Dimetyylisulfoksidin terapeuttinen käyttö vaikeasti kehitysvammaisten Down-lasten hoidossa

Dimetyylisulfoksidilla on havaittu terveyden kannalta hyödyllisiä ominaisuuksia. DMSO edistää lääkeaineiden imeytymistä elimistöön. Chileläiset tutkijat saivat lupaavia tuloksia alustavasta tutkimuksesta, jossa Down-lapsia hoidettiin aminohapoilla ja dimetyylisulfoksidilla.

Johdanto

Lääketieteen pitkäaikaisena tavoitteena on ollut aivovauriopotilaiden ennusteen parantaminen. Eräs henkisen jälkeenjääneisyyden muoto on Downin syndrooma (mongolismi), joka tunnetaan paremmin kromosomin 21 trisomiana. Oireyhtymän hoitoon tarkoitetuista lääketieteellisistä, geneettisistä, pedagogisista tai jopa kirurgisista menetelmistä on kirjoitettu huomattavan paljon, mutta mikään menetelmä ei ole osoittautunut erityisen toimivaksi. Dimetyylisulfoksidin kliiniset sovellukset tuovat uutta toivoa aivovauriopotilaille. DMSO:n kyky läpäistä ja diffundoitua solun pinnan läpi, vaikuttamatta solun toimintaan, tekee siitä optimaalisen kantaja-aineen monille lääkevalmisteille, sillä se voimistaa lääkkeiden vaikutusta, ja mahdollistaa pienempien annosten käytön. Tämä parantaa lääkeaineiden terapeuttista arvoa, sekä tekee sivuvaikutuksista epätodennäköisempiä. DMSO auttaa Krebs-Henseleit-kierron kannalta tärkeitä aminohappoja, kuten gamma-aminovoihappoa (GABA), gamma-amino-beta-hydroksyylivoihappoa (GABOB) ja asetyyliglutamiinia läpäisemään aivokalvot. Tämä aktivoi hermosoluja, jotka toimivat usein vaillinaisesti henkisesti jälkeenjääneillä ihmisillä. Voimme olettaa tilan paranemisen olevan sitä todennäköisempää, mitä nuorempana hoito aloitetaan, sillä hermosto on vielä kehitysvaiheessa. Tämän ajatus on ollut tutkimuksen lähtökohtana, ja sitä tullaan käsittelemään kirjoituksessa.

Menetelmät

Tutkimukseen valittiin lapsia, joilla oli diagnosoitu 21 kromosomin trisomia. Diagnoosi varmistettiin dermatoglyfisin tutkimusmenetelmin. Erilaiset ryhmät voidaan erottaa toisistaan kromosomaalisten poikkeavuuksien perusteella. Päätimme jättää pois ne alle 3½-vuotiaat lapset, joilla oli vain osittainen 21 kromosomin trisomia ja korkea mosaikismin aste normaaleissa soluissa. Tämän tyyppisissä tapauksissa on esiintynyt spontaania, positiivista kehitystä, joten heitä ei valittu hoidettaviksi. Valitsimme aluksi 64 Down-potilasta, puolet heistä saivat hoitoa. Yksi hoitoa saanut keskeytti, sekä 8 kontrolliryhmään kuulunutta keskeyttivät kokeen. Jäljelle jääneet 55 lasta jaettiin kahteen ryhmään. Alle 3½-vuotiaista 15 sai hoitoa, 13 kuului kontrolliryhmään. Vanhemmista lapsista (14 ikävuoteen saakka) 16 sai hoitoa ja 11 kuului kontrolliryhmään. Ryhmäjako tehtiin oletetun edustavuuden perusteella. Ensimmäisen ryhmän lapsilla keskushermosto ei ollut täysin kehittynyt, toisen ryhmän lapset olivat vasta oppimisiässä.

Sukupuoli

Alle 3½-vuotiaisiin kuuluneista lapsista, 7 hoitoryhmän ja 9 kontrolliryhmän potilaista olivat miespuolisia. Hoitoryhmästä 8 ja kontrolliryhmästä 4 olivat naispuolisia. Yli 3½-vuotiaista 10 hoitoryhmään ja 6 kontrolliryhmään kuuluneista olivat miespuolisia. Hoitoryhmästä 6 ja kontrolliryhmästä 5 olivat naispuolisia. Näin ollen miespuoliset muodostivat enemmistön. Seuraavia tietoja pidettiin huomionarvoisina anamneesin kannalta: sosiaalinen asema, äidin ikä, lasten määrä ja Down-lapsen sija syntymäjärjestyksessä. Myös sillä oli merkitystä, oliko lapsen hankkimista suunniteltu, sillä se vaikutti vanhempien yhteistyöhalukkuuteen hoidon aikana. Taulukosta 1. nähdään lasten taustatiedot. Hoitoon valituille suoritettiin läpikotainen pediatrinen tutkimus, minkä avulla pyrittiin selvittämään kaikki muut tekijät, kuten epämuodostumat tai lasten ja heidän vanhempiensa ravitsemustottumukset, jotka voisivat vaikuttaa hoitoon. Asiantuntijat suorittivat potilaille neurologisia, psykologisia, oftalmologisia ja kardiologisia tutkimuksia. Sen jälkeen lastentautien erikoislääkäri tarkasti jokaisen potilaan molemmista ryhmistä kuukauden ja 2 kuukauden välein. Muut tutkimukset toistettiin puolen vuoden välein. Niissä tapauksissa, missä potilailla esiintyi vakavia infektioita, hoito keskeytettiin, mutta vain infektion akuutin vaiheen ajaksi. Lähtöoletuksena potilaat eivät olleet saaneet minkäänlaista hoitoa aikaisemmin (muuta kuin ravitsemussuosituksia, vitamiinilisiä tai välttämättömiä kirurgisia operaatioita). Molempien ryhmien potilaiden vanhemmat olivat motivoituneita yhteistyöhön hoidon suhteen. Liikehoitoa suositeltiin harjoitettavan lasten tarpeen mukaan. Taloudellinen tekijä suljettiin pois tarjoamalla lääkitys ilmaiseksi.

DMSO ja aminohapot annettiin lihaksensisäisellä injektiolla, eri vaiheissa kummallakin ryhmällä. Alle 3½-vuotiaiden ryhmälle annettiin injektio joka toinen päivä, 90 päivän mittaisina kuureina. Jaksotus vaihdettiin kuukauden lepoajalla. Kaikki tämän ryhmän potilaat saivat vähintään 3 kuuria. Useimmat heistä ovat jatkaneet ylläpitävää hoitoa, ja he saavat 2 injektiota viikossa. Taukojen aikana lääkkeet annettiin kapseleissa, jotka sisälsivät GABA:a, GABOB:ia, asetyyliglutamiinia ja arginiinia, mutta ei DMSO:ta.

Alle 3½-vuotiaille lapsille lääkettä annosteltiin kehonpainon mukaan. 5 cc ampulli sisälsi 5 % DMSO-liuosta, muut ainesosat olivat: GABA (5 mg), GABOB (10 mg), asetyyli-L-glutamiini (10 mg). Alle 8 kg painoiset lapset saivat 0,5 cc, 8-11kg painoiset saivat 1,0 cc ja yli 11 kg annostus oli 2,0 cc. Lumelääkettä ei käytetty, sillä DMSO:n aiheuttama, valkosipulimainen tuoksu paljasti oikean lääkkeen. Kaksoissokkotutkimuksen edellytyksenä on potilaan tietämättömyys siitä, onko valmiste oikeaa lääkettä vai lumelääkettä. Yli 3½-vuotiaat saivat päivittäisen injektion 20 päivän kuureissa. Kuurien välillä pidettiin 20 päivän mittainen tauko, minkä aikana potilaat saivat lääkkeet kapseloituna. Kaikille lapsille annettiin 5 cc injektioita lihaksensisäisesti, sekä 2 kapselia päivittäin taukojen aikana. Potilaat saivat kaikkiaan viisi 20 injektion kuuria.

Alle 3½-vuotiaille teetettiin sarja psykometrisia mittauksia, Gesellin malliin perustuen. Testien perusteella laskettiin heidän kehitysosamääränsä. Kokeissa mitattiin motorisia kykyjä, sopeutumista, kielellisiä kykyjä sekä henkisen kypsyyden astetta suhteessa kronologiseen ikään. Vähintään 10 pisteen suuruinen nousu nähtiin merkkinä kliinisestä kehityksestä, sillä sitä pienempi vaihtelu jää mittausten virherajojen sisäpuolelle. Potilaiden älykkyysosamäärää ei mitattu, sillä elämän ensimmäisten vuosien aikana lapsen käytös perustuu enemmän opittuihin ja vaistonvaraisiin reaktioihin, kuin tietoiseen, älylliseen päättelyyn. Neurologista kehitystä seurattiin perusteellisesti tekemällä havaintoja aistielimistä, reflekseistä, tasapainosta, koordinaatiokyvystä, lihasjänteydestä ja pidätyskyvystä. Luokitteluasteita oli kolme; puutteellinen, jos toiminnassa oli huomattavia häiriöitä; keskinkertainen, jos toimintaa oli hyväksyttävissä rajoissa; hyvä, jos toiminta oli normaaleissa rajoissa. Potilaille suoritettiin oftalmologisia tutkimuksia epämuodostumien, taittovirheiden tai muiden häiriöiden tutkimiseksi ja korjaamiseksi. Sydänsairauksien erikoislääkäri tutki potilaiden sydänterveyden tilan.

Yli 3½-vuotiailla teetettiin psykometrisia testejä, jotka on laadittu Down-potilaita varten, kuten Binet-Kulman-testi. Älykkyysosamäärä laskettiin neljänkymmenen päivän välein Gesellin, Wienelandin ja Binetin testeistä saatujen tulosten pohjalta. Ryhmälle tehtiin laboratoriotutkimuksia, kuten verenkuva, virtsakoe, sekä tukostaipumustesti maksan toiminnan mittaamiseksi. Myös aminoasiduria ja veren aminohappopitoisuus mitattiin tältä ryhmältä.

Potilaat kuvattiin ennen hoitoa, hoidon aikana ja sen jälkeen. Tarkoituksena oli kuvata potilaiden vallitsevat fyysiset piirteet tietyssä mielentilassa. Joistakin potilaista otettiin liikkuvaa kuvaa hoidon eri vaiheissa.

Tulokset

Koejärjestelyn tarkoituksena oli häivyttää kontrolliryhmän ja hoitoryhmän välillä olevien erojen vaikutus. Näitä olivat ikä, ravitsemukselliset ja sosiaaliset olot sekä erot karyotyyppissä (alle 3½-vuotiaiden ryhmä). Kaikilla tutkituilla oli tavanomainen 21 kromosomin trisomia, paitsi yhdellä kontrolliryhmään kuuluvalla, jolla oli mosaiikkityyppinen trisomia 12 % soluista. Muutaman kuukauden päästä kyseinen lapsi saavutti huomattavasti parempia tuloksia kuin muut ryhmään kuuluneet.

Molempien kontrolli- ja hoitoryhmien ihovalleissa oli tunnusomaisia piirteitä: Turpin- ja Lejeune-indeksien arvot olivat yli 5 kaikilla lapsilla. Sukupuolella ei havaittu olevan merkitystä tuloksiin, vaikka miespuolisia oli enemmän molemmissa ryhmissä. Lievää aliravitsemusta havaittiin kahdella, alle 3½-vuotiaalla lapsella. Yksi kuului kontrolliryhmään ja toinen hoitoryhmään. Molemmat toipuivat nopeasti. Yli 3½-vuotiailla potilailla ei havaittu aliravitsemusta tai ylipainoisuutta.

Muut vaikuttavat tekijät:

Sosioekonominen tausta. Sosioekonomiset taustat olivat hyvin samankaltaisia kaikilla lapsilla. Suurin osa kuului keskiluokkaan. Alle 3½-vuotiaissa hoidetuissa, oli ääritapaus ennenaikaisesti syntyneestä lapsesta, jolla havaittiin olevan syntyperäinen kaihi, ja jonka äiti oli alle 20-vuotias. Muilla, heikon sosioekonomisen taustan perheistä tulleilla lapsilla, olivatpa he hoidetuista tai kontrolliryhmästä, ei havaittu tämänkaltaista vammaa. Toisessa ääripäässä olivat kolme lasta, joiden vanhemmilla oli korkea sosioekonominen asema. Näistä tapauksista kahdella huomattiin ryhmän muihin jäseniin nähden tavanomaista parempaa kehitystä, verrattuna kolmanteen, hoitoa saaneeseen yksilöön, jolla ei havaittu merkittävää kehitystä. Yli 3½-vuotiaiden lasten ryhmässä sosioekonomisella taustalla ei havaittu olevan merkitystä.

Keskosuus. Ennenaikainen syntyminen vaikutti tuloksiin merkittävästi vain alle 3½-vuotiaiden ryhmässä. Molemmissa ryhmissä oli 3 tapausta. Kontrolliryhmässä yhden lapsen kehitys oli muita viivästyneempi. Tällä lapsessa oli molemmissa silmissä riippuvat luomet, mikä heikensi näkökykyä. Hänellä oli myös synnynnäinen sydänvika. Muut kehittyivät samaan tahtiin ryhmänsä kanssa. Hoidettujen ryhmässä yhdellä oli synnynnäisesti heikentynyt näkökyky, mikä johtui kaihista kummassakin silmässä. Hän oli tasoltaan huomattavan jälkeenjäänyt. Kaikista tapauksista vain yksi oli ei-toivottu lapsi. Hänen tuloksensa eivät kuitenkaan olleet muita huonompia.

Sisarusten välinen syntymäjärjestys. Vain yhdessä tapauksessa huomattiin, että seitsemäntenä lapsena syntymisellä oli epäsuotuisia vaikutuksia (yli 3½-vuotiaiden ryhmä). Ainoana lapsena syntyneillä ei havaittu minkäänlaisia etuja. Edellämainittu havainto vahvistettiin, kromosomin 21 trisomiaa esiintyi lähes aina vain perheen kuopuksella.

Synnytysikä. Alle 3½-vuotiaiden ryhmään kuuluneista, joita hoidettiin DMSO:n ja aminohappojen avulla, neljän äidit olivat alle 20-vuotiaita. Vain yhden (potilas, jolla oli synnynnäinen kaihi) kehitys oli viivästynyt. Yli 3½-vuotiaiden joukosta yhden kontrolliryhmään kuuluneen tapauksen äiti oli alle 20-vuotias, eikä kyseisen lapsen havaittu poikkeavan muista. Yli 40 vuoden ikä ei vaikuttanut yhdessäkään tapauksessa.

Hengitystieinfektiot olivat yleisiä molemmissa ryhmissä. Kesäripulia esiintyi yleisesti molemmissa ryhmissä, mutta se ei vaikuttanut heidän kehitykseensä.

Molemmissa, alle 3½-vuotiaiden ryhmissä, havaittin kehon painon, pituuden sekä kallon tilavuuden kasvun olevan tälle poikkeamalle ominaisia. Toisen ja kolmannen ikävuoden välissä havaittuja piirteitä olivat leveä nenänselkä, mongolipoimu sekä silmien luomirakojen vinouma. Suurimmalla osalla liian suuren kielen aiheuttamat ongelmat vähenivät tai hävisivät kokonaan. Hiusten kasvu parani ja niska kapeni. Rintakehästä tuli normaalimpi, vatsalihasten jäntevyys parani ja napatyrät olivat harvinaisempia. Joissakin tapauksissa myös silmien kierous parani ja äänestä tuli korkeampi. Toisaalta kummallakaan ryhmällä ei havaittu muutoksia kallon muodossa, hampaistossa, kapeassa korvakäytävässä tai sydämen sykkimistiheyden tai hengitystiheyden välillä. Myöskään merkkejä vaikutuksesta ylisuuriin sisäelimiin, piilokiveksisyyteen tai luuston epämuodostumiin ei havaittu. Sydänlihasrappeumissa ei havaittu muutosta. Erään lapsen keuhkoverenpainetaudin tila parani havaintojakson aikana, mutta muutosta kehitykseen ei tapahtunut. Ennalta tiedetyistä silmäongelmista havaitsimme taittovikaa ja karsastusta molemmissa ryhmissä. Kirurgista hoitoa ja lääkkeitä käytettiin kontrolliryhmään kuuluneen potilaan riippuluomien hoidossa, sekä lapsella, jolla oli kaihi molemmissa silmissä sekä muissa tapauksissa, joissa hoidolle oli tarvetta. Yhdessä anemiatapauksessa, jossa hemoglobiinin määrä oli alle 8g/dL, täytyi tehdä verensiirtoja ennen kuin hoitoa voitiin aloittaa.

Alle 3½-vuotiaiden kontrolliryhmä oli parempi kuin sen olisi pitänyt olla (heidän trisomiansa laadun ja luokkakuvausten perusteella). Näiden kahden tapauksen yhteiskuntaluokka on voinut vaikuttaa tuloksiin. Vanhemmalle lapselle tehdyssä lääkärintarkastuksessa ei havaittu näennäisen somaattisia muutoksia, poislukien parantunut ilmaisukyky, matkimiskyky, ja psyykkinen tila niillä, joita hoidettiin DMSO:lla. Vakavia epämuodostumia ei löytynyt. Kuulotestien tulokset olivat normaaleja kaikilla lapsilla.

Alustava silmätarkastus paljasti sameutta mykiöissä sekä taittovikoja kolmella kontrolliryhmän henkilöllä. Alustavan tutkimuksen perusteella neljällä potilaalla havaittiin sameutta mykiöissä, kahdella likitaittoisuutta ja yhdellä hajataittoa. Molemmissa ryhmissä annettiin tarvittavat silmälasireseptit. Silmän sisäpinta oli normaali kaikilla potilailla, eikä hoito aiheuttanut muutoksia tai komplikaatioita.

Tutkimuksesta saatujen psykometristen tulosten perusteella, alle 3½-vuotiaiden kehitystä mitattiin Gesellin kehitysasteikon mukaisesti. Tulokset kaaviossa 1.

Tulokset

Motoriikka

Kontrolliryhmässä motoriset kyvyt vaihtelivat kronologisen iän mukaan, mutta pysyivät samalla tasolla mittausjakson aikana (keskiarvo ennen hoitoa oli 56, vuoden päästä hoidon aloittamisesta 58). Kymmenessä tapauksessa kolmestatoista, motorinen indeksi pysyi samana. Yhdessä tapauksessa havaittiin laskua, kahdessa tapauksessa nousua. Hoidetuilla ryhmillä havaittiin toivotunlaista nousua, sillä alussa keskiarvo oli 56 (sama kuin kontrolliryhmässä), vuoden päästä arvo oli 72. Kahdeksalla koehenkilöllä viidestätoista, arvo nousi 10 pisteellä. Yhden koehenkilön tulokset laskivat, kuudella pysyi samana.

Adaptiivisuus

Kontrolliryhmän aloituskeskiarvo oli 52, ja viimeisten mittausten mukaan 49. Hoitoryhmän aloituskeskiarvo oli 50, useiden injektiosarjojen jälkeen tulos nousi 60 pisteeseen. Kahdessa tapauksessa kolmesta kasvua tapahtui yli 10 pistettä, mikä viittaa kehitykseen tällä osa-alueella.

Kielelliset kyvyt

Kontrollitapausten keskiarvot olivat 56 ja 54 ennen ja jälkeen mittauksen. Vain yhden tulokset nousivat yli 10 pisteellä, ja kuuden pisteet putosivat saman kerran. Hoitoryhmän aloituskeskiarvo oli 52, lopussa keskiarvo oli 58. Neljällä hoidettavalla tulokset nousivat yli 10 pisteellä, kolmen tulokset putosivat saman verran.

Sosiaalisuus

Kontrolliryhmän aloituskeskiarvo oli 45. Vuoden päästä keskiarvo oli 50. Neljän henkilön arvot nousivat yli 10 pisteellä, yhdeksällä henkilöllä ei havaittu muutosta. Hoitoryhmän aloituskeskiarvo oli 40, mikä käy yhteen kontrolliryhmän tulosten kanssa. Lopussa hoitoryhmän keskiarvo oli 64, mikä oli huomattavan hyvä tulos. Kymmenellä henkilöllä arvot nousivat yli 10 pisteellä ja vain kahden arvot laskivat.

Täytyy ottaa huomioon se, että yksittäisten henkilöiden tuloksissa oli merkittävää vaihtelua. Molempien ryhmien potilaat olivat luonteeltaan hiljaisia, mutta joillakin hoidetuilla havaittiin ajoittaista levottomuutta ja häiriökäytöstä. Yöunen laatu oli yleisesti ottaen hyvä. Matkimis- ja ilmaisukyky paranivat hoidetuilla huomattavasti. Yli 3½-vuotiaiden lasten tulokset näkyvät kaaviosta 2.

Motorinen alue

Kontrolliryhmän tulokset eivät muuttuneet, hoitoa edeltävä keskiarvo oli 34, hoidon jälkeen 36. Yksittäisillä tapauksilla havaittiin samankaltaisia tuloksia. Hoitoryhmän aloituskeskiarvo oli 38, mikä on verrattavissa kontrolliryhmän aloituskeskiarvoon. Hoidon loppuvaiheessa keskiarvo oli 11 pistettä aiempaa korkeampi, eli 49. Jos tapauksia tarkastellaan yksittäin, seitsemässä tapauksessa kuudestatoista havaittiin 10 pisteen nousu, loput pysyivät muuttumattomana.

Aivojen kielialue

Puheilmaisun ja puheen ymmärtämisen tasoa tutkittiin. Tulokset olivat seuraavanlaiset: kontrolliryhmässä ei havaittu taantumista, mutta ei myöskään kehitystä. Kontrolliryhmällä ei havaittu taantumista, mutta kummassakaan kyvyssä ei tapahtunut kehitystä. Ilmaisukyvyn aloituskeskiarvo oli 21, vuoden lopussa 23. Ymmärtämiskyvyssä vastaavat keskiarvot olivat 25 ja 34. Hoitoryhmässä puheilmaisun keskiarvo oli alussa 27, vuoden lopussa 37. Näistä tapauksista kuuden tulokset nousivat yli 10 pisteellä ja seitsemällä pysyi samoissa lukemissa. Ymmärtämiskyvyssä vastaavat luvut olivat 42 ja 52, tulokset paranivat kuudella lapsella kuudestatoista, muilla pysyi samoissa lukemissa. Ominaisuudet eivät välttämättä parantuneet tai huonontuneet samanaikaisesti, neljässä tapauksessa oli epäsuhta ominaisuuksien välillä. Vain yhden tulokset putosivat ilmaisukyvyn suhteen, yhdelläkään ei pudonnut ymmärtämiskyvyn suhteen.

Graafiset kyvyt

Kontrolliryhmän sisällä ei havaittu merkittävää vaihtelua. Aloituskeskiarvo oli 28, vuoden päästä keskiarvo oli 34. 11 tutkitusta henkilöstä kahden arvot nousivat yli 10 pisteellä. Hoidon alussa DMSO terapialla hoidettujen keskiarvo oli 24 pistettä, mikä vastasi kontrolliryhmän aloituskeskiarvoa. Hoidon lopussa keskiarvo oli 39, eli erotus oli 15 pistettä. Erityisesti 12 henkilöä 16 joukosta paransi tuloksiaan yli 10 pisteellä. Muiden tulokset eivät muuttuneet, eikä yhdenkään tulokset pudonneet.

Älykkyysosamäärä

Kontrolliryhmän aloituskeskiarvo oli 34, lopussa 33. Vaihtelua oli alle 5 pistettä. Hoitoryhmän aloituskeskiarvo oli 29, mikä oli hyvin lähellä kontrolliryhmää. Lopussa keskiarvo oli 40, hoidon myötä saavutettiin huomattavaa kehitystä. Seitsemässä tapauksessa tulokset paranivat yli 10 pisteellä, yhdenkään tulokset eivät pudonneet. Neurologisten testien tulokset näkyvät kaaviosta 4.

Aistinelimet

Molemmissa ryhmissä joidenkin potilaiden kuulo oli heikentynyt. Vanhemmilla lapsilla oli normaali kuulo. Kontrolliryhmässä yhdellä havaittiin kehityshäiriö silmäpoimussa, mikä saattoi vaikuttaa potilaan motoriikan kehittymiseen. Hoitoryhmässä esiintyi myös kaihia ja kierosilmäisyyttä. Synnynnäisesti sokean lapsen kehitys oli hitaampaa lähes kaikilla osa-alueilla. Kirurgisten toimenpiteiden jälkeen, hänen tilansa parani huomattavasti, aikaisempaan verrattuna.

Refleksit

Kontrolliryhmän potilailla oli keskimäärin heikommat refleksit, mutta hoidon myötä ei havaittu oleellisia muutoksia.

Tasapaino

Kontrolliryhmästä seitsemän tasapaino luokiteltiin puutteelliseksi, kolmen tasapaino oli hyväksytyn rajoissa, kolme luokiteltiin hyväksi (13 tapauksesta). Tulokset olivat päinvastaisia hoitoryhmässä, jossa 15 tapauksesta puutteellinen tasapaino oli kuudella, hyväksyttävä kolmella ja hyvä kuudella potilaalla. Vain yli 2-vuotiaita tarkastellessa, tasapaino oli hyvä kahdeksalla potilaalla. Parannusta tapahtui seitsemässä tapauksessa viidestätoista.

Motoriikka

Kontrolliryhmässä keskivaikeita kehityshäiriöitä oli kahdeksalla kolmestatoista, kahden tila oli hyvä. DMSO-hoitoa saaneessa ryhmässä keskivaikeita kehityshäiriöitä oli 4 tapauksessa, yhdeksän tila oli hyvä. Yli 2-vuotiaista, yhdellä kahdeksasta tila luokiteltiin hyväksi. Kehitystä tapahtui seitsemässä tapauksessa viidestätoista.

Lihasjänteys

Huomattavaa tai lievää hypotoniaa havaittiin 12 tapauksessa, yhdellä ei havaittu lainkaan hypotoniaa. Hoitoryhmään kuuluneista, tila parani kahdellatoista viidestätoista, yhden tila pahentui. Yli 2-vuotiailla, viidessä tapauksessa kahdeksasta tila normalisoitui, yhdellä parani, yksi pysyi muuttumattomana, ja yhdessä tapauksessa kasvoi.

Ulosteen pidätyskyky

Ulosteen pidätyskyvyn suhteen ei havaittu muutosta kontrolliryhmässä. Hoidetuista lapsista kaksi kykeni hallitsemaan pidätyskykyään hoidon jälkeen. Täytyy ottaa huomioon se, ettei, neurologisesta näkökulmasta tarkastellen, komplikaatioita esiintynyt kummassakaan ryhmässä.

Laboratoriokokeet

Veren punasolujen suhteellinen osuus oli normaalilla tasolla yli 3½-vuotiailla. Kontrolliryhmän veriarvot olivat normaaleissa rajoissa ja hoitoryhmässä vain yhdellä esiintyi anemiaa ennen DMSO-terapian aloittamista. Anemia parani hoidon aikana. Laboratoriokokeiden tulokset näkyvät taulukosta 2.

Veren lasko nousi tilapäisesti jopa arvoon 35 mm/h, hengitystieinfektioiden esiintyvyyden havaittiin mukailevan veren laskon arvoa.

Hoidon lopussa vain kolmella lapsella veren lasko oli 10-23 mm/h. Muiden arvot olivat normaaleissa rajoissa. Valkosolujen määrä ei vaihdellut, poikkeamat olivat satunnaisia. Neljällä lapsella lymfosyyttiarvot olivat koholla hoidon lopussa, edellämainittujen infektioiden takia.

Virtsa-analyysin tulokset olivat normaaleja kaikissa tapauksissa. Maksa-arvot olivat normaaleissa rajoissa, poikkeuksena yhden potilaan kohonneet AFOS-arvot. Saostustestien tulokset olivat negatiivisia.

Veren aminohappopitoisuudet olivat normaaleissa rajoissa, kaikissa tapauksissa. Aminoasiduriaa esiintyi seitsemässä tapauksessa yhdellätoista (kontrolliryhmässä), ja kymmenessä tapauksessa kuudestatoista hoitoryhmässä.

Emme havainneet minkäänlaisia komplikaatioita hoidon aikana. Osalla, alle 3½-vuotiaista lapsista, pistoskohtaan ilmestyi tilapäinen kova, mutta kivuton alue toisen ja kolmannen sarjan jälkeen, mutta nämä hävisivät kuukauden tauon aikana. Vain yhdessä tapauksessa oli tarpeellista vaihtaa pistospaikaksi hartia- tai reisilihas. Yhdellekään potilaalle ei syntynyt rakkuloita (mikä olisi voinut vaatia hoidon keskeyttämistä). Yhdessä tapauksessa ilmeni tilapäinen tietye, josta valui nestettä. Kahdessa tapauksessa syntyi bakteerien aiheuttamia märkäpesäkkeitä, mitkä poistettiin kirurgisesti.

Pohdinta

Tulosten perusteella DMSO:n ja aminohappojen yhteiskäytöllä saatiin aikaan suotuisia vaikutuksia Down-syndrooman hoidossa. Alle 3½-vuotiaiden reagointi ulkoisiin ärsykkeisiin parani, mikä kasvatti heidän kiinnostustaan ympäröivää maailmaa kohtaan. Tämä lisäsi lasten aktiivisuutta ja sitä kautta lihasten jäntevyyttä. Adaptiivisen ja sosioemotionaalisen vaiheen suhteen havaittiin huomattavaa kasvua verrattuna siihen, mitä yleensä voidaan odottaa. Kielelliset kyvyt pysyivät lähes samankaltaisina myöhempään ikään asti.

Lasten lihaskoordinaatiokyky ja tasapaino kehittyi, mikä johti korkeampaan sosiaalisuuteen ja vähensi riippuvuuden tarvetta, erityisesti yli 2-vuotiailla.

Tiedämme, ettei kehitysosamäärä ole sama asia kuin älykkyysosamäärä, sillä sen avulla mitataan hermoston eri tehtäviä. Iän kasvaessa potilaiden graafinen kyvykkyys parani, mikä ilmeni piirtämistaidoissa. Puhukyky ja sanaston käyttö kehittyivät useilla lapsilla. Joidenkin potilaiden älykkyyosamäärä kasvoi.

Emme havainneet yhteyttä kehitysosamäärän ja fyysisten merkkien välillä. Uskomme edistysaskelten johtuvat hoidosta. Toistaiseksi emme voineet tehdä ennusteita lasten tulevista älykkyystasoista. Uskomme, että mikäli arvot lähestyvät normaalien ihmisten keskiarvoja hoidon ansiosta, tämä on jo itsessään hyvä tulos ja terapiamuodolla on tulevaisuus. Down-lasten kehitys pystyy muuten samalla tasolla, poislukien komplikaatiot. Lisäksi, ensimmäisten kolmen vuoden voi tapahtua taantumista hitaan henkisen kehityksen vuoksi, mikä vakautuu noin neljäntenä elinvuotena.

Tässä kliinisessä työssä oli useita muuttujia, mikä tekee tulosten täsmällisestä arvioinnista vaikeaa. Uskomme myös, että parempien tulosten saavuttamiseksi, on tarpeellista kasvattaa hoidettujen lasten määrää, sekä tehdä hoitojaksoista yli kahden vuoden mittaisia.

Joillakin, myöhemmin hoidetuilla potilailla (ei tässä tutkimuksessa mainituilla) on käytetty suurempia annoksia, mitkä ovat johtaneet parempiin tuloksiin.

Toisaalta, ensimmäisten hoitoviikkojen aikana saavutetut edut pysyivät niillä kahdella lapsella, jotka keskeyttivät hoidon. Tämä herättää kysymyksiä: kuinka kauan hoitoa tulisi jatkaa? Missä vaiheessa potilaiden kehitys päättyy? Hoidon aloittaminen riittävän varhaisessa vaiheessa nähtiin erittäin tärkeäksi tekijäksi lopputuloksen kannalta.

Aiomme jatkaa työtämme DMSO-aminohappo-terapian parissa ainakin kahden vuoden ajan.

On yleisesti tunnettu tosiasia, että Down-syndroomaisten otsalohko ja pikkuaivot ovat alikehittyneitä. Olisikin mielenkiintoista tietää, stimuloiko hoito näitä aivojen alueita lapsilla, ja jos stimuloi, muuttuuko aivojen anatominen rakenne tai aivosähkökäyrä hoidon seurauksena.

Viimeisenä korostamme sitä, että vaikka ideaalista hoitomuotoa ei ole saatu aikaan, olemme saavuttaneet uuden tason tällä vaikealla lääketieteen alalla, missä ei ole tapahtunut muuta kehitystä useisiin vuosikymmeniin.

Dimethyl Sulfoxide Therapy in Severe Retardation in Mongoloid Children

Lähdeluettelo
1. Turpin, R & J. Lejeune. 1965. Les chromosomes humaines (caryotype normal et variations pathologiques). Gauthier-Villars. Paris, France.
2. Leake, C.D. 1967. Biological Actions of Dimethyl Sulfoxide. Ann. N.Y. Acad. Sci. 141: 1-671.
3. Jacob, S.W., M. Bischel & R.J. Herschler. 1964. Dimethyl Sulfoxide (DMSO): A new concept in pharmacotherapy. Current Therapy. Res. 6: 134-135.
4. Jacob, S.W., E.E. Rosenbaum & D.C. Wood. 1971. Dimethyl Sulfoxide; Basic concepts of DMSO, Marcel Dekker, New York, N.Y.
5. Aspillaga, M.J. 1968. Exceso de autosomas. Mem. Oficiales XII Congr. Intern Pediatría, Mexico 2:547.
6. Gardner, L.I. 1969. Endocrin and Genetic Diseases of Childhood. W.B. Saunders
7. Co. Philadelphia, PA.
8. Gessell, A. 1946. Developmental Diagnosis. P. Hoeber, New York, N.Y.
9. Levinson, A.A. Fridman & E. Stanps. 1955. Variability of mongolism. Pediatrics 16: 43.
10. Aspillaga, M.J. 1971. Consejo genético. Rev. Med. Clinic 99:171.

Lue lisää:
DMSO ja C-vitamiini – syöpähoidon tehokaksikko