Elävä ravinto parantaa, suojaa ja ravitsee

Elävä ravinto koostuu mahdollisimman parantavasta ja vihreävoittoisesta ravinnosta. Kuumentamattomissa kasviksissa ovat tallella entsyymit, ravintoaineet, vitamiinit ja mineraalit.

Elävää ravintoa syövän keittiössä eivät ole käytössä uunit, hellat eivätkä leivänpaahtimet. Sen sijaan keittiöstä löytyy tehosekoitin, kasvikuivuri, kenties myllyjä ja raastimia. Ruoka syödään raakana – sitä ei keitetä eikä paisteta. Valmistusmenetelminä ovat idätys, kuivaus, mehustus, liottaminen ja maitohappokäyminen.

Luonnollinen, elävä ravinto ei käyttäjiensä mukaan väsytä, siinä säilyvät ravinteet, entsyymit ja suoja-aineet. Elävä ravinto on samalla kokonaisvaltainen elämäntapa. Siihen kuuluvat elimistön puhdistaminen, liikunta, jooga, rentoutus ja myönteinen ajattelu, itse kullekin sopivissa määrin.

Termejä elävä ravintoja ja raakaravinto käytetään usein sekaisin. Kaikki raaka ei välttämättä ole kuitenkaan elävää.

Elävä ravinto on Ann Wigmoren tavaramerkki, joka on raakaravintoa tiukempi ruokavalio. Wigmoren perusajatus oli Hippokrateen lausuma: ”Ravinto olkoon lääkkeesi”.

Raakaravinto on valikoimaltaan kattavampi.

-Elävä ravinto painottuu erityisesti lehtivihreään, helposti sulaviin ja parantaviin ruoka-aineisiin, sanoo Elävän ravinnon yhdistyksen puheenjohtaja Ari Vihertuuli.

Raakaravintoa syövä saattaa syödä kananmunia, maitoa, juusto ja jopa raakaa lihaa ja kalaa.

-Elävää ravintoa syövä ei käytä eläinproteiinia eikä myöskään öljyjä tai suolaa. Ruokavaliossa suolat saadaan esimerkiksi merilevästä. Raakaravinnon syöjä taas voi käyttää öljyjä, suoloja ja muita mausteita.

Elävän ravinnon yhdistyksen puheenjohtaja, turkulainen ympäristöteknologiaa opiskeleva, 35-vuotias Ari Vihertuuli aloitti elävän ravinnon syönnin kuusi vuotta sitten.

-Minulle tuoreen ruoan syöminen oli hyvin luontaista jo nuorena; elävään ravintoon siirtyminen ei ollut mikään suuri elämänmuutos.

Terveysongelmat kuitenkin johdattivat miehen kiinnittämään huomiota ruokavalioonsa.

-Kahdeksan vuotta sitten munuaiseni olivat heikossa kunnossa ja olin sen vuoksi sairaalassa pari viikkoa. En halunnut lääkitystä ja päätin ryhtyä korjaamaan terveyttäni ravitsemuksella. Munuaisongelmani parani sillä, samoin jatkuva hammaskipu.

Elävä ravinto ja raakaravinto sisältävät kasveissa esiintyviä entsyymejä. Ruoan kuumennus tuhoaa entsyymit, jotka alkavat hajota yli 40-asteen lämpötilassa.

-Elävässä ravinnossa ja raakaravinnossa on huomattavasti suurempia ravinnemääriä kuin kuumennetussa. Lisäksi kypsennys muuttaa ruoan molekyylirakennetta ja tekee ruoasta kuormittavaa, Vihertuuli perustelee valintaansa.

Elävässä ravinnossa entsyymisisältö on vieläkin korkeampi kuin raakaravinnossa.

-Entsyymit aktivoituvat usein liotuksen aikana. Esimerkiksi raa’assa idättämättömässä pähkinässä entsyymit ovat ”lepotilassa”. Kun pähkinöitä liotetaan vedessä 24 tuntia, ne alkavat itää ja entsyymit tulevat aktiiviseksi.

Entsyymit ovat tärkeitä ruoansulatuksessa.

-Ne avustavat ruoan imeytymistä. Jos syöt ruokaa, jossa on vähemmän entsyymeitä, kehosi ei saa täyttä höytyä ruoansulatuksesta. Tämä saa aikaan kehon myrkyttymistä, Ari Vihertuuli huomauttaa.

Kuumennettaessa ravinnosta tuhoutuu myös monia muita ravintoaineita ja vitamiineja. Kasveissa kaikki ainesosat toimivat yhdessä eivätkä erikseen.

-Nykyisin puhutaan paljon esimerkeiksi flavonoideista, jotka eivät toimi ilman C-vitamiinia. Flavonoidien antimikrobisuus ei toimi myöskään ilman liukoisia aminohappoja eli liukoista proteiinia. Kuumentaessa proteiini koaguloituu eli menettää kimmoisuutensa.

-Kasvin kaikkien ainesosien säilyessä kokonaisuus toimii ihmisessä parhaalla mahdollisella tavalla raviten ja suojaten. Tämä on olennainen syy elävän ravinnon terveysvaikutuksiin, Vihertuuli korostaa.

Monelle keskeinen syy siirtyä elävään ravintoon on siis terveydellinen.

-Elävää ravintoa suositellaan moneenkin sairauteen. Näitä ovat mm. reuma, diabetes, fibromyalgia, syöpä, sydänsairaudet, hormoniongelmat, nivelkivut, astma, ihottumat, osteoporoosi, MS-tauti, psoriasis ja monet autoimmuunisairaudet, Ari Vihertuuli sanoo.

Elävän ravinnon ruokavalion tyypillisiä raaka-aineita ovat vihannekset, hedelmät, marjat, siemenet, pähkinät, viljat sekä idut ja versot. Ruokapöydästä löytyy normaaliin tapaan keittoja, salaatteja, välipaloja, tuorepuuroja, levitteitä, pirtelöitä ja jopa leipää. Hyvä tehosekoitin on ehdoton apuväline ruoanlaittoon.

Kasvimaitoa saa kätevästi seesaminsiemenistä ja manteleista. Auringonkukansiemeniä laitetaan usein pirtelöihin ja kastikkeisiin. Avokado ja pähkinät saostavat. Makeutta saa hedelmistä, taateleista, rusinoista, aprikooseista ja luumuista. Juureksista valmistuvat padat, pihvit ja murekkeet. Makua saa mausteyrteistä, merilevästä ja soijakastikkeesta. Levitteet valmistuvat avokadosta, pähkinöistä ja siemenistä. Leipää saa leivottua kuivattamalla idätettyä viljaa tai soseuttamalla vihanneksia. Jogurttia syntyy idätetystä ja hapatetusta viljasta, kuten tattarista, hirssistä tai kaurasta. Jotkut raaka-aineet saattavat olla kaasua muodostavia, joten elävän ravinnon ruokavalion alussa kannattaa välttää esimerkiksi kaalia, papuja tai sipulia.

Alkuperäinen juttu: Luontaisterveys-lehti, www.karprint.fi

Lue myös:

Ravintoaineet talteen