Benjamin Freedman puhuu: Juutalainen loikkari varoittaa Amerikkaa (1961)

Johdanto

Sionismin vaarallisuudesta keskusteltaessa on erityisen mielenkiintoista kuulla Israel-kriittisten juutalaisten puheenvuoroja. He ovat usein yhteisössään varsin vihattuja, ja vaatiikin valtavasti rohkeutta olla antisionistinen juutalainen. Norman Finkelsteinin traaginen elämäntarina on tunnetuin esimerkki tällaisesta kohtalosta, mutta se ei todellakaan ole ainoa. Suomessa antisionistisesta puheesta saa hyvin todennäköisesti oikeudessa tuomion, joten on kiintoisaa seurata poliittista keskustelua maissa, joissa sananvapautta ei lainsäädännöllä yhtä ankarasti rajoiteta.

Finkelsteinin rinnalla Benjamin Freedman (1890) on toinen klassinen esimerkki juutalaisesta, joka kääntyi juutalaisvaltiota vastaan. Magneettimedia julkaiseekin nyt Freedmanin vuonna 1961 Washington D.C.:n Willard Hotellissa pitämän puheen. Puheen kohdeyleisönä olivat 60-luvun isänmaalliset amerikkalaiset, mutta viesti on 2000-luvulla aivan yhtä ajankohtainen. Puhe on kuultavissa myös Internetissä (verkkosivujen osoite tämän artikkelin lopussa), joten aiheesta kiinnostuneet lukijat voivat itse tarkistaa tekstin todenperäisyyden ja vierailla LiveLeak.com-sivuilla.

Freedman oli menestynyt juutalainen liikemies New Yorkista ja hän oli yhdessä vaiheessa Woodbury Soap Companyn pääomistaja. Freedman erosi järjestäytyneestä juutalaisuudesta juutalaisuuden ja kommunismin saavutettua voiton vuonna 1945 ja käytti loppuelämänsä ja suuren osan merkittävästä omaisuudestaan (ainakin 2,5 miljoonaa dollaria) paljastaakseen juutalaisen tyrannian, jonka varjo oli kietonut jo Yhdysvallatkin sisäänsä. Freedman tiesi mistä puhui, koska oli ollut itsekin sisällä korkeimmissa juutalaispiireissä ja yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisissa juutalaisjärjestöissä. Freedman tunsi henkilökohtaisesti Bernard Baruchin, Samuel Untermyerin, Woodrow Wilsonin, Franklin Rooseveltin, Joseph Kennedyn ja John F. Kennedyn, sekä monia muita aikansa suuria vaikuttajia.

Freedmanin viesti on selkeä: vaikka ”antisemitismin” (joka julkisessa keskustelussa käsittää usein jo pelkän Israelin kritisoinnin) väitetään johtuvan vain eurooppalaisten pahantahtoisuudesta ja vääristyneistä asenteista, on länsimaiden ja juutalaisuuden suhde todellisuudessa paljon mutkikkaampi. Historiaan ja yhteiskuntarakenteisiin tutustumalla ymmärrämme, miksi Israelin ja eräiden äärijuutalaisten yhteiskunnallisten virtausten vastustaminen on tärkeää oikeudenmukaisemman maailman vuoksi. Lue teksti ja kuuntele alkuperäinen puhe!

Freedman, syntynyt vuonna 1890, oli menestynyt juutalainen liikemies New Yorkista, joka oli yhdessä vaiheessa Woodbury Soap Companyn pääomistaja. Freedman erosi järjestäytyneestä juutalaisuudesta juutalaisuuden ja kommunismin saavutettua voiton vuonna 1945 ja käytti loppuelämänsä ja suuren osan merkittävästä omaisuudestaan (ainakin 2,5 miljoonaa dollaria), paljastaakseen juutalaisen tyrannian, jonka varjo oli kietonut jo Yhdysvallatkin sisäänsä.

Freedman tiesi mistä puhui, koska oli ollut itsekin sisällä korkeimmissa juutalaispiireissä ja juutalaisissa järjestöissä sekä juutalaisten juonitteluissa hallita kansaammeFreedman tunsi henkilökohtaisesti Bernard Baruchin, Samuel Untermyerin, Woodrow Wilsonin, Franklin Rooseveltin, Joseph Kennedyn ja John F. Kennedyn, sekä monia muita aikamme muuttajia ja vaikuttajia. Tämä puhe pidettiin isänmaalliselle yleisölle vuonna 1961 Willard Hotellissa Washington D.C:ssä, Conde McGinleyn, erään sen ajan isänmaallisen lehden julkaisijan (Common Sensen) järjestämänä. Vaikka tästä laaja-alaisesta puheesta on tullut joiltakin pienemmiltä yksityiskohdiltaan vanhanaikainen, Freedmanin tärkein viesti meille — hänen varoituksensa Lännelle — on tärkeämpi ja ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. — K.A.S

…Täällä Yhdysvalloissa siionistit ja heidän uskonveljensä ovat ottaneet totaalisesti hallituksemmevaltaansa. Asia on hyvin monimutkainen selittää tässä tänään, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin, — jotta näkisitte, että väittämäni pitää paikkansa — siionistit ja heidän uskonveljensä hallitsevat näitä Amerikan Yhdysvaltoja niinkuin he olisivat tämän maan absoluuttisia monarkkeja.

Te varmasti ajattelette, että tuo on aika epämärääräisesti sanottu, mutta antakaa minun selittää, mitä tapahtui kun te olitte vielä… tai paremmin sanottuna, ME kaikki olimme unessa. Lasken mukaan myös itseni. ME olimme kaikki unessa.Mitä todella tapahtui?

Ensimmäinen mailmansota alkoi kesällä vuonna 1914. Täälläkin on pari minun ikäistäni, jotka sen vielä muistavat. Sodassa toisella puolella taistelivat Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä, ja toisella puolella Saksa, Itävalta-Unkari ja Turkki.

Kahden vuoden sisällä Saksa olisi voittanut sodan, eikä vain nimellisesti, vaan aivan todenteolla. Saksalaisten sukellusveneet, jotka yllättivät koko mailman, olivat tuhonneet kaikki saattueet Atlantin valtamereltä.

Iso-Britannia oli tilanteessa, jossa sillä ei ollut ammuksia sotilailleen, vain viikoksi ruokaa — ja sen jälkeen nälänhätä. Samaan aikaan Ranskan armeija oli alkanut kapinoimaan. Ranska oli menettänyt 600 000 ranskalaisnuorta puolustaessaan Verdunia ja Sommea. Venäjän armeija oli vetäytymässä. He olivat keräämässä lelujaan ja painumassa kotiinsa, he eivät halunneet leikkiä sotaa enää, he eivät pitäneet tsaarista. Myös Italian armeija oli luhistunut.

Yhtään laukausta ei oltu vielä ammuttu Saksan maaperällä. Yksikään vihollissotilas ei ollut vielä ylittänyt Saksan rajaa. Ja kuitenkin Saksa tarjosi Englannille rauhansopimusta. He tarjosivat Englannille rauhansopimusta, jota lakimiehet kutsuvat ”status quo ante basis”. Se tarkoittaa, että ”Lopetetaan sotiminen ja palataan siihen miten asiat olivat ennen sotaa”.

Englanti suhtautui vakavasti Saksan ehdotukseen kesällä 1916. Heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Oli joko otettava vastaan rauhanehdotus jota Saksa jalomielisesti tarjosi, tai jatkettava sotaa ja tulla täydellisesti lyödyksi.

Samaan aikaan Saksassa, siionistit, jotka edustivat Itä-Euroopan siionisteja, lähtivät vierailulle Ison-Britannian sotahallitukseen ja — Kerron tämän nyt lyhyesti, koska tämä on pitkä tarina, mutta minulla on kaikki dokumentit todistaakseni kaikki väittämäni — he sanoivat: ”Katsokaapa, voitte vielä voittaa tämän sodan. Teidän ei ole pakko luovuttaa. Teidän ei tarvitse suostua Saksan tarjoamaan rauhansopimukseen. Voitte voittaa tämän sodan jos Yhdysvallat tulevat teidän puolellenne.”

Yhdysvallat eivät vielä tuolloin olleet sodassa. Me olimme nuoria, me olimme rikkaita ja me olimme voimakkaita. siionistit kertoivat Englannille: ”Lupaamme tuoda Yhdysvallat teidän puolellenne sotaan, taistelemaan teidän liittolaisenanne ja teidän puolestanne, jos te lupaatte meille Palestiinan sen jälkeen kun olette voittaneet sodan” Toisin sanoen, he tekivät tällaisen sopimuksen: ”Me tuomme Yhdysvallat tähän sotaan teidän puolellenne. Hinta jonka siitä joudutte maksamaan on Palestiina, sen jälkeen kun olette voittaneet sodan ja lyöneet Saksan, Itävalta-Unkarin ja Turkin.”

Englannilla oli ihan yhtä paljon valtuuksia luvata Palestiina kenelle tahansa, kuin Amerikalla olisi ollut oikeus tarjota Irlanti Japanilaisille, jos sen jostain kumman syystä olisi pitänyt sitä heille tarjota. On yksinkertaisesti aivan naurettavaa, että Iso-Britannia, jolla ei ikinä ole ollut mitään suhteita tai mielenkiintoa Palestiinaa kohtaan, menee lupaamaan sen siionisteille jos he vain tuovat Yhdysvallat mukaan sotaan*, taistelemaan Ison-Britannian puolesta. Joka tapauksessa, tuo lupaus kumminkin tehtiin lokakuussa, vuonna 1916. Ja pian sen jälkeen — en tiedä kuinka moni täällä sitä vielä muistaa — Yhdysvallat, joka oli lähes täysin saksalaismyönteinen, lähti sotaan Britannian liittolaisena.

Sanon lähes saksalaismyönteinen siksi, että tämän maan lehdistö oli täysin juutalaisten hallussa. Pankkiirit olivat juutalaisia. Koko mediaa kontrolloivat juutalaiset; ja he, juutalaiset, olivat saksalaismyönteisiä. He olivat saksalaismyönteisiä siksi, että moni heistä oli Saksasta lähtöisin ja he halusivat myös nähdä Saksan pieksevän tsaarin.

Juutalaiset eivät pitäneet tsaarista ja he eivät halunneet Venäjän voittavan tätä sotaa. Nämä saksalais-juutalaiset pankkiirit, kuten Kuhn Loebja muut suuret pankit Yhdysvalloissa kieltäytyivät rahoittamasta Ranskaa tai Englantia dollarillakaan. He seisoivat yhdessä ja sanoivat: ”Niinkauan kun Ranska ja Englanti ovat liittoutuneet Venäjän kanssa, ei tipu senttiäkään!”. Mutta he tuputtivat rahaa Saksalle, he taistelivat Saksan kanssa Venäjää vastaan, yrittäen piestä tsaarinvallan.

Nyt samat juutalaiset lähtivät Englantiin heti kun näkivät tilaisuuden tulleen saada Palestiina itselleen ja tekivät tämän sopimuksen. Silloin kaikki muuttui, aivan kuin liikennevaloissa punainen olisi muuttunut vihreäksi. Saksalaismyönteiset lehdet, jotka olivat kertoneet lukijoilleen Saksan taloudellisesti ja muutenkin vaikeasta taistelusta Iso-Britanniaa vastaan sekä muutenkin nuolleet saksaa, kääntyivät yht`äkkiä saksalaisvastaisiksi. Saksalaisista tuli konnia. He olivat hunneja jotka ampuivat Punaisen Ristin sairaanhoitajia. He leikkelivät lasten käsiä irti. Heistä ei ollut mihinkään.Pian tämän jälkeen herra Wilsonjulisti sodan Saksalle.

Siionistit olivat lähettäneet sähkeitä Lontoosta Yhdysvaltoihin tuomari Brandeisille, joissa luki: ”Hoitakaa te Presidentti Wilson. Me saamme Englannilta mitä haluamme. Hoitakaa te nyt Presidentti Wilsonja Yhdysvallat sotaan”. Ja niin Yhdysvallat päätyi sotaan. Meillä ei ollut enempää etuja siinä kiinni; meillä ei ollut enempää oikeutta olla siinä mukana kuin meillä olisi olla kuussa sen sijaan, että olisimme tänä iltana tässä huoneessa.

Ei ollut yksinkertaisesti olemassa mitään syytä miksi meidän olisi pitänyt liittyä Ensimmäiseen maailmansotaan. Meidät työnnettin siihen — tai karkeammin sanottuna imuroitiin Ensimmäiseen maailmansotaan — vain jotta maailman siionistit saisivat itselleen Palestiinan. Sitä asiaa ei ole koskaan amerikkalaisille kerrottu. He eivät koskaan saaneet tietää miksi me menimme Ensimmäiseen mailmansotaan.

Sen jälkeen kun olimme menneet sotaan, siionistit lähtivät taas Isoon-Britanniaan: ”Me olemme täyttäneet meidän osamme sopimuksesta, näyttäkää te nyt mitä te aiotte tehdä paperilla pitääksenne osanne sopimuksestamme, antaaksenne meille Palestiinan sen jälkeen kun olette voittaneet sodan” -he sanoivat. Britit eivät tienneet kestäisikö sota vielä vuoden vai kymmenen vuotta. Joten he alkoivat laatia kuittia. Kuitti sai kirjeenomaisen muodon, ja se laadittiin hyvin salamyhkäisellä kielellä, jotta muu maailma ei saisi tietää sen sisältöä. Kuittausta alettiin kutsua Balfourin julistukseksi.

Balfournin julistus oli vain Ison-Britannian lupaus maksaa siionisteille, mitä he olivat lupausta tehdessään luvanneet maksaa siitä, että Yhdysvallattulisivat mukaan sotaan. Joten tämä suuri Balfournin julistus, josta olette varmasti kuulleet paljon, on vain pelkkä väärennetty kolmen dollarin seteli. En osaa kuvitella miten voisin sen paremmin teille kuvata.

Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Yhdysvallat lähtivät sotaan ja murskasivat Saksan. Ja kun sota oli ohi, saksalaiset lähtivät Pariisiin, Pariisin rauhan konferenssiin, vuonna 1919, jossa oli 117 juutalaista edustamassa juutalaisia, Bernard Baruchin johtamana. Minäkin olin siellä, joten tiedän mitä siellä tapahtui.
Eli mitä siis tapahtui?

Rauhankonferenssissa, juutalaiset jotka leikkelivät Saksaa ja olivat jakamassa Euroopasta paloja kaikille kansoille jotka vaativat oikeutta johonkin Euroopan maa-alueeseen, sanoivat, ”Miten olisi Palestiina meille?” Ja samalla he toivat ensimmäistä kertaa saksalaisten tietoon Balfourin julistuksen. Saksalaiset ymmärsivät ensimmäisen kerran: ”Vai tästä siis oli kysymys! Tämän takia Yhdysvallat tulivat sotaan!” He myös ymmärsivät ensimmäistä kertaa, miksi heidät oli voitettu, miksi heidän oli täytynyt kärsiä ja miksi heidät oli pistetty maksamaan valtavia sotakorvauksia, sen vuoksi, että siionistit olivat päättäneet saada Palestiinan* hinnalla millä hyvänsä.

Se tuo meidät erään toisen mielenkiintoisen seikan ääreen. Kun Saksa ymmärsi tämän, he luonnollisesti vastustivat sitä. Siihen saakka juutalaiset eivät olleet eläneet mukavammin missään muussa maassa kuin he olivat eläneet Saksassa.

Juutalaisilla oli mm. herra Rathenausiellä, joka oli ehkä 100 kertaa tärkeämpi teollisuus- ja finanssialalla kuin Bernard Baruchtäällä Yhdysvalloissa. Heillä oli herra Balinsiellä, joka omisti kaksi suurta höyrylaiva-linjaa, North German Lloyd’sin ja Hamburg-American Linesin. Juutalaisilla oli myös herra Bleichroder siellä, joka oli Hohenzollernin suvun pankkiiri. Heillä oli herra Warburg Hampurissa, joka oli maailman suurimpia pankkiireja — mailman suurin. Juutalaisilla meni hyvin Saksassa, siitä ei ole epäilystäkään. Joten saksalaiset ajattelivat: ”No tuopa vasta oli melkoinen petos.”

Se oli petos, jota voisi verrata tähän hypoteettiseen tilanteeseen: Oletetaan, että Yhdysvallat olisivat olleet sodassa Neuvostoliittoa vastaan, ja Yhdysvallat olisivat voitolla. Ja Yhdysvallat sanoisivat Neuvostoliitolle: ”Lopetetaan tämä sota. Me tarjoamme teille rauhaa. Unohdetaan koko juttu.” Ja yht`äkkiä kommunistinen Kiina tulisi mukaan sotaan Neuvostoliitonliittolaiseksi. Heidän mukaantulonsa toisi mukanaan myös meidän häviömme. Murskaavan häviön, sotakorvausvaatimuksilla, joita ihmismieli ei voisi edes kuvitella.

Kuvitelkaa Yhdysvaltojen hävittyä sodan, yhdysvaltalaisten saavan selville, että täällä asuvat kiinalaiset, jotka olivat esittäneet meidän ystäviämme, myivät maamme Neuvostoliitolle ja siksi kommunistinen Kiina oli tullut mukaan sotaan meitä vastaan. Mitä me tuntisimme täällä Yhdysvalloissa näitä kiinalaisia kohtaan? En usko, että yksikään heistä enää uskaltaisi näyttää naamaansa kaduillamme. Ei varmaan olisi edes tarpeeksi lyhtypylväitä heidän hoitelemiseensa.

Kuvitelkaa miltä meistä tuntuisi.

Juuri näin saksalaiset ajattelivat juutalaisista. Saksalaiset olivat olleet niin ystävällisiä juutalaisia kohtaan: jo vuodesta 1905 lähtien, kun ensimmäinen kommunistinen vallankumousyritys Venäjällä epäonnistui ja kaikkien juutalaisten piti koittaa luikerrella pois Venäjältä, he kaikki menivät Saksaan. Saksa otti heidät pakolaisiksi. Heitä kohdeltiinkin hyvin. Ja nyt juutalaiset olivat myyneet Saksan sen vuoksi, että saisivat itselleen Palestiinan* ja sinne perustettua niin kutsutun ”juutalaisen tasavallan”.

Nahum Sokolow ja muut suuret johtajat ja nimet, jotka yhdistetään siionismiin tänä päivänä, kirjoittivat vuosina 1919, 1920, 1921, 1922 ja 1923 kaikkiin papereihinsa — ja lehdistö oli täynnä heidän lausuntojaan — että juutalaisvastaiset mielialat johtuivat siitä, että saksalaiset ovat ymmärtäneet Ensimmäisen maailmansodan häviön olevan juutalaisten syytä, koska nämä olivat tuoneet Yhdysvallat sotaan.

Juutalaiset itse tunnustivat tämän. Juutalaisia ei vihattu sen takia, että saksalaiset totesivat lasillisen juutalaisen verta maistuvan paremmalta kuin lasillinen Coca-Colaa tai Muenschner olutta. Uskontoa ei myöskään voida vetää mukaan, saksalaisilla ei ollut mitään syytä vihata juutalaisia uskonnon takia. Kaikki viha kohdistui heihin poliitisten ja kansantaloudellisten syiden takia, joidenkin aivan muiden kuin uskonnollisten syitten takia. Kukaan ei Saksassa välittänyt siitä jos juutalainen meni kotiinsa, veti sälekaihtimet alas ja sanoi ”Shema’ Yisrael” tai ”Meidän Isämme”. Kukaan ei välittänyt siitä Saksassa yhtään sen enempää kuin kukaan täällä Yhdysvalloissakaan. Kun juutalaisvastainen mieliala myöhemmin kasvoi Saksassa, se johtui vain ja ainoastaan yhdestä syystä: Saksalaisten mielestä juutalaiset olivat vastuussa Saksan murskatappiosta Ensimmäisessä maailmansodassa.

Ja Ensimmäinen maailmansota oli aloitettu Saksaa vastaan ilman mitään syytä josta Saksa olisi ollut vastuussa. Saksa ei ollut syypää mihinkään. Saksa oli ainoastaan menestynyt sodassa ja rakentanut ison laivaston. He olivat rakentaneet maailmanlaajuisen kaupankäynnin.

Teidän täytyy muistaa Saksan koostuneen 300, 300(!) pienestä kaupungista, ruhtinaskunnasta, kreivikunnasta, piirikunnasta jne. Ranskan vallankumouksen aikaan. Kolmestasadasta erillisestä poliittisesta yksiköstä. Ja nyt Napoleonin ajasta Bismarckiin mennessä he olivat yhdistyneet yhdeksi maaksi. Ja 50 vuoden jälkeen tästä Saksasta oli tullut yksi maailman johtavista suurvalloista. Heidän laivastonsa veti vertoja Ison-Britannian laivastolle, he tekivät kauppaa kaikkialla maailmalla ja he olisivat voineet lyödä milloin vain kenet tahansa pois markkinoilta koska he tekivät laadukkaampia tuotteita. Mutta mitä tämän seurauksena tapahtui?
Englannin, Ranskan ja Venäjän välillä oli salaliittoSaksan lyömiseksi. Ei ole olemassa yhtäkään historiantutkijaa joka voisi antaa pätevän syyn, miksi nämä kolme maata päättivät pyyhkiä Saksan pois poliittiselta kartalta.

Kun Saksa ymmärsi, että juutalaiset olivat vastuussa Saksan tappiosta, he eivät tietenkään enään pitäneet heistä. Mutta yhtään hiusta ei oltu katkaistu yhdenkään juutalaisen päästä tämän vuoksi. Ei yhtäkään. Professori Tansill, Georgetownin yliopistosta, jolla oli pääsy kaikkiin Ulkoministeriön salaisiin papereihin, kirjoitti ja siteerasi kirjaansa erästä Ulkoministeriön salaista asiakirjaa jonka oli kirjoittanut juutalainen Hugo Schoenfelt, jonka Cordell Hulllähetti Eurooppaan 1933 tutkimaan niin kutsuttuja poliittisten vankileirien vankeja, joka kirjoitti hänelle takaisin kuinka hän oli löytänyt nämä oikein hyvässä kunnossa.

He olivat loistavassa kunnossa ja kaikkia kohdeltiin hyvin. Leirit oli täytetty kommunisteilla. No, suurin osa heistä oli juutalaisia, koska suurin osa Euroopan kommunisteista siihen aikaan oli juutalaisia, noin 98 prosenttia. Leireillä oli myös pappeja, ministereitä, ammattiyhdistysjohtajia, vapaamuurareita ja muita joilla oli kansainvälisiä yhteyksiä.

Juutalaiset halusivat tavallaan pitää tämän tosiasian pimennossa. He eivät halunneet maailman todella ymmärtävän, että he olivat myyneet Saksan ja saksalaiset eivät pitäneet siitä.

Joten saksalaiset aloittivat asianmukaisen toiminnan juutalaisia vastaan. He syrjivät kaikin mahdollisin keinoin juutalaisia. He katsoivat karsaasti juutalaisia. Samalla tavoin kuin me täällä Yhdysvalloissa olisimme vieroksuneet kiinalaisia, neekereitä, katolisiatai ketä tahansa tässä maassa, joka olisi myynyt meidät viholliselle ja aiheuttanut tappiomme.

Nyt, jonkin ajan päästä, maailman juutalaiset eivät kumminkaan enään tienneet mitä tehdä, joten he päättivät järjestää kokouksen Amsterdamissa. Juutalaiset kaikkialta maailmasta saapuivat tähän kokoukseen, joka järjestettiin heinäkuussa 1933. Ja he sanoivat Saksalle: ”Erottakaa Hitler ja antakaa jokaiselle juutalaiselle takaisin hänen entinen asemansa, oli hän sitten kommunisti tai mikä tahansa. Ette voi kohdella meitä näin. Ja me, maailman juutalaiset, vaadimme ja esitämme teille uhkavaatimuksen.” Voitte kuvitella mitä saksalaiset heille vastasivat. Joten mitä juutalaiset tekivät?
Vuonna 1933, kun saksalaiset kieltäytyivät antautumasta juutalaisten maailmankongressille Amsterdamissa, konferenssi loppui ja Samuel Untermyer, jos nimi sanoo mitään ihmisille täällä… Hän oli konferenssin amerikkalaisen delegaation johtaja ja koko konferenssin puheenjohtaja… (Haluatte esittää kysymyksen? — No, Saksassa ei siihen aikaan ollut kommunisteja. Heitä kutsuttiin ”sosiaalidemokraateiksi?” —

No, en halua takertua siihen miksi heitä kutsuttiin. Nyt me käytämme englanninkielisiä sanoja ja mitä ne saksankielessä olivat, ei ole niin oleellista… mutta he olivat kommunisteja, koska vuonna 1917 kommunistit ottivat Saksan haltuunsa muutamakasi päiväksi. Rosa Luxembourg,Karl Liebknecht ja joukko juutalaisia ottivat hallituksen valtaansa kolmen päivän ajaksi. Tosiasiassa kun keisari päätti sodan, hän pakeni Hollantiin, koska hän ajatteli kommunistien valtaavan Saksan kuten he tekivät Venäjällä. Hän ajatteli, että hänelle tapahtuisi samoin kuin Venäjän keisarille, joten hän pakeni turvaan ja suojaan Hollantiin.

Kommunistien kukistumisen jälkeinen aika oli Saksassa hiljaista. Juutalaiset kuitenkin työskentelivät saadakseen takaisin entisen asemansa ja saksalaiset taistelivat kaikin keinoin heitä vastaan, kuitenkin taittamatta juuri hiuskarvaakaan kenenkään päästä. Kieltolain kannattajat kamppailivat alkoholismia vastaan eivätkä he taistelleet pistoolein vaan kaikilla muilla heille mahdollisilla tavoilla.

Näin he kamppailivat juutalaisia vastaan Saksassa. Siihen aikaan Saksassa asui 80-90 miljoonaa saksalaista ja vain 460 000 juutalaista… vain alle puoli prosenttia saksan väestöstä oli juutalaisia. Silti he (juutalaiset) hallitsivat täysin lehdistöä ja lähes kokonaan taloutta, koska he ostivat rauhanomaisesti rahalla – tiedätte kuinka markka devalvoitiin – käytännöllisesti katsoen melkein kaiken.

Saksa kieltäytyi antautumasta vuonna 1933 Juutalaisten maailmankonferenssille Amsterdamissa, joten he hajoittivat sen. Herra Untermeyer, joka oli Amerikan delegaation päämies ja konferenssin puheenjohtaja, palasi Yhdysvaltoihin ja meni ABC:n studioille. Siellä Untermeyer esiintyi maanlaajuisessa radiolähetyksessä, joka oli sisällöltään tällainen: ”Maailman juutalaiset julistavat pyhän sodan Saksalle. Nyt me olemme yhdistyneet pyhään selkkaukseen saksalaisia vastaan. Saadaksemme heidät antautumaan me näännytämme heidät maailmanlaajuisella boikotilla. Tämä tuhoaa saksalaiset, koska he ovat riippuvaisia vientikaupastaan.”
Todellakin kaksi kolmasosaa Saksan ruokavaroista täytyi tuoda ulkomailta, joka onnistui viennistä saaduilla tuloilla. Joten, jos Saksa ei pystyisi viemään tuotteitaan ulkomaille, kaksi kolmasosaa Saksan kansasta kuolisi nälkään. Ruokaa riittäisi vain kolmannekselle kansalaisista.

Tämä julistus, joka minulla on tässä, on painettu seitsämäs elokuuta 1933 New York Times:in kokonaiselle sivulle. Näin Samuel Untermeyer uskaliaasti ilmoitti: ”Tämä boikotti on meidän itsepuolustustapamme. Presidentti Roosevelt on ajanut sen hyödyntämistä kansallisessa elpymishallinnossa.”

Joku teistä saattaa muistaa, miksi kaikkia piti boikotoida elleivät he noudattaneet New Deal:in sääntöjä, jotka oli ilmoitettu perustuslainvastaisesti korkeimman oikeuden toimesta. Maailman juutalaiset julistivat boikotin Saksaa vastaan, joka oli niin tehokas, että mistään kaupasta ei löytynyt tuotetta, jossa olisi lukenut ”made in Germany”. Woolworth-yhtiön johtaja kertoi minulle, että heidän täytyi kipata miljoonien dollarien edestä talous- ja muita astioita jokeen, koska heidän myymälöitään boikotoitiin. Jos joku löysi astian, johon oli merkitty ”made in Germany”, se tulkittiin sanoiksi ”Hitler”, “murhaaja” jne.

R.H. Macyn kauppaketjuun kuuluvassa liikkeessä, joka oli juutalaisperhe-Straussin omistuksessa, eräs nainen löysi Chemnitzissä valmistetut sukkahousut joissa oli merkintä ’Made in Germany’. Ne olivat puuvillasta valmistetut ja ne olivat saattaneet olla siellä 20 vuotta, siitä päätellen mitä olen seurannut naisten jalkoja monia vuosia. Siitä on jo pitkä aika kun olen nähnyt yhtään puuvillasukkahousuja. Näin kuinka Macyn tuotteita boikotoitiin: sadat ihmiset kävelivät ympäriinsä kylttien kera, joissa luki ’murhaajat’, ’Hitlerit’ jne.

Palatkaamme nyt siihen aikaan kun yhtäkään juutalaista ei ollut satutettu Saksassa. Ei ollut minkäänlaisia kärsimyksiä, nälkää tai murhia. Ei ollut mitään.

Luonnollisesti saksalaiset sanoivat: ”Keitä tällaiset boikotin julistavat ihmiset ovat, jotka potkivat kaikki työläisemme pois töistä ja seisauttavat teollisuutemme? Keitä he ovat tehdessään tämän kaiken meille?” Luonnollisesti saksalaiset suuttuivat siitä ja he maalasivat hakaristejä juutalaisten omistamiin liikkeisiin.
Miksi saksalaisen pitäisi mennä liikkeeseen ja antaa rahat kaupanpitäjälle, joka on osallinen boikottiin jonka päämääränä on näännyttää Saksa ja saada se antautumaan maailman juutalaisille, jotka halusivat sanella kuka heidän (saksalaisten) pääministerin tai kanslerin pitäisi olla. Se olisi naurettavaa.

Boikotti jatkui jonkin aikaa. Vasta vuonna 1938 nuori puolanjuutalainen meni Pariisissa Saksan suurlähetystöön ja ampui saksalaisen toimihenkilön. Saksalaiset alkoivat käydä väkivaltaisemmiksi Saksan juutalaisia kohtaan. He rikkoivat ikkunoita ja tappelivat kaduilla jne.

Kenelle tahansa sanoakseni — en haluaisi käyttää sanaa ’antisemitismi’, koska se on merkityksetön, mutta silti tarkoittaa jotain teille, joten joudun käyttämään sitä. Ainoa tunne, mikä saksalaisilla oli juutalaisia kohtaan oli se, että he olivat syyllisiä Ensimmäiseen maailmansotaan ja maailmanlaajuiseen boikottiin. Lopulta he olivat syyllisiä myös Toiseen maailmansotaan. Koska kaiken tämän jälkeen asiat karkasivat käsistä, juutalaisten ja saksalaisten oli suorastaan välttämätöntä katsoa kumpi tulee selviämään. Sillä välin kun olin asunut Saksassa, tiesin, että saksalaiset tulevat olemaan joko kristittyjä tai kommunisteja,välimuotoja ei ole. Saksalaiset päättivät pysyä kristittyinä kun vain mahdollista ja he alkoivat aseistautua uudelleen.

Vuonna 1933 Yhdysvallat tunnusti Neuvostoliiton, josta oli tulossa voimakas. Äkkiä saksalaiset tajusivat: ”Meidän vuoromme tulee pian, ellemme ole vahvoja”. Sama kuin me sanomme maassamme tänä päivänä: ”Meidän aikamme tulee pian, ellemme ole vahvoja”. Hallitus käyttää 83-84 miljardia dollaria rahojamme puolustukseen, tai niin he sanovat. Puolustukseen ketä vastaan? 40 000 moskovalaisen juutalaisen vastaiseen puolustukseen, jotka ottivat haltuunsa Venäjän ja sitten epärehellisin keinoin monet muut maailman maat.

Nyt tässä maassa, joka on Kolmannen maailmansodan partaalla, josta emme pysty selviytymään voittajina, on jotain mikä hämmentää mielikuvitustani. Tiedän, että ydinpommit mitataan megatonneissa. Yksi megatonni vastaa yhtä miljoonaa tonnia TNT:tä eli miljoona tonnia TNT:tä on siis yksi megatonni. Kun meidän ensimmäiset ydinpommimme valmistettiin viisi-kuusitoista vuotta sitten, oli niiden kapasiteetti kymmenen megatonnia, tai kymmenen miljoonaa tonnia TNT:tä. Nykyään kehitetyt ydinpommit ovat kapasiteetiltaan 200 megatonnia ja vain Luoja tietää, kuinka monen megatonnin ydinpommeja Neuvostoliitolla on.

Joten, mitä meillä on nyt edessämme? Jos laukaisemme maailmansodan, se saattaa kehittyä ydinsodaksi ja ihmisyys on menetetty. Millainen rooli olisi tällä sodalla? Sota olisi esiripun noustessa kolmas näytös: ensimmäinen näytös oli Ensimmäinen maailmansota, toinen näytös oli Toinen maailmansota ja kolmas näytös tulisi olemaan Kolmas maailmansota.

Maailman juutalaiset, siionistit ja heidän kiihkouskovaiset kumppaninsa kaikkialla ovat lujasti päättäneet jälleen käyttää Yhdysvaltojen apua pitääkseen palestiinalaiset astinlautana juutalaisten maailmanvallalle. Se on yhtä tosi kuin se, että seison tässä. En ole ainoastaan yksin lukenut siitä, sillä moni muukin täällä olijoista on lukenut sen ja se on koko maailman tiedossa.

Siis mitä me aiomme tehdä? Elämä jonka säästätte saattaa olla poikanne elämä. Poikanne saattavat olla matkalla sotaan tänä yönä; ja tuskin enään tiedätte sitä, että Lontoossa vuonna 1916 siionistit tekivät sopimuksen Britannian sotahallituksen kanssa lähettääkseen poikanne sotaan Eurooppaan. Tiesittekö sitä silloin? Yksikään ihminen ei tiennyt sitä Yhdysvalloissa. Teidän ei sallittu tietää sitä. Kuka tiesi sen? Presidentti Wilson, kenraalit ja muut sisäpiirin jäsenet tiesivät sen. Tiesinkö minä sen? Minulla oli aika hyvä käsitys siitä mitä oli tapahtumassa: minä olin yhdysmies Henry Morgenthaulle vuoden 1912 kampanjassa, kun Wilson valittiin presidentiksi. Silloin oli paljon puhetta toimistomme ympärillä. Henry Morgenthau oli finanssikomitean puheenjohtaja ja minä olin hänen luottamusmiehensä. Toimin hänen ja Rollo Wellsin, joka oli rahastonhoitaja, yhdysmiehenä. Istuin näissä tapaamisissa presidentti Wilsonin kanssa pöydän päässä. Kaikki muut ja minä kuulimme heidän takovan presidentti Wilsonin aivoihin luokiteltuja tuloveroja ja mitä USA:n keskuspankista on tullut. Kuulin myös heidän iskostavan häneen siionistisen liikkeen ajatuksia.

Tuomari Brandeis ja presidentti Wilson olivat yhtä lähekkäin kuin nämä kaksi sormea tässä kädessä. Presidentti Woodrow Wilson oli tietämätön kuin vastasyntynyt lapsi kun määriteltiin mitä tuli tapahtumaan.

Näin he (juutalaiset) saivat meidät mukaan Ensimmäiseen maailmansotaan vielä meidän kaikkien ollessa nukkumassa. Nyt tällä hetkellä… juuri tällä hetkellä he saattavat suunnitella Kolmatta maailmansotaa, jossa meillä ei ole mahdollisuutta vaikka he eivät käyttäisikään ydinpommeja. Kuinka Yhdysvallat — noin viisi prosenttia maailman väestöstä — menevät ja taistelevat lähes koko maailmaa (80-90%) vastaan heidän omissa maissaan? Kuinka me voimme tehdä sen… lähettämällä poikamme sinne teurastettaviksi. Minkä vuoksi? No, jotta juutalaiset saisivat Palestiinan valtioonsa? He ovat huijanneet teitä niin paljon, että ette tiedä oletteko tulossa vai menossa.

Nykyään kuka tahansa tuomari antaessaan ohjeita valamiehistölle sanoo: ”Herrat, jos huomaatte kenen tahansa todistajan valehtelevan, voitte jättää huomioimatta kaikki hänen sanomisensa.”. Niin kuin pitääkin. En tiedä mitä mieltä sinä olet, mutta New Yorkin osavaltiossa se on tapa jolla tuomari kosiskelee valamiehistöä. Jos joku todistaja kertoo valheen, älkää ottako huomioon hänen todistajanlausuntoaan.

Mitkä ovat faktat juutalaisisten suhteen? Kutsun heitä juutalaisiksi, koska heidät tunnetaan juutalaisina teidän keskuudessanne. Itse en kutsu heitä juutalaisiksi. Itse kutsun heitä niin sanotuiksi juutalaisiksi*, koska tiedän mitä he todella ovat. Jos Jeesus oli juutalainen, maailmassa ei ole yhtään juutalaista tänä päivänä. Jos ne ihmiset ovat juutalaisia, totta tosiaan meidän Herramme ja Pelastajamme ei ollut yksi heistä. Pystyn todistamaan sen.

Mitä tapahtuikaan? 92 prosenttia itäisen Euroopan juutalaisista kutsuvat itseään juutalaisiksi vaikka he ovat alkuperältään kasaareja. He (kasaarit) olivat sotaisa kansa, joka asui syvällä Aasian sydämessä. Kasaarit olivat niin sotaisa kansa, että muut aasialaiset ajoivat heidät pois Aasiasta itäiseen Eurooppaan. Itä-Eurooppaan he perustivat laajan 800 000 neliömailin (n.1 300 000 neliökilometrin) kasaarivaltakunnan. Silloin ei vielä Venäjää eikä monta muutakaan Euroopan valtiota ollut olemassa. Kasaarien kuningaskunta oli suurin maa koko Euroopassa: niin suuri ja voimakas, että kun muut valtiaat halusivat mennä sotaan, lainasivat kasaarit heille 40 000 sotilasta. Niin voimakkaita he olivat. Kasaarit olivat falloksen palvojia, joka on niin saastaista että en halua kertoa sen yksityiskohtia. Mutta se oli heidän uskontonsa kuten se oli myös muualla maailmassa pakanoiden ja barbaarien uskontona.

Kasaarien kuningasta alkoi tympiä kuningaskunnan rappiotila, joten hän päätti omia jonkun ns. monoteistisen uskon: joko kristinuskon, islamin (muhamettilaisen uskon) tai nykyään tunnetun juutalaisuuden, joka on oikeasti talmudismia. Ei muuta kuin ”entten, tentten, teelikamentten” ja hän valitsi juutalaisuuden, josta tuli valtionuskonto.

Kuningas toi Talmud-kouluista Pumbeditasta ja Surasta tuhansiarabbeja opetuksineen ja avasi synagogia ja kouluja kuningaskunnan 800 000:lle asukkaalle. Heistä tuli niitä, joita kutsumme juutalaisiksi. Heidän joukossa ei ole yhtäkään jonka esi-isä olisi edes varpaallaan koskenut Pyhää maata Vanhan testamentin aikaan, saati sitten aikojen alusta lähtien. Ei yhtäkään!! Silti juutalaiset tulevat kristittyjen tykö ja pyytävät meitä tukemaan heitä heidän aseellisessa kapinassaan palestiinalaisia vastaan sanoen: ”No niin, te totta tosiaan haluatte auttaa Jumalan valittuja palaamaan takaisin Luvattuun maahansa, heidän esi-isiensä maahan. Ettekö haluakin? Se on teidän kristittyjen velvollisuus. Me annoimme teille yhden pojistamme Herraksenne ja Pelastajaksenne. Te menette kirkkoon sunnuntaisin, polvistutte ja palvotte juutalaista. Ja me olemme juutalaisia.”

Mutta juutalaiset ovat pakanallisia kasaareja, jotka käännytettiin, aivan kuten irlantilaisetkin. On yhtä naurettavaa kutsua heitä ”Pyhän maan kansaksi” kuin 54 miljoonaa kiinalaista muslimia arabeiksi. Mohammed kuoli 630 jKr. ja siitä lähtien 54 miljoonaa kiinalaista hyväksyi uskonnokseen Islamin. Ajatelkaapa tätä: jos Kiinassa, joka on 2 000 mailin (noin 3 200 kilometrin) päässä Mohammedin syntymäkaupungista Mekasta, 54 miljoonaa kiinalaista muslimia päättäisi kutsua itseään arabeiksi. Ajatelkaa! Sanoisitte, että hehän ovat mielipuolia. Jokainen joka uskoo, että ne 54 miljoonaa kiinalaista ovat arabeja, täytyy olla päästään sekaisin. Jokainen niistä kiinalaisista omaksui uskonnon, jonka alkuperä on Arabian Mekassa.Samoin kuin irlantilaisilla. Kun irlantilaisista tuli kristittyjä, kukaan ei heittänyt heitä mereen ja tuonut Pyhään maahan uusia asukkaita, jotka olivat kristittyjä. Irlantilaisista ei tullut eri ihmisiä. He olivat samoja ihmisiä kuin ennenkin, mutta he olivat hyväksyneet uskokseen kristinuskon.

Nämä kasaarit -pakanat, aasialaiset- olivat mongolirotu, joka tuli ajetuksi pois Aasiasta itäiseen Eurooppaan. Koska kuningas valitsi Talmudin uskon, ei kansalla ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa siihen. Aivan kuin Espanjassa: jos kuningas oli katolinen, kaikkien muidenkin oli oltava katolisia. Jos ei ollut katolinen, silloin täytyi postua Espanjasta. Niin kasaareista tuli juutalaisia, joiksi me heitä kutsumme nykyään.

Ajatelkaapa nyt kuinka naurettavaa oli kun maailman kristityt maat sanoivat: ”Aiomme käyttää voimaamme ja arvovaltaamme palauttaessamme Jumalan valitut heidän esi-isiltään perittyyn kotimaahan, heidän Pyhään maahansa”. Voisiko olla suurempaa valhetta??? Koska juutalaiset hallitsevat uutislehtiä, aikakauslehtiä, radiota, televisiota, kirjojen kustannusta sekä heillä on pappeja saarnastuoleissa ja poliitikkoja puhujan pöntöissä puhumassa, ei ole ihmekään, että uskotte heidän valheisiinsa. Te uskoisitte mustan olevan valkoinen jos vain kuulisitte sen tarpeeksi usein. Ette enää sanoisi mustaa mustaksi vaan alkaisitte sanoa mustaa valkoiseksi eikä kukaan moittisi teitä.

Tämä on yks suurimmasta valheista historiassa. Ja se on koko maailman surkeuden perusta.

Tiesittekö, että Sovituspäivä, jonka te luulette olevan juutalaisille pyhä, ja sinä päivänä… ja minä olin yksi heistä! Tämä ei ole juoru. En ole täällä herättämässä hämmennystä vaan olen täällä kertomassa teille faktoja.

Kun kävelet Sovituspäivänä synagogaan, nouset seisomaan aivan ensimmäiseen rukoukseen jonka lausut. Sinä seisot… ja se on ainoa rukous jossa joudut seisomaan ja toistat kolme kertaa lyhyen rukouksen joka on nimeltään Kol Nidre. Rukouksessa teet sopimuksen Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Sopimuksessa vala, lupaus tai sitoumus, jonka teet seuraavien 12 kuukauden aikana on mitätön ja tyhjä. Vala ei ole vala; lupaus ei ole lupaus; sitoumus ei ole sitoumus. Niillä ei ole voimaa eikä vaikutusta. Lisäksi vielä Talmudopettaa, kun teet valan, lupauksen tai sitoumuksen, sinun tulee muistaa Kol Nidre -rukous, jonka lausuit Sovituspäivänä ja sinut on vapautettu täyttämästä niitä*. Kuinka paljon voit luottaa heidän uskollisuuteensa? Voit luottaa heihin niin paljon kuin saksalaiset luottivat heihin vuonna 1916. Me joudumme kärsimään saman kohtalon kuin saksalaisetkin ja samasta syystä. Ette voi luottaa johonkin epävarmaan johtajaan jota ei ole velvoitettu kunnioittamaan valaa, lupausta ja sitoutumista.

Puhe on taltioitu ja kuunneltavissa osoitteessa http://www.liveleak.com/view?i=573_1207852775

57 kommenttia