Näkökulma: Kuka hyötyy keskitetysti omistetusta mediasta?

Seurauksena median, median omistajien, poliitikkojen ja megakorporaatioiden keskinäisistä riippuvuussuhteista on ollut median hampaattomuus. Uutisointi on muuttunut kritiikittömäksi.

Hyötynäkökohdat ovat korostuneesti esillä esimerkiksi sodista uutisoitaessa, moraalisia kysymyksiä ei nosteta esiin (”onko sota oikein?”).

Hallinnon eri haarojen esittämiä näkökohtia ja väitteitä ei kyseenalaisteta (esimerkiksi sikainfluenssa-farssi), vaan ne välitetään sellaisenaan lukijoille. Erinäisistä meneillään olevista lakimuutoksista ei uutisoida lainkaan: jonain päivänä kansakunta vain huomaa, että vesilaitoksen, energiayhtiöt ja elintarviketuotannon omistaa jokin kasvoton taho jossain ulkomailla.

Hyvä esimerkki on Coca-Cola Companyn toiminta Meksikossa.

Yhtiö irtisanoi työntekijöitä päästäkseen maksamasta näiden eläkkeitä. Yhtiö irtisanoi työntekijöitä ja palkkasi nämä seuraavana päivänä uudelleen, mutta uusina työntekijöinä, jolloin työntekijät aloittivat jälleen palkkaportaan alimmalta askelmalta. Työntekijöitä suojaavia lakeja kierrettiin sulkemalla tehdas ja avaamalla se uudelleen, mutta erinimisenä, jolloin se oli ”uusi tehdas”. Meksikon hallitus myönsi yhtiölle erioikeuksia ja -vapauksia, mm. veden suhteen. Istuva presidentti Vincente Fox oli aiemmin Coca-Cola Companyn Latinalaisen Amerikan yhtiöryppään hallituksen jäsen.

Ne, jotka eivät tienneet taustoista, eivät kyenneet mitenkään muodostamaan kokonaiskäsitystä päätösten syistä ja seurauksista.

Myös lainsäädäntö on muuttunut suuryhtiömyönteiseksi, eikä sattumalta. Lainsäädännössä ”persoona” tarkoitti aiemmin ihmistä, jolla oli tietyt loukkaamattomat oikeudet. Nykyään ”persoonan” määritelmä pitää lainsäädännöllisesti sisällään yksilöt, kumppanuussuhteet, yhdistykset, säätiöt, trustit, yhtiöt ja korporaatiot, joilla on ihmisen tietyt loukkaamattomat oikeudet.

Uutisten lukijan kannattaa käyttää logiikkaa ja analyysia uutisten sisältöön sekä vertaamaan sanottua siihen, mitä on tehty.

Jos hallitus kertoo aikovansa vähentää syrjäytymistä, edistää talouskasvua ja leikata julkisia menoja, lukijan kannattaa käyttää hetki sen pohtimiseen, onko tavoite esitetyin keinoin realistinen. Huomiota on hyvä kiinnittää myös väitteen esittäjään, uutisoijaan, uutisen sävyyn sekä siihen, mitä ei sanota ja siihen, kuka hyötyy.

Mediaa tutkinut Robert B. Abele painottaa, että valtion ja median propagandakompleksin tavoitteet ovat vastakkaiset aidolle demokratialle. Abele uskoo, että ne tavoitteet ovat vastakkaiset myös normaali-ihmisen luonnolle, joka on kuin onkin moraalinen ja avulias, jakamaan kykenevä ja myötätuntoinen.

Toivokaamme, että Abele on oikeassa, mitä normaali-ihmiseen tulee.