Epigenetiikka uudistaa näkemyksiä
Englantilainen biokemisti Rupert Sheldrake esitteli yli 30 vuotta sitten ajatuksiaan epigenetiikasta, jotka perustuivat 1920-luvun venäläiseen tutkimukseen. Kirjan nimi oli The New Science of Life, ja se ilmestyi vuonna 1982.
Sheldraken ajatukset herättivät tiedeyhteisössä jyrkkää vastarintaa sekä syytöksiä näennäistieteellisyydestä. Vain eräät kvanttifyysikot kuten David Bohm ja Hans-Peter Dürr kannattivat Sheldraken teorioita. Geenien löytymisen jälkeen ei uskottu hankittujen ominaisuuksien periintymiseen.
Nyt ollaan viisaampia. Havaittiin, että geenejä ei olekaan niin paljon kuin oli oletettu, ja että muitakin vaikuttavia tekijöitä sairauksien syntyyn täytyy olla kuin proteiineja koodaavat geenit. Sheldraken opit ja venäläinen tutkimus antoivat uuden suunnan tutkimukselle.
Tiedemaailman vastustuksesta huolimatta Sheldraken epäortodoksiset ajatukset levisivät ja saivat jalansijaa. Tällä hetkellä epigenetiikkaa pidetään erittäin tärkeänä tutkimusalana, keihäänkärkitutkimuksena.
Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin. Tätä on selvitelty mm. kaksostutkimuksella, jossa saman genotyypin eli identtisen geeniperimän omaavat kaksoset saattavat kehittyä hyvinkin eri suuntiin (myös ulkomuodoltaan eli fenotyypiltään) jos ympäristö, nautittu ravinto ja elinolosuhteet poikkeavat toisistaan. Heillä ovat siis geenien eri osat aktiivisina ja passiivisina.
Uumajan yliopiston tutkijat professori Lars Bygren ja Gunnar Kaati. Bygren ja Kaati kollegoineen tutkivat eristyneen pohjoisruotsalaisen Överkalixin pitäjän asukkaita, jotka olivat syntyneet 1800- ja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Asukkaiden terveystietoja verrattiin heidän isovanhempiensa nuoruuden ruokaoloihin. Tarkan sato- ja hintakirjanpidon ansiosta kunkin vuoden ravintotilanne saatiin määritetyksi. Ruoan puutteesta 9-12-vuotiaina kärsineiden isovanhempien lastenlapset kuolivat muita harvemmin sydän- ja verisuoni-sairauksiin.
Runsaasti ruokaa ennen murrosikää saaneiden miesten lastenlapsilla oli puolestaan kuollessaan aikuisiän diabetes neljä kertaa niin usein kuin niukasti eläneiden miesten lastenlapsilla.
Juttuun liittyviä lähteitä löytyy jutun nettiversiosta osoitteesta magneettimedia.com.
Lähteet:
Prisma: Ruoka ja geenit http://areena.yle.fi/video/1297707635728
Aapola Ulla: Chacterisation and Functional Studies of the DNA Cytosine-5-Methyltransferase 3-like Gene
Acta Universitatis Tamperensis; 1029
Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 375
Lisää aiheesta: Epigenetiikasta uusia löytöjä syöpätutkimukseen
”Epigeneettisen periytymisen vuoksi saman geneettisen informaation sisältävät solut voivat jakautumisten myötä erilaistua ja toimia hyvin eri tavoin.”
– Nyt on tainnut perusbiologia vähän unohtua, esimerkiksi elimistön kaikki solut sisältävät saman informaation. Erona eri kudosten välillä on, että mitkä geenit ovat aktiivisena. Epigenetiikkaa tutkii voiko jokin muu kuin DNA välittää perinnöllistä informaatiota ja vaikuttaa geenien toimintaan. Ainakin DNA:n metylointi ja ilmeisesti muutkin tekivät välittävät tätä informaatiota ympäristöstä ja vaikuttavat solun metaboliaan.
Sheldrake ”tutki” montaa parapsykologiaan liittyvää juttuja ja hänen ehdotuksensa morfogeenisistä kentistä ei ole saavuttanut tähän päivään mennessä hyväksyntää.
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/morfogeneettinen_kentta.html