Näkökulma: Odotettava Iranin sota ja sen vaikuttavat seuraukset

Valtamedian vaiettua jo vuosia pelätyn suursodan kehitysaskelista, tähtäimessä on Iran – ja konfliktin polttopiste sijaitsee sunni- ja shiiamuslimit erottavassa Hormuzinsalmessa Persianlahdella.

Odotettavissa olevan Lähi-idän suursodan seuraukset tulevat olemaan hyvin vaarallisia koko maailmalle ja Suomen tulee panostaa kansalliset voimavarat diplomatiaan ja idänsuhteisiin. Yhdysvaltain laivastolla on aktiivisessa käytössään neljä yhteensä 11 suurimmasta Nimitz-luokan lentotukialuksesta, jotka ovat kaikki lähetetty samanaikaisesti 5. laivaston operaatioalueelle Iranin vastaiseen kampanjaan. Lisäksi alueella on kaksi WASP-luokan lentotukialusta ja Ranskan laivaston lentotukialus Charles De Gaulle. Yhteensä seitsemän lentotukialuksen armada tuettuna kymmenillä tulivoimaisilla saatto- ja tukialuksilla on ainutlaatuinen voimakeskitys maailmanhistoriassa.

Sota Persiaa vastaan on ollut todistetusti Yhdysvaltain puolustushallinnon piirustuspöydällä ainakin 90-luvun puolivälistä lähtien. Nyt käsillämme olevaa Iranin suursotaa on siis valmisteltu, johon armeijat länsimaissa ovat varustautuneet jo yli 15 vuotta. Vuoden 2003 jälkeen silmukka Iranin kaulalla on tasaisesti kiristynyt, ja länsimaiden kohteena ovat Iranin lisäksi sen liittolaismaat, Syyria ja Libanon.

Suursodan kynnykselle kulkenut kehitys on havaittu konfliktintutkijoiden silmissä ja Iranin vastaisen saartorenkaan tiivistymistä onkin seurattu erityisellä huolella Venäjällä ja Kiinassa, jonka kumppaneihin Iran liittolaisineen kuuluu. Maailman jakautuminen kahteen leiriin on kiihtynyt ja rintamalinjat ovat muotoutuneet kamppailevien talousmahtien valtaliittojen kautta.

Kiinan ja Venäjän ajautuminen törmäyskurssille valta-asemaan pyrkivää länttä vastaan tekee Iranin vastaisesta kampanjasta erityisen vaarallisen. Kiinalla ei ole varaa menettää Irania ja Venäjälle Syyria taas on tärkein liittolainen Lähi-idässä. Koska Iranilla ja Syyrialla on voimassa keskinäiset turvatakuut ulkomaisen hyökkäyksen tapahtuessa, nähtyä Syyrian ja Iranin selkkausta ei saa erottaa toisistaan. Vaikka valtamedia pyrkiikin luomaan kuvan kahdesta eri konfliktista, todellisuudessa kysymys on yhden suuren konfliktin syttymisestä.

Länsimainen hegemoniaan ja yhteen maailmanhallintoon (Uusi maailmanjärjestys) pyrkivä valtaliitto on konkretisoitunut sitä eteenpäin puskevalle Yhdysvallat/EU/Israel -akselille. Vastavoimana tälle on multipolarismin ja moninapaisen maailmanhallinnon puolesta taistelevat Kiina ja Venäjä. Näille yhteisiä nimittäjiä ovat Shanghai Cooperation Organisation (SCO), sotilasliitto CSTO ja talousliitto BRICS, johon kuuluvat Kiinan ja Venäjän lisäksi Intia, Brasilia sekä Etelä-Afrikka. Diplomaattinen taistelu valtaliittojen välillä käy kuumana ja YK:n turvallisuusneuvosto on valtapoliittisen taistelun päänäyttämö.

Väite Iranin ydinaseohjelmasta, joka esitetään aiheuttajana uusille pakotteille ja taloussotatoimille, on käytännössä vailla uskottavaa pohjaa. YK:n atomijärjestö IAEA, joka antoi marraskuussa 2011 ydinaseohjelman olemassaoloon viittaavan raportin, on myöntänyt sittemmin, ettei mitään konkreettisia todisteita ydinaseohjelmasta ollut esittää. Kiina ja Venäjä ovat tuominneet väitökset ydinaseohjelmista perusteettomina ja Iran puolestaan on toistanut, ettei sillä ole kuin siviiliteknologian hankkeita. Neuvotteluja erimielisyyksien ratkaisemiseksi diplomaattisin tavoin emme ole nähneet pian puoleentoista vuoteen, vaikka Iran on toistanut oman neuvotteluhalunsa länsimaille useassa eri yhteydessä.

On muistettava, että Israel, jonka Yhdysvallat valtiollisella tuella on hampaisiin asti aseistanut, esittää vuosikymmeniä sitten aloittamaansa vaatimusta keskeyttää Iranin ydinohjelmat vaikka sotilaskeinoin, mutta omaa itse yli 200 ydinasetta. Iranin väitetystä sotaisuudesta mainittakoon, että Israel ja länsimaat ovat käynnistäneet viimeisten vuosikymmenten aikana Lähi-idässä kymmeniä sotilaallisia selkkauksia, mutta Iran ei viimeisen 200-vuoden aikana ole sortunut kertaakaan samaan.

Yhdysvaltojen operatiivisten lentotukialusten suunnatessa kohti Arabianmerta ja Yhdysvaltain puolustusministeriön sekä asevoimien johdon vakuuttaessa Yhdysvaltojen olevan valmiina sotatoimiin, tietoja lisääntyvistä sotilasvoimien keskityksistä tihkuu lehdistöön. Yhdysvaltojen merijalkaväen tukialusten ja taistelulaivojen suunnatessa Lähi-idän ja Keski-Aasian toiminta-alueille, toimii kaksi saarta, Socotra ja Masirah, Hormuzinsalmen läheisyydessä kokoontumispaikkoina USA:n erikoisjoukkojen ja merijalkaväen yksiköille.

Tietojen mukaan maaliskuun alkuun mennessä Yhdysvalloilla on käytössään noin 100 000 miehen vahvuiset ja yhteensä kymmenien tulivoimaisten laivastoalusten hyökkäysvoimat valmiina Iranin vastaisiin operaatioihin. Yhdysvaltojen lisäksi Ranska, Israel ja Britannia ovat lähettäneet alueelle moderneinta laivastovoimaa. Lännen liittolaisista Saudi-Arabiaa on aseistettu reilun vuoden aikana Yhdysvaltojen toimesta yli 90 miljardin dollarin arvosta ja sen kuningashuone onkin suoraan ilmoittanut, että se tulee käyttämään kaikkia keinoja Iranin vastaisessa kampanjassa. Saudien lisäksi myös muut länsivaltojen liittolaiset Persianlahdella ovat odotettavan sodan osapuolia ja niitä onkin aseistettu kiivaasti.

Yhdysvallat käy parhaillaan neuvotteluja Qatarissa Taleban-liikkeen edustajien kanssa, jotta se pääsisi irti sotavoimiaan sitovasta Afganistanin sodasta. Kuten vetäytyminen Irakin keski- ja eteläosista tämän vuoden alkuun mennessä paljasti – joukkoja tarvittaneen pian muualla. Sotilasdivisioonan jättäminen sopimuksen vastaisesti Pohjois-Irakiin ja kolmen taisteluprikaatin sijoittaminen entisten joukkojen lisäksi Kuwaitiin, kaikki Iranin rajojen tuntumaan, kertovat osaltaan huolellisista valmisteluista. Valtamedian luoma kuva ”USA:n vetäytymisestä” Lähi-idässä on siis silkkaa propagandaa.

Yhdysvaltain joukot ovat siirtyneet Irakista uusiin asemiin Lähi-idässä. Lähes 10 000 sotilasta on siirretty ohjusharjoituksen varjolla Israelin maaperälle ja osa joukoista on siirtynyt mm. Jordaniaan ja Turkkiin Syyrian vastaisille rajoille. Yhdysvalloilla on kymmeniä sotilastukikohtia Lähi-idässä, joista käsin se pystyy käymään Iran-operaatiota. Taisteluvalmiuden arvioidaan olevan valmis operaatioihin huhtikuun alkuun mennessä.

Ruutitynnyri voi kuitenkin käytännössä räjähtää milloin tahansa. Iran maailman toiseksi suurimpana öljytuottajana ja historiallisen vauraana maana, omaa korkean teknologian ja yleissivistyksen tason – kykenee ottamaan aloitteen sotatoimissa myös itselleen. Iran ei ole jakautunut toisilleen riitaisiin uskontokuntiin, kuten esimerkiksi Irak, joten 80-miljoonainen kansa onkin voimakkaasti yhdistynyt torjumaan ulkoista uhkaa. Iranin tueksi ovat myös asettumassa voimakkaat liittolaiset.

Vaikka länsimaat ovat teknillisesti edistyneitä, mm. ilma-armadan ylittäessä yli 2 000 lentokonetta, maanpuolustustahto ja taistelumoraali iranilaisilla on puolestaan varsin korkealla. Iranin hallinto on antanut puolustuskyvystään itsevarman kuvan ja sotilasteknologiassa se on pyrkinyt omavaraisuuteen. Iranin armeija on tutkijoiden mukaan maailman 12. voimakkain. Pelkona konfliktissa on, että se odotettavissa olevan laajentumisen lisäksi muuttuu ydinaseilla käytäväksi. Yhdysvallat on jo esittänyt huolen, ettei se usko voimakkaimpien bunkkerintuhoajiensa riittävän Iranin maanalaisten strategisten kohteiden tuhoamiseen. Kynnystä taktisten ydinaseiden käyttöön osana ”ennalta ehkäisevää doktriinia” lasketaan jatkuvasti.

Kirjoittaja on Verkkomedia.org – sivuston päätoimittaja.

Lähdetiedot: www.verkkomedia.org

Lisää aiheesta:
Sota ja seuraus

Kommentti: Suomen hakeuduttava maailmansodassa EU:n erityisasemaan