Nova Hierosolyma ry julkaisi uuden taivaallis-henkisen kulttuuriteoksen

Esittelemme Nova Hierosolyma ry:n sivulla juuri julkaistun suomennoksen Emanuel Swedenborgin (1688-1772) kirjoittamasta teoksesta UUSI JERUSALEM JA SEN TAIVAALLINEN OPPI (1758). Teos on tiivistelmä Swedenborgin muista teologisista ja uskonnonfilosofisista kirjoituksista, kuten esim. Arcana Coelestia kirjasarjasta ja Taivas, sen ihmeet ja helvetti -teoksesta. Uuden Jerusalemin ja sen Taivaallisen Opin pääasiallisimpana tarkoituksena on opettaa ihmisiä kehittämään tahtoaan ja ymmärrystään taivasta varten. Taivaallinen Oppi pyrkii kaikessa yhteen ja ainoaan päämäärään, nimittäin siihen, että ihmisen teot lähtisivät entistä enemmän Jumalan (Herran) rakkaudesta, joka virtaa ihmisen sieluun. Tästä johtuen mainitun teoksen kirjoittaminen ja myös sen suomentaminen on enemmän kuin kulttuuriteko, vaikka on se sitäkin.

Jumalan Sanan sisäiset merkitykset

Tässä artikkelissa käsitellään Uutta Jerusalemia ja sen Taivaallista Oppia (lyhyesti: Taivaallinen Oppi). Teos muodostaa kiteytyksen Emanuel Swedenborgin muista aikaisemmista teologisista ja uskonnonfilosofisista kirjoituksista, kuten esim. Arcana Coelestia kirjasarjasta. Swedenborgin valtava kirjallinen tuotanto on jaettavissa kahteen pääryhmään: Luonnontieteellis-filosofisiin teoksiinsa sekä laajaan teologiseen ja uskonfilosofiseen tuotantoonsa. Molemmat ryhmät kattavat noin kaksi hyllymetriä kirjoitettua tekstiä.

Mainitut Swedenborgin uskonnonfilosofiset ja teologiset teokset paljastavat yhtenä oleellisena osa-alueena Jumalan Sanan eli tiettyjen Raamatun kirjojen sisäiset merkitykset. Jumalan Sanan sisäiset merkitykset muodostavat Sanan varsinaiset Totuudet. Jumalan Sana jakaantuu luonnolliseen eli kirjaimelliseen, spirituaaliseen eli henkiseen ja coelestialiseen eli taivaalliseen merkitykseen. Sisäisimmät eli kaksi viimeksi mainittua merkitystä muodostavat Sanan varsinaisen totuuden ja hyvyyden.

Uusi Jerusalem ja sen Taivaallinen Oppi -teoksen pääsääntöisenä tarkoituksena ei ole Jumalan Sanan sisäisten merkityksien paljastaminen, vaikka niitä sivutaan teoksessa yleisluonteisesti.

Uusi Jerusalem ja sen Taivaallinen Oppi -teoksen tarkoitus

Kappaleessa nro 1. Taivaallisessa Opissa aloitetaan selitys siitä kuinka havaittiin ”pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, laskeutuvan Jumalan luota taivaasta” (Ilm. 21: 1, 2, 12–24). Tällä tarkoitetaan spirituaalisen merkityksen (SM) mukaan taivaallista oppia. Lisäksi samassa jakeessa ”Uudella taivaalla ja uudella maalla” SM:n mukaan ilmaistaan Uutta Kirkkoa niin taivaissa kuin maan päällä. Uusi Jerusalem on Uusi Kirkko, sillä Jerusalem merkitsee itse Kirkkoa oppiin nähden. Uusi Jerusalem eli Uusi Kirkko muodostuu Jumalallisen Totuuden ja Hyvyyden yhdistymisestä, joka on taivaallinen avioliitto toden ja hyvän välillä, mihin perustuu koko universumin olemassa olo.

Uuden Jerusalemin ja sen Taivaallisen Opin keskeisimpänä tarkoituksena on opettaa ihmisiä jalostumaan tahtoonsa ja ymmärrykseensä nähden eli sisäisesti, taivasta varten. Tällä tarkoitetaan ihmisen uudestisyntymistä. Swedenborg oikein kirjoittaa, että uskontoon kuuluvan elämän tarkoituksena on tehdä hyvää. Taivaallinen Oppi pyrkii kaikessa yhteen ja ainoaan päämäärään, nimittäin siihen, että ihmisen teot lähtisivät entistä enemmän Jumalan (Herran) rakkaudesta, joka virtaa ihmisen sieluun.

Taivaallisen Opin mukaan ihmisen pelastumiselle (uudestisyntyminen) eli taivaalliseen tilaan pääsemiselle on välttämätöntä ainakin kaksi pääasiaa: Jumalan Kymmenen käskyn noudattaminen niin sielunsa osalta kuin myös käytännössä. Jokaisella ihmisellä on sisäinen ja ulkoinen ihminen. Sisäistä kutsutaan spirituaaliseksi ja ulkoista luonnolliseksi ihmiseksi. Ihmisen sisäinen ihminen eli sielu on kuitenkin varsinainen ihminen, mutta sekä ulkoisen että sisäisen on uudestisynnyttävä. Sisäinen uudestisyntyy ensin, ja sen jälkeen sisäisen avulla ulkoinen ihminen. Uudesti syntyminen tapahtuu vastavuoroisessa toiminnassa Herran kanssa. Uudestisyntymisen prosessissa, ja myös aina sen jälkeen totuutta on noudatettava itse totuuden vuoksi ja hyvyyttä itse hyvyyden vuoksi, mitkä ovat Herrasta.

Taivaallisen Opin mukaan toisena pääasiana pelastumiselle on Jumalan Kolminaisuuden oikein ymmärtäminen.

Swedenborg (1758, nro 280) kirjoittaa oheisessa teoksessaan Uusi Jerusalem ja sen Taivaallinen Oppi, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja ja maailmankaikkeuden Ylläpitäjä. Täten Hän on taivaan Jumala sekä maan Jumala. Taivaselämä muodostuu ihmiseen kahdesta asiasta: rakkauden hyvyydestä ja uskon totuudesta. Tämä elämä on lähtöisin ihmiselle Jumalasta, eikä lainkaan mitään ihmisestä. Tästä johtuen Kirkon tärkein asia on tunnustaa Jumala, uskoa Jumalaan ja rakastaa Häntä. Niiden, jotka ovat syntyneet Kirkon piirissä, täytyy tunnustaa Herra, Hänen Jumalallisuutensa ja Hänen Ihmisyytensä, ja uskoa Häneen sekä rakastaa Häntä, sillä Herralta on kaikki pelastus.

Tämän Herra opettaa Johanneksen evankeliumissa:

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei usko Poikaan, se ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä. (Joh. 3: 36.)

Täytyy myös muistaa, että oikea ymmärrys Jumalasta on kirkon uskon tärkein asia. Tämä on edellytys kirkon teologialle kokonaisuudessaan. Mikäli ymmärretään Jumalan olemus väärin, on koko kirkon oppi väärä, sillä silloin perusteet ovat väärät. Kunkin ihmisen henkinen tila taivaassa tai helvetissä määräytyy hänen käsityksestään tai ymmärryksestään Jumalasta.

Nämä kolme, Isä, Poika ja Pyhä henki ovat kolme Yhden Jumalan perusominaisuutta, jotka tekevät yhden, kuten sielu, ruumis ja toiminta tekevät yhden ihmisen. Jokainen tunnustaa, että nämä kolme perusominaisuutta, sielu, ruumis ja toiminta olivat ja ovat Herrassa Jumalassa Vapahtajassa. Nämä kaikki perustuvat Swedenborgin kirjoituksiin, ja hänen valaistuneen ymmärryksensä tulkintaan Jumalan Sanasta. Tämän suuntaisesti Swedenborg kirjoittaa myös teoksessaan Uusi Jerusalem ja sen Taivaallinen Oppi.

Loppupäätelmä

Meitä jokaista ihmistä odottaa fyysisen kuoleman jälkeen ikuinen elämä siinä henkisessä tilassamme, johon olemme itsemme jalostaneet Herran avulla. Varsinainen ihminen on sielu, joka muodostuu henkiruumiista, joka elää ja tuntee kaiken henkisessä tilassaan, kuten tämä ihminen eli ja tunsi eläessään luonnon maailmassa. Fyysisen kuoleman jälkeen kaikki asiat koostuvat ja muodostuvat henkisestä substanssista (lat. substantia spiritualis). Mutta tämä kaikki siis koetaan henkisessä maailmassa samankaltaisesti kuin ihminen kokee kaiken eläessään luonnon maailmassa.

Muistamisen arvoista on, että ihmisen uudestisyntyminen voi tapahtua vain maanpäällisen elämän aikana, jolloin hän voi ottaa vastaan tahdon vapaudessaan kiusauksia helvetistä luonnolliseen mieleensä. Mutta fyysisen kuoleman jälkeen uudestisyntyminen on mahdotonta, paitsi heille, jotka ovat maanpäällä viettäneet uskon ja lähimmäisenrakkauden elämää (AC. Nrot 989, 2490). Suosittelen lämpimästi perehtymään Uuden Jerusalemin ja sen Taivaalliseen Oppiin, ja myös muuhun Swedenborgin kirjalliseen tuotantoon, ne muodostavat lampun Jumalan Sanan tutkimiselle.

Markku Juutinen

Päälähde:

Swedenborg, E. (1758). De Nova Hierosolyma et ejus Doctrina Coelesti: ex Auditis e Coelo. UUSI JERUSALEM JA SEN TAIVAALLINEN OPPI. Latinankielisestä alkuteoksesta suomentanut Hely Heikkilä (2026). https://novahierosolyma.fi/uusi-jerusalem-ja-sen-taivaallinen-oppi/

Muut lähteet

Raamattu (1938). Uusi Testamentti. Pieksämäki, (Ilm. 21: 1, 2, 12–24. Joh. 3: 36).

Swedenborg, E. (1749-56). Arcana Coelestia (AC), nrot 989, 2490.