtenäinen kansa, joka olisi voinut torjua länsimaisen roskakulttuurin vaikutuksen, mikä pyrkii pursuamaan jokaisesta tuutista. 

Suomen “ulko- ja turvallisuuspolitiikka” on siirretty Yhdysvaltojen ulko- ja puolustuspoliittisen doktriinin alaisuuteen. Muilta osin olemme Brysselin syrjäinen maakunta, josta NATO-jäsenyyden ja DCA-sopimuksen välityksellä on muodostunut Venäjän läntinen uhka tekijä ja vihollinen. 

Yllä esitetyt virallisen Suomen ulkopoliittiset päätökset tarkoittavat sitä, että Yhdysvallat uhraa maailmanpoliittisten tavoitteidensa alttarille Suomen alueen ja suomalaiset NATO-sotilaat mahdolliseen hyökkäykseen Venäjää vastaan. Suomessa puolustusvoimien sodan ajan vahvuus on 280 000 sotilasta, joten NATO-sotilaita riittää joksikin aikaa tykinruoaksi.  

Herää kuitenkin kysymys siitä, onko eettisesti oikein kuolla motivaationaan kasvottoman väärämielisen, henkisiltä arvoiltaan rappeutuneen, mielivaltaisen, epäoikeudenmukaisen, totalitaarisen ja äärimmäisen aggressiivisen Yhdysvaltojen johtaman läntisen liittouman maailmanvalta poliittisten intressien puolesta? Lisäksi yhtenä taistelun vakaumuksena on kuolla valtamedian ja virkakoneiston lietsomana Venäjän vihamielisyys mielessään. Tällainen uhrautuminen ei ole jalomielisyyttä, vaan suorastaan rikollista ja typerää. 

Päätelmiä 

Yhdysvallat pyrkii heikentämään Venäjää ja haluaa laajentaa nykyisen sodan Venäjän ja Euroopan (tietyt NATO-maat) väliseksi sodaksi, toivoen itse pysyvänsä välittömän sodan ulkopuolella. Vaikka Venäjä vastaisi lännen aggressiivisuuteen jollain modernilla tuhoisalla aseella, ydinaseen sijaan, tästä huolimatta tiettyjen NATO-maiden ja Venäjän välinen sota tuhoaisi Suomen Yhdysvaltojen puskurivyöhykkeenä Venäjää vastaan sekä surmaisi valtaosan Suomen NATO-sotilaista.  

Vastaako Venäjä NATO-maiden hyökkäykseen  ydinaseilla? 

Ei ole uskottavaa, että Venäjä käyttäisi Yhdysvaltoja vastaan mannerten välisiä ballistisia ohjuksia, jotka ovat varustettuina ydinkärjillä. Edellä mainitussa tilanteessa Venäjä eliminoisi Suomen valmiuden olla lännen puskurivyöhykkeenä ja iskisi tuhoisilla aseilla Britanniaan. 

Moskovalta olisi taktinen virhe ampua mannerten ylittäviä ydinkärkiä Washingtoniin, ellei nämä iskut tuhoaisi lopullisesti Washingtonin sotilaallista kyvykkyyttä ja sen valtiollista infrastruktuuria. Muussa tapauksessa Washington vastaisi yhtä tuhoisilla tai vieläkin tuhoisimmilla ohjuksilla Moskovaan. 

Nykyinen tilanne muistuttaa tietyllä tapaa kylmänsodan aikakautta, jossa kahden ydinaseilla varustetun suurvallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi kauhuntasapaino. Näin pidettiin muuta maailmaa hallinnassa. Tämä samankaltaisuus on nyt toistunut, mutta jyrkempänä. 

On huomattava, että: 

Yhdysvaltoja kontrolloi ja hallitsee Israelin myönteinen eliitti tai paremminkin mafia (Van der Pijl 2014). Tämän mafian hengenheimolaisia vaikuttaa myös Venäjän hallintoon. Nämä mannerten väliset mafiat pyrkivät hallitsemaan ja pitämään heikkona sekä Yhdysvaltoja että Venäjää, niiden välillä vallitsevalla kauhuntasapainolla sekä vihamielisyydellä. Tällä menetelmällä yritetään heikentää Euroopan ja Aasian valtioiden elinvoimaa sekä hallita niitä. Mutta kuitenkin Putinin Venäjä taistelee Yhdysvaltojen edustamaa aggressiivista globaalia mielivaltaa vastaan sekä samalla Venäjä muodostaa lujan portin mädäntyneelle läntiselle LGBT-agendalle. 

Mikä pelastaa Suomen? 

Ehkä olisi parempi esittää kysymys imperfektissä eli mikä olisi pelastanut Suomen? Suomen poliittinen johto, hallitus ja eduskunta sekä lähes kaikki kansanedustajat ovat luovuttaneet Helsingin itsemääräämisoikeuden ja ulkopolitiikan sekä maan puolustuksen Washingtonille ja Brysselille. Samalla Suomi ja sen kansa on alistettu palvelemaan Yhdysvaltojen imperialistisia ja aggressiivisia tavoitteita. Suomella oli vielä kymmenen vuotta sitten Venäjän kanssa hyvät kauppasuhteet ja maiden välillä vallitsi keskinäinen luottamus. 

Mutta nyt sodan uhka leijuu yllä, sillä olemme eräiden NATO-maiden sekä Yhdysvaltojen rinnalla hyökkäämässä suurvalta Venäjän kimppuun tai itseasiassa olemme jo hyökänneet. Suomen olisi pelastanut tältä perikadolta, mikäli olisimme yhtenäisenä kansana nousseet vihollisiamme, Suomen poliittisia vallanpitäjiä, valtamediaa ja tiettyjä viranhaltijoita vastaan. Tällöin kysymyksessä olisi ollut sekä yhteiskunnallinen että poliittinen vallankumous. Jos kansakunta olisi ollut yhtenäinen vaatimuksissaan ja tavoitteissaan, olisi rikollisten päättäjien, noiden ylikansallisten hegemonioiden edunvalvojien ollut pakko kuunnella kansan tahtoa. Onko suomalaisilta kysytty sitä, että haluavatko he kuolla Brysselin ja Washingtonin ylivallan lujittamisen puolesta? 

Loppulauselma 

Yhdysvaltojen johtaman liittouman rivien tiivistyessä hyökkäykselle Venäjää vastaan, lisääntyy sitä mukaa myös maan poliittisen valtaapitävien ja valta- eli valemedian vääristelevä propaganda. Kuten ulkoministeri Elina Valtonen syytti Venäjää, sen luomasta uhasta maatamme ja yleensä Eurooppaa vastaan, ilman minkään kaltaista todistusaineistoa, sönköttäen Venäjän, Suomeen aiheuttamista hybridi- ja kyberhyökkäyksistä, sabotaaseista ja valeuutisoinneista.  

Kuitenkaan Venäjästä ei ole ollut mitään uhkaa Suomelle, eikä muillekaan NATO-maille. Mutta Yhdysvallat liittolaisineen käyttävät Ukrainaa sijaistaistelijanaan Venäjää vastaan, kuten olemme monesti aikaisemmin kirjoittaneet. Virallinen Suomi on petturimaisesti luovuttanut maamme amerikkalaisille sotajoukoille, jotka siis ovat miehittäneet Suomen. Yhdysvallat käyttävät tulevassa sodassa Suomea proxy-taistelijana hyökkäyksessään Venäjälle ja maamme uhrataan USA:n globaalien intressien edistämiseksi. Ylevä kohtalo, vai mitä? 

Vielä sananen Yhdysvaltojen instrumentaalisesta luonteesta. Olemme kirjoittaneet yllä Yhdysvaltojen tekevän sitä, ja tekevän tätä. Kuitenkin Yhdysvaltojen rooli on välineellinen. Todellista valtaa ja kontrollia Yhdysvalloissa käyttävät lukuisat Israelille myötämieliset toimijat ja järjestöt sekä pääoman haltijat (Van der Pijl 2014). Israelin myönteisten toimijoiden valta Yhdysvalloissa on niin valtava, että siellä ei voi päästä presidentiksi sellainen henkilö, joka kannattaa aidosti kansallisia arvoja ja tekee kaikessa päätöksiä isänmaansa sekä kansansa parhaaksi. Esimerkkinä olkoon John Kennedy, joka oli viimeinen ilmeisen itsenäinen ja isänmaallinen presidentti USA:n historiassa, mutta hänet murhattiin juutalaismafian toimesta, koska Kennedy  yritti pysäyttää Israelia rakentamasta ydinasetta (Piper 1988). 

Markku Juutinen 

Lähteet 

The Guardian (9/2024): Putin: lifting Ukraine missile restrictions would put Nato ‘at war’ with Russia. (https://www.theguardian.com/world/2024/sep/12/putin-ukraine-missile-restrictions-nato-war-russia). 

Jaakkola, Jorma (6/2024): Koivisto raivasi tien EU-jäsenyydelle.|(https://www.jormajaakkola.fi/koivisto-raivasi-tien-eu-jasenyydelle). 

Hakovirta, Harto (2002): Maailmanpolitiikka, teoria ja todellisuus. Gummerus kirjapaino, Jyväskylä. 

Rousseau, J-J. (1917): A Lasting Peace trough the Federation of Europe and the State of War. London: Constable and Co.  

Träskbäck, Jocka (1/2018): Koiviston konklaavi – lähihistoriamme suurimman tragedian salailun loputtava. (https://www.jocka.fi/?p=4219). 

PIPER, MICHAEL COLLINS (1988): Final judgement. USA. Kirja osoittaa presidentti Kennedyn murhan tekijät: Mossad ja USA:n juutalaistoimijat. Perusteellinen tutkimus, josta USA:n media vaikenee. 

Van der Pijl, Kees (2014). The Discipline of Western Supremacy. Volume III. London: Pluto Press. 

Väyrynen, Paavo (8/2021):  Paavo Väyrynen » Kekkosen ja Koiviston linjalta Kaarle XII:n tielle. (https://www.paavovayrynen.fi/2021/08/29/kekkosen-ja-koiviston-linjalta-kaarle-xiin-tielle/). 

—— 

Tass (9/2024): Tver region governor says no serious injuries in drone attack on Toropets – Russian Politics & Diplomacy. (https://tass.com/politics/1844703). 

Elina Valtonen (17.9.2024): BBC New. Impact of war on Ukraine and Russia’s neighbours. (https://x.com/elinavaltonen/status/1836085817594310963?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E18360858175)  

Jan Westh (10.11.2022). VT: Have we already forgotten the CIA’s rape of Russia during the 1990s? (https://veteranstoday.com/2022/10/11/rape-russia-1990s/).