Euroopan Unioni nappasi vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkinnon

Miljoonat kautta maailman yllättyivät ja kauhistuivat, kun vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkinnon saajan sisältävä kirjekuori vihdoin avattiin ja voittajaksi selviytyi… ”Euroopan Unioni!” Vai että kaikista maailman järjestöistä!

Miten voidaan myöntää Rauhanpalkinto, uskokaa tai älkää, järjestölle joka järjestelmällisesti tukee Kreikan taloudellista ja yhteiskunnallista tuhoa, aiheuttaa äärimmäistä kurjuutta espanjalaisille ja italialaisille tukemalla ahneita megapankkiireja, on valinnut johtajakseen epädemokraattisin keinoin Herman van Rompuyn ja NATO-sotakoneistonsa kautta jatkaa Afganistanin, Irakin ja Libyan pommittamista ja tuhoamista sekä uhkaa täyslaidallisella hyökkäyksellä Syyriaa ja Irania? Todellakin, kyllä ”Rauhan” pitäisi olla tehty hiukan jämäkämmästä materiaalista!

Ja kuitenkin, jos pohditaan norjalaisen Nobel-komitean aiempaa palkintohistoriaa viimeisen 50 vuoden ajalta, ei vuoden 2012 ”Rauhanpalkinnon” pitäisi oikeastaan olla mikään yllätys.

”Rauhan edistäjät”, jotka ovat aiemmin saaneet Nobelin

Pikainen muistutus eräistä epätodennäköisimmistä Nobelin halutusta rauhanpalkinnosta hyötyneistä. Alfred Nobel perusti rauhanpalkinnon vuonna 1901 ja määritteli testamentissaan, että se pitäisi luovuttaa henkilölle, joka ”on tehnyt eniten tai parasta työtä kansojen veljeyden edistämiseksi, asevoimien lakkauttamiseksi tai vähentämiseksi ja rauhankongressien pitämiseksi tai edistämiseksi.”

Myönnetään, että osa palkinnon saaneista on hyvin valittu: Albert Schweitzer (1952), Georges Pire (1958), Kansainvälinen Punainen Risti (1963), Martin Luther King (1964), Äiti Teresa (1979), Nelson Mandela (1983) ja Lääkärit Ilman Rajoja (1999). Kuitenkin useimmat muut pistävät todella miettimään, kun katsomme historiaan:

”Rauhan” murhaajat

Otetaan esimerkiksi vuoden 2009 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Barack Obama, Yhdysvaltojen 44. presidentti, Libyan teurastaja, Syyrian tuhoaja, Israelin kannattaja Palestiinan tuhoamisessa, ilmiselvä valehtelija joka lupasi tasapainoista amerikkalaistoimintaa Lähi-idässä kuuluisassa puheessaan Kairon yliopistolla vuonna 2009. Hän kuitenkin päästi myöhemmin valloilleen tarkkaan suunnitellut kapinat ja sisällissodat koko alueella, mikä tuli tunnetuksi ”Arabikeväänä”. Obama nimesi vastoin kaikkia Yhdysvaltojen ja maailmantalouden etuja tunnetut koronkiskurit Goldman Sachsilta, Citibankista ja muista megapankeista ”pyörittämään taloutta”.

2002 – Jimmy Carter, Yhdysvaltojen 39. presidentti, ”hänen väsymättömästä työstään vuosikymmenien aikana rauhanomaisten ratkaisujen löytämiseksi kansainvälisiin konflikteihin, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ja taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen edistämiseksi.” Kuitenkin Jimmy Carter oli perustamassa David Rockefellerin, Zbigniew Brzezinskin ja Henry Kissingerin kanssa Trilateraalia Komissiota, johtavaa maailmanvallan geopoliittista suunnittelukeskusta, jonka tavoitteena on haalia koko ihmiskunta globaalin valtansa alle. Carterin hallitus 1977 – 1981 ojensi hopealautasella koko Yhdysvaltojen hallituksen Trilateraalille Komissiolle, jonka jäseniin kuului itse presidentin lisäksi varapresidentti, pääministeri, puolustusministeri, valtiovarainministeri, näiden apulaisministerit, tärkeimmät suurlähettiläät ja asevoimien komentajat.

2001 – YK ja Kofi Annan ”heidän työstään paremmin järjestäytyneen ja rauhallisemman maailman puolesta.” Tämän täytyy olla vitsi! Yhdistyneet Kansakunnat on nykyajan kaikkein tekopyhin, vinoutunein ja epäreiluin kansainvälinen mastodontti. Se ei ole kyennyt estämään sotia, vaan on jopa edistänyt ja hyväksynyt tuhoisia hyökkäyksiä, kuten NATO:n invaasiot ja Irakin tuhoaminen 2003, Libyan pommittaminen maan tasalle 2011 ja amerikkalaisten / englantilaisten siirtomaaherrojen tukeminen vuoden 1982 Falklandin sodassa Argentiinaa ja eteläamerikkalaisia vastaan.

1990 – Mihail Gorbatšov. Hän saattoi auttaa kommunistihallinnon ja Berliinin muurin kaatamisessa, mutta vain siirtääkseen entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan mahtavat maat megapankkien ja mafian ryöstettäväksi ja tuhottavaksi, sillä ne alistivat seudun vuosikymmenen mittaiseen kaaokseen ja kurjuuteen. Gorbatšovin takia Venäjä joutui kärsimään 10 vuotta Boris Jeltsinin ”hallitsemattomuutta”, kunnes vihdoin Vladimir Putin otti ohjat ja pisti ruotuun kotimaan mafian ja ulkomaiset imperialistiset vallan tavoittelijat. Gorbatšov joutui niin huonoon huutoon Venäjällä, että joutui perustamaan Rockefellerin tukeman Gorbatšov-säätiönsä Massachusettsiin, Yhdysvaltoihin. Yksi säätiön hallituksen jäsenistä on entinen CIA:n johtaja (ja Trilateraalin Komission jäsen) John Deutch. Kirkastuuko kuva?

1978 – Menachem Begin. Tämä on todella pelottavaa. ”Rauhanpalkinto” väkivaltaiselle äärifundamentalistille sissijohtajalle, joka johti 1940-luvulla terroristiryhmä Irgunia, joka oli vastuussa tuhansien kuolemasta ja terroristi-iskuista palestiinalaisia vastaan, jotta he luovuttaisivat kotimaansa Euroopan sionistikiihkoilijoille! Begin muistetaan parhaiten King David –hotellin pommi-iskusta Brittien Palestiinan mandaatin virkavaltaa kohtaan, jossa kuoli lähes sata brittivirkailijaa.

1973 – Henry Kissinger. Hänet tunnetaan hyvin Etelä-Amerikassa Operaatio Condorista, jolla Yhdysvallat Kissingerin toimiessa neuvonantajana edisti ja tuki rahoittamalla, aseistamalla ja valmentamalla sotilasjunttia Argentiinassa, Chilessä, Paraguayssa, Boliviassa, Brasiliassa ja Uruguayssa 70-luvun kylmän sodan aikaan. Noihin aikoihin amerikkalaisten ulkomaan politiikka käytti oikeistolaisia luopiosotilaita ”Kommunismin vastaisessa sodassaan”. Kuolleet lasketaan sadoissa tuhansissa… Yhdysvaltojen ”demokratian vientipolitiikka” ei vielä silloin aiheuttanut närää.

”Rauhan” politiikka

Kun Rauhanpalkintoa ei anneta sotalordeille, sodanlietsojille, terroristeille tai salamurhaajille, niin Nobel komitea on myöntänyt sen kannattaakseen erityisiä poliittisia tavoitteita, joissa globaalilla valtaeliitillä on ollut oma lehmä ojassa:

2007 – Hallitustenvälinen Ilmastonmuutospaneeli (IPCC) ja Al Gore ”heidän yrityksistään kerätä ja jakaa tietoa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja perustan luomisesta sellaisten muutosten estämiseksi.” Tämä on osoittautunut tieteelliseksi liioitteluksi, ellei jopa suoranaiseksi röyhkeäksi valheeksi. Globaali lämpeneminen, kuten Yhdysvaltain entisen varapresidentin Oscarin arvoisessa Disney-tyyppisessä farssissa selitetään, palvelee Maailman Hallituksen edistämistä ja sen tavoitteita ”ihmiskunnan yhdistämiseksi” globaalia lämpenemistä vastaan taistelemiseksi ”yhteisen globaalin auktoriteetin” alaisuudessa, jota tietenkin johtaa kaikkein pahimmin saastuttava supervalta, Yhdysvallat ja sen valitsemat liittolaiset.

1989 – 14. Dalai Lama (Tenzin Gyatso). Tämä palkinto taas muodostaa osan Maailman Valtaeliitin jatkuvasta painostuksesta Kiinaa kohtaan, kuten myös vuoden 2010 palkitun Liu Xiaobon tapauksessa, ”hänen pitkästä kamppailustaan perusihmisoikeuksien puolesta Kiinassa.”

1986 – Elie Wiesel. Wieseliä voi parhaiten kuvata ”hra Holokaustina”. Hän on ollut keskeinen henkilö juutalaisten Toisen Maailmansodan aikana kokemien kärsimysten julkituomisessa ja hyväksikäyttämisessä, kääntäen sen ”Holokausti Teollisuudeksi”, kuten amerikanjuutalainen New Yorkin yliopiston poliittisen tieteen professori Norman Finkelstein osuvasti kuvailee vuonna 2000 julkaistussa samannimisessä kirjassaan. Wieselin ”Holokaustin” politisointia (josta on tullut suoranainen sionismin tavaramerkki) on käytetty tärkeänä politiikan työkaluna, kiristämisen aseena ja kaikkien Israelin kansanmurhien ja rikosten oikeuttamiseen. Sillä on saatu maailman myötätunto, instituutioiden tuki, näkyvyyttä ja erityisesti rahaa lukemattomista lähteistä, niin maailman juutalaisilta, kuin Saksan yrityksiltä, Sveitsin pankeilta, jopa Yhdysvaltojen, Englannin ja EU:n hallituksilta.

1983 – Lech Walesa. Puolan solidaarisuusliikkeen kautta hän oli avainasemassa auttamassa Puolaa kaatamaan kommunistiblokin monimutkaisessa mielipiteiden muokkauskampanjassa, johon liittyi myös Vatikaani ja sen silloinen suosittu puolalainen paavi Johannes Paavali II.

1980 – Adolfo Pérez Esquivel, ”Ihmisoikeustaistelija, joka perusti väkivallattoman ihmisoikeusjärjestön taistelemaan (kotimaansa) Argentiinan sotilasjunttaa vastaan.” Täysin tavallinen ja keskiverto argentiinalainen, joka sattui sopivasti kohdalle, kun Yhdysvallat halusi eroon Argentiinan sotilasjuntasta kenraali Jorge Videlasta, vaikka amerikkalaiset olivat alun perin auttaneet häntä laittomasti anastamaan vallan vuonna 1976 Henry Kissingerin Operaatio Condorin avulla. Yhdysvaltojen demokratian vientiohjelma alkoi kukoistaa…

Palataanpa vielä vuoden 2012 Nobelin rauhanpalkintoon. Tiedämme, että yksimielisen päätöksen myöntää rauhan Nobel Euroopan Unionille teki viisihenkinen paneeli, jota johtaa norjalainen Thorbjørn Jagland, Euroopan Neuvoston pääsihteeri ja vahva EU:n puolustaja Norjassa, maassa joka on kahdesti – 1972 ja 1994 – äänestänyt EU-jäsenyyttä vastaan. Sanoisin, että ”Punainen varoituslippu Norjalle EU:n suhteen”…

Ja mikä oli tekosyy tälle viimeisimmälle rauhanpalkinnolle? ”Euroopan Unioni on auttanut muuttamaan Euroopan sodan mantereesta rauhan mantereeksi.” Ehkäpä Nobel-komitean jäsenten pitäisi ruveta kuuntelemaan varoituksia, jotka kaikuvat Ateenasta, Madridista, Barcelonasta, Roomasta, Milanosta, Pariisista, Lontoosta, Dublinista…

Alkuperäinen artikkeli: http://www.asalbuchi.com.ar/2012/10/the-european-union-grabs-the-2012-nobel-peace-prize/